Browsing by Subject "feministinen filosofia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Forsén, Madeleine (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syftet med den här uppsatsen är att närläsa Johanna Boholms prosalyriska verk Jag är Ellen (2015) för att få syn på vad det är som berättas, varför berättelsen ser ut som den gör och hur den berättas. Inga vetenskapliga analyser har tidigare gjorts av Jag är Ellen, men recensenter har lyft upp teman som tid, rum, skapelseberättelse, kvinnlig kollektivitet och fåglar. Jag tar i min analys fasta på dessa teman och granskar dem genom feministisk filosofi och ekofeminism. Huvudfokus i min analys är den feministiska mönstervarseblivningen som jag hävdar finns såväl i form som i innehåll. Med ekofeministisk teori granskar jag på vilket sätt Boholm skriver om kvinnorna och fåglarna och jag kan urskilja en kamp för naturen, kvinnobilden och fågelheten och en kamp mot en snäv patriarkalt kvinnobild såväl i nutiden som historiskt. Genom mannens avstånd till och oreflekterande av naturen hittar jag en antropocentrisk syn på naturen som är kopplad till den mansbild som porträtteras i verket. Som metod använder jag mig av onaturligt narrativ och feministisk narratologi. Onaturligt narrativ är Jan Alder, Brian Richardson, Stefan Iversen och Henrik Skov Nielsens svar på Monica Fluderniks teori om ett naturligt narrativ och har mycket likheter med magisk realism. Jag visar hur Boholm med ett onaturligt narrativ dekonstruerar tid, fysiska lagar och logiska principer och hur hon genom detta skapar en ny norm för kvinnans varande i sin fågelhet. Eftersom mannen inte passar in i detta onaturliga narrativ skapas ett utanförskap samtidigt som en patriarkal norm kritiseras och ifrågasätts. Det onaturliga narrativet möjliggör dessutom för Boholm att inte skriva tiden som linjär och genom detta blir mönstervarseblivningen ytterligare synlig. Boholm inleder sitt verk med en skapelseberättelse, och det faktum att många av karaktärerna dör och återuppstår lockar till en jämförelse med Bibelns skapelseberättelse. Också här kommer jag fram till att det Boholm gör är dekonstruktion av kunskapsarvet och det normativa narrativet. En viktig del i min analys är den feministiska filosofins motstånd mot den manliga traditionen av metaforfilosofi. Genom en granskning och närläsning av Boholms upprepningar av framförallt fåglar och en sidenhandske får jag syn på hur Boholm raserar de bilder och metaforer som vanligtvis är knutna till dessa ting och hur hon skapar sin egen definition av dem. Dessa blir ett sätt för kvinnorna i verket att frigöra sig från en snäv kvinnobild och här lutar jag mig framförallt mot feministiska filosofer som Phyllis Rooney, Marilyn Frye, Susan Sherwin och Toril Moi och deras teorier om ett manligt språk och den feministiska strategin att ta tillbaka ord. Jag knyter ihop alla delar i min analys till en helhet som är mönstervarseblivning. Onaturligt narrativ, ekofeminismen, metaforfilosofin och skapelseberättelsen är alla delar av denna helhet som jag menar inte kan lösgöras från varandra. Resultatet blir en kritik mot en antropocentrisk verklighetsuppfattning och en alternativ feministisk tillvaro blir möjlig.
  • Karhu, Sanna (2010)
    Judith Butler (s. 1956) tunnetaan parhaiten performatiivisesta sukupuolikäsityksestään. Tämä pro gradu -tutkielma tarjoaa Butlerin filosofiaan kuitenkin uudenlaisen näkökulman: se käsittelee Butlerin tuotantoa tunnustuksen (recognition) teeman valossa. Butlerin tuotannon läpi kulkeva tunnustuksen teema on lähtöisin G.W.F. Hegelin herran ja rengin tunnustuksen dialektiikasta. Butlerin mukaan yhteiskunnalliset normit ehdollistavat etukäteen sitä, kuka saa tunnustuksen ihmisenä ja kuka ei. Vaikka monet Butler-tutkijat ovat sivunneet tunnustuksen teemaa, sitä ei vielä ole rajattu omaksi tutkimuskohteeksi. Tässä tutkielmassa käsitellään tunnustusta itsenäisenä teemana, joka läpäisee Butlerin tuotannon keskeisimmät osa-alueet. Ne ovat subjektin rakentuminen, sukupuoli ja tunnustuksen politiikka. Tutkielman pääväite on, että tunnustuksen teema sitoo näitä osa-alueita toisiinsa. Butlerin tuotantoa voidaan siis tutkia tunnustuksen näkökulmasta yhdenlaisena kokonaisuutena. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan, joissa jokaisessa tunnustusta tarkastellaan yhden rajatun osa-alueen avulla. Ensimmäisen osan, Tunnustuksen subjektit ja poliittinen ontologia, aiheena on Butlerin relationaalisen subjektikäsityksen yhteys Hegelin herran ja rengin tunnustuksen dialektiikkaan. Butlerin subjektikäsitys paikantuu hegeliläiseen tunnustuksen tematiikkaan, koska Butler painottaa subjektin ontologista suhdetta toisiin subjekteihin. Tämän vuoksi subjekti on ”ekstaattinen” eli lähtökohtaisesti relationaalinen olento. Toisaalta Butlerin subjektikäsitys myös poikkeaa Hegelin käsityksestä, koska hän näkee subjektin rakentuvan valtaa sisältävien käytäntöjen vaikutuksesta. Butlerin ”relationaalinen poliittinen ontologia” tulee selvästi esiin, kun sitä verrataan Robert. R. Williamsin yksilön autonomisuutta korostavaan näkemykseen hegeliläisestä tunnustuksen subjektista. Toisen osan, Tunnustus, sukupuoli ja dialektiikka, tutkimusaiheena on se, miten Butler käyttää tunnustuksen teemaa käsitellessään sukupuolta ja seksuaalisuutta ihmisyyden tunnustamista säätelevien normien näkökulmasta. Ensimmäinen tutkimuskohde tässä osassa on ihmiseksi tunnustamista ehdollistavat normit. Butler katsoo, että tunnustus riippuu tunnustamista edeltävästä sukupuolittavasta vallasta. Valta säätelee sitä, ketkä voidaan tunnustaa ihmisiksi ja ketkä jäävät ihmisen kategorian ulkopuolelle. Toinen tutkimuslinja koskee sitä, miten Butlerin käsitys sukupuolen dialektisesta rakentumisesta kytkeytyy tunnustukseen. Keskeisin argumentti tässä osassa on, että tarkastellessaan heteroseksualisoivia normeja, sukupuolittavaa valtaa ja sukupuolidialektiikkaa, Butler käyttää tunnustusta johdonmukaisesti eräänlaisena kattoteemana. Kolmannessa eli viimeisessä osassa, Tunnustuksen politiikka, tutkitaan ensinnäkin sitä, miten Butler käyttää tunnustuksen teemaa osoittaakseen, että identiteettien tunnustamiseen tähtäävä politiikka voi alistetussa asemassa olevien ihmisryhmien vapauttamisen sijaan vain vahvistaa niitä uhri-identiteettejä, joille poliittista tunnustusta haetaan. Tässä osassa huomio kohdistuu myös Butlerin tunnustuksen teemassa piileviin ongelmallisiin ontologisiin taustaoletuksiin, joita Butler ei kyseenalaista tarpeeksi. Tähän liittyen toisena tutkimusaiheena on Butlerin uudenlainen käsitys tunnustuksen politiikasta, jossa keskipisteessä on kehon haavoittuvaisuus.
  • Koski, Taru (Helsingin yliopisto, 2022)
    Soran Reader (1963-2012) oli moraalifilosofiaan perehtynyt filosofi. Tutkielmassa esitellään Readerin tarpeiden normatiiviseen perustavanlaatuisuuteen perustuva tarve-eettinen teoria ohitettuna feministisen etiikan teoriana. Readerin tarve-etiikka asettaa kohdellun näkökulman moraalisen ongelmanratkaisun keskiöön. Tarpeen ja kohdellun näkökulman korostamisesta huolimatta Readerin tarve-etiikka ei ole uhriutuvaa tai poliittisesti passivoivaa, paternalistista moraalifilosofiaa, eikä myöskään hoivaa tai hyvinvointia ylikorostavaa filosofiaa. Tarvitseminen on tila, joka ontologisesti määrittää kaikkea olevaa. Tarve viittaa yksinkertaisesti siihen tosiasiaan, että maailma on yhteenkietoutuneiden relaatioiden dynaaminen verkosto – kaikki täällä tarvitsevat toisiaan. Tässä tutkielmassa esitetään Readerin tarve-eettisen teorian peruskäsitteet: tarve, kohdeltu ja uutena selventävänä käsitteenä teoriaan esitetty avuntarve. Lisäksi tutkielmassa esitetään tarve-etiikan perusprinsiipit ja puolustetaan Readerin ei-ihmiskeskeistä näkemystä tarpeen perustavanlaatuisuudesta. Esitän, millaisiin perusteisiin Readerin näkemys tarpeesta normatiivisesti perustavanlaatuisena käsitteenä nojaa, sekä mitä seurauksia tällä normatiivisella perustalla on Readerin näkemykselle etiikasta käytännöllisenä toimintana eli praktiikkana. Lisäksi tutkielmassa vertaillaan Readerin tarve-eettistä teoriaa feministisenä tarveteoriana feministisiin hoivaetiikoihin, joissa tarpeeseen vastaaminen on myös keskiössä. Tutkielmassa esitetään, että Readerin tarve-etiikkaa ei voida pitää ominaispiirteiltään hoivaeettisenä teoriana. Tutkielman päälähde on Soran Readerin pääteos “Needs and Moral Necessity” vuodelta 2007. Tutkielmassa tulkitaan myös muuta Readerin tuotantoa suhteessa tarve-etiikkaan. Muina merkittävinä lähteinä tutkielmassa käytetään keskeisiä tarve-teorioita, sekä keskeisiä hoivaeettisiä teorioita. Tutkielmassa avuntarpeen käsite esitetään Readerin tarve-etiikkaa selkeyttävänä käsitteellisenä lisäyksenä. Erona välttämättömään tarpeeseen avuntarpeen käsite alleviivaa moraalitoimijan ja välttämättömän tarpeen välistä vuorovaikutussuhteita avuntarpeita ja vastuuta konstituoivana seikkana: Ilman moraalisesti vastuuttavaa vuorovaikutussuhdetta ei ole myöskään avuntarpeita. Siinä missä välttämätön tarve ja kohdeltu ovat ontologisia käsitteitä ja voivat ilmetä myös sellaisissa vuorovaikutussuhteissa, joissa ei ole mukana yhtäkään moraalitoimijaa, avuntarve on olemuksellisesti moraalipraktinen käsite, joka pitää sisällään erityisen moraalisen tietotaidon näkökulman. Avuntarve määräytyy moraalitoimijan moraalipraktisen tietotaidon ja tarvitsijan vuorovaikutuksessa ja luo vuorovaikutussuhteesta moraalisesti kiitettävä-moitittava -skaaloilla arvioitavissa olevan asiantilan. Tutkielmassa esitetään, että tarpeen normatiivinen perustavanlaatuisuus perustuu ensisijaisesti siihen, että nimenomaan tarve antaa moraalitoimijalle mahdollisuuden erotella toisistaan normatiivisesti vastuuttavat avuntarpeet normatiivisesti neutraaleista asiantiloista. Tarve on siis tarve-etiikan näkökulmasta käsite ja asiantila, joka perustavalla tavalla rajaa moraalin alan. Tarve-eettisesti moraalin ala rajoittuu avuntarpeiden tunnistamisen ja avuntarpeisiin vastaamisen käytännöllisiin toimintoihin. Hyvän elämän kysymykset eivät ole tarve-eettisesti normatiivisesti merkittäviä. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että Readerin tarve-etiikkaa ei voi tulkita ominaispiirteiltään hoivaeettiseksi teoriaksi, mutta teoria on mahdollista tulkita feministiseksi teoriaksi huolimatta siitä, että sukupuolenkysymykset eivät ole tarve-etiikassa merkityksellisiä.