Antalet svenska medborgare som flyttar till Finland har stadigt ökat. Inflyttad från Sverige förklarar dynamiken i den nya svenska migrationen till Finland. Inflyttares erfarenheter analyseras med hjälp av teorier inom migrations- och etnicitetsforskningen. I boken presenteras en intervjustudie med svenska medborgare bosatta i Helsingfors. I fokus för studien står erfarenheter av sociala integrationsprocesser och etniska gränsdragningar i en lokal kontext. I Helsingfors utgör svenskspråkiga en språkminoritet. Analysen ger en förståelse för hur svenskar positionerar och orienterar sig i denna nya sociala och språkliga kontext. Boken är ett unikt bidrag till både invandringsforskningen i Finland och forskningen om utvandring från Sverige.

Tutkielman kohteena oli Helsingin kaupungin kansainvälisen kulttuurikeskuksen Caisan toiminta sosiaalisina käytäntöinä, joissa tuotetaan, uusinnetaan ja muunnetaan tietynlaisia diskursseja monikulttuurisuudesta. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa on toiminut Helsingin keskustassa vuodesta 1995 lähtien tavoitteenaan tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä suomalaisten ja maahanmuuttajien vuorovaikutusta ja välittämällä tietoa eri kulttuureista. Tutkielman kysymyksenasettelu perustuu yhtäältä konstruktionistiseen käsitykseen kielenkäytöstä ja toisaalta pääosin brittiläisessä ja ruotsalaisessa etnisten suhteiden tutkimuksessa esitettyyn monikulttuurisuusideologian ja -politiikan kritiikkiin. Kritiikin kohteena on ollut erityisesti monikulttuurisuuden käsitteen taustalla oleva kulturalistinen käsitys kulttuurista, jonka on osoitettu voivan ylläpitää ja legitimoida valtaväestön ja kulttuurivähemmistöjen tai maahanmuuttajien välisiä valtasuhteita ja eriarvoisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisiin monikulttuurisuuden tulkintoihin Caisan toiminta perustuu ja mitkä ovat sen käytännöissä muodostuvan monikulttuurisuusdiskurssin ideologiset seuraukset maahanmuuttajien, suomalaisen yhteiskunnan ja etnisten suhteiden kannalta. Tutkimusaineisto kerättiin etnografisessa kenttätyössä Kulttuurikeskus Caisassa lokakuun 1999 ja huhtikuun 2000 välisenä aikana. Aineisto käsitti kenttäpäiväkirjan, yhteensä 18 Caisan työntekijän, asiakkaan ja yhteistyökumppanin haastattelua ja runsaasti erilaista Caisan toimintaan liittyvää kirjallista materiaalia. Aineistoa tulkittiin diskurssianalyyttisestä näkökulmasta pyrkimyksenä hahmottaa Caisan toiminnan taustalla olevia kulttuurisia jäsennyksiä. Caisan toimintaa tarkasteltiin sekä sen laajemmassa historiallis-etnografisessa kontekstissa että organisaation sisäisten käytäntöjen kannalta. Tutkimuksessa todettiin, että Kulttuurikeskus Caisan toiminta oli tulkittavissa hallinnon näkökulmaa edustavaksi viranomaiskäytännöksi. Monikulttuurisuus konstruoitui Caisan toiminnassa kulttuurien kohtaamisiksi, kulttuurien esittelyksi, työyhteisöä ohjaavaksi periaatteeksi ja puolueettomuudeksi. Näissä ideaalityyppisissä käytännöissä kulttuurit ymmärrettiin suhteellisen muuttumattomiksi ja rajatuiksi kokonaisuuksiksi, jotka erottavat eri etnistä alkuperää olevat ryhmät toisistaan. Maahanmuuttajat määrittyivät Caisan monikulttuurisuusdiskursseissa ensisijaisesti taustansa perusteella, "toisiksi" suhteessa suomalaisen valtakulttuurin asettamaan normiin. Suomalaisen kulttuurin asema valtakulttuurina ei käytännöissä juurikaan horjunut. Kulttuurikeskus Caisan toimintaa voi pitää hegemonisen monikulttuurisuusdiskurssin institutionalisoituneena muotona. Institutionaalinen monikulttuurisuus pohjautuu julkilausumattomaan oletukseen siitä, että maahanmuuttajat ja kulttuurinen moninaisuus aiheuttavat myötäsyntyisesti ongelmia. Sen perustana on myös "meidän" ja "muiden", suomalaisten ja maahanmuuttajien välinen olemuksellisen kaksijakoinen erottelu. Institutionaalinen monikulttuurisuus on siksi parhaiten ymmärrettävissä hallinnon välineeksi. Sen avulla pyritään hallitsemaan maahanmuuttajien määrän kasvamisesta johtuviksi katsottuja ongelmia, eikä se oleellisesti muuta käsityksiä suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta.