Browsing by Subject "estimointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Schabenberger, Oliver; Gregoire, Timothy G. (The Finnish Society of Forest Science and The Finnish Forest Research Institute, 1995)
    Much of forestry data is characterized by a longitudinal or repeated measures structure where multiple observations taken on some units of interest are correlated. Such dependencies are often ignored in favor of an apparently simpler analysis at the cost of invalid inferences. The last decade has brought to light many new statistical techniques that enable one to successfully deal with dependent observations. Although apparently distinct at first, the theory of Estimating Functions provides a natural extension of classical estimation that encompasses many ot these new approaches. This contribution introduces Estimating Function Theory as a principle with potential for unification and presents examples covering a variety of modeling issues to demonstrate its applicability.
  • Korhonen, Kari T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1992)
  • Kangas, Annika (The Finnish Society of Forest Science and The Finnish Forest Research Institute., 1994)
    In this study, model based and design based inference methods are used for estimating mean volume and its standard error for systematic cluster sampling. Results obtained with models are compared to results obtained with classical methods. The data are from the Finnish National Forest Inventory. The variation of volume in ten forestry board districts in southern Finland is studied. The variation is divided into two components: trend and correlated random errors. The effect of the trend and the covariance structure on the obtained mean volume and standard error estimates is discussed. The larger the coefficient of determination of the trend model, the smaller the model based estimates of standard error, when compared to classical estimates. On the other hand, the wider the range and level of autocorrelation between the sample plots, the larger the model based estimates of standard error.
  • Nyberg, Henri (2007)
    In the econometric literature, there is not much research on binary time series. However, in the last couple of years, some new binary time series models have been suggested where the traditional static model is extended by different kinds of dynamic structures. In the thesis, the main goal is to forecast the economic recession periods occurred in the United States and Germany. Especially, it is interesting to consider new so called autoregressive models suggested by Kauppi and Saikkonen (2007). They also proposed a new iterative framework for multiperiod forecasts. Iterated multiperiod forecasts are compared with previously used direct forecasts. The parameter estimation of the employed dynamic models can be done by a maximum likelihood method described in the theoretical part of the thesis. Model diagnostics and forecasting procedures are as well considered. Two LM tests for the usefulness of the autoregressive part are also proposed. It is shown that the models with autoregressive part seem to outperform the static probit models in terms of in-sample and out-of-sample predictions. The best forecasting models give the distinct recession signals of the forthcoming recession which started in 2001. In the dynamic probit model with the lagged recession indicator, the iterative forecasts seem to be superior to direct forecasts. Several empirical studies have proposed that the yield curve, which is defined as a spread between long and short term interest rates, is an accurate explanatory variable in recession forecasting. As in previous studies, the domestic yield curve is an important predictor variable in both countries but also the foreign yield curve, stock market returns and, in the case of Germany, the interest rate differential between the United States and Germany are statistically significant predictors in the dynamic probit models. The most important reference is the article of Kauppi and Saikkonen (2007). Chauvet and Potter (2005) have also proposed important model variants and forecasting methods for the binary time series models. Davidson and MacKinnon's book (1993) and their article (1984) are important references for the theoretical part and especially for the proposed LM tests for the autoregressive part. The articles of Bernard and Gerlach (1998) and Estrella and Mishkin (1998) are important references for the recession forecasting. The forecasting power of the yield curves and the stock returns are also considered in numerous other articles.
  • Judin, Toni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Estimation is considered as an essential part of the software engineering project. Lately on the internet there have been discussions about the viability of estimation in software projects with a keyword ''NoEstimates''. The “members” of the NoEstimates movement are creating content about e.g., is estimation always necessary, and what is the “best practice” for estimation. At the time of this thesis relative estimation (Story Points) was considered as the best practice for estimation in the agile community and at the University of Helsinki. The aim of this thesis is to find answers to the questions: is estimation always necessary in software projects, and is there any other viable way to do estimation than relative and absolute estimation methods. In this thesis a literature review and a semi-structured interview was used as a main research methods. The main source for finding the new viable estimation method is the content made by the NoEstimates movement. In addition five software engineering professionals were interviewed for this thesis to get information about currently used estimation methods in software companies, and opinions about estimation methods and estimation in general. The conclusion of this study is that the estimation is almost always an essential part of the software engineering project. Relative estimation is rarely used in Finnish software companies even so it is considered as the best practice. According to this study, the most commonly used estimation method in software companies in Finland is absolute estimation. In this thesis there is an introduction to a rarely mentioned estimation method outside of the NoEstimation context. The method is named “item counting method” and it looks like to be at least a viable addition to the estimation toolbox.
  • Ahti-Miettinen, Outi (2007)
    Tutkielman keskeinen osa koskee otostutkimuksen estimaattien tarkentamista otantamenetelmien avulla. Tutkielman tavoite on ollut suunnitella ja toteuttaa otos EU:n vuonna 2003 antaman asetuksen mukaiselle työvoimakustannusindeksille Suomessa. Indeksin laskentaan sisältyy monia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia, joista useat esitetään yleisesti. Tarkin huomio kiinnitetään poikkileikkaus- ja muutosestimointiin. Työvoimakustannusindeksi tuotetaan sekä koko yksityiselle sektorille että toimialakohtaisesti. Tämä johtaa ositetun otannan käyttöön. Tutkimuksen käytettävissä olevat voimavarat määräävät 2000 yrityksen otoskoon. Tämän jakoa ositteisiin (eli kiintiöintiä) tutkittiin piste-estimaattien tarkkuustavoitteiden saavuttamiseksi kaikille osajoukoille. Koska yritykset ovat vinosti jakautuneita koon suhteen eikä kokoluokille ole asetettu tulostustavoitteita, päädyttiin käyttämään kaksivaiheista kiintiöintiä. Siinä ensimmäisessä kiintiöintivaiheessa varmistetaan toimialoille tulostustavoitteiden mukainen otos ja toisessa vaiheessa kiintiöidään toimialan otos kokoluokkiin. Näin saadaan kokomuuttujasta hyöty niin, ettei toimialojen estimaattien tarkkuus huonone. Kiintiöinnissä päädyttiin käyttämään potenssikiintiöintiä, koska toimialat eroavat toisistaan huomattavasti kokonsa ja tulosmuuttujan suhteen. Kokeiltuani useita vaihtoehtoja päädyin molemmissa kiintiöintivaiheissa potenssiin 0,5. Kiintiöinnin lisäksi brutto-otoksen märittelyyn vaikuttavat odotukset eri kokoisten yritysten vastausalttiudesta. Vastauskadon oletetaan olevan suurta etenkin pienissä yrityksissä, joten katoa on otannan suunnittelussa syytä ottaa huomioon. Otosta ei kuitenkaan voida painottaa paljoa pieniin yrityksiin, koska niiden vastausrasitetta halutaan välttää ja niillä arvioidaan olevan vaikeuksia tuottaa laadukkaita vastauksia. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat: Bankier, M. (1988). Power Allocations: Determing Sample Sizes for Subnational Areas. Journal of the American Statistical Association, 42: 174-177. Särndal, Swensson & Wretman (1992). Model Assisted Survey Sampling. Springer-Verlag, New York. Euroopan parlamentti ja neuvosto (2003). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus työvoimakustannusindeksistä. Asetus (EY) N:o 450/2003.
  • Eronen, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kaikkialla maailmassa naiset elävät nykyisin keskimäärin vanhemmaksi kuin miehet, mutta sukupuolten kuolleisuuserojen suuruus on vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Suomessa sukupuolten kuolleisuuserot ovat suuria verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin. Kuolleisuuserojen on arveltu kutistuvan tulevaisuudessa miesten ja naisten elinpiirien lähentymisen takia. Erojen voimakkaalla kaventumisella voisi olla vaikutusta mm. väestöennustelaskelmien luotettavuuteen. Tässä tutkielmassa mallinnettiin ja ennustettiin ekstrapolointi perustuvilla malleilla 0-99 -vuotiaiden miesten ja naisten viisivuotisikäryhmittäisiä kuolevuuksia Suomessa ja Ruotsissa. Mallinnukseen käytettiin vuosien 1960-2015 tietoja, ja ennustettava jakso kattoi vuodet 2016-2045. Ruotsia käytettiin vertailukohtana Suomen kuolleisuuserojen kehitykselle. Mallinnuksessa käytetty aineisto on peräisin kansainvälisestä Human Mortality Database -tietokannasta sekä Suomen ja Ruotsin tilastoviranomaisten verkkosivuilta. Yksikertainen ennustemalli kuolevuudelle toteutettiin sovittamalla kuolevuuden logaritmiin trenditermillinen satunnaiskulkuprosessi. Tutkielmassa käytettiin myös Ronald Leen ja Lawrence Carterin kehittämää mallia, joka on nykyisin yksi yleisimmin käytetyistä kuolevuuden ennustemenetelmistä. Menetelmässä kuolevuuden logaritmi mallinnetaan ikä- ja aikakomponenttien avulla, joiden estimaatit saadaan ratkaistua singulaariarvohajotelmaa käyttäen. Tutkielmassa Lee-Carter – mallit sovitettiin tavanomaisesta poiketen kolmeen eri ikäryhmään (0-19 -vuotiaat, 20-59 -vuotiaat ja 60-99 -vuotiaat), sillä kuolleisuus ja elintavat ovat erilaisia eri ikäluokissa. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettiin ennusteet kuolevuuden logaritmin tulevia arvoja ennustamalla aika-indeksiä trenditermillisenä satunnaiskulkuprosessina. Ennusteille laskettiin myös 95:n prosentin ennustevälit. Vertailun vuoksi muodostettiin ennusteet myös Tilastokeskuksen väestöennusteen kuolevuuden ennustamismenetelmään perustuen. Kuvallisten tarkastelujen perusteella trenditermilliseen satunnaiskulkuprosessiin perustavissa malleissa miesten ja naisten kuolleisuudet vaikuttaisivat konvergoituvan tai hajaantuvan joissain ikäryhmissä. t-testien perusteella kaikkien trendien keskinäiset suhteet näyttäisivät kuitenkin pysyvän ennallaan. Lee-Carter -mallien pohjalta laskettujen ennusteiden valossa miesten ja naisten kuolevuuden trendit eivät konvergoi missään ikäryhmässä Suomessa eikä Ruotsissa. Suomessa yli 35 -vuotiailla konvergoituminen on ennustevälien perusteella mahdollista ennusteajanjakson loppupuolella. Tilastokeskuksen väestöennusteessa käyttämään menetelmää perustuvien ennusteiden nojalla Suomessa miesten ja naisten kuolevuuden trendit lievästi konvergoivat 20-35 -vuotiailla sekä 50-59 -vuotiailla. Mallien tuottamien ennusteiden erot liittyvät mallinnuksessa hyödynnettäviin aikaperiodeihin; Tilastokeskuksen ennustamismenetelmässä huomioidaan vain viimeisen 28 vuoden kuolevuuden kehitys. Ruotsissa kuolevuuskertoimien pohjalta tehtyjen ennusteiden perusteella miesten ja naisten kuolevuudet konvergoivat 55-80 -vuotiaiden ikäryhmissä. Tämän tutkielman perusteella ei ole todennäköistä, että Suomen miesten ja naisten kuolevuuserot kaventuisivat väestöennusteen kannalta merkittävästi.
  • Lehtonen, R; Kuusela, V (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1986)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ; ML:65
    Mini-Suomi-terveystutkimuksessa käytettiin kaksiasteista otanta-asetelmaa. Otanta-asetelman tilastollista tehokkuutta arvioitiin vertailemalla tunnuslukujen asetelmapohjaisten ja mallipohjaisten varianssiestimaattoreiden ominaisuuksia. Arviointi koski erityyppisiä muuttujia, tunnuslukuja ja osajoukkoja. Mini-Suomi-tutkimuksen otanta-asetelman tehokkuusominaisuudet olivat useimmissa tapauksissa tyydyttäviä. Asetelmapohjainen ja mallipohjainen estimointi tuottivat Mini-Suomi-tutkimuksessa säännönmukaisemmin samanlaisia tuloksia kuin vertailukohteena käytetyssä NHANES I -tutkimuksessa. Lisäksi Mini-Suomi-tutkimuksessa asetelmapohjainen lähestymistapa ei ollut säännönmukaisesti konservatiivista mallipohjaiseen verrattuna. NHANES I -tutkimuksessa käytetty tilastollinen analyysistrategia oli tästä syystä Mini-Suomi-tutkimukseen soveltumaton. Raportissa tarkastellaan lähemmin eräitä Mini-Suomi-tutkimuksen tyypillisiä analyysitilanteita. Tulosten pohjalta arvioidaan asetelmapohjaisten mentelmien tarvetta mallipohjaisten menetelmien täydentäjänä Mini-Suomi-tutkimuksen tilastollisessa analyysistrategiassa.
