Browsing by Subject "esinetutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Lindén, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    The stiffened cap has a paper frame, which is usually covered with silk fabric. The cap includes a ribbon bow and a lace trim. Caps with such a lace trim are called styckemössa in Swedish and tykkimyssy in Finnish. The aim of the study was to evaluate the of stiffened caps at the Brage costumes museum and to deepen the knowledge of the manufacture and use of caps by peasant women in the 18th and 19th centuries. The aim was to gain additional knowledge about the caps specifically in the Finland-Swedish costume culture, as well as new information on materials and the manufacture of stiffened caps in general and specifically about metal embroidered caps. In what way does the Brage collection of stiffened caps contribute to the overall picture of the Finland-Swedish peasant women's headdress? In connoisseurship analysis, the rich source material of the museum and previous knowledge were combined with practical experiments and laboratory examinations. There were 97 caps left in the collection, as well as a silk piece with gold and sequin embroidery. A significance analysis was executed based on the catalogued data and photographs. The metal embroidered fabric piece was examined by microscope and a metal analysis was conducted. The construction of the caps was examined from a craft perspective, as well as how they could be manufactured with current materials and knowledge. The cap collection opened an interesting path into the life and attire of peasant women, and above all into the importance of the stiffened cap. The collection offers a good overall picture of the development of the Finland-Swedish stiffened cap from large and heart-shaped to small with a straight front. An interesting find was nine caps from eastern Uusimaa with almost identical shape but fashioned using different fabrics. A specialty of the collection is the four caps of printed linen and the metal embroidered silk piece. The manufacture of a stiffened cap is a time-consuming craft that requires skill in everything from the manufacture of the paper frame, the embroidery and finally the mounting. The micrographs and the analysis of the metal embroidered fabric provided detailed information that was utilized in the manufacture a new cap for the Munsala traditional costume.
  • Keränen, Inka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen ihmisten ja esineiden välistä suhdetta kirjoitetussa muisteluaineistossa. Lähtökohtanani on selvittää minkälaista esinepuhetta kirjoituksista löytyy ja millä tavoin tässä esinepuheessa ilmenee suomalaisessa yhteiskunnassa historiallisesti ja eri aikoina muodostuneita kulttuurisia mallitarinoita, sekä vuoden 2013 kirjoitushetken puheavaruudessa olleita esineisiin ja niiden omistamiseen liittyneitä ilmiöitä. Aineistona tutkimuksessa on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja sosiologi Veera Kinnusen laatima kilpakeruu otsikolla Elämää muuttolaatikoissa vuodelta 2013. Siinä kysytään vastaajien kokemuksia esimerkiksi mieleen painuneesta muutosta, tavaroiden pakkaamisesta, karsimisesta ja asettumisesta uuteen asuntoon. Vastaajia kyselyssä on 84, joista tarkasteluni kohteena tässä tutkimuksessa on 20 vastausta eri-ikäisiltä miehiltä ja naisilta. Kyselyaineiston kirjoitusten muistelut ulottuvat lähes 80 vuoden ajalle. Muutto on tilanne, jossa kaikki kodin tavarat käydään läpi. Usein itsestään selvinä ja kulissinomaisina pidetyt esineet tulevat näkyviksi, ja niiden arvoa, tarpeellisuutta ja kuntoa tarkastellaan. Tämän vuoksi aineisto tarjoaa hyvän lähtökohdan tarkastella sitä, kuinka ihmiset sanallistavat suhdettaan esineisiin. Lähestyn aineistoa muisteluaineistona, jota luen lähiluvun metodia käyttäen. Tarkastelen suomalaisten ihmisten materiaalisen ympäristön ja mahdollisuuksien muutoksia kansatieteellisen ja kulutustutkimuksen tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Keskeinen käsite tutkimuksessani on mallitarina. Tämä käsite suhteutuu suurten ja pienten kertomusten tematiikkaan, ja esiintyy esimerkiksi etnologi Eerika Koskinen-Koiviston tutkimuksessa, jossa hän tarkastelee isoäitinsä