Browsing by Subject "erikoistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Jouhki, Virpi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Goals. Juvenile delinquency has inspired many different theories on the causes of crime. At this moment, there is enough evidence to believe that there are at least two subgroups of juveniles, with different developmental pathways to criminal involvement. In the field of criminology there has been concern on the pattern of criminal offending which has lead to hypothesis regarding offence specialization versus versatility. Majority of research conducted to this day suggest that juveniles are versatile offenders who engage in all types of criminal or antisocial behaviors. However, the developmental view anticipate different pattern of offending for different subgroups of delinquent youths. This study focuses on individual differences in crime according to Big Five personality traits. The Big Five has been used in several studies of crime and personality and the relationship between them has been well documented. However, little is known how personality traits are related to different types of crime. The purpose of this study is to explore how personality traits are related to different types of crime and furthermore are there differences in offence specialization versus versatility according to personality traits. Methods. This study employs the data from the nationwide survey on youth crime and victimization conducted by the National Research Institute of Legal Policy. A total of 4855 ninth grade students completed a self-report survey questionnaire. The BFI-S (Big Five inventory short) personality instrument was used to measure personality traits. This study investigates personality traits in relation to four crime types: 1) property offences, 2) theft, 3) violence and 4) alcohol and drug use. Structural equation modeling (SEM) was used to explore whether the versatility hypothesis of criminal acts holds true according to personality traits. Results and conclusions. Conscientiousness, agreeableness and extraversion were found to be associated with crime among students, which was in line with the previous research. In addition, the result suggested that personality traits are differently linked to different types of crime. Risk for engaging in alcohol and drug use was characterized by high extraversion and low conscientiousness whereas low agreeableness was found to increase the risk for violent offending. Theoretically the results of this study are interpreted as a counter evidence for versatility hypothesis on the nature of juvenile delinquency, even though no direct evidence for the offence specialization was found. Still, juvenile delinquency might not be as versatile behavior as it has been considered but moreover, individuals with different personality characteristics may be prone towards different types of delinquent acts. The role of violence as the most "pathological" form of antisocial behavior is discussed in relation of previous theory and research as well as the findings of this study.
  • Heikinmaa, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kestävä ja tehokas viljely on maapallon väkiluvun kasvaessa tärkeää. Kalkituksella parannetaan ravinteiden hyväksikäyttöä ja näin voidaan vähentää ympäristökuormitusta ja mahdollisesti tuottaa suurempi tai samantasoinen sato pienemmillä panoksilla. Tämä tutkimus selvittää erilaistumisen keinoja kalkitusaineiden myynnissä ja kartoittaa Suomessa tapahtuvaa kalkkikauppaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta käsittelee kalkkia ja sen merkitystä Suomen maanviljelyssä. Lisäksi tutkitaan yrittäjyyden mahdollisuuden havaitsemista, liikeideaa, liiketoimintamallia ja asiakaskokemusta yhden alalla toimivan yrityksen näkökulmasta. Kilpailutekijöistä tutustutaan SWOT-analyysiin, Porterin viiteen kilpailutekijään ja kilpailuetuun. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa kyseiseltä yritykseltä meesakalkkia vähintään kerran ostanutta maatalousyrittäjää vuonna 2020. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Myös yrittäjä haastateltiin. Tutkimuksen johtopäätöksinä yrityksen kannattaa markkinoinnissaan keskittyä meesakalkin pH:n nostovaikutukseen ja erilaistaa tuotetta kilpailijoista sen avulla. Heikkouksista kalkin levitettävyyteen yritys on panostanut ja sen pitäisi tulevaisuudessa olla parempi. Kuljetuksissa yrityksen täytyy kiinnittää enemmän huomiota asiakkaiden kanssa kommunikointiin, jotta molemmilla osapuolilla on kuljetuksesta selkeä kuva ja yllätyksiä ei pääsisi syntymään. Yrityksen kilpailuetu kalkin ominaisuuksista huomattiin olevan olemassa. Asiakkaat ovat hyvin hintatietoisia ja kilpailuttavat erilaisia kalkitusaineita tarkasti, mutta differointi kalkin ominaisuuksilla on mahdollista. Meesakalkin ominaisuudet kävivät hyvin yhteen asiakkaiden arvostamien ominaisuuksien kanssa. Kilpailijat eivät myöskään pysty kopioimaan kalkin ominaisuuksia. Differointia voi mahdollisesti lisätä tarjoamalla kalkin myynnin yhteydessä myös levityspalvelua.
