Browsing by Subject "eroosio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Rekolainen, Seppo (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 12
    Yhteenveto: Maatalouden aiheuttama vesistönkuormitus ja sen vähentäminen
  • Puustinen, Markku (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994)
    Publications of the Water and Environment Research Institute. 17
    Yhteenveto: Viljelymenetelmien vaikutus eroosioon ja ravinteiden huuhtoutumiseen
  • Pylvänen, Emma (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tarkoitus: Kasvisruokavaliot kasvattavat suosiotaan jatkuvasti ja niiden vaikutukset suun terveyteen ovat hammaslääkäreiden kiinnostuksen kohteena. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, lisääkö kasvisruokavalio eroosioriskiä sekä pohtia mitkä tekijät kasvisruokavaliossa myötävaikuttavat eroosion syntyyn. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu pääosin kirjallisuuskatsauksesta, mutta sisältää myös laboratorio-osuuden, jonka tarkoituksena on tutkia kasvipohjaisten maitojen eroosiopotentiaalia. Aineisto kirjallisuuskatsaukseen haettiin Ovid Medline -tietokannasta. Laboratorio-osuuteen kuului kasvipohjaisten maitojen pH mittaus sekä puskurikapasiteetin määritys (mikäli pH-arvo oli alle neutraalin). Mittaukset tehtiin pH-elektrodin ja magneettisekoittajan avulla soija-, kaura-, riisi- ja mantelijuomista sekä vertailun vuoksi lehmänmaidosta. Tulokset: Kirjallisuuskatsaus osoitti, että toistaiseksi tutkimusta kasvisruokavalion ja eroosion korrelaatiosta on vähän ja tutkimusasetelmat vaihtelevia, mikä vaikeuttaa tulosten vertailua. Kaikissa kasvisruokavalion ja eroosion yhteyttä käsittelevissä tutkimuksissa kasvisruokailijoilla eroosion esiintyvyys (prevalenssi) on suurempi kuin verrokkiryhmillä. Kaikkien mitattavien kasvipohjaisten maitojen pH-arvot olivat neutraaleja (7.4-7.9). Vain lehmänmaidon (Kevytmaito) pH-arvo oli alle neutraalin. Korkein pH-arvo oli riisijuomalla (7.9) ja alhaisin kevytmaidolla (6.7). Johtopäätökset: Toistaiseksi tutkimusnäyttöä kasvisruokavalion ja eroosion korrelaatiosta on liian vähän ja tutkimusasetelmat ovat niin vaihtelevia, että on mahdotonta vetää johtopäätöksiä kasvisruokavaliosta eroosiota lisäävänä tekijänä. Tarvitaan lisää yhdenmukaisella arviointiasteikolla (BEWE) suoritettuja tutkimuksia, joissa on otettu huomioon kasvisruokavalion eri alaluokat. Kasvipohjaisilla maidoilla ei vaikuta olevan eroosiopotentiaalia, vaan niiden pH-arvo on jopa korkeampi kuin lehmänmaidon, jolla on eroosiolta suojaava vaikutus.
  • Ryttäri, Terhi; Heiskala, Katri; Kekäläinen, Hannele; Koskela, Kasper; von Numers, Mikael; Rinkineva-Kantola, Leena; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Ympäristöopas
    Hiekkarannat ja dyynit ovat lajirikkaita elinympäristöjä. Niillä elää lukuisia joukko kovakuoriaisia, luteita, perhosia, hämähäkkieläimiä, kasveja ja lintuja. Monet lajeista ovat nykyisin uhanalaisia. Hiekkarantoja, dyynejä ja niillä eläviä eliöitä uhkaavat muiden muassa Itämeren rehevöityminen, joka näkyy rannoilla levän kertymisenä ja umpeenkasvuna. Myös rakentaminen ja virkistyskäytöstä johtuva kuluminen heikentävät hiekkarantojen lajien elinmahdollisuuksia. Vieraslaji kurtturuusu leviää myös kovaa vauhtia etenkin Suomenlahden rannikolla. Tässä oppaassa kerrotaan hiekkarantojen ja dyynien monimuotoisesta elämästä. Itämeren tilan parantaminen on ensisijaista rantojen eliölajiston hyvinvoinnin kannalta. Meren elpyminen on kuitenkin hidasta ja sitä odotellessa meistä jokainen voi auttaa rantojen erikoistunutta eliölajistoa pienilläkin teoilla.
  • Sarkia, Martti (Helsingfors universitet, 2014)
    Polyakryyliamidille, maailman käytetyimmälle maan stabilointiaineelle, on vuosien ajan pyritty löytämään korvaava biopolymeerivalmiste. Tässä tutkimuksessa tutkittiin UPM:n tuottamien anionisen, kationisen sekä kemiallisesti muokkaamattoman koivuperäisen mikrofibrilloidun selluloosan (MFS) stabilointi- ja flokkulointiominaisuuksia. Tuloksia verrattiin Kemiran tuottamien anionisen tai kationisen polyakryyliamidin (PAM) stabilointi- ja flokkulointikykyyn. Kokeet aloitettiin esikokeilla, joilla hiottiin varsinaisten stabilointi- ja flokkulointikokeiden menetelmiä. Esikokeiden perusteella varsinaisten stabilointikokeiden murukooksi valittiin 1-2 mm murut. Stabilointikokeita (45 tai 90 kg/ha) tehtiin myös hienojakoisille 0,06-0,2 mm ja 0,2-1 mm seulotuille kahdelle hiesusavimaalle. Esikokeet hienojakoisella maalla kertoivat, että MFS-valmisteet toimivat PAM:ia heikommin testatuissa olosuhteissa. Suspensiokokeiden esikokeissa testattiin ulkopuolisen kalsiumlähteen vaikutusta polymeerivalmisteiden flokkauskykyyn. Kalsiumin voimakkaan flokkaavan vaikutuksen vuoksi tämä jätettiin pois varsinaisista kokeista. Myös anioniset polymeerivalmisteet jätettiin pois varsinaisista suspensiokokeista heikon tehon vuoksi. Varsinaisissa aggregaattikokeissa ilmakuivia 1-2 mm:n kokoluokkaan seulottuja hiesusavi- ja hiesumuruja käsiteltiin esikokeissa käytetyillä MFS-valmisteilla sekä anionisella PAM:lla (45 tai 90 kg/ha), minkä jälkeen muruja kuivatettiin 3 vuorokauden ajan +21 °C tasalämpöhuoneessa. Kuivatuksen jälkeen maamurujen kestävyys äkillistä kostumista vastaan testattiin muruanalysaattorilla. Maanäytteet ajettiin laitteella kahdesti siten, että murut ehtivät kuivua kahden vuorokauden ajan huoneenlämmössä. Maanäytteet testattiin myös mekaanisen rasituksen kestävyyden suhteen 10 minuutin kuivaseulonnalla. Kationisoitu ja kemiallisesti muokkaamaton MFS soveltuivat biopolymeereistä parhaiten murujen mekaanisen rasituksen kestävöittäjiksi. Kationisoitu ja anionisoitu MFS suojasivat muruja parhaiten veden dispergoivalta vaikutukselta. Suspensiokokeissa 0,1 g ilmakuivaa <0,06 mm:n ja 0,06-0,2 mm:n kokoluokkiin seulottuja kahta hiesusavi- ja yhtä hiesumaata suspendoitiin 30 ml:aan deionisoitua vettä. Suspensioon lisättiin MFSvalmisteita sekä kationista PAM:ia siten, että suspension polymeerikonsentraatioksi saatiin 2 tai 6 mg/l. Suspension sameutta seurattiin 10 minuutin ajan ja viimeisen kerran vuorokauden jälkeen turbidimetrin avulla. MFS-valmisteista parhaiten toimi flokkulanttina kationinen valmiste, joka kirkasti suspensiota lähes yhtä tehokkaasti kuin PAM.
  • Ravander, Jaana; Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 191
    Murut ovat maan perusyksiköitä. Maan murukestävyys on keskeinen tekijä maan toimintakyvyn kannalta. Hyvä murukestävyys edistää mikrobitoimintaa, ylläpitää kaasunvaihtoa ja vesitaloutta sekä mahdollistaa kasvien hyvän kasvun. Murustuminen on siten tärkeä ominaisuus peltoekosysteemin toiminnan kannalta. Murujen kestävyys vettymisen seurauksena tapahtuvaa liettymistä vastaan on tärkeä maan kasvukunnon mittari. Jos murut ovat kestäviä, maan rakenne pysyy vakaana ja huokoisena. Murukestävyyttä mitataan liettämällä muruja kokeellisesti ja tarkastelemalla, kuinka suuri osuus niistä säilyy ehjänä. Koska murukestävyys riippuu samoista tekijöistä kuin koko maan kasvukunto (mm. happamuus, ionisuhteet, maan rakenne, juuriston aktiivisuus, eloperäisen aineen lisäys, mikrobiaktiivisuus ja vesitalous), murukestävyys on hyvä seurantaindikaattori maan kasvukunnon muutoksille. Maan murukestävyyttä voi kehittää ja ylläpitää viljelytekniikan avulla. Viljelytekniikassa on huomioitava maan kemiallinen tila (kalkitus, ravinnesuhteet), fysikaalinen tila (kuivatus, muokkaus) ja biologinen tila (juuristo, maaperäeliöt, lisätty eloperäinen aines). Maan murukestävyyden hoitomenetelmät ovat kytköksissä koko viljelyjärjestelmään. Siksi maan kasvukunnon kehittymistä voidaan seurata murukestävyyden määrityksin. Tässä raportissa käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta murukestävyyteen vaikuttavista tekijöistä, murukestävyyden vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä murukestävyyden mittausmenetelmistä. Sen lisäksi raportissa esitetään 3 vuoden koesarjan tuloksia (2016-2018) OSMO-hankkeen 24 koelohkolta. Lohkot edustivat erilaisia lohkoja eri puolilta Suomea. Tulosten avulla tarkastellaan kuinka hyvin eri määritysmenetelmät vastaavat toisiaan ja miten tulokset kuvaavat maan kasvukunnon eri osa-alueita. Murukestävyyden luotettava arviointi käytännön viljelmillä on tulosten perusteella edelleen haastavaa ja kaipaisi menetelmäkehitystä. Viljelijä- ja neuvojakäyttöön Besten menetelmä, jossa arvioidaan 20-40 murun kestävyyttä vaikuttaisi käyttökelpoiselta keinolta lohkojen välisen eron ja lohkojen ajallisen kehityksen seurantaan.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus. National Board of Waters, 1982)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 49, 30-39
    CREAMS-mallin soveltuvuudesta maatalouden ravinnekuormituksen arvioinnissa Suomessa
  • Kokkonen, P. (Suomen metsätieteellinen seura, 1923)
  • Seppälä, Kirsi (Hämeen ympäristökeskus, 2007)
    HAMra 6/2007
    Päijät-Hämeessä Artjärven kunnassa sijaitseva Villikkalanjärvi sijaitsee Salpausselkien eteläpuolisella savikkoalueella. Järven valuma-alue on hyvin maatalousvaltaista ja maatalouden aiheuttama kuormitus alueen vesistöihin on suurta. Maaperä on myös eroosioherkkää ja jokiuomien ja valtaojien sortumia on alueella paljon. Villikkalanjärvi on matala, savisamea ja erittäin rehevä järvi, joka on kärsinyt vuosittaisista sinileväongelmista. Järven ongelmina on voimakas sisäinen ja ulkoinen kuormitus ja järven happitaloudessa on myös ongelmia. Savisameudesta johtuen Villikkalanjärven näkösyvyys on vain joitakin kymmeniä senttimetrejä. Villikkalanjärveen laskee kolme jokea: Lanskinjoki, Litinjoki ja Haltia-Köylinjoki. Joet virtaavat paikoin syviksi syöpyneissä uomissa ja kuljettavat mukanaan pelloilta valuvaa kiintoainesta ja ravinteita. Jokien vedenkorkeuden vaihtelut ja virtaamien vaihtelut ovat suuria. Jokiuomat ja alueen valtaojat ovat myös hyvin eroosioherkkiä. Artjärvellä toteutettiin v. 2003–2006 Villikkalanjärven Joet -projekti, jossa on kunnostettu Villikkalanjärveen laskevia jokia. Projektin aikana rakennettiin jokiuomiin useita pohjapatoja, laskeutusaltaita, tulvatasanteita sekä tehtiin eroosiokorjauksia ja suoritettiin ruoppausta. Lisäksi kunnostettiin jokiin laskevien ojien suuosia pahimmissa paikoissa. Projektin tavoitteena oli vedenlaadun parantaminen ja ulkoisen kuormituksen vähentäminen Villikkalanjärveen. Muita tavoitteita olivat myös maiseman elävöittäminen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen, jätevesijärjestelmien kartoittaminen ja suojavyöhykkeiden perustamiseen kannustaminen. Tässä raportissa on esitetty projektin vaiheet v. 2003–2006, tiedot kunnostuskohteiden rakentamisesta ja kustannuksista sekä projektin aikana saadut tulokset.