Browsing by Subject "finanssikriisi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Wieckowska, Aleksandra (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa perehdytään Euroopan unionin rahoitusmarkkinoita koskevaan sääntelyyn ja sen muuttumiseen sekä millä tavoin tämän muutoksen voidaan nähdä ilmentävän hallintatapojen paradigman muutosta. Hallinnon paradigman muutoksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa siirtymää kansallisvaltiokeskeisestä vallasta ja hallinnasta kohti globaalia hajautettua hallintaa. Hallintatapojen muutosta tarkastellaan aineistossa ilmenevien tilivelvollisuussuhteiden kautta. Tutkimuksen johdannossa esitellään tutkimuksen yhteiskunnallinen ja ajallinen konteksti, joka nojaa vuoden 2008 finanssikriisiin ja erityisesti kriisin jälkeiseen rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn Euroopan unionissa. Syy sille, miksi tutkimus on ajankohtainen juuri sen kirjoittamishetkellä, on se, että 1.3.2018 Euroopan unionissa astuu voimaan valtava rahoitusmarkkinoiden sääntelyhanke, jonka juuret ulottuvat vuoden 2008 kriisiin. Tämä sääntelyhanke, ja erityisesti siihen kuuluva MiFID 2 -direktiivi toimivat tämän tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Luvussa kaksi esitellään tutkimuksen teoreettinen viitekehys joka nojaa jaotteluun positiivisen valtion ja reguloivan hallinnon välillä. Viitekehyksen sisällä tarkastellaan vallan ja hallinnan legitimiteettiä sekä siihen vaikuttavaa käsitettä tilivelvollisuudesta ja miten nämä käsitteet ja ilmiöt ovat muuttuneet siirryttäessä positiivisesta valtiosta kohti reguloivaa hallintaa. Positiivisen valtion legitimiteetin perustana pidetään suoraa poliittista tilivelvollisuutta, jota voidaan tarkastella esimerkiksi äänestyskäyttäytymisen kautta, kun taas reguloivaa hallintoa tarkasteltaessa tilivelvollisuussuhteiden nähdään olevan jakautuneita useammalla toimijalle vallan ja hallinnan jakautumisen myötä, mikä koetan haasteellisena toiminnan legitimiteetin kannalta. Luku kolme keskittyy käsittelemään sääntelyä ilmiönä, sekä millainen on rahamarkkinoiden sääntelyn lähihistoria Euroopan unionissa. Luvussa esitellään mitä sääntelyllä terminä ja prosessina tarkoitetaan sekä miten eri jäsenvaltiot ovat suhtautuneet Euroopan unionin rahamarkkinoiden sääntelypolitiikkaan. Luvussa neljä esitellään tutkimuksessa käytettävä aineisto, eli MiFID 2 -direktiivi ja siihen liittyvät viranomaismateriaalit koskien sijoittajansuojan sääntelyä sekä tutkimuksessa tehtävä analyysi. Analyysi toteutetaan luvussa viisi sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen aineisto on luokiteltu viiteen kategoriaan jotka kuvaavat sijoittajansuojan eri osa-alueita. Aineistosta pyritään analyysissa identifioimaan tilivelvollisuussuhteita kysymysten kenelle, kuka, miksi, miten ja mistä- avulla. Analyysin perusteella tutkimuksessa todetaan, että valittu aineisto ja sijoittajansuojan sääntely edustavat enemmän kansallisvaltiolle tyypillisiä piirteitä kuin reguloivan hallinnon piirteitä. Analyysissä esitetyt tilivelvollisuussuhteet nojaavat pääasiassa hierarkioihin ja suoraan tilivelvollisuuteen, minkä voidaan nähdä ilmentävän kansallisvaltiokeskeistä hallintatapaa. Tutkimuksen johtopäätöksissä kuitenkin todetaan, ettei toteutetun analyysin perusteella voida vetää liian kauaskantoisia johtopäätöksiä siitä, miten Euroopan unioni kokonaisuudessaan käsitteellistetään reguloivan hallinnon viitekehyksessä.
  • Peltola, Eemeli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa käsittelen finanssisyklien säännönmukaisuuksia ja selvitän niiden paikkansapitävyyttä Suomessa. Finanssisyklit ovat makrotaloustieteen tutkimuskohde, joka on läheistä sukua reaalitalouden muuttujiin keskittyvälle suhdannesyklien tutkimukselle. Finanssisyklit muotoutuivat tutkimusaiheeksi vuosien 2007–2009 finanssikriisin jälkeen, kun rahoitusmarkkinoiden ylikuumentumisia ja romahduksia ruvettiin tutkimuksissa tarkastelemaan syklisenä liikkeenä. Finanssisyklien säännönmukaisuuksia, eli niin kutsuttuja tyyliteltyjä faktoja, voidaan käyttää makrotaloustieteen mallien muotoilemiseen. Kirjallisuudessa finanssisyklit identifioidaan yleisimmin luottokantojen, asuntojen hintojen ja asuinkiinteistöjen hintojen avulla. Näistä tunnistettujen syklien ominaisuuksia verrataan usein BKT:n sykleihin. Tutkielmassani tarkastelen Suomen luottokannan, asuntojen hintojen ja BKT:n syklejä ajanjakson 1970Q4–2020Q3 kattavalla neljännesvuosiaineistolla. Lisäksi tutkin Suomen lainakannan, asuntojen hintojen ja BKT:n syklejä ajanjakson 1905–2017 kattavalla vuosiaineistolla. Käytän analyysissäni käännekohtamenetelmää, havaitsemattomien komponenttien malleja ja CF-suodatinta. Käyttämäni menetelmät ja aineistot antavat yhdenmukaisen kuvan siitä, että Suomen luotto- ja lainakannoissa, asuntojen hinnoissa sekä BKT:ssa on 8–20 vuoden mittaisia keskipitkän aikavälin syklejä, jotka liikkuvat ajallisesti tarkasteltuna läheisesti yhdessä. Tuloksieni mukaan luotto- ja lainakantojen sekä asuntojen hintojen syklien värähdyslaajuus on BKT:n syklejä suurempaa. Tuloksistani on myös havaittavissa, että luotto- ja lainakantojen sekä asuntojen hintojen syklien huipuilla on taipumusta ajoittua finanssikriiseihin sekä muihin epävakaisiin ajanjaksoihin rahoitusmarkkinoilla. Tulokseni vastaavat kirjallisuudessa vallitsevia käsityksiä finanssisyklien tyylitellyistä faktoista kehittyneissä maissa. Tutkimukset eivät ole yksimielisiä siitä, onko finanssisyklien pituus ja värähdyslaajuus kasvanut vuoden 1985 jälkeen. Tutkielmassani arvioin tutkimushypoteesia CF-suodattimen ja havaitsemattomien komponenttien mallien avulla. Saamani tulokset viittaavat siihen, että Suomen lainakannan ja asuntojen hintojen syklit ovat olleet vuoden 1985 jälkeen pidempiä kuin vuosina 1950–1984, mutta ainoastaan lainakannan syklien värähdyslaajuus on kasvanut. Uudemmissa tutkimuksissa on tutkittu vähemmän sitä, kestävätkö finanssisyklien noususuhdanteet keskimäärin pidempään kuin laskusuhdanteet, ja onko tämä epäsymmetrisyys suurempaa kuin BKT:n sykleillä. Käsittelemäni tutkimuksen sekä käännekohtamenetelmällä saamieni tuloksien mukaan finanssisyklien noususuhdanteet kestävät laskusuhdanteita pidempään, mutta tämä epäsymmetrisyys ei ole suurempaa kuin BKT:n sykleillä.
  • Löfström, Jan; van den Berg, Marko (2014)