Browsing by Subject "fosfori"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 67
  • Lappalainen, Kalle Matti; Niemi, Jorma; Kinnunen, Kari (Vesihallitus. National Board of Waters, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 34, 60-67
    Fosforimalli ja sen soveltaminen Päijänteeseen.
  • Västilä, Kaisa; Väisänen, Sari; Koskiaho, Jari; Lehtoranta, Virpi; Karttunen, Krister; Kuussaari, Mikko; Järvelä, Juha; Koikkalainen, Kauko (MDPI, 2021)
    Sustainability 13, 16
    Conventional dredging of ditches and streams to ensure agricultural drainage and flood mitigation can have severe environmental impacts. The aim of this paper is to investigate the potential benefits of an alternative, nature-based two-stage channel (TSC) design with floodplains excavated along the main channel. Through a literature survey, investigations at Finnish field sites and expert interviews, we assessed the performance, costs, and monetary environmental benefits of TSCs in comparison to conventional dredging, as well as the bottlenecks in their financing and governance. We found evidence supporting the expected longer-term functioning of drainage as well as larger plant and fish biodiversity in TSCs compared to conventional dredging. The TSC design likely improves water quality since the floodplains retain suspended sediment and phosphorus and remove nitrogen. In the investigated case, the additional value of phosphorus retention and conservation of protected species through the TSC design was 2.4 times higher than the total costs. We demonstrate how TSCs can be made eligible for the obligatory vegetated riparian buffer of the European Union agri-environmental subsidy scheme (CAP-AES) by optimising their spatial application with respect to other buffer measures, and recommend to publicly finance their additional costs compared to conventional dredging at priority sites. Further studies on biodiversity impacts and long-term performance of two-stage channels are required.
  • Ekholm, Petri (Finnish Environment Institute, 1998)
    Monographs of the Boreal Environment Research 11
  • Huttunen, Suvi (Helsingfors universitet, 2015)
    Työssä tarkasteltiin sedimentin alumiini- ja rautaoksidien osallistumista fosforin sitomiseen kolmella eri alueella pohjoisella Itämerellä ja sitä kuinka sedimentin metallioksideihin sitoutuneet fosforifraktiot voidaan erotella peräkkäisten uuttojen avulla. Tutkitut näytteet oli otettu estuaarityyppisistä sedimenteistä Ahvenkoskenlahdelta, Perämereltä ja Saaristomereltä. Näytteitä uutettiin peräkkäin ammoniumfluoridilla, natriumditioniitilla ja natriumhydroksidilla. Käytetyt uuttoliuokset valittiin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten perusteella. Uutteista mitattiin fosforin, raudan, alumiinin ja mangaanin pitoisuudet ICP-OES-laitteistolla. Työn ensimmäisessä vaiheessa uuttoliuoksia lisättiin eri järjestyksissä ja tulosten perusteella uuttojärjestykseksi valittiin: 1) natriumditioniitti, 2) ammoniumfluoridi ja 3) natriumhydroksidi, koska näin pystyttiin parhaiten erottamaan alumiini- ja rautaoksidien sitoma fosfori toisistaan. Työn toisessa vaiheessa uutettiin kolmen eri alueen estuaarisedimenttejä valitulla uuttojärjestyksellä. Kirjallisuudessa on usein esitetty, että alumiinioksidit eivät olisi merkittävässä roolissa merisedimenttien fosforin sitomisessa vaan että alumiinioksidien sitomaksi määritetty fosfori voisi olla rautaoksidien sitomaa, mutta menetelmän epäspesifisyyden vuoksi tutkittu alumiinioksidien sitomaksi. Työn toisen vaiheen tulokset osoittivat, että alumiinioksidit osallistuvat fosforin sitomiseen estuaareissa. Estuaareihin hautautuneista sedimenttinäytteistä erottui alumiinioksidille spesifisellä uutolla oma fosforijakeensa, joka ei tulosten mukaan voinut olla peräisin rautaoksidien sitomasta jakeesta. Ahvenkoskenlahden näytteessä oli Saaristomeren ja Perämeren näytteisiin verrattuna suhteessa eniten alumiini- ja rautaoksidien sitomaa fosforia. Alumiinioksideilla havaittiin olevan enemmän merkitystä fosforin sitomisessa lähempänä rannikkoa, kun taas rautaoksideilla on enemmän merkitystä kauempana rannikosta.
