Browsing by Subject "etunimet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Kurki, Kristiina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia etunimiä suomalais-amerikkalaisten perheiden lapsille annetaan, millä perusteilla ne valitaan ja miten kaksikulttuurisuus näkyy nimivalinnoissa. Tarkastelun kohteena ovat perheet, joissa toinen vanhemmista on syntyperäinen suomalainen ja toinen syntyperäinen yhdysvaltalainen. Tutkimusaineistona on kymmenen suomalais-amerikkalaisille pariskunnille tammi-maaliskuussa 2015 ja maalis-kesäkuussa 2016 tehtyä haastattelua, jotka käsittelivät perheiden yhteensä 26 lapsen etunimien valintaprosesseja. Lapset ovat syntyneet vuosina 1998–2015. Tutkimus on sosio-onomastinen ja siinä käytetään kvalitatiivista menetelmää. Tutkimus tarkastelee, miten kaksi eri kieltä ja kulttuuria vaikuttavat suomalais-amerikkalaisten lasten etunimiin ja niiden valintaprosesseihin. Aineiston 26 ensinimestä vanhemmat ääntävät 14 suomeksi, 4 englanniksi ja 8 molemmilla kielillä. Aineiston ensinimistä vain kaksi on yksinomaan suomenkielisiä (Hilla ja Lumi) ja kolme vieraskielisten nimien suomalaistuneita asuja (Inka, Nelli ja Sakari). Nimiyhdistelmiin valitaan erikielisiä nimiä, eikä sukunimen kieli vaikuta valintoihin. Kaksikielisyys näkyy siinä, miten vanhemmat pohtivat nimien ääntämistä ja kirjoittamista molempien synnyinmaissa. Analyysin pohjana käytetään Eero Kiviniemen nimenvalintaperusteiden luokittelua. Suomalaisten ja suomalais-amerikkalaisten vanhempien nimenantokriteerit eroavat hieman toisistaan. Suomalaisissa perheissä valitaan eniten suvussa kiertäviä nimiä tai niiden variantteja sekä ensimmäisiksi että jälkimmäisiksi etunimiksi, mutta suomalais-amerikkalaisissa perheissä suvun nimiä valitaan eniten jälkinimiksi. Tutkimuksen ensinimien tärkeimmät valintaperusteet ovat mieltymys nimeen ja nimen käytännöllisyys. Yhdeksän perhettä kymmenestä mainitsi perusteissaan toiveen, että lapsen nimi äännetään täysin tai lähes samalla tavalla sekä suomeksi että englanniksi.
  • Virtanen, Tomi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän nimistöntutkimukseen liittyvän pro gradu -tutkielman tavoitteena on esitellä ja luokitella saksalaisia henkilönnimiä Suomessa. Tutkielman aineistona toimii Helsingin saksalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan ensimmäinen kirkonkirja vuosilta 1858–1889. Tuosta kirkonkirjasta on kirjoitettu ylös noin 200 ensimmäisen siihen kirjatun henkilön etu- ja sukunimet sekä syntymäaika ja -paikka. Tutkielman ensimmäisessä osassa kerrotaan lyhyesti Helsingin saksalaisen seurakunnan historiasta ja nimistöntutkimuksen perustermistöstä. Sen jälkeen perehdytään saksalaisen kielialueen etunimistön syntyyn ja historiaan. Saksalaisen etunimistön kehitys voidaan jakaa yhtäältä jo kantagermaaniselta ajalta alkaneeseen kehityskulkuun ja toisaalta vieraista kielistä vuosisatojen aikana saatuun vaikutukseen. Nämä kehityskulut ovat vuorotelleet merkittävyydessä ja myös vaikuttaneet toisiinsa. Myös kristinuskolla ja sen nimistöllä on ollut merkittävä asema etunimistön muotoutumisessa. Aineiston kaikkien noin 120 etunimen tausta ja historia esitellään niin laajasti kuin mahdollista. Käsittelyjärjestyksenä on sukupuoli ja nimien esiintyvyys. Ensin käsitellään miesten nimet, koska suuri osa naisten nimistä on johdettu niistä. Nimiaineisto on sekoitus sekä kantagermaanisesta sanastosta muodostuneita että vieraista kielistä tulleita nimiä. Suomen vaikutusta etunimistöön ei ole havaittavissa, koska suurin osa seurakunnan jäsenistä on syntynyt ulkomailla. Seuraavassa osassa kerrotaan sukunimistön historiasta ja kehityksestä sekä niiden yleisesti vakiintuneesta luokittelusta. Kaikki aineiston sukunimet pyritään sen jälkeen luokittelemaan ja niille annetaan lyhyt kielihistoriallinen selitys. Sukunimistön kohdalla tämä ei kuitenkaan aina ole aukotonta, sillä aikojen saatossa nimissä on tapahtunut mm. ortografisia muutoksia, eikä etymologian selvitys ja luokittelu ole aina yksiselitteistä. Aineistossa on mukana myös ei-saksalaisia sukunimiä, jotka jäävät varsinaisen luokittelun ulkopuolelle. Helsingin 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon saksalainen yhteisö oli varsin kansainvälinen, minkä vuoksi tutkielman lopussa esitellään lyhyesti tuon ajan Euroopan valtiollista jakoa ja saksankielisen alueen laajuutta. Lisäksi kerrotaan kirkonkirjoista saatujen syntymäpaikka- ja aikatietojen perusteella, mistä päin Eurooppaa seurakunnan jäsenet ovat Suomeen tulleet.
  • Anttola, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia nimiä ja millä perustein kaksikielisille suomenruotsalaisille lapsille annetaan. Kohteena on 21 Helsingissä, Loviisassa ja Kruunupyyssä asuvaa perhettä, joiden lapset puhuvat äidinkielinään suomea ja ruotsia siten, että molemmat kielet on opittu vanhemmilta. Joka kunnasta on kerätty seitsemän perheen nimiaineisto. Yhteensä lapsia on 57 ja lasten etunimiä 141, joista tyttöjen nimiä on 74 ja poikien nimiä 67. Aineisto koostuu Loviisassa syyskuussa 2015 ja Helsingissä syys–joulukuussa 2016 tehdyistä haastatteluista sekä kruunupyyläisten lokakuussa 2016 sähköpostitse lähettämistä vastauksista. Lapset ovat syntyneet vuosina 1983–2017, suurin osa kuitenkin vuosina 2007–2015. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia seikkoja nimenantajat pohtivat kaksikielisille lapsilleen nimiä valitessaan. Nimeämisperusteiden erittelyssä lähtökohtana on Eero Kiviniemen luokittelu. Yleisimmäksi nimeämisperusteeksi nousee nimen käytännöllisyys. Kaksikielisyys näkyy vastauksissa selvästi siten, että suuri osa nimenantajista on kiinnittänyt huomiota siihen, miten nimet äännetään suomeksi ja ruotsiksi. Molemmilla kielillä samalla tavalla äännettäviä nimiä pyritään valitsemaan melko usein. Kahdella tavalla ääntäminen ei kuitenkaan häiritse osaa nimenantajista. Nimen yleisyyteen ja harvinaisuuteen sekä nimiyhdistelmän kieleen huomion kiinnittäminen ovat myös melko yleisiä valintaperusteita. Jotkut vastaajat ovat halunneet etunimi- tai kokonimiyhdistelmän olevan ruotsinkielinen. Monet suomenkielisen sukunimen saaneiden lasten vanhemmat ovat halunneet etunimestä nähtävän, että lapsi on ruotsinkielinen. Nimien suomenkielisyys on ollut erittäin harvalle tärkeää. Myös mieltymys nimeen on tärkeää, mutta nimenantajia miellyttäviä nimiä kuitenkin hylätään epäkäytännöllisyytensä vuoksi. Aineiston etunimistä enemmistö, tyttöjen nimistä yli 60 % ja poikien nimistä lähes puolet, on luokiteltu kansainvälisiksi ja muunkielisiksi. Skandinaavisia nimiä on tyttöjen nimistä neljäsosa ja poikien nimistä kolmasosa. Suomalaisten tyttöjennimien osuus on noin 10 % ja poikiennimien 20 %. Suomalaiset nimet ovat melko usein suvun nimiä. Sukulaisten, pääasiassa vanhempien ja isovanhempien, mukaan nimeäminen on yleistä, mutta suvun nimiä annetaan lähes poikkeuksetta vain jälkinimiksi. Suomen- ja ruotsinkielisten suvun nimien antamisen lisäksi annetaan melko paljon suomenkielisten nimien ruotsinkielisiä variantteja. Vastauksista huomataan, että usein nimen kieltä oleellisempaa on nimen toimiminen eri kielillä ja että kansainväliset ja muunkieliset nimet mielletään usein ruotsinkielisiksi.
