Browsing by Subject "farmaseutti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Tuononen, Tiina (2014)
    Terveyspolitiikan painopisteen tulisi asettua entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan ja väestön terveyden edistämiseen, jotka ovat tehokkaimpia ja kustannusvaikuttavimpia tapoja parantaa väestön terveyttä. Rokottaminen on yksi tehokkaimmista keinoista edistää terveyttä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen apteekeissa työskentelevien farmaseuttien rokoteosaamista ja kouluttautumistarpeita rokotteisiin liittyen. Tutkimus antoi tietoa myös farmaseuttien omasta rokottautumisesta. Farmaseuttien rokoteosaamista ei ole aiemmin Suomessa tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisäksi herättää farmaseuttien mielenkiintoa rokotteita kohtaan. Tätä projektityötä voidaan hyödyntää apteekeissa myös koulutusmateriaalina. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kysely lähetettiin sähköpostitse apteekeissa työskenteleville farmaseuteille (n=2339) helmikuussa 2014. Tutkimus sisälsi muistutuskyselyn. Sähköpostiosoitteet saatiin Suomen Farmasialiiton jäsenrekisteristä. Kyselyyn vastasi 465 farmaseuttia osallistumisprosentin ollessa 20 %. Otos edusti 13 % Suomen apteekeissa työskentelevistä farmaseuteista. Kyselyn loppuun liitettiin oikeat vastaukset. Farmaseuttien tiedot rokotteista olivat välttävää tasoa. Rokotteiden nimet ja annossarjat osattiin hyvin, kuten myös hepatiittirokotteet. Sen sijaan farmaseuttien osaaminen rokotteiden koostumusten, suojatehon ja ihmisen immunologian osalta olivat heikohkot. Myös harvoin apteekista toimitettavat matkailijoiden rokotteet osattiin huonosti. Tärkeimpänä tekijänä osaamisessaan farmaseutit mainitsivat farmaseutin tutkintoon kuuluvan yliopisto-opiskelun. Mahdollisesti osaamisessa olleiden puutteiden vuoksi farmaseutit antoivat rokotteista vain vähän lääkeneuvontaa. Lähes kaikki farmaseutit pitivät rokotteita tarpeellisina, mutta vain puolet piti rokotteita turvallisina. Farmaseutit rokottautuvat itse heikosti, sillä vain kolmasosa vastaajista oli ottanut viimeisimmän kausi-influenssarokotuksen. Farmaseuteista vain alle viidesosa suhtautui myönteisesti apteekkien tarjoamaan rokotuspalveluun. Apteekissa työskentelevät farmaseutit tarvitsevat rokotteista lisää syventävää koulutusta. Farmaseuttien välttävään rokoteosaamiseen tulisi kiinnittää huomiota myös perusopintojen toteutuksessa. Tulevaisuudessa mahdollisesti apteekista voisi ostaa rokotteen ilman lääkemääräystä ja rokotuttaa itsensä apteekissa. Tämä vaatisi muutosta myös farmaseuttien asenteissa apteekkien rokotuspalvelua kohtaan. Apteekeilla on vahva kansanterveyttä edistävä rooli yhteiskunnassa ja sitä tulee tulevaisuudessa korostaa entisestään.
