Browsing by Subject "folkloristiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 41
  • Silvonen, Viliina (2020)
    Artikkeli syventyy itkuvirsien tunteisiin ja affektiivisuuteen. Alakuloiset tunteet ja esittäjän niihin vajoamien – apeus ja apeutuminen – ovat olennaisia itkuvirsissä. Analysoin, mitä tunne on itkuvirsien arkistoäänitteillä sekä millä tavoilla apeus ja apeutuminen ilmenevät. Lähestyn tunnetta itkijän ilmaisuna ja kokemuksena sekä tunteen ilmenemistä jäljiteltynä ja koetusta kumpuavana, jotka molemmat ovat äänellä itkemiselle ominaisia, toisiinsa limittyviä piirteitä. Itkuvirsien ympärille muodostuvia vaihtelevia affektiivisuuden ilmiöitä ja vaikutusaloja kutsun affektiivisiksi kehiksi. Analysoitavat itkuvirret on äänitetty Aunuksen Karjalassa vuosina 1940–2001. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyy monialaisia näkemyksiä tunteesta, niiden kompleksisesta luonteesta ja affektiivisuudesta. Tutkimus tuo keinoja arkistoäänitteiden tunteiden analysointiin. Tutkimusmenetelmän keskiössä on kaksitasoinen analyyttinen kuunteleminen, jossa hyödynnän myös aistietnografiaa. Auditiivisessa äänen analyysissa erittelen tunteisiin ja affektiivisuuteen liittyviä äänenpiirteitä, ja empaattisessa kuuntelussa havainnoin esityksen intensiteettiä oman kuuntelukokemukseni kautta. Tutkimukseen kuuluu myös vertailukuuntelijoiden haastatteluaineisto, joka täydentää omaa kuunteluanalyysiani. Itkuvirsistä kielenulkoisella tasolla välittyvä affektiivinen teho perustuu kykyyn tunnistaa hienovaraisia tunneintensiteettiin liittyviä eroja ja muutoksia äänessä. Mikään yksittäinen tekijä ei osoita apeutumista, vaan tulkinnassa eri tekijöitä tarkastellaan kontekstiin sidoksissa olevina yhdistelminä eri analyysitasoja yhdistellen. Tulkintaan vaikuttavat kunkin itkijän henkilökotainen tyyli ja esityskohtaiset seikat. Arkistoaineistosta hahmottuu apeuden ilmenemisen kannalta kolmentyyppisiä itkuvirsiesityksiä: affektiivisia, tunnetta jäljitteleviä ja tunneilmauksettomia. Nämä asettuvat selvärajaisia luokkia paremmin jatkumoksi esitystavasta toiseen, ja siitä, mitä kaikkia erilaisia esityskäytäntöjä yhteisössä on rituaalisissa tilanteissa käytetty ja pidetty sopivanlaisina, ei ole varmuutta. Affektiivisia kehiä syntyy itkijän, itkuvirren, läsnä olevien kuulijoiden ja perinteisten myyttisten käsitysten mukaisen tuonpuoleisen kesken. Myös arkistoäänitteen itkuvirren ja kuuntelijan välille voi syntyä eräänlainen affektiivinen kehä.
  • Turtiainen, Pekka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä työssä tarkastellaan teknologiasta kertomisen tapoja ja retoriikkaa kilpakirjoitusaineistossa. Tutkielman aineisto koostuu Joensuun yliopiston ETIM-tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2007 järjestämän Minä ja teknologia -keruun vuoden 1945 jälkeen syntyneiden vastauksista eli yhteenä 14 teknologiaelämäkerrasta. Vastaajien ikähaarukka on 24-vuotiaasta 61-vuotiaaseen. Työn tavoitteena on löytää erilaisia asenteita teknologisia muutoksia kohtaan ja tarkastella, kuinka ihmiset kertovat itsestään muutosten keskellä eri elämänvaiheissaan. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on tarkastella, kuinka aineiston kertojat asemoivat itseään ja muita toimijoita teknologiaelämäkerroissa ja mitä merkityksiä positioihin kytkeytyy. Toiseksi selvitetään, millaisin syin ja keinoin teknologisia muutoksia vastustetaan tai pidetään hyväksyttävinä. Tutkin positiointianalyysin avulla kertojien tuottamia positioita suhteessa eri teknologioihin. Retorisen diskurssianalyysin kautta keskityn teknologian hyväksynnän ja vastustuksen piirteisiin. Positiot kytkeytyvät aineistossa sukupolveen, ikään, koulutustaustaan, sosiaalisiin suhteisiin ja sukupuoleen. Omaa aktiivista toimijuutta korostetaan toistuvasti kerrottaessa itselle mieluisista teknologioista. Oma positio uhrina tai muiden toiminnan kohteena korostuu kerrottaessa itselle vieraasta tai vastenmielisestä teknologiasta. Menneisyyden teknologiamuistot ovat usein nostalgisesti latautuneita, kun taas uutta teknologiaa arvioidaan käytettävyyden ja hyötynäkökulman kautta. Uutta teknologiaa merkityksellistetään myös vertaamalla sitä vanhaan. Aineiston iäkkäämpien kertojien teksteissä vanhuksiin liitetään stereotypioita osaamattomuudesta ja haluttomuudesta uuden teknologian suhteen, ja nuoret saavat negatiivisesti latautuneita luonnehdintoja teknologian käyttäjinä ja suunnittelijoina. Itselle mieluisat teknologiat esitetään tavallisina ja sitä kautta hyväksyttävinä, mutta kielteiseksi koettu teknologia etäännytetään itsestä ja omasta arjesta erilaisten kategorisointien kautta. Teknologisoituva yhteiskunta esitetään sekä mahdollisuutena parempaan elämään että epätasa-arvoisena sekä perinteisten taitojen ja tapojen rapistajana. Menneisyys näyttäytyy suuressa osassa kirjoituksista nostalgisena aikana, jolloin kasvokkainen kanssakäyminen ja tasa-arvo toteutuivat kirjoitushetken nykyisyyttä paremmin. Aineistossa käsitellään runsaasti myös ympäristöongelmia, joiden suhteen teknologia näyttäytyy paitsi ongelmien syynä, myös potentiaalisena väylänä kestävälle kehitykselle. 2000-luvun teknologiset muutokset synnyttävät aineistossa runsaasti kritiikkiä ja näyttäytyvät myös uhkina etenkin suuriin ikäluokkiin kuuluvien vastaajien keskuudessa. Teknologian tutkimus, joka käsittelee ihmisten kokemuksia ja asenteita, onkin sovellettavissa esimerkiksi palvelumuotoiluun väestön ikääntyessä ja palveluiden sähköistyessä.