  • Hannola, Tuula (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Munkkiniemessä ja Vuosaaressa 2000-luvulla annettuja lasten ensinimiä. Tavoitteena on selvittää, eroavatko Munkkiniemessä ja Vuosaaressa annetut lasten ensinimet toisistaan ja millaisia eroja nimien välillä on. Tutkielmassa selvitetään myös, mitkä nimet ovat alueilla suosittuja ja annetaanko jommallakummalla enemmän harvinaisia nimiä tai vieraskielisiä piirteitä sisältäviä nimiä. Tutkielman aineistona ovat vuosina 2000–2014 Munkkiniemen ja Vuosaaren suomenkielisissä evankelisluterilaisissa seurakunnissa annetut lasten ensinimet, pois lukien erittäin harvinaiset nimet, eli nimet, joita on Suomessa alle viidellä henkilöllä. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään sosio-onomastiikkaa. Vuosaaressa ja Munkkiniemessä annetaan jossain määrin erilaisia ensinimiä, mutta erot eivät ole merkittäviä. Suurin ero on nähtävissä siinä, missä määrin alueilla suositaan harvinaisia nimiä. Harvinaisia nimiä on Vuosaaren aineistossa moninkertaisesti Munkkiniemeen verrattuna. Lapselle annetaan vieraskielinen ensinimi Munkkiniemessä ja Vuosaaressa lähes yhtä usein. Selkeämpiä eroja kahden alueen välillä on siinä, millä tapaa nimet edustavat vieraskielisyyden eri muotoja. Munkkiniemessä suositaan Vuosaarta useammin nimien vieraskielistä lyhytvokaalista kirjoitustapaa. Vuosaaressa nimien vieraskielisyys puolestaan ilmenee Munkkiniemeä useammin vieraskielisten foneemien käyttönä. Munkkiniemen 2000-luvun suosikkinimet ovat hyvin perinteisiä ja kansainvälisiä, kun Vuosaaressa näytetään suosittavan hieman modernimpia nimivalintoja. Eroja kahden alueen välillä saattaa selittää alueiden väestön erilainen sosioekonominen rakenne, mutta myös muilla tekijöillä, kuten esimerkiksi alueiden erilaisella kieliympäristöllä, voi olla merkitystä.
  • Pöyhönen, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kahden pohjoissavolaisen suvun etunimistöä 1600-luvulta 2010-luvulle. Tavoitteena on selvittää, mitkä etunimet ovat yleisiä ja mitkä ovat harvinaisia näissä kahdessa suvussa. Sukujen etunimiä tarkastellaan suhteessa toisiinsa ja suhteessa suomalaisen etunimistön yleisiin historiallisiin linjoihin. Viimeiseksi tutkitaan yleisimpien nimien ja nimiperheiden, eli samaan alkuperäiseen kantanimeen pohjautuvien nimien, kielellistä alkuperää ja merkitystä eli etymologiaa. Tutkielman aineistona on kahdesta suvusta kootut sukututkimukset: Rikhard ja Alma Pöyhösen muistoa kunnioittaen – Lapset, lasten lapset ja lastenlasten lapset, jouluna 2017 [sic] ja Wallen suku. Edellinen on julkaistu vuonna 2017 ja sisältää nimistöä 1600-luvulta lähtien, jälkimmäinen vuonna 1940 ja sisältää nimistöä 1700-luvulta alkaen. Yhteensä aineistossa on 1166 henkilöä, joilla on 1901 etunimeä, joista 935 on erilaisia etunimiä. Aineistoon etunimistöön tuo oman rikkautensa se, etteivät suvut ole aivan yhteneväisiä sosioekonomiselta ja kielelliseltä taustaltaan. Aineiston viisi yleisintä nimeä ovat Maria, Anna ja Johanna, Johannes ja Johan. Nämä vastaavat hyvin historiallisia suomalaisen nimistön linjoja: Maria, Anna ja Johannes, tai jokin niiden variantti, ovat olleet suosittuja jo vuosisatojen ajan suomalaisessa nimistössä ja niiden nimiperheiden jäsenet lukeutuvat yhä suosituimpiin suomalaisiin etunimiin. Sukujen keskinäiset samankaltaisuudet selittyvät yleisillä valtakunnallisilla linjoilla, erot puolestaan pitkälti kielikysymyksen kautta. Pöyhös-aineistossa nimet on normalisoitu 1600-luvulta asti suomenkieliseen asuun, kun taas Walle-aineistossa esiintyy lukuisia ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisillä suosittuja nimiä. Aineiston harvinaiset etunimet ovat kansallisesti harvinaisia nimiä, nimien harvinaisemmaksi jääneitä kirjoitusasuja, yhdysnimiä, sekä paikoitellen myös oman aikakautensa muotinimiä. Suomalaiselle etunimistölle tyypillisesti valtaosa aineiston nimistä on taustaltaan heprealaisia tai kreikkalaisia kristillisiä nimiä. Näiden ohella suuren ryhmän muodostavat germaaniset nimet ja melko suuret ryhmät latinalaiset ja suomenkieliset nimet.
  • Outinen, Essi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa tutkin yhä esiintyviä muinaissuomalaisina pidettyjä henkilönnimiä. Rajasin tutkielmaani kaikista Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin Nimistöntutkimuksen perusteet -teoksessaan (2008) mainitsemista todennäköisesti muinaissuomalaisista henkilönnimistä ne, jotka on aikavälillä 1900-luvulta nykypäivään annettu vähintään sadalle lapselle. Tällä rajauksella saan etunimet Lempi, Vilja, Toivo, Ahti, Kaleva, Tapio, Talvi, Myrsky ja Paju. Selvitän, miten nimet ovat esiintyneet nimistössä 1800-luvulta nykypäivään sekä miten ne edustuvat nykysuomalaiselle: millaisia asenteita ja assosiaatioita ne herättävät. Sivuan myös nimien sukupuolisuutta. Kvalitatiivinen osa tutkimustani on kansanonomastista, eli se käsittelee maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyviä käsityksiä ja havaintoja, joita analysoin semantiikan kannalta. Etunimien esiintymistä 1800-luvulla tutkin yksittäisten seurakuntien kirkonkirjoista, jotka ovat saatavilla HisKi-tietokannassa. Nimien esiintymistä 1900-luvun alusta nykypäivään tutkin Väestörekisterikeskuksen tietojen avulla. Tämä aineisto kattaa kaikki tuona aikavälinä Suomessa syntyneet. Nimien herättämien assosiaatioiden ja asenteiden aineistona on vuosi-na 2014 ja 2017 toteuttamani sähköiset kyselyt. Tutkimani muinaissuomalaisina pidetyt etunimet on kristillisen ja muun vierasperäisen nimistön melkein täydellisen dominoivuuden jälkeen otettu uudelleen käyttöön. Esiintyvyys on ollut 1800-luvulta nykyhetkeen nimien kesken erilaista. Vain Lempi ja Toivo saavuttivat varsinaista suosiota jo 1800-luvun puolella. Mytologiset nimet Ahti, Tapio ja Kaleva yleistyivät vasta 1900-luvun alussa. Loput nimistä eli nimet Vilja, Myrsky, Talvi ja Paju profiloituvat vasta 1900-luvun lopulla tai 2000-luvulla käyttöön tulleiksi omakielisiksi luontonimiksi. Tutkimustulosten perusteella luokittelen nimet suosioluokkiin: mytologiset nimet Ahti ja Tapio ikivihreisiin, nimet Lempi ja Toivo perinteisiin, Vilja ja Kaleva melko harvinaisiin ja luontonimet Myrsky, Talvi ja Paju harvinaisiin. Tutkimani muinaissuomalaisina pidetyt henkilönnimet herättävät nykysuomalaisissa sekä abstrakteja että konkreettisiin tarkoitteisiin kohdistuvia assosiaatioita, maisemallisia ja tunnelmallisia mielikuvia sekä nimenkantajan luonteeseen, elämäntapoihin ja ulkonäköön liittyviä henkilömielikuvia. Aineistoni pohjalta voidaan päätellä, että transparenttien etunimien herättämiä assosiaatioita ohjaa juuri niiden appellatiivinen merkitys – yhdenmukaisen lekseemin tai muun nimestä saadun konkreettisen mielikuvan metaforinen ja metonyyminen käyttö sekä näiden herättämät laajemmat tietokehykset. Appellatiivisen vastineen osoittama tarkoite tietokehyksineen asettuu usein metaforisissa assosiaatioissa käsitteellisen metaforan lähdealueeksi, jonka kautta henkilömielikuvia muodostetaan. Appellatiivisen tarkoitteen herättämät laajemmat tietokehykset toimivat assosiaatioiden varantona. Niistä kumpuaa konkreettisia assosiaatioita tarkoitteelle läheisistä