  • Patronen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kato on yksi otanta-aineiston virhelähteistä. Se voi aiheuttaa aineistosta laskettaviin estimaatteihin harhaa, joten sen hallintaan on pyritty kehittämään erilaisia menetelmiä. Yksi tällainen menetelmä on imputointi, eli puuttuviksi jääneiden arvojen korvaaminen hyvin perustelluilla arvoilla. Estimointiin liittyvä epävarmuus tulee parhaiten huomioiduksi moni-imputoinnilla, mikä tarkoittaa useamman imputoidun aineiston muodostamista. Tässä tutkielmassa perehdytään vastauskadon ominaisuuksiin. Imputointimenetelmän valintaan vaikuttaa esimerkiksi imputoitavan muuttujan asteikko sekä oletus kadon taustalla olevasta mekanismista. Imputoinnin apuna voidaan hyödyntää myös mahdollisesti käytössä olevia taustamuuttujia, jotka ovat yhteydessä imputoitavien muuttujien arvoihin ja niissä ilmenevään vastauskatoon. Myös tutkittavan ilmiön teorian kannalta olennaisia muuttujia voidaan hyödyntää. Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2017 tammikuun Kuluttajabarometriaineistosta neljän kysymyksen osa-aineistoa, joka muodostaa kuluttajien luottamusindikaattorin. Kuluttajien luottamusindikaattori kuvaa 18-84 -vuotiaiden suomalaisten näkemyksiä ja odotuksia sekä henkilökohtaisesta että Suomen yleisestä taloustilanteesta. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti selvittää, vääristääkö vastauskato aineistosta laskettavia estimaatteja. Tutkielmassa vastauskatoa paikataan moni-imputoimalla käyttäen hot deck -imputointia, jossa puuttuvat tiedot korvataan taustatiedoiltaan mahdollisimman samankaltaisilta vastaajilta kopioiduilla arvoilla. Työssä muodostetaan viisi imputointimallia käyttäen erilaisia yhdistelmiä taustamuuttujista. Taustatieto ikäluokasta osoittautuu tärkeäksi mallimuuttujaksi tulosten kannalta. Imputointimalli ilman ikäluokkatietoa pienentää luottamusindikaattorin estimaattia sekä koko aineiston tasolla että sukupuoliryhmissä. Luottamusindikaattorin arvot estimoituvat alkuperäisen aineiston estimaattia pienemmiksi myös, jos malli perustuu ainoastaan tietoon sukupuolesta.
  • Vihmo, Jouni (2006)
    Tutkielman tarkoituksena on tehdä selkoa sekä teoreettisella että empiirisellä tasolla niistä tekijöistä, joiden tulisi vaikuttaa alkoholin verotukseen. Tutkielman teoreettisessa osassa esitellään Ramseyn (1927) veromalliin perustuen hyödykeverotuksen perusteet. Optimaalinen hyödykevero riippuu hyödykkeen hintajoustosta. alkoholi on hyödyke, jonka kulutukseen liittyy ulkoisvaikutuksia. Sandmon (1975) veromallilla voidaan tutkia, miten alkoholin ulkoisvaikutuksia aiheuttavat ominaisuudet voidaan ottaa huomioon veroyhtälössä. Alkoholin optimaalinen vero riippuu Sandmon mallissa edelleen hintajoustosta, mutta koska kulutukseen liittyy ulkoisvaikutuksia, sitä verotetaan enemmän kuin tavallista hyödykettä. Tutkielman empiirisessä osassa esitetään aikasarja-analyysiin perustuen Deatonin ja Muellbauerin (1980) AIDS-mallia noudattavista kysyntäyhtälöistä johdetut alkoholijuomien pitkän aikavälin hinta- ja menojoustot. Mallit on rakennettu kokonaiskulutukselle jakeluteittäin ja juomaryhmittäin (väkevät juomat, viinit ja oluet) sekä vähittäiskulutukselle ja anniskelukulutukselle juomaryhmittäin. Mallit estimoidaan käyttäen hyväksi Zellnerin (1962) SURE-estimointia. Alkoholijuomien kysyntään vaikuttavat samat taloudelliset tekijät kuin mihin tahansa muuhun hyödykkeeseen. Hintojen ja tulojen lisäksi kysyntään vaikuttavat myös kuluttajien kulutustottumukset. Malleihin on liitetty lineaarinen aikatrendi ja viivästetyn alkoholin kulutuksen muuttuja kuvaamaan taloudellisista tekijöistä riippumattomia kuluttajien kulutustottumuksia. Estimoidut vakiot kertovat kulutustottumuksien muutoksesta viinien ja oluen suuntaa. Viivästetyn alkoholin kulutuksen muuttuja sai kaikissa malleissa ja kaikissa juomaryhmissä positiivisen ja tilastollisesti merkitsevän kertoimen. Aikaisempi kulutus vaikuttaa nykyiseen kulutukseen. Tutkimuksen aikasarja on vuosilta 1964 - 2004. Estimoidut joustot esitetään kuitenkin kymmenen viimeisen vuoden eli vuosien 1995 - 2004 keskiarvona. Joustot eivät ole vakiota, vaan riippuvat meno-osuuksista. Tutkimuksen tulokset tukevat väitettä siitä, että alkoholijuomien kysyntä on herkkä hintojen muutoksille. Vähittäiskulutuksen hintajousto on itseisarvoltaan 0.70. anniskelukulutuksen hintajousto saa arvon 0.58. Vähittäiskulutuksen menojousto saa arvon 1.59 ja anniskelukulutus arvon 1.97. Juomaryhmittäisessä vähittäiskulutuksessa viinit saavat joustavat oman hinnan suhteen eniten arvolla 1.41. Väkevät juomat saavat hintajoustoarvon 0.83 ja oluet arvon 0.40. Väkevien menojousto on suurin arvolla 1.57. Anniskelukulutuksessa puolestaan väkevät joustavat selvästi eniten arvolla 2.34. viinit saavat arvon 1.02 ja olut arvon 0.24. Myös anniskelukulutuksessa väkevien menojousto on selvästi suurin arvolla 2.67. Vuoden 2004 poikkeuksellisten suurten muutosten (veronalennus ja matkustajatuonnin vapauttaminen) jälkeen olisi ollut mahdollista, että kysyntäfunktioiden kuvaama suhteellisen vakaa yhteys alkoholin kulutuksen ja hintojen välillä olisi oleellisesti muuttunut. Tutkielmassa lasketut joustoarvot ovat kuitenkin hyvin lähellä aikaisempien tutkimuksien joustoarvoja. Tämä on uskottavaa, sillä joustoarvot muuttuvat hitaasti. Käytettävissä olevan aikasarjan valossa vuoden 2004 muutokset eivät ehkä ole olleet niin radikaaleja, kuin mitä julkisuudessa on arvioitu. Suurin muutos on tapahtunut anniskelukulutuksessa. Anniskelukulutuksen väkevien hintajousto on muuttunut eniten. Lisäksi olen hintajoustot sekä vähittäiskulutuksessa että anniskelukulutuksessa lähenevät arvoja, jossa hinnalla ei ole kovin suurta merkitystä kysyntään.
  • Soininen, Jarno (2005)
    Vain johtopäätösten kannalta harmittomien yksinkertaistusten tekeminen on taloustieteessä pätevää. Eräs taloudellisten ilmiöiden tarkastelujen yksinkertaistus on yksilöiden käyttäytymisten samanlaistaminen. Tarkastelen tutkielmassani erään tällaisen yksinkertaistuksen, paralleeliheterogeenisten käyttäytymismuotojen, käyttökelpoisuutta makroriippuvuuksien kuvaajana. Lähestyn aihetta aggregointiteoreettisesta näkökulmasta, ja kysyn, minkälaiset makromallit ovat päteviä ja kuinka ne voidaan muodostaa. Käy ilmi, että makromuuttujiin perustuvat tavanomaiset makromallit kärsivät niin kutsutusta aggregointiharhasta. Tämän vuoksi makromallien muodostamiseen tarvitaan mikromallien analyysi ja näiden synteesi makrotasolle. Makrokäyttäytyminen voidaan dekomponoida yleiseen käyttäytymiseen sekä heterogeenisuusvaikutukseen. Osoittautuu, että heterogeenisuusvaikutus häviää eksaktisti vain paralleeliheterogeenisilla käyttäytymisfunktioilla. Paralleelimallin käytännön soveltaminen on pulmallista, koska todellisuutta ei voida olettaa paralleeliheterogeeniseksi. Tämän johdosta paralleelimallin harmittomuus täytyy todeta tapauskohtaisesti. Käsittelen aluksi kiinteiden eksogeenisten selittäjien monimuuttujaisia skalaariregressioita, joissa mallin satunnaisosa on identtisesti ja riippumattomasti jakautunut kaikkiin suuntiin. Tässä kontekstissa ryhmien sisäinen pienimmän neliösumman estimaattori on paras lineaarinen harhaton estimaattori, kun riippuvuus on affiinia ja paralleeliheterogeenista. Tarkastelen paralleelimallin toimivuutta myös yleisemmässä heterogeenisessa tilanteessa, jossa yksilöille sallitaan vapaat kertoimet. Osoittautuu, että paralleelimalli toimii varsin lievin ehdoin hyvin makromallina. Näin on, mikäli yksilökohtaiset pienimmän neliösumman estimaattorit ovat korreloimattomia muuttujavarianssien ja -kovarianssien kanssa. Erityisesti mikäli muuttujavarianssit ja -kovarianssit ovat vakioita yli agenttien, osoittautuu, että ryhmien sisäisen PNS-estimaattorin varianssikovarianssimatriisi on suoraan verrannollinen yksilökohtaisen PNS-estimaattorin varianssikovarianssimatrisiin ja kääntäen verrannollinen yksilöiden lukumäärään. Tämä kuvastaa sitä estimoinnin tehostumista, mikä paralleelimallilla voidaan saavuttaa tekemättä yksinkertaistavia olettamuksia todellisuudesta.
  • Kiczko, Adam; Västilä, Kaisa; Kozioł, Adam; Kubrak, Janusz; Kubrak, Elzbieta; Krukowski, Marcin (EGU, 2020)
    Hydrology and Earth System Sciences 24 8 (2020)
    Despite the development of advanced process-based methods for estimating the discharge capacity of vegetated river channels, most of the practical one-dimensional modeling is based on a relatively simple divided channel method (DCM) with the Manning flow resistance formula. This study is motivated by the need to improve the reliability of modeling in practical applications while acknowledging the limitations on the availability of data on vegetation properties and related parameters required by the process-based methods. We investigate whether the advanced methods can be applied to modeling of vegetated compound channels by identifying the missing characteristics as parameters through the formulation of an inverse problem. Six models of channel discharge capacity are compared in respect of their uncertainty using a probabilistic approach. The model with the lowest estimated uncertainty in explaining differences between computed and observed values is considered the most favorable. Calculations were performed for flume and field settings varying in floodplain vegetation submergence, density, and flexibility, and in hydraulic conditions. The output uncertainty, estimated on the basis of a Bayes approach, was analyzed for a varying number of observation points, demonstrating the significance of the parameter equifinality. The results showed that very reliable predictions with low uncertainties can be obtained for process-based methods with a large number of parameters. The equifinality affects the parameter identification but not the uncertainty of a model. The best performance for sparse, emergent, rigid vegetation was obtained with the Mertens method and for dense, flexible vegetation with a simplified two-layer method, while a generalized two-layer model with a description of the plant flexibility was the most universally applicable to different vegetative conditions. In many cases, the Manning-based DCM performed satisfactorily but could not be reliably extrapolated to higher flows.
  • Kohi, Heikki (2002)
    Tämän tutkielman teoreettisena osassa on johdettu Bondin & Meghirin (1994) empiirinen perusinvestointimalli, jossa tarkastellaan teollisuusyritysten toteuttamien kiinteiden investointien ja sisäisen rahoituksen saatavuuden välistä suhdetta. Sisäisellä rahoituksella tarkoitetaan yrityksen pidättämiä voittovaroja ja ulkoisella rahoituksella uusien osakkeiden liikkellelaskusta kertyvää rahoitusta. Perusinvestointimalli perustuu teoreettiseen investointimalliin, jonka mukaan yritysten harjoittamalla rahoituspolitiikalla ei ole vaikutusta investointipäätöksiin, sillä sisäisen ja ulkoisen rahoituksen kustannukset ovat yritykselle yhtä suuria. Tämän mallin vaihtoehtona tarkastellaan ns. rahoitushierarkiamallia, jonka mukaan yritysten investointi- ja rahoituspäätökset eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan yritysten rahoituspolitiikalla on havaittavaa vaikutusta investointeihin. Lisäksi sisäisen ja ulkoisen rahoituksen kustannukset vaihtelevat ja yritys käyttää investointiensa rahoitukseen mieluummin edullisempaa sisäistä rahoitusta (Myers & Majluf 1984). Yritysten harjoittamaa rahoituspolitiikkaa kuvataan empiirisesti havaittujen rahoitustekijöiden eli osingonjaon ja osakeannin perusteella. Tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan ekonometrisen analyysin keinoin Suomen teollisuusyritysten kiinteitä investointeja ja niihin vaikuttaneita tekijöitä 1990-luvulla. Perusinvestointimallissa yritysten nykyisiä investointeja selitetään edellisen periodin investoinneilla, kassavirralla, tuotoksella ja velanotolla. Kassavirta kuvaa yrityksen sisäistä rahoitusta ja sitä mitataan tuloslaskelman käyttökatteella eli yrityksen voitoilla. Näiden selittäjien kertoimia estimoidaan instrumenttimuuttujien käyttöön perustuvalla GMM-menetelmällä (Arellano & Bond 1991). Estimoinnissa käytettävä teollisuusyritysten tarkasteluotos on muodostettu ETLA:n julkaisemasta Suomen yritystason dynaamisesta paneeliaineistosta ja estimointiperiodi kattaa vuodet 1988-1998. Estimointiohjelma on dynaamisten paneeliaineistojen estimointiin tarkoitettu DPD98-ohjelma (ks. Arellano & Bond 1998). Saaduissa tuloksissa kaikkien selittäjien kertoimet ovat merkitseviä eli selittäjillä on vaikutusta selitettävään. Rahoitushierarkiamalli soveltuu Suomen yritystason paneeliaineistoon paremmin kuin teoreettinen perusmalli, jonka päätelmät eivät saa riittävää tukea tarkasteluotoksen empiirisistä havainnoista tai estimointituloksista. Edellisen periodin voittojen nousulla on positiivinen vaikutus tarkasteluotoksen teollisuusyritysten nykyisiin investointeihin. Teollisuusyritysten harjoittamalla rahoituspolitiikalla on myös yleisesti vaikutusta investointikäyttäytymiseen, tosin estimointitulokset eivät osoita vahvaa yhteyttä rahoitustekijöiden ja teollisuusyritysten investointikäyttäytymisen välillä ajanjaksolla 1988–1998. Yhtäältä tulokset osoittavat, että velkatermin kerroin on negatiivinen kaikissa tuloksissa. Edellisen periodin velanotto ei siis ole kannustanut yrityksiä kasvattamaan nykyisiä investointejaan. Toisaalta osakeannilla ei itsessään ole ollut merkittävää vaikutusta yritysten investointeihin. Näin ollen voidaan päätellä, että ajanjaksolla 1988–1998 Suomen teollisuusyritykset ovat rahoittaneet investointejaan mieluummin sisäisellä kuin ulkoisella rahoituksella. Eli vaikka Suomen teollisuuden investointiaste on 1990-luvun alkupuolen laman jälkeen noussut verkkaisesti, voitoilla on ollut positiivinen vaikutus teollisuusyritysten investointeihin.
  • Tukiainen, Janne (2006)
    This study performs tests developed by Haile et al. (2003) for the common values paradigm in first-price sealed-bid auctions, using data from bus transit auctions in the city of Helsinki. First the bidder's expected costs conditional on winning the auction are estimated using bids following Li et al. (2002). In common costs setting these costs are increasing in the number of bidders whereas with private costs they are invariant. Two tests for stochastic dominance between the cost distributions for different number of bidders are conducted. The first test compares quantile trimmed means and the second is a Kolmogorov-Smirnov type test based on subsampling. This study shows the need for additional robustness checks for some arbitrary choices in these tests. In the means test the choice of quantile does not matter asymptotically and is thus chosen arbitrarily. However the test is not robust to the choice of the quantile in this particular small data set. The second test is not robust to the choice of subsample size, number of subsamples taken or other repetitions of the test in some model specifications. Also pooling and controlling for observed bidder asymmetry are introduced. Results imply that the bus companies that have garages close to the contracted routes operate in an environment where the common costs components dominate the private ones and the bus companies that have garages far from these routes operate in an environment where private cost components dominate the common ones.
  • Kosonen, Tuomas (2005)
    Työllisyys ja palkat määräytyvät ammattiliittomallien valossa eri tavoin kuin kilpailullisissa olosuhteissa. Tässä tutkielmassa tutkitaan palkkaneuvotteluiden keskittyneisyyden vaikutusta työllisyyteen ja palkkoihin. Lisäksi tutkimuskohteena on työn verokiilan eri komponenttien vaikutus palkkoihin palkkaneuvotteluolosuhteissa. Tätä toista teemaa tutkitaan teoreettisen mallin avulla, jonka jälkeen suoritetaan kuvaileva empiirinen tutkimus. Palkkaneuvottelujen keskittyneisyysasteen lisääntymisen todetaan madaltavan palkkoja ja siten nostavan työllisyyttä. Tulos saatiin Nash-neuvottelumallin avulla. Lisäksi työverojen vääristävän vaikutuksen huomattiin pienenevän palkkaneuvotteluiden keskittyneisyysasteen lisääntyessä. Teoreettisessa tutkimuksessa palkkaverojen noston huomattiin vaikuttavan palkkoja laskevasti, enemmän kuin sovamaksujen noston. Vaikutusta tutkittiin verotulokertymän pysyessä vakiona. Palkkaveroilla ja sovamaksuilla huomattiin olevan erilainen vaikutus vain, kun verorakenteessa on positiivinen verohelpotus. Tätä kautta palkkaverojen nosto vaikuttaa itse asiassa verotuksen progressiota kiristävästi, joten tuloksen huomattiin johtuvan itse asiassa verotuksen progression kiristämisestä. Empiirisessä tutkimuksessa hyödynnetään kansainvälistä aineistoa, joka sisältää tietoa 18 OECD-maasta vuosilta 1979-2004. Siinä estimoidaan differenssimallilla työn verokiilan komponenttien - palkkaverojen ja sovamaksujen - vaikutusta palkkoihin. Estimoinnissa maat on jaoteltu kolmeen ryhmään palkkaneuvotteluiden keskittyneisyysasteen mukaan. Estimointiti suoritetaan kaikille maille yhdellä paneeliyhtälöllä, mutta veromuuttujille estimoidaan kolme eri kerrointa maaryhmien mukaan. Tuloksena saadaan, että on mahdollista että keskitason palkkaneuvottelumaissa palkkaverot vaikuttavat palkkoihin sovamaksuja enemmän. Lisäksi verokertoimet ylipäänsä olivat eniten merkityksellisiä keskitason maissa.
