Browsing by Subject "epidemiologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Kaarto, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on vakava, helposti leviävä sikojen sairaus, jonka aiheuttaa asfiviruksiin kuuluva ASF-­virus. Virus on erittäin kestävä. Se infektoi kaikkia Suidae-­heimon lajeja esimerkiksi kesy-­ ja villisikoja. Afrikkalaisilla villisioilla tauti on tavallisesti oireeton. Kesysioille ja eurooppalaisille villisioille virus aiheuttaa vakavan, kliinisen verenvuototaudin. ASF tarttuu suorassa kontaktissa eläinten välillä tai epäsuorasti fomiittien kautta. Se voi tarttua myös virusta sisältävän ravinnon välityksellä. Virus leviää Afrikassa pahkasikoihin myös Ornithodoros-­suvun puutiaisten välityksellä. Eurooppalaisilla villisioilla ja kesysioilla taudinkuva on tyypillisesti perakuutti tai akuutti. Oireina ovat mm. korkea kuume, ihon punoitus tai sinerrys, syömättömyys ja apaattisuus. Siat voivat kuolla myös ilman edeltäviä oireita. Kuolleisuus voi olla jopa 100 %. ASF-­diagnoosi tehdään elinnäytteistä tai seerumista viruksen eristyksellä, viruksen osoituksella tai vasta-­aineiden osoituksella. ASF-­virusta löydettiin Venäjältä vuonna 2007. Tauti levisi edelleen Valko­Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan. Tautia todettiin itäisessä EU:ssa vuonna 2014. Ensimmäiset villisikatapaukset todettiin Liettuassa. Myöhemmin samana vuonna tautia todettiin villisioista myös Puolassa, Latviassa ja Virossa. Vuonna 2017 tautia todettiin Tšekissä ja Romaniassa. Suurin osa kesysikatapauksista on todettu pienissä takapihasikaloissa, joissa tautisuojaus on huono. ASF on levinnyt pitkiä matkoja ihmisen toiminnan seurauksena. Villisialla on tärkeä rooli taudin paikallisessa leviämisessä. Tärkein kesysikojen infektiolähde on ollut ASF-­virusta sisältäneen ruokajätteen käyttäminen sikojen ruokinnassa. Taudin torjunnasta määrätään sekä kansallisessa että EU:n lainsäädännössä. Koska tautiin ei ole rokotetta, taudin vastustuksen avainasemassa ovat sikatilojen korkea tautisuojaus, taudin varhainen havaitseminen, tiedottaminen sekä villisikapopulaation pienentäminen. Villisioista tehtävät passiiviset seurantatutkimukset ovat oleellisia tautitilanteen seurannassa ja taudin havaitsemisessa. Tehokkaista keinoista ASF:n leviämisen estämiseksi Euroopan villisikapopulaatiossa tarvitaan vielä lisää tutkimuksia. Villisikakannan tehokas pienentäminen vähentää riskiä ASF:n leviämiseen. Villisianraatojen kerääminen on ensiarvoisen tärkeää, koska virus säilyy raadoissa pitkään ja ne toimivat infektiolähteinä terveille villisioille. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta riski taudin leviämiseen on olemassa. Evira seuraa maan tautitilannetta sekä kesy-­ että villisikojen seurantatutkimuksilla. Suomen villisikakannan pienentämistä on tehostettu ja metsästystä on pyritty helpottamaan lainsäädäntöä muuttamalla. ASF on ajankohtainen sikojen sairaus, joka aiheuttaa suuria tappioita sianlihantuotannolle. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä afrikkalaisen sikaruton epidemiologiaan sekä taudin torjuntaan Euroopan Unionissa ja Suomessa. Työssä esitellään pääpiirteissään myös taudin patogeneesi, oireet ja diagnostiikka.
  • Kaarela, Jenni (Helsingfors universitet, 2016)
    Goals. The purpose of this study is to look at the association between binge eating disorder and functional impairment. Binge eating disorder is the most prevalent eating disorder and a new addition to the DSM 5. Functional impairment is an important factor in determining the damage caused by mental health disorders. Is there functional impairment in binge eating disorder and how much was examined in this study. The effect of sociodemographic factors (age, sex, work status and marital status) on the risk of binge eating disorder and the effect of sociodemographic factors and age of onset on the functional impairment caused by binge eating disorder were subsequently examined. Methods. The data was derived from the Collaborative Psychiatric Epidemiology Surveys, which is freely available and includes the prevalences and correlates of mental health disorders. The diagnosis of binge eating disorder was defined by the DSM-IV criteria based CIDI-interview. Functional impairment was measured by modified WHODAS-II-questionnaire and SDS-questionnaire meant specifically for the measurement of eating disorders. The association of sociodemographic factors and binge eating disorder was examined using the logistic regression. The association of sociodemographic factors and age of onset and the functional impairment caused by binge eating disorder was examined using the ordinal regression. Results and conclusions. There was functional impairment in binge eating disorder compared to general population but this functional impairment was mild. The disorder was more common in women, it affected people in every age category but not the older age cohorts and it was not linked to marital status. However it was associated to unemployment. The functional impairment caused by binge eating disorder was only explained by unemployment in the area of work and education. Otherwise, age, sex, age of onset and marital status was not associated to the functional impairment caused by binge eating disorder. The functional impairment present in binge eating disorder seems to be caused by other factors than sociodemographic factors or age of onset. The potential candidates might be other coexisting psychopathology.
  • Kokonmäki, Teemu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, miten alhainen syntymäpaino on yhteydessä moniin kroonisena kansantautina tunnettuihin sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen ja verenpainetautiin. Mekanismin arvellaan liittyen elimistön ohjelmoimisena tunnettuun tapahtumaan, jossa raskauden kriittisessä vaiheessa tapahtunut ulkoinen ärsyke sotkee elimistön elimen kyvyn säädellä elimistön toimintoja. Tämä näkyy kohonneena sairausriskinä myöhemmällä iällä. Tutkimus keskosia kohtaan on lisääntynyt tasaisesti samaan aikaan, kun heidän henkiinjäämistodennäköisyys on parantunut keskoskaappien teknologisen kehityksen ansiosta. Vastaavasti alhaisen syntymäpainon tiedetään olevan riskitekijä myös ADHD:lle. ADHD:n kehityskulku noudattelee usein ongelmien kasaantuvaa kehitystä siten, että varhaisessa vaiheessa alkanut häiriö vaikuttaa henkilön koulunkäyntimenestykseen ja myöhempiin työuriin. ADHD:llä on voimakas perinnöllinen tausta ja se todetaan useammin pojilla kuin tytöillä. Huolimatta ADHD:n korkeasta periytyvyydestä sosiaalinen ympäristö on tärkeässä osassa siinä, ilmeneekö jokin periytyvä häiriö ja miten voimakkaasti tämä häiriö ilmenee. Tutkimuksessa pyritään kiinnittämään erityinen huomio sukupuolten välisiin eroihin ja sosioekonomisiin tekijöihin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kompensatorisina tekijöinä äidin koulutustaustaa, perheen tuloja, perhetyyppiä ja maahanmuuttajataustaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineen ylläpitämää EKSY014-rekisteriaineistoa. Aineisto sisältää 20 prosentin satunnaisotoksen kaikista Suomen kotitalouksista, joissa asui vuoden 2000 lopussa 0-14-vuotiaita lapsia (n = 415 000). Rekisterin pohjana toimivat Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan sekä ETK:n rekisteritiedot,joiden väliset tiedot voidaan yhdistää keskenään. Lapsien syntymäpainotiedot on haettu THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä ja ADHD-oireiden tunnistamiseen käytettiin Kelan tietoja reseptilääkeostoista sekä THL:n hoitoilmoitusrekisterin sisältämiä tietoja. Varsinaiseen tutkimusotokseen kuului yhteensä 168 286 henkilöä. Tutkimuksen pääasiallisena menetelmänä käytettiin elinaikamallinnukseen kuuluvaa Coxin suhteellisten vaarojen menetelmää, jonka avulla eri syntymäpainoluokkien ja ADHD:n välistä suhteellisia vaaroja voitiin vertailla keskenään. Analyysin pohjalta havaittiin, miten lapsen alhainen syntymäpaino oli yhteydessä ADHD:hen siten, että riski kasvoi mitä kevyempiin syntymäpainoluokkiin tarkastelussa siirryttiin. Sukupuolten väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustamuuttujien vakioimattomia yhteyksiä. Analyysin avulla kävi ilmi, että äidin alhainen koulutusaste, perheen matala tulotaso ja yksinhuoltajuus kasvattivat kaikki itsessään lapsen ADHD-riskiä. Tytöillä alle kilonpainoisten keskosten vakioimaton yhteys ADHD:n oli 5,27-kertainen ja pojilla 3,5-kertainen. Kun näiden ja useiden muiden sekoittavien tekijöiden vaikutusta tarkasteltiin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä vakioimalla, säilyi alhaisen syntymäpainon kasvattava riski erittäin korkeana. Alle kilon painoisten tyttöjen kohdalla vakiointi nosti hieman yhteyden riskiä (5,36) ja pojilla yhteys hieman laski noin 2,5-kertaiseksi Tutkimuksen pohjalta ei havaittu sellaisia tekijöitä, joilla olisi ADHD:ltä suojaavaa tai altistavaa ulottuvuutta. Kun tupakointia ja alhaista syntymäpainoa tarkasteltiin yhteisinä riskitekijöinä, näyttäisi siltä, että näiden vaikutuksissa on selvästi päällekkäisyyttä ADHD-riskin suhteen. Tutkimuksessa havaittiin, miten tärkeässä osassa raskaudenaikaiset tekijät ja kriittiset kasvuvaiheet ovat myöhemmin ilmenevän terveyden kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin riskien kasaantumiseen liittyviä elämänkaariepidemiologisia prosesseja, joissa ADHD:n diagnoosiriski kasvoi pojilla lähes kolminkertaiseksi ja tytöillä 3,5-kertaiseksi, jos alhaisen syntymäpainon lasten äiti oli tupakoinut raskauden aikana On hyvin mahdollista, että yhteys selittyy osittain raskaudenaikaisella terveyskäyttäytymisellä ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen voi olla yksi mahdollisuus ennaltaehkäistä ADHD:n kehittymistä. Tutkimuksen valossa ADHD:n ennaltaehkäisy olisi hyödyllisintä ajoittaa syntymää tai kouluikää edeltäneeseen aikaan, ennen kuin ADHD:stä johtuvat varsinaiset ongelmat alkavat kasaantua.