  • Rekolainen, Seppo (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 12
    Yhteenveto: Maatalouden aiheuttama vesistönkuormitus ja sen vähentäminen
  • Valve, Matti (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 58, 28-54
    Yhdistetty typen ja fosforin poisto jätevesistä
  • Hashemi, Fatemeh; Pohle, Ina; Pullens, Johannes W. M; Tornbjerg, Henrik; Kyllmar, Katarina; Marttila, Hannu; Lepistö, Ahti; Klove, Bjorn; Futter, Martyn; Kronvang, Brian (MDPI, 2020)
    Water 12 6 (2020)
    Optimal nutrient pollution monitoring and management in catchments requires an in-depth understanding of spatial and temporal factors controlling nutrient dynamics. Such an understanding can potentially be obtained by analysing stream concentration–discharge (C-Q) relationships for hysteresis behaviours and export regimes. Here, a classification scheme including nine different C-Q types was applied to a total of 87 Nordic streams draining mini-catchments (0.1–65 km2). The classification applied is based on a combination of stream export behaviour (dilution, constant, enrichment) and hysteresis rotational pattern (clock-wise, no rotation, anti-clockwise). The scheme has been applied to an 8-year data series (2010–2017) from small streams in Denmark, Sweden, and Finland on daily discharge and discrete nutrient concentrations, including nitrate (NO3−), total organic N (TON), dissolved reactive phosphorus (DRP), and particulate phosphorus (PP). The dominant nutrient export regimes were enrichment for NO3− and constant for TON, DRP, and PP. Nutrient hysteresis patterns were primarily clockwise or no hysteresis. Similarities in types of C-Q relationships were investigated using Principal Component Analysis (PCA) considering effects of catchment size, land use, climate, and dominant soil type. The PCA analysis revealed that land use and air temperature were the dominant factors controlling nutrient C-Q types. Therefore, the nutrient export behaviour in streams draining Nordic mini-catchments seems to be dominantly controlled by their land use characteristics and, to a lesser extent, their climate.
  • Frisk, Tom (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 5
    Yhteenveto: Järvien ainetasemallien kehittäminen.
  • Podsechin, Victor; Kaipainen, Heikki; Filatov, Nikolai; Bilaletdin, Ämer; Frisk, Tom; Paananen, Arto; Terzhevik, Arkady; Vuoristo, Heidi (Pirkanmaa Regional Environment Centre, 2009)
    The Finnish Environment 36/2009
    Lake Onega is the second largest lake in Europe after Lake Ladoga. The lake is located in the Karelian Republic, in the Leningradskaya and Vologodskaya regions of the Russian Federation. The area of the lake is 9800 km2, its max depth is 127 m and the average depth about 30 m. The main cities situated on the shore of the lake are Petrozavodsk and Kondopoga. The lake is connected to the Baltic Sea via the River Svir, Lake Ladoga and the Neva River. Russia is not joining the European Union (EU) in the near future. However, there is tendency to adopt the central principles of many EU directives also in Russia. Water Framework Directive (WFD) is a useful directive giving the main guidelines about how to organize water management. The aim of the project was to make an investigation of the status of Lake Onega, to assess pressures and risks into the lake and make a general plan for water protection to guarantee a good chemical and ecological status of the lake, as expressed on the WFD. One purpose of this project was to transfer Finnish knowledge and results of Finnish investigations concerning the WFD to the area of Lake Onega. In this study, many different steady-state and dynamic catchment and water quality models were used in assessing the effects of different loading scenarios. While Lake Onega preserves a good status of water as a whole, the problems with pollution and eutrophication exist in Petrozavodsk and Kondopoga Bays where anthropogenic loading is more pronounced. The excessive phosphorus loading with Petrozavodsk wastewaters should be reduced considerably to prevent further eutrophication of Lake Onega. The existing treatment removes about 55-60% of total phosphorus from Petrozavodsk wastewaters. Modern technology permits to increase this figure up to 95%. In Kondopoga Bay anthropogenic impact is most severe, the pollution is heaviest at the head of the bay throughout the year, where Kondopoga PPM withdraws wastewaters for nearly 80 years (40 years without treatment). To improve environmental conditions in Kondopoga Bay the effectiveness of wastewater treatment process at Kondopoga PPM has to be enhanced and phosphorus loading has to be reduced.
  • Lehtoranta, Jouni (Finnish Environment Institute, 2003)
    Monographs of the Boreal Environment Research 24
    One of the main threats facing the Baltic Sea is eutrophication due to an excess supply of nutrients. In the Gulf of Finland, primary productivity and biomasses of autotrophic and heterotrophic organisms are among the highest in the Baltic. The high biomasses are attributed mainly to the eutrophying effects of the large land-derived nutrient inflow from St. Petersburg and via the River Neva. The role of sediment phosphorus (P) in eutrophication is, however, poorly understood in the Gulf. The aim of this study was to obtain information on the regional levels of sediment P and to specify the pools of P. Efforts were also made to define the sediment retention ability of P along the estuarine gradient, to establish the factors that affect the benthic fl ux of P and to assess whether sulphur (S) is a significant factor in sediment P cycling. On the basis of the results it was possible to quantify and consider the ecological implications of the benthic flux of P.The sediments of the Gulf are rich in organic matter, nitrogen (N) and P. A large portion of the mobile pool of P in these sediments consists of iron (Fe)-bound P, which is released when Fe(III) oxides are reduced under anoxic conditions. The increase in the sediment organic matter concentration along the estuarine gradient seems to impair the sediments’ ability to retain P. The highest benthic P efflux was measured in summer and the lowest in winter. The decrease in the near-bottom oxygen concentration in summer may favour anaerobic sulphate reduction followed by iron sulphide (FeS) formation close to the sediment- water interface. In the sediment, the key role in preventing P from entering the water is played by the binding ability of P related to diffusing Fe. In the brackish Baltic Sea, in contrast to most lake systems, the diffusion of Fe may be inactivated by FeS formation. Thus, high effluxes of P to oxic water were measured on bottoms where black sediment indicating the presence of FeS extended to the surface of the sediment.The P released from the sediments of the Gulf itself may largely explain the high P concentrations and low N:P ratios in near-bottom waters in summer and, after autumn mixing, in the entire water column. However, the input of P from the main Baltic basin may also lead to an increase in P concentrations in the Gulf. The high release rates of P measured – rather than denitrification – largely explain the N limitation of the primary production. A relationship seems to exist between the increase in near-bottom salinity and the weakening of the sediment oxidation state of the Gulf since 1996. The inflow of saline water to the Gulf strengthens density stratification, thus favouring the release of P to water. Therefore, the variations in hydrological factors may produce a marked between-year variation in the benthic P efflux and counteract the reduction in the external P load. The ability of sediment to retain P could most likely be promoted by decreasing the sedimentation of labile organic matter on the bottom. Organic matter sedimentation could be lowered by cutting the amount of bioavailable N and P from an anthropogenic sources.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 30, 21-41
    Tiivistelmä: Valuma-alueen vaikutus fosforin ja typen hajakuormitukseen.
  • Kauppi, Lea; Kenttämies, Kaarle; Puomio, Eeva-Riitta (Vesi- ja ympäristöhallitus. National Board of Waters and Environment, 1986)
    Publications of the Water Research Institute 69, 70-87
    Asumajätevesien fosforin ja typen poiston vaikutus järvien rehevöitymiseen
  • Lipping, Sanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kaivannaisfosfori on merkittävin fosfaattilannoitteiden lähde maailman maataloudessa. Fosforia on kuitenkin rajallinen määrä maapallolla ja kaivannaisfosforin varannot uhkaavat ehtyä 50-500 vuoden aikana. Maailman maatalous joutuu sopeutumaan tulevaisuudessa kaivannaisfosforin vähenemiseen, jolloin fosforin talteen saaminen erilaisin kierrätysmenetelmin tulee olemaan merkittävä kiertotalouden osa. Kierrätyslannoitteiden mahdollisuuksia on yleisesti tutkittu viime aikoina paljon, mutta niiden vaikutusta kauran fosforin ottoon on tutkittu melko vähän. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena oli kauran (Avena sativa. L Obelix) fosforin otto vuosina 2017 ja 2018 Uudellamaalla sijaitsevalla koelohkolla. Tutkittavina kierrätyslannoitteina olivat lihaluujauho, matokomposti, mädätejäännös ja ammoniumsulfaatti. Kontrollina tutkimuksessa olivat väkilannoiteruutu sekä lannoittamaton ruutu. Koepellon lannoitushistoria oli suomalaisittain tyypillinen ja pellon fosforitaso oli tutkimuksen alkuvaiheessa luokiteltu hyväksi tai korkeaksi. Vuoden 2017 kasvukausi oli pitkäaikaiseen keskiarvoon (1981-2010) nähden kylmä ja sateinen, kun taas vuosi 2018 oli erityisen lämmin ja kuiva. Tämän tutkimuksen perusteella näillä kierrätyslannoitteilla ei ollut merkitsevää eroa kauran fosforin ottoon kumpanakaan vuonna verrattuna väkilannoitteeseen tai lannoittamattomaan käsittelyyn. Merkitsevä ero näkyi kuitenkin vuoden 2017 fosforin otossa lihaluujauhon ja mädätejäännöksen välillä (p=0,0159 vertailussa lannoittamattoman käsittelyn ja p=0,0206 vertailussa väkilannoitekäsittelyn kanssa). Maaperän fosforitaseissa ei havaittu merkitseviä eroja käsittelyiden välillä. Kierrätyslannoitekäsittelyiden välillä havaittiin merkitsevä ero niiden vaikutuksessa maaperän pH-arvoon (p=0,045 vertailussa lannoittamattoman ruudun ja p=0,036 vertailussa väkilannoitekäsittelyn kanssa) vuonna 2018. Tukeyn HSD-testissä ei kuitenkaan tapahtunut jakaantumista eri alajoukkoihin. Koepellon ennestään hyvä ravinnetilanne on voinut vaikuttaa kokeessa tasaamalla eroja eri käsittelyiden välillä.
  • Kettunen, Juhani; Leonov, Alexander V.; Varis, Olli (The National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the water and environment research institute 3, pp. 48-54
  • Mattsson, Tuija (Finnish Environment Institute, 2010)
    Monographs of the Boreal Environment Research 36
    The terrestrial export of dissolved organic matter (DOM) is associated with climate, vegetation and land use, and thus is under the influence of climatic variability and human interference with terrestrial ecosystems, their soils and hydrological cycles. The present study provides an assessment of spatial variation of DOM concentrations and export, and interactions between DOM, catchment characteristics, land use and climatic factors in boreal catchments. The influence of catchment characteristics, land use and climatic drivers on the concentrations and export of total organic carbon (TOC), total organic nitrogen (TON) and dissolved organic phosphorus (DOP) was estimated using stream water quality, forest inventory and climatic data from 42 Finnish pristine forested headwater catchments, and water quality monitoring, GIS land use, forest inventory and climatic data from the 36 main Finnish rivers (and their sub-catchments) flowing to the Baltic Sea. Moreover, the export of DOM in relation to land use along a European climatic gradient was studied using river water quality and land use data from four European areas. Additionally, the role of organic and minerogenic acidity in controlling pH levels in Finnish rivers and pristine streams was studied by measuring organic anion, sulphate (SO4) and base cation (Ca, Mg, K and Na) concentrations. In all study catchments, TOC was a major fraction of DOM, with much lower proportions of TON and DOP. Moreover, most of TOC and TON was in a dissolved form. The correlation between TOC and TON concentrations was strong and TOC concentrations explained 78% of the variation in TON concentrations in pristine headwater streams. In a subgroup of 20 headwater catchments with similar climatic conditions and low N deposition in eastern Finland, the proportion of peatlands in the catchment and the proportion of Norway spruce (Picea abies Karsten) of the tree stand had the strongest correlation with the TOC and TON concentrations and export. In Finnish river basins, TOC export increased with the increasing proportion of peatland in the catchment, whereas TON export increased with increasing extent of agricultural land. The highest DOP concentrations and export were recorded in river basins with a high extent of agricultural land and urban areas, reflecting the influence of human impact on DOP loads. However, the most important predictor for TOC, TON and DOP export in Finnish rivers was the proportion of upstream lakes in the catchment. The higher the upstream lake percentage, the lower the export, indicating organic matter retention in lakes. Molar TOC:TON ratio decreased from headwater catchments covered by forests and peatlands to the large river basins with mixed land use, emphasising the effect of the land use gradient on the stoichiometry of rivers. This study also demonstrated that the land use of the catchments is related to both organic and minerogenic acidity in rivers and pristine headwater streams. Organic anion dominated in rivers and streams situated in northern Finland, reflecting the higher extent of peatlands in these areas, whereas SO4 dominated in southern Finland and on western coastal areas, where the extent of fertile areas, agricultural land, urban areas, acid sulphate soils, and sulphate deposition is highest. High TOC concentrations decreased pH values in the stream and river water, whereas no correlation between SO4 concentrations and pH was observed. This underlines the importance of organic acids in controlling pH levels in Finnish pristine headwater streams and main rivers. High SO4 concentrations were associated with high base cation concentrations and fertile areas, which buffered the effects of SO4 on pH.
