Browsing by Subject "eurooppalaisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Honkonen, Anne (2007)
    Pro gradu -työni kohteena on eurooppalaisen identiteetin arvosisältö. Liitän työni eurooppalaista identiteettiä koskevaan tutkimukseen sekä siitä käytävään tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Konstruktivistisen tutkimusnäkökulmani mukaan identiteetit ovat kielen tuottamia tarkoitteellisia tai tahattomia rakennelmia. Tutkielmani tarkoituksena on kielen välittämiä merkitysrakenteita analysoimalla kuvailla, miten arvoilla rakennetaan sisältöä eurooppalaiselle identiteetille Euroopan komission koululaisten opetusmateriaaliksi valitsemissa julkaisuissa. Eurooppalaisen identiteetin rakentamista tutkin Euroopan komission sosiaalistamistoimintana. Sosiaalistaminen on yksi väline sitoa yksilö tietyn kulttuurin identiteettiin. Koululaisten sosiaalistamista EU:n ajamaan arvomaailmaan ei ole juuri tutkittu, koska unionitasolla ei ole nähty olevan vaikutusmahdollisuutta kansallisen tason instituutioiden hallitsemassa kasvatusympäristössä. Euroopan komission jäsenmaiden kouluihin luoma Eurooppa-päivä-aloite kuitenkin toimii sosiaalistamiskanavana ylikansalliselle kasvatustoiminnalle. Tutkimuksessani sosialisaatioteoria todentaa tämän EU:n ja kansallisen tason välisen kasvatuskanavan toimivuutta arvojen ideologisessa ja rakenteellisessa välittämisessä ja välittymisessä. Kulttuuria käsittelin Edgar H. Scheinin teorian mukaisesti kolmitasoisena, jossa syvätason tiedostamattomat perusoletukset luovat kulttuurin perustan. Kunkin tason arvoja voidaan ilmentää Euroopan unionin joukkotiedotuksena jakaman opetusmateriaalin teksteistä. Ideologisessa sosiaalistamisessa asioita nimetään suoraan arvoiksi, rakenteellista sosiaalistamista kuvaavat tavoitteiden, pyrkimysten, ponnistelujen, päämäärien, sitoutumisen sekä tärkeinä ja oikeina pidettyjen asioiden diskurssit. Syvien merkitysulottuvuuksien paljastamiseen käytin A. J. Greimasin aktanttimallia, jossa subjektiasema kuvaa tekstinlaatijan kulttuurin piiloisempia syvätason perusoletuksia. Analyysin tulkinnan apuna käytin Shalom Schwartzin teorian arvoluokitusta sekä moraaliuniversumin laajuuden käsitettä. Kulttuurin eri tasoilta välittyvä eurooppalainen arvomaailma ei ole yhtenäinen, vaan moninainen ja siten jännitteinen ja ristiriitainen. Jännitteisyys ilmenee etenkin eurooppalaisen taloudellisen edistyksen tavoittelun ja muiden hyvinvoinnin kasvattamisen ja elämän laadun parantamisen sekä talouskasvun ja ympäristönsuojelun välillä. Suoraan arvoiksi nimettiin demokratia, vapaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus, ymmärrys, rauha, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Nämä sijoittuvat kulttuurimallin keskiosaan ja ilmentävät mahdollista ristiriitaisuutta. Sekä kulttuurin syvä-, että pintatasolla keskeiseksi eurooppalaisiksi arvoiksi nousi ympäristö, köyhien auttaminen sekä taloudellinen kasvu ja kilpailukyky, jotka suorista arvoviitteistä puuttuvat. Eurooppalaisessa arvoavaruudessa moraalisuus erottuu selvästi omaksi alueeksi. Eurooppalainen moraaliuniversumi on laaja rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kohdalla. Ihmisarvot rajaavat vahvasti toiseutta, sillä moraalinen auttamisvelvollisuus ei ulotu ihmisarvoa kunnioittamattomiin. Myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alueella muiden auttaminen, maailmankaupan sääntöjen valvonnan ja vääryyksien estämisen kautta, ulottuu eurooppalaisuudessa kaikkialle maailmaan. Sen sijaan suvaitsevaisuuden laajuus on suppea. Moneuden säilyttäminen ei ulotu kaikkiin maailman kulttuureihin, vaikka Euroopassa se on tärkeää. Opetusjulkaisujen arvopuhe on runsasta ja siksi paikoin epämääräistä. Tulkintani mukaan ympäristön vaikutuksesta eurooppalaisen kulttuurin keskeisiä elementtejä on karsittu ja siksi ideologinen sosiaalistamisen jää vaisuksi. Julkaisujen välittämä kuva eurooppalaisista arvoista ei ole riittävän selkeä eikä innostava. Siksi arvojen suora opettaminen ei nykyisessä muodossa ole kovin merkityksellistä eurooppalaisen identiteetin rakentamisen kannalta. Arvojen hyödyntäminen identiteetin rakentamisessa on unionitasolla vielä uutta.
  • Myllyoja, Markus (Helsingin yliopisto, 2020)
    This Master’s thesis explored the British national identity in the early phases of the Brexit process in the years 2017–2018. The aim of the study was to examine whether a new non-EU British identity which could be detected in the speeches by Prime Minister Theresa May and what kinds of linguistic devices were employed in the construction of such identity. I approached these questions with a triangulating method which finds its home in Critical Discourse Analysis. The data consisted of transcriptions of May’s three speeches: the first one was given in London in January 2017, the second one in Florence, Italy in September in 2017 and the third one again in London in March 2018, as a storm prevented May from traveling to Manchester. I attempted to observe the respective temporal and spatial contexts, as well as the imagined audience in my analysis. I first conducted a quantitative analysis of the data by employing the Appraisal Framework developed by Martin and White. This framework is designed to recognise value positions encased in a text. It is based on Systemic Functional Linguistics and Bakhtin’s ideas on dialogic language. I.e. it views language as a semiotic system of inter-referential signs which is constructed in interaction. I applied the framework to the extent of Engagement. This category of the framework is specifically concerned with dialogic utterances. In the qualitative analysis, I applied several social scientific approaches and concepts related to questions of nation and national identity. In terms of dialogic language, the results displayed that over time May’s speeches began to contain less contractive utterances in which one would exclude other positions from the discourse. At the same time, there was an increase of expansive utterances in which one would allow other positions to seem plausible or neutral. In other words, May seemed to opt for a more conciliatory tone as Brexit visibly decelerated. When it comes to national identity, it would seem like a crucial concept for a state looking for less integrated international co-operation especially if pursuit of national sovereignty is presented as the main reason behind the endeavour. However, this study implies that May’s speeches did not offer elements which a new national identity could have been built upon. In the light of previous research on national identity, they would have evidently needed to contain more emotion-laden language.
  • Richter, Katharina (Helsingfors universitet, 2013)
    Recently, two phenomena have received increasing attention across the social science disciplines which investigate European integration: Europeanization and migration. Within sociology, the Europeanization of identities in particular has become a 'growth industry' (Checkel 2007). This thesis focuses on the nexus between Europeanization and migration by looking at the relationship between European identity, cross-border interactions and transnational family background of European Union (EU) citizens. Specifically, three different groups of EU citizens (with European transnational family background, non-European transnational family background, and without any transnational family background) are compared in their levels of European identity and engagement in cross-border interactions. Using a set of ordinary least squares and logistic regressions it is then analyzed whether transnational family background fosters European self-identifications and cross-border interactions if variables identified as influential in the literature is controlled for. Results indicate that transnational family background is a positive predictor of European identity and cross-border interactions, alongside education, suggesting that higher cross-border migration may be beneficial for future societal integration in the EU beyond the first generation movers. All calculations are computed using a Eurobarometer survey from 2010 (EB 73.3) which includes individual-level data from the EU-27 countries.
  • Taskinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma perehtyy ranskalais-saksalaiseen oppikirjahankkeeseen, jonka tuloksena ilmestyi vuosina 2006-2011 kolme yhteistä historian oppikirjaa Ranskan ja Saksan lukioiden käyttöön. Aihetta on tutkittu aiemmin pääasiassa oppikirja-analyysin keinoin, mistä poiketen tässä työssä tarkastellaan koko hanketta ja sen piirissä luotua eurooppalaisuutta. Aineisto koostuu hankkeen piirissä julkaistuista materiaaleista, kirjantekijöiden ja hankkeen taustavoimien julkilausumista sekä oppikirjoja käsittelevästä uutisoinnista ja tutkimuksesta. Kirjantekijöiden ja poliitikkojen lausunnoista ilmenee, että hankkeella oli pelkkää historianopetusta laajempia poliittisia tavoitteita, jotka kytkeytyivät Euroopan yhdentymiseen. Hanke tarjosi mahdollisuuden Euroopan unionin julkisuuskuvan muokkaamiseen, eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen sekä Euroopan unionin legitimoimiseen. Hankkeen viestinnässä toistettiin hankkeen syntytarinaa johdonmukaisesti muodossa, jossa hankkeen kansalaislähtöisyys ylikorostui ja valtiollisten toimijoiden rooli ei tullut kokonaisuudessaan esiin. Tämä palveli hankkeen ja sen edustaman ylikansallisen kehityksen legitimointia esittämällä ne pikemminkin kansalaisten toivomina kuin poliittisen eliitin ajamina asioina. Hankkeen taustavoimat loivat omilla kertomuksillaan kuvaa läpikotaisin tasapuolisena yhteistyönä laadituista kirjoista. Näiden kertomusten mukaan hankkeessa onnistuttiin yhdistämään ranskalainen ja saksalainen opetusperinne uudenlaiseksi synteesiksi, josta muu maailma voi ottaa mallia. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kirjojen toteutuksessa on hyvin tarkasti noudatettu ranskalaista mallia ja opetusperinnettä, eikä niihin ole juurikaan tuotu saksalaiseen opetusperinteeseen leimallisesti kuuluvia elementtejä. Tasapuolisen synteesin ja esimerkillisen yhteistyön korostaminen sopi Euroopan unionin mielikuvapyrkimykseen, johon kuului perinteisiä valtiotoimijoita parempi valmius katsoa yli kapeiden kansallisten etujen ja tehdä yleisen edun mukaisia ratkaisuja. Ranskalais-saksalainen oppikirja on hankkeen viestinnässä esitetty usein siihenastisena huipentumana kehityskululle, jossa vuosisataiset veriviholliset Ranska ja Saksa onnistuivat Euroopan yhdentymisen myötä löytämään kestävän sovun ja muodostamaan läheisen kumppanuuden. Tämä narratiivi auttaa Euroopan unionin oikeuttamisessa kuvaamalla sen tuomia pitkäaikaisia hyötyjä ja samalla tukee mielikuvaa Euroopan unionista stabiloivana voimana maailmanpolitiikassa. Oppikirjahanketta käsiteltiin laajasti kansainvälisessä mediassa ja tutkimuksessa, mutta vain harvoin niissä kyseenalaistettiin hankkeen viestinnässä tarjoiltuja narratiiveja. Useimmiten sekä uutisissa että tutkimuksissa päädyttiin toistamaan niitä. Oppikirjahankkeessa rakentui kuva Euroopasta, jonka ytimenä on Ranska-Saksa-moottori. Eurooppalaisuus määrittyi hankkeessa melko perinteisten rakennuspalikoiden kautta, ja oppikirjojen moninäkökulmaisuus rajoittui lähinnä Ranskan ja Saksan kansallisten myyttien esittämiseen rinnakkain. Eurooppalaisen identiteetin rakentamisen osalta oppikirjojen ansioksi voi lukea sen, että niissä ei ole käytetty siirtolaisväestöjä eurooppalaisuudelle "toisena". Toisaalta kirjoissa ei myöskään onnistuttu tarjoamaan eurooppalaisille materiaalia inklusiivisempaan identiteetinmuodostukseen, eikä niissä saavutettu todellista perspektiivinvaihdosta, joka antaisi tilaa myös "toisen" historialle ja kannustaisi luomaan dynaamisempia määritelmiä "meille".
  • Koskela, Eeva (2008)
    Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen sitä, onko yhtenä Euroopan unionin Kioton sopimuksen tukemisen motiivina yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan identiteetti muodostuu suhteesta toiseen ja sitä on jatkuvasti rakennettava ja vahvistettava teoilla ja puheilla. Tutkimuksessa käsitellään ympäristöuhkien ja arvojen merkitystä yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakennukselle perehtyen myös EU:n johtajuuspyrkimyksiin Kioton sopimuksen edistämisessä. Tutkimuksessa keskitytään eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen ja vahvistamiseen eliittilähtöisestä näkökulmasta. Keskeisimmässä osassa tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ovat Alexander Wendtin, David Campbellin ja Erik Ringmarin teoriat identiteetin muodostumisesta. Tutkimuksen aineiston muodostavat EU:n komissaarien Kioton ympäristösopimusta käsittelevät puheet, jotka on pidetty vuosina 1996-2000. Aineiston analyysin metodeina käytetään luokittelua ja retoriikan analyysia. Luokittelun avulla aineistoa selkeytetään ja järjestetään ja siitä nostetaan tarkempaan analyysiin kolme esimerkkipuhetta. Näihin esimerkkipuheisiin sovelletaan Chaïm Perelmanin teorian mukaista retoriikan analyysia, jossa argumentaatiotekniikkoja tutkimalla voidaan puheista päätellä argumentaation taustalla olevia puhujien motiiveja. Merkittävänä toisena ja identiteetin peilauksen kohteena EU:lle toimii aineiston mukaan erityisesti Yhdysvallat. Tutkimuksessa valotetaan EU:n näkökulmaa siitä, miksi EU:n vakaumus Kioton sopimuksen ratifioimiseksi ja noudattamiseksi on niin erilainen kuin Yhdysvalloilla. Aineistosta paljastuu näkökulmia siitä miten Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan korostamalla retoriikan keinoin EU:n ja Yhdysvaltojen erilaista ympäristöpolitiikkaa, ja painottamalla EU:n johtajuusasemaa ja arvojen paremmuutta. Retoriikan perusteella voidaan todeta Euroopan olevan identiteettipolitiikassaan murrosvaiheessa, jossa vanhat identiteettirakenteet horjuvat ja uudet saavat tilaa kasvaa ja kehittyä. Tutkimuksen päätelmissä todetaan, että ympäristönsuojelullisten ja taloudellisten motiivien ohella eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen on tärkeä taustamotiivi Euroopan unionin aktiivisuudelle maailmanlaajuisessa ympäristöpolitiikassa. Tutkimustulosten syvempi analyysi kuitenkin osoittaa, että tutkimuksen kohteena oleva ja komissaarien harjoittama eurooppalaisen identiteetin eliittilähtöinen rakentaminen on yksipuolista ja tehotonta. Tällöin ei myöskään komissaarien motiivina oleva eurooppalaisen identiteetin rakentaminen kanna käytännön tasolle vaan jää helposti pelkäksi retoriikaksi. Aidon eurooppalaisen identiteetin muotoutuminen vaatisi vastaparikseen myös kansalaisten joukosta nousevaa, alhaalta ylöspäin rakentuvaa eurooppalaisuutta. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan yhtenäisen ympäristöpolitiikan saattavan alustaa yhteistyötä muilla politiikan aloilla. Murrosvaiheen identiteettien joustavuuden seurauksena eurooppalaisella identiteetillä on mahdollista nousta eliitin puheiden retoriikasta käytännön tietoisuuteen myös Euroopan kansalaisille. Tällöin, motiivin kasvaessa käytännön teoiksi, lisääntynyt poliittinen yhteistyö ja käsitys yhteisistä arvoista toimisivat edistäjinä yhtenäiselle eurooppalaiselle identiteetille.
  • Koskela, Anu Kristiina (2007)
    Tutkielman aiheena on Euroopan unionin (EU) kansainvälisen identiteetin konstruointi unionin virallisessa diskurssissa. EU:n on perinteisesti esitetty olevan siviilivalta, mutta sotilaallisen kriisinhallintatoiminnan aloittaminen on joidenkin tutkijoiden mielestä tehnyt siviilivaltamallin käyttökelvottomaksi. Konstruoidaanko EU:sta edelleen siviilivaltaa? Vai olisiko unionin kansainvälistä identiteettiä siviilivalta-sotilaallinen valta -jaottelun sijaan hedelmällisempää tarkastella ns. normatiivisen vallan mallin avulla? Normatiivinen valta näkee tärkeänä vallan resurssina kyvyn määrittää "normaali" kansainvälisissä suhteissa. Normatiivisena valtana pidetty toimija mm. korostaa arvojen merkitystä ulkopolitiikassa ja levittää normejaan myös kolmansiin maihin. Tutkimusaineistona ovat EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan vuonna 2006 pitämät puheet sekä muutamat keskeiset Euroopan unionin neuvoston eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETPP) koskevat asiakirjat. Aineistoa käsitellään diskurssianalyysiin pohjautuvan tekstianalyysin keinoin. Teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan kieli paitsi kuvailee todellisuutta, myös luo sitä. Tutkielmassa käydään analyysin pohjustukseksi lyhyesti läpi EU:n kriisinhallinnan kehitystä ja eurooppalaisen identiteetin tutkimusta. Aineiston analyysissa käy ilmi, että EU:sta konstruoidaan lisääntyneestä sotilaallisesta kapasiteetista huolimatta edelleen siviilivaltaa. Toinen hegemoninen diskurssi konstruoi unionista normatiivisen vallan mallin mukaista kansainvälistä toimijaa. EU:n kansainvälisen identiteetin tarkastelu normatiivinen vallan mallin avulla katsotaan tutkielman johtopäätöksissä siviilivalta-sotilaallinen valta -jaottelua hedelmällisemmäksi. Tällöin EU:ta ei verrata yhtä vahvasti valtioon, eikä unionin identiteetti määrity yksinomaan resurssien perusteella. Aineistosta nostetaan esiin myös ETPP:n taustatekijöitä sekä EU:n vahvuuksia ja kehitystarpeita ETPP:n saralla kuvaavia diskursseja. Aineistosta löytyi normatiivisen diskurssin kanssa kilpaileva diskurssi, joka näkee ETPP:n motiiveiksi Euroopan oman turvallisuuden ja intressit. Tämä diskurssi ei kuitenkaan noussut esiin yhtä vahvana kuin normatiivinen diskurssi. ETPP:n menestystarinana tai EU:n kansainvälisen roolin vahvistajana esittävät diskurssit eivät ole ristiriidassa normatiivisen diskurssin kanssa. Ainutlaatuisuusdiskurssin mukaan EU:n vahvuus on sen harvinaisen kattava kriisinhallintavälineistö, ja unionia pidetään "ei-uhkaavana" toimijana. Multilateralismia pidetään aineistossa sekä EU:n vahvuutena että kehitystarpeena. Kriisinhallinnan alalla kehittämistarvetta nähdään myös yhtenäisyyden ja nopeuden suhteen.
  • Kataja, Suvi (2006)
    Tarkastelen tutkielmassani eurooppalaisuuden määrittelyä ja eurooppalaisen identiteetin konstruktiota Euroopan komission ja Euroopan parlamentin viimeaikaisissa EU:n rajoja ja yhteistä arvopohjaa koskevissa puheissa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella retorisen diskurssianalyysin keinoin näitä Eurooppaa ja eurooppalaisuutta koskevia käsitekamppailuja ja niiden kautta muotoutuvaa käsitystä eurooppalaisesta identiteetistä. Analysoimalla eurooppalaisen identiteetin diskursiivista konstruktiota EU:ta edustavien toimijoiden puheissa pyrin selvittämään, millaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä laajenevassa ja moninaistuvassa unionissa pyritään aineiston perusteella tuottamaan ja millaista kamppailua eurooppalaisuuden määrittelystä käydään. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että komissio toimii yhteisön etuja ajavana instituutiona ja pyrkii tästä näkökulmasta tuottamaan tietynlaista, eurooppalaista yhteisyyttä vahvistavaa identiteettiä. Komission tavoitteena on siten yhteinen identiteetti, joka legitimoisi eurooppalaista integraatiota, kun taas parlamentti EU:n jäsenmaiden kansalaisia edustavana instituutiona ilmentää pikemminkin kansallisia ja alueellisia intressejä. Liitän tutkimukseni identiteettiä ja sen erityistapausta, eurooppalaista identiteettiä, tutkivaan tieteelliseen traditioon. Tutkimuksen lähtökohtana on teoreettinen keskustelu kollektiivisen identiteetin muodostamisesta ja sen suhteesta toiseuteen sekä identiteetin konstruktivistiseen, kielelliseen ja kontingenttiseen rakentumiseen. Koska kyseessä on eurooppalaisen identiteetin kielellinen konstruktio, käytän analyysin välineenä retorista diskurssianalyysiä. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että aineistossa näkyy komission pyrkimys rakentaa tietynlaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Yhteinen kulttuuri, historia ja erityisesti yhteiset arvot toimivat eurooppalaisuutta rakentavana, mutta toisaalta myös rajaavana tekijänä. Yhteistä eurooppalaisuutta luodaan retorisin keinoin, muun muassa voimakkaan metaforisen puheen avulla. Asiat, joista parlamenttikeskustelujen perusteella vallitsee erimielisyyksiä, esitetään komission puheissa ristiriidattomina. Integraation hyviä piirteitä ja sen paremmuutta esimerkiksi kansallisvaltioihin korostetaan. Unionista pyritään luomaan vaihtoehdotonta ja luonnollista kokonaisuutta. Analyysi osoittaa, että EU:n sisällä on erilaisia, usein toisiaan täydentäviä, mutta myös vastakkaisia näkemyksiä eurooppalaisuudesta. Vahvimmin kamppailu eurooppalaisuudesta näkyy Turkin jäsenyyskysymyksessä, joka yhdistyy keskusteluun EU:n maantieteellisistä rajoista ja kristillisestä luonteesta. Aineistossa korostuu erityisesti komission näkemys EU:sta arvoyhteisönä. Puhe yhteisistä arvoista voimistuu komission viimeaikaisissa diskursseissa, joissa luodaan kuvaa "huokoisten rajojen" Euroopasta, eräänlaisesta ”henkisestä” eurooppalaisuudesta, jota ei määritä niinkään maantiede kuin yhteisinä pidetyt arvot.
  • Koponen, Johanna (2000)
    Tutkimus käsittelee neljän vuoden 1999 eurovaaleissa valituksi tulleen euroedustajan edustusprofiileja. Analyysi jakautuu kahteen osaan: edustajien eurovaalikampanjoiden aikaisiin edustusprofiileihin sekä edustajien käytännön parlamenttityöskentelyssä omaksumiin profiileihin. Ensisijaisena tavoitteena on tarkastella valittujen ehdokkaiden vaalikampanjoita ja verrata niitä samaisten edustajien täysistuntopuheenvuorojen avulla muodostettuihin europarlamentaarikkoprofiileihin. Tutkimus yrittää myös analysoida euroedustajien profiileissa tapahtuneita muutoksia ja selvittää muutokseen johtaneita syitä. Tutkimuksen avulla pyritään osoittamaan, että euroedustajat joutuvat yhä suuremmassa määrin Euroopan parlamentissa toimiessaan "eurooppalaistumaan" eli toimimaan ennen kaikkea eurooppalaisen lainsäädännön puitteissa. Eurooppalaistumisen voidaan taas katsoa johtavan uudenlaisen europoliitikkotyypin syntymiseen; euroedustajan ei tarvitse enää olla perinteinen poliitikko tai kansallisen tason virkamies pystyäkseen vaikuttamaan onnistuneesti eurooppalaisella päätöksenteontasolla. Puolueet eivät Euroopan parlamentin vaaleissa ole onnistuneet toimimaan linkkinä kansalaisten ja unionin päätöksenteon välillä. Vastuun kansalaisten integroimisesta eurooppalaiseen päätöksentekoon voidaankin katsoa siirtyneen yhä suuremmassa määrin yksittäisille europarlamentaarikoille. Menestyksellinen työskentely parlamentissa kuitenkin edellyttää, että euroedustaja kykenee työssään yhdistämään kansallisten etujen ajamisen laajemmassa eurooppalaisessa lainsäädännössä tapahtuvaan vaikuttamiseen.Tämän tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että vielä vaalikampanjassaan kansallisesti suuntautuneet ehdokkaat ovat käytännön parlamenttityöskentelynsä kautta eurooppalaistuneet eli omaksuneet kansallista tasoa laajemman näkökulman asiakysymyksiin. Tutkimuksen tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Analyysimuotona on käytetty mallin sovitusta sekä selitysten rakentamista. Mallin sovituksessa on euroedustajien profiilien empiirisen tutkimisen jälkeen saatuja ideaalityyppejä sovitettu yhteen kahden toisistaan poikkeavan tavan kanssa jaotella edustajia. Näin on haluttu varmentaa useamman evidenssin lähde tutkimuksessa. Selitysten rakentamisessa on etsitty syy-seuraussuhteita katsomalla edustajien eurooppalaistumisen johtavan uudenlaisen europoliitikkotyypin syntymiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä teemahaastattelusta, edustajien eurovaalien vaalimateriaalista sekä edustajien täyistuntopuheenvuoroista. Täyistuntopuheenvuorot on kerätty puolen vuoden ajalta. Tärkeimpänä teorialähteenä on toiminut Maurizio Cottan integrationistisen parlamentin teoria (Cottan teoria). Teorialähdettä tärkeämpänä viitekehyksenä ovat tutkimuksessa kuitenkin toimineet Villiina Hellstenin ja Martin Westlaken kehittämät tavat jaotella edustajia eri ideaalityyppeihin.
  • Teräsaho, Mia (2003)
    Tavoitteena tässä pro gradu -tutkielmassa oli tutkia nuorten kansallista ja eurooppalaista identiteettiä. Tarkasteltavana oli lukiolaisten samastuminen suomalaisiin ja eurooppalaisiin sekä heidän mahdollinen sisäryhmän suosintansa ja sisäryhmän koettu myönteisyys. Aineisto (n = 230) oli kerätty keväällä 2001 viidestä helsinkiläisestä lukiosta. Tavallisten koulujen ryhmän muodostivat Oulunkylän yhteiskoulun lukio (n = 46) ja Munkkiniemen yhteiskoulun lukio (n = 46). Ressun lukio (n = 55) edusti eliittikoulua ja kansainvälisten koulujen ryhmään kuuluivat Helsingin ranskalais-suomalainen koulu (n = 35) ja Saksalainen koulu (n = 48). Aineistossa tyttöjä (n = 146) oli enemmän kuin poikia (n = 84). Vastaajien keski-ikä oli 17 vuotta. Oletuksena oli Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian pohjalta, että samastuminen sisäryhmään on yhteydessä myönteiseen sisäryhmän kuvailuun. Tulokset tukivat oletuksia, sillä vahvasti suomalaisiin samastuneet katsoivat myönteisten piirteiden olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille ja heikosti suomalaisiin samastuneet katsoivat kielteisten piirteiden olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille. Vahvasti suomalaisiin samastuneet kuvasivat suomalaisia vahvemmin myönteisillä kuin kielteisillä piirteillä ja vahvasti eurooppalaisiin samastuneet kuvasivat eurooppalaisia vahvemmin myönteisillä kuin kielteisillä piirteillä. Muuhun Eurooppaan suuntautuvien kontaktien määrällä ei ollut yhteyttä eurooppalaisten myönteisempään kuvailuun. Tytöt samastuivat poikia vahvemmin eurooppalaisiin ja kuvasivat eurooppalaisia vahvemmin myönteisillä piirteillä, kun taas pojat samastuivat suomalaisiin vahvemmin kuin tytöt ja kuvasivat suomalaisia vahvemmin myönteisillä piirteillä. Tavallisten koulujen oppilaat samastuivat vahvemmin suomalaisiin kuin kansainvälisten koulujen oppilaat ja eliittikoulun oppilaat kuvasivat eurooppalaisia vahvemmin myönteisillä piirteillä kuin kansainvälisten koulujen oppilaat. Eliittikoulun tytöt kuvasivat suomalaisia vahvemmin kielteisillä piirteillä kuin tavallisten koulujen tytöt. Nuorilla yksilökeskeinen minäkäsitys oli hieman vahvempi kuin yhteisökeskeinen minäkäsitys. Yhteisökeskeinen minäkäsitys oli oletusten mukaan yhteydessä suomalaisiin samastumisen kanssa. Vastoin oletuksia sekä yhteisö- että yksilökeskeinen minäkäsitys olivat yhteydessä eurooppalaisiin samastumiseen. Koko aineistoa tarkasteltaessa sekä suomalaisiin että eurooppalaisiin samastuttiin vahvasti, eurooppalaisiin hieman vahvemmin. Sekä myönteisten että kielteisten piirteiden katsottiin olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille. Autostereotypia suomalaisista oli negatiivinen, kun taas stereotypia eurooppalaisista oli positiivinen. Tuloksia on pohdittu aikaisempien tutkimusten ja teorian pohjalta. Tärkeimmät lähteet: Tajfel 1978; Tajfel & Turner 1979; Smith, Maczynski & Helkama 2001; Mlicki & Ellemers 1996; Hinkle & Brown 1990.
