Browsing by Subject "finlandssvenska"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Tandefelt, Marika (Svenska handelshögskolan, 2007)
    Research Reports
    Föreliggande arbete är resultatet av ett experiment med en materialinsamlingsmetod. Vad händer om man lägger ut en enkät med frågor om språk på webben och låter den som vill leverera svar? Vilka är det som svarar och vad har respondentgruppens sammansättning för betydelse för resultatet, dvs. kan man lita på det och i vilken utsträckning i så fall? Kan en kvantitativ vinst, då många svarar, täcka en eventuell kvalitativ förlust, då man inte har kontroll över vilka de många är? Man anar att svarsmönstret med nödvändighet måste vara brokigt och strävar att täcka in så mycket av det som möjligt och då är webbalternativet värt att pröva på. Tanken att ta reda på vad språkbrukarna själva har för syn på sitt språk, och vad de har för synpunkter bl.a. på språkvården, var egentligen inte ny, men den hade fått ny aktualitet i samband med arbetet med Svenska språknämndens handlingsprogram för svenskan i Finland (Tänk om ... 2003). Webbenkäten är uppgjord så att den matchar en liknande undersökning som genomfördes som en traditionell postenkät 30 år tidigare. Webbenkäten gav många svar och respondenterna representerade många olika språkmiljöer. Det fanns fler likheter än olikheter mellan svaren i webbenkäten 2002 och i enkätundersökningen 1972. En skillnad som dock märktes var att respondenterna i dag inte uppfattar svenskan i Finland som ålderdomlig, utan snarare karaktäriserar den som finskpåverkad. En påfallande likhet var känslan för det mest finlandssvenska, nämligen de specifikt finlandssvenska orden och uttrycken samt inslagen av finlandssvensk dialekt.
  • Koskinen, Pia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan besluta-verbin kahden eri taivutusparadigman (arkaistinen: besluta, besluter, beslöt, beslutit ja moderni: besluta, beslutar, beslutade, beslutat) käyttöä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa sanomalehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, onko eri taivutusparadigmojen käytössä vaihtelua suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä, ja onko arkaistiseksi luokiteltua taivutusparadigmaa perusteltua pitää finlandismina. Tutkielman pääpaino on suomenruotsissa, ja ruotsinruotsalaiset tekstit toimivat vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään kahden eri sanomalehden, Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin, korpuksia. Aineistoon on valittu viisi eri vuosikertaa molemmista lehdistä 1990-luvulta 2010-luvulle. Korpukset ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämää korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki besluta-verbin taivutusmuodot. Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta tuloksia analysoidaan myös kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että taivutusparadigmojen käyttö on sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa epäjohdonmukaista ja eri taivutusmuotoja käytetään ristikkäin. Suomenruotsalaisessa aineistossa on esiintymiä molempien taivutusparadigmojen kaikista taivutusmuodoista. Preteritimuodossa arkaistinen beslöt on tavallisempi kuin moderni taivutusmuoto beslutade, ja sen käyttö on pysynyt melko tasaisena 1990-luvulta 2010-luvulle. Preesensmuodossa puolestaan arkaistisen taivutusmuodon besluter käyttö on vähentynyt merkittävästi ja 2010-luvulla moderni besluta, on huomattavasti tavallisempi. Muutamia yksittäisiä esiintymiä lukuun ottamatta supinimuodoista käytettiin pääasiassa vain modernia taivutusmuotoa beslutat. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa ainoastaan preteritissä käytettiin arkaistista muotoa modernin muodon rinnalla ja kaikissa muissa aikamuodoissa käytettiin vain modernia taivutusmuotoa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että arkaistiset preesens- ja preteritimuodot ovat käytössä 1990-luvun ja 2010-luvun suomenruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta arkaistisen preesensmuodon käyttö on vähentynyt merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun taas preteritimuodoista arkaistinen muoto on modernia tavallisempi edelleen 2010-luvulla. Arkaistinen supinimuoto esiintyy vain kahdessa vuosikerrassa ja esiintymät ovat vähäisiä. Arkaistinen preteritimuoto on käytössä myös ruotsinruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta moderni preteritimuoto on tavallisempi. Arkaistisen preteritimuodon käyttöä molemmissa kielivarianteissa selittänee se, että arkaistinen preteritimuoto on edelleen kielenhuollon hyväksymä ja se esitetään myös Svenska Akademiens ordlistassa vaihtoehtoisena preteritimuotona modernin taivutusmuodon rinnalla. Muista aikamuodoista sanakirjan viimeisin painos (2015) esittelee vain modernin taivutusmuodon. Arkaistisen preesensmuodon käytön merkittävää vähenemistä 2000-luvun alussa selittänee osittain se, että Hufvudstadsbladet aloitti vuonna 19994 yhteistyösopimuksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nyk. Kotimaisten kielten keskus) kanssa.
  • Tuominen, Emma (Helsingfors universitet, 2017)
    Syftet med avhandlingen är att undersöka hur språket i nyhetsmaterial producerat av Svenska Yle förhåller sig till standardnormen för offentlig skriven svenska. Det här görs genom att utföra en språkriktighetsanalys på ett urval av Svenska Yles material på nätet, det vill säga nyhetssajten svenska.yle.fi. Materialet i studien består av 200 nyhetsartiklar på svenska.yle.fi, fördelat mellan åtta nyhetskategorier: Inrikes, Utrikes, Sport, Huvudstadsregionen, Västnyland, Åboland, Österbotten och Östnyland. Materialet är insamlat under en konstruerad nyhetsvecka. Metoderna i studien består av både en manuell språkriktighetsanalys och en genomkörning av materialet i textbehandlingsprogrammet Microsoft Words (2016) inbyggda språkgranskningsprogram samt det separata språkgranskningsprogrammet Svefix. För att skapa en normeringsram för finlandssvenskt mediespråk används kodifierande och normerande regelverk i form av Finlandssvensk ordbok på nätet, Svenska Akademiens ordlista på nätet, Svenska Akademiens språklära och Svenska skrivregler. Därtill används de två nämnda språkgranskningsprogrammen samt den finlandssvenska mediespråkvårdens riktlinjer i form av språkrådsmejl till journalisterna och webbplatsen mediespråk.fi. Normbrotten kategoriseras enligt två olika system. För det första kategoriseras de enligt typ – ortografi, morfologi, syntax och morfosyntax samt ordval och fraseologi – för att skapa en kvantitativ översikt av materialet. För det andra kategoriseras de enligt orsak bakom normbrottet – normlucka, normkonflikt eller normkollaps – för att skapa en grund för en kvalitativ diskussion om normbrotten. Studien visar att normbrott förekommer relativt frekvent i artiklar på svenska.yle.fi: ungefär vart 54:e ord bryter mot den offentliga standardnormen. Det förekommer flest normbrott inom ortografin, främst i form av interpunktionsfel och tryckfel i stavningen. Därtill förekommer finlandismer frekvent i materialet, både som enskilda ord och som finlandsspecifika konstruktioner. Både normbrotten inom ortografin och finlandismerna kunde undvikas genom att använda språkgranskningsprogram. Studien visar också att den största orsaken bakom normbrotten (71 %) är normluckor, dvs. att skribenten inte känner till normeringen eller saknar ett ord eller uttryck i sin vokabulär. Normkollapserna (15 %), dvs. slarv, och normkonflikterna (14 %), dvs. en konflikt mellan skribentens privatsfärs språk och standardspråket, förekommer ungefär lika frekvent. Studien visar slutligen att den finlandssvenska mediespråkvårdens språkriktighetsnormering i form av specifika språkråd på mediespråk.fi och i språkrådsmejl till journalisterna inte följs i någon större utsträckning i nyhetsartiklar producerade av Svenska Yle.
  • Tigerstedt, Linda (Helsingfors universitet, 2016)
    Syftet med avhandlingen är att genom en jämförande analys, med betoning på den finlandssvenska språkvården, se om det skett en förändring av synen på svenskan i Finland under de senaste hundra åren. Jag jämför Hugo Bergroths Finlandssvenska och Mikael Reuters Så här ska det låta. Den gemensamma nämnaren för de två verken är finlandismer, d.v.s. ord och uttryck som endast används i finlandssvenskan. I avhandlingen diskuteras finlandssvenskans utveckling under de senaste hundra åren, med ovannämnda verk som utgångspunkt, och olika historiska och teoretiska aspekter på den finlandssvenska språkvården tas upp. Jag tar hjälp av Thomas Kuhns teori om vetenskapliga revolutioner för att se på en eventuell förändring inom finlandssvenskan. Som forskningsmetod använder jag mig av jämförande analys. Reslutatet av avhandlingen är att det endast skett marginella förändringar inom såväl finlandssvenskan som synen på den under de senaste hundra åren. Även om det tidvis på sina håll förespråkats för en egen finlandssvensk språkpolicy har den allmänna åsikten varit att finlandssvenskan bör följa samma språkliga riktlinjer som svenskan i Sverige, dock utan att förlora sina egna språkliga särdrag. Min slutsats är att det inte skett några större förändringar inom finlandssvenskan eller synen på den under de senaste hundra åren och att finlandismbeståndet verkar relativt stabilt.
  • Söderman, Markus Bengt (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syftet med denna avhandling pro gradu har varit att undersöka vad som ligger bakom finlandssvenskars språkval i digitala webbmiljöer. Samhället har sedan 1990-talet digitaliserats i rask takt och i den västerländska civilisationen har ett liv utan internet blivit allt mer främmande. Därför är det viktigt att det uppkopplade samhället även fungerar för språkliga minoriteter och därför behöver vi undersöka hur denna grupp navigerar på internet och när de använder vilka språk och varför. Urvalet består av unga finlandssvenskar från Helsingforsområdet som alla är födda mellan åren 1995–2000. Alla talar svenska som L1-språk, men de flesta talar även finska som L1-språk, vilket avspeglar den finlandssvenska populationen väl som till hög grad är tvåspråkig, speciellt i den finländska huvudstadsregionen. Informanterna kontaktades och datan samlades in under år 2017 där det totala inspelade materialet var lite över 9 timmar långt. I studien används modern mjukvara för skärminspelning samt annoteringsprogrammet Elan vilket ger en bild av hur informanterna navigerar på sex olika webbsidor och möjliggör mätning av tiden med hög precision. Den insamlade datan operationaliserades och fördes in i SPSS där de olika variablerna kunde mätas mot varandra och jämföras med den enkätundersökning som också utgjorde en del av undersökningen. Tillvägagångsättet att samla in den här typen av data för språkforskning är relativt nytt och öppnar upp för nya framtida möjligheter inom språkforskningen. Resultaten pekade på att kompetens i finska och identifikation med den finskspråkiga folkgruppen korrelerade negativt med hur lång tid informanterna uppehöll sig på webbsidor med svenskspråkigt innehåll, det vill säga att inga belägg kunde efter hypotesprövning finnas för att en finlandssvensk identitet eller kompetens i svenska skulle ha någon påverkan på hur mycket finska eller svenska informanterna använder sig av i webbmiljöer. En negativ korrelation innebär att tiden på svenskspråkiga sidor blir mindre när informanterna uppger en högre identifikation med och kompetens i det finska språket.
  • Partanen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Kelan virkakieltä Instagramissa. Sosiaalisen median käyttö on yleistynyt varinkin nuorten keskuudessa viime vuosikymmenen ajan (Tilastokeskus 2017) ja yritysten ja mainostajien lisäksi myös viranomaiset (mm. Verohallinto, Kela, Skatteverket) ovat löytäneet tiensä sosiaaliseen mediaan. Aikaisempi tutkimus virkakielestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa on keskittynyt ruotsalaisten viranomaisten verkkosivujen tutkimukseen (Hanell 2012) ja viranomaisen ja kansalaisen väliseen viestintään Facebookissa (Sörlin & Söderlundh 2014; Nord & Sörlin 2016). Kela on liittynyt Instagramiin vuonna 2016, mutta laajempaa tutkimusta Kelan tai muiden viranomaisten kielenkäytöstä Instagramissa ei ole tehty. Tästä syystä tutkielma keskittyy aluksi kartoittamaan eksploratiivsella menetelmällä, millä kielillä Kela viestii Instagramissa ja minkälaisia julkaisut ovat visuaalisesti ja temaattisesti. Tutkielman toinen osa tarkastelee virkakieltä systeemis-funktionaalisen kieliteorian (Holmberg & Karlsson 2006; Holmberg, Karlsson & Nord 2011) kautta keskittyen interpersoonaiseen merkitykseen ja erityisesti puhefunktioihin. Tutkimus tarkastelee, minkälaista Kelan virkakieli on Instagramissa, minkälaisia puhefunktioita Kela käyttää julkaisuissa ja minkälainen suhde Kelan ja kansalaisen välille muodostuu puhefunktioiden avulla. Analyysissä keskitytään ruotsin kielen neljään olennaiseen puhefunktioon, jotka ovat väite, käsky, kysymys ja tarjous. Funktionaalisen teorian lisäksi Kelan ja kansalaisen suhdetta analysoidaan, miten ja miksi osallistujia tehdään näkyviksi tai näkymättömiksi. Materiaali koostuu 78 julkaisusta, jotka ovat julkaistu Kelan julkisella @kela_fpa Instagram-tilillä aikavälillä 16.4.2019-18.2.2020. Julkaisut on kerätty manuaalisesti Excel-taulukkoon, johon kirjattiin julkaisun päivämäärä, julkaisukuvatyyppi, julkaisutekstin kieli ja sanamäärä sekä emojien ja hashtagien määrä. Materiaali on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Eksploratiivinen analyysi osoittaa, että Kela viestii pääosin suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielisten tekstien määrä on n. 70 % kaikista julkaisuteksteistä. Kielilaki (423/2003, 6 §) velvoittaa Kelan kaksikielisenä julkisoikeudellisena laitoksena viestimään molemmilla kansalliskielillä. Vain parissa julkaisutekstissä on käytetty saamen ja englannin kieliä. Kelan julkaisukuvista suurin osa on valokuvia, mutta kuvitettujen ja tekstiä sisältävien julkaisukuvien osuus on merkittävä. Vähiten Kela julkaisee videoita. Julkaisu-tekstien teemat vaihtelevat paljon, mutta yleisimmät teemat liittyvät lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Muita teemoja ovat mm. työttömyys ja työehdot, asuminen sekä asiointipalvelut ja muut palvelukanavat. Tutkielman toisen osan keskeisimmät tulokset viittaavat siihen, että Kelan ja kansalaisen suhde on hierarkkinen ja asymmetrinen. Kela viestii lukijalle eniten puhefunktion käskyn kautta sekä kongruentisti että inkongruentisti. Käsky toteutuu kongruentisti verbin ollessa imperatiivissa, kun taas inkongruentti toteutus muodostuu esimerkiksi väitelauseen kautta. Käskyn toteutuminen väitelauseen muodossa inkongruentisti koetaan yleisesti ruotsin kielessä tapana ilmaista kohteliaisuutta. Se, että käsky on yleisin puhefunktio, kertoo Kelan ja lukijan hierakisesta ja asymmetrisestä suhteesta. Myös puhefunktioita väitettä käytetään usein, joka on aikaisemman tutkimuksen valossa yleistä virkakielessä (Lassus 2010, Lind Palicki 2010), sillä usein institutionaalisten tekstien tarkoitus on informoida. Kysymys ja tarjous ovat vähiten esiintyvät puhefunktiot. Huomion arvoista on se, että Kela viestii