Browsing by Subject "ennakkoluulot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Vuolajärvi, Niina Maria (2010)
    Tutkimus tarkastelee ylirajaisessa heterosuhteessa olevien nuorten suomalaisten naisten kokemuksia ennakkoluuloista ja rasismista. Ylirajaiset suhteet ylittävät kansallisia, etnisiä ja/tai rodullistettuja rajoja. Aineistona ovat kymmenen ulkomaalaisen tai maahanmuuttotaustaisen miehen kanssa seurustelevan 17–28-vuotiaan valkoisen suomalaissyntyisen naisen haastattelut. Tutkimus käsittelee sitä, miten nuoret suomalaisnaiset kokevat suhteeseensa ja puolisoonsa kohdistuvan rasismin ja ennakkoluulot ja miten nämä muokkaavat valkoisten naisten elämää. Tarkastelen naisten arkipäivän kokemusten kautta miten kansallisia, etnisiä ja rodullistettuja rajoja tuotetaan Suomessa ja miten sukupuoli ja seksuaalisuus nivoutuvat näihin rakennusprosesseihin. Haastattelupuheen analyysin kautta tarkastelen haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja heidän käytettävissään olevia kulttuurisia diskursseja. Tutkimus on monitieteinen. Sen teoreettinen tausta on feministisissä jälkikoloniaalisissa ja nationalismin teorioissa, kriittisessä valkoisuuden tutkimuksessa sekä sukupuolentutkimuksessa. Aineistoa analysoidaan intersektionaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksen johtopäätökset koskevat aineistossa esiin tulevia kansallisia, etnisiä ja rodullistettuja hierarkioita. Haastateltavien perheiden, ympäristön ja ystävien suhtautuminen eroaa voimakkaasti suhteessa naisten kumppanien kansallisuuteen, ihonväriin ja uskontoon. Tummaihoisten ja muslimien vastaanottoa leimaa aineistossa epäluulo, pelko sekä rasistiset sukupuolitetut ja seksualisoidut stereotypiat. Vaaleaihoiset ja länsimaisiksi määritetyt kumppanit otetaan vastaan lämmöllä ja suhteen monikulttuurisuutta voidaan perheen puolelta juhlistaa. Lähestyn tätä vastaanoton jakautuneisuutta ja sitä kautta muodostuvaa kansallista haluttavuuden hierarkiaa Sara Ahmedin teoretisoiman muukalaisen figuurin kautta. Tulkitsen aineistossa esiin tulevia toisen kuvia ja sitä kautta myös suomalaisuuden narratiiveja suomalaisen rotuhistorian valossa. Tummaihoisen tai muslimimiehen kanssa seurustelevat naiset kokevat monenlaista rasismia ja syrjintää. Seurustelusuhteen myötä naisten orientaatio yhteiskunnassa muuttuu: he heräävät näkemään ennen tasa-arvoisena pitämänsä yhteiskunnan rasismin ja sitä kautta myös oman etuoikeutetun asemansa. Rasismi herättää naisissa syyllisyyttä ja he tuntevat siitä myös vastuuta. Naiset kokevat olevansa välittävässä asemassa suomalaisen yhteiskunnan ja miehen välillä. Analysoin tätä välitilallista asemaa Patricia Hill Collinsin sisäisen ulkopuolisen käsitteen kautta. Naiset määrittyvät aineistossa esiintyvissä diskursseissa seksuaalisesti poikkeaviksi ja sukupuolitetusta kansallisesta roolistaan harhautuneiksi. Analysoin marginalisoidun seksuaalisuuden asemaa ja kansallisia seksuaalihierarkioita Eve Kosofsky Sedgwickin kaapin -metaforan, Gayle Rubinin seksuaalisuutta koskevien teoretisointien sekä Maija Urposen kehittelemän kansallisen heteromatriisin käsitteen avulla. Käsittelen tutkimuksessa myös naisten vastastrategioita.