  • Raitanen, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this study, the goal was to determine which nutrient, phosphorus or nitrogen, limits the phytoplankton growth at the Vanajavesi freshwater site. The aims were to detect spatial and temporal changes and find out if the wastewater treatment plant (hereafter, WWTP) located by the study site affects the nutrient concentrations and the limiting nutrient. The reliability of determining limiting nutrient by bioassays and measuring the phytoplankton response to different treatments as fluorescence was also evaluated. The study was conducted because knowledge of nutrient limitation is essential when allocating resources to reduce nutrient loading and planning other remediation practices in eutrophicated waterbodies. According to the EU Water Framework Directive, all waterbodies in the EU must be in a good ecological status by the year 2027. This goal is yet to be achieved in Vanajavesi; the ecological status of the river Vanajanreitti is poor and that of lake Vanajanselkä is moderate. The samples for bioassays were taken from five different locations. Three sampling sites were in the river and two by the lake. Based on the direction which the water flows, one of the sampling sites was before the outlet from the WWTP and the rest after it. The bioassays were carried out with the water and natural phytoplankton community taken from the study site. The experiment was conducted five times: in November, March, May, July and August. The temperature and light conditions in the incubation room were set to mimic those in Vanajavesi at each given time. Part of the preparations was to filter out the zooplankton using 50 μm plankton net. There were four different treatments: control without nutrient additions, nitrogen addition, phosphorus addition and nitrogen and phosphorus additions. Fluorescence from the 2 litre incubation bottles was measured every 1-3 days during each experiment. Chlorophyll a was determined in laboratory before and after the experiments. Nutrient concentrations were also determined before each experiment. Small seasonal and temporal changes were observed in the nutrient concentrations and the limiting nutrient. These changes were most likely due to changing seasons, effluent from the WWTP and denitrification at lake Vanajanselkä. Phosphorus limited phytoplankton growth year around at all places. At the end of the summer also nitrogen was limiting. In July co-limitation was detected in all sampling sites. In situations of co-limitation there was either no secondary limiting nutrient, or it was phosphorus. Only once, in August at the sampling point before the outlet from the WWTP, was the secondary limiting nutrient nitrogen. On average the nutrient concentrations were higher in the river than in the lake. Chlorophyll a concentrations and some nutrient concentrations were higher after the WWTP. However, no significant negative impact due to WWTP could be detected, especially at lake Vanajanselkä and the WWTP did not result in a change from phosphorus limitation to nitrogen limitation. Bioassays and the phytoplankton yield measured with a fluorometer was a reliable way of determining the limiting nutrient. Chlorophyll a concentrations verified the fluorescence results. The probe used in this study measured only the fluorescence of chlorophyll a. Even more accurate result of the phytoplankton biomass would have been obtained with a probe that measures also the fluorescence of phycocyanin, the photosynthetic pigment in cyanobacteria, because cyanobacteria has less chlorophyll a than other phytoplankton groups. As Vanajavesi is phosphorus limited or co-limited by phosphorus and nitrogen year around, reductions in phosphorus loading will likely improve the water quality. The main source of phosphorus to Vanajavesi is the nutrient loading from agricultural practises on the drainage basin. Efficient management of this diffuse loading will cause the phytoplankton biomass, especially the biomass of harmful cyanobacteria, to decrease. Nitrogen-fixing cyanobacteria is not dependent on the nitrogen concentrations in the water column, but the concentration of phosphorus. Significantly reducing the phosphorus loading is a prerequisite for the Vanajanreitti and Vanajavesi to be in a good ecological status by the year 2027.