  • Koponen, Kari (Helsingin yliopisto, 2020)
    BACKGROUND: Diet has a major influence on the human gut microbiome, which has been linked to health and disease. However, epidemiological studies on the association of a healthy diet with the gut microbiome utilizing a whole-diet approach are still scant. OBJECTIVES: To assess associations between healthy food choices and human gut microbiome composition, and to determine the strength of association with the functional potential of the microbiome. DESIGN: The study sample consisted of 4,930 participants in the FINRISK 2002 study. Food intake was assessed using a food propensity questionnaire. Intake of food items recommended to be part of a healthy diet in the Nordic Nutrition Recommendations were transformed into a healthy food choices (HFC) score. Microbial diversity (alpha diversity) and compositional differences (beta diversity) and their associations with the HFC score and its components were assessed using linear regression and permutational multivariate analysis of variance (PERMANOVA). Associations between specific taxa and HFC were analyzed using multivariate associations with linear models (MaAsLin). Functional associations were derived from KEGG orthologies (KO) with linear regression models. RESULTS: Both microbial alpha (p = 1.90x10-4) and beta diversity (p ≤ 0.001) associated with HFC score. For alpha diversity, the strongest associations were observed for fiber-rich breads, poultry, fruits, and low-fat cheeses. For beta diversity, most prominent associations were observed for vegetables followed by berries and fruits. Genera with fiber-degrading and short-chain fatty acids (SCFA) producing capacity were positively associated with the HFC score. HFC associated positively with KO-based functions such as vitamin biosynthesis and SCFA metabolism, and inversely with fatty acid biosynthesis and the sulfur relay system. CONCLUSIONS: These results from a large and representative population-based survey confirm and extend findings of other smaller-scale studies that plant and fiber-rich dietary choices are associated with a more diverse and compositionally distinct microbiome, and with a greater potential to produce SCFAs.
  • Lumme, Sonja (2003)
    Tutkielman tarkoituksena on tutustua tilastollisiin menetelmiin, joita käytetään arvioidessa riskiä sairastua syöpään. Tapaus-verrokkitutkimusasetelma on yksi epidemiologiassa eniten käytetyistä menetelmistä, joita käytetään riskin arvioimisessa. Tapaus-kohorttitutkimusasetelma on yksi tapaus-verrokkitutkimusasetelman versio. Työssä on tarkasteltu asetelmia tutkimuksen suunnittelun, aineistojen keräämisen ja analysoimisen näkökulmista. Tutkielma liittyy Suomen Syöpärekisterin ja NBSBCCC:n (Nordic Biological Specimen Banks working group on Cancer Causes and Control) yhteisiin projekteihin, joissa arvioidaan syöpäriskiä veripankkiaineistoja hyödyntäen. Näissä projekteissa on herännyt kysymys, voidaanko toisia tutkimuksia varten aiemmin kerätyistä tapaus-verrokkiaineistoista tehdä vertailukohortti tapaus-kohorttitutkimukselle ja millä edellytyksin se voitaisiin tehdä? Kysymys on tärkeä, sillä jos aiemmin kerätyt aineistot muodostavat luotettavan vertailukohortin, voidaan biologisia näytteitä käyttävissä hankkeissa säästää kustannuksissa. Menetelmiä sovellettiin kahteen biologiseen aineistoon. Nämä aineistot liittyvät NBSBCCC:n tutkimuksiin, joissa on tutkittu papilloomaviruksen ja eri syöpien välistä yhteyttä. Tämän työn toisessa aineistossa on tutkittu pään ja kaulan alueen syöpiä ja toisessa peräaukon ja sitä ympäröivän ihon syöpiä. Papilloomavirusta kantavilla yksilöillä havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi suurempi riski sairastua kyseisiin syöpiin. Tulokset olivat samansuuntaisia riippumatta analysointimenetelmästä. Tutkielmassa on pohdittu ehtoja, jotka mahdollistavat tapaus-verrokkiaineistojen käyttämisen uudelleen tapaus-kohorttitutkimuksessa. Nämä ehdot koskevat sekä aineistojen keräämistä että aineistojen analysoimista. Tuloksena on, että aiemmin kerätyt tapaus-verrokkiaineistot voivat muodostaa tapaus-kohorttiaineistolle vertailuryhmän, jos vaadittavat ehdot otetaan huomioon tutkimuksessa. Tärkeimmät lähteet: Barlow, W. E. (1994): Robust Variance Estimation for the Case-Cohort Designs. Biometrics 50(4): 1064-72. Barlow, W. E. – Ichikawa, L. – Rosner, D. – Izumi, S. (1999): Analysis of Case-Cohort Designs. Journal of Clinical Epidemiology 52(12): 1165-72. Gail, M. H. – Benichou, J. (toim.) (2000): Encyclopedia of epidemiologic methods. John Wiley & Sons, New York. Prentice, R. L. (1986): A case-cohort design for epidemiologic cohort studies and disease prevention trials. Biometrika 73(1): 1-11.
