Browsing by Subject "federalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Holopainen, Anne (2002)
    Tutkielman kohteena on EU:n aluepolitiikan läheisyys- ja kumppanuusperiaate ja niiden toteutuminen kaudella 1995-1999 maaseutualueiden kehittämisohjelmien 5b, 6 ja näillä alueilla toteutetun Leader-yhteisöaloitteen toimeenpanossa. Läheisyys- ja kumppanuusperiaate liittyvät molemmat hallinnon hajauttamiseen ja samansuuntaisen sisältönsä vuoksi ne esiintyvät usein yhdessä eurooppalaisissa asiakirjoissa ja keskusteluissa. EU pyrkii niiden avulla syventämään integraatiota erityisesti maaseutualueilla, joilla EU:n kannatus on perinteisesti ollut heikkoa. Tutkielman viitekehys muodostuu läheisyys- ja kumppanuusperiaatteiden käsiteanalyysista. Periaatteet liittyvät laajempaan alueellistumisesta ja EU:n kehittämisestä käytävään keskusteluun, joiden kontekstissa periaatteita tutkielmassa tarkastellaan. Alueiden Eurooppa -käsite on vakiintunut eurooppalaiseen keskusteluun, vaikka käsite on vaikeasti määriteltävissä ja kulttuuurisidonnainen. Alueellistuminen ja läheisyysperiaate liittyvät kiinteästi federalismista käytyyn keskusteluun. Liittovaltiorakenteen muodostaminen on yksi regionalismiksi tulkittu ratkaisumalli. Keskustelun tekee vaikeaksi kuitenkin se, että federalismista on olemassa monta erilaista tulkintaa. Toisaalta läheisyysperiaatteesta usein sanotaan, että se on sisällyksetön, ellei se saa tuekseen federalistista rakennetta. Viimeaikaisissa keskusteluissa EU:n kehittämisestä on pohdittu toimivallan jaon tarkentamista EU:n ja jäsenvaltioiden välillä. Erityisesti Saksa on ottanut voimakkaasti kantaa yksityiskohtaisen toimivaltaluettelon laatimisen puolesta, mikä myös selkiyttäisi läheisyysperiaatteen toteuttamista. Kumppanuutta tutkielmassa tarkastellaan käsiteanalyysin tasolla sekä vertikaalisen että horisontaalisen kumppanuuden näkökulmasta. Empiirisessä osassa tarkastelu rajataan vertikaalisen kumppanuuden toteutumiseen hallinnon eri tasojen ja -alojen välillä maaseutualueilla toteutettujen tavoite 5b- ja 6 -ohjelmien sekä näiden ohjelmien kautta toteutetun Leader-maaseutuyhteisöaloitteen hallinnoimisessa. EU:n tavoiteohjelmia täytäntöönpantaessa tulevat yhteensovitettaviksi kansallinen ja ylikansallinen järjestelmä. Samoin kuin läheisyysperiaatteen, myös kumppanuusperiaatteen toteutuminen on yhteydessä maan hallintorakenteeseen. Tutkielman pääasiallisena aineistona ovat käsiteananalyysissa kirjallisuus ja ajankohtaiset lehtiartikkelit EU:n kehittämisestä. Empiirisessä osassa tukeudutaan virallisdokumentteihin; pääosin ohjelmien arviointiraportteihin. Niiden avulla pyritään saamaan viitteitä siitä, miten Suomen hallintojärjestelmä määrittää ohjelmien toteuttamista erityisesti läheisyys- ja kumppanuusperiaatteiden näkökulmasta. Huolimatta kumppanuus- ja läheisyysperiaatteista rakennepolitiikka on usein vahvistanut keskushallinnon merkitystä, vaikka juhlapuheissa sen usein sanotaan vahvistaneen "alueiden Eurooppaa". Valtionhallinnon sektoriohjausjärjestelmä nähdään keskeisimpänä esteenä alueiden omaehtoiselle kehittämiselle. Tutkimusaineistosta ilmenee, että tavoite 5b- ja 6 -ohjelmissa kumppanuuden nähtiin toteutuneen paremmin aluetasolla kuin keskushallinnossa, jossa hallinnon alojen yhteistyötä on haitannut ministeriöiden ”reviiriajattelu”. Komissio on korostanut, että Leader-yhteisöaloite tulisi toimeenpanna läheisyysperiaatteen mukaisesti mahdollisimman hajautetusti. Arvioinneista kuitenkin ilmenee, että Leader-ohjelman toimintaryhmillä ei ole päätösvaltaa hankerahoituksesta päätettäessä. Kumppanuus on eri osapuolten (keskushallinto, aluetaso, toimintaryhmät) välillä toteutunut ohjelmassa melko hyvin. Keskushallintotasolla ongelmana pidettiin ministeriöiden välisiä korkeita raja-aitoja.