  • Peltokangas, Kenneth (Helsingfors universitet, 2016)
    Loppijärvi on Kanta-Hämeessä sijaitseva matala humusjärvi, jonka rehevöityminen on edennyt poikkeuksellisen nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Useista hoito- ja kunnostustoimista huolimatta järven rehevöityminen on jatkunut voimakkaana ja tilannetta pidetään huolestuttavana. Järven veden laadussa tapahtuneista muutoksista vesikasvillisuudesta ja kalastosta on saatavilla paljon tutkittua tietoa. Sen sijaan järven pohjasedimentistä tiedetään hyvin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa järven pohjasedimentin tilaa, luoda yleiskuva järven rehevöitymiseen vaikuttavista fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista sekä arvioida sedimentin kuormituspotentiaaliin vaikuttavien ilmiöiden merkitystä. Tutkimus koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä tutkittiin järven pohjasedimentin ominaisuuksia järven eri osista otettujen sedimenttinäytteiden ja niistä määritettyjen raudan, alumiinin, kalsiumin ja fosforin kokonaispitoisuuksien avulla. Toinen osa koostui muhituskokeesta, jossa tarkasteltiin sedimentin happitilan ja järvikunnostuksessa yleisesti käytetyn alumiinikloridin vaikutuksia sedimentin sisältämän fosforin pidättymiseen ja jakautumiseen sekä arvioitiin sen soveltumista järvikunnostukseen laboratoriomittakaavassa. Sedimenttitutkimuksen perusteella Loppijärven nykyinen rehevöitymiskehitys johtuu sisäisestä kuormituksesta, eikä järveen kohdistu kuormitusta pistemäisistä lähteitä. Loppijärven sedimentin Fe:P-suhde vaihteli välillä 15–30. Sedimentin fosforipitoisuus oli noin 2,1 g P kg-1 koko sedimenttiprofiilin syvyydellä ja Fe:P-suhteen vaihtelu johtui pääasiassa sedimentin rautapitoisuudesta. Tulosten perusteella sedimentin fosforinpidätyskyky ei vastannut Fe:Psuhdetta, mikä viittaa muiden tekijöiden vaikuttavan raudan kykyyn pidättää fosforia. Muhituskokeen perusteella alumiinikloridikäsittely ei soveltunut sitomaan fosforia alumiinin aiheuttaman happamoitumisen takia. Alumiinikloridikäsittelyn vaikutus fosforin käyttäytymiseen vaihteli näytteiden hapetustilasta riippuen. Tulosten perusteella rauta sääteli fosforin vapautumista sedimentistä ja paras tulos kunnostustavoitteiden kannalta saatiin hapellisissa olosuhteissa ilman alumiinikloridikäsittelyä. Sedimenttitutkimuksen perusteella kemikaalikäsittelyt voivat auttaa kunnostustavoitteiden saavuttamisessa, mutta rehevöitymisen pysäyttäminen vaatii toimenpiteitä, jotka vaikuttavat sedimentissä vallitseviin olosuhteisiin tai sisäistä kuormitusta sääteleviin prosesseihin.
  • Asikainen, Aava (Helsingin yliopisto, 2019)
    Research on phosphorus (P) fertilization of white cabbage has been limited even though white cabbage is an important field vegetable in Finland. The quantities of phosphorus recommended in Finland when cultivating white cabbage are relatively large and excessive fertilization increases the risk of runoff to water systems. Scientific research is needed to determine fertilization levels that ensure good yields while reducing risks to the environment. The effects of P fertilization on yield, phosphorus uptake and phosphorus balance of white cabbage were studied in two soils of different P status in Piikkiö, Finland. The experiment on soil with loamy sand texture and high P status consisted of four fertilization treatments between 0-32 kg P ha-1 while the experiment on clay parcel with relatively low P status consisted of five treatments between 0-100 kg P ha-1, including a starter treatment. Yield, plant P content and P uptake were unaffected by the treatments. Yield was 83-87 t ha-1 on high P soil and 66-69 t ha-1 on low P soil. In high P soil, uptake of P by the plants was 50 kg ha-1 and field P balance was negative in all treatments. In low P soil, uptake was 40-45 kg ha-1 and P balance was positive starting from treatment level 30 kg P ha-1. It is likely that P fertilization levels based on the maximum limits set by the national Agri-environmental Programme are unnecessarily high for white cabbage. A level of fertilization equaling the P uptake of the yield can be recommended.