  • Matikainen, Minna (2008)
    Pro gradu – tutkielman tutkimuskohteena on rahaliittojäsenyyden reaalitaloudelliset ja rahapoliittiset vaikutukset. Tutkimus on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on liittää yhteen liittyvään teoriaan ja taustoittaa rahaliittoteorian oletukset, sekä perustella sen väitteet kansainvälisen talousteorian avulla. Tärkeimpänä lähteenä työssä käytetään Alberto Alesinan ja Robert J. Barron vuonna 2000 julkaisemaa laajaa artikkelia ”Currency Unions”, joka on ajankohtaisin yritys mallintaa rahaliittojen taloudellisia vaikutuksia. Alesinan ja Barron rahaliittomalli esitellään purkamalla se osiin ja perustellaan laajasti kansainvälisen kaupankäynnin teorioiden, monopoliteorian ja hintajäykkyyksien avulla. Työn alussa perustellaan rahaliittotutkimuksen tarve. Rahaliittojäsenyys voidaan nähdä eräänlaisena muunnoksena sidotuista valuuttakurssijärjestelmistä. Aikaisemmat yritykset hillitä inflaatio sitomalla valuuttakurssi kiinteästi johonkin toiseen valuuttaan tai metalliin käydään lyhyesti työn alussa läpi. Ennen Alensinan ja Barron luoman rahaliittomallin yksityiskohtaisempaa esittelyä esitellään aikaisemmat merkittävimmät rahaliittomallinnukset. Aikaisempien mallien puutteena on ollut matemaattisten todistusten puute. Alesinan ja Barron malli tuo ensimmäisenä talousteorialle ominaisen lähestymistavan ja todistaa matemaattisesti myös aikaisempien mallinnusten intuitiiviset väitteet. Nykytutkimuksen valossa usean maan yhteisesti jakama valuutta vaikuttaa kaupankäynnin kustannuksiin alentavasti ja positiivisesti kaupankäynnin kokoon, tuotannon määrään ja kulutukseen pitkällä aikavälillä. Rahapoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna toisen maan valuutan käyttöönotto (tai usean maan yhteisesti jakama valuutta) ja sen myötä vahva sitoutuminen hintavakauteen synnyttää tutkimuksen mukaan enemmän hyötyjä verrattuna niihin haittoihin, joita itsenäisestä rahapolitiikasta luopumisesta maalle aiheutuu. Pro gradu –tutkielmassa mallinnetaan sekä jäsenmaan rahaliittojäsenyyden aiheuttamat kaupankäyntivaikutukset että rahapoliittiset vaikutukset ns. nettohyötyanalyysin avulla. Lisäksi tutkimuksessa määritetään, minkälaisten maiden kanssa jäsenmaan on optimaalista liittoutua, sekä arvioidaan optimaalinen valuuttojen määrää maailmassa.