  • Isoaho, Maria (2010)
    Kehitysyhteistyön kenttä on kulttuurien kohtauspaikka. Kulttuurisesti välittyneet käsitykset ja merkitykset koetaan yleensä itsestäänselvyyksiksi, joita on vaikea kyseenalaistaa. Kulttuurien kohdatessa omat tavat tulevat näkyviksi, ja jos ne ovat uhattuna, halu puolustaa omaa kulttuuria on suuri. Tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin yhteyttä lastenkasvatukseen. Tutkimuskohteena on yksityinen ugandalainen orpokoti, joka toimii esimerkkinä kehitysyhteistyön kenttäprojektista. Tutkin kehitysyhteistyötä yksityisen ja vapaaehtoisen kehitysavun näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on analysoida kulttuurien merkitystä orpokodissa tehtävään lastenkasvatustyöhön. Kulttuuri on tässä tutkimuksessa analyyttinen käsite, jonka avulla erittelen havaintojani. Tutkimusmenetelmänä on etnografinen toimintatutkimus. Aineistoina käytetään kenttäpäiväkirjaa, haastatteluja ja organisaation dokumentteja. Kentällä tein myös toimintatutkimusta, kun kehitin uusia työmenetelmiä orpokodin käyttöön. Se työ on osa aineistoa. Etnografisen aineiston analysoimiseen käytin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Teoreettinen viitekehys muodostuu jälkikolonialistisesta teoriasta ja länsimaisesta kehitysyhteistyö- ja lapsitutkimuksesta. Keskeinen tutkimuskysymys on: Miten kulttuuri, valta ja kehitysyhteistyön historia vaikuttavat lastenkasvatustyöhön orpokodissa? Tutkimuksessa länsimainen ja afrikkalainen kulttuuritausta tulivat vertailupariksi, mikä näkyy myös analyysin tuloksissa. Lastenkasvatukseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin orpokodissa ennen kaikkea kulttuurisina tapoina. Työntekijät selittivät omia näkemyksiään kulttuuritaustaan vedoten. Keskustelut supistuivat usein oman kulttuurin puolustamiseen. Kulttuuridiskurssi oli myös tapa kyseenalaistaa organisaation valta-asemia. Kehitysyhteistyön historiassa syntyneitä valta-asemia korostetaan tämän päivän kenttätyössä, mikä johtaa siihen, että yhteisen ymmärtämisen löytäminen työssä voi olla vaikeaa. Tutkimuskohteessani työn etenemisen kannalta ongelmalliseksi muodostui valta-asetelma, jossa länsimaisen kulttuurin edustajat vähemmistöasemastaan huolimatta ottivat itselleen vallankäyttäjän aseman. Heillä oli valta määritellä, miten lasten kanssa tulee olla ja mitkä ovat hyväksyttyjä tapoja olla lasten kanssa. Länsimaalaiset työntekijät ottivat itse valtaa pitävän asemansa, mutta siihen heidät myös laitettiin. Tasavertaisen työskentelykumppanuuden löytämistä vaikeuttivat työyhteisössä liikkuvat juorut ja asenteet. Vaaleaihoisiin kohdistuvat ennakkoluulot merkitsivät sitä, että minun oli vaikea päästä työyhteisön jäseneksi. Monikulttuurisuuden sijaan työyhteisö jäi kahden laajan kulttuuripiirin, länsimaisen ja afrikkalaisen, kilpakentäksi, jossa yhteisistä kasvatuskäytännöitä sopimisen sijaan kilpailtiin oman kulttuurin puolesta.
  • Haarakangas, Tanja (2000)
    Tutkimuksen kohteena on päivähoitohenkilökunnan maahanmuuttajapuhe. Varhaiskasvattajien haastattelupuhetta tarkastellaan suhteessa tämänhetkiseen suomalaiseen maahanmuuttajista, monikulttuurisuudesta ja ennakkoluuloisuudesta käytyyn keskusteluun. Maahanmuuttajien erilaisuuden kohtaaminen on osoittautunut ongelmalliseksi niin suomalaisen yhteiskunnan kuin viranomaistyönkin kannalta. Ratkaisua erilaisuuden kohtaamiseen on 1990-luvulla etsitty monikulttuurisuudesta tai pluralismista integraatiopoliittisena ideologiana, joka asettuu vastustamaan sekä kulttuurista assimilaatiota että vähemmistöryhmien syrjintää. Tutkimuksen kysymyksenasettelua rakennettaessa hyödynnetään sekä monikulttuurisuutta käsittelevää kirjallisuutta että sosiaalipsykologisen ennakkoluulotutkimuksen traditiota. Analyysin näkökulmana on diskurssianalyyttinen kielenkäytön tarkastelu. Aineisto koostuu kahdessa helsinkiläisessä päiväkodissa toteutetusta 16 työntekijän haastattelusta. Haastattelupuheen kohteina ovat maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet päivähoidon asiakkaina sekä maahanmuuttajat työtovereina. Aineistosta identifioidaan maahanmuuttajien erilaisuutta konstruoivia tulkintarepertuaareja eli merkityksellistämisen tapoja. Sekä monikulttuurinen ideologia että ennakkoluulojen vastainen normi osoittautuvat hallitseviksi kulttuurisiksi tulkintaresursseiksi, joihin nojaamalla konstruoidaan useita tilanteisia tulkintarepertuaareja. Ilman kulttuurisesti painavia arvoperusteluja ei monikulttuurisen ideologian vaatimuksia katsota voitavan jättää noudattamatta. Ajatuksellinen tila kulttuurin kunnioittamisen ja ennakkoluuloisuuden vastustamisen välissä osoittautuukin ahtaaksi. Tulkintarepertuaarien avulla puhuja paitsi merkityksellistää erilaisuutta myös rakentaa suhdettaan puheen kohteena oleviin maahanmuuttajiin. Tulkintarepertuaarien käyttöä tarkasteltaessa hyödynnetään kognitiivista ennakkoluulotutkimusta ja sen kritiikkiä. Repertuaarit nähdään puheen ja ajattelun strategioina, joiden avulla maahanmuuttajia on mahdollista joko yksilöidä tai kuvata etnisen tai kulttuurisen ryhmänsä edustajina. Monet aineistosta identifioiduista tulkintarepertuaareista osoittautuvat ennakkoluuloisuutta yksilöimisen avulla vastustaviksi strategioiksi. Aineiston kokonaisuus tulkitaan vastadiskurssiksi suomalaisten ja maahanmuuttajien ryhmäeroja sekä ennakkoluuloja uusintavalle puheelle. Tässä vastustamisessa piilee monikulttuurisuuden paradoksi: ryhmittymisen ja syrjinnän vastustaminen asettuu aineistossa monikulttuurisuuden toteuttamisen vaikeimmin ylitettäväksi esteeksi. Tärkeimmät lähteet: Matinheikki-Kokko (1997): Challenges of Working in a Cross-Cultural Environment; Potter & Wetherell (1987): Discourse and Social Psychology ja muut ko. henkilöiden tekstit; Jokinen, Juhila & Suoninen (1993): Diskurssianalyysin aakkoset ja etenkin Suonisen muut tekstit. Billig (1985): Prejudice, Categorization and Particularization; Billig (1987): Arguing and Thinking; Billig et al. (1988): Ideological Dilemmas; Vesala & Rantanen (1999): Pelkkä puhe ei riitä.