kysymysten avulla, jotka on muotoiltu siten, että kysymyksen lukija voisi itse mahdollisesti esittää kysymyksen Kelalle. Nämä keinotekoiset kysymykset voi tulkita Kelan toimesta yritykseksi luoda läheisempää suhdetta lukijan kanssa. Kelan ja lukijan asymmetrinen suhde vahvistuu, kun tarkastellaan, miten tekstin vastaanottajaa, kansalaista, ja tekstin lähettäjää, Kelaa, puhutellaan. Lukijaa puhutellaan yksikön toisella persoonalla useasti, mutta Kelaa ei puhutella lainkaan monikon ensimmäisessä persoonassa, joka olisi luonteva vastapari sinuttelulle symmetrisessä suhteessa. Kelaan viitataan institutionaalisella nimellään FPA vain viidesti, kun taas lukijaan viitataan useasti substantiiveilla pappan ja föräldern. Lukijan puhuttelu nostaa hänet myös näkyväksi osallistujaksi ja se, että lukijalla on näkyvämpi rooli kuin viranomaisella on yhteneväinen tulos aikaisemman tutkimuksen kanssa (Lassus 2010; Tolvanen 2016; Alén 2017). Lukija ja Kela tehdään näkymättömiksi osallistujiksi eri tavoin. Lukija jää usein näkymättömäksi imperatiivin ansioista, kun Kela jää näkymättömäksi s-passiivin ansiosta. Huomioitavaa on myös se, että Kela ei ole osallistujana yli 60 % lauseissa, joka on puolet enemmän kuin verrattuna lukijaan, joka ei ole osallistujana n. 30 % lauseista.
  • Norrby, Catrin; Lindström, Jan; Nilsson, Jenny; Wide, Camilla (Riksbankens Jubileumsfond, 2021)
    RJ:s skriftserie
    Interaction and Variation in Pluricentric Languages (IVIP) is a research programme which was funded for eight years (2013–2020) by the Swedish research foundation Riksbankens Jubileumsfond for the Advancement of the Humanities and Social Sciences. The programme findings have, to date, resulted in some sixty publications; for details the reader is directed to the list of publications available at the IVIP homepage (https://www.su.se/svefler/ivip/publikationer-publications/publications-ivip-1.123078). The plan to investigate pluricentricity based on interactions in the national varieties of Swedish evolved partly from an earlier Australian research project on address practices in the pluricentric languages English, French, German and Swedish (Clyne/Norrby/Warren 2009), which had uncovered some interesting pragmatic differences between national varieties of these languages, and partly from the realisation that there was very little research on pluricentricity from an interactional perspective at the time. Accordingly, the main motivation of the research programme was to address this research gap and, more specifically, to contribute to the fuller description of the variation in communicative patterns between the two national varieties of Swedish based on comparable datasets. This book reports the project’s main findings concerning following areas of interest: greeting behavior, forms of address, presenting the reason-for-a-visit, directive actions, assessments, feedback, and thanking. Also topics such as embodiment, non-verbal resources and artefacts in interaction are discussed.
  • Ikonen, Josefin (Helsingin yliopisto, 2019)
    I denna avhandling studeras finlandssvenska binamn genom en särdragsanalys. Syftet är att kartlägga hurdana binamn finlandssvenskar bär samt att undersöka hur binamnen avviker från det rikssvenska binamnsmönstret. Detta görs genom att studera finska tendenser och finlandssvenska särdrag i binamnen. Materialet har samlats in genom en enkätundersökning som besvarades av 104 personer. Sammanlagt 210 binamn har plockats ut för analys. Metoden är huvudsakligen kvalitativ då binamens språkliga material och bildningssätt analyseras utgående från binamnens karaktär, binamnsbärarnas svar i enkätundersökningen samt tilläggsinformation som samlats in per telefon. Binamnens språkliga material avgörs utgående från binamnens källa. Källan kan vara ett uttryck som man kännetecknar som ett namn eller som ett lexikalt ord. Namnmaterial, liksom binamnens källmaterial, har dock en tendens att vara tvetydigt bland annat eftersom lexikala ord kan vara homonyma med namn. Eftersom binamnets källa inte alltid går att avgöra kan binamn även ha en källa som kategoriseras som någonting mitt emellan namn- och ordmaterial. Binamnens bildningssätt undersöks huvudsakligen utgående från kortformer av personnamn som används som binamn. På rikssvenska bildas kortformerna enligt ett visst mönster och de uppfyller vissa villkor. Kortformerna är tvåstaviga med betoningen på första stavelsen och de bildas inte av obetonade stavelser från grundnamnet. Kortformerna har endast ett artikulationsställe i mediala konsonantljud, vilket innebär att konsonantljuden produceras på samma ställe i talapparaten. Dessutom är den andra av två mediala konsonanter tonlös. Utöver bildningssättet för kortformerna kan binamn också bildas genom att man lägger till en ändelse till en avledningsstam eller med hjälp av ett tillägg som fungerar som ett binamnselement. För att urskilja finlandssvenska särdrag och finska tendenser undersöks hur bland annat kortstavighet, lexikala avvikelser från rikssvenskan samt förekomsten av mediala konsonantkombinationer manifesterar sig i de finlandssvenska binamnen. Finsk binamnsbildning presenteras i relation till rikssvensk binamnsbildning. I resultatdiskussionen framkommer att de finlandssvenska binamnen till stor del påminner om de rikssvenska, i och med att binamnen i huvudsak har andra namn som källa och att binamnen bildas enligt det etablerade, rikssvenska bildningsmönstret. Avvikelserna kan ofta förklaras av finskt inflytande, men inte alltid. Finlandssvenska binamn som uppvisar finska tendenser präglas av att finska binamn lånats in, att finska ändelser fogats till namnstammen och av att de mediala konsonanterna inte följer samma krav som de rikssvenska binamnen. Finlandssvenska binamn kännetecknas också av att de kan vara kortstaviga eller att de bryter mot rikssvenska kvantitetsförhållanden på annat sätt.