  • Alander, Anu (2001)
    Tässä tutkielmassa käsitellään kaupunkisysteemimalleja, jotka antavat selityksiä sille, miten erikoistumisasteeltaan erilaiset kaupungit sijaitsevat toisiinsa nähden tilassa sekä sille, miksi taloudessa voi samaan aikaan olla sekä erikoistuneita että monipuolisia kaupunkeja. Tutkielman keskeisin osa on Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) hierarkisen kaupunkisysteemin kehitystä kuvailevan mallin tarkastelu. Tutkielman alussa käsitellään joitakin kaupunkitaloustieteen tämän työn kannalta keskesiä käsitteitä ja tarkastellaan kaupunkien ja kaupunkisysteemien yleisiä ominaisuuksia,kuten esimerkiksi kaupunkien kokojakaumia ja erilaisten kaupunkien elinkeinorakenteita. Tämän jälkeen tutkielmassa esitellään lyhyesti joukko kaupunkeja ja kaupunkisysteemejä kuvaavia malleja, joista osa liittyy kiinteästi tutkielmassa myöhemmin tarkemmin esiteltyihin malleihin.Tutkielmassa tarkastellaan tämän jälkeen tarkemmin jo edellä mainitun Fujita, Krugmanin ja Morin (1999) mallin lisäksi Abdel-Rahmanin (1993) kaupunkisysteemimallia sekä Durantonin ja Pugan (2000) kaupunkisysteemimallia. Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) malli antaa selityksen sille, miten erikoistumisasteeltaan erilaiset kaupungit sijaitsevat toisiinsa nähden spatiaalisessa taloudessa. Tässä mallissa muodostuva kaupunkisysteemi muistuttaa Christallerin keskuspaikkateorian tuloksia ja sitä pidetään tästä syystä yhtenä merkittävimmistä viime vuosina kehitetyistä kaupunkisysteemimalleista. Abdel-Rahmanin ja Fujitan (1993) sekä Durantonin ja Pugan (2000) malleissa annetaan selitykset sille, miksi taloudessa saattaa esiintyä samaan aikaan sekä monipuolisia että erikoistuneita kaupunkeja. Tutkielman kirjoittamisessa käytetyistä lähteistä tärkeimmät olivat Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) artikkeli “On the evolution of hierarchical urban systems” Fujitan, Krugmanin ja Venablesin (1999) teos “The spatial economy cities, regions and international trade” sekä Gilles Durantonin ja Diego Pugan (2000) artikkeli “ Diversity and Specialization in cities: Why, Where and When Does it Matter?”
  • Koutaniemi, Mikko (2003)
    Työssä tutkitaan Suomen teollisuustuotannon alueellista kehitystä vuosina 1975–2000. Tutkimuskysymys jakaantuu toimiala- ja maakuntanäkökulmaan. Toimialanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon erikoistuneisuutta sekä toimialojen keskittyneisyyttä maakunnissa. Maakuntanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyttä sekä maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuutta. Pääasiallinen aineisto koostuu Tilastokeskuksen aluetilinpidosta vuosille 1995–2000* sekä teollisuutta koskevasta erikoisselvityksestä vuosille 1975–94. Aluetilinpito ja erityisselvitys muodostavat yhtenäisen aineiston vuosille 1975–2000. Tämä kokonaisuus on ensikertaa tutkimuskäytössä tässä työssä. Sekä teollisuustuotannon toimialojen keskittyneisyyden että maakuntien erikoistuneisuuden erot ovat olleet suuria. Maakuntien erikoistuneisuus on ollut pääsääntöisesti voimakkaampaa kuin koko maan. Varhaisemmalla tuotannon sijainnilla on ollut merkitystä myöhemmälle kehitykselle. Toimialojen erilaisilla kasvunopeuksilla on siten ollut vaikutusta maakuntien teollisuustuotannon rakennemuutoksiin. Maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutokset todettiin voimakkaammiksi kuin teollisuuden toimialojen keskittyneisyyden muutokset. Suomen teollisuustuotannon toimialoittainen ja maakunnallinen muutos voidaan jaetaan kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa muutos oli maltillista. Se ajoittui vuosiin 1975–90. Teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutos oli hidasta. Maakunnallinen keskittyneisyys laski 1970-luvun lopun, sahasi 1980-luvun ensimmäisen puoliskon ja kääntyi jälleen laskuun 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Toinen vaihe ajoittui vuosiin 1991–94. Teollisuustuotannon erikoistuneisuus kasvoi muutamana vuotena entistä jyrkemmin. Kasvu tasoittui ennen vuosikymmenen puoliväliä. Maakunnallinen keskittyneisyys laski edelleen. Keskittyneisyyden laskun ajoittuminen kasvavan teollisuustuotannon aikaan johtui tuotannoltaan suurimpien maakuntien hitaasta toipumisesta. Kolmannessa vaiheessa sekä teollisuustuotannon toimialoittainen että maakunnallinen muutos oli voimakasta. Koko teollisuustuotannon erikoistuneisuus lähti jyrkkään kasvuun vuonna 1997. Toimialarakenteen muutoksessa sähköteknisen teollisuuden kasvu oli jättänyt kaikki muut toimialat jo aiemmin. Harvoihin maakuntiin sijoittunut sähkötekninen teollisuus käänsi pääosan aiemmissa vaiheissa hyvin menestyneistä maakunnista hitaamman kasvun alueiksi. 1990-luvun lopulla osa perinteisen teollisuustuotannon alueista Etelä-Suomessa oli palannut tuotannon kasvun huipulle. Sähköteknisen teollisuuden tuotannon keskittynyt kasvu veti myös teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyden kasvuun. Maakuntien väestöosuuksien muutoksilla ja teollisuustuotannon kasvueroilla oli molemmilla vaikutuksensa henkeä kohden laskettavaan teollisuustuotantoon. Erot eivät hävinneet. Heikoimmat alueet keskittyivät Itä-Suomen suuralueelle sekä Etelä-Pohjanmaalle ja Ahvenanmaalle. Vahvimmat alueet keskittyivät etelään ja Manner-Suomen rannikolle. Kokonaisuudessaan henkeä kohden laskettavan teollisuustuotannon maakunnalliset erot kutistuivat variaatiokertoimen perusteella.