  • Lukin, Karina (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011)
    The dissertation discusses the conceptions of place and landscape amongst Nenets living on the island of Kolguyev or being of Kolguyev descent. The conceptions are examined through the everyday life of the community, oral recollections and narration that unfold meanings related to the island. The research material has been collected in ethnographic fieldwork in 2000 2005. The duration of individual fieldworks varies from two weeks to three months and their total duration is nearly six months. The fieldwork has been conducted both on the island and in the city of Nar yan-Mar. The main methods have been participant observation and recorded and unrecorded informal interviews. In addition to the field work data, archive materials, travel accounts, and other historical texts by outsiders about Kolguyev or the Nenets living in the European side of Russia have been used as a research material. The analysis is based on the idea of the place as a meeting point of the physical features, experiences in them and collective narration about them. The concept sense of place is used to describe the interaction of these three. Lived space manifests individual s or collective sense of place. The places form different kinds of networks of meanings which are called landscapes. Hot spots are places where different meanings accumulate. Furthermore, the material is analysed using the concepts of Tale World and Story Realm by Katherine Young. The Tale World is a realm created during the Story Realm, i.e. the event of narrations. The Tale Worlds are true as such but become evaluated in the Story Realm. The Tale Worlds are seen to arise both from the physical features of a place and from oral tradition, but at the same time these worlds give meanings to the place. The Tale Worlds are one of the central ingredients for the sense of place. One of the most central hot spots in Kolguyev is the arok harbour, where most of the themes of the pre-Soviet Tale Worlds are placed: trade and interaction with the Russians, rituals of the popular religion and arrival of the first Nenets to the island. arok is also part of the landscape of the coast where the meetings of Nenets and the other(s) are generally connected. Furthermore, arok is connected to the network of amans graves but also more generally to the landscape of collective sacred and sacrificial places. Another hot spot is the population centre of Bugrino which unfolds through the evaluations of the Tale Worlds. It also is the centre of the everyday life of the community studied. The Tale Worlds of the radiant past fastens on the population centre which is described through the negative models within the genre of litany. Sacred places, that represent the possibility to meet the Otherworld or mark places were encounters with the Otherworld have taken place, generate many kinds of landscapes in the island. They fasten on the graves of the amans, sirtya tradition, and to collective sacred places with their associations. The networks are not closed systems but are given meanings and new associations continuously in narration and recollection. They form multi-level and significant landscapes which reflect the fastening of the Kolguyev Nenets in the tundra of the island. In the research material the holy places and the popular religiousness are emphasised which is one of the most significant research results. It can be seen to reflect collective resistance and the questioning of the atheistic propaganda of the Soviet years. The narration and the recollection often refer also to the discourse of the anti-religious propaganda or use its strategies. The centrality of the holy places is also based on the tenacity of the religious Tale Worlds and sense of place and to the collective significance of the religion in general.
  • Haapoja, Heidi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kalevalaic runo singing was a tradition of metered oral poetry. During the last 200 years, runo songs have been one of the main interests of folklorists in Finland. The vast archival collections of manuscripts and recordings have had an important role in the Finnish nation-building process. Across the last twenty years, professional folk musicians have revitalized the singing of such poetry: runo singing can now be heard in concert halls, and in jam sessions; it has become a visible part of the today s professional folk music field. The archival collections of runo songs provide resources and models for making this music, but new and creative innovations are emphasized in the field. This study examines how the relationship between past and present is constructed in the field of contemporary Kalevalaic runo singing in Finland. The data consist of interviews with professional folk musicians, participant observation and media texts such as newspaper articles, TV documentaries and publications and discussions on the Internet. The methodological foundation of the research combines theories on the concepts of nationalism, authenticity and tradition. The methods of analysis stem from practices of ethnographic research, including autoethnography. In the context of contemporary folk music, a strong bond is formed between past and present performers and songs, and this bond is given both permanence and significance. In the discourses of the data, the relationship between past and present is analyzed on four levels: 1. on the personal level, in which the emotions, experiences and fates of present and past performers are seen as intertwined in the process of singing; 2. on the national level, where the use of Kalevalaic songs is justified by referring to our national past and the kinship of Finno-Ugric peoples; 3. on the level of performances, where the references to past songs are made by using certain authentic generic features that are used to either maximize or minimize the intertextual gap; 4. on the level of cultural mediation, in which the relationship between past and present singers and songs is formed by naming the cultural expression as tradition. The study offers a novel point of view on the contemporary value of the runo singing tradition and, furthermore, on the ideological and discursive processes whereby traditions are made significant.