  • Lehto, Anne (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (5)
  • Pöllänen, Kari (Svenska handelshögskolan, 2004)
    Working Papers
    Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa luottamusmiesten organisaatio- ja ammattijärjestösitoutumiseen liittyviä tekijöitä sekä kuvata eri tavoin sitoutuneita ryhmiä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat siten: Rapauttavatko hyvät esimies-alaissuhteet ja sujuviksi koetut neuvottelusuhteet työnantajan ja ammattiyhdistyksen välillä perustaa luottamusmiesten ammattijärjestösitoutumiselta? Mitkä tekijät vaikuttavat luottamusmiehen organisaatio- ja ammattijärjestösitoutumisen taustalla? Tutkimustulokset osoittavat, että oman johtajan/esimiehen ja luottamusmiehen välinen molemminpuolinen hyväksyntä ja siitä syntynyt motivoituneisuus ja työtyytyväisyys yhdistyneenä pitkän työsuhteen antamaan turvallisuuden tunteeseen ovat voimakkaammin pääkonttorien luottamusmiesten organisaatiositoutumisen taustalla. Kun taas kentän luottamusmiesten työssään kokema epävarmuus, oman työn autonomian puute, haasteeton työnjohtoilmasto tuntuivat aiheuttavan enemmän kritiikkiä työorganisaatiota kohtaan ja suuntaavan samaistumista oman ammattijärjestön suuntaan. Enemmistö tutkimuksen luottamusmiehistä oli kuitenkin kaksoissitoutuneita ja he kokivat ammattiliittonsa ja työnantajansa välisten suhteiden perustuvan yhteistyöhön ja luottamukseen organisaation johtoon. Luottamusmiesten sitoutuminen professioon ja työnantajaan näyttäisi olevan toinen vaihtoehtoinen tulevaisuuden kaksoissidoksen malli.
  • Föhr, Juha (Helsingin yliopisto, 2018)
    Stereotyyppi tarkoittaa kirjapainoissa painolevyä, jonka avulla voidaan tehdä suuri määrä vedoksia. Yhdysvaltalainen journalisti, kirjailija ja mediakriitikko Walter Lippmann lanseerasi kirjassaan Public Opinion (1922) stereotyypin käsitteen tarkoittamaan ”päissämme olevia kuvia”, jotka eivät perustu omakohtaiseen kokemukseen tai tieteelliseen tutkimukseen, vaan ne tulevat päihimme sosiaalisesti, ympäröivän kulttuurin tuotteina ja perustuvat ensi sijassa tunteisiin. Stereotyypit ovat eräänlaista ”yleistä tietoa”. Sosiaalitieteet tuntevat nämä ”kuvat päissä” ennakkoluuloina, jotka paitsi ovat vahvoja, mielissämme tiukasti pysyviä, myös säätelevät aivoissamme kognitiivisia prosesseja kuten havainnointia, ajattelua ja muistia. Ennakkoluulomme siis vaikuttavat jo siihen, miten valitsemme tietoa: näemme, mitä haluamme nähdä. Ennakkoluulot välittyvät pääasiassa kielen kautta, ja on jopa esitetty, ettei niitä voi olla olemassa ilman kieltä. Kielessä ennakkoluulot edustuvat kielellisinä stereotyyppeinä. Erotuksena esim. kliseistä strereotyypit ovat nimenomaan ihmisiä tai ihmisryhmiä koskevia kaavamaisia ja usein tunnepitoisia yleistyksiä. Stereotyypit voivat olla myönteisesti tai kielteisesti arvottavia tai hyvinkin neutraaleja. Stereotyyppejä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen; esim. ”suomalaiset matkustavat mielellään lämpimiin maihin” voi olla tilastollisia tutkimustuloksia elävöittävä uutisotsikko, kun taas toisessa ääripäässä stereotyyppejä voidaan jopa luoda viholliskuvien rakentamiseksi. Stereotyypit ovat tärkeitä kulttuurienvälisessä kommunikaatiossa, ja esim. kouluopetuksessa, etenkin vieraiden kielten, ne ovat oiva tapa kuvata vaikka Saksan ja Suomen välisiä kulttuurieroja elävällä ja kiinnostavalla tavalla. Stereotyypit vain pitää aktiivisesti tunnistaa ja tiedostaa stereotyypeiksi. Näin niiden tulee olla opetuksen nimenomaista sisältöä, ei vain vältettäviä asioita. Tässä työssä luodaan läpileikkausta siihen, millaisia kansallisia stereotyyppejä eri vuosikymmenten suomalaisten saksan kielen oppikirjojen sivuilta voidaan löytää. Vanhimmat kirjat ovat 1920-luvulta, jolloin oppimateriaali aiheineen sekä opetus- ja oppimismenetelmät olivat hyvin toisenlaista kuin nyt. Kansallisia stereotyyppejä on läpi käytyjen saksanoppikirjojen sivuilla pääsääntöisesti vähän: runsaankin maankuvauksen (Landeskunde) keskellä on ilmeisen selvästi vältetty maan ihmisten kuvaamista kokonaisuutena. Poikkeus ovat tietyt opppikirjat erityisesti 1990-luvun alun paikkeilta, jolloin kansallisten stereotyyppien jopa äkillinen mutta ilmeisesti ohimenevä yleistyminen näyttää liittyvän kulttuurienvälisen lähestymistavan (interkulturelle Ansätze) painottumiseen laajemminkin.
  • Paakkola, Tiina (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoiden uskontodialogiin kohdistuvia käsityksiä. Tutkimuskysymyksen, onko uskonnolla väliä, johdattelemana haluan tutkimuksellani selvittää, esiintyykö suomalaisten, uskonnollisten opiskelijoiden keskuudessa uskonnollista ennakkoluuloisuutta ja jos esiintyy, ketä kohtaan ja miksi. Tutkimusluvuissa käsittelen opiskelijoiden suomalaiskristillisiksi määriteltyjä käsityksiä suhteessa seitsemään tunnetuimpaan maailmanuskontoon. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimivat Magdalena Jaakkolan suomalaisten ulkomaalaisasenteita käsittelevien työvoimapoliittisten tutkimusten lisäksi Gordon Allportin kontaktiteoria sekä Tajfelin ja Tunerin asenteita ja ryhmäkäyttäytymistä selittävä sosiaalisen identiteetin teoria. Lisäksi käsittelen tutkimuksesta nousevia tuloksia suhteessa Kimmo Ketolan esittämiin vuoden 2008 ISSP -tutkimusohjelman suomalaisten uskonnollisia ennakkoluuloja, suvaitsemattomuutta ja syrjiviä asenteita käsitteleviin tutkimustuloksiin teoksessa Uskonto suomalaisten elämässä. Tutkimuksessa analysoitavan aineiston olen kerännyt Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoilta verkkolomakkeella vuoden 2012 huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana. Aineisto koostuu 101 verkkolomakkeelle tallennetusta vastauksesta, minkä analysoinnissa käytän määrällisiä menetelmiä. Yleisten vastausjakaumien lisäksi esitän aineistosta muuttujien välisiä riippuvuussuhteita. Tutkimukseni osoittaa, kuinka uskontoihin liitettävät myönteiset käsitykset ja onnistunut uskontodialogi ovat käytännössä monen muuttujan summa. Kontaktiteorian mukaisesti tutkimus osoittaa, kuinka kokemuksen määrän ja tiedon vaikutus uskontoihin kohdistuviin käsityksiin on myönteinen. Käsitysten muuttamiseksi kokemus ja tieto eivät kuitenkaan riitä. Kysyttäessä, onko uskonnolla väliä, kokemusta ja tietoa paremmaksi suvaitsevaisuutta selittäväksi ja ennustavaksi tekijäksi tutkimuksessa ilmenee uskonnollinen identiteetti sekä siihen liitettävät käsitykset ryhmän samankaltaisuudesta ja kiinteydestä.