muista tarkoitteista ja abstrakteja assosiaatioita, sekä maisemallisia ja tunnelmallisia mielikuvia. Näiden kielensisäisten vaikutteiden lisäksi tutkimieni nimien herättämiä assosiaatioita ja asenteita ohjaavat monet kielenulkoiset seikat. Kielenkäyttäjien mielikuvat nimenkantajan todennäköisestä iästä ja sukupuolesta vastaavat yllättävän hyvin nimien esiintymistä reaalimaailmassa. Osa kielenkäyttäjistä tunnistaa mytologisen yhteyden nimien Ahti, Tapio ja Kaleva taustalla. Tutkimieni nimien sukupuolinen käyttö on nimien kesken eri tasoin vakiintunutta. Harvinaisimmat nimet Myrsky, Talvi ja Paju esiintyvät sekä tyttö- että poikavauvoille annettuina. Aineistoni pohjalta voidaan nähdä, että ne kallistuvat sekä esiintyvyydessään että kielenkäyttäjien käsityksissä enemmän yhteen sukupuoleen: Myrsky maskuliiniseen ja Talvi ja Paju feminiiniseen suuntaan. Vaikuttaa siltä, että se, millaisia mielikuvia kielenkäyttäjä liittää transparentin nimen yhdenmukaiseen lekseemiseen pariin, vaikuttaa myös näkemykseen nimen sukupuolesta. Transparenttien ja sukupuoleltaan vakiintumattomien etunimien kohdalla moni kielenkäyttäjä pyrkii liittämään yhdenmukaisen lekseemin osoittamaan tarkoitteeseen, kuten pajupuuhun, joitain sukupuolistereotyyppisesti jaoteltuja merkityksiä. Toisaalta aineistoni osoittaa, että osa nykysuomalaisista arvostaa nimissä nimenomaan niiden sukupuolineutraaliutta.
  • Berg, Haruna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalais-japanilaisten perheiden lasten nimenvalintaperusteita. Tavoitteena on selvittää, miten kieli- ja kulttuuritaustaltaan poikkeavat vanhemmat valitsevat lapselleen nimiä. Tut-kielman näkökulma on sekä sosio-onomastinen että kansanlingvistinen. Aineisto on hankittu yhdeksän perheen teemahaastatteluilla, joissa suomalais-japanilaisten perheiden vanhemmat ovat kertoneet lastensa nimeämisistä. Haastatteluista seitsemän on tehty kasvokkain, yksi Skypen välityksellä ja yksi sähköpostitse. Aineisto koostuu 14 lapsen 26 nimestä. Aineiston luonteesta johtuen tutkielmassa käytetään laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkielman ensimmäisessä ana-lyysiosassa nostetaan esille kunkin perheen nimenantoprosessi kokonaisvaltaisesti. Nimenvalintaperusteiden analyysin teoreettisena taustana toimii Eero Kiviniemen nimenvalintaperustei-den luokittelu. Kuitenkin tässä tutkielmassa sitä muokataan aineistosta tehtyjen havaintojen ja aikaisem-pien monikielisten tai -kulttuuristen perheiden nimenvalintaperusteiden tutkimusten (mm. Ksenia Eskola ja Minna Nurminen) havaintojen mukaisesti. Käytännöllisyyteen kuuluvia valintaperusteita ovat nimen toimivuus molemmissa maissa, joita ovat mm. nimien muotoon, äänteellisyyteen ja määrään liittyvät perusteet. Nämä perusteet ovat aineistossa hyvin yleisiä, mutta se, millä tavalla nimen käytännöllisyys otetaan huomioon nimenannossa, vaihtelee suures-ti. Käytännöllisin valintaperustein jotkut ovat välttäneet joitakin nimiä tai hylänneet ehdokkaita, joten nä-mä perusteet eivät välttämättä näy annettujen nimien valintaperusteissa. Nimien kauneuteen ja mieltymyksiin liittyviä valintaperusteita löytyy aineistosta myös melko paljon. Var-sinkin annettujen nimien kohdalla tähän kuuluvat perusteet ovat yleisimpiä. Vaikuttaa siltä, että jos van-hemmat voivat kertoa, mistä heidän valitsemiensa nimien miellyttävyys tulee, se on useimmiten nimien merkitys. Merkitys voi nimessä näkyä joko leksikaalisen/appellatiivisen ilmauksen merkityksen kautta tai nimessä käytettyjen kanji-merkkien merkityksen kautta. Sukuun viittaaminen nimen avulla on myös melko