  • Airaksinen, Marja (Suomen farmasialiitto, 2005)
  • Moisio, Elina (2004)
    Työmarkkinat ovat voimakkaasti eriytyneet eli naiset tekevät naisten töitä (hoiva, terveys, kasvatus, palvelut) ja miehet miesten töitä (tuotanto, tekniikka, talous). Ilmiö vähentää työmarkkinoiden joustavuutta ja lisää tehottomuutta. Ilmiötä esiintyy kaikilla työmarkkinoilla, erityisesti länsimaissa. Pohjoismaissa työmarkkinoiden eriytyminen on erityisen voimakasta. Perinteiset talousteoreettiset mallit selittävät ilmiötä joko uusklassisesti inhimillisen pääoman jakautumisella ja mm. avioliitossa erikoistumisella tai institutionaalisesti työmarkkinoiden segmentoitumisella osatyömarkkinoihin ja instituutioiden vaikutuksella. Becker (1985) toi perheen talouden tutkimuksen taloustieteen piiriin. Hän loi pohjan avioliittoteorioille todistamalla mallillaan, että puolisoiden erikoistuminen avioliitossa eri hyödykkeiden tuotantoon johtaa kasvaviin tuottoihin. Tämä on syy erikoistua ja jakaa töitä avioliitossa. Baker ja Jacobsen (2003) ottavat lähtökohdakseen Beckerin työn. He kuvaavat mallissaan avioliittoa kaksivaiheiseksi pelinä. Avioliitossa voidaan vaihtaa ilman transaktiokustannuksia, mikä kannustaa yksilöitä pelin ensimmäisessä vaiheessa erikoistumaan. Toisessa vaiheessa avioliittomarkkinat yhdistävät taidoiltaan toisiaan täydentävät parit. Työmarkkinoiden eriytyminen palvelee toisaalta informaation välittäjänä avioliittomarkkinoilla (”olen oikea nainen, koska teen naisten töitä”) ja toisaalta malli todistaa, että se lisää sosiaalista hyvinvointia. Se ei kuitenkaan ole Pareto-parannus, sillä se asettaa toisen ihmisryhmän eli puolison heikompaan neuvotteluasemaan avioliitossa. Perinteiset inhimillisen pääoman teoriat sekä avioliittoon ja erikoistumiseen perustuvat mallit voivat valaista työmarkkinoiden eriytymisen joitain puolia. Ne eivät kuitenkaan pysty täysin selittämään ilmiötä sen monitahoisuuden ja kulttuurisidonnaisuuden takia. Uuden näkökulman työmarkkinoiden eriytymiseen tuovat Akerlof ja Kranton (2000) ottamalla identiteetin mukaan hyötyfunktioon. He todistavat, että identiteetillä on vaikutusta taloudelliseen lopputulokseen. Sukupuoli on osa ihmisen identiteettiä ja vaikuttaa näin ollen yksilön käsityksiin itsestään, toisistaan ja sukupuolille oikeasta tavasta toimia. Identiteetti kiinnittyy sukupuolen mukaiseen ryhmään ja johtaa ryhmän yhdenmukaiseen käyttäytymiseen siksi, että siitä joko palkitaan hyväksynnällä tai rankaistaan epätyypillisestä käyttäytymisestä. Identiteetti tuo uusia käsitteitä taloustutkimuksen piiriin. Sitä voidaan kritisoida siitä, että oletukset ohjaavat tulosta: jos miehen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, lopputulos vastaakin tätä. Toisaalta se avaa uusia mahdollisuuksia: miten sukupuolen määritelmät ja oikeat tavat toimia muodostuvat? Pääsemällä käsiksi ilmiön syntymekanismeihin, voidaan sukupuolioletuksia myös purkaa. Työmarkkinoiden eriytyminen on monen pienen tapahtumaketjun summa. Näin ollen sen purkaminenkin tapahtuu monen teon yhteisvaikutuksella. Sukupuoliroolit tiedostamalla päästään käsiksi identiteetin rakennuspuihin. Työmarkkinoiden sukupuolistavia käytäntöjä purkamalla voidaan parantaa yksilön valinnan mahdollisuuksia.