  • Alander, Sofia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, miten ruotsin kielen månne-sanaa käytetään nykyruotsissa. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, voisiko sanan määritellä finlandismiksi. Tutkielman pääpaino on suomenruotsalaisessa kielenkäytössä. Ruotsinruotsalaista aineistoa käytetään työssä vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään 2010-luvun sanomalehdistä koostettuja korpuksia. Korpukset ovat Göteborgin yliopiston ylläpitämiä ja kaikille avoimia internetissä. Aineisto koostuu 22:sta suomenruotsalaisesta ja 8:sta ruotsinruotsalaisesta korpuksesta. Korpuksista on korpustyökalun avulla eroteltu kaikki sanan månne sisältävät lauseet. Lauseita on suomenruotsalaisessa aineistossa 147 ja ruotsinruotsalaisessa aineistossa 161 kappaletta. Aineiston analysoinnissa käytetään pääasiassa kvalitatiivisia menetelmiä. Aineistolle tehdään laaja syntaktinen analyysi, joka keskittyy sanan månne sijaintiin lauseessa sekä lauseen sanajärjestykseen. Tutkielmassa selviää, että månne on yleisempi sana suomenruotsalaisessa aineistossa. Suomenruotsalaisessa aineistossa månne esiintyy lauseen alussa suurimmassa osassa lauseista. Lauseen lopussa sanaa ei käytetä suomenruotsissa juuri ollenkaan. Suomenruotsalaisessa aineistossa månne esiintyy varsinkin lauseen alussa usein yhdessä negaation inte tai jonkin kysymyssanan kanssa. Suomenruotsissa hyödynnetään usein myös månne-sanan antamaa mahdollisuutta käyttää suoraa sanajärjestystä kysymyslauseessa, mikä ei yleensä ruotsin kielessä ole mahdollista. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa månne sijaitsee useimmiten lauseen keskellä. Sanaa käytetään ruotsinruotsissa lauseen alussa ja lopussa suunnilleen yhtä usein. Ruotsinruotsissa månne esiintyy välillä lauseen keskellä välimerkkien avulla erotettuna lisäyksenä. Ruotsinruotsissa lause saattaa myös alkaa infiniittimuodossa olevalla verbillä. Tulokset viittaavat siihen, että månne on tavallisempi sana suomenruotsissa kuin ruotsinruotsissa. Kyseessä voisi olla statistinen finlandismi tai arkaismi, jonka käyttö saa pragmaattista tukea suomen kielen vastaavista konteksteista. Myös suomenruotsin hitaampaa kielenkehitystä ruotsinruotsiin verrattuna voidaan pitää yhtenä syynä tutkimuksessa löytyneille eroavaisuuksille. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta sanan månne käytöstä eri tekstilajeissa sekä murteissa. Erityisesti puhutun kielen tutkiminen voisi valaista ja selittää månne-sanan käyttöä ja variaatiota ruotsin kielessä. Myös sanan etymologia on osittain epäselvä, minkä vuoksi sanan månne ja sen mahdollistamien lauserakenteiden alkuperää tulisi tulevaisuudessa tutkia tarkemmin.