yleistä, varsinkin jälkinimissä. Nimet on joko peritty kokonaan suvun henkilöltä tai sitten jokin nimen osa tai merkki on otettu suvun mukaan. Aineistosta havaitaan, että nimen kieli tai kulttuuri on monen perheen kohdalla vaikuttanut nimivalintaan merkittävästi. Suomalaisiksi ja japanilaisiksi miellettyjä nimiä on lähes yhtä paljon. Vain hyvin pieni osa nimistä on mielletty suomalais-japanilaisiksi. Kansainvälisiksi miellettyjen nimien osuus on hyvin pieni aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, ja näistä yli puolet mielletään yhtaikaa suomalaisiksi. Useat van-hemmat ovat kertoneet, että kun on valittu tietyn maan/kielen nimi, on se joko tunnettu tai mahdollinen toisessakin maassa. Tähän ryhmään kuuluvat kaikki kansainvälisiksi mielletyt nimet, noin puolet japani-laisista nimistä, muutama suomalainen nimi ja kaikki suomalais-japanilaiset. Muita harvinaisempia nimenvalintaperusteita ovat nimi nimipäiväkalenterista, nimen kanji-merkeissä onnea tuovan siveltimen vetomäärä ja nimen liittyminen lapsen syntymäpäivään.
  • Lam, Phung (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimiä. Tarkoituksena on selvittää, ovatko valitut etunimet vietnamin-, suomen- vai muunkielisiä. Lisäksi siinä analysoidaan, minkälaiset nimet ja nimiyhdistelmät ovat suosituimpia ja miten yleisiä etunimet ovat Suomessa. Aineistossa esiintyvät nimet ja nimiyhdistelmät on jaettu joko yksikielisiksi tai kompromissinimiksi. Tutkielma kuuluu onomastiikan eli nimistöntutkimuksen alaan ja tarkemmin sosio-onomastiikkaan. Aineistona on Kotimaisten kielten keskuksesta anottu Väestörekisterijärjestelmän tietojen pohjalta luotu tiedosto, joka sisältää vuosina vuonna 2010–2017 syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimet. Aineistosta on rajattu pois muualla kuin Suomessa syntyneet. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 742:n lapsen etunimet, joita on yhteensä 1584. Kyseessä on kvantitatiivinen eli tilastollinen tutkimus. Vietnaminkielisille lapsille annetaan usein vietnaminkielinen etunimi. Suomenkielisiäkin nimiä löytyy jonkin verran, mutta niitä ei ole läheskään yhtä paljon kuin vietnaminkielisiä. Lisäksi aineistossa esiintyy runsaasti muunkielisiä etunimiä, joista suurin osa on englanninkielisestä kulttuurista. Yksikielisiä nimiä ja nimiyhdistelmiä on hieman enemmän kuin kompromissinimiä, joissa yhdistyy kaksi tai useampi kieli. Valtaosa kantaa kahta etunimeä, ja toiseksi eniten on kolminimisiä. Yksinimisten osuus on aineistossa huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisillä keskimäärin. Toisaalta nelinimisiäkin löytyy muutama. Monet annetut suomenkieliset nimet ovat perinteisiä ja siten hyvin yleisiä Suomessa. Myös monet muunkielisiksi luokittelemani nimet ovat suosittuja Suomessakin, kuten esimerkiksi osa suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissakin esiintyvistä nimistä tai englanninkielisessä kulttuurissa käytössä olevat nimet. Kuitenkaan vietnaminkieliset nimet eivät ymmärrettävistä syistä ole yhtä suosittuja Suomessa. Vaikuttaisi siltä, että vietnaminkieliset haluavat säilyttää kulttuuriansa antamalla omakielisiä nimiä lapsilleen. Toisaalta vietnamilaisen nimikulttuurin ulkopuolelta on omaksuttu joitakin uusia piirteitä, kuten esimerkiksi kahden vietnaminlaisen nimen yhdistäminen yhdysnimeksi joko yhdysmerkillä tai ilman. Näiden lisäksi aineistossani esiintyy joitakin yhdysnimiä, joissa on yhdistetty kaksi eri kieltä. Aineistosta nousee esille myös sellaisia tapauksia, joissa vietnaminkielisen nimen sijasta on annettu samaa merkitsevä nimi toisella kielellä.