  • Heliövaara, M (The Social Insurance Institution, Research Institute for Social Security, 1988)
    Publications of the Social Insurance Institution ML:76
    Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli tuottaa iskiasta ja lanneselän välilevytyrää koskevat epidemiologiset perustiedot. Mini-Suomi-terveystutkimuksessa lääkäri diagnosoi jommankumman näistä sairauksista (välilevyoireyhtymän) 5,1 %:lla miehistä ja 3,7 %:lla naisista, jotka kuuluivat 30 vuotta täyttäneitä suomalaisia edustaneeseen väestönäytteeseen. Joka toisen diagnosoidun välilevyoireyhtymän syyosuudeksi väestön työkyvyttömyydestä laskettiin 6 %. Monet selkäydinkanavan kokoa kuvastavat röntgenologiset mitat olivat välilevyoireyhtymää sairastavilla pienempiä kuin muilla selkäkivuista kärsineillä henkilöillä. Iskiasoireyhtymän ja lanneselän välilevytyrän vaaratekijöiden tunnistamiseksi tutkittiin, mitkä tekijät ennustivat näiden sairauksien ilmaantumista 11 vuoden seurannan aikana Kansaneläkelaitoksen autoklinikan tutkimilla 57 000 henkilöllä. Seurantatiedot saatiin yleissairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä. Autonkuljettajan tai teollisuustyöntekijän ammatti, liikapainoisuus, yli 180 cm:n pituus miehillä ja yli 170 cm:n pituus naisilla sekä hermostolliset rasitusoireet ennustivat iskiasta ja välilevytyrää.
  • Mikkola, Visa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet: Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa HIV-1-infektioiden ilmaantuvuus on noussut 57 % vuosina 2000−2015. Epidemiologista dataa on edelleenkin vähän. Lisäksi se on pääosin venäjänkielistä, eikä ole saatavilla kansainvälisten tietokantojen kautta. Suunnitelma: Keräsimme näytteitä ja epidemiologista dataa 328 HIV-tartunnan saaneelta, joista 91 % asui Venäjän Eteläisen federaatiopiirin alueella ja 9 % Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin alueella. Menetelmät: Proteaasi-käänteiskopioijaentsyymi- (PRRT) ja integraasisekvessejä (IN) käytettiin viruksen alatyypin selvittämiseen sekä resistenssimutaatioiden ja lääkeherkkyyksien analysointiin. Fylogeneettisiä analyysejä käytettiin HIV:n ala-alatyyppien A6 ja A1 erottamiseen toisistaan. Tulokset: 303 (92 %) potilaan näytteet pystyttiin analysoimaan, näistä 32 %:lla infektio oli saatu huumeiden pistoskäytön kautta, 27 %:lla heteroseksissä ja 24 % infektioista oli nosokomiaalisia eli hoidon seurauksena tulleita. Miehillä huumeiden pistoskäyttö oli yleisin syy infektioille, naisilla heteroseksi. Tutkimuksessa todettiin eniten A6-viruksia (69 %), joita esiintyi erityisesti huumeita pistämällä käyttävillä sekä heteroseksin kautta saaduissa tartunnoissa. Tätä ja tulevia tutkimuksia varten luotiin A6-pol-referenssisekvenssi. Alatyypin B infektioita esiintyi erityisesti miehillä, joilla oli ollut miesten välistä seksiä. Alatyypin G infektiot olivat yhteydessä nosokomiaaliseen infektioon. Lääkeresistenssimutaatioita havaittiin PI-, NRTI-, NNRTI- ja INI-lääkeaineryhmiä kohtaan. Spesifisten mutaatioiden esiintyvyys korreloi tiettyjen HIV:n alatyyppien kanssa. Esimerkiksi ala-alatyyppi A6 yhteydessä esiintyi merkittävästi enemmän mutaatioita NRTI A62V sekä NNRTI G190S, kun taas alatyyppiin G korreloivat NRTI-lääkeaineryhmään liittyvät mutaatiot D67N ja M41L. Näytteissä havaittiin lääkeherkkyyden alentuma: 14,5 % PI-, 29,6 % NNRTI-, 27,1 % NNRTI- ja 8,2 % INI-ryhmän lääkkeitä kohtaan. Yhteenveto: Tutkimuksessa havaittu HIV-1 alatyyppijakauma Venäjällä on merkittävästi erilainen kuin Saksassa. A6 oli yleisin tutkimuksen näytteissä havaittu alatyyppi samoin kuin muissakin Venäjälle sijoittuvissa tutkimuksissa on kuvattu. Alatyyppiä G esiintyi poikkeuksellisen paljon tämän tutkimuksen näytteissä verrattuna muihin Venäjältä julkaistuihin tutkimuksiin, mikä viittaa paikalliseen epidemiaan. HIV-1:n resistenssitestauksen yleistyminen parantaisi HIV-lääkehoidon tehokkuutta sekä toisi lisätietoa Venäjän HIV-epidemiasta. (271 sanaa)
  • Luostarinen, Tapio (Helsingin yliopisto, 2015)
