Browsing by Subject "esivalta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Huttunen, Niko (Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2009)
    Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia
  • Anhava, Elmeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tehtävänä on selvittää millaista kristillis-isänmaallista ainesta pappi, uskonnonopettaja ja runoilija/kirjailija Lauri Pohjanpään teksteistä nousee esiin? Tutkimus näkökulmanani on miten tämä kristillis-isänmaallinen aines esiintyy suhteessa esivaltaan, koulutukseen ja kasvatukseen sekä naisen asemaan. Käytän lähdeaineistona Lauri Pohjanpään omaa sangen mittavaa kirjallista tuotantoa sekä tutkimuskirjallisuutena erilaisia historiallisia tutkimuksia ja joitakin muita samoja aiheita käsitteleviä kirjoja. Tutkimukseni ensimmäisessä pääluvussa avaan tutkimustehtävää enemmän ja kerron tutkimusajankohtani historiallisista taustoista jotka on tarpeen tietää niin Suomen maan historian kuin aatehistorian kuin Lauri Pohjanpään henkilöhistorian kannalta. Tutkimukseni toisessa pääluvussa keskittyn esivaltaan. Lauri Pohjanpää eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa automian lopun ja itsenäisyyden alun ajan Suomessa. Luvussa tarkastelen hänen suhdettaan sekä suuriruhtinaskunnan että itsenäisyyden alun ajan Suomen esivaltaan ja miten tuo suhde näytti kristillis-isänmaallisesta ajatusmaailmasta. Tutkimukseni toinen pääluku keskittyy koulutukseen ja kasvatukseen. Lauri Pohjanpää toimi suurimman osan aikuiselämänsä urasta opettajana ja monet hänen tekstinsä käsittelevät opettajuutta. Tarkastelen miten lasten koulutus ja kasvatus liittyi ja näkyi Pohjanpään kristillis-isänmaallisessa ajattelussa. Tutkimukseni kolmas pääluku keskittyy kuvailemaan naisen roolia Lauri Pohjanpään teksteissä ja mikä tämä rooli oli Lauri Pohjanpään kristillis-isänmaallisessa ajattelussa. Isänmaallisuus ja kristillisyys kytkeytyivät tiiviisti yhteen esivalta näkemyksen kanssa joka yhtäältä vaikutti olevan perinteinen valkoisen Suomen esivalta näkemys, mutta toisaalta osoitti ymmärtämystä niin sisällissodan hävinneelle osapuolelle, kuin niille jotka päätyivät vastustamaan aktiivista vastarintaa autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisinä aikoina. Koulutuksen ja kasvatuksen Pohjanpää näki tärkeänä kun Suomen valtiota rakennettiin moraalissiveelliseksi kokonaisuudeksi ja tässä oli kristillis-isänmaallisuudella tärkeä rooli. Naisen asema osoittautui teksteissä, ajankohtaansa nähden yllättävän tasa-arvoiseksi. Pohjanpään teksteissä nainen ei ollut miestä huonompi isänmaata rakentamaan.
  • Forsander, Theresa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimusaiheeni koskee Paavalin antamia ohjeita esivallan kunnioitukseen Rooman varhaiskristillisiin seurakuntiin aikana, jolloin kristityt ajoittain saivat valtiolta osakseen väkivaltaista kohtelua. Tutkimuskysymykseni on: Mitä Paavalin kehotus esivallan kuuliaisuuteen Room. 13:1–7 merkitsi Rooman seurakunnille? Paavalin kohdeyleisönä on juutalaisista ja pakanoista koostuva seurakunta. Varhaiskristilliset yhteisöt saivat syntynsä juutalaisissa synagogissa. Juutalaisuus oli Rooman varhaiskristillisyyttä vahvasti määrittävä tekijä. He poikkesivat valtaväestöstä ryhmä erityisten tapojen sekä yksijumalisen uskonsa takia. He asuivat Rooman köyhässä korttelissa ja suurimmalla osalla heistä oli orjan tai vapautetun status. Juutalaisilla oli erityisvapaus olla osallistumatta muuta kansaa koskevaan keisaria uskonnollisesti kunnioittavaan kulttiin. Poikkeavuus valtaväestöstä, omituiset tavat, alhainen status ja saavutetut erityisoikeudet vaikuttivat siihen, että muulla kansalla oli negatiivisia ennakkoluuloja ryhmää kohtaan. Antiikin uskontojen kirjo oli valtava, julkisen uskonnollisuuden lisäksi ihmiset palvoivat jumalia erilaisissa yhdistyksissä ja kodeissa. Uskonnon harjoittamiseen kuuluivat erilaiset jumalia lepyttävät uhrit, joita suorittamalla pyrittiin saavuttamaan jumalilta menestystä ja rauhaa. Perinteisten jumalien lisäksi keisarille uhrattiin uhreja, joilla osoitettiin uskollisuutta hallitsijalle. Uhrautumisesta kieltäytyminen merkitsi epäkunnioitusta perinteisiä jumalia kohtaan ja keisarin vallan tunnustamattomuutta. Siitä saattoi seurata onnettomuus koko valtakunnalle, joten uhrien suoritusta valvottiin. Julkinen uskonto oli vahvasti kietoutunut politiikkaan, ja vaikka perinteisten jumalien olemassaoloa alettiin epäillä, uhrikäytännöstä oli mahdoton luopua uskonnon poliittisen luonteen takia. Esivalta oli epäluuloinen kaikkea yksityistä uskonnollisuutta kohtaan siinä mahdollisesti kytevien poliittisen juonittelun ja salaliittojen takia. Yksityisen uskonnollisuuden toimintaa jouduttiin rajoittamaan, mikä joskus merkitsi rajuja väkivaltaisuuksia. Juutalaisten oikeuksia ja toimintaa rajoitettiin karkotuksin ensimmäisen vuosisadan aikana. Keskeisimmät syyt kristittyjen väkivaltaiseen kohteluun olivat se, että kristityt eivät suostuneet uhraamaan keisarin jumaluudelle, ja että he tekivät käännytystyötä. Käännytystyö myös vaaransi valtakunnan turvallisuuden, sillä kääntyminen kristinuskoon merkitsi perinteisistä jumalista luopumista, josta saattoi seurata jumalien aiheuttama onnettomuus. Lisäksi se ilmaisi uskottomuutta keisaria kohtaan. Paavalin käsitys esivallan kunnioituksesta poikkesi esivallan käsityksestä, esivaltaa tuli hänen mukaansa kunnioittaa kaikin muin tavoin, paitsi uskonnollisella palvonnalla eli uhrein. Paavalin silmissä kunnon kristitty ei ollut esivallan silmissä kunnollinen ilman uhrien suorittamista. Paavalin arvion mukaan kunnolliset kristityt saivat kunnottomien kanssa osakseen väkivaltaista kohtelua, silti hän kirjoittaa kirjeessään, että ainoastaan pahantekijä saa rangaistuksen. Rangaistukseen oli alistuttava, sillä esivalta oli Paavalin mukaan Jumalan asettama ja alistuneisuus esivallalle oli alistumista Jumalalle. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että hyvät saivat kärsiä yhdessä pahojen kanssa, he vain kärsivät syyttömyyttään.