Browsing by Subject "familismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Suviniemi-Harju, Sanna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Based on previous studies, decision making concerning parental leave is affected by both economic issues and preconditions relating to labor market structures and gendered practices, but also by people’s views about what the appropriate age range for children to be cared for at home by a parent is and which parent is seen as primarily responsible for this care. The discussion surrounding this topic also entails the notion of what is considered “right”, i.e. what is regarded as good parenting or a good childhood. This thesis will examine the way good parenting is defined in argumentations for childcare choices and what kind of subject-positions are formed for parents in the discourse of good parenting. My research data consists of interviews in which four heterosexual couples (mother and father) talk about their own childcare solutions and, from their own perspective and generally, about taking parental leave from work. I use a discursive approach in analyzing the data. Instead of a coherent idea of good parenting, I found many discourses of good parenting, which “activated” in different situations and in which parents sometimes positioned themselves differently based on their sex. The discussion surrounding parenting was also defined by the hectic quality of working life and, among other things, wage structures and pay gaps. Choices were made in negotiating with multiple conflicting discourses and therefore the thesis questioned the issue of the families’ “freedom of choice”. Following the spirit of neoliberalism, the family was conceived as an enterprise that needs to assess risks and maximize profit. In this thesis the relationship between work and parenting was examined from the point of view of parents that represent the heteronormative nuclear family, but in future research the scope should be broadened to involve diverse families.
  • Perttula, Kati (2006)
    Kotiäitiydestä on viime vuosina keskusteltu paljon eri medioissa. Kotiäitien määrä on myös ajoittain noussut ja tästä johtuen on etsitty syitä ja tekijöitä, jotka ovat saaneet äidit valitsemaan kotiäitiyden lastenhoitoratkaisukseen. Kotiäitejä on aiemmin tutkinut esimerkiksi Auvinen (1968), Säntti (1990), Kaila-Kangas (1993), Rimon (1997), Takala (2000) ja Jallinoja (2006). Kotiäitiyden valintaan on tulkittu vaikuttavan kotihoidon tuki, työllisyystilanne ja kotiäitien arvot. Erityisesti viime aikoina on puhuttu modernista familismista ja kasvavasta perhemyönteisyydestä. Mielestäni kotiäitiyden valintaan saattaa kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä ja sen vuoksi halusin lähteä selvittämään mitkä ovat ne syyt ja tekijät, joiden vuoksi äidit haluavat olla kotona ja valitsevat kotiäitiyden lastenhoitoratkaisukseen. Lisäksi pohdin onko kotiäitiys vapaaehtoinen valinta. Määrittelen tutkimuksessani kotiäidin seuraavalla tavalla: äiti on kotona tai aikoo olla vanhempainraha kauden loppumisen jälkeen kotona hoitamassa ainakin yhtä perheen lasta. Äiti voi kuitenkin käydä myös töissä esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin tai hoitaa myös muiden lapsia omassa kodissaan. Käytin tutkimuksessani synonyyminä kotiäitiä ja kotona olevaa äitiä. Lähdin toteuttamaan tutkimustani kvantitatiivisesti kyselytutkimuksen avulla järvenpääläisten äitien keskuudessa. Kyselylomakkeeni sisälsi myös muutaman avovastauksen, jotka analysoin teema-analyysin avulla. Lisäksi käytin hyväksi saatavilla olevia tilastoja. Saamiani tuloksia vertailin aiempiin jo kotiäideistä tehtyihin tutkimuksiin ja pyrin siten vertailemaan ja pohtimaan eroavatko saamani tulokset aiemmin saaduista ja voisinko nostaa esille uusia kotiäitiyden syitä. Tutkimuksessani kartoitin myös lyhyesti kotiäitiyden historiaa, kotihoidon tuen syntyä ja tukijärjestelmän nykyistä muotoa. Kyselyn avulla sain selville, että kaikkein eniten kotihoidon valintaan vaikuttavat äitien mielestä lapsen etu, kotona olon kiireettömyys ja se, että äiti haluaa kasvattaa lapsensa itse. Työelämään liittyvät syyt eivät nousseet juurikaan esille muutoin kuin, että työelämän koettiin olevan rankempaa kuin ennen. Myöskään päivähoidolliset syyt eivät olleet merkittävimpinä syinä valittaessa kotihoitoa. Tein keräämästäni aineistosta faktorianalyysin, jonka avulla nousi esiin viisi erilaista kotiäitityyppiä. 1 ”Kotona saa yksilöllistä hoivaa”, 2 ”Aika on parasta mitä voin antaa lapselleni ja perheelleni” 3 ”Päiväkodissa lapsestani tulee sosiaalinen ja hän oppii monia tärkeitä taitoja” 4 ”Meille sopivaa hoitopaikkaa on hankalaa saada” 5 ”Olen vain vähän aikaa kotona, koska muuten työhön paluusta tulee vaikeaa ja se haittaa urakehitystäni” Näyttäisikin siltä, että kotiäitiyteen vaikuttavat monet erilaiset syyt ja kotona oleminen voi olla joko vapaaehtoinen tai vastentahtoinen valinta.
  • Eloranta, Jenni Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vuosituhannen alussa Suomessa käytiin laajaa keskustelua perheistä, vanhemmuudesta, pienten lasten parhaasta hoidosta sekä koululaisten yksinäisistä iltapäivistä. Mediassa perheasia näkyi tiuhaan ja äänessä olivat usein kotiäidit sekä perhearvoja puolustavat järjestöt. Tätä ajanjaksoa Riitta Jallinoja on kutsunut familistiseksi käänteeksi. Familistinen perhekäsitys on modernissa maailmassa vuorotellut individualistisen perhekäsityksen kanssa. Jallinojan mukaan familistisen käänteen myötä perheasia, eli familistinen perhekäsitys, politisoitui ja muuttui familistiseksi ideologiaksi. Ideologia näkyi esimerkiksi perhepoliittisissa ohjelmissa ja ulostuloissa sekä konkreettisesti kotihoidon tuen ja kotihoidon kuntalisien kasvussa 2000-luvun alussa. Suomessa on perinteisesti hoidettu alle 3-vuotiaita lapsia kotona päivähoidon sijaan. Tämä jakolinja kotihoidon ja julkisen, usein kokoaikaisen, päivähoidon välillä on sävyttänyt perhepoliittista keskustelua sekä erottanut Suomen muista Pohjoismaista, jossa lapset aloittavat päivähoidon nuorempana. Tutkielmassa Jallinojan teoriaa familistisesta ideologiasta ja sen vahvistumisesta pyritään todentamaan lapsiperhepalveluissa analysoimalla Helsingin kaupungin avoimen varhaiskasvatuksen palveluita. Menetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä ja aineistona on Helsingin varhaiskasvatuksesta vastaavien virastojen tuottamia asiakirjoja vuosilta 2000–2018. Asiakirjat sisältävät toimintakertomuksia, strategioita, talousarvioita ja perhepoliittisia ohjelmia. Modernin familistisen ideologian kulmakiviä; kotiäitiyden korostamista, hyvää vanhemmuutta, lastenhoidon valinnaisuutta ja laadun kehittämistä sekä työn ja perheen yhteensovittamista käytettiin aineiston analyysissä paikantamaan familistisen ideologian ilmentymiä. Tutkielman keskeinen tulos on, että perheen asema on Helsingin kaupungin varhaiskasvatusasiakirjoissa muuttunut niin, että vuosituhannen vaihteen perhekeskeisyydestä on siirrytty lapsikeskeisyyteen. Perhe, joka asiakirjoissa aikaisemmin kuvattiin lasten hyvinvoinnin itsestään selvänä ja keskeisenä edistäjänä, on 2010-luvun loppuun tultaessa häivytetty taustalle. Sen sijaan yksilöllisyys, lasten leikki, oppiminen ja kokemusmaailma on nostettu keskiöön. Vanhemmat nähdään ammattilaisten kumppanina lasten kasvatuksessa, sen sijaan että heihin halutaan vaikuttaa ja vanhemmuutta tukea. Toinen, merkittävä tulos, liittyy kotiäitiyteen. Familistiseen ideologiaan kuuluva kotiäitiyden ihannointi ei näy aineistossa lainkaan, mutta moni varhaiskasvatuksen kehittämistoimi vaikuttaa ohjaavan perheitä kotihoidon pariin. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi avoimen varhaiskasvatuksen kerhotoiminnan laajentaminen ja Helsinki-lisä. Helsingin kaupungin varhaispalveluissa familistinen ideologia näkyi varsin lyhyen aikaa ja korvaantui vähitellen yksilöllisyydellä ja lapsikeskeisyydellä. Samaan aikaan varhaiskasvatuspalveluiden laatuun kiinnitettiin enemmän huomiota ja palveluista tuli yhä monimuotoisempia, räätälöidympiä ja yksilöllisiä. Vanhemmille haluttiin myös antaa mahdollisuus valita parhaat palvelut oman elämäntilanteen mukaan. Familistisen ideologian vakiintumisen sijaan individualistinen perhekäsitys näyttää vahvistuneen Helsingin avoimessa varhaiskasvatuksessa 2010-luvulle tultaessa.
  • Berglind, Anna (2004)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaiset normit määrittävät perheen ja työn yhteensovittamiseen liittyviä ratkaisuja. Tutkimusta viitoittaa naisnäkökulma. Tutkin sitä, millaisia vaatimuksia naiseen kohdistetaan toisaalta naissukupuolen edustajana ja toisaalta äitinä. Kiinnitän huomioni ensisijaisesti perheeseen ja siihen, miten perheen sisäinen dynamiikka ja siihen kohdistuvat normit vaikuttavat naisen ansiotyöhön. Tällöin sukupuoliroolit ja niiden muotoutuminen ovat tärkeässä asemassa. Tutkimusta taustoittaa kysymys familismin ja individualismin merkityksestä perheeseen ja työhön liittyvien valintojen taustalla. Näistä ideologioista on johdettavissa kaksi toisilleen vastakkaista perhemallia, familistinen ja individualistinen perhemalli. Ne ovat muodostuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kullekin ajalle tyypillisten aatteiden ja ihanteiden kautta kehittyneistä perhekäsityksistä. Tutkimuksen perusta rakentuu normatiivisuudelle ja sen tulkinnoille erilaisissa yhteiskunnissa ja eri aikakausina. Tarkastelen normatiivisuutta jakaen sen klassiseen ja jälkimoderniin normatiivisuuteen. Normia ei voida määritellä universaalisti, mutta nämä kaksi näkökulmaa normatiivisuuteen hahmottavat sen erilaisia tulkintatapoja. Tutkimusta sävyttää ajatus, että jokaisella yhteiskunnalla ja ajanjaksolla on ollut tietty tyypillinen normikäsitys, joka on osaltaan vaikuttanut normatiivisuuden tulkintoihin ja normin käsitteen muotoutumiseen edelleen. Oleellista normin käsitteen määrittelyssä on tutkimuksen kannalta se, että sen ymmärretään liittyvän roolin käsitteeseen. Tällöin ajatuksena on, että normit tuottavat rooleja yhteisössä. Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu kymmenestä haastattelusta. Haastattelut perustuivat kolmeen kirjoittamaani fiktiiviseen stereotypisoituun tarinaan. Tarinat kuvaavat perheen ja työelämän yhdistämistä kolmen erilaisen naisen näkökulmasta. Haastateltavat tarkastelivat tarinoiden päähenkilöiden elämäntilanteita ja vastasivat niihin liittyviin kysymyksiin. Haastattelujen lisäksi käytin lisäaineistona perheen ja työn yhteensovittamista käsitteleviä lehtiartikkeleita, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa vuosina 2002–2004. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Riitta Jallinojan perhesosiologiset teokset sekä Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin ja Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin postmodernia yhteiskuntaa käsittelevät teokset. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että äitiyteen liittyvissä perhe- ja työelämän yhdistämisen ratkaisuissa sekoittuvat familistiset ja individualistiset arvot. Individualismi ohjaa työmarkkinoilla itsenäistä sinkkua. Perheen tullessa ajankohtaiseksi yksilön on määriteltävä uudelleen suhteensa individualistisiin arvoihin. Perhe-elämän ja lapsen syntymän jälkeen uuden äitiyden normiin kuuluu, että arvojen on muututtava. Tällöin päällimmäisiksi tulevat familismin muotoilemat perhelähtöiset arvot. Perheen yhteinen aika luokitellaan uudessa äitiyden normissa ajanviettotavoista tärkeimmäksi. Kotiäitiys, jossa kotona vietetty aika on huipussaan, nousee näin äitiyden ihanteeksi. Ihanneäidin normin luonteeseen kuuluu tietty tulkinta lapsen edusta eli lapsen parhaasta. Lapsen parhaan huomioonottamisella näyttää olevan äitiyteen liittyvissä normeissa hyvin tärkeä merkitys.