Browsing by Subject "eurooppalainen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Rämänen, Marissa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Keväällä 2020 Euroopassa levinnyt koronaviruspandemia vaikutti jokaiseen EU:n jäsenmaahan. Se jätti jälkensä erityisesti jäsenmaiden talouteen. Euroopan komissio esitteli keväällä 2020 NextGenerationEU-elpymisvälineestä ja EU:n pitkän aikavälin talousarviosta muodostuvan elpymispaketin, jonka avulla unionin ja sen jäsenmaiden taloudellista elpymistä voitaisiin helpottaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission elpymispakettiin liittyvää viestintää eurooppalaisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisilla retorisilla keinoilla Euroopan komissio rakentaa eurooppalaista identiteettiä viestinnässään Euroopan unionin yhteisestä elpymisvälineestä? Tämä tutkimus nojaa eurooppalaisen identiteetin tutkimukseen. Eurooppalainen identiteetti on kollektiivinen identiteetti, joka perustuu joko käsitykseen kuulumisesta EU:n poliittiseen yhteisöön tai samastumiseen muihin eurooppalaisiin. Tässä tutkimuksessa hyväksytään käsitys eurooppalaisen identiteetin konstruktivistisesta rakentumisesta, jonka mukaan kollektiiviset identiteetit ovat neuvoteltavissa ja muuttuvat kanssakäymisessä. Kriisitilanteet tarjoavat hetken, jolloin kollektiivisten identiteettien on todettu muuttuvan erityisen nopeasti. Tutkimuksen aineistona toimii kolme elpymisvälineeseen liittyvää viestintädokumenttia: Euroopan komission muille EU:n instituutioille osoittama tiedonanto, lehdistötiedote sekä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin Euroopan parlamentissa pitämän puheen kirjallinen ja suullinen versio. Tutkimuksen menetelmä on retorinen analyysi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kriisitilanteessa Euroopan komissio käytti elpymispakettia käsittelevässä viestinnässään hyvin paljon erilaisia eurooppalaista identiteettiä vahvistavia retorisia keinoja, jotka kattoivat tunteisiin, järkeen ja puhujan luotettavuuteen vetoavat keinot. Aineistossa rakennetun eurooppalaisen identiteetin suostuttelevuus perustui muun muassa kriisitilanteen mahdollistamien kansallistarinoita mukailevien narratiivien käyttöön, me vastaan muut -asetteluun, EU:n jaettuihin arvoihin ja unionin taloudelliseen näkökulmaan. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuksen käsityksiä eurooppalaisen identiteetin rakentumisesta. Toisaalta tulokset haastavat myös joitain aiemmassa tutkimuksessa esitettyjä näkemyksiä, kuten ajatusta eurooppalaisesta identiteetistä epätunteellisena identiteettinä. Analyysi osoittaa komission käyttäneen runsaasti myös tunteisiin vetoavaa retoriikkaa elpymispaketista viestiessään.
  • Pietilä, Pauliina Katariina (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimus tarkastelee Euroopan rakentumista kuviteltuna yhteisönä eurooppalaisissa elokuvissa. Tutkimuksen tarkoituksena on yhdistää elokuvatutkimusta ja Eurooppa-tutkimusta vastaamalla kahteen tutkimuskysymykseen. Ensinnäkin työssä tarkastellaan sitä, miten elokuvat rakentavat Eurooppaa kuviteltuna yhteisönä. Toiseksi työssä tutkitaan sitä, millaista eurooppalaisuus viiden aineistoelokuvan perusteella on. Tutkimuksen teoreettisena työkaluna on Benedict Andersonin määritelmä kuvitellusta yhteisöstä. Teoriaosuudessa käydään läpi Andersonin kuvitellun yhteisön käsitteen lisäksi eurooppalaisuutta tarkastelemalla identiteetin, kansallisen identiteetin ja eurooppalaisen identiteetin käsitteitä, eurooppalaisuuden esittämisen historiaa sekä Euroopan visuaalista maantiedettä. Eurooppalaista elokuvaa koskevassa luvussa tarkastellaan elokuvan kykyä rakentaa kuviteltua yhteisöä sekä eurooppalaisen elokuvan tutkimusta. Taustalla on ajatus kuvittelemisen ja kuvittamisen yhteydestä: työssä esitetään, että elokuvan kuvat rakentavat identiteettejä kuvittamalla liikkuvalla kuvalla eurooppalaista yhteisöä ja luomalla representaatioita, joille Eurooppa konstruktiona rakentuu. Aineistona työssä on viisi vuosina 2009 ja 2010 valmistunutta elokuvaa eri Euroopan maista. Elokuvat ovat englantilais-saksalais-ranskalainen Ghost Writer, saksalainen Soul Kitchen, ranskalainen Jumalista ja ihmisistä, romanialainen Eu cand vreau sa fluier, fluier ja tanskalainen Submarino. Elokuvat valittiin maantieteellisen kattavuuden ja elokuvakulttuurisen edustavuuden perusteella. Menetelmänä on käytetty laadullista lähilukua, jota voi kutsua myös teoreettiseksi tulkinnaksi. Aineistoa käsitellään Donald McNeillin visuaalisen maantieteen käsittein, joiden avulla analysoidaan sitä, miltä Eurooppaa ja eurooppalaisuus näyttävät elokuva-aineistossa. Lisäksi aineistosta erottuu laadullisen lähiluvun avulla neljä teemaa, jotka ovat vankila, veljeys, uhka ja koti. Työssä tullaan siihen tulokseen, että aineistoelokuvat rakentavat Eurooppaa ja eurooppalaisuutta kuviteltuna yhteisönä käsittelemällä aikaa ja muistia. Elokuvalla on kyky rakentaa kuviteltua yhteisöä kertomalla tarinoita ja muistuttamalla menneistä tapahtumista. Elokuvat kuvittavat yhteisöjä ja identiteettejä liikkuvan kuvan avulla. Viiden aineistoelokuvan visuaalisten merkkien sekä elokuvista kumpuavien neljän teeman perusteella Eurooppa on jumissa liikkuvuuden ja pysyvyyden välillä. Eurooppalaisuutta leimaa eriarvoisuus, sekä vapauden ja vankilan, ja toisaalta paikattomuuden ja pysyvän kodin välinen ristiriita. Elokuvien perusteella eurooppalaisuudelle ominaista on epävarmuus, identiteettikriisi ja tarve katsoa menneisyyteen päästäkseen eteenpäin. Työn teoreettisessa viitekehyksessä identiteettiä ja yhteisöä määriteltäessä tärkeimpiä lähteitä ovat Benedict Anderson ja Stuart Hall. Eurooppa-tutkimuksen osalta keskeisiä lähteitä ovat Donald McNeill, Michael Wintle ja David Morley ja Kevin Robins. Eurooppalaisen elokuvan tutkimusta käsiteltäessä nojataan Wendy Everettin, Mary P.Woodin, Thomas Elsaesserin ja Tim Bergfelderin tutkimukseen. Aineiston tulkinnassa tärkein menetelmällinen lähde on Anu Kantola.