  • Leskelä, Outi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani tavoite on selvittää germaanisten nimien käyttöä ja valintaa Tšekissä ja tšekin kielessä sekä syitä nimien suosion vaihteluun. Lisäksi työssäni tutustutaan germaanisten nimien lainautumiseen saksan kielestä tšekkiin sekä nimien mukautumiseen ja muuttumiseen tšekin kielessä. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten, miksi, mistä ja milloin germaaniset etunimet ovat saapuneet Tšekkiin? Mitä ja minkälaisia germaanisia nimiä Tšekissä on ollut käytössä aikaisemmin ja nykyään? Mitä syitä nimien valintaan ja käyttöön löytyy? Työni nimiaineisto on peräisin Tšekin sisäministeriöltä ja Tšekin tilastokeskukselta. Olen poiminut aineistosta ne germaaniset etunimet, jotka Knappová (2017), Kohlheim & Kohlheim (2016) ja Seibicke (1996a, 1998, 2003) määrittävät germaanisiksi. Englantilaiset ja skandinaaviset nimet olen rajannut pois. Teoreettinen tausta nimien käytön ja valinnan ymmärtämiselle pohjautuu yleisellä tasolla Gerhardsin (2005) ja Liebersonin (2000) teoksiin. Etenkin Seibicke (1996b), mutta myös Gerhards (2005), Knappová (1996) ja Kohlheim & Kohlheim (2016) esittelevät yksityiskohtaisempia syitä nimien valinnalle. Olen koostanut näistä nimivalinnan eri syistä oman yhteenvetoni. Lisäksi olen luetteloinut ja analysoinut nykyään käytössä olevat germaaniset nimet. Germaaniset etunimet ovat tulleet Tšekkiin useassa aallossa viimeisen tuhannen vuoden aikana, ensin 900-luvulta alkaen pieninä määrinä aatelisten, ritareiden ja papiston mukana, sitten vuosina 1250–1350 suurempina määrinä saksalaisten levittäytyessä itään. Samaan aikaan tosin suuri osa germaanisista nimistä vaihtui uusiin pyhimysnimiin. Moni nimi katosi käytöstä ja jäi elämään vain suku- ja paikannimissä. Germaaniset nimet olivat kuitenkin tärkeä osa nimistöä myös seuraavina vuosisatoina. Toisen maailmansodan jälkeen saksankieliset kansalaiset karkotettiin Tšekkoslovakiasta. Tämän sekä sodan aikaisten kokemusten seurauksena germaanisten nimien käyttö väheni huomattavasti. 2000-luvulle tultaessa germaanisten nimien käyttö on vähentynyt, etenkin nuoremmissa sukupolvissa. Sattumanvaraiset germaaniset nimet voivat nousta suosituiksi, kuten tytöillä Ema ja Adéla. Huomattava germaanisten nimien keskittymä löytyy Saksan ja Puolan raja-alueilta, jossa saksankielinen vähemmistö on perinteisesti asunut.