  • Lindström, Jan; Wide, Camilla; Nilsson, Jenny; Norrby, Catrin (University of Turku, 2020)
    Svenskan i Finland
    Våra tidigare studier av servicesamtal inom IVIP har visat att det finns vissa skillnader mellan Sverige och Finland i fråga om t.ex. hälsnings- och tilltalspraktiker (Norrby m.fl. 2015; Wide 2016; Nilsson m.fl. 2017; Norrby m.fl. 2018; Nilsson m.fl. 2018). I en tidigare studie av kundernas ärendepresentationer (Lindström & Wide 2017) noterade vi att det, trots många likheter, föreligger vissa systematiska skillnader i hur önskan att köpa eller avhämta biljetter uttrycks på svenska i Sverige respektive Finland. De finlandssvenska kunderna använder t.ex. påfallande ofta frågeform när de vill köpa biljetter (Har du biljetter till x?) och preteritum eller pluskvamperfekt när de hämtar förbokade biljetter (Jag hade biljetter till x). Detta kan ses som ett utslag av talarnas orientering mot den för Finland mer typiska respekt- och hänsynsstilen som kännetecknas av formella artighetsmarkörer, garderingar och indirekta uttryckssätt (Saari 1995; Norrby 2014, 232). För att utforska sambandet mellan språk och nation närmare inkluderar vi i den här studien även servicesamtal på finska i jämförelsen av kundernas ärendepresentationer i Sverige och Finland. Syftet med vår artikel är att redogöra för de vanligaste presentationsformerna i servicesamtalen och jämföra distributionen av dem mellan varieteterna och språken. Lägger vi fokus på de finlandssvenska kunderna ser vi att de utför den sociala handlingen ’att presentera sitt ärende’ på ett sätt som pragmalingvistiskt dels konvergerar med allmänsvenska, dels med finska konventioner. I användningen av modala deklarativer följer finlandssvenska talare en generell hövlighetsnorm i svenska, medan de i benägenheten att favorisera interrogativer och tempusförskjutning orienterar sig mot ett finländskt sätt att uttrycka sig. En sådan pragmatisk balansgång mellan svenskt och finländskt torde vara rätt allmänt för finlandssvenskar överlag, vilket vi också belagt i en jämförande studie av tilltalskonventioner i svenska, finlandssvenska och finska läkarkonsultationer (Wide m.fl. 2019). Det som ur en sverigesvensk synvinkel ser ut som ett ovanligare eller avvikande sätt att uttrycka sig hos de finlandssvenska kunderna avspeglar således en orientering mot hur ärenden ofta presenteras på finska, och i Finland. Denna orientering präglas av ett större mått av indirekthet än i uttryckssätten i Sverige.
  • Tandefelt, Marika (Svenska handelshögskolan, 2008)
    Working Papers
    Reklam sägs använda ett modernt, gärna ett nyskapande språk. Detta är ett påstående som inte så lätt kan verifieras. Tidningsannonsen är troligen den skriftspråksgenre som har fått minst uppmärksamhet av språkforskare. De som skriver texten i en tidningsannons är personer som representerar det samtida språkbruket. Annonser som representerar olika tidsepoker skiljer sig därför från varandra inte bara genom att annonsen förändras i fråga om stil och form. Annonsens språk avspeglar också den språkliga förändringsprocess som kontinuerligt pågår i varje språksamhälle. Annonser, och marknadsföringsmaterial över huvud taget, läses också av många människor som i övrigt läser mycket litet eller kanske inte alls. Marknadsföraren, reklamskribenten (copywriter) och AD:n producerar m.a.o. texter som på ett omedvetet sätt kommer att vara språkmodeller för sina läsare. Förändringar i språket kreeras inte och drivs inte på av språkforskare, utan av vanliga språkbrukare i interaktion med andra språkbrukare. Sett ur ett sociolingvistiskt perspektiv har det vitt spridda reklamspråket därför inflytande på språket i samhället. Syftet med det reklamspråksprojekt som presenteras i föreliggande rapport är att analysera hur och när förändringar i svenskan som uppträder i Sverige dyker upp i annonser som skrivs på svenska i Finland. Reklam på svenska Finland under 1900-talet står i fokus, och tidningsannonser för Stockmanns varuhus i Helsingfors utgör primärmaterialet. Tidningsannonser för varuhuset Nordiska Kompaniet (NK) i Stockholm under motsvarande tid tjänar som jämförelsematerial. I denna rapport presenteras projektets syfte, de uppställda forskningsfrågorna, och resonemanget illustreras med exempel ur projektmaterialet. Rapporten innehåller också en beskrivning av projektets reklamdatabas och basfakta om material och metoder. -