  • Backman, Vilhelmina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan federalismiin liittyvien kysymysten käsittelyä katalonialaisessa sanomalehdessä El Periodico de Cataluynassa ajanjaksolla 2.10 – 8.10.2017. Tarkoituksena on tutkia mitä kehyksiä federalismiin liittyvässä uutisoinnissa on käytetty sekä kuka kehyksiä käyttää.Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään Erving Goffmannin kehysanalyysiä (frame analysis) vuodelta 1974. Tutkimus on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Mitä massamedioissa kirjoitetaan on oleellista, koska suurin osa ihmisten tiedoista ja ajatuksista muodostuu niistä hankittuun tietoon. Eli se miten jokin asia kehystetään uutisissa, on suuri vaikutus ihmisten ajattelumaailmaan. Uutisia voidaan valita kehystää monella eri kehyksellä. Tässä tutkielmassa hyödynnetään neljää kaikkein käytetyintä kehystä (conflict frame, responsibility frame, economic consequences frame & human interest frame). Federalistisen valtiojärjestelmän kautta on pystytty tuomaan poliittista vakautta alueille joilla on monimuotoinen väestörakenne. Myös Euroopan Unionin jäsenmaissa on hyödynnetty federalistista valtiojärjestelmää nationalististen liikkeiden heikentämiseen. Myös Espanjassa on pyritty asymmetrisen federalismin kautta pitämään autonomisten alueiden asukkaat tyytyväisinä järjestelyihin. Viime aikoina Kataloniassa on kuitenkin ilmennyt yhä suuremmissa määrin tyytymättömyyttä järjestelyitä kohtaan. On siis oleellista miten federalismiin liittyvät uutiset ja kysymykset valitaan kehystää. Pyritäänkö niissä tuomaan esiin federalismiin liittyviä asioita negatiivisessa vai positiivisessa valossa. Miten Espanjan keskushallinto esitetään artikkeleissa? Erittäin suuri vaikutus kehysten käytössä on henkilöihin, jotka ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta. Tutkielmassa tulee esiin, että vaikka massamediat pyrkisivätkin noudattamaan uutisoinnissaan jonkin asian suhteen neutraalia linjaa, saattavat ne kuitenkin esimerkiksi jo pelkästään artikkeleiden sijoittelulla vaikuttaa lukijoihin alitajuntaisesti. Myös sillä on suuri merkitys kuka kehyksiä käyttää. Saavatko jonkin konfliktin kaikki osapuolet yhtä monta kehystä, vai esitetäänkö asiat vain toisen osapuolen näkökulmasta. Journalisteilla on myös valta päättää siitä mitä jätetään kertomatta.
  • Kärkkäinen, Anna-Maija (2001)
    Tutkimuksessa käsitellään perustuslaillisen federalismin lähtökohtia, erityispiirteitä ja ongelmia Venäjällä viimeisen vuosikymmenen aikana. Työn tutkimuskohteena ovat Venäjän federaation vuonna 1993 säädetty perustuslaki ja maassa toteutetut institutionaaliset ratkaisut. Työssä tarkastellaan sitä, millainen venäläisen federalismin malli on, miten se vastaa länsimaisen federalismin teorian ideaalimallia ja minkälaisia yhtäläisyyksiä ja eroja sillä on muihin liittovaltioihin. Lisäksi selvitetään, miten Neuvostoliiton federalistinen perintö vaikuttaa liittovaltiomallin toteutumiseen Venäjällä. Teoreettisena lähestymismallina työssä käytetään länsimaista federalismin teoriaa ja siitä muotoiltuja federalismin peruskriteereitä. Ensisijainen kriteeri on perustuslaissa määritelty vallan jako liittovaltiossa keskushallinnon ja osavaltioiden välillä sekä vallan desentralisaatio keskushallinnolta aluehallinnolle. Toissijaisia kriteerejä ovat lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus, perustuslain kirjallinen ja jäykkä muoto, tuomiovallan rooli lainsäädäntövallan valvojana sekä itsenäinen ja vahva keskuspankki. Ideaalimallissa federalismin toissijaisten kriteerien avulla turvataan alueellisen hallinnon toimivuus, liittovaltion jäsenten tasa-arvoisuus sekä vähemmistöjen oikeuksien toteutuminen. Aineistona työssä on käytetty kirjallisia ja suullisia lähteitä, federalismia käsittelevässä osassa etenkin Arend Lijphartin teosta Patterns of Democracy. Venäjän liittovaltiomallia tarkasteltaessa taustalla vaikuttavat Neuvostoliiton hallinnolliset rakenteet. Työssä käsitellään Venäjän tilannetta neuvostoliittolaisen keinotekoisen federalismin mallin ja länsimaisen federalismin ideaalin välissä. Venäjän institutionaalisista uudistuksista huolimatta Neuvostoliiton painolastit vaikuttavat yhä muutosten toteutumiseen ja hidastavat niitä. Lisäksi venäläinen hallintokulttuuri on perinteisesti korostanut vallan keskittämistä ja valtiojohtajan auktoriteettia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että niin Neuvostoliiton hallintorakenteet kuin historialliset hallintoperiaatteetkin heikentävät federalismin käytännön toimivuutta Venäjällä. Työn perusteella voidaan todeta, että perustuslaillisten ratkaisujen osalta Venäjä muistuttaa sekä länsimaisen federalismin ideaalimallia että muita liittovaltioita: Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Australiaa. Liittovaltiomallin käytännön toteutuksen osalta Venäjä kuitenkin poikkeaa näistä hyvin paljon. Erot muihin valtioihin voidaan suurelta osin selittää erilaisilla lähtökohdilla. Suurin ero länsimaiseen, vapaaehtoisuutta korostavaan federalismiin on se, että Venäjän liittovaltiomalli perustuu valtapoliittisille realiteeteille ja valtio kokee uhkanaan alueen hajoamisen. Perustuslaki antaa kuitenkin Venäjälle hyvät lähtökohdat toimia modernina, demokraattisena liittovaltiona.
