Browsing by Subject "feminisaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Hyväri, Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoite on selvittää feminiinimuotoisten ammattinimikkeiden käyttöä ranskalaisissa elokuvissa. Tutkielmassa selvitetään mikä on femiininimuotoisten ammattinimikkeiden osuus suhteessa maskuliini- ja neutraaleihin muotoihin, tarkastellaan mitä feminiinimuotoja elokuvissa esiintyy sekä analysoidaan mitä ammatteja elokuvien femiinimuotoiset ammattinimikkeet edustavat ja mitä ammatteja taas maskuliinimuotoiset ammattinimikkeet. Tutkielman teoriatausta pohjautuu lähinnä ranskankielisiin feminisaatiota, tasa-arvoista kieltä sekä kieltä ja sukupuolta käsitteleviin teoksiin ja tieteellisiin artikkeleihin. Tutkielman aineisto koostuu kahdestakymmenestä 2000-luvulla tehdystä ranskalaisesta elokuvasta, joista kahdeksan on draamaelokuvia ja kaksitoista komedioita. Tutkimuksessa havaittiin, että feminiinimuotojen osuus aineistossa mainituista ammattinimikkeistä on yksikkömuodoissa noin kaksikymmentä prosenttia ja monikkomuodoissa alle kymmenen prosenttia, kun taas maskuliinimuotojen osuus on yli puolet yksikössä ja lähes puolet monikossa. Neutraalien muotojen osuus sijoittuu sekä yksikössä että monikossa näiden kahden suvun välille. Elokuvissa todettiin esiintyvän lähinnä Ranskassa vakiintuneita ja siellä yleisessä käytössä olevia feminiinejä, kun taas harvemmin käytettyjä muotoja ei juurikaan esiinny. Eri sukuihin liitettyjen ammattien todettiin vastaavan yleisesti ottaen työelämän nykyistä sukupuolijakaumaa niin, että feminiinissä esiintyvät ammattinimikkeet edustivat lähinnä naisvaltaisia ammatteja ja maskuliinissa esiintyvät nimikkeet miesvaltaisia ammatteja. Maskuliinissa olevat ammattinimikkeet edustivat kuitenkin korpuksessa useampia ammatteja ja ammattialoja kuin feminiinissä olevat. Feminiinimuotoihin liitetyt ammatit olivat myös yleisesti ottaen statukseltaan alempiarvoisia kuin maskuliinimuotoihin liitetyt.Tutkimuksen perusteella ns. geneeristä maskuliinia käytetään yksikössä yleisesti puhuttaessa määrittelemättömistä henkilöistä, minkä lisäksi monikossa sekä naisia että miehiä sisältäviin ryhmiin viitataan useimmiten ellei aina maskuliinissa. Maskuliinimuotoa ei kuitenkaan havaittu esiintyvän korpuksessa tiettyyn naiseen viitattaessa, vaan naisesta puhuttaessa käytettiin aina feminiiniä. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että feminiinimuotoja esiintyy puhutussa ranskassa huomattavasti vähemmän kuin maskuliinimuotoja, erityisesti geneerisen maskuliinin yleisyyden takia. Ammattinimikkeiden käyttö elokuvissa vaikuttaa olevan varsin sovinnaista ja heijastavan yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja rakenteita. Tutkimuksen perusteella suurin ongelma kielellisen tasa-arvon toteutumiselle ranskan kielessä onkin geneerisen maskuliinin käyttö sekä yksikössä että monikossa.
