Only scarce information is available about the abundance of microplastics (MPs) in Nordic lakes. In this study, the occurrence, types, and distribution of MPs were assessed based on the lake water and sediment samples collected from a sub-basin of Lake Saimaa, Finland. The main goal was to estimate the possible effect of the local wastewater treatment plant (WWTP) on the abundance of MPs in different compartments of the recipient lake area. Collected bottom sediment samples were Cs-137 dated and the chronological structure was utilized to relate the concentrations of MPs to their sedimentation years. Raman microspectroscopy was used for the MPs’ identification from both sample matrices. In addition, MPs consisting of polyethylene (PE), polypropylene (PP) and polystyrene (PS) were quantified from lake water samples by pyrolysis-gas chromatography-mass spectrometry to provide a complementary assessment of MPs based on two different analysis methods, which provide different metrics of the abundance of microplastics. MPs concentrations were highest in sediment samples closest to the discharge site of WWTP effluents (4400 ± 620 n/kg dw) compared to other sites. However, such a trend was not found in lake water samples (0.7 ± 0.1 n/L). Overall, microplastic fibers were relatively more abundant in sediment (70%) than in water (40%), and the majority of detected microplastic fibers were identified as polyester. This indicates that a part of textile fibers passing the WWTP processes accumulate in the sediment close to the discharge site. In addition, the abundance of MPs was revealed to have increased slightly during the last 30 years. Highlights • Higher concentrations of microplastics were detected in sediments closer to WWTP. • Polyester fibers were the most common type of plastics near WWTP. • Microplastic pollution has slightly increased from 1990 to 2018.

We examined microplastic concentrations, size distributions, and polymer types in surface waters of a northern European dimictic lake. Two sampling methods, a pump sieving water onto filters with different pore sizes (20, 100, and 300 µm) and a common manta trawl (333 µm), were utilized to sample surface water from 12 sites at the vicinity of potential sources for microplastic emissions. The number and polymer types of microplastics in the samples were determined with optical microscopy and μFTIR spectroscopy. The average concentrations were 0.27 ± 0.18 (mean ± SD) microplastics/m3 in manta trawled samples and 1.8 ± 2.3 (>300 μm), 12 ± 17 (100–300 μm) and 155 ± 73 (20–100 μm) microplastics/m3 in pump filtered samples. The majority (64%) of the identified microplastics (n = 168) were fibers, and the rest were fragments. Materials were identified as polymers commonly used in consumer products, such as polyethylene, polypropylene, and polyethylene terephthalate. Microplastic concentrations were high near the discharge pipe of a wastewater treatment plant, harbors, and snow dumping site.

We examined how niche position, niche breadth, biological traits and taxonomic relatedness affect interspecific variation in occupancy and abundance of two commonly-used biological indicator groups, i.e. diatoms and macroinvertebrates. We studied 291 diatom and 103 macroinvertebrate species that occupied the littoral zones of a large (305 km2) highly-connected freshwater system. We collated information on the biological traits and taxonomic relatedness of each species. Using principal coordinates analysis, we formed biological trait and taxonomic vectors describing distances between species and used the resulting vectors as predictor variables. As environmental data, we had site-specific physico-chemical variables, which were used in outlying mean index analyses to determine the niche position and niche breadth of each species. We used linear models to study if and how these two niche parameters and biological traits as well as taxonomic relatedness affected occupancy and abundance. We observed positive occupancy-abundance relationships for both diatoms and macroinvertebrates. We further found that, for both groups, occupancy was better explained by the predictor variables compared with abundance. We also observed that niche parameters, especially niche position, were the main determinants of variation in occupancy and abundance for both diatoms and macroinvertebrates. Local abundances of diatom and macroinvertebrate species were also, to a small degree, affected by biological traits or taxonomic relatedness. We further saw that the relationship between niche position and occupancy was negative, indicating that the more marginal the niche position, the rarer a species is. Our findings provide support for the use of diatoms and macroinvertebrates as ecological indicators as their occupancies and abundances were affected by niche parameters, which is not necessarily always clear in challenging study systems with high connectivity (i.e. high movement of material and species) among sites. These findings also suggest that indices using information on species’ occupancy, abundance and niche requirements are useful in environmental assessment.

Studying aquatic population dynamics using spatio-temporal monitoring data is associated with a number of challenges and choices. One can let several samples represent the same population over larger areas, or alternatively model the dynamics of each sampling location in continuous space. We analysed the spatio-temporal population dynamics of six phytoplankton taxa in the Baltic Sea applying multivariate state-space models with first-order density dependence. We compared three spatial scales and three models for spatial correlation between predefined subpopulations using information theoretic model selection. We hypothesised that populations close to each other display similar dynamic properties and spatial synchrony decreasing with the distance. We further hypothesize that intermediate-scale grouping of data into subpopulations may parsimoniously represent such dynamics. All taxa showed constant density dependence across space and strong spatial synchrony, consistently requiring a parameter for spatial correlation whenever models included several population states. The most parsimonious spatial structure varied between taxa, most often being one panmictic population or ten intercorrelated population states. Evidently, longer time-series, containing more information, provide more options for modelling detailed spatio-temporal patterns. With a few decade-long plankton time-series data, we encourage determining the appropriate spatial scale on biological grounds rather than model fit.

Suoluonnon muutosten takia monet soiden luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Vuonna 2018 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa suoluontoa tarkasteltiin ja arvioitiin kahdella hierarkiatasolla. Yhtäältä tarkasteltiin suokasviyhteisöjä, joita voidaan luokitella suotyypeiksi. Toisaalta tarkasteltiin useiden suotyyppien muodostamia laajempia suokokonaisuuksia eli suoyhdistymiä sekä useista erillisistä suolaikuista muodostuvia maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja (Kaakinen ym. 2018a, b). Soiden luokiteltuja kasviyhteisöjä kutsutaan suotyypeiksi (Eurola ym. 2015, Kaakinen ym. 2018b, Laine ym. 2018). Yhdellä suolla on yleensä useiden, jopa kymmenien eri suotyyppien kasvillisuutta. Suokasviyhteisöjen pääryhmiksi katsotaan kasvitieteellisessä suoluokittelussa korvet, rämeet, nevat ja letot, mutta myös luhtaja lähdekasvillisuus (Eurola & Kaakinen 1978, Eurola ym. 2015, ks. Soiden kasvillisuus). Luhdat ja lähteiköt vaihettuvat ilman selvää rajaa vesiluontotyyppeihin. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteikköluontotyypit on käsitelty ja arvioitu sisävesiluontotyyppien yhteydessä (Lammi ym. 2018). Luhdat ja lähdekasvillisuus mainitaan myös uusimmissa metsätieteellisissä suotyyppioppaissa (esim. Laine ym. 2018). Eri päätyyppiryhmiin kuuluva suokasvillisuus muodostaa myös yhdistelmätyyppejä: neva- ja lettokorpia sekä neva- ja lettorämeitä. Suoyhdistymä on yhtenäinen suoalue, jossa on eri suotyypeistä koostuvia osia (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962, Kaakinen ym. 2018b). Suoyhdistymätyypit jakautuvat ilmastollisiin ja paikallisiin tyyppeihin. Ilmastollisista suoyhdistymätyypeistä keidassoiden eli kohosoiden esiintyminen painottuu eteläisen Suomen muuta Suomea kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon, kun taas aapasoiden esiintyminen painottuu pohjoisen Suomen kosteaan ja viileään ilmastoon (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962). Myös rinnesuot vaativat viileän ja kostean ilmaston (Havas 1961), ja palsasoita esiintyy vain pohjoisimmassa Lapissa, missä on tarpeeksi kylmää paikallisen ikiroudan syntymiselle (Kaakinen ym. 2018b). Paikallisia suoyhdistymätyyppejä ovat rannikkosuot, boreaaliset piensuot ja tunturisuot, joiden ominaispiirteet ja esiintyminen riippuvat enemmän paikallisista olosuhteista kuin ilmastosta (Kaakinen ym. 2018b). Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja syntyy, kun maata kohoaa Pohjanlahden rannikolla vähitellen merenpinnan yläpuolelle (Rehell ym. 2012, Laitinen 2013). Sarjan nuorimmat suot lähinnä meren rantaa ovat tyypillisesti luhtia ja vanhimmat suot ovat kehittyneet aapa- tai keidassoiksi (Kaakinen ym. 2018b).

The aim of the study was to describe persuasive performance and its impressions in Communications Agency Deskis 'Oma Puheenvuoro' concept's news videos. Persuasive performance was explored in a new context from the fields of television and internet media studies. The new concept was web television. The theories and studies were chosen to fit with the context and persuasiveness. The purpose was to find out how persuasive performance is in online videos and what kinds of impressions does persuasive performance create. Persuasive performance and its implications were evaluated based on six Communications Agency Deski's news videos. The evaluation was done by an evaluation panel that consisted of communications professionals. Two evaluation measurements were created for the study. The first measurement measured persuasive performance in the online videos by thirteen statements which were divided in to four performance skill areas. The other measurement weighted the impressions of the performance by seventeen statements. Both measurements had open commentary options with the purpose of deepening the study results. The evaluation panel evaluated the performances persuasive and the impressions of the performance positive. Argumentation and content skills were seen as more persuasive than speech structure and articulacy skills. Relevance, credibility and consistency were evaluated as persuasive impressions of performance where as compelling, pleasant or interesting impressions were not seen as persuasive. Based on the results a conclusion can be made that the persuasive performance in online television can be studied by comparing the level of persuasiveness compared to the impressions of performance. The results indicate that certain features in online television context influence the persuasiveness. The results of this study contribute to enhancing the persuasive performance in online television shows.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Idi Aminin hallinnon harjoittaman valtioterrorismin ja Aminin suhdetoiminnan ja esiintymisen rooleja Aminin vallankäytössä Aminin hallitessa Ugandaa vuosina 1971–1979. Valtioterrorismin tutkimuksessa lähdeaineistona käytetään Ugandassa Aminin valtakaudella asuneiden Henry Keymban ja Semakula Kiwanukan Aminin hallinnosta kirjoittamia kirjoja, International Comission of Jurists-järjestön raporttia ”Violations of human rights and the rule of law in Uganda” ja Amnesty Internationalin raporttia ”Human rights in Uganda report.” Suhdetoiminnan analyysissa hyödynnetään Idi Aminin televisioituja puheita ja haastatteluja, jotka on julkaistu YouTube-videopalvelussa. Työn tutkimusmetodina on laadullinen tutkimus. Tutkielmassa selvitetään, millaista Aminin hallinnon käyttämä valtioterrorismi oli, miten hallinnon käyttämä väkivalta muuttui Aminin valtakauden aikana ja miten väkivallasta rakennettiin Aminin hallinnossa yhteiskunnallinen instituutio. Lisäksi työssä hahmotetaan hallinnon käyttämän väkivallan pitkäaikaisia rakenteita ja käytetyn väkivallan muotoja. Aminin suhdetoiminnan tarkastelulla työssä vastataan siihen, miten diktaattorin julkinen persoona toimi ohjailevana, piilottelevana ja hälventävänä tekijänä suhteessa hallinnon valtioterrorismiin. Kokonaisuutena työssä vastataan siihen, miten valtioterrorismi toimii autoritaarisen hallinnon työkaluna ja millaisessa roolissa diktaattori toimii suhteessa hänen väkivaltakoneistoonsa. Terrorismin historian tutkimuksen osalta työn teoreettisena pohjana toimivat Emma Leonard Boylen artikkelissa ”Was Idi Amin’s government a terrorist regime?” (2015) ja Randall D. Law’n kirjassaan ”Terrorism: A History” (2016) esittämät terrorismin ja valtioterrorismin määritelmät. Terrorismi määritellään näissä teoksissa erityisesti välineeksi, jota voivat käyttää sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat. Tältä osin työn teoreettinen pohja poikkeaa perinteisistä terrorismin määritelmistä, joissa terrorismi määritellään erityisesti ei-valtiollisten toimijoiden tekemäksi, kun taas valtiohallintojen tekemänä on käytetty nimitystä valtioterrori. Terrorismin teorian lisäksi autoritaaristen hallintojen toiminnan logiikan hahmottamisessa käytetään Milan Svolikin kirjassaan ”The Politics of Authoritarian Rule” (2012) määrittelemiä autoritaarisen kontrollin- ja autoritaarisen vallanjaon ongelmia. Autoritaarisen kontrollin ongelma tarkoittaa keinoja, joilla diktaattori ja tämän kanssa hallitseva eliitti pitävät hallitsemansa massat kurissa. Autoritaarisen vallanjaon ongelma puolestaan koskettaa diktaattorin ja tämän kanssa hallitsevan eliitin välistä vallanjakoa. Näiden ongelmien sisällyttäminen työn teoreettiseen pohjaan auttaa ymmärtämään syitä Aminin hallinnon väkivallan ja Aminin suhdetoiminnan taustalla. Työn johtopäätöksiä ovat, että Idi Aminin hallinnon käytössä väkivallasta tuli valtioterrorismia vuoden 1972 aikana, jonka jälkeen väkivallan rooli hallinnon käytössä kasvoi räjähdysmäisesti. Tämän kehityksen taustalla vaikuttivat Aminin hallinnon tekemät lainsäädännön muutokset ja asevoimien tekemä siviilihallinnon ja Ugandan liike-elämän haltuunotto. Valtioterrorismista tuli lopulta käytännössä ainoa työkalu, jolla hallinto kykeni ylläpitämään valtaansa. Lähdemateriaalissa esiintyvä väkivalta on jaoteltu analyysissa sen piirteiden ja käyttötavan pohjalta systemaattisen-, satunnaisen-, valta-asemaa osoittavan-, reaktiivisen-, ja äärimmäisen väkivallan kategorioihin, joilla kullakin oli oma roolinsa valtioterrorismin toiminnassa ja hallinnon vallankäytössä. Tätä jaottelua ei ole aiemmin tehty Aminin hallinnon käyttämästä väkivallasta. Esiintymisissään Amin pyrki vahvistamaan omaa valta-asemaansa ja kiillottamaan hallintonsa julkisuuskuvaa populistisen puheen avulla. Aminin julkinen esiintyminen ja suhdetoiminta toimivat työkaluna, joka vähensi hallinnon kohtaamaa vastarintaa ja kansainvälistä kritiikkiä.

Zoonoottisia Capnocytophaga-bakteerilajeja tunnetaan tällä hetkellä kolme; C. canimorsus, C. cynodegmi ja C. canis. Lisäksi on mahdollisesti olemassa vielä neljäs laji, C. stomatis. Näitä bakteereja esiintyy ainakin koirien ja kissojen suuontelossa osana normaalimikrobistoa. Zoonoottisilla Capnocytophaga-bakteereilla on useita tehokkaita virulenssitekijöitä, joiden avulla ne voivat aiheuttaa ihmiselle vakavan infektion, kun ihminen altistuu kissan tai koiran syljelle. Etenkin immuunipuolustukseltaan heikentyneet ihmiset voivat saada jopa kuolemaan johtavan infektion, mutta myös terveillä ihmisillä on todettu vakavia infektioita. Capnocytophaga-bakteerien esiintyvyyttä on tutkittu paljon kissoilla ja koirilla, mutta ei juurikaan muilla eläinlajeilla. Tämän vuoksi näiden bakteerien esiintyvyyttä on tarpeen tutkia myös muilla eläimillä. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosion. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esitellä zoonoottisten Capnocytophaga-bakteerilajien ominaisuuksia, diagnostiikkaa ja esiintymistä eläimillä sekä niiden aiheuttamia infektioita eläimillä ja ihmisillä. Alkuperäistutkimuksen tavoitteena on selvittää PCR-menetelmää käyttämällä, esiintyykö suomalaisilla naudoilla zoonoottisia Capnocytophaga-bakteerilajeja. Lisäksi tavoitteena on pohtia, muodostavatko nämä bakteerit tartuntariskin nautojen kanssa työskenteleville ihmisille, jotka voivat altistua hoitotoimenpiteiden yhteydessä nautojen syljelle. Hypoteesina on, että Capnocytophaga-sukuun kuuluvien bakteerien esiintyvyys on naudoilla noin 10 %. Tätä tutkimukselle esitettyä hypoteesia tukee se, että tiettävästi ei tunneta yhtäkään tapausta, jossa naudan syljelle altistuminen olisi aiheuttanut ihmiselle Capnocytophaga-infektion. Aineisto koostui 138 nautojen suuontelon limakalvolta otetusta näytteestä, jotka kerättiin viideltä eri lypsykarjatilalta. Näytteitä pyrittiin ottamaan eri-ikäisiltä ja -rotuisilta sekä eri sukupuolta olevilta naudoilta. Zoonoottisten Capnocytophaga-bakteerilajien tunnistaminen näytteistä tehtiin PCR-menetelmällä, jossa käytettiin 16S rRNA -geeniin sitoutuvia alukkeita. PCR-ajon jälkeen tuotteiden monistuminen todettiin agaroosigeelielektroforeesilla. Zoonoottisten Capnocytophaga-bakteerilajien esiintyvyydeksi naudoilla saatiin tässä tutkimuksessa 4,3 %. Tulos on lähes sama kuin hypoteettinen esiintyvyys, kun 95 % luottamusväli (1,8-8,7 %) otetaan huomioon. Yksittäisillä tiloilla esiintyvyys voi saatujen tulosten perusteella olla kuitenkin huomattavasti korkeampaakin (95 % luottamusväli 7,7-37,1 %). Tulosten perusteella suomalaisilla naudoilla esiintyy zoonoottisia Capnocytophaga-bakteereja, mutta ne eivät ole kovin yleisiä. Ne voivat kuitenkin muodostaa mahdollisen tartuntariskin nautojen kanssa työskenteleville ihmisille. Infektioriskiin kannattaa suhtautua erityisen vakavasti, jos ihmisellä on jostain syystä heikentynyt immuunipuolustus.