  • Kilpeläinen, Päivi (2004)
    Pro gradussani haluan osallistua keskusteluun, joka on noussut Euroopan unionin laajenemis- ja integraation syventämispyrkimyksistä: syrjäyttääkö uusi, yhtenäinen eurooppalainen identiteetti kansallisen identiteetin vai onko keskustelussa kyse ”savusta ilman tulta”. Tarkasteltavana oli yliopisto-opiskelijoiden samastuminen asuinalueeseensa, suomalaisiin tai eurooppalaisiin sekä mahdollinen sisäryhmää kohtaan koettu myönteisyys ja sisäryhmän suosinta sekä kansallisuuskuvat. Aineisto (n=99) kerättiin 2001 keväällä Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuudesta. Vastaajien keski-ikä oli 25 vuotta (M=24.62, SD=6.67) ja miltei kaikki asuivat Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla (91 %). Lähdes puolet vastaajista opiskeli valtiotieteellisessä tiedekunnassa (43 %). Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian mukaan sosiaalinen identiteetti perustuu ihmisen tietoisuuteen tietyn sosiaalisen ryhmän tai ryhmien jäsenyydestä, johon liittyvät arvo- ja emotionaaiset merkitykset. Sosiaalisen vertailun avulla pyritään tuottamaan, saavuttamaan tai säilyttämään oman ryhmän myönteinen sosiaalinen identiteetti. Koko aineiston tarkastelussa yliopisto-opiskelijat samastuivat vahvimmin suomalaisiin. Eurooppalaisiin samastuminen oli alueellista samastumista vahvempaa. Myönteisten ja kielteisten piirteiden katsottiin olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille. Autostereotypia suomalaisista oli myönteinen ja stereotypia eurooppalaisista oli myönteinen. Yliopisto-opiskelijoilla oli vahvempi yksilö- kuin yhteisökeskeinen minäkäsitys. Oletusten mukaisesti vahvemmin suomalaisiin samastuneet yliopisto-opiskelijat katsoivat myönteisten piirteiden olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille ja heikoiten suomalaisiin samastuneet katsoivat kielteisten piirteiden olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille. Samoin eurooppalaisiin vahvasti samastuneet yliopisto-opiskelijat katsoivat myönteisten piirteiden olevan tyypillisempiä eurooppalaisille kuin suomalaisille ja heikoiten eurooppalaisiin samastuneet katsoivat myönteisten piirteiden olevan tyypillisempiä suomalaisille kuin eurooppalaisille. Oletusten mukaisesti vahvasti suomalaisiin samastuneet yliopisto-opiskelijat kuvasivat suomalaisia vahvemmin myönteisillä kuin kielteisillä piirteillä. Osittain oletusten mukaisesti vahvasti eurooppalaisiin samastuneet yliopisto-opiskelijat kuvasivat eurooppalaisuutta vahvemmin myönteisillä kuin kielteisillä piirteillä. Oletusten vastaisesti yhteisökeskeisen minäkäsityksen ja suomalaisiin samastumisen välillä ei ollut yhteyttä. Samoin oletusten vastaisesti yhteisökeskeisen minäkäsityksen ja eurooppalaisiin samastumisen välillä oli yhteys. Kansallisuuskuvien sisältönä olivat 45 sanan luettelosta muodostetut viisi summamuuttujaa: moderni talous, demokraattiset arvot, sivistys, patriotismi ja perintö. Suomalaisiin samastumisen ja perinteisiä, kotimaahan liittyviä sanoja sisältävien kansallisuuskuvien osa-alueiden välillä oli yhteys. Samoin eurooppalaisiin samastumisen ja moderneja, talouteen liittyviä sanoja sisältävien kansallisuuskuvien osa-alueiden välillä oli yhteys. Tuloksia on pohdittu teorian ja aikaisempien tutkimusten pohjalta. Tärkeimmät lähteet: Tajfel 1981; Turner, Hogg, Oakes, Reicher &Wetherell 1987; Smith, Maczynski & Helkama 2001; Smith, Giannini, Helkama, Maczynski & Stumpf painossa; Hinkle & Brown 1990; Mlicki & Ellemers 1996; Larsen, , Groberg, Krumov, Andrejeva, Kashlekeva, Russinova, Csepeli & Ommundsen 1995; Anttila 1992.
  • Mustonen, Milja (2006)
    Tutkimuskohteena on tässä tutkielmassa eurooppalainen identiteetti ja sen määritteleminen eurooppalaisuuden kriteereiden kautta. Tutkielmassa analysoidaan eurooppalaisten valtionpäämiesten, Euroopan komission komissaarien sekä EU-parlamentin parlamentaarikkojen puheita koskien Turkin mahdollista jäsenyyttä Euroopan unionissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisin kriteerein puheissa rakennetaan eurooppalaista identiteettiä sekä millaista määrittelykamppailua näistä eurooppalaisen identiteetin kriteereistä käydään. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tieteellinen tutkimus eurooppalaisesta identiteetistä, erityisesti Anthony D. Smithin sekä Gerard Delantyn kirjallisuus. Metodina käytetään diskurssianalyysia ja erityisesti diskursiivista valta-analyysiä, jonka avulla voidaan tarkastella, mitkä diskurssit eurooppalaisesta identiteetistä ovat puheissa saavuttaneet hegemonisen aseman ja miten poliitikot pyrkivät muodostamaan määrittelemiensä kriteereiden kautta haluamansa kaltaisen kuvan eurooppalaisesta identiteetistä ja yhteisöstä. Tutkimuksessa havaittiin kaksi hegemonisoitunutta diskurssia: kulttuurinen yhteisödiskurssi ja poliittinen yhteisödiskurssi. Kumpikin diskurssi kohtelee Turkkia eurooppalaisen yhteisön ulkopuolisena toiseutena, joten eurooppalainen identiteetti rakentuu puheissa erityisesti erottautumisen kautta. Kulttuurisessa diskurssissa eurooppalaisen identiteetin kriteereiksi määritellään kuuluminen mentaaliseen eurooppalaiseen yhteisöön ja tuon yhteisön arvojen toteuttaminen. Poliittisen diskurssin kriteerit määritellään poliittisten sopimusten avulla ja tärkeimmäksi kriteeriksi nousevat kansalaisoikeudet. Määrittelykamppailu kulttuurisen ja poliittisen Euroopan välillä näkyy puheissa selkeänä ja eurooppalaisen identiteetin määritteleminen kulttuuriseksi tai poliittiseksi vaikuttaa siihen, voidaanko Turkki nähdä EU:n jäsenenä vai ei.
  • Creutz-Kämppi, Karin (2010)
    The global aspects of media stories bring with them changes in spatial consciousness. This means not only a greater involvement in events in other parts of the world, but also a reassessment of one’s own position in the enlarged society. When the individual’s subjective world of knowledge is widened from the immediate surroundings to a global perspective, the self-categorization needs to be redefined to obtain relevance in the new context. In this study, I examine the concepts that within the discourses of Islam as “the Other” represent the collective community by means of rhetorical analysis as outlined by Chaïm Perelman. My focus is on the articulated positions for collective identification – on the groupness constructed and reinforced in the dichotomic relationship. Nationalism is a central ideological aspect of boundary making – the nation, however, has a less important role as factor for identification in connection to global discourses on Islam. Instead the notions of Europe and the West function as the entities where the “own” and “right” values and traditions prevail. By excluding specific values, norms and cultural attributes from these concepts, denominators for collective identifications are constructed. Media rhetoric is from the constructionist perspective, as developed by Peter Berger and Thomas Luckmann, a central element in the societal knowledge production. An inquiry in how the notions of collective identification are rhetorically mediated provides insight in the premises and knowledge structures of these positions. The analyzed data consists of all opinion articles debating the caricatures of Prophet Muhammad from seven Swedish-language dailies in Finland from a six months period in 2006.
  • Luomi, Mari (2006)
    Tutkimus käsittelee kahden Euroopan unionin (EU) pienen jäsenvaltion, Suomen ja Portugalin, julkisen kehitysyhteistyön ja kehitysyhteistyöpolitiikan eurooppalaistumista. Eurooppalaistuminen määritellään Euroopan unionin politiikkojen, instituutioiden, arvojen, normien ja käytäntöjen vaikutuksiksi kansallisella tasolla. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, 1) miten EU ja Euroopan yhteisö (EY) ovat vaikuttaneet tutkimuskohteisiin, 2) miksi vaikutukset ovat havaitunlaisia ja 3) onko eurooppalaistumista todella tapahtunut. Tutkimuskohteita tarkastellaan aiemman eurooppalaistumistutkimuksen muodostamassa teoreettisessa viitekehyksessä, mutta myös laajemmin osana ulkopolitiikkaa ja laajentunutta turvallisuuskäsitystä. Eurooppalaistuminen ilmiönä sisältää myös sisäänrakennetun oletuksen siitä, että Euroopan unioni vaikuttaa, minkä vuoksi tutkimuksessa arvioidaan myös tämän "eurooppalaistumisen perushypoteesin" paikkansapitävyyttä. Tutkimusongelma on kaksiosainen: Miten eurooppalaistuminen ilmenee ja miksi se ilmenee eri tavoin Suomen ja Portugalin kehitysyhteistyössä? Ensimmäiseen kysymykseen pyritään vastaamaan kuvailevalla tutkimusotteella luvussa 5. Luvussa 6 konstruoidaan varovainen yritys selittää havaittua eurooppalaistumista neljän muun ulkoisen selittävän tekijän avulla. Tutkimusmetodina käytetään vertailevaa politiikantutkimusta. Eurooppalaistuminen ilmiönä hahmotetaan muuttuja-ajattelun avulla, top–down-näkökulmasta. Asetelma vaatii muiden mahdollisten selittävien tekijöiden huomioimista, jotta todelliset kausaalisuhteet saataisiin esille. Tämän lisäksi käytetään kontrafaktuaalista päättelyä parantamaan tutkimuksen sisäistä validiteettia. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu pääosin Suomen ja Portugalin julkisen kehitysyhteistyön virallisista asiakirjoista: linjauksista, raporteista, vuosikertomuksista, lausunnoista ja selvityksistä sekä tutkimuksista ja tilastoista. Aineiston tarkastelu rajataan ajallisesti kummankin maan koko EY/EU-jäsenyysaikaan ja muutamaan sitä edeltävään vuoteen. Tutkimuskohteissa havaitaan Euroopan unionin vaikutuksia, jotka kuitenkin ovat suurelta osin erityyppisiä. Eniten eurooppalaistumista havaitaan tapahtuneen jäsenyyttä edeltävinä ja heti sen jälkeisinä vuosina. Kehitysyhteistyön alueista eniten vaikutuksia löydetään rahoituksesta ja monenkeskisestä yhteistyöstä. Vähiten EU/EY on vaikuttanut kahdenväliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan. Myös kehitysyhteistyöhallinnossa ja kansalaisjärjestöjen asemassa havaitaan eurooppalaistumista. Tutkimuksessa myös esitetään, että muut selittävät tekijät osin selittävät ja ehdollistavat sitä, miten eurooppalaistuminen ilmenee tutkimuskohteissa. Kehitysyhteistyön muutosta ja muuttumattomuutta EU-jäsenyyden ajalla Suomessa ja Portugalissa selittäviksi ulkoisiksi tekijöiksi nostetaan EU:n lisäksi kehitysajattelun globalisaatio, kylmän sodan päättyminen, viiteryhmät ja siirtomaavaltatausta. Kyseisten tekijöiden tarkastelu yhdessä kontrafaktuaalisen päättelyn kanssa antaa myös vahvoja viitteitä siitä, että eurooppalaistumista on tapahtunut, jolloin eurooppalaistumisen perushypoteesi jää voimaan.