  • Stassi, Bambi Angie Luna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolen merkitystä konferenssitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoon tilanteita, joissa tulkkia ei ole valittu tai haluttu toimeksiantoon sukupuolen takia. Tutkimus on kohdistunut Italiaan ja Suomeen. Tutkimuksessa avataan käsitettä feminisaatio ja kerrotaan tulkkausalan sukupuolittuneisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja tutkimusta varten on haastateltu kolmea italialaista ja yhtä suomalaista tulkkia. Haastatteluja varten on laadittu 17 haastattelukysymystä, jotka on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen kahden kategorian 13 kysymystä koskevat tulkkien omia kokemuksia siitä, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä. Nämä kysymykset on suunnattu kaikille haastateltaville. Viimeisen kategorian kysymykset on suunnattu ainoastaan italia–suomi–italia-kieliparin tulkeille, ja ne keskittyvät Suomen ja Italian eroihin. Sukupuolen vaikutusta tulkkausalalla on tutkittu hyvin suppeasti. Tulkkaus on naisvaltainen ala, joka alun perin on kuitenkin ollut miesvaltainen. Useat tulkit toimivat freelancereina, mikä ei anna monia etenemismahdollisuuksia alalla. Miesten uraorientoituneisuus ja tahto päästä korkeaan asemaan työpaikalla ovat mahdollisia syitä tulkkausalan naisvaltaistumiselle. Tulkin työ on epäsäännöllistä, mikä voi pelottaa miehiä ja siksi ohjata heitä muille aloille. Perinteisesti nainen ottaa suuremman vastuun perhe-elämästä ja lapsista, ja osa-aikaisena freelancertulkkina on helpompi yhdistää perhe-elämä ja ammatti. Tutkimuksen analyysiosiossa puretaan haastatteluiden tuloksia. Luku on jaettu kolmeen alalukuun siten, että ensimmäisessä alaluvussa tarkastellaan tulkkien kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulkin valintaan, kohteluun, palkkaukseen ja arvostukseen. Tulkit kertovat myös, kokevatko he, että jommallakummalla sukupuolella etulyöntiasema ammatissa sekä miten kulttuuri vaikuttaa tulkin sukupuolirooliin. Toisessa alaluvussa esitellään tuloksia siitä, miten tasa-arvo toteutuu alalla ja vaikuttaako sukupuoli palkkauksessa. Kolmas alaluku kertoo Italian ja Suomen eroista. Tutkimuksen tuloksena on, että tulkin sukupuolella ei ole merkitystä konferenssitulkkauksessa, sillä yleensä konferenssitulkki tulkkaa kopissa. Sukupuoli ei myöskään vaikuta palkkaukseen, tulkin valintaan tai arvostukseen. Palkkaukseen vaikuttaa tulkin ikä ja työkokemus. Haastattelujen perusteella naisilla on etulyöntiasema ammatissa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuri ei vaikuta merkittävästi tulkin kohteluun, mutta se vaikuttaa stereotyyppiseen käsitykseen siitä, miten eri sukupuolet käyttäytyvät tai työskentelevät toimeksiannon aikana. Tutkimus osoittaa, että Italiassa tulkkausta pidetään kotiäitien harrastuksena ja että tulkki mielletään enemmin messuemännäksi ja sihteeriksi kuin tulkiksi. Tulkkausalalle kaivataan enemmän miehiä, jotta tasa-arvo voisi toteutua paremmin.
  • Martikainen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Ranskan korkeimman tasa-arvonneuvoston sukupuolistereotyypittömän viestinnän periaatteiden toimeenpanoa Questionner le monde -oppikirjassa. Se on ensimmäinen koulumaailmaan suunnattu kirja, joka kiinnittää huomiota tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin. Tutkin oppikirjassa esiintyvistä ihmisnimityksistä koostuvaa 634 sanan kokonaisuutta ja niiden muotoa suhteessa kirjaan eksplisiittisesti sovellettuihin periaatteisiin. Aineistoanalyysi pohjautuu ranskan kieliopillisen suvun ominaispiirteiden ja kielelliseen tasa-arvoon pyrkivien kielimuotojen teoreettiseen esittelyyn. Tämän lisäksi käsittelen teoriaosuudessa kielellisen tasa-arvon poliittista ulottuvuutta. Tutkimus pohjautuu olettamukseen, jonka mukaan kieliopillinen suku vastaa biologista sukupuolta. Pääosin kvantitatiivista näkökulmaa soveltava analyysi osoitti, että sukupuolistereotyypittömän viestinnän periaatteet ovat ohjanneet oppikirjan tekoa jossain määrin. Naisten ja miesten yhtäläisen representoinnin tavoite on saavutettu vain osin, sillä ihmisnimityksistä valtaosa on maskuliinisukuisia. Sama havainto toistuu myös ammattinimikkeiden kohdalla. Inklusiivisen kirjoitusmuodon osuus on tässä kontekstissa häviävän pieni, vaikka kyseinen kirjoitusmuoto onkin yksi kirjaan sovelletuista periaatteista. Kolmantena analyysin kohteena ollut ”identtisinä” tai ”vastaavina” pidettyjen sanojen toistamisen feminiini- ja maskuliinimuodossa osoittautui tavoitteeksi, jonka toimeenpano jättää parantamisen varaa. Tämänkaltaisten sanojen toistaminen aakkosjärjestyksessä toteutui puolestaan pääosin kiitettävästi. Nimitysten tutkiminen osana niiden kontekstia selitti kuitenkin, että monet niistä esiintyvät oppikirjassa spesifissä merkityksessä. Sukupuolittavien termien käyttö paikoitellen ja näin ollen vain osittaiseksi jäävä sukupuolistereotyypittömän viestinnän pyrkimysten toimeenpano perustuu tähän. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tasa-arvonneuvoston ohjeiden huomioon ottamiselle ei ole laadittu yhdenmukaistavia ja valtuuttavia linjauksia. Kielipoliittisen tilanteen tarkastelun valossa voimme todeta, että oppikirjassa toimeenpantujen periaatteiden noudattaminen heijastelee Ranskan politiikkaa kielellisen tasa-arvon suhteen. Toisin sanoen kielipoliittisten linjausten puuttuminen johtaa yhteiskunnan tasolla ilmentyvään vaihtelevuuteen tasa-arvoistavien kielimuotojen käytössä.