Browsing by Subject "fraseologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 37
  • Uimonen, Alina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia oikeuskielen fraseologismeja esiintyy Suomen korkeimman oikeuden ja Ranskan korkeimman oikeuden, Cour de cassationin, henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia käsittelevissä tuomioissa. Tarkoituksena on kartoittaa oikeuskielen fraseologismien funktioita tuomiotekstissä. Tutkimus on rajattu kolmeen fraseologismityyppiin: kollokaatioihin, sanapareihin ja rutiini-ilmaisuihin. Kollokaatioiden ryhmän laajuuden vuoksi analyysiin on sisällytetty vain verbistä ja substantiivista muodostetut kollokaatiot, jotka ovat oikeuskielelle ominaisimpia. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta rikostuomioissa esiintyvistä fraseologismeista käännösalalla. Euroopan unionin rikosasioiden käsittelyä koskee tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate, jolle pohjautuen on säädetty kaikkia unionin jäsenvaltioita koskeva direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (2010/64/EU). Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen myötä rikosoikeudenkäynteihin liittyviä oikeudellisia tekstejä joudutaan yhä enemmän kääntämään Euroopan unionin jäsenvaltioiden kieleltä toiselle. Aineisto koostuu kolmestatoista Suomen korkeimman oikeuden ja kolmestatoista Cour de cassationin vuosina 2010–2016 antamasta rikostuomiosta. Suomenkielisen osakorpuksen kokonaispituus on 94 sivua ja ranskankielisen 91 sivua. Tutkimusote on oikeuslingvistinen, eli oikeudellista kielenkäyttöä tutkitaan kielitieteen menetelmin. Tarkastelussa hyödynnetään kieli- ja oikeustieteellistä kirjallisuutta, suomalaisia ja ranskalaisia prosessi- ja rikosoikeudellisia säädöksiä sekä yleis- ja oikeuskielisiä leksikkoja. Kollokaatioesiintymien laskemisessa käytetään apuna WordSmith Tools -korpusohjelman Concord-työkalua. Analyysista ilmenee, että oikeuskielen fraseologismeilla on rikostuomioissa monenlaisia funktioita. Sanaparien avulla pyritään ilmaisemaan oikeudellisia käsitteitä mahdollisimman täydellisesti ja aukottomasti, ja osittain synonyymisten komponenttien avulla tuodaan esille käsitteiden kaksi toisiinsa läheisesti liittyvää puolta. Kollokaