Browsing by Subject "finanssipolitiikka - mallintaminen - makrotaloustiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Ahdevainio, Juha (2000)
    Työssä tarkastellaan ns. rakenteellisen budjettialijäämän estimointia. Rakenteellinen budjettialijäämä tarkoittaa sitä osaa julkisesta alijäämästa, joka syntyy päätösperäisten toimenpiteiden seurauksena julkisten tulo- ja menoperusteiden välityksellä. Koska alijäämät ovat sekä vallitsevan taloudellisen suhdanteen että toteutettujen finanssipoliittisten toimenpiteiden yhteinen tulos, eikä kummankaan komponentin vaikutusta voida luotettavasti suoraan muodostaa, täytyy rakenteellinen budjettialijäämä estimoida jollakin menetelmällä. Työssä käsitellään kolmea erityyppistä mallia, jotka aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa ovat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. OECD:n käyttämä malli perustuu tuotantofunktion estimointiin ja ns. Output gapin muodostamiseen, hyödyntäen potentiaalisen tuotannon käsitettä. Euroopan Komission käyttämä malli perustuu trendituotannon tason estimointiin hyödyntäen Hodrick–Prescott -filtteriä. Blanchardin mallissa kytketään muutokset suhdanteissa työttömyysasteen muutoksiin. Malleja tarkasteltaessa todetaan Blanchardin mallin tuottavan Suomen aineistolla kaikkein parhaimpia tuloksia, vertailtaessa ensinnäkin mallien tuottamia tuloksia toteutettujen finanssipoliittisten toimenpiteiden valossa ja toisaalta hyvälle rakenteellisen budjettialijäämän indikaattorille asetettujen kriteereiden täyttymistä. Suomen osalta mallien tulosten vertailussa on merkittävintä 90-luvun lamaa ja erityisesti vuotta 1993 koskevat havainnot, sillä tällöin Blanchardin mallin mukaan alkoi finanssipolitiikan kiristyminen, toteutettuja finanssipoliittisia toimenpiteitä vastaten. OECD:n ja Euroopan Komission mallien mukaan finanssipolitiikka kiristyi vasta myöhemmin. Lisäksi työssä tarkastellaan empiirisesti neljäntoista EU-maan osalta, Blanchardin mallia hyödyntäen, mistä tekijöistä budjetin konsolidoinnin eli budjetin tasapainottamisen onnistuminen tai epäonnistuminen voi johtua. Havaitaan, että ylipäänsä konsolidoinnin koko ei ole määräävä tekijä tasapainottamisen onnistumisessa, vaan pikemminkin sen koostumus. Onnistuneet tapaukset keskittyvän yleensä epäonnistuneita tapauksia selkeämmin menojen leikkauksiin kuin verotuksen kiristämiseen. Onnistuneisiin tapauksiin yleensä liittyvät myös julkisten palkkamenojen ja tulonsiirtojen voimakkaat leikkaukset. Epäonnistuneisiin tapauksiin liittyvät usein menopuolella palkkamenojen sekä tulonsiirtojen koskematta jättäminen ja tulopuolella keskittyminen tuloverotuksen kiristämiseen. Keskeisiä artikkeleita: Alesina, A. – Perotti, R. (1995): Fiscal Expansions and Adjustments in OECD Countries. Economic Policy, October 1995. Blanchard, O. (1990): Suggestions for a New Set of Fiscal Indicators. OECD Working Papers No. 79. European Commission (1995): 1995 European Economy. 1995 Broad Economic Policy Guidelines, No. 60. Technical Note: The Commission Services’ Method for the Cyclical Adjustment of Government Budget Balances. Brussels. Giorno, CL. – Richardson, P. – Roseveare, D. – van den Noord, P. (1995): Estimating Potential Output, Output Gaps and Structural Budget Balances. OECD Economics Department Working Papers No. 152.