  • Hulkkonen, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Helsingin yliopistossa lääkäreiden ja hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutukseen on sisältynyt vuodesta 2009 lähtien 30 opintopisteen lähijohtajakoulutus. Lähijohtajakoulutus koostuu lähiopetuspäivistä, kehittymistehtävistä, kirjallisuustehtävistä sekä portfoliosta ja mentoroinnista. Kehittymistehtävien osuus lähijohtajakoulutuskokonaisuudesta on 6-16 opintopistettä. Tutkimuksessa selvitettiin, minkä tyyppisiä erilaisia kehittymistehtäviä erikoistuvat lääkärit ja hammaslääkärit ovat suorittaneet osana lähijohtajakoulutusta liittyen pedagogisiin elementteihin. Tarkasteltiin, kuinka suuri osa kehittymistehtävistä ylipäänsä sisältää pedagogisia elementtejä ja minkälaisia nämä elementit ovat. Erikoistuvien kirjoittamista reflektioista etsittiin pedagogisia teemoja lähijohtamiseen liittyen. Teemat ryhmiteltiin kategorioiksi. Eri kategorioiden osuuksien ja painotusten selvittämisellä luotiin kokonaiskuvaa, jonka avulla määritettiin, minkälaisia pedagogisia ongelmia tai johtamistilanteita erikoislääkärit kokevat jokapäiväisessä työssään. Tutkimisaineistona käytettiin Helsingin yliopistossa erikoistuvien lääkäreiden ja hammaslääkäreiden kirjoittamia kehittymistehtävien reflektioita. Tutkimukseen otettiin mukaan 100 erikoistuvaa lääkäriä ja hammaslääkäriä, jotka olivat viimeisimpinä suorittaneet lähijohtajakoulutuksen kokonaisuudessaan 26.4.2016 mennessä. Sadasta valmistuneesta valittiin satunnaisesti 30 erikoistunutta, joiden kehittymistehtäviä tarkasteltiin tarkemmin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta löydettiin 43 pedagogista teemaa, jotka lopulta luokiteltiin yhdeksään kategoriaan. Yli puolet kehittymistehtävistä sisälsi pedagogisia elementtejä. Pedagogisia elementtejä esiintyi erityisesti seuraavissa tehtävissä: vakuuttava luento, toimipaikan hoito-ohjeiden laatiminen, perehdytyskansion laatiminen/päivitys sekä amanuenssin ohjaaminen. Kehittymistehtävistä löytyi 43 erilaista pedagogista teemaa, joista muodostettiin 9 kategoriaa, jotka ovat: opetus ja koulutus, käytännön ohjaus, tiedotus, kirjalliset tuotokset, oleellisen tiedon löytäminen ja tiivistäminen, muiden henkinen tukeminen, muiden oppimisen tukeminen, sosiaalisten taitojen jakaminen ja jatkuva kehitys ja kehittyminen. Erikoislääkäri tarvitsee edellä mainittuja taitoja jokapäiväisessä työssään lähijohtajana. Tulokset vastaavat myös melko hyvin CanMEDS –terälehtiä eli osaamisperusteisen lääkärinkoulutuksen osa-alueita.