  • Jääsaari, Leena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Euroopan unionin tärkeimpiä koulutuspoliittisia hankkeita on Erasmus+ -liikkuvuusohjelma, jonka kautta miljoonia opiskelijoita on lähtenyt opiskelijavaihtoon. Erasmus+ -ohjelman rahoitus on mittava, ja sitä on kasvatettu uusien ohjelmakausien myötä. Taustalla on EU:n hyötynäkökulma, joka kannattelee unionin ohjelmapoliittisia tavoitteita. Erasmus+ -ohjelman päämääränä on edistää eurooppalaisittain aktiivista kansalaisuutta, ja ohjelmapolitiikan kärkiteemoihin luetaan osallistujien eurooppalaisen identiteettikäsityksen vahvistuminen. Tässä tutkielmassa selvitetään Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelmaan sisältyviä identiteettikonstruktioita ohjelmaan osallistuneiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksiin liittyen. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen: miten opiskelijan itseymmärrys ja identiteettikäsitys muovaantui Erasmus+ -vaihtokokemuksen myötä? Tutkielman aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka kerättiin vuoden 2019 aikana. Aineiston menetelmällinen tutkimusote perustuu aineistolähtöiseen, teoriasidonnaiseen analyysiin. Tutkielman teoreettinen lähtökohta pohjautuu identiteettikäsitteen konstruktioon ja kansallisen, eurooppalaisen sekä kosmopoliittisen eli maailmankansalaisuuden rakentumiseen Erasmus+ -ohjelman tavoitteiden kontekstissa. Analyysin perusteella yhteisöllisyyden tunteeseen havahtuminen, uuteen ja vieraaseen suhtautuminen, voimaantuminen ja tulevaisuuden suunnitelmien täsmentyminen ovat haastateltujen Erasmus+ -vaihdossa olleiden opiskelijoiden välittömiä tuntemuksia vielä muutama vuosi vaihdon päättymisen jälkeen. Tutkielman aineiston ja lähdekirjallisuuden perusteella Erasmus+ -vaihtokokemus lisää jaettua kokemusta eurooppalaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöön kuulumisen tunne on yleinen identiteettitutkimuksessa käytetty lähtökohta ja täten vahvistamassa Erasmus+ -vaihdossa olleiden identiteettitulkintoja. Onnistuneet vaihtokokemukset tarjosivat hyvän alustan myönteisen suhtautumisen muodostumiselle Euroopan unionia kohtaan, sekä ajatukseen eurooppalaisuudesta ja maailmankansalaisuudesta.
  • Mattsson, Inari (2004)
    Tutkielman tavoitteena oli tarkastella sitä, miten kuuden EU:n eri jäsenmaan oppikirjoissa esitetään Euroopan unioni ja eurooppalainen identiteetti. Tutkielmassa oli mukana – Suomen, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Italian ja Ison-Britannian – oppikirjat. Kustakin jäsenmaasta analysoitiin yhden historian tai yhteiskuntaopin oppikirjan Euroopan unionia käsittelevä luku. Aineiston analyysissä sovellettiin kolmea erilaista aineistolähtöiseen teoriaan perustuvaa menetelmää. Teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalisten representaatioiden lähestymistapa, sosiaalisen identiteetin teoria, yhteisen sisäryhmäidentiteetin malli, sisäryhmän projektio-malli sekä sosiaaliset representaatiot ja sosiaalisen identiteetin teorian yhdistävä lähestymistapa. Oppikirjoissa esitettyjen asioiden ja teemojen tarkastelemiseksi aineistoa luettiin aluksi faktuaalisesta näkökulmasta. Oppikirjat sekä erosivat toisistaan että olivat hyvin samankaltaisia sen suhteen, mitä EU:sta kirjoitetaan. Eri jäsenmaiden EU-representaatioiden rakennetta tarkasteltiin representaation ydin- ja perifeeristen elementtien avulla. Oppikirjoista löydettiin kullekin maalle oma ydin, jonka ympärille representaatio EU:sta rakentuu: suomalaisen aineiston pulmallinen EU, ranskalaisen aineiston voimakas EU, ruotsalaisen aineiston epäilyttävä EU, saksalaisen aineiston yhtenäistävä EU, italialaisen aineiston poliittinen EU ja englantilaisen aineiston epämiellyttävä EU. Representaatioiden perusprosesseja – ankkurointia ja objektivointia – tarkastelemalla pyrittiin selvittämään, miten tuntemattomasta EU:sta tulee osa arkikeskustelua ja yhteisesti jaettuja sosiaalisia representaatioita. Eurooppalaista identiteettiä lähestyttiin oppikirjoista löydettyjen sisä-ulkoryhmäasetelmien kautta. Aineistosta löydettiin useita sisä- ja ulkoryhmän välisiä prosesseja: uhkaa, erottautumista, sisäryhmän suosimista ja ulkoryhmän syrjintää sekä ulkoryhmän suosimista. EU:n ulkoryhminä erottuivat Yhdysvallat, laittomat siirtolaiset ja kommunismi. Tarkastelemalla samanaikaisesti EU:n sosiaalisia representaatioita ja eurooppalaista identiteettiä tutkielmassa pyrittiin yhdistämään toisiinsa kaksi laaja sosiaalipsykologista viitekehystä: sosiaalisten representaatioiden lähestymistapa ja sosiaalisen identiteetin teoria. Tärkeimmät lähteet olivat: Breakwell G. & Lyons E. (toim.), Changing European identities. Social psychological analyses of social change. ; Deaux, K. & Philogène G. (toim.), Representations of the social. Bridging theoretical traditions; Licata, L. (2003). Representing the future of the European Union: Consequences on national and European identifications; Moscovici, S. (1984). The phenomenon of social representations; Tajfel, H. (1978). Differentiation between social groups; Risse, T. (2003). European Institutions and Identity Change: What Have We Learned?; Smith, A. (1992). National identity and the idea of European unity.
  • Hynninen, Marjo (2005)
    Tarkastelen tutkielmassani eurooppalaisen identiteetin rakentamista Euroopan unionin tuottamissa lapsille ja varhaisnuorille suunnatuissa tiedotusmateriaaleissa. Pyrin selvittämään, millaisen kuvan aineisto antaa eurooppalaisesta identiteetistä, sekä sitä, miten ja millaisilla identiteetin osa-alueilla eurooppalaista identiteettiä rakennetaan. Liitän tutkimukseni aikaisempaa eurooppalaista identiteettiä käsittelevään tieteelliseen traditioon. Tarkastelen, löytyykö lapsille ja varhaisnuorille suunnatuista julkaisuista aikaisemmissa tutkimuksissa löydettyjä eurooppalaisen identiteetin ominaispiirteitä. Lähestyn eurooppalaisen identiteetin tutkimista toiseuden näkökulmasta. Tarkastelen, kuinka eurooppalaista identiteettiä rakennetaan käyttäen hyväksi toisia ja toiseutta. Eurooppaa on historian kuluessa määritelty toiseuden avulla. Toisia on löydetty niin Euroopan ulkopuolelta kuin myös sisäpuolelta. Tutkielmani teoreettisina lähtökohtina ovat identiteetin konstruktiivisuus, kielellisyys, kontingenttisuus ja sen suhde toiseuteen. Identiteettiä rakennetaan yhteiskunnallisessa toiminnassa käyttäen apuna kieltä ja toiseuden muodostusta. Identiteetit eivät ole vakaita tai kiinteitä, vaan ne ovat epävarmoja ja muuttuvia. Identiteetin konstruktiivisuudesta johtuen identiteetit ovat poliittisia. Niillä luodaan, muokataan, ylläpidetään ja ohjataan yhteiskunnallista todellisuutta. Kyse on siitä, kenen käsitys identiteetistä on vallitseva ja kenellä on oikeus määrittää identiteettejä. Teoreettisena lähestymistapana käytetään diskurssianalyysiä, jonka teoreettinen koti on sosiaalisen konstruktionismin traditiossa. Lapsille ja varhaisnuorille suunnatuissa julkaisuissa näkyy tietoinen eurooppalaisen identiteetin rakentaminen. Eurooppalaisesta identiteetistä annetaan hyvin itsestään selvä kuva, vaikka identiteetit eivät milloinkaan ole vakaita tai eheitä kokonaisuuksia. Identiteetin osa-alueina nähdään yhteinen kulttuuri, elämäntapa, arvot, symbolit, yhteinen taloudellinen ja poliittinen järjestelmä, yhteinen maantieteellinen alue sekä Euroopan kulttuurinen moninaisuus. Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan vahvasti toiseuden avulla. Ulkoisia toisia rakennetaan etsittäessä yhteisyyttä yhteisestä kulttuurista, elämäntavoista, arvoista, symboleista, taloudellisesta ja poliittisesta järjestelmästä sekä maantieteellisestä alueesta. Sisäisinä toisina nähdään Euroopan unionin sisällä olevat muut vähemmistöidentiteetit sekä oma sotaisa menneisyys.