  • Pekkola, Airi (Helsingin yliopisto, 2016)
    ABSTRACT THE AGONY OF TOOTHACHE ON THE USE OF FOLK MEDICINE TO CURE TOOTHACHE AND PREVENT TOOTH DECAY IN FINLAND AND ESTONIA Today, Finnish parents-to-be receive guidance on oral health at maternity clinics even before their child is born. An abundance of information is also available via newspapers, radio, television and the Internet. Although people know full well which foods, stimulants and lifestyles damage their teeth, tooth decay (caries) is an endemic disease, and its treatment is a major cost to both society and individuals. However, tooth decay is not the scourge of industrialised societies alone; rather, the aches and pains it causes have been deplored in texts ranging from the writings of classical antiquity to Finnish folk poetry. This study explores the use of folk medicine to cure and prevent toothache. The central theme is popular medicine as practised at home and in the domestic environment. The study spans from the 1750s to the 21st century, thus encompassing a period when no profession of medically trained dentists even existed. The research area covers Finland and Estonia, and the theoretical foundation is based on comparative research and hermeneutics. The primary research material has been obtained from archives which contain information on curing toothache, gathered through data collection, surveys and writing competitions. The research material also includes letters sent by Finns and Estonians in response to my newspaper advertisement requesting people to describe how they cure toothache at home. In addition, I examine the literature that has been available on oral healthcare and medical treatment, including laymen s medical and self-help books, medication guides, publications on medical plants and articles in professional journals, newspapers and magazines. This study demonstrates that the prevention of oral disease was effectively considered in past literature on medication. Dental decay is a disease that does not heal itself. The initially mild symptoms gradually get worse and become more frequent. As the disease progresses, its nature changes when the infection spreads to the jaw bone and an abscess is developed there. This study shows that people used to know about the many different types of toothache and could choose ways to cure toothache that stopped the pain and made the tooth healthy until the following pain episode. The magical elements involved in folk medicine did not play a key role in curing toothache in the domestic environment. Instead, efficient instruments and substances were employed to target each stage of the disease. This was impossible with internal diseases, which caused equally severe pain. It is unlikely that any other disease has been treated in the home environment with as many instruments, substances and methods as toothache. The recurring pain did not stop until the tooth was removed or it disintegrated as a result of the strong remedies used. Finns and Estonians have had access to knowledge and training on oral health based on the science of dentistry since the 19th century. My research material and current knowledge indicate that the methods Finns use for dental care have improved over the past 100 years, albeit slowly. Preventive dental care used to begin in the same way as at present with pregnant women. They had to comply with certain rules to prevent permanent damage to their unborn child s developing teeth. Preventive measures continued immediately after delivery with the use of magical spells. The responsibility for children s oral health remains in the family. Modern dental experts have found it necessary to record this basic tenet in the Finnish Current Care Guidelines, but it was self-evident for our ancestors because no other type of dental care was available. This study on curing toothache explores an extensive and multidimensional field of popular medicine that has not yet been comprehensively charted. Keywords: folk medicine, toothache, magic, popular medicine, education, prevention
  • Ahtiainen, Jaana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.
  • Briody, Micheal (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007)
    Between 1935 and 1970 the state-funded Irish Folklore Commission (Coimisiún Béaloideasa Éireann) assembled one of the great folklore collections of the world under the direction of Séamus Ó Duilearga (James Hamilton Delargy). The aim of this study is to recount and assess the work and achievement of this commission. The cultural, linguistic, political and ideological factors that had a bearing on the establishment and making permanent of the Commission and that impinged on many aspects of its work are here elucidated. The genesis of the Commission is traced and the vision and mission of Séamus Ó Duilearga are outlined. The negotiations that preceded the setting up of the Commission in 1935 as well as protracted efforts from 1940 to 1970 to place it on a permanent foundation are recounted and examined at length. All the various collecting programmes and other activities of the Commission are described in detail and many aspects of its work are assessed. This study also deals with the working methods and conditions of employment of the Commission s field and Head Office staff as well as with Séamus Ó Duilearga s direction of the Commission. In executing this work extensive use has been made of primary sources in archives and libraries in Ireland, Sweden, Finland, Estonia, and North America. This is the first major study of this world-famous institute, which has been praised in passing in numerous publications, but here for the first time its work and achievement are detailed comprehensively and subjected to scholarly scrutiny. This study should be of interest not only to students of Irish oral tradition but to folklorists everywhere. The history of the Irish Folklore Commission is a part of a wider history, that of the history of folkloristics in Europe and North America in particular. Moreover, this work has relevance for many areas of the developing world today, where conditions are not dissimilar to those that pertained in Ireland in the 1930's when this great salvage operation was funded by the young, independent Irish state. It is also hoped that this work will be of practical assistance to scholars and the general public when utilising these collections, and that furthermore it will stimulate research into the assembling of other national collections of folklore as well as into the history of folkloristics in other countries, subjects which in recent years are beginning to attract more and more scholarly attention.
  • Paakkunainen, Nina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimukseni lähtökohtana on ollut selvittää, mitä Kalevala merkitsee ihmisille tänä päivänä sekä miten sen nähdään kuuluvan suomalaisuuteen. Lisäksi tavoitteenani on ollut ymmärtää suomalaiseksi kokemista, mistä se koostuu ja miten suomalaisuutta ja kansallista identiteettiä sekä myös kulttuuriperintöä määritellään. Työni on kvalitatiivinen ja empiirinen haastattelututkimus ja tulkinnat pohjautuvat itse keräämääni haastatteluaineistoon. Työni teoreettisen pohjan luo kansallisesta identiteetistä ja suomalaisuudesta sekä kansanrunouden ja Kalevalan kansallistamisesta tehty tutkimus. Folkloristisella tutkimuksella Kalevasta on pitkät perinteet ja siinä oman työni kannalta keskeisiksi ovat muodostuneet tutkimukset Kalevalasta osana suomalaisen kansakunnan ja kansallisen identiteetin luomista. Kansallinen identiteetti on kontekstisidonnainen, olosuhteissa määrittyvä sosiaalinen konstruktio, jota tuotetaan puheena ja kertomuksina ja se on aina jollain tapaa kuviteltu, rakennettu ja tuotettu. Kansallisen identiteetin tuottamisen rakennusaineina ovat toimineet yhteisen historian, menneisyyden ja juurien luominen, yhteiset kokemukset, kansallisen omalaatuisuuden korostaminen sekä jatkuvuuden luominen näiden välille. Kansallisesti ja kulttuurisesti hyväksyttyjen rakennusaineiden avulla saadaan aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisön jäsenten välille. Kansallisen identiteetin omaksuminen edellyttää siten tiettyjen kulttuuristen traditioiden käyttöönottoa. Kalevalaa voidaan tulkita niin ideologisena myyttinä kansallisvaltion Suomen kuin kansallisen korkeakulttuurimme synnystä. Kansalliseepoksemme arvo on usein symbolinen eikä omakohtaisesta lukukokemuksesta kumpuava. Kalevalan suomalaistavan tulkinnan avulla on eepoksesta luettavissa suomalaisten alkuperästä ja historiasta ja suomalaisille tärkeistä arvoista. Kansanrunous on toiminut välineenä rekonstruoida Suomen suomenkielisen väestön historiaa ja esihistoriaa ja näin sille on annettu kansallisen muinaisuuden arvo. Aineistoni perusteella kansallisuus ja kansallinen identiteetti ovat osa itsemäärittelyä, kanssaihmisten määrittelyä, kansallisen yhteisön määrittelyä kuin myös ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin ja koko elinpiirin määrittelyä. Keskusteluissa kulttuuriperintö määrittyy tarinoina, joissa on viisauksia ja opetuksia ja ne kulkevat sellaisten ihmisten välillä, joilla on tarpeeksi yhteistä keskenään. Kulttuuriperintö on myös tärkeä osa identiteettiä; se kertoo omista juurista ja sisältää sukupolvilta toisille siirtynyttä tärkeää tietoa, joita omaan arvomaailmaansa peilaamalla, voi rakentaa itselleen identiteettiä. Tutkimukseni mukaan Kalevalaa pidetään kertomuksena suomalaisuudesta ja se on kansallinen myytti. Kalevalaa pidetään suomalaisena kansanperinteenä, joka koostuu tarinoista ja runoista ja joita on kerrottu ja laulettu sukupolvelta toiselle. Kalevala kuvastavaa myös suomalaisuutta; sillä selitään suomalaisten omaperäisyyttä sekä siihen verrataan halutessa korostaa tiettyjä suomalaisia piirteitä. Kalevalasta halutaan siten yhä ammentaa suomalaisuuden symboleja.
  • Piispanen, Sirkku (Helsingin yliopisto, 2009)
    In my research I discuss belief legends as representations of folk morals. Doing wrong is not one s private affair because it can have consequences for the life of a whole community, and therefore, it is in a community s interest to control the conduct of its members. Belief legends have served as a means of instruction for proper behaviour. In this way a community has contributed to the socialization of its members so as to make them comply with common norms and morals. My study is focused on belief legends relating to some type of offence (a crime, an infringement or another kind of misdeed) and its consequences. I try to find out whether there are regional differences and similarities. The material consists of 3120 warning legends that have been recorded in the years 1881‒1981, mainly in Southern Savo and Southern Ostrobothnia, partly in Northern Savo and Northern Ostrobothnia. I have collected the material at the Folklore Archives of the Finnish Literature Society. As a research method I apply discourse analysis to outline the schematic model of the legends, the superstructure, and the substance of the legends, the semantic macrostructure. Also I apply quantitative methods such as cross tabulations in order to establish regional differences and similarities in the concentrated and far abstracted semantic macrostructure of the legends. I look for explanations for the perceptions made in, above all, the cultural context but also with the view of the development of judicial history. Warning legends relating to what is wrong or right are clearly an expression of peasant folklore. The most common types of offences are violations of law and transgressions of Christian traditions and of social conduct. Transgression of Christian traditions is the most frequently committed offence in all geographical areas surveyed. Warning legends have an explicit focus on offence committed by a single person. The most common punishing figure in Southern Savo is the Devil, in Southern Ostrobothnia the Dead, in Northern Savo God, and in Northern Ostrobothnia the Dead or God. The most rigid folk morals are manifested in legends from Northern Savo, where narratives of mortal sin are more frequent than in other areas. The influence of the revivalist movements may be alleged in explanation of this phenomenon. According to these legends people living in Southern Savo are the most tolerant of those included in the study, presumably because of a more liberal revivalist movement in this area, called the Friendship movement. In folk morals women are treated more severely than men. Characteristic of the legends from Ostrobothnia is the emphasis on community, while the legends from Savo lay stress on individuality. The legends from Ostrobothnia manifest a more explicit distinction between the offence committed by a woman and one committed by a man than do legends from Savo. An explanation may be found in the prevailing industries, adherent in the division of labour between the sexes, in this region. The legends are man-centric. Women s occupations are connected with home and family, whereas men s fields of activities are wider. Women moralise each other harsher than do men. Folk morals advise people to be moderate in every sense. Through belief legends people are taught to respect human beings and the rest of creation, to obey the Christian religion and God, and to be moderate in search of wealth.
  • McKeough, Andreas (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)
    A War Reprocessed Through Writing. A Study on the Narrative Processing of Experience in First-person Narratives on the Finnish Civil War In my doctoral dissertation I have studied archived writings – memoirs, diaries and an autobiography – depicting the Finnish Civil War fought in the winter and spring of 1918. The war, fought between the socialistic “Reds”, mostly of working-class background, and the politically bourgeoisie “Whites“, led to over 36,000 casualties and is still regarded as one of the most traumatic periods in the history of the nation. The Whites won the war and gained control of its official historical presentation and commemoration. My research focuses on first-person narration of the war in texts written between 1918 and 1937, in a time period from the Civil War to the years just before the Second World War. The data of the study consists of texts by 6 “White” and 6 “Red” narrators. I have analyzed each text thoroughly and then utilized a comparative view-point. My main analytical focus is threefold. Firstly I have looked at the ideosyncrasies of each text: their themes, style and intentions of narration, and key experiences. Then I have analyzed the “socio-cultural structuring” of the texts; the ways and means in which the narrators refer to social and cultural, often ideological knowledge and depict it in their texts when describing and interpreting their personal experiences, as well as the Civil War in general. Thirdly I have compared the texts to gain insight into the narrative processing of personal, hard-to-grasp, even traumatic experiences of the war, and the structuring of narrated experience. To do so, I have categorized the texts according to the narrative strategies the narrators employ, examined the qualities of narrated experience, analyzed the effect of the distance to the narrated events, and looked at the social and cultural contexts of narration. Finally, on the basis of my three-fold analysis, I have elicited the narratorsʼ modes of perceiving the Civil War and the ideological knowledge affecting these personal, yet culture-linked perceptions. I established that both the narrative processing of experience and the ideological comprehension which the narrators convey with their texts are determined mainly by two factors: the key experiences of the war and the cultural background of the narrators. Furthermore, the intentions of narration are closely linked to the genre of writing, collective historical interpretations of the war, and the social and political contexts of narration. The victorious Whites wrote prolifically of the war shortly after it, to shape and fortify their ideological interpretations and unity. This became the culturally hegemonic “master narrative“ of the Civil War. The Reds, who lost the war and had to pay dearly for their loss, write both to process their traumatic experiences and to contest this aforementioned master narrative.
  • Saarinen, Toni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassani esitän, että moderneja salaliittoteorioita, jotka ovat merkittävä tekijä nykyisessä informaatiopainotteisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, on mahdollista tutkia tieteellisen myyttitutkimuksen metodein ja käsittein. Tämän jälkeen osoitan rinnastuksen toimivuuden soveltaen myyttitutkimuksen työkaluja keräämääni verkkoaineistoon, joka koostuu viime vuosina kirjoitetuista salaliittoteoreettisista teksteistä. Tutkielmani ensimmäisessä osassa määrittelen ensin käsitteen “moderni” kiinnittäen huomiota eräisiin modernin piirteisiin, jotka osaltaan selittävät salaliittoteorioita. Tämän jälkeen esittelen sekä historiallisia että nykyisiä tieteellisiä näkemyksiä salaliittoteorioiden ominaispiirteistä, rakenteista ja funktioista. Huomioni keskittyy ensisijaisesti niin kutsuttuun Uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteoriaan, joka kuvaa salaisen tahon toteuttamaa laajamittaista suunnitelmaa diktatuurisen maailmanvaltion perustamiseksi. Seuraavaksi muotoilen käsitykseni myyteistä suhteessa vanhempaan ja uudempaan myyttien tutkimukseen ja käyn läpi ne nykypäivän myyttitutkimuksen käsitteet, jotka ovat tutkielmani kannalta oleellisia. Lopuksi yhdistän edellä mainitut teoriataustat perustellakseni sen, että salaliittoteoriat muistuttavat myyttejä ominaisuuksiltaan, rakenteiltaan ja funktioiltaan ja että ne ovat tutkittavissa samoista teoreettisista lähtökohdista kuin myytit. Esitän, että niitä voi nimittää salaliittomyyteiksi. Näen salaliittomyyttien tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi “myyttisen diskurssin” käsitteen. Sen avulla on mahdollista etsiä salaliittoteoreettisuuden myyttisiä piirteitä laajemminkin kaikenlaisesta symbolisesta viestinnästä ja kielenkäytöstä. Tutkielman toisessa osassa analysoin seitsemän suomalaisen verkkosivun kirjoituksista koostuvan aineistoni myyttisiä diskursseja, joita kirjoittajat hyödyntävät Uutta maailmanjärjestystä kuvatessaan. Aineisto sisältää niin äärioikeiston poliittisia tekstejä kuin new age -piirien uushenkisiä kirjoituksiakin. Analyysin tuloksena aineistosta nousee esiin neljään kategoriaan sijoittuvia diskursseja: ensimmäinen kuvaa jatkuvaa epäluuloa “pintaan” eli siihen, mikä on välittömästi nähtävissä, ja painottaa totuuden löytyvän syvemmältä; toinen esittää salaliittomyyttisen vastustajan äärimmäisenä pahana, joka on hyvin voimakas mutta silti voitettavissa; kolmas hahmottelee tämän vastustajan historiallisesti jättimäistä suunnitelmaa, jonka tavoite on monien alistaminen yhdeksi; neljäs kategoria koostuu keinoista, joita salaliittoteoreetikot esittävät mainitun suunnitelman vastustamiseksi. Johtopäätöksenä totean, että salaliittoteoriat ovat niihin uskoville tärkeitä maailman käsitteellistämisen tapoja sekä myyttistä, arkilogiikan ylittävää kieltä, minkä vuoksi niiden kumoaminen esimerkiksi tieteellisistä lähtökohdista usein epäonnistuu. Salaliittoteoriat muodostavat pikemminkin oman, laaja-alaisen uskomusjärjestelmänsä. Siinä tapauksessa kriittinen myyttitutkimus, joka tutkii analyyttisesti salaliittoteorioiden merkityksiä ja funktioita, on hyödyllisempi kuin niiden totuusarvoja punnitseva lähestymistapa.
  • Ekman, Erja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Kulttuurien osasto Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Folkloristiikka Tekijä – Författare – Author Ekman Erja Työn nimi – Arbetets titel – Title Kunnon työehdot maistuvat paremmalta Vuoden 2010 elintarvikealan lakon tulkintaa mediassa olleiden uutiskuvien pohjalta Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year 10.11.2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 72 s Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen lähtökohtana on mediapalvelu Cisionin keräämä, valmis kuvallinen aineisto, joka koostuu vuoden 2010 elintarvikelakosta julkaistuista uutiskuvista. Laajasta aineistosta valitsin tutkimukseen analysoitavaksi 42 kuvaa. Tutkielmassani tarkastellaan elintarvikealan työehtosopimusneuvottelujen kulkua ja siitä seuranneita lakkoja mediassa julkaistujen kuvien kautta. Tavoitteenani oli selvittää, millaisia sosiaalisia representaatioita kuvissa rakennetaan ja millaiseksi elintarviketyöläisten julkinen identiteetti niistä muodostuu. Tutkimus sijoittuu kulttuurintutkimuksen ja mediatutkimuksen välimaastoon. Toteutin tutkimuksen käyttämällä viitekehyksenä Serge Moscovicin kehittämää sosiaalisten representaatioiden teoriaa, jossa yksilö ja yhteiskunta nähdään yhteen kietoutuneena. Käsityksemme yhteiskunnasta muodostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja kommunikaatioissa muiden kanssa. Representaatiot eivät ole koskaan pysyviä, vaan ne muuttuvat ja saavat erilaisia merkityksiä eri aikoina ja eri paikoissa. (Moscovici 2000: 76.) Sosiaalisia representaatioita tutkittaessa on lisäksi huomioitava, että media ei heijasta todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan rakentaa todellisuutta omista lähtökohdistaan. Uutiskuvien avulla voidaan tuottaa erilaisia mielikuvia maailmasta ja vaikuttaa lukijaan. Tutkimukseni kannalta tärkeimpiä teoriatyökaluja olivat ankkuroinnin, objektivoinnin ja naturalisoinnin avulla vieraiden asioiden muuttaminen tutuiksi sekä representaatioiden dialogista luonnetta painottava kantateema. Elintarviketyöläisistä syntyneissä representaatioissa nähdään naisvaltainen teollisuuden ala. Mielikuva lakkolaisesta äitinä, joka tekee muiden äitien ruoat ja työskentelee tehtaassa pienellä palkalla, sai suuren yleisön suhtautumaan elintarvikelakkoon varovaisen myönteisesti. Työntekijöiden vaatimuksia kohtuullisesta palkasta ja säällisistä työajoita pidettiin oikeutettuina. Lisäksi tutkimustuloksena aineistosta nousi julkisuusvaikuttaminen. Nykyinen tiedonvälitys antaa paremmat mahdollisuudet järjestöille tuoda omaa näkemystään julkisuuteen kuin koskaan aiemmin. Sitä kautta ne voivat vaikuttaa siihen, millä tavalla niiden julkisuuskuvaa tuotetaan mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Elintarviketyöntekijä, sosiaalinen representaatio, kantateema, lakko, media Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopisto, Ethesis-tietokanta Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Koski, Kaarina (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011)
    Powers of Death. Church-väki in the Finnish Folk Belief Tradition Folk belief tradition can be defined as a communication system in which the truth value of traditional motifs is judged by their usefulness and applicability. According to the Finnish belief tradition, a substance of power called väki resides in sacred elements and in entities which vitally affect human life. Väki is both ritually avoided and harnessed for beneficial or malevolent purposes. The powers of church and death merge in church-väki, which, in beliefs and narratives, emerges when the boundary between the living and the dead is crossed or violated. In rural societies where the relationship to the dying and the deceased was close, the church-väki tradition was relevant and productive. This study is based on approximately 2700 units of archived material from thel late 19th and early 20th centuries narratives, rite descriptions, and linguistic data. It explicates the concept of church-väki, presents the background of the tradition, and analyses narratives, their meanings, and their role in early modern world view. It also explores how the concept was used when constructing social boundaries and handling otherness in the early modern Finland. The theoretic emphasis is on conceptual and genre analysis, narrativity, as well as the multiple meanings and uses of folklore motifs. Descriptions of church-väki vary from it being an invisible force to a crowd of beings and decomposing corpses. The author defines church-väki as a fuzzy concept with three prototypical cores and several names, most of which are polysemous. Polysemous words connect church-väki with for example ghosts and devils, unkempt people, and vermin, constructing a loose paradigm of supernatural and social otherness. Folklore genres of the studied narratives range from stories of personal experience to fabulates. The taleworlds and their content range from realistic (near) to extraordinary (distant). The distance between the taleworld and reality has concrete (local and temporal), narrative, and normative aspects. Distant taleworlds often follow an ontology different than in real life, although the narratives may be carefully linked to reality. Instead of being fictive, they show what would be expected outside the socially constructed everyday order. Methods of narratology are applied to coherent legends, which locate dramatic events in distant taleworlds. Linguistic genres, based on structure, function here as narrative registers of folklore genres.
  • Stark, Eija (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011)
    The Legacy of Poverty. A Study of the substance and continuity of cultural knowledge in Finnish biographical and proverbial texts The study focuses on the idea of the cultural knowledge and shared understanding that ordinary people, folk , have of the concepts and ideas about rural based poverty in Finland. Throughout 19th century and well into 20th century, the majority of the population remained agrarian and poor. By the 1950s, most people still lived in rural areas and a majority of them earned their living primarily from agriculture and forestry. Urbanization proceeded rapidly from the 1960s onwards. Even though the Nordic welfare state was firmly established in Finland by the 1970s, old forms of agrarian poverty still remained in the culture. The source material for the study consists of 99 biographies and 502 proverbs. Biographical texts include written autobiographies and interviewed biographies. A primary analyzing concept is called a poverty speech. The poverty speech has been analyzed by providing answers to the following three questions: What connotations do people attach to poverty when they speak about it? What sort of social relations arise when people speak about poverty? How is the past experience of poverty constructed in the present and in the welfare state context? Cultural knowledge is a theoretical and analytical tool that enables people to categorize information. The three questions stated above are crucial in revealing the schematic structure that people use to communicate about agrarian poverty. Categories are analyzed and processed in terms of cultural themes that contain the ideals and stereotypes of spoken motif and sub-themes. The application of theoretical and analytical premises to the poverty speech has shown that there are four cultural themes. The first theme is Power. The social connotations in the poverty speech are mostly in relation to the better-off people. Poverty does not exist without an awareness of welfare, i.e. the understanding of a certain standard of welfare above that of one's own. The second theme is about family ties as a resource and welfare network. In poverty speech, marriage is represented as a means to upgrade one's livelihood. Family members are described as supporting one another, but at the same time as being antagonists. The third theme, Work represents the work ethic that is being connected to the poverty. Hard working as a representation is attached to eligibility for `a good life´ that in Finland was to become an owner-occupier of a cottage or a flat. The fourth theme is Security. The resentment of unfair treatment is expressed by using moral superiority and rational explanations. The ruling classes in the agrarian society are portrayed as being evil and selfish with no social conscience because they did not provide enough assistance to those who needed it. During the period when the welfare benefit system was undeveloped, the poor expected the wealthier people to make a contribution to the distribution of material wealth. In the premises of cultural knowledge, both oral and written traditions are about human thinking: they deal with topics, ideas and evaluations that are relevant to their bearers. Many elements expressed in poverty speech, such as classifications and customs derived from the rural world, have been carried over into the next generation in newer contexts and a different cultural environment. Keywords: cultural knowledge, cognitive categorization, poverty, life stories, proverbs
  • Kallio, Kati (Helsingin yliopisto, 2013)
    Ways of singing. Performance arena, register and local genre in West-Ingrian oral poetry The focus of this doctoral research is on the registers, performance arenas and local genres of kalevalametric singing in Western Ingria (1853 1938). It combines the approaches of folkloristics, ethnomusicology and linguistic anthropology to obtain an understanding of the cultural patterns of singing in one historical performance tradition. The song poetics, musical structures and the performative features are, together with the poems themselves, essential in order to analyse the logic of the local (indigenous, emic) genres. Following the character of the archival material, the research concentrates on Izhorian and Ingrian-Finn festive singing cultures. The local, ethnic and historical backgrounds have a significant position in the analysis. In the analysis, the concepts of register and performance arena are central tools for understanding the local genres. The register denotes a recurrent speech or singing style, while the performance arena means a recurrent type of situation or situational frame of reference. A register, as noted by the researcher, must be named by the singers themselves in order to be interpreted as a local genre. The registers and local genres are taken as frames of interpretation, which gain their meanings via different kinds of recurrent uses and associations within a speech community. In Western Ingria, the most notable differences between different local genres were on their quality and the amount of variation. While some genres were textually, musically and performatively rather fixed and restricted, others were characterised by the exact opposite, as they were able to merge various texts, melodies, refrains and movements. Ingrian oral poetry fits well into theoretical discussions about registers as flexible, layered and complex means of communication. The notion of the situational character of the use of musical features has not previously been discussed in relation to Ingrian cultures, although the situational local genres have been analysed by Senni Timonen. A new aspect is also the interpretation of the recording situation as a multilayered performance arena, situated in various ways between public and private, formal and informal.