    Cervical cancer is the 4th most common cancer in women. In its carcinogenesis human papillomavirus (HPV) 16/18 are most important. HPV6/11 cause benign lesions. A small proportion of HPV infection(s) develop into cancer. Therefore, joint effects between HPVs and putative co-factors, Chlamydia trachomatis and smoking, are of interest but largely open. The aims of this work were to understand joint effects of infections with 1) HPV types, 2) HPVs and C. trachomatis, and 3) order of these infections in the carcinogenesis. For the 1st two aims, two case-control studies were nested within cohorts of Nordic biobanks. 1st linkage to cancer registers identified 182 cases of invasive cervical cancer (ICC, 148 squamous cell carcinomas, SCC) with prediagnostic sera until 1994. 2nd linkage with a longer follow-up until 2002 comprised 604 new ICC cases. Incidence density sampled controls were individually matched for age at serum sampling, sample storage time and region. For the 3rd aim, a case-control study in a serial setting was nested within a cohort of Swedish women participating in a cervical cancer screening programme in 1969-1995, and 118 ICCs with age and sampling-time-matched controls were identified. Finally, a case-cohort study in the Finnish Maternity Cohort was based on women with two pregnancies within 5 years. The women were followed on average for 4.8 years, from the 2nd pregnancy sample until the end of 2004. During follow-up, 490 women were diagnosed with cervical high-grade precancer. A comparison subcohort of 2796 women was randomly sampled from age and calendar time strata. IgG antibodies to HPV 6/11/16/18/31/33/45 capsids, and C. trachomatis were determined by ELISA. Serum cotinine, a marker for recent smoking, was measured by immunoassays. HPV and C. trachomatis DNA in smears and biopsy specimen were examined by PCR. HPV DNA-positive specimens were typed. Rate ratios were estimated by conditional logistic or proportional hazards regression. Misclassification of HPV serology was corrected for. In the 1st study, we found no excess risk of cervical carcinoma among women seropositive for both HPV16 and HPV6/11. In the 2nd study, there was excess risk, but the joint effect was again significantly smaller than the expected joint effects. Finally, if infection with HPV6 preceded infection with high-risk HPV31, there was no material excess risk of in situ cervical carcinoma. The smaller than expected joint effect between HPV types was probably due to a cell-mediated immune response to past, natural HPV6/11 infection, of which the serum antibodies were a surrogate. The risk of ICC was highly increased not only among women whose 1st smear was HPV DNA-positive but also among C. trachomatis DNA-positive women. The risk was even higher among HPV or C. trachomatis DNA positives both at the start and end of follow-up. The risk of in situ cervical carcinoma was highly increased among women whose HPV18/45 and C. trachomatis infections were virtually concomitant. The risk of SCC was increased related to C. trachomatis, after adjusting/stratifying for HPV. These results support early HPV vaccination in cervical cancer prevention. C. trachomatis should not be ignored in the preventive efforts against cervical cancer.
  • Näsänen, Jurkka (2004)
    Tässä opinnäytteessä käsitellään sensuroituneiden elinaikahavaintojen tilastollista analyysia uskottavuuspäättelyn keinoin. Havaintojen oletetaan olevan samanaikaisesti alttiina useamman kuin yhden toistensa kanssa kilpailevan kuolemansyyn vaikutukselle, jolloin muodostettaessa havainnoille mallia on muiden kuolemansyiden vaikutus huomioitava. Kuolemansyiden elinaikojen yhteisjakaumasta oletetaan mallin määrittelemiseksi kuolemansyiden elinaikojen välinen keskinäinen riippumattomuus, jolloin kokonaiskuolleisuuden aiheuttama kuolemanvaara saadaan esitettyä additiivisena hajoitelmana kuolemansyiden aiheuttamista kuolemanvaaroista. Elinajan jakauman hasardifunktiopohjaisina malleina käsitellään erilaisia versioita hasardifunktion paloittaiseen vakioisuuteen perustuvista malleista, kuten elinaikojen eksponentiaalista mallia sekä kuolemantapausten lukumäärän binomiaalisen ja Poisson-jakauma oletukseen perustuvia malleja. Kursorisesti esitetään näiden mallien laajennuksia, joissa paloittaisen vakioisuuden vaatimusta voidaan lieventää. Elinajan mallien yhteydessä tarkastellaan mahdollisuutta vakioida malleista saatuja hasardifunktion estimaatteja sekä regressiomallituksen keinoin suhteellisten hasardien mallin avulla että käyttäen mallin ulkopuolista tietolähdettä hasardien vakiointiin kovariaattien luokkien määräämissä ositteissa väestötilastojen avulla. Käytetyt mallit sijoittuvat käytetyt uskottavuusfunktio pohjaisen estimointi menetelmänsä perusteella samaan luokkaan parametristen mallien kanssa, kuitenkin porrasfunktiomuoto mahdollistaa mallien käytön joustavina ei-parametrisia malleja läheisesti muistuttavalla tavalla. Mallien estimointiin käytetään standardia uskottavuusfunktio pohjaista asymptoottiseen normaalisuuteen perustuvaa menetelmää, jonka ratkaisuun käytetään tavanomaisia iteratiivisia numeerisia menetelmiä. Opinnäytteen data-analyysi esimerkkeinä käytetyt mallit on estimoitu käyttäen R-ohjelmaa. Käytetyistä malleista esitetään estimointiin tarvittavat kaavat, käsitellään uskottavuusratkaisuun toimivuutta sekä tehdään yritys tarkastella estimoitujen mallien validisuutta regressiodiagnostiikan keinoin. Esimerkkeinä tarkastellaan kahta mallia ihomelanooman aiheuttamalle syöpäkuolleisuudelle Suomessa vuosina 1975-1995: Absoluuttisia kuolemanvaaroja estimoiva kilpailevien kuolemansyiden malli antaa hajotelman ihomelanooma aiheuttamaan ja muista syistä aiheutuneeseen kuolleisuuteen, kun taas väestötilastojen avulla vakioidun kokonaiskuolleisuuden malli antaa estimaatteja ihomelanooma altistuksen aiheuttamasta ylikuolleisuudesta suhteessa vertailuväestössä vallitsevaan kokonaiskuolleisuuteen. Tarkastellut mallit näyttävät olevan esimerkkien valossa varsin käyttökelpoisia.
  • Aromaa, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1981)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:17
    Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa suomalaisten aikuisten verenpainetasoa, kohonneen verenpaineen esiintyvyyttä, hoidon tarvetta, hoitotilannetta, verenpaineen kohoamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä kohonneen verenpaineen kansanterveydellistä merkitystä koskevat perustiedot. Vuosina 1966–1972 Kansaneläkelaitoksen autoklinikka tutki maan eri osissa yli 50 000 henkilöä. Heidän kuolleisuuttaan ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistään seurattiin 5 vuoden ajan. Verenpaineen riippuvuus useista elinoloja, käyttäytymistä, biologisia ominaisuuksia ja terveydentilaa kuvaavista tekijöistä selvitettiin. Työssä kuvattiin systolisen ja diastolisen verenpaineen, pulssipaineen ja syketaajuuden vaikutus yleisimpien tautien aiheuttamaan kuolleisuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuuteen. Viidesosalla koko väestöstä on kohonnut verenpaine. Lääkehoitoa verenpainetaudin takia tarvitsee 6 % keski-ikäisistä miehistä ja 11 % naisista, iäkkäistä miehistä joka viides ja naisista 40 %. Suomessa on 300 000–350 000 verenpainelääkkeitä tarvitsevaa henkilöä ja saman verran lievästi kohonneen verenpaineen takia vain seurantaa tarvitsevia. 1960-luvun lopussa oli riittävässä lääkehoidossa vain ⅓ kaikista. Hoitotilanne on 1970-luvun aikana huomattavasti parantunut. Verenpainetauti oli Lounais-Suomessa harvinaisempi ja Itä-Suomessa yleisempi kuin muualla maassa. Verenpainetasoon liittyvät tekijät selittivät keski-iässä yhteensä 20 % miesten ja 40 % naisten verenpaineen vaihtelusta. Tärkein muutettava kohonneen verenpaineen vaaratekijä oli lihavuus. Kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen suurenivat verenpaineen kohotessa. Ennuste kuitenkin riippui verenpaineesta U- ja J-muotoisesti. Sydän- ja verisuonitautien vaara riippui verenpaineesta enemmän kuin kaikkien tautien ja aivovaltimotaudin vaara enemmän kuin sepelvaltimotaudin. Ennuste huononi huomattavasti nykyisiä suomalaisia lääkehoitosuosituksia matalammalta verenpainetasolta alkaen. Lääkehoidon aiheiden tarkistaminen voi olla tarpeen. Vähintään lievästi kohonnut verenpaine näytti aiheuttavan 25 % keski-ikäisten miesten ja 42 % naisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuudesta. Koko väestön kattavan verenpainetaudin lääkehoito-ohjelman arvioitiin pienentävän kuolleisuutta huomattavasti. Verenpainetaudin ehkäisyä ja hoitoa terveydenhuollossamme on edelleen tehostettava.
  • Lehtinen, V; Joukamaa, M; Kuusela, V; Lahtela, K; Raitasalo, R (Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus. Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1985)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:51
    Mielenterveyden häiriöiden tutkimus oli osa Mini-Suomi-tutkimusta. Sen perustutkimuksessa tiedusteltiin koettuja psyykkisiä oireita ja häiriöitä sekä psyykkistä suorituskykyä. Kliiniseen tutkimukseen seulottiin henkilöitä koettujen psyykkisten oireiden (GHQ-36), ilmoitettujen häiriöiden sekä rekisteritietojen perusteella. Kliinisenä tutkimuksena oli PSE-haastattelu. Diagnoosin lisäksi arvioitiin psykiatrisen häiriön varmuutta, psykiatrista hoidontarvetta, työ- ja toimintakykyä ja toteutuneen hoidon riittävyyttä. Arviointien luotettavuutta selvitettiin syventävässä tutkimuksessa. Tässä raportissa kuvataan käytetyt menetelmät ja arvioidaan niiden soveltuvuutta.
  • Veitonmäki, Thea; Murtola, Teemu J.; Talala, Kirsi; Taari, Kimmo; Tammela, Teuvo; Auvinen, Anssi (2016)
  • Pakarainen, Tomi; Raitanen, Jani; Talala, Kirsi; Taari, Kimmo; Kujala, Paula; Tammela, Teuvo L.; Auvinen, Anssi (2016)
  • Ojajärvi, Anneli (Helsingin yliopisto, 2006)
    Objective and background. Tobacco smoking, pancreatitis and diabetes mellitus are the only known causes of pancreatic cancer, leaving ample room for yet unidentified determinants. This is an empirical study on a Finnish data on occupational exposures and pancreatic cancer risk, and a non-Bayesian and a hierarchical Bayesian meta-analysis of data on occupational factors and pancreatic cancer. Methods. The case-control study analyzed 595 incident cases of pancreatic cancer and 1,622 controls of stomach, colon, and rectum cancer, diagnosed 1984-1987 and known to be dead by 1990 in Finland. The next-of-kin responded to a mail questionnaire on job and medical histories and lifestyles. Meta-analysis of occupational risk factors of pancreatic cancer started off with 1,903 identified studies. The analyses were based on different subsets of that database. Five epidemiologists examined the reports and extracted the pertinent data using a standardized extraction form that covered 20 study descriptors and the relevant relative risk estimates. Random effects meta-analyses were applied for 23 chemical agents. In addition, hierarchical Bayesian models for meta-analysis were applied to the occupational data of 27 job titles using job exposure matrix as a link matrix and estimating the relative risks of pancreatic cancer associated with nine occupational agents. Results. In the case-control study, logistic regressions revealed excess risks of pancreatic cancer associated with occupational exposures to ionizing radiation, nonchlorinated solvents, and pesticides. Chlorinated hydrocarbon solvents and related compounds, used mainly in metal degreasing and dry cleaning, are emerging as likely risk factors of pancreatic cancer in the non-Bayesian and the hierarchical Bayesian meta-analysis. Consistent excess risk was found for insecticides, and a high excess for nickel and nickel compounds in the random effects meta-analysis but not in the hierarchical Bayesian meta-analysis. Conclusions. In this study occupational exposure to chlorinated hydrocarbon solvents and related compounds and insecticides increase risk of pancreatic cancer. Hierarchical Bayesian meta-analysis is applicable when studies addressing the agent(s) under study are lacking or very few, but several studies address job titles with potential exposure to these agents. A job-exposure matrix or a formal expert assessment system is necessary in this situation.
  • Kaapu, K. J.; Murtola, T. J.; Määttänen, L.; Talala, K.; Taari, K.; Tammela, T. L. J.; Auvinen, A. (2016)
  • Reunanen, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1977)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:8
    Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimus on vuonna 1966 aloitettu lähes 11 000 miestä ja naista käsittävä seurantatutkimus, joka kuuluu osaprojektina Kansaneläkelaitoksen autoklinikan tutkimuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sepelvaltimotautiin viittaavien rintakipuoireiden yleisyys ja kuvata oireita ilmoittaneiden muita ominaisuuksia, joilla on merkitystä sepelvaltimotaudin suhteen keski-ikäisessä suomalaisessa väestössä. Siinä myös esitetään oireita tunteneiden ennusteita. Lisäksi pyrittiin arvioimaan oireiden esiintyvyyden mittaamiseen käytetyn haastattelumenetelmän luotettavuutta.
  • Knekt, P (The Social Insurance Institution, Research Institute for Social Security, 1988)
    Publications of the Social Insurance Institution ML:83
    Seerumin alfatokoferolipitoisuuden yhteys syövän myöhempään ilmaantuvuuteen selvitettiin epidemiologisessa seurantatutkimuksessa. Aineistoon kuului 36 265 eri puolilla Suomea asuvaa 15–99-vuotiasta miestä ja naista. Keskimäärin kahdeksan vuotta kestäneen seurannan aikana todettiin 766 syöpätapausta. Näiden ja sukupuolen, iän ja kotipaikkakunnan mukaan kaltaistetun 1 419 verrokin seerumin alfatokoferolipitoisuudet määritettiin pakastetuista (-20 °C) näytteistä. Seerumin alfatokoferolipitoisuuden ja syövän ilmaantuvuuden välillä havaittiin käänteinen yhteys sekä miehillä että naisilla. Suhteellinen syöpävaara alfatokoferolin kahdessa ylimmässä kvintiilissä miehillä ja neljässä ylimmässä kvintiilissä naisilla oli noin 0,6–0,7 verrattuna pienempiin pitoisuuksiin. Yhteys oli erilainen eri syöpämuodoissa. Se oli selvin syövissä, jotka eivät liity tupakointiin. Sen sijaan merkitsevää yhteyttä ei havaittu keuhkosyöpään tai syöpämuotoihin, jotka ovat yhteydessä tupakointiin tai hormoneihin. Yhteydet säilyivät erilaisten sekoittavien tekijöiden vakioinnin jälkeen eivätkä johtuneet alkaneesta syöpätaudista. Riittävä ravinnon E-vitamiini saattaa vähentää syövän vaaraa. Mahdollinen suojaava vaikutus on yhdysvaikutuksessa muiden syövän syiden kanssa, jotka vaihtelevat syöpämuodosta toiseen.