  • Kuisma, Juho (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomen maatalouden voimakas rakennekehitys näkyy erityisesti kotieläintilojen koon kasvuna. Lisääntyneeseen työmäärään vastaaminen edellyttää tiloilta uudenlaista lähestymistapaa töiden organisointiin ja resurssien hankintaan. Oma työpanos ja investoinnit on järkevintä kohdistaa yrityksen ydintoimintoihin. Ydintoimintojen ulkopuolisia töitä, tukitoimintoja, voidaan ulkoistaa ja tehdä tilayhteistyönä tai oman työn ja edellä mainittujen keinojen yhdistelminä. Verkostoituminen on myös itsessään tehokas keino maatilan kilpailukyvyn parantamiseen. Puhtaassa verkostoitumisstrategiassa kukin tekee sitä, mihin on parhaat valmiudet, jolloin tuotannon tehokkuutta nostaa panoskäytön tehostumisen ohella erikoistumisen aikaansaama tuottavuuden kasvu. Urakoitsijat suorittavat arviolta noin 50 prosenttia maatalouden tuotannollisesta työstä Euroopan unionin alueella. Urakointiin erikoistuneiden koneasemien (contractors) tarjoamien konetyöpalveluiden merkitys Euroopan tasolla on suuri. Suomessa laajavastuinen ulkoistaminen ja peltoviljelytöiden kokonaisvastuun siirtäminen urakoitsijalle eivät ole vielä lyöneet itseään merkittävästi läpi, vaikka urakointialalla 2000-luvun kuluessa tapahtunut kehitys onkin ollut myönteistä. Puhdas ulkoistaminen on harvinaista sekä tavanomaisilla että monialaisilla tiloilla. Merkittävä enemmistö maataloustöiden urakoitsijoista on monialaisia tiloja, jotka saavat pääosan tuloistaan urakoinnin ulkopuolelta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peltoviljelytöiden ulkoistamispäätökseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisilla nautakarjatiloilla. Lisäksi pyrittiin arvioimaan, kuinka suuri rooli tietoisella strategisella ajattelulla on peltoviljelytöiden organisointitavan valinnassa. Peltoviljelytöiden ulkoistamista tarkasteltiin verkostoitumalla toteutettavana kustannusjohtajuusstrategiana, jossa kotieläintila erikoistuu ydinosaamisensa mukaisesti ja hankkii ydintoiminnoille välttämättömät tukitoiminnot ostopalveluina markkinoilta. Tutkimuksen yleisenä viitekehyksenä oli siten maatilan strateginen johtaminen ja erityisesti strategisen johtamisen resurssipohjainen näkökulma. Tutkimusaineisto hankittiin teemahaastattelujen avulla, joten käytetty tutkimusote oli puhtaasti laadullinen. Tutkimuksessa haastateltiin kymmenen suomalaista nautakarjatilallista, jotka ovat kaikki organisoineet tilojensa peltoviljelytyöt eri tavoin. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa ulkoistamista tarkasteltiin kymmenen eri haastattelutilan kautta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstiksi. Haastatellut yrittäjät voitiin jakaa analyysivaiheessa kolmeen yleisempään tyyppiin strategiassa ja töiden organisoinnissa havaittujen yhtäläisyyksien pohjalta. Nämä yrittäjätyypit olivat ulkoistajat, yhteistyöhalukkaat ja itselliset. Ulkoistamiseen liitettyjä hyötyjä ja ongelmia etsittiin aineistosta teemoittelun avulla. Teemoittelua tehtiin ensin teoriasidonnaisesti, minkä jälkeen sitä jatkettiin aineistolähtöisesti. Suomalaisten tilojen yhteistyö- ja urakointisuhteiden tiedetään rakentuvan vahvasti henkilöiden välisen luottamuksen pohjalle. Sama voitiin todeta myös tässä tutkimuksessa. Haastatelluista yrittäjistä vain kaksi oli joskus tehnyt urakoitsijan kanssa kirjallisen sopimuksen. Urakoitsijoiden käyttö täytti useimmilla tutkituilla tiloilla taktisen ulkoistamisen tunnuspiirteet. Tälle ovat ominaisia useiden toimittajien kanssa tehtävät löyhät ostosopimukset, joilla pyritään jo olemassa olevan, identifioidun ongelman ratkaisemiseen. Ainoastaan kolmen ulkoistajat-tyypin yrittäjän kohdalla voitiin peltoviljelytöiden ulkoistamista pitää harkittuna strategisena valintana. Tulokset antavat viitteitä siitä, että niin maatalousyrittäjien kuin urakoitsijoiden kustannustietoisuutta olisi syytä lisätä. Urakointiyrityksen määrätietoinen kehittäminen on vaikeaa toimialalla, jolla alihinnoittelu on yleistä. Kokonaisurakointipalveluiden yleistyminen Suomessa vaatisi myös erikoistumis- ja arvoketjuajattelun laajempaa omaksumista niin maatalousyrittäjien kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa.