  • Kilkki, Pekka; Maltamo, Matti; Mykkänen, Reijo; Päivinen, Risto (Suomen metsätieteellinen seura, 1989)
  • Hakola, Katja (2010)
    Kilpailuetu syntyy yritykselle silloin, kun se osaa käyttää hallussaan olevaa tietoa ja soveltaa sitä. Asiakasanalyyseillä jalostetaan tieto asiakastietämykseksi. Analyysien avulla yritys pystyy palvelemaan asiakkaitaan paremmin ja tehokkaammin sekä hankkimaan palveluilleen ja tuotteilleen oikean kohderyhmän. Suoramarkkinoinnissa oikea kohderyhmä on kampanjan onnistumisen edellytys. Kampanjan tuloksia ja tehoja pyritään maksimoimaan. Koska kohderyhmän koko on rajattu, pyritään mahdollisimman suuren tilausprosenttiin. Kannattavuusrajan avulla johdetaan kriittinen tilausmäärä ja kriittinen vastausprosentti. Kannattavuusraja on se piste, jossa kampanjan tuotot ja kulut ovat yhtä suuret. Jotta kampanjalla päästään vähintään tuohon kannattavuusrajaan, pyritään tarkentamaan kohderyhmää ja ennustamaan vastaustodennäköisyyttä. Vastaustodennäköisyys mallinnetaan aiemman markkinointituloksen perusteella. Halutusta perusjoukosta voidaan valita kohderyhmä toivottujen vastauksien lukumäärän perusteella, jolloin odotettu osuus vastauksia estimoidaan tehdyn mallin avulla. Kohderyhmä poimitaan rekisteristä, jossa yksiköiden pisteytys voidaan toteuttaa mallin mukaan. Mallia voidaan hyödyntää rekistereihin, joista mallin muuttujat löytyvät. Puuttuvaa tietoa pyritään ehkäisemään otantakehikon huolellisella määrittelyllä. Otantakehikon virheestä aineistoon voi tulla yksiköitä, joita ei ollut tarkoitus poimia tai otoksen ulkopuolelle jää osa kohderyhmästä. Vastauskato johtuu siitä, ettei vastaajaa ole tavoitettu, tai vastaaja on tavoitettu, mutta hän ei kykene tai halua vastata. Itse otos kohderyhmän saavuttamiseksi voidaan tehdä perinteisesti satunnaisotannalla tai käyttämällä ositettuja otoksia tai useampiasteista otantaa. Erityisesti otos, joka käyttämällä jo olemassa olevaa tietoa kohderyhmästä, voidaan tehdä painottamalla yksiköitä vastaustodennäköisyyden mukaan. Jos taas kohderyhmä on vaikeasti saavutettavissa, hyödynnetään adaptiivista otantaa tai vastaajavetoista otantaa, jolloin seuraavat yksiköt valikoituvat otokseen edellisten otosyksiköiden perusteella. Esimerkkinä käytettävä asiakasdata pyritään pisteyttämään, jotta löydettäisiin ne kuluttajat, jotka todennäköisimmin reagoisivat yrityksen markkinointiin. Yrityksen keräämässä rekisterissä on tieto, kuka tuotteen on ostanut, ja kuka on tilannut lisätietoja. Vastaustodennäköisyys on mallinnettu logistisen regressioanalyysin avulla. Mallin muuttujat on saatu asiakasrekisteristä sekä Väestötietojärjestelmästä niiltä osin kuin se lain mukaan on sallittu. Asiakasaineistosta on otettu otoksia mallin estimointia varten sekä sen jälkeen poimittu otoksia samasta perusaineistosta. Mallin tarkoitus on järjestää koko aineisto paremmuusjärjestykseen vastaustodennäköisyyden mukaan. Otos on poimittu järjestetystä aineistosta todennäköisyyden mukaan parhaimmasta alkaen. Mallien tehokkuutta on verrattu satunnaisotoksen avulla saatuun tulokseen. Työssä käytetyt tärkeimmät lähteet: Groves, Dillman, Eltinge ja Little (2002) (toim.). Survey Nonresponse. John Wiley & Sons, Inc. Laaksonen (2003). Traditional and New Techniques for imputation. Statistics in Transition. Särndal, Wretman ja Swensson (1992)