  • Pirttinen, Sanna (Helsingfors universitet, 2017)
    The objective of my research was to determine whether teachers' intercultural competence will develop by attending an open-mindedness enhancing CulturED seminar. Walter ry., an organization that has arranged workshops against discrimination and racism to young people, has found out that nearly half of all teachers say that native Finns cannot recognize the problems of multicultural students. Also, the experiences of teachers and students on whether teachers intervene in racism and discrimination sufficiently enough differ from one another in significant ways. To my phenomenographic case study, I selected CulturED seminar participants (N=11) of which six were teachers and five teacher students. The half-structured theme interviews were created for me to understand the level of personal intercultural competence before the participants participated the seminar. In addition, the participants were interviewed after the seminar. This interview was held to understand the nature of the immediate effects of the seminar on the development of intercultural competence by the participants. The research data was analyzed by using content analysis methods, both themes and trends. In addition, I collected feedback forms from all attendants (N=44). That allowed me to study the experiences of all participants when it comes to the seminar's effectiveness and to the teaching material that all participants received at the seminar. The results revealed that the CulturED seminar had an impact on the intercultural competence of the participants. After the seminar, a significant proportion of the participants showed a change in understanding their own prejudices, the effects of racism and discrimination, as well as their own operating models related to the themes. When it comes to the reliability of the research results, the small size of the sample and the personal interest in the content of the seminar were taken in to account. Based on the analysis of the feedback forms, it was discovered that the teachers experienced the provided teaching material useful for open-minded teaching. It also became apparent that there is a need for the CulturED seminar -like event in order to develop the skills related to diversity encounters.
  • Nissinen, Vili (2018)
    This thesis analyzes hate speech from a performance studies perspective. The theoretical aim is not to justify hate speech, but rather to deconstruct it and discuss hate speech asa performance, and how it can be performed through language, prejudices and power relations. I will analyze the dramaturgy of hate speech and its performers, as well as the audience needed in order for this performance to happen. I will also reveal that there is a little racism inside us all. We can either let it take control over us, or we can try to deal with it and silence it when possible. In this thesis, I refer to this phenomena as the Charm of the Black Sun. Along with these theoretical issues, I'm also writing critically about my artistic thesis Vihapuhenäytelmä 2015 (Hate Speech Play). The style of this thesis is mostly autobiographical and the primary theoretical framework comes from the Cultural studies tradition from such writer as Sara Ahmed, Hannah Arendt, Judith Butler and Slavoj Zizek. Approaching hate speech as a performance in a theoretical view is a new approach to the issue. When observing hate speech through the performance studies lenses, we will find a performative, stating that someone is something, with a purpose of hurting the target. The symbolic violence of hate speech works through language: hateful language simplifies the target violently as a single feature containing our expectations and visions of the object. The linguistic injury, as Judith Butler puts it, can also build social constructions. The aim of the expression is many times intended to situate the target in a subordinate position against the speaker. The performative aspects of hate don't work only on the linguistic level, but also on a non-verbal symbolic level: different gestures and visual messages (such as a burning cross) deliver the same hateful messages.
  • Laukkanen, Sari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aims of the study. Empathic response to other person’s suffering comprises of cognitive, affective and sensory components. Seeing another person’s pain evokes similar reactions in the observer as if it were their own, which is called vicarious pain. Skin color and an ethnic group's shared characteristics of the observed person have been found to affect vicarious pain experience. Notably, research has shown that vicarious pain experience is weakened when skin color or ethnic features differ from the observer. Interventions to reduce skin color bias have been studied. However, it is unclear whether skin color bias of vicarious pain can be affected by virtual embodiment. This experiment aims to investigate the effect of virtual embodiment in skin color bias of the vicarious pain experience. Methods. 60 White participants took part in the experiment. The participants were immersed in virtual reality where they were presented with animations that portrayed an agent’s hand being touched by noxious and soft objects. The virtual agent’s skin color (black, white, violet) and participants’ virtual skin color (white, black) were manipulated between randomized trials. Participants reported painfulness and unpleasantness on a 9-point Likert scale. The association of virtual agent’s skin color on painfulness and unpleasantness and effects of virtual embodiment on skin color bias on vicarious pain was studied using multilevel models. Results and conclusions. The skin color of the observed person was found to be associated with the vicarious pain experience. Noxious touch was rated as more painful when targeted at a white person and least painful when targeted at a black person. Curiously, no association was found with virtual embodiment and skin color bias of vicarious pain experience assessed by self-reported pain assessments.