  • Kaila-Kangas, Leena (Työterveyslaitos, 2006)
    The aim of this dissertation was to examine the determinants of severe back disorders leading to hospital admission in Finland. First, back-related hospitalisations were considered from the perspective of socioeconomic status, occupation, and industry. Secondly, the significance of psychosocial factors at work, sleep disturbances, and such lifestyle factors as smoking and overweight was studied as predictors of hospitalisation due to back disorders. Two sets of data were used: 1) the population-based data comprised all occupationally active Finns aged 25-64, and included hospitalisations due to back disorders in 1996 and 2) a cohort of employees followed up from 1973 to 2000 having been hospitalised due to back disorders. The results of the population-based study showed that people in physically strenuous industries and occupations, such as agriculture and manufacturing, were at an increased risk of being hospitalised for back disorders. The lowest hospitalisation rates were found in sedentary occupations. Occupational class and the level of formal education were independently associated with hospitalisation for back disorders. This stratification was fairly consistent across age-groups and genders. Men had a slightly higher risk of becoming hospitalised compared with women, and the risk increased with age among both genders. The results of the prospective cohort study showed that psychosocial factors at work such as low job control and low supervisor support predicted subsequent hospitalisation for back disorders even when adjustments were made for occupational class and physical workload history. However, psychosocial factors did not predict hospital admissions due to intervertebral disc disorders; only admissions due to other back disorders. Smoking and overweight predicted, instead, only hospitalisation for intervertebral disc disorders. These results suggest that the etiological factors of disc disorders and other back disorders differ from each other. The study concerning the association of sleep disturbances and other distress symptoms with hospitalisation for back disorders revealed that sleep disturbances predicted subsequent hospitalisation for all back disorders after adjustment for chronic back disorders and recurrent back symptoms at baseline, as well as for work-related load and lifestyle factors. Other distress symptoms were not predictive of hospitalisation.
  • Blom, Patrick (Helsingin yliopisto, 2020)
    In times of epidemics, few people continue living as usual and instead often change their behaviour in light of the new situation. Usually the change in behaviour is taken to be preventive measures aimed the reduce the probability of infectious contact between susceptibles and infected. This thesis considers a different scenario, where susceptibles, once gaining awareness of the disease, begin to consider vaccination against the disease. The basic SIR-model is modified to include awareness of the epidemic or the possibility thereof, that inspires individuals to vaccinate themselves. The awareness is spread either from a constant source outside the population or through contacts between unaware individuals and either the infected or individuals already aware of the disease. The equilibria of these models and the conditions for their stability are established. All three models significantly reductions to the final size of the epidemic. In case of awareness spread being dependent on the size of the infected population, under some conditions the introducing vaccinations can destabilize the endemic equilibrium and lead to oscillations. Constant and aware-dependent awareness models also have disease-free equilibria, which can be stable and prevent a major epidemic from happening if the spread of awareness is strong enough. Lattice-model analogues of the constant and aware-dependent awareness models, where individuals are connected to a limited number of other individuals, are also established along with their equilibria. Also in this case, the disease-free equilibria of the two models can be stabilised with an effective spread of awareness.
  • Ristola, P (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1983)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:22
    Tutkimuksessa kuvattiin useiden lepo-EKG:n yksityiskohtien mittaustulokset suomalaisessa väestössä, tarkasteltiin niiden riippuvuutta tutkittuihin liittyvistä biologisista ja sosiodemografisista tekijöistä sekä selvitettiin niiden arvoa myöhemmän kuolleisuuden ennustajana. Tutkimus kuului osana 30–59-vuotiaita miehiä ja naisia koskevaan Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimukseen, jossa tutkittiin 11 000 henkilöä. Sekä koko tutkimusväestössä että sen ”terveessä” osassa suomalaisen EKG:n ominaispiirteiksi osoittautuivat kansainvälisesti katsoen suuret R- ja S-amplitudit. Tutkituista taustatekijöistä lihavuudella oli vahvin yhteys useimpiin EKG-muuttujiin. Miehillä negatiivinen T-II ja T-V5 sekä vasemmalle suuntautunut frontaalitason T-akseli olivat voimakkaimmin sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennustavia EKG-yksityiskohtia. Ehkäisevien toimenpiteiden kannalta on merkittävää, että nämä EKG-löydökset ennustivat myös oireettomien miesten kuolleisuutta.