Browsing by Subject "filosofian historia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Backman, Jussi; Luoto, Miika (Eurooppalaisen filosofian seura, 2007)
    LOGOS-ensyklopedia, Filosofia.fi
  • Helsingin yliopisto, Filosofian laitos (-2009); Backman, Jussi; Luoto, Miika; (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006)
    23°45: niin & näin -lehden kirjasarja
    "Outoa tässä olemisen ajattelussa on sen yksinkertaisuus". Näin totesi Martin Heidegger omasta työstään. Heidegger – ajattelun aiheita kokoaa suomalaisten tutkijoiden kirjoituksia Heideggerin avaamilla poluilla. Kokoelma piirtää Heideggerin haastavasta ja syvällisestä ajattelusta rikkaan ja moni-ilmeisen kuvan, joka soveltuu niin tutkijoiden kuin filosofian harrastajienkin käyttöön. Teos on ensimmäinen kattava kokoelma suomalaista Heidegger-tutkimusta. Kirja sisältää myös toimittajien johdatuksen Heideggeriin ja katsauksen aiheen historiaan Suomessa.
  • Backman, Jussi (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006)
    23°45: niin & näin -lehden kirjasarja
  • Backman, Jussi; Luoto, Miika (Eurooppalaisen filosofian seura, 2007)
    LOGOS-ensyklopedia, Filosofia.fi
  • Backman, Jussi (2010)
    Artikkeli toimii johdantona Martin Heideggerin suomennettuun teokseen Johdatus metafysiikkaan. Se avaa historiallista tilannetta, jossa kyseiset luennot alunperin pidettiin (1935) ja julkaistiin (1953). Johdatus metafysiikkaan -luennoista voidaan löytää epäsuora kuvaus Heideggerin suhteesta kansallissosialismiin hänen rehtorikautensa (1933-1934) jälkeisinä vuosina ja ne dokumentoivat myös filosofian olosuhteita ja ehtoja kansallissosialismin aikana. Filosofisesti luennot kiteyttävät Heideggerin Olemisen ja ajan (1927) jälkeisen käänteen (Kehre) ja esittävät ohjelmallisen luonnoksen Heideggerin myöhäisajattelun suuntaviivoista.
  • Kallio, Lauri Johannes (2017)
    G. W. F. Hegel (1770–1831) katsoi esittäneensä välttämättömän järjestelmän. Se ei olisi vain yksi monista kokonaisrakennelmista filosofian historian jatkumossa, vaan absoluuttinen systeemi. Logiikan ja reaalifilosofian suhde systeemissä on keskeisimpiä Hegelin filosofian herättämiä kysymyksiä. Hänen järjestelmänsä ensimmäisen osan eli logiikan ja toisen ja kolmannen osan muodostavan reaalifilosofian on määrä vastata toisiaan. Hänen tuotannossaan on kuitenkin aineksia monenlaisiin tulkintoihin tästä vastaavuudesta.
  • Backman, Jussi (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006)
    23°45: niin & näin -lehden kirjasarja
  • Backman, Jussi (Eurooppalaisen filosofian seura, 2005)
    23°45 : Niin & näin -lehden filosofinen julkaisusarja
    Mitä oleva on? Omaisuus ja elämä pureutuu tähän filosofian peruskysymykseen seuraten kahta länsimaisen filosofian jättiläistä, Aristotelestä ja Heideggeria. Siinä missä Aristoteles kysyy olevaa substantiivina ja tilana, etsii Heidegger olemisen mieltä verbinä ja tapahtumana. Nämä kaksi merkitystä löytyvät myös suomen olla-verbistä: "omistaa jotakin" ja "olla olemassa, elossa". Omaisuus ja elämä antavat peruslähtökohdat olevan tulkitsemiselle. Kirja vie lukijansa filosofian kreikkalaisille juurille ja sen uusimpiin, Heideggerin avaamiin mahdollisuuksiin.
  • Komulainen, Mikko (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämän pro gradu -tutkielman aihepiiri liittyy tieteenfilosofian, metafysiikan, tietoteorian ja filosofian historian aloille. Tutkielmassa haetaan vastausta laajaan kysymykseen, mikä on klassisen pragmatismin rooli modernissa tieteenfilosofiassa. Kyseessä on tapaustutkimus, ja sen päätutkimuskohteeksi on valittu John Deweyn pragmatismin vaikutus Philip Kitcherin realismiin. Aiheen käsittely on rajattu realismin ongelmaan, jota analysoidaan common sense -realismin, tieteellisen realismin, instrumentalismin ja tieteellisen anti-realismin näkökulmista. Päälähteinä tässä ovat Michael Devitt, Ilkka Niiniluoto ja Bas van Fraassen. Analyysi palautetaan useissa kohdissa traditionaalisen realismin mukaiseen tulkintaan, jossa tehdään olettamus mielestä riippumattomasti olemassaolevasta maailmasta. Analyysissä käytetään jakoa havaittaviin (observable) ja ei-havaittaviin (non- observable) entiteetteihin. Työn näkökulma on metafilosofinen ja tarkastelun näkökulma on yleistä filosofiaa. Tutkielma jakautuu kahteen osa-alueeseen: Ensimmäinen osuus (luvut 2–3) on teoria- ja metodiosuus, jossa tutkitaan realismin käsitettä, sen yleisiä tunnuspiirteitä ja muotoja sekä realismin suhdetta anti-realismiin. Lähestymistapa realismin ongelmaan on pragmaattinen. Pragmatistinen viitekehys muodostetaan Deweyn pragmatismin pohjalle. Deweyn pragmatismia pyritään tulkitsemaan pääsääntöisesti realistisessa viitekehyksessä. Tulkinnassa käytetään apuna erityisesti instrumentalismin käsitettä, jonka avulla havainnollistetaan muun muassa Deweyn tieteenfilosofista asennetta ja suhtautumista ei-havaittaviin entiteetteihin. Työn toisessa osuudessa (luku 4) analysoidaan Philip Kitcherin realismi-tulkinnan muodostamisprosessia, joka voidaan myös palauttaa yleisempään realismi–anti-realismi -keskusteluun. Kitcher argumentoi realismi-tulkintansa puolesta muun muassa onnistumisen päättelysäännöllä (success to truth -rule). Kitcher esittää realismin ongelmaan ratkaisuksi niin kutsuttua Galilein strategiaa, jonka naturalistisena tavoitteena on sitoa yhteen luonnollinen ontologinen ja -epistemologinen asenne. Tässä kohtaa analysoidaan Arthur Finen näkökulmaa. Kitcher perustelee todellisen realismin (Real Realism) tulkintaansa niin IRAn (Inaccessibility of Reality Argument), kuin myös IBEn (Inference to the Best Explanation) -argumentaatioden analyysillä. Työn toisessa osuudessa pohditaan Kitcherin realismi-tulkinnan taustalla mahdollisesti vaikuttavaa Deweyn pragmatismia. Tutkimustulosten mukaan Kitcherin realismi-tulkinta sallii pragmatismin läsnäolon. Kitcheriä voidaan tietyssä mielessä tulkita deweyläiseksi pragmatistiksi, vaikka pragmatismin rooli ei johtopäätösten mukaan ole Kitcherin realismi-tulkinnan määräävin ominaisuus. Pragmatismi tulkitaan lopulta filosofiseksi hyveeksi, jollaisena sillä on todennäköisesti painoarvoa myös analyyttisen filosofian tutkimuksen piirissä. Ongelmallisiksi tässä tutkielmassa ovat ilmenneet terminologiset haasteet, kuten Deweyn käsitteistön ja modernin tieteenfilosofian piirissä käytetyn käsitteistön yhteensovittaminen. Moderni tieteenfilosofinen keskustelu edellyttää yksityiskohtaisempaa käsitteistöä, kuin mitä Deweyn yleisluontoinen lähestymistapa aineiston pohjalta tarjoaa. Tutkimustulosten luotettavuus edellyttää laajempia jatkotutkimuksia ja syvällisempää perehtymistä käytettyyn aineistoon.
  • Lahdenranta, Aino (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielma kuuluu filosofian historian alaan ja käsittelee taloustieteilijänä tunnetun Adam Smithin moraaliteoriaa. Smithin ajattelua lähestytään tekstuaalisesti The Theory of Moral Sentiments -teoksen pohjalta. Tutkielmassa keskitytään Smithin deskriptiiviseen teoriaan moraalitunteista ja esitetään yksityiskohtainen analyysi sen keskeisistä käsitteistä. Tekijä kiinnittää huomiota teorian aatehistorialliseen kontekstiin ja sijoittaa sen osaksi varhaismodernin etiikan traditiota. Smithin moraalifilosofista teosta käsitellään myös suhteessa hänen muuhun tuotantoonsa. Lisäksi tutkielmassa taustoitetaan Smithin moraaliteoriaa perehtymällä hänen käsitykseensä ihmismielen toiminnasta, erityisesti tunteiden ja mielikuvituksen suhteen. Smithin pyrkimyksenä on tarjota teoksessaan naturalistinen selitys moraalille eli yhteisille käsityksille hyveistä, paheista ja oikeudenmukaisuuden säännöistä. Hänen näkemyksensä edustaa Francis Hutchesonin ja David Humen teorioiden tapaan sentimentalismia, sillä teoria perustuu moraalitunteille, joita toisten tunteet ja käytös aiheuttavat katsojissa. Smithin keskeinen haaste on selittää, miksi tietynlaiset tunteet herättävät katsojissa säännönmukaisesti hyväksyntää tai paheksuntaa. Tässä selityksessä Smith vetoaa tunteiden ominaispiirteisiin, mielikuvituksen toimintaan sekä erityisesti sympatiaan. Smithin moraaliteoria muistuttaa monin tavoin Humen teoriaa, mutta on silti omalaatuinen. Tutkielmassa osoitetaan muun muassa sympatia-käsityksen omintakeisuus suhteessa Humen vastaavaan. Sympatia tarkoittaa Smithille kanssatunnetta eli katsojan taipumusta kokea tarkkailemansa henkilön tunteita muistuttavia tunteita tämän tilanteeseen eläytymisen johdosta. Tutkielman käsittelyluvut etenevät seuraten The Theory of Moral Sentiments -teoksen rakennetta. Ensimmäisessä käsittelyluvussa perehdytään Smithin käsitykseen tunteiden sopivuudesta, jota katsojien taipumus kanssatunteeseen määrittää. Luvussa argumentoidaan, että katsojan kokeman sympatian astetta eivät säätele aiemmat moraalikäsitykset, vaan ihmismielen säännönmukaisuudet, joita tutkielmassa nimitetään sympatian laeiksi. Smithin teoriassa ei siten ole kyse vain moraalinormien soveltamisen kuvaamisesta, vaan yrityksestä selittää niiden psykologinen perusta. Toinen käsittelyluku paneutuu Smithin käsitykseen oikeudenmukaisuuden hyveestä, joka perustuu katsojien taipumukselle tuntea suuttumusta asianosaisten puolesta, kun heille aiheutetaan tahallisesti haittaa. Viimeiseksi käsitellään Smithin näkemystä omastatunnosta, joka tarkoittaa yksilöiden kykyä omaksua puolueettoman katsojan näkökulma suhteessa omiin tunteisiinsa ja käytökseensä. Tutkielma osoittaa, että Smithin teoria moraalitunteista on naturalistinen. Moraalitunteiden herääminen selitetään ihmismielen toiminnan avulla vetoamatta Jumalaan, tuntemattomiin mielen kykyihin, kuten erityiseen moraaliaistiin, tai metafyysisesti epäilyttäviin moraalisiin ominaisuuksiin. Smithin teoria on myös koherentti, sillä hän ei joudu vetoamaan niihin moraalinormeihin, joiden perustan hän vasta yrittää selittää. Tutkielmassa argumentoidaan, että The Theory of Moral Sentiments sisältää täysin deskriptiivisen teorian moraalitunteista, vaikka teos kokonaisuutena kattaa myös hyveeseen kannustavia osuuksia. Edellisen perusteella tutkielmassa esitetään, että mikäli Smithin teoriaa halutaan peilata myöhempään filosofiseen ajatteluun, oikea vertailukohta ei löydy normatiivisen etiikan eikä semantiikkaan keskittyvän meta-etiikan piiristä. Smithin teoria kuuluu sitä vastoin filosofisen ja empiirisen moraalipsykologian alaan. Tutkielma avaa hyviä mahdollisuuksia jatkotutkimukselle. Esimerkiksi Smithin teorian suhde muiden brittimoralistien sekä ranskalaisen Nicolas Malebranchen ajatteluun vaatii lisäselvitystä.
  • Backman, Jussi (2005)
    For Heidegger, the fundamental “rationality” of Western metaphysics lies in the fact that its “leading question” concerning beings as beings constantly refers back to the question concerning the ground (arche, ratio, Grund) of beings. Whereas metaphysics has sought to ground beings in ideal beingness, Heidegger attempts to think beingness as itself based on the withdrawing “background” dimension of no-thing-ness that grounds finite presence by differing from it. In Heidegger’s earlier work, the structure of this “grounding” is considered in terms of Dasein’s temporal transcendence; later, it is rearticulated through the fourfold dimensionality of meaningfulness (Geviert), converging in a concrete thing.
  • Backman, Jussi (Yliopistopaino, 2004)
  • Backman, Jussi (Jyväskylän yliopisto, 2012)
    SoPhi
  • Tenkku, Jussi (Gaudeamus, 1981)