  • Alén, Jenni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millainen suhde lukijalla ja Kansaneläkelaitoksella on vuosina 1986 ja 2011, sekä miten suhde on muuttunut vuodesta 1986 vuoteen 2011. Materiaalini koostuu kahdesta kansaneläkelaitoksen työttömille tarkoitetusta esitteestä vuosilta 1986 ja 2011. Molemmat esitteet ovat lyhyitä ja sisältävät noin 2000 sanaa. Esitteissä kerrotaan, millaisiin tukiin työttömällä on oikeus sekä miten tukia haetaan. Vuoden 2011 esite on kirjoitettu selkokielellä ja se on saanut LL-Centerin hyväksynnän. Tutkielman kulmakivenä toimii systemis-funktionaalinen kieliteoria, jonka käsitteistöä ja keinoja analysoida kieltä hyödynnän tutkimusmenetelmässäni. Päästäkseni selville, millainen suhde Kansaneläkelaitoksella ja lukijalla on, tutkin millaisilla sanoilla lukijaan ja instituutioon viitataan, lisäksi tutkin millaisia rooleja heillä on lauseissa. Tutkin myös, millaisia apuverbejä esitteissä käytetään ja kehen niillä viitataan. Tämän lisäksi tutkin ohjataanko lukijaa suorilla vai epäsuorilla käskyillä. Tutkielman tulokset osoittavat, että Kansaneläkelaitoksen ja lukijan suhde on hierarkkinen. Kansaneläkelaitoksen valta-asema tulee selkeästi esille esimerkiksi käskylauseissa sekä siinä, että Kansaneläkelaitos viittaa itseensä käyttäen organisaation nimeä pronominien sijaan. Vuonna 1986 lukijaa ei puhutella lainkaan, mutta vuonna 2011 lukijaa sinutellaan peräti 157 kertaa. Sinuttelun ja suorien käskymuotojen käyttäminen vuonna 2011 viittaavat toisaalta myös siihen, että suhde on muuttunut läheisemmäksi. Sekä lukijaan että Kelaan viitataan paljon useammin vuoden 2011 esitteessä kuin vuoden 1986 esitteessä. Lukijaan viitataan kuitenkin huomattavasti useammin kuin Kelaan. Lukijalla on myös aktiivisempi toimijan rooli vuoden 2011 kuin vuoden 1986 esitteessä. Modaalisia apuverbejä on selkeästi enemmän vuoden 2011 esitteessä ja ne ilmaisevat useimmiten lukijan velvollisuutta tehdä jotakin. Vuoden 2011 esite on saanut hyväksynnän selkokielisenä tekstinä, mutta esitteestä löytyy useampia kohtia, jotka eivät noudata esimerkiksi LL-Centerin antamia ohjeita helppolukuisen tekstin kirjoittamisesta. Jotta lukijan ja Kansaneläkelaitoksen välisestä suhteesta sekä sen muuttumisesta voitaisiin tehdä tarkempia johtopäätöksiä, pitäisi tutkia useampi esitteitä myös 1990-luvulta sekä 2000-luvun alkupuolelta.
  • Björklöf, Sofia (Helsingfors universitet, Finska, finskugriska och nordiska institutionen, Nordica, 2017)
    Nordica Helsingiensia
    In the focus of this article are Swedish loanwords in the western subgroup of the coastal dialect of the Estonian north-eastern coastal dialects. The article is based on the material collected for the dictionary of Estonian dialects. The material studied consists of 225 words, which occur in all three or only two of the parishes (Jõelähtme, Kuusalu, Haljala) of the dialectal area. Half of the words are loanwords from neighbouring languages around the Baltic Sea. Most of the loanwords are borrowed from Finnish, the second biggest group being Swedish loanwords. A part of the latter originate from the Swedish dialects in Finland and some from other varieties of Swedish. Some words with a Swedish origin have probably been borrowed via Finnish. There are also loanwords that may have been borrowed either via Finnish or straight from Swedish dialects in Finland. In the studied Estonian regional dialect there are local derivations of the Swedish loanwords, hybrid compound words consisting of a Swedish loanword and an Estonian word, accompanied by one possible loan translation. Some of the loanwords are adapted to the phonological system of the receiving dialect: as a result of language contacts there are word-initial consonant clusters – a feature not typical for Finnic languages. Initial-syllable secondary diphtongs are a typical feature which the Finnish contact has supported, and they occur also in Swedish loanwords (as well as in the dialect’s own words). Semantically the Swedish loanwords include almost exclusively maritime vocabulary. All of the Finland-Swedish source words are known in the dialects of Eastern Nyland in Finland and some even only there. The data supports the concept of close contacts between Estonians and Finns, but at the same time it shows that the Finns were not only Finnish-speaking but also Swedish-speaking. Twelve entirely new loan etymologies are given and three prior etymologies are rectified.