muistelukerronnassa ilmeneviä suuria kulttuurisia kertomuksia. Myös sosiologi Vilma Hänninen tarkastelee omassa tutkimuksessaan elämänmuutoksia käsittelevien kirjoitusten sisältämiä kulttuurisia tarinallisia malleja. Mallitarinat ovat kulttuurissa kiteytyneitä käsityksiä, arvoja ja ymmärrystä historian tapahtumista, joiden pohjalta ihmiset jäsentävät elämäänsä. Toinen keskeinen käsite on puheavaruus, jota Minna Sarantola-Weiss käyttää tutkimuksessaan tarkoittaen sanojen ja asioiden (esineet, tila ja toiminta) katsomista kokonanisuutena, jossa asiat, ilmiöt ja esineet heijastelevat ja tuottavat arvostuksia ja käytäntöjä tiettyinä aikoina. Tarkastelen tutkimuksessani kyselyn kirjoitushetken, vuoden 2013, puheavaruudessa esiintyneitä esineisiin liittyneitä ilmiöitä. Kirjoitusten esinepuheessa nousee esiin kaksi esineiden omistamisen ja niiden kanssa elämisen mallitarinaa, jotka olen tutkimuskirjallisuuden ja kyselyvastausten lukemisen myötä nimennyt seuraavasti: niukkuuden ja harkitsevaisuuden mallitarina sekä ympäristötietoisuuden mallitarina. Eräänlaisena synteesinä kahdesta mallitarinasta, sekä vuoden 2013 puheavaruuden esineisiin liittyvien ilmiöiden myötä kirjoituksista voi havaita myös “hyvän omistajuuden” mallitarinaa, pohdintoja materiaalisen ympäristön, omistamisen, sekä henkisten arvojen ja henkisen hyvinvoinnin välisestä suhteesta. Aineistosta hahmottuu se, että kulttuurisesti hallitsevat kertomukset ovat olemassa puheavaruudessa rinnakkain ja päällekkäin.
  • Vesamäki, Anna (Helsingin yliopisto, 2015)
    My research focuses on the clothing of the 1940s depression. Because of war, there was a shortage of everything in Finland. Textiles were recycled, renewed and modified imaginatively. In addition, full self-sufficiency in the production of textiles rose as one way of survival. Various organisations offered guidance and advice on textile making. One of these was Kotitalouskeskus, which was the central organisation for several unions who focused on domestic consultation. It was founded in 1941 to combat the material shortage caused by the war. Kotitalouskeskus had stored a variety of the depression time textiles, which were used for teaching and course activities. These textiles were donated to University of Helsinki in the spring of 2014. By studying these sample clothes I aimed to get a general idea of what kind of garments and which materials Kotitalouskeskus advised citizens to produce during the depression time. Depression time textiles had been researched before, but the data had been collected from literary sources and interviews. My study was an object study in historical field. From the 83 donated items I outlined 13 woven adult clothings as my research material. In addition to the clothes, my research data included the booklet Nykyhetken kankaita, published by Kotitalouskeskus, and the annual reports of the organisation published in 1941-1951. Clothes turned out to form an interesting whole. Research material included two skirts, two dresses, one set of overalls, two shirts, five trousers and one jacket. I investigated the clothes using my own modification of the method described by Jules Prown (1982). I began with description and specification of materials and production techniques. Next I researched the literary data for references of the clothes. On the basis of this information, I analysed, how depression was reflected in the clothes chosen for my study. I found out that clothes were made of materials that were on hand. The garment models were in line with fashion of the time. Yarn was homespun, some of it plant dyed and fabric was home-woven. Materials were rough and sometimes of poor quality. Almost every garment was made of sheep's wool and linen. In three of the garments additional substitute materials were used. In two pieces there was cattle hair and one contained rayon. Various extension pieces had been used, in order to get enough fabric for the garment. Quality of work, however, was accurate, sustainable and careful. While the clothes are for demonstration, they are made elaborately. Kotitalouskeskus's aim was to raise self-sufficiency and teach women to cope with a shortage of clothing, while not forgetting the meticulous and tidy dressing.
  • Saksanen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Humanistinen tiedekunta Kulttuuriperinnön maisteriohjelma Arkeologia Tanja Saksanen Linnun siivin – Suomen myöhäisrautakautiset linturiipukset: esinetutkimuksesta mielen arkeologiaan Pro gradu -tutkielma 10.11.2020 125 Tutkin pro gradu – työssäni Suomen myöhäisrautakautisia linturiipuksia. Suomessa myöhäisellä rautakaudella tarkoitetaan viikinki- (800–1050 jaa.) ja ristiretkiaikaa (1050–1150/1300).Linturiipukset ilmestyvät ja katoavat arkeologisessa aineistossa tuona aikana. Linturiipukset ovat linnunmuotoisia- ja lintuaiheisia riipuksia ja ketjunkantajia, jotka riippuvat ketjussa tai ketjulaitteessa osana naisten pukua rinnalla tai vyöllä. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, kuinka monta linturiipusta Suomesta on löytynyt, ja miten linturiipukset sijoittuvat ajallisesti ja maantieteellisesti kaivauskertomusten löytökontekstien ja aihepiiristä kirjoitetun tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Linturiipuksia ei ole tutkittu Suomessa vielä järjestelmällisesti, joten luokittelen tutkielmassa riipukset pääryhmiin ja tyyppeihin aiempia typologioita hyödyntäen. Tutkimusaineistona olen käyttänyt Museoviraston arkeologisten kokoelmien linturiipuslöytöjä. Lisäksi olen käyttänyt kirjallisuuslähteitä Suomesta, Venäjältä ja Baltiasta. Tutkielmassa kerron yksityiskohtaisesti millaisia linturiipukset ovat muodoltaan ja koristelultaan sekä mitattavilta ominaisuuksiltaan. Linturiipusten luokittelun ja esinetutkimuksen lisäksi tutkin riipuksia kognitiivisen arkeologian keinoin. Kognitiivinen arkeologia tarkastelee symbolien käyttöä ja merkitystä muinaisten ihmisten käyttäytymisessä. Lintuaihe on ollut tärkeä ihmisille suomalais-ugrilaisella alueella ja kognitiivisen arkeologian avulla selvitän tutkielmassa millaisia uskomuksellisia ja mytologisia merkityksiä linturiipusten taustalla mahdollisesti on. Tutkimusaineistossani on 66 linturiipusta, joista 48 on muodoltaan litteää linturiipusta ja 28 plastista, eli kolmiulotteista riipusta. Tutkielmassa olen selvittänyt linturiipusten löytöpaikat maakunnittain ja millaista löytökonteksteista riipukset ovat löytyneet. Linturiipuksia on löytynyt 17 polttokalmistoista, 1 ruumishaudoista ja loput kätkö- ja irtolöytöinä. Metallinetsinnän tuloksena linturiipuksia on löytynyt viime vuosina runsaasti Kanta-Hämeessä aktiivisen etsinnän tuloksena. Tutkimuksen tuloksena linturiipukset ajoittuvat karkeasti 900-luvun lopulle ja 1000–1200-luvuille. Ruumishautauksista löytyneet rahat ovat tärkeitä esineitä arkeologeille tarkan ajoittamisen suhteen. Maantieteellisesti litteät linturiipukset, riippuen linturiipustyypistä, sijoittuvat pääasiallisesti Satakuntaan, Varsinais-Suomeen ja eritoten Hämeeseen. Plastisten linturiipusten suurimpia levintäkeskittymiä ovat Pirkanmaa ja Luovutettu Karjala. Sekä litteillä että plastisilla linturiipuksilla on yhteyksiä Venäjälle, josta esineitä on kulkeutunut Suomeen kauppa- tai lahjatavaroina. Tutkimukseni mukaan linturiipuksia on myös todennäköisimmin valmistettu Suomessa. Tutkimassani aineistossa on nähtävissä muutos hautaustavoissa polttokalmistoista ruumiskalmistoihin. Tämä on tuonut muutoksia hautaustapoihin ja käsityksiin kuolemasta. Monet linturiipuksista muistuttavat vesilintua. Vesilinnut ovat suomalais-ugrilaisten kansojen merkitysmaailmaa luomismytologioiden kautta.
  • Leskinen, Saila (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen perustana ovat Suomen kansallismuseon historiallisten kokoelmien esineet H2632:1–9, eli Siuntion kirkosta peräisin olevat Neitsyt Mariaa ja seitsemää apostolia esittävät puuveistokset, sekä lisäksi samaan kokonaisuuteen kuuluva, edelleen Siuntion kirkossa sijaitseva krusifiksi. Veistokset on aiemmassa tutkimuksessa yhdistetty erään vuoden 1515 dokumentin perusteella tallinnalaiseen renessanssitaiteilijaan Michel Sittowiin, mutta niiden alkuperää ei ole aiemmin selvitetty. Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää Siuntion veistoskokonaisuuden elinkaari, alkuperä ja mahdollinen tekijä sekä korjata veistoksiin liittyneitä aiempia väärinkäsityksiä ja osallistua keskusteluun Itämeren ympäristön kansainvälisistä yhteyksistä myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Millainen on Kansallismuseon veistosryhmän elinkaari? Millaisesta alttarilaitteesta veistokset ovat peräisin ja mikä on sen alkuperä? Mikä on Michel Sittowin ja Siuntion kirkon veistosten välinen yhteys? Veistosten elinkaari on selvitetty arkistotutkimuksen avulla. Veistosryhmän alkuperäinen kokoonpano osana aatelislahjoituksena saatua alttarilaitetta on pyritty rekonstruoimaan säilyneiden kuvausten, tyylihistoriallisen analyysin ja vertailuaineiston avulla. Vertailukohteet on valittu saman aikakauden kirkollisen esineistön joukosta, joista on pyritty löytämään niitä yhdistäviä tyylillisiä tekijöitä sekä periodityylin, tietyn työhuoneen että yksittäisen tekijän tunnistamiseksi. Michel Sittowin yhteyttä veistoksiin niihin liittyviä väärinkäsityksiä on tarkasteltu historiografisen menetelmän avulla. Tämän tutkimuksen perusteella Kansallismuseon veistokset ovat peräisin Siuntion kirkkoon vuonna 1633 lahjoitetusta alttarilaitteesta. Todennäköinen lahjoittaja on ollut Sjundbyn kartanonherra, sotamarsalkka Åke Tott, joka on lahjoittanut teoksen vuonna 1633 kuolleen äitinsä Sigrid Vaasan muistolle. Tämä epitafialttarilaite on attribuutiotutkimuksen perusteella valmistettu Tallinnassa aikansa johtavan puunveistäjämestarin Tobias Heintzen työhuoneella. Michel Sittow on todennäköisesti valmistanut kuvateoksia Siuntion kirkon alttarille jo 1500-luvun alussa, mutta kyseiset teokset ovat tuhoutuneet Siuntion kirkon tulipaloissa. Tämä tutkimus osoittaa, etteivät Kansallismuseossa säilyneet Siuntion veistokset ole Sittowin työtä, vaan peräisin myöhemmän tallinnalaismestarin, Tobias Heintzen, työpajalla noin vuonna 1633 valmistetusta alttarilaitteesta. Tapaus ilmentää tutkimushistoriaansa myöten pitkää jatkumoa Uudenmaan, Tallinnan ja Itämeren alueiden välisessä yhteistyössä.
  • Suutari, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    The sampler is a work which has helped girls to practice sewing and embroidery for centuries. It is not common to sew them anymore, but there are lots of old samplers in museum collections. This study discusses the samplers at the Helsinki University Museum Craft Science Collection. The collection has been accumulated within textiles teacher education in Helsinki since the late 19th century. Most of the objects are practice works made by students in textiles teacher education. While both the Craft Science Collection and single objects of the collection have previously been studied, the samplers and the collection formed by them have been less focused on. The aim of this study was to survey the samplers of the Craft Science Collection and to analyze meanings related to sampler as a needlework and to the collection formed by the samplers. The study was carried out by using the Significance analysis method which is originally created for museum objects. The method consists of the stages of preparation, data acquisition, familiarization and contextualization. Then, the research material is evaluated with seven criteria: representativeness, authenticity, historical and cultural significance, memorable significance, communal significance, ideal situation and usability. As a result, the study shows that sampler as a needlework conveyed traditions and values. As part of studies of textiles teacher education, it functioned as practice work which formed identity and connected generations from the late 19th century until the early 20th century. The collection of samplers was found to have especially communal, historical and cultural significance. This collection conveys information about handicrafts, craft education and textiles teacher education of the past – and about the values behind them. The collection would have potential to act as teaching, exhibition or research material, but in some cases, the absence of context information may complicate it.
  • Suomela, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee phulkari-tekstiilejä Punjabin alueelta Intiasta ja Pakistanista. Phulkari on isokokoinen huivi, jolla nainen peittää päänsä osana pukeutumista. Phulkarit on koristeltu näyttävän näköisellä, koko huivin täyttävällä kirjonnalla, jossa käytetään ensisijaisesti laakapistoja. Phulkarit ovat alun perin olleet erityisesti häihin liittyviä tekstiilejä, joilla on ollut rituaalinen merkitys. Niiden valmistaminen on ollut hidasta ja ne ovat olleet perintökalleuksia sekä myötäjäistekstiilejä. 1800-luvun lopulta lähtien niitä on kuitenkin valmistettu myyntiin. Vuoden 1947 jako Intiaan ja Pakistaniin hävitti tradition ainakin alkuperäisessä muodossaan, joskin kirjontaperinnettä on ylläpidetty pienimuotoisesti kotona työskentelevien naisten työllistäjänä. Tutkielman aineistona ovat kuusi phulkari-tekstiiliä Suomen Kansallismuseon etnografisista kokoelmista. Neljä tekstiileistä on varsinaisia phulkari-huiveja, kaksi muita käyttötekstiilejä, joissa on phulkari-kirjontaa. Näitä tekstiilejä on tutkittu esinetutkimuksen menetelmin, soveltaen kysymyssarjaa, jolla saadaan yksityiskohtaista tietoa tekstiileiden valmistuksesta ja siinä käytetyistä tekniikoista. Jo valmista esinetutkimuksen kysymyssarjaa, joka oli suunnattu pukeutumisen tutkimukseen, muokattiin niin, että se soveltui paremmin etnografisille tekstiileille. Siihen lisättiin myös mikroskopian osuus millä saatiin aiempaa tarkempia tuloksia, langoista, kankaiden rakenteista, kirjontapistoista, sekä käytetyistä materiaaleista ja niiden kunnosta. Mikroskopian tutkimuslaitteina käytettiin USB-porttiin liitettävää Dino-Lite - mikroskooppia, sekä läpivalaisumikroskooppia kuitunäytteille. Lähitarkastelun kautta jo tekstiilihistoriallisesti tunnetuista phulkari-huiveista saatiin uutta tietoa mikroskopian ja tarkan esinetutkimuksellisen analyysin avulla. Vaikka tutkimusaineisto oli pieni, niin se edusti lähes kaikkia phulkarien yleisimpiä tyylisuuntia. Tutkimusta varten muokatulla kysymyssarjalla on varmasti käyttöä myös tulevaisuudessa erilaisten tekstiilien lähitarkastelussa.
  • Ruokamo, Satu (Helsingin yliopisto, 2018)
    This study discusses tanu headdresses of Finnish folk costume. Tanu was a white cloth cap worn by married women until end of 19th century. Focus of this study is on tanu headdresses from museum collections. From that research expands to general knowledge of tanu headdresses. Previously tanu headdresses were discussed in general studies of Finnish folk costumes and among design processes of Finnish national dresses. First aim of this study was to find craft-based knowledge from tanu headdresses. Second aim was to find general knowledge of tanu headdresses as an object and phenomenon. Third aim was to find out how the chosen research method would work for to study such objects. Research material of this study was 13 tanu headdresses from two museums. Main research method for this study was an own application based on product essence analysis developed by Marketta Luutonen. In first stage in this study researcher approached object as an expert, which differed from Luutonen's analysis. In second stage researcher used her own craft process as a research method. In third stage to help the interpretation, appropriate criteria of the significance analysis for the museum objects was used. As the result of the study, detailed craft-based knowledge was found in tanu headdresses. Among this knowledge was for example construction of the bobbin laces and sewing techniques on tanu headdresses. With the information found from research material and from literature the picture of production and use of tanu headdresses was built. The research method developed for this study was found to work. Luutonen's analysis gave clear guidelines for the study. Researcher's own craft process gave deeper knowledge of construction and production of tanu headdresses than viewing the objects itself or pictures of the objects.
  • Siekkinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    In Finland, the wedding rug adorns one of the most special occasions in human life: the wedding ceremony in a church setting. The recognized tradition of the Finnish rug and the content, which the church setting provides for the purpose of its use, are combined in a wedding rug. In this study, the wedding rug is approached from these two perspectives. While both the Finnish rug and church textiles have previously been studied widely, the wedding rug has been less focused on. This study aims at investigating the location, characteristics and meanings conveyed in wedding rugs in the church buildings of the Evangelical Lutheran Church of Finland. Jakobson’s communication model, which is applied by Riikka Ryökäs (2002) in her dissertation, is used in order to study the communicative nature of wedding rugs. In this study, the focus lies on the context, code and channel aspects of the communication model. The study was carried out in two parts. For the first part, a survey was sent to all the congregations of the Evangelical Lutheran Church of Finland in order to map the wedding rugs in the country. The survey also sought to find the characteristics of the wedding rugs. For the second part of the study, 12 wedding rugs, located in different places across the country and designed in different time periods, were chosen amongst the data. The communication model was applied in order to analyze the chosen rugs. 142 congregations filled out the survey and 236 wedding rugs were found. There were ten congregations or church settings in which no wedding rugs were found. The findings of the study shed light on the characteristics and the messages of the wedding rugs, as well as confirm the findings of previous studies. The messages, which the wedding rugs convey, can be categorized into four themes which include marriage, Christianity, localness as well as nature. The codes of message are pictorial motifs, colors and the titles of the wedding rugs. The form, material and rug technique are used as a channel for the message conveyed. The information regarding the designer and the context functions as complementary as well as explanatory for the message of the wedding rug.