  • Anttila, Anna (Helsingin yliopisto, 2009)
    The subject of my research is the romantic dating culture, the practice of 'going with', among preadolescents ('tweens') in Finland during the 1990s. Preadolescence is a cultural construction of the post-industrial period, experienced by school students between the ages of 7 to 13. Deemed by researchers as a shallow, unchallenging and uninteresting period, it has been shadowed in previous studies by early childhood and puberty. This study combines paradigms of the folkloristic research of children's lore, which began in the 1970s, with those of later, turn-of-the-century girls study. The phenomena of romantic girl culture are studied in several ways, through ample and varied subject materials collected in different places at different times. The research material was collected directly from schoolchildren through interviews, questionnaires and the observations of preadolescents' behavior in discos, among other methods. Part of the material consists of reminiscent thematic writings and parts have been quoted from tween message boards. A general picture of romantic preadolescent dating culture is formed in this study from five previously published articles and a summary. The influence of western culture, with its respect for relationships, is evident in tween dating culture. Seven- to thirteen-year olds use the elements of the society around them to construct an appropriate way for themselves to 'go out' with someone. Many expressions in preadolescent dating culture are contrary to the models of adult relationships. For example, a couple isn't necessarily expected to meet each other even once, or the other party, the boy, doesn't even need to know he's dating someone. Girls organize and experience relationships by playing card fortune-telling, calculating 'Love Percentages', and other methods. Categorizing tween dating culture and its related emotional qualities from an adult point of view as simply a play is one example of the hierarchical system of generations where childhood emotions, actions and conceptions of reality aren't valued as highly as the 'real life' of adults. Lowest on the totem pole are little girls, who in this study get their voices backed up by the researcher's adulthood and research-based sisterhood. Keywords: childhood, children's lore, dating culture, girls and boys, girls study, fortune-telling games, preadolescence/tweens
  • Ruutu, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -työssäni käsittelen nuorten aikuisten kokemuksia heidän lävistyksistään ja heidän niille antamiaan identiteettiliitännäisiä merkityksiä. Samalla tarkastelen modernia lävistysskeneä nykyaikaisena perinneyhteisönä ja analysoin sitä tapaa jolla lävistysten suosion kasvu viime vuosikymmenellä on vaikuttanut ihmisten asenteisiin. Työn alussa avaan modernin lävistyskulttuurin historiaa ja käsittelen lävistysten tutkimista kulttuurintutkimuksen näkökulmasta, tarjoten poikkitieteellisiä näkökulmia. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat identiteetti ja kokemuksellisuus. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Mary Douglasin symbolisen lian käsite, Judith Butlerin performatiivinen sukupuoliteoria ja Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologia. Aineistonkeruumenetelmänä olen soveltanut puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto koostuu seitsemästä haastattelusta, joita analysoin diskurssianalyysin keinoin. Omasta lävistyshistoriastani johtuen mukana kulkee myös autoetnografinen tutkijanäkökulma. Työn analyysiluku jakautuu kuuteen osioon. Alussa käyn läpi haastateltavien lävistyshistoriaa ja ensilävistyksiin liittyneitä merkityksiä sekä sitä millä tavalla nuo merkitykset vertautuvat nykyisiin. Seuraavaksi käsittelen erilaisia lävistyksiin liittyviä henkilökohtaisia merkityksiä ja analysoin sitä, voidaanko lävistettyjen henkilöiden kesken puhua yhteisestä lävistetystä identiteetistä. Tutkin lävistysten tärkeyttä osana ruumiillista kokemusta ja lävistyksen aitouden merkitystä autenttisen identiteettipresentaation kannalta. Ikää ja ammattilaisuutta käsittelevässä osiossa pohdin sitä miten aikuinen lävistetty vastaanotetaan työ- tai opiskelupaikalla. Lopuksi analysoin lävistysten poisoton herättämiä ajatuksia sekä sitä, millä tavalla haastateltavat näkevät oman lävistetyn tulevaisuutensa. Tutkimuksessa näkyi selvästi, että lävistysten koettiin ilmiönä valtavirtaistuneen, mikä on puolestaan vaikuttanut ihmisten ja työnantajien asenteisiin positiivisella tavalla. Etenkin menneisyydessä monet haasteltavat olivat kohdanneet lävistyksiin liittyvää negatiivissävyistä kommentointia, joka on tulkittavissa Douglasin teoriaa soveltavalla tavalla. Osittain tästä johtuen varhaisemmissa lävistyksissä nähtiin enemmän kapinaa, jonka ei kuitenkaan koettu täysin kadonneen. Nykyään lävistyksiä pidettiin tärkeänä, usein korvaamattomana osana omaa minuutta ja ruumiinkuvaa. Korujen merkityksissä korostuivat viehätys lävistettyyn estetiikkaan, oman identiteetin aito julkituominen ja oman kehon haltuunotto. Lävistyksillä on voitu vastustaa sukupuolittuneita ulkonäkönormeja, minkä tulkitsen mukailevan Butlerin käsitystä sukupuolellisen toisintoistamisen mahdollisuudesta. Haastateltavat näkivät lävistykset osana elämäänsä pitkälle tulevaisuuteen. Lävistyksistä on toistaiseksi olemassa melko vähän akateemista tutkimusta, minkä lisäksi lävistysten ottaminen liitetään usein edelleen teini-ikään liittyväksi vaiheeksi. Tutkimukseni avaa lävistysten merkityksiä nimenomaan aikuisten lävistettyjen näkökulmasta identiteetin, kokemuksen ja kehollisuuden kautta, reflektoiden samalla ilmiön ja sitä kautta lävistysyhteisön kokemaa muutosta.