  • Viitala, Anu (2014)
    Työhyvinvointi on tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassamme. Jatkuva kehitys, tehokkuuden vaatimus ja työurien pidentämistarve lisäävät entisestään työhyvinvointiin liittyvää keskustelua. Työhyvinvointiin kannattaa panostaa, sillä hyvinvoiva työntekijä on tuottava ja viihtyy työssään pidempään. Työhyvinvointi näkyy positiivisesti työyhteisön ilmapiirissä ja yrityksen kilpailukyvyssä. Työhyvinvointia edistävän työn tulee olla osa organisaation ja ylimmän johdon tukemaa strategiaa. Päivittäisessä työssä esimiehellä on tärkeä rooli työhyvinvoinnin varmistamisessa. Hänen on huolehdittava, että edellytykset työhyvinvoinnin rakenteille ovat olemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esimiestyöskentelyn vaikutusta farmaseuttien työhyvinvointiin. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat farmaseuttien näkemykset omasta ja työyhteisönsä hyvinvoinnista sekä esimiestyön tilanteesta. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä keväällä 2014. Tutkimuksessa todettiin, että farmaseutit arvostavat omaa työtään, mutta toivovat työhönsä enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja sisältöä. Farmaseutit haluavat vaikuttaa asenteillaan ja käytöksellään työyhteisönsä hyvinvointiin. Vastausten perusteella ilmapiiriin liittyvät asiat eivät ole kuitenkaan vastaajien apteekeissa täysin kunnossa. Tutkimustulosten perusteella esimiestyö on tärkeä työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Hyvältä esimieheltä toivotaan vuorovaikutustaitoja, tasapuolisuutta, oikudenmukaisuutta ja kannustusta sekä jämäkkyyttä ja kykyä puuttua epäkohtiin. Tutkimuksessa nousi esille joitakin esimiestyön osa-alueita, joita kehittämällä työhyvinvointia voitaisiin edistää. Kehittämistä on kehityskeskustelukäytännöissä, palautteen antamisessa, kouluttamisessa ja perehdyttämisessä.
  • Mattila, Hanna (2014)
    Osaaminen ja ammatillisen osaamisen kehittäminen ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä tekijöitä. Lääkealan ammattilaisilla on velvollisuus ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan ja työnantajan velvollisuutena on luoda edellytykset ammattitaidon ylläpitämiselle. Ammattitaitoa voidaan ylläpitää mm. työssä oppimalla, lukemalla alan kirjallisuutta tai osallistumalla toimipaikka- ja täydennyskoulutuksiin. Saavutettua tietoa hyödynnetään parhaiten työstämällä sitä yhdessä työpaikalla, ja myös epämuodollinen tiedon hankkiminen on oppimista. Työyhteisön ilmapiirin tulisi kannustaa oppimiseen ja tukea uudenlaista osaamisen kehittämisen kulttuuria. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen Farmasialiiton jäsenten ammatillisen osaamisen kehittämistä ja sen suunnitelmallisuutta. Tarkoituksena oli myös kartoittaa, löytyykö eri farmasian alan työskentelysektoreiden tai farmasian tutkintojen (farmaseutti ja proviisori) välillä eroja ammatillisen osaamisen kehittämisessä. Tutkimuskysely lähetettiin syyskuussa 2013 sähköisellä kyselylomakkeella 3500 Suomen Farmasialiiton jäsenelle, ja tutkimusotos oli suhteutettu farmasian eri työskentelysektoreihin (1. avohuollon apteekki, 2. kunta, kuntayhtymä tai sairaanhoitopiiri, 3. lääketeollisuus ja lääketukku sekä 4. yliopisto, valtio, Fimea ja Kela). Tutkimukseen vastasi määräajassa 656 henkilöä. Tutkimuksen vastausprosentti oli 19. Kaikilla farmasian alan työskentelysektoreilla omaa ammatillista osaamistaan kehitettiin eniten lukemalla, useimmiten ammatillisia lehtiä ja viranomaisohjeistuksia lukemalla. Myös työssä oppimista käytettiin runsaasti. Kuntapuolella työskentelevillä myös täydennyskoulutuskurssit oli yksi käytetyimmistä tavoista osaamisen kehittämiseen. Tärkeimmät syyt ammatillisen osaamisen kehittämiselle olivat kaikilla työskentelysektoreilla ajan tasalla pysyminen, halu oppia uutta ja osaamisen vahvistaminen nykyisessä tehtävässä. Työpaikkaan, organisaatioon ja urakehitykseen liittyvillä syillä taas oli pieni merkitys ammatilliselle osaamisen kehittämiselle. Omaa aikaa oltiin myös valmiita käyttämään ammatilliseen kehittymiseen. Omaa aikaa käytettiin henkilökohtaisen kiinnostuksen, ammatillisten tai eettisten syiden, käytössä olevien resurssien puutteen tai työyhteisö hyödyn takia. Tutkimuksessa eri työskentelysektoreilla työskentelevät osallistuivat erilaisiin pitkäkestoisiin koulutuksiin. Erityispätevyyksien koulutuksiin osallistuttiin sen mukaisesti, mille työskentelysektorille niitä oli suunnattu. Lyhytkestoisiin koulutuksiin osallistuivat eniten lääketeollisuudessa ja lääketukussa työskentelevät, mutta ammatillisen osaamisen ylläpitämiselle ja kehittämiselle suositeltu koulutustavoite ei silti toteudu vielä yhdelläkään farmasian työskentelysektoreista. Avohuollon apteekkisektorilla osaamisen kehittämisen suunnitelmallisuus toteutui heikoimmin. Keskeistä osaamisen kehittämiselle on juuri toiminnan suunnitelmallisuus. Etenkin avohuollon apteekeissa olisi vielä runsaasti parantamisen varaa tällä alueella. Farmaseutit ja proviisorit haluavat pysyä ajan tasalla, ja ovat valmiita pitämään huolta ammatillisesta osaamisesta muuttuvassa yhteiskunnassa. Farmasian kaikilla työskentelysektoreilla ammatillinen velvollisuus osaamisen kehittämiseen sekä itsensä kehittäminen ovat tärkeitä arvoja. Varsinainen urasuunnittelu on kuitenkin vielä farmasian alalla harvinaista. Jotta farmasian ala voisi kehittyä osaamisessa, olisi tulevaisuudessa tärkeää myös kehittää ja arvioida erilaisia välineitä toiminnan ja oppimisen kehittämiseen. Myös henkilökohtainen urasuunnittelu olisi tärkeää nähdä tulevaisuudessa oman osaamisen kehittämisen osana.
  • Rantoja, Kati (2009)
    Farmasian opiskelijat ovat tulevaisuuden työntekijöitä ja siksi mielenkiintoinen tutkimuksen kohderyhmä. Opiskelijoilla on eri sektoreiden työpaikkoja tarjolla valmistumisen jälkeen. Jokaisella on omat motiivit, joiden perusteella haetaan työpaikkoja ja suuntaudutaan jollekin sektorille. Tutkimuksen lähtökohtana oli Scheinin ura-ankkuriteoria. Teorian mukaan jokaisella on yksi vallitseva ankkuri, joka ohjaa henkilökohtaisia valintoja läpi elämän. Ankkuri on teorian mukaan pysyvä. Ura-ankkureita on kahdeksan: ammatillinen erityistaito ja asiantuntijuus, johtaminen ja johtajana toimiminen, turvallisuus ja pysyvyys, itsenäisyys ja riippumattomuus, luovuus ja yrittäjyys, palvelu ja omistautuminen, aito haasteellisuus ja elämäntyyli. Ura-ankkurit vaikuttavat myös työelämässä olevien työviihtyvyyteen, motivaatioon ja sitoutumiseen. Ankkureiden perusteella on mahdollisuus myös yksilölliseen palkitsemiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko eri sektoreille (apteekki, teollisuus/sairaala, opiskelun jatkaminen) haaveilevilla vallitsevia yhteisiä, vahvoja ura-ankkureita ja onko eri ryhmillä (sukupuoli, tavoitetutkinto, opiskelupaikka) eroja ura-ankkureissa. Tutkimuksen kohteena olivat farmasian opiskelijat Helsingin ja Kuopion yliopistoissa. Vastauksia saatiin 250, joista naisia oli 84,9 % ja miehiä 14,8 %, farmaseuttiopiskelijoita 53,1 % ja proviisoriopiskelijoita 46,9 %, Helsingistä 53,9 % ja Kuopiossa 46,1 %. Suurin osa halusi apteekkiin valmistumisen jälkeen. Naisista suurin osa halusi apteekkiin. Miehet halusivat naisia enemmän teollisuuteen tai sairaalaan tai jatkaa opiskelua. Farmaseuttien tulevaisuuden suunnitelmat kohdistuivat opiskelun jatkamiseen tai apteekkiin menemiseen enemmän kuin proviisoreiden. Vahvimmat ura-ankkurit olivat elämäntyyli ja asiantuntijuus, kun taas heikoimmat haasteellisuus ja luovuus. Naisilla turvallisuus ja elämäntyyliankkurit olivat vahvempia kuin miehillä, miehillä ja proviisoriopiskelijoilla johtaminen, luovuus ja haasteellisuus. Farmaseuttiopiskelijoilla oli turvallisuus-ankkuri voimakkaampi kuin proviisoriopiskelijoilla. Rekrytoitaessa ja työpaikan motivointi- ja palkitsemistapoja pohdittaessa kannattaa ura-ankkurit ottaa huomioon.
  • Kelosuo, Miia (2011)
    Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) on osa vuosina 2000 – 2003 olleen Tippa-hankkeen jatko-ohjelmaa ”Apteekit mukana terveystalkoissa”. LHKA:n kehittäminen aloitettiin vuonna 2005. Esimerkkinä uudesta palvelusta on mm. Australian vastaavasta palvelu. Lääkehoidon kokonaisarvioinnissa ratkaistaan moniammatillisessa yhteistyössä yksittäisen potilaan lääkehoidon tarkistuksen tai arvioinnin yhteydessä esille tulleita ongelmia. LHKA-koulutuksen laajuus on 35 opintopistettä. Opinnot koostuvat viidestä eri osa-alueesta; rationaalinen lääkehoito, kliininen farmasia, moniammatillinen yhteistyö, työkalut ja lisäksi opinnot sisältävät valinnaisia opintoja kolme opintopistettä. Moniammatillisen yhteistyön osuus koulutuksesta on laajin, 11 opintopistettä. Moniammatillista yhteistyötä ei ole lääkehoidon kokonaisarvioinnissa vielä tutkittu, vaikka se on LHKA:n kannalta olennaisen tärkeää. Lääkehoidon kokonaisarviointia on tähän mennessä tutkittu vain farmasian ammattilaisten näkökulmasta (mm. Saija Leikolan väitöskirja LHKA-palvelun vaikuttavuuden arvioinnista). Tämän vuoksi on tarpeellista kuvata ajatukset ja mielipiteet myös yhteistyökumppanien kannalta. Tutkimuksessa käytettiin LHKA-koulutuksen oppimistehtävää, jossa opiskelijat pohtivat moniammatillisen yhteistyön onnistumista, sen rakentumista ja kulkua sekä omalta että yhteistyökumppaneiden kannalta. Oppimistehtäviä oli 67 kappaletta ja ne olivat neljän eri LHKA-kurssin opiskelijoiden kirjoittamia. Oppimistehtävien lisäksi tutkimuksessa on mukana 17 opiskelijan yhteistyölääkärin ja yhteistyöhoitajien itse kirjoittamia palautteita moniammatillisesta yhteistyöstä. Tehtävät oli palautettu Kuopion yliopiston sähköiseen Moodle-oppimisympäristöön. Opiskelijoilta on pyydetty lupa niiden lukemiseen ja analysointiin. Oppimistehtävät analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Projektityö koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja analyysiosasta. Moniammatillinen yhteistyö koettiin sekä opiskelijoiden että yhteistyökumppaneiden (lääkäreiden ja hoitajien) kannalta pääosin antoisana ja opettavaisena. Molemmat osapuolet oppivat uusia asioita yhteistyön aikana toisiltaan. Yhteistyökumppaneilla ei monestikaan ole aikaa lääkehoidon perusteelliseen tarkastukseen, joten lääkehoidon kokonaisarvioinnille on tilausta myös yhteistyökumppaneiden mielestä.