  • Kosonen, Antti (2008)
    Tämän tutkimuksen lähtökohtana on, että Euroopan unionin (EU) yhteinen ulkopolitiikka ei ole toiminut niin hyvin kuin se itse olisi toivonut, tai siltä olisi voinut odottaa. Osaltaan tämä on johtunut EU:n omista puutteellisista institutionaalisista järjestelyistä, jotka ovat pitäyttäneet ulkopolitiikan kansallisvaltioiden käsissä tai määrittäneet puutteellisesti EU:n roolin ulkopolitiikan hoidossa. Toisena vaikuttavana tekijänä ovat olleet EU:n ulkopolitiikkaan kohdistuneet epärealistiset odotukset. Nämä ovat olleet seurausta siitä, että ylikansalliselle ulkopolitiikalle on ollut vaikeuksia löytää kelvollista vertailukohdetta ja esimerkkiä siitä, miltä tällainen ulkopolitiikka voisi näyttää. EU:hun kohdistuneet odotukset ovat siis muotoutuneet sen mukaan, mitä EU:n kokoisen kansallisvaltion ulkopolitiikalta voisi odottaa. EU:n vertailu federaatioon osoittautuu perustelluksi ja mielekkääksi unionin monien federalististen piirteiden vuoksi. EU on kuitenkin kehittynyt kohti federalismia päinvastaista tietä kuin perinteiset federaatiot: se muistuttaa federaatiota sisäpolitiikoiltaan, mutta ei ulkopolitiikaltaan. Havainnon merkitys korostuu, kun todetaan, että myös EU:n merkittävimmät saavutukset ovat sisäpoliittisia. Kuitenkin ulkopoliittiset hyödyt ovat perinteisesti toimineet federaation synnyttämisen motiivina, joten näyttäytyy tarpeellisena tarkastella, voisiko ulkopolitiikan federalisoiminen olla hyödyllistä EU:n kohdalla. Tutkimuksen johtavana ajatuksena on se, että vertailemalla EU:ta yhtäältä teoreettisiin federalistisiin ominaispiirteisiin ja toisaalta toimivaan liittovaltioon, voidaan saavuttaa sellaista ymmärrystä EU:n ulkopolitiikasta, josta perinteisessä EU:n ja sen jäsenvaltioiden väliseen valtataisteluun keskittyvässä tarkastelussa on jääty paitsi. Tutkimuksessa on muodostettu teoreettisten federalististen tunnuspiirteiden ja Saksan liittotasavallan esimerkin pohjalta institutionaalinen federalistinen malli EU:n ulkopolitiikalle. Mallin avulla on analysoitu sitä, minkälaista federalistinen EU:n ulkopolitiikka olisi ja missä määrin se olisi käypä ratkaisu ulkopolitiikan nykyisiin ongelmiin. Federalistinen malli on osoittanut institutionaalisten ratkaisujen tärkeyden EU:n ulkopolitiikan hoidossa. Se on auttanut muodostamaan aikaisempaa realistisemman kuvan EU:n yhteisen ulkopolitiikan mahdollisuuksista ja potentiaalisesta kehityksestä sekä tarjoamaan vaihtoehdon toimivan yhteisen ulkopolitiikan hoitamiseksi. Se on näyttänyt, minkälaista EU-liittovaltion parlamentaarisesti ja demokraattisesti hoidettu ja sen jäsenvaltiot huomioiva ulkopolitiikka olisi.