  • Vesala, Rasmus (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin, miten suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon, kokemukset taloudellisesta uhasta ja hyvinvointivaltio kytkeytyivät toisiinsa yhteiskunnallisessa murroksessa vuosina 1986–1996. Talouden vapauttaminen, lama, Neuvostoliiton romahtaminen ja politiikan muutokset osuivat samalle ajanjaksolle kuin lisääntynyt julkinen keskustelu maahanmuutosta sekä nopea kasvu maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrässä. Jo 1980-luvun lopulla esiin nousivat julkisuudessa myös maahanmuuttovastainen populismi ja ulkomaalaistaustaisia vastaan suunnatut väkivallanteot. Teoreettinen viitekehys tutkielmalle muodostuu sosiaalipsykologian ryhmäsuhteita ja ennakkoluuloja kuvaavista teorioista sekä maahanmuuttoon liittyvästä yhteiskuntatieteellisestä ja historiallisesta tutkimuksesta. Keskeisiä käsitteitä ovat ennakkoluulot ja rotu, taloudelliset uhkakuvat ja hyvinvointinationalismi. Aineistona toimivat Elinkeinoelämän valtuuskunnan laajat suomalaisten asennetutkimukset, Magdalena Jaakkolan haastattelututkimukset, World Values Survey -kyselyt ja Helsingin Sanomien julkaisemat kyselyt. Analyysia täydennän aikalaisuutisoinnilla ja historiallisella tutkimuskirjallisuudella. Historiallisen kontekstin kartoittamisen ja kuvailevan analyysin lisäksi käytän tutkielmassa logistista regressiota. Menetelmien avulla tutkin, mitkä tekijät muovasivat suomalaisten suhtautumista maahanmuuttoon. Selvitän mitä tapahtuneista muutoksista kyselyaineistot kertovat ja mikä erilaisten taustatekijöiden sekä ajankohdan yhteismerkitys maahanmuuttoasenteille oli. Keskeinen kysymys on myös se, miten suomalaisten historiannarratiiveille rakentuvat käsitykset kansallisesta identiteetistä ja rodusta yhdistyvät taloudellisiin uhkakuviin ja ksenofobiaan, sellaisessa hyvinvointivaltion kehityskaaren pisteessä, jossa muutokset maahanmuutossa ja taloudelliset sekä yhteiskunnalliset mullistukset kohtaavat. Kyselyaineistoihin liittyy problematiikkaa, jonka takia tuloksiin täytyy suhtautua varauksella. Suuri vaikutus on kysymyksenasettelulla ja aineiston keruun ajankohdalla. Maahanmuutto alkoi myös tutkimusaiheena kiinnostamaan vasta sen kasvun ja laajemman yhteiskunnallisen keskustelun myötä. Eri lähteistä kasatut aineistot antavat hyvin vaihtelevan kuvan suomalaisten suhtautumisesta. 1980-luvun julkinen keskustelu ja muutokset pakolaiskiintiöissä aiheuttivat lyhyelläkin aikavälillä paljon vaihtelua eri kyselyiden tuloksissa. Asenteet myös vaikuttavat muuttuneen kielteisemmiksi jo ennen kuin talouden reaaliluvut kääntyivät laman seurauksena huonompaan suuntaan. Asenteet mahdollisesti jyrkkenivät lisääntyneen maahanmuuton takia - toisaalta rasistinen suhde rotuun näyttäisi olleen Suomessa yleistä jo ennen kuin muutos tapahtui. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia sen osalta, että sosioekonominen asema ja etenkin koulutus korreloivat asenteiden kanssa. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttoon verrattuina verrokkiryhmiinsä oli vähän koulutetuilla, työntekijöillä tai työttömillä, miehillä sekä suurien kaupunkien ja Etelä-Suomen ulkopuolella asuvilla. Kiinnostavaa on, että muiden keskuudessa asenteet muuttuivat myönteisemmiksi 1980-luvun lopulla, mutta edellä mainituissa ryhmissä tällaista muutosta ei tapahtunut, joten ero niiden ja muiden välillä syveni jo ennen lamaa. Talouden reaaliluvut eivät selitä yksinään asenteissa tapahtuneita muutoksia kovin vahvasti, jos niitä verrataan aineistoon. Tutkimuksessa havaitaan, että tärkeää on ottaa mukaan myös talouteen liittyvät odotukset ja kokemukset tulevaisuuden uhkatekijöistä. Keskeistä on myös se, miten julkinen keskustelu ja poliittiset toimijat luovat ja muokkaavat näitä odotuksia tai uhkakuvia sekä yhdistävät niitä maahanmuuttajiin. Hyvinvointivaltion heikentymisestä koettu uhka yhdistyi aineistossa kielteiseen suhtautumiseen ulkomaalaisia työntekijöitä kohtaan – sekä rasistiseen ajatteluun. Taloudellisten uhkakuvien ja ryhmien välisten suhteiden välisiä yhteyksiä pohdittaessa on huomioitava myös se historiallinen ja institutionaalinen konteksti, jossa maahanmuutto ja hyvinvointivaltio kohtaavat.