  • Hynninen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Käsittelen tutkielmassani sitä, millaiseksi piirtyy mielikuva verensulkijoista 1960-luvulla kirjoitetuissa kuvauksissa sekä sitä, millaisia verensulkijan kehollisuuteen liitettyjä merkityksiä kuvauksista on luettavissa. Tutkimuskysymykset ovat osa laajempaa tutkimustehtävää: millaista tietoa näitä kuvauksia tulkitsemalla voidaan saada kehollisuudesta? Sijoitan tutkielmani aiheen maagisen ajattelun kontekstiin. Lähestyn mielikuvaa kulttuurisena tietona. Myös työni toisen keskeisen käsitteen, ruumiinkuvan, määrittelen sen kulttuurisen merkityksen kautta. Tarkoitan ruumiinkuvalla jaettua käsitystä siitä, mistä ihmiskeho koostuu ja millaisena sen vaikutuspiiri nähdään. Hyödynnän kehollisuuden käsitettä tarkoittaen sillä kulttuurisesti rakennettua ja rakentuvaa konstruktiota siitä, millainen ihmiskeho on. Työni teoreettinen viitekehys muodostuu mielikuvan, kehollisuuden ja ruumiinkuvan ympärillä käydyn keskustelun lisäksi avoimen ruumiinkuvan mallista, jota hyödynnän tutkiessani verensulkijan kehollisuudelle annettuja merkityksiä. Avoimella ruumiinkuvalla tarkoitetaan maagiselle ajattelulle tyypillistä skeemaa, jonka mukaan ihmiskehon rajojen koetaan olevan mahdollista avautua ympäröivälle maailmalle, jolloin dynamistisesti vaikuttavat voimat voivat kulkea kehon ulkopuollta sen sisäpuolelle ja toisin pain. Aineistona käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin arkistoon tallennettuja tekstejä, jotka on lähetetty arkistoon vastauksena Kansantieto-lehdessä vuonna 1962 julkaistuun kyselyyn “Kuvauksia verensulkijoista”. Aineisto koostuu 233 vastauksesta yhteensä 56 vastaajalta. Käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia tarkastellessani sitä, millaiseksi muodostuu mielikuva verensulkijasta. Verensulkijan kehollisuuteen liitettyjä merkityksiä tutkiessani puolestaan hyödynnän avoimen ruumiinkuvan malliin nojaavaa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Osoitan työssäni, että aineisto sisältää useita toistuvia piirteitä, jotka muodostavat jaetun mielikuvan verensulkijasta. Kulttuurisesti jaettuun mielikuvaan sisältyvät piirteet toistuvat vaihdellen eri ihmisten kirjoittamissa kuvauksissa, ja näin ollen mielikuva muotoutuu verkostomaiseksi kokonaisuudeksi. Keskeisimpiä piirteitä mielikuvassa ovat se, että verensulkijalta edellytetään voimakasluontoisuutta sekä se, että verenseisautusta määrittelevät erityiset säännöt. Suhtautuminen verensulkijaan on useimminen luottamuksellista. Verenvuodon tyrehdyttäminen esimerkiksi katseen, kosketuksen tai syljen avulla viittaa käsitykseen projisoitavasta luonnosta: verensulkija vaikuttaa konkreettisesti parannettavan kehoon luontonsa kautta. Tiedon tuottaminen menneisyydessä vallinneista maailmankuvallisista käsityksistä auttaa ymmärtämään nykyhetkessä vallitsevia, usein kyseenalaistamattomia kulttuurisia konstruktioita, esimerkiksi käsitystä ihmisruumiista ja sen toiminnan ulottuvuuksista. Keskittymällä analyysissa vernsulkijan kehollisuuteen liitettyihin piirteisiin osoitan, että verensulkijoita koskevien kuvausten kautta on nähtävissä ruumiinkuvan avoimuutta edellyttäviä käsityksiä.
  • Rainio, Riitta Johanna (Turun Historiallinen Yhdistys, 2005)
    Historia mirabilis
  • Salo, Merja Lilja Tuulikki; Devjatkina, Tatjana (2017)
    Häät ovat mordvalaisen kansanperinteen keskeinen osa, ja häälaulut muodostavat sen monikerroksisen ytimen. Tässä artikkelissa keskitytään mokšalaisiin häälauluihin, joiden tyypit ovat: 1) vanhinta kerrostumaa edustavat rukouslaulut, joissa heijastuvat mordvalaisten suojelijajumalausko ja vainajain palvonta, 2) hyvin suositut, osin improvisoidut pilkkalaulut, joiden tausta on maaginen ja joilla on toisinaan jopa aivan käänteinen merkitys, 3) monifunktioiset ylistävät paranzama-laulut, 4) häiden tanssilaulut, joilla pyrittiin rentouttamaan häävieraita, 5) kuoron esittämät pitkät laulut ja 6) uusinta kerrostumaa edustavat nopeat laulut eli tšastuškat. Ersäläisten häiden ominainen piirre on hääitkujen runsas määrä, kun taas mokšalaiset samoin kuin monet naapurikansat ovat mieltyneet pilkkalaulujen esittämiseen. Tässä artikkelissa esitellään ersäläisten ja erityisesti mokšalaisten häälauluja, niiden sanastoa ja lauluissa käytettyjä kielellisiä keinoja runsain esimerkein. Usein keinot menevät lomittain ja jokin piirre voi kuulua samanaikaisesti eri otsikoiden alle. Lisäksi annetaan lisätietoa mordvalaisen kansanrunouden kerääjistä, kansanrunokokoelmista, mordvalaisten häiden vaiheista sekä tehdään samalla rinnastuksia suomalais-ugrilaisiin ja muihin naapurikansoihin. Suomalais-ugrilaisilla ei liene säilynyt paljonkaan alkuperäisiä häälauluja: häätavat ja -terminologia ovat hyvin alttiita kulttuurien väliselle vaikutukselle.