  • Suppula, Heli (2010)
    Perinteisesti apteekit ovat olleet johtamiskulttuuriltaan autoritaarisia. Yhteiskunta on muuttunut ja nykyään vaaditaan taitoa johtaa ihmisiä. Yhä edelleen perehdytys on laiminlyödyimpiä prosesseja asiantuntijaorganisaatioissa. Suurten ikäluokkien eläköityessä työvoimasta tulee pulaa, siten työntekijöistä on osattava pitää huolta. Perehdyttäminen on sitouttamista, ja vaikuttaa yrityksen menestymiseen. Apteekeissa työ on nykypäivänä haasteellista, ja aikaa toimintojen kehittämiseen on aina vain niukemmin. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda apteekkien käyttöön perehdytysmalli farmaseuttien perehdyttämiseksi. Tutkimuksen kohteina olivat vuoden opetusapteekeiksi 2000-luvulla valitut apteekit. Otosta täydennettiin neljällä apteekilla, joita ei oltu valittu vuoden opetusapteekeiksi. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 13 apteekkia. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa haastateltiin apteekkien 11 apteekkaria ja 11 proviisoria. Tutkimuksen toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus kyseisiin apteekkeihin kahden vuoden aikana tulleille työntekijöille. Kyselyyn vastasi 21 henkilöä. Haastattelut suoritettiin lokakuussa 2008 ja kyselytutkimus tammi-helmikuussa 2009. Tutkimuskohteissa perehdytys oli varsin hyvin hoidettu, ja tutkimuksesta kertyi paljon materiaalia perehdytysmallin luomiseen. Käytetyimmät perehdytystavat olivat perehdyttämisen tarkistuslistan käyttö sekä perehdytyssuunnitelma tai –ohjelma. Perehdytystä oli apteekeissa hajautettu kaikille työntekijöille, ja perehdytyksen seurantakeskusteluja käytiin useimmissa tutkimusapteekeissa. Haastatellut apteekkarit odottivat uudelta työntekijältä eniten ammatillista pätevyyttä, työyhteisöön sopeutumista, aktiivista otetta työhön sekä hyvää asiakaspalvelutaitoa. Perehdytettävä odotti selkeää perehdytysvastuuhenkilöä ja toivoi erityisesti kunnollista talon tapojen esittelyä. Sekä perehdytyksen ohjaaja että perehdytettävä arvostivat kiireettömyyttä ja kirjallista materiaalia. Merkittävää kaikille oli myös koko henkilökunnan myönteinen asennoituminen perehdytystä kohtaan. Myös perehdytetyt olivat sitä mieltä, että perehtyjänkin tulee osoittaa aktiivisuutta. Perehdytetyt kokivat perehdyttämisen vastanneen heidän tarpeitaan kyseisissä apteekeissa, sekä olleen laadultaan hyvää. Sen sijaan he eivät kokeneet voineensa vaikuttaa juurikaan perehdytykseensä. Apteekkarit olivat pääasiassa sitä mieltä, että apteekeissa on perehdytyksessä edelleenkin parantamisen varaa. Luotuun perehdytysmalliin kuuluvat henkilökohtainen perehdytysohjelma sekä tarkistuslista farmaseutin perehdytykseen sekä lyhtyaikaisen työntekijän perehdytykseen. Perehdytysohjelmapohjan rungoksi otettiin Työturvallisuuskeskuksen tuottama runko, koska se antoi tukevan pohjan tulokkaan kotouttamiselle työyhteisöön. Tähän runkoon täydennettiin tutkimuksessa esiin tulleet merkittävät tekijät. Tarkistuslistat luotiin tutkimusmateriaalista parhaat kohdat poimien.