  • Liski, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uskontojen asemaa Euroopassa pohditaan uudelleen. Uskonnollisten symbolien rajoittamiseen liittyvät toimet heijastelevat tarvetta määritellä uskonnon paikkaa yhteiskunnassa. Etenkin viime vuosikymmeninä voimistunut sekularisaatiokehitys, kasvava maahanmuutto, ihmisten lisääntyvä liikkuvuus Euroopan rajojen sisällä sekä valtava uskonnollinen pluralismi luovat tarvetta tehdä linjanvetoja eurooppalaisella tasolla. Sekularismin pyrkimyksenä on erottaa valtiovallan toiminnasta kaikki uskonnollinen aines, jotta valtio voisi kohdella kaikkia uskontoja neutraalilla tavalla. Esimerkiksi Ranskassa toteutetaan vahvaa valtion ja uskonnon erottelua, joka perustuu laïcité-periaatteeseen. Sekularismin ongelmana on kuitenkin pidetty sen tulkintaa kristillisen maailmankatsomuksen eduksi. Tämä tulkinta asettaa monesti uskonnolliset vähemmistöt, etenkin islaminuskoiset, huonompaan asemaan. Tämä tutkielma tarkastelee uskonnonvapauden ja sekularismiperiaatteen rajapintaa. Tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä tarkastelemalla pyritään ottamaan selvää siitä, minkälaisin edellytyksin voidaan asettaa rajoituksia uskonnonvapauden ulkoisille ilmenemismuodoille. Tarkastelu tiivistyy kysymykseen siitä, mikä on uskonnollisten symbolien sallittavuus julkisessa tilassa. Näiden kysymyksenasettelujen kautta pohditaan myös Euroopan uskonnollista identiteettiä. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan Euroopan unionin arvopohjaa sekä jäsenvaltioiden eroavaisuuksia ilmentäviä kansallisia identiteettejä. Tutkimuksessa pyritään löytämään lähtökohtia eurooppalaisen identiteetin määrittelyyn sekä selvittämään sen sisältöä uskontojen näkökulmasta. Eurooppalaisen oikeuskäytännön tarkastelussa voidaan havaita sekularismiperiaatteeseen liittyvien perusteluiden sisältävän tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia. Siinä missä kristinuskoon kuuluvat uskonilmaisut on oikeuskäytännössä usein katsottu sallituiksi, muslimien kohdalla uskonnonvapauteen kohdistuvia rajoituksia on monesti pidetty perusteltuina. Tähän vaikuttaa osittain myös kristinuskon asema kulttuurisena elementtinä Euroopassa. Oikeuskäytännön osalta on lisäksi todettava, että näiden kysymysten alueella Euroopassa vallitsee merkittäviä kansallisia eroja, jotka kytkeytyvät jäsenvaltioiden oikeuskulttuureihin. Eurooppalaisten tuomioistuinten tuleekin ratkaisua antaessaan huomioida nämä kansalliset tilanneherkkyydet. Eurooppalaiseen identiteettiin voidaan liittää ajatus yhteisistä kristillistä juurista. Niiden voidaan kuitenkin myös nähdä jo haalistuneen ja menettäneen merkityksensä nyky-Euroopassa siten, että ne eivät enää suurilta osin määrittele eurooppalaista identiteettiä. Myös Euroopan unionin suhtautumista uskontoihin voidaan pitää suhteellisen neutraalina, vaikka unionissa otetaankin huomioon uskonnollisten ryhmien merkitys yhteiskunnallisina toimijoina.