  • Ala-Lahti, Vilma Katri Tellervo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Fosfori on elämää ylläpitävä, hyvin hitaasti uusiutuva ravinne, jota hyödynnetään erityisesti maataloudessa. Fosforin apatiittivarannot ehtyvät maailmanlaajuisesti, mikä voi jo lähitulevaisuudessa vaikeuttaa fosforin saatavuutta. Puhdistamoliete sisältää runsaasti fosforia ja lietettä voidaan käsittelyn jälkeen hyödyntää maataloudessa kierrätyslannoitteena. Lannoitevalmisteita koskevat laatu- ja levitysvaatimukset sekä lannoitteiden käytön valvontaa koskevat säädökset löytyvät pääasiassa lannoitevalmistelaista sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksista, joilla on kansallisesti toimeenpantu Euroopan unionin eri säädöksiä. Lannoite- valmisteiden käyttöä valvoo Ruokavirasto, mutta valvonta perustuu osin toiminnanharjoittajien omavalvontaan. Eheiden kierrätyslannoitteiden markkinoiden luomisen osalta relevanttia on lannoitteiden raaka-aineiden jätteeksi luokittelemisen päättyminen, josta päätetään Suomessa nykyisin tapauskohtaisesti. Yksityiskohtaisesta lannoitteiden laatua, levitystä ja valvontaa koskevasta sääntelystä huoli- matta puhdistamolietelannoitteet kärsivät imagohaitasta, jonka voidaan nähdä olevan osin seurausta kyseisten lannoitteiden sisältämistä orgaanisista haitta-aineista sekä mikromuoveista, joiden osalta sallittujen pitoisuuksien raja-arvoista ei olla säännelty eikä luonnontieteellistä tietoa aineiden yhteisvaikutuksista ole saatavilla. Ongelmaa voidaan lähestyä ympäristöoikeudellisen varautumisperiaatteen valossa, jonka nojalla ympäristön pilaantumisen tai ihmisten terveydelle aiheutuvaan riskiin voidaan reagoida varautumistoimenpitein ennen kuin on varmuudella todettu syy-yhteys riskin ja toiminnan välillä. Varautumisperiaatteen soveltuvuus koskien puhdistamolietelannoitteiden maatalouskäyttöä ei ole ratkaistavissa ainoastaan oikeuden pintatason elementteihin tutustumalla – Kaarlo Tuorin tasoteoriaan viitaten –, vaan vaatii osin sääntelyteoreettista lähestymistapaa ja oikeuden pinnanalaisten kerrostumien huomioon ottamista. Varautumisperiaate oikeusperiaatteena ilmentääkin oikeusjärjestelmän pinta-tason lisäksi oikeuskulttuuria ja pukee täten yhteiskunnassa omaksutut arvot normatiiviseen muotoon laintulkinnassa. Ympäristöoikeuden tulkinta voidaankin nähdä arvojen huomioon ottamiselle avoimena, sillä ratkaisut ovat tulevaisuuteen suuntautuneita, normit joustavia sekä ympäristöoikeus luonteeltaan konfliktioikeudellista. Jotta yhteiskunnassa omaksutut arvot olisivat normatiivisesti relevantteja, tulee oikeusjärjestyksen joko suoraan ilmentää niitä tai ainakin jättää tilaa niiden huomioon ottamiselle. Tässä tapauksessa on nähdäkseni kysymys jälkimmäisestä, sillä ihmisten terveyteen kohdistuvan riskin voidaan nähdä olevan olemassa, jos se ei ole tieteellisesti luotettavalla tavalla suljettavissa pois. Se, tulisiko varautumistoimenpiteisiin tässä tilanteessa ryhtyä riippuu lopulta siitä, voidaanko riski hyväksyä yhteiskunnassa tavoitellun suojelutason nimissä. Varautumistoimenpiteiden tulee kuitenkin aina olla linjassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Varautumisperiaatteen soveltuvuuteen vaikuttavat lisäksi muun muassa vaakakupin toisella puolella painavat kestävän ja säästävän käytön periaatteet, joita fosforin tehokkaan kiertoon saannin voidaan nähdä ilmentävän. Tulkinnallista tukea sekä varautumisperiaatteen että kestävän ja säästävän käytön periaatteiden soveltamiseksi – puhdistamolietelannoitteiden maatalouskäyttöön – on löydettävissä soft law -tyyppisistä oikeuslähteitä.