  • Ronkainen, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kokevatko yläkouluikäiset musliminuoret uskonnosta johtuvaa kiusaamista. Maahanmuuttajanuorten hyvinvointia, koulukiusaamista sekä rasismin kokemuksia on jo tutkittu, mutta aiemmin ei ole tutkittu miten uskonto liittyy kiusaamiseen. Tässä tutkielmassa keskitytään musliminuorten kokemuksiin kiusaamisesta sekä selvitetään missä kiusaamista tapahtuu ja kenen toimesta. Tutkimuksessa selvitetään, mistä nuoret ovat tienneet kiusaamisen olleen heidän uskonnostaan johtuvaa ja pyydetään heitä pohtimaan, miten uskonnosta johtuvaa kiusaamista pystyttäisiin vähentämään. Aiemmat tutkimukset ovat esittäneet uskontodialogia sekä ryhmien välistä yhteistyötä keinoina ennakkoluulojen, stereotypioiden sekä asenteiden muuttamiseen ja murtamiseen. Tämä tutkielma tukee uskontodialogin käyttöä sekä ryhmien välistä yhteistyötä ratkaisuna vähemmistöryhmien kokeman koulukiusaamisen torjumiseen. Tutkimus on tapaustutkimus ja toteutettiin lomakekyselyllä kahdessa pääkaupunkiseudun koulussa. Kyselyyn vastasi 28 nuorta, joista 13 oli poikia ja 13 tyttöä. Kaksi oli jättänyt määrittelemättä sukupuolensa. Kyselylomake oli puolistrukturoitu, joka mahdollisti laadullisen tutkimuksen ja sisällön analyysin käytön aineiston metodina. Tutkimuksen mukaan kiusaamista tapahtuu eniten koulussa, ja se on muodoltaan eniten sanallista. Uskontoon liittyvässä kiusaamisessa sanallinen kiusaaminen ja haukkuminen on liittynyt uhrin uskonnon ja jumalan arvosteluun, uskontoon liittyvään pukeutumiseen tai rukoilutapaan. Lisäksi kiusaaminen on ollut tietynlaista uskontoon liittyvien stereotyyppisten vihamielisten sanojen, kuten ”terroristi” -sanan käyttöä. Tulosten mukaan fyysisestä kiusaamisesta kärsitään toiseksi eniten. Otannassani fyysinen kiusaaminen on poikkeuksellisesti voimakkainta tyttöjen keskuudessa. Tulosten mukaan nuoret myös toivoisivat nopeampaa kiusaamiseen puuttumista sekä kaikille oppilaille parempaa muiden uskontojen tuntemista ja oppilaiden välistä yhteistyötä. Tämä tulos tukee hypoteesiani sekä ajatusta dialogista että ryhmien välisen yhteistyön lisäämisestä ennakkoluulojen, stereotypioiden sekä asenteiden muuttamiseksi ja murtamiseksi.