  • Oksanen, Jenni (2003)
    Tämä pro gradu -työ käsittelee yrityksen optimaalista organisaatiomuotoa, tarkemmin ottaen optimaalista työvoiman erikoistumisastetta yrityksessä. Työvoiman erikoistuminen parantaa työn tuottavuutta tekemällä oppimisen (learning-by-doing) kautta. Työn organisoimisen ongelma on kuitenkin se, että erikoistuneiden työntekijöiden toiminta pitää koordinoida, jotta yhteistyön edut voidaan saavuttaa. Siten koordinaatiokustannukset voivat rajoittaa erikoistumisen tuottoja. Lisäksi teknologian tai inhimillisen pääoman muutokset voivat muuttaa oppimisen tuottoja tehtävien integroimisen suuntaan erikoistumisen sijaan. Tutkielmassa vertaillaan teoreettisesti erilaisten organisaatioiden suhteellista tehokkuutta sen mukaan, kuinka erikoistunutta työvoima on. Keskeisellä sijalla on se, miten oppiminen ja kommunikaatio on organisoitu erilaisissa organisaatiomalleissa ja miten oppimisen ja kommunikaation tuotot ja kustannukset vaihtelevat. Optimaalinen työvoiman erikoistumisaste eri olosuhteissa johdetaan tämän analyysin perusteella. Ensimmäinen käsiteltävä malli pohjautuu Lindbeckin ja Snowerin (2000) artikkeliin. Mallissa vertaillaan kahta organisaatiomuotoa, joissa on vastakkaiset työvoiman erikoistumisasteet. Mallissa tutkitaan sitä, milloin työntekijöiden kannattaa erikoistua tehtävien mukaan ja milloin heidän pitäisi suorittaa useampia tehtäviä. Tuloksena on se, että työntekijöiden on optimaalista suorittaa useampia tehtäviä silloin, kun nämä tehtävät ovat komplementaarisia toisilleen. Tällöin tuotot tehtävien integroimisesta ovat suuremmat kuin tuotot erikoistumisesta. Lisäksi eksogeeniset muutokset teknologiassa tai inhimillisessä pääomassa voivat muuttaa näiden tuottojen suhdetta. Toinen, Greenanin ja Guellecin (1994) malli vertaa keskitettyä ja hajautettua organisaatiota keskittyen tekemällä oppimisen koordinointiin. Mallissa huomioidaan myös kommunikaatiokustannukset, koska oppiminen edellyttää kommunikaatiota työntekijöiden välillä. Hajautetussa organisaatiossa tiedon tuotantokustannukset ovat matalat mutta kommunikaatiokustannukset korkeat. Keskitetyssä organisaatiossa tilanne on taas päinvastoin. Mallissa näytetään, kuinka optimaalinen organisaatiomuoto riippuu työvoiman koosta. Lisäksi näiden kahden organisaatiomuodon suhteellinen tehokkuus voi muuttua talouden tuotedifferentaation kasvaessa.
  • Heino, Esa (2005)
    Eduskunta on maassamme ainutlaatuinen sosialisaatio- ja toimintaympäristö. Lainsäätäjien joukkoon, periaatteessa ylintä poliittista päätösvaltaa käyttävään elimeen voi päästä ainoastaan vaaleissa äänestäjien antamalla valtakirjalla ja neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kansanedustajan työhön sisältyy monenlaisia tehtäviä sekä laaja henkilö- ja sidosryhmäverkosto. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uuden, ensimmäisen kauden kansanedustajan sosiaalistumista eduskuntatyöhön. Sosiaalistuminen voidaan tutkimuksessa nähdä ikään kuin "sisäänajona" edustajantoimeen. Aihe on laaja ja tutkimuksessa tuodaankin esille joitain sellaisia asioita, jotka liittyvät uuden edustajan sosiaalistumiseen eduskuntatyöhön. Tutkimuksessa tarkastellaan mm. erikoistumista, senioriteettiperiaatetta ja sosiaalisia kontakteja. Tutkimusmetodina on haastattelu. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu seitsemän kansanedustajan haastattelusta. Haastattelujoukkona on Suomen Keskustan Oulun ja Vaasan vaalipiireistä keväällä 1999 valitut ensimmäisen kauden kansanedustajat. Haastatteluista kaksi tehtiin vuonna 2001 (metodikurssi II:n tutkimusharjoitusta varten) ja pääosa eli viisi haastattelua vuonna 2002. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja ne tehtiin eduskunnassa kunkin kansanedustajan kanssa erikseen, kahden kesken. Lisäksi tutkielmaan otettiin aineistoa lehtiartikkeleista ja kirjoista. Arvostuksen saaminen eduskuntaryhmältä, oman puolueen edustajakollegoilta, voidaan nähdä varsin merkittävänä asiana kansanedustajan poliittisen urakehityksen kannalta. Tähän liittyy uskottavuuden ja sitä kautta arvostuksen saaminen, mihin on puolestaan mahdollista pyrkiä erikoistumisen, asiantuntijaroolin kautta. Voidaankin esittää hypoteesi: sektoriosaamisen ja asiantuntijaroolin avulla kansanedustaja pyrkii saamaan uskottavuutta ja arvonantoa eduskuntaryhmän sisällä ja sitä kautta itselleen yhä merkittävämpiä poliittisia tehtäviä. Senioriteettiperiaate - parlamentaarisen kokemuksen huomioonottaminen tärkeimpiä valiokuntapaikkoja ja tehtäviä täytettäessä - elää edelleen eduskunnassa. Ensimmäisen kauden kansanedustajia senioriteettiperiaate koskettaa luonnollisesti kaikkein eniten. Tilanne helpottuu mahdollisten parlamenttivuosien karttuessa. Kansanedustajan toimen menestyksellinen hoitaminen edellyttää merkittävää sidosryhmäsuhteiden ja kontaktien verkostoa. Osalla edustajista saattaa olla huomattava suhdeverkko jo eduskuntaan tullessaan, osa heistä puolestaan aloittaa suhteiden luomisen jokseenkin "puhtaalta pöydältä". Tämä asia ilmenee jo tämän tutkimuksen haastateltavien kohdalla. Eduskuntatyössä edustajalle syntyy suhteita monin eri tavoin. Keskeisiin tahoihin kuuluvat ne ministeriöt, joihin kunkin edustajan oman valiokunnan asiat liittyvät. Kansanedustajien keskinäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä keskeisiä foorumeita ovat mm. valiokuntaryhmät, eduskunnan harrastustoiminta sekä eduskunnan kahvila. Tässä kontekstissa eduskuntaryhmän ryhmäkokousten merkitys nähtiin eri tavalla. Uusien kansanedustajien eduskuntatyöhön sosiaalistumisen perusjakso näyttäisi kestävän noin pari kolme vuotta. Asiaa on tosin vaikea arvioida tai varsinkaan mitata. Käsite "perusjaksokin" on ainakin osaksi abstrakti, mutta sillä voitaisiin tarkoittaa sitä aikaa, jolloin uusi kansanedustaja oppii ja omaksuu työhönsä liittyvät perusasiat: eduskunnan päätöksenteko- ja toimintamekanismit, perusnormiston ja hänelle on syntynyt tai ainakin syntymässä yhä laajeneva sidosryhmä- ja muu kontaktiverkosto. Sosiaalistumisprosessi kaikkinensa on jatkuva tai ainakin pitkäaikainen prosessi.