  • Harinen, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ruotsin kielen eri varieteettejä ja niiden välisiä eroja huomioidaan lukion ruotsinopetuksessa Suomessa. Tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ruotsin kielen oppimateriaalit ja ruotsin kielen opettajat esittelevät ruotsin varieteettejä sekä niiden välisiä eroja opiskelijoiden ja opettajien mielestä. Lisäksi kartoitan, missä määrin opetus ja koulun ulkopuoliset seikat ovat vaikuttaneet opiskelijoiden kielenoppimiseen sekä asenteisiin. Tutkielmani teoriaosassa määrittelen keskeisimmät varieteetteihin liittyvät käsitteet ja pohdin, millaisia varieteettejä on ylipäätään olemassa. Selvitän myös, mitä lukio-opetusta ohjaavat asiakirjat määräävät ruotsin kielen opetuksen tavoitteista sekä sisällöistä ja tarkastelen ruotsin varieteettejä osana lukion kommunikatiivista ruotsinopetusta. Tämän lisäksi käsittelen erilaisten kielimallien ja asenteiden vaikutuksia opetukseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden pääkaupunkiseudun lukion ruotsin kielen kertauskursseilla käytetyistä opetusmateriaaleista ja kyseisten kurssien opiskelijoiden sekä opettajien vastauksista. Opiskelijoiden kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 53 opiskelijaa ja teemahaastatteluihin osallistui neljä opiskelijaa jokaiselta kurssilta. Käytin opiskelijahaastatteluissa fokusryhmiä ja opettajia haastatellessani yksilöhaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönalyysin menetelmällä hyödyntäen tyypittelyä ja kvantifiointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi ruotsin eri varieteettien eroista, ja nämä erot aiheuttavat ongelmia lähinnä puheen ymmärryksessä. Opiskelijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että he eivät ole kuulleet tarpeeksi ruotsinruotsia. Suomenruotsi oli yleisesti vahvemmin edustettuna oppimateriaaleissa ja opetuksessa, mutta eroja löytyi muun muassa oppimäärien, eri opettajien sekä sukupuolten välillä. Opiskelijat halusivat tietää enemmän eri varieteeteistä ja erityisesti ruotsinruotsista, sillä yli joka kolmas suomenruotsia puhuva opiskelija haluaisi käyttää ruotsinruotsia, jos vain osaisi. Molemmat opettajat puhuvat suomenruotsia ja he ovat kommentoineet varieteettien välisiä eroja lähinnä spontaanisti. Opetuksella oli melko neutraali vaikutus opiskelijoiden asenteisiin, mutta suuri painoarvo varieteetin valinnassa. Koulun ulkopuoliset seikat vaikuttivat sitä vastoin positiivisemmin asenteisiin, mutta suhteellisesti neutraalimmin varieteetin valintaan. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että ruotsin varieteettien välisiin eroihin liittyvälle lisätiedolle on selvä tarve, ja tähän tarpeeseen tulee vastata lisäämällä erojen käsittelyä opetuksessa. Varieteetteihin pitää kiinnittää enemmän huomiota myös tulevissa opetusmateriaaleissa, minkä lisäksi opettajat tarvitsevat asiaan liittyvää jatkokoulutusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voidakaan yleistää, antavat ne silti uusia ideoita siihen, millä tavoin kieltenopetusta voidaan ylipäätään monipuolistaa ja parantaa varieteettien käsittelyn avulla.
  • Harmo, Nuutti (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.
  • Rintapää, Anniina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena on saada käsitys Suomessa esiintyvien ruotsinkielisten murteiden puhujien asenteesta omaa kotimurrettansa kohtaan. Tutkielmassa kotimurteella tarkoitetaan sitä murretta, jonka vastaaja kokee ensimmäiseksi puhumakseen murteeksi. Suomessa puhuttavaa ruotsin kieltä leimaa vahvat alueelliset murteet. Toisen kotimaisen kielen puhujia on Suomessa noin 6 % mutta harva heistä puhuu kuitenkaan täysin samalla tavalla. Tutkielman pohjana toimii asennetutkimuksissa usein käytetty kolmen komponentin malli, jonka mukaan asenne koostuu tiedosta, tunteesta sekä toiminnasta. Kysely toteutettiin nettipohjaisella kyselylomakkeella loka-marraskuussa 2020 ja siihen vastasi yhteensä 338 henkilöä. Kyselylomake julkaistiin Facebook-ryhmässä, jonka jäsenet ovat yhden Suomen suosituimman ruotsin kielisen podcastin kuuntelijoita ja tämän perusteella olettamuk-sena oli, että vastaajat ovat ruotsinkielisiä. Kyselytutkimus sisälsi väittämiä sekä avoimia kysy-myksiä, jotka oli jaoteltu kolmen komponentin mallin mukaan. Tutkielmassa käytettiin sekä määrällistä että laadullista sisältöanalyysia tulosten tarkastelussa. Tutkimuksessa selvisi, että murre koetaan ylpeydenaiheena sekä merkityksellisenä asiana. Enemmistö vastaajista oli tyytyväisiä siihen, että ovat kasvaneet oman murteensa kanssa. He kokevat myös olevansa itsevarmempia käyttäessään omaa murrettansa. Se koetaan osana identi-teettiä sekä äidinkielenä, mutta tunteiden ilmaisemisen ei koeta olevan helpompaa omalla mur-teella. Enemmistön mielestä murre on luonnollisempi kommunikaatiokieli kuin standardiruotsi. Tutkimuksessa nousi esille kolme tilannetta, jotka useammalla vastaajalla oli johtanut asen-teenmuutokseen omaa murretta kohtaan. Tilanteet olivat muutto uuteen kielelliseen ympäris-töön, ikääntyminen sekä ajan kanssa opittu arvostus murretta kohtaan. Oma asenne murretta kohtaan ei ole täysin stabiili koko elämän ajan, vaan se voi muuttua. Murre voi myös aiheuttaa assosiaatioita ikävimpiin aikoihin tai paikkoihin, joka puolestaan osalla vastaajista aiheuttivat negatiivia asenteita murretta kohtaan. Tutkimustiedon perusteella murretta käytetään enemmän kuin standardiruotsia. Kielenkäyttö on kuitenkin kontekstisidonnaista. Standardiruotsia käytetään töissä ja tuntemattomien kanssa, kun taas murretta käytetään lapsuuden ystävien, sukulaisten ja perheen kanssa. Sama pätee sosiaali-seen mediaan. Mitä henkilökohtaisempi alusta on kyseessä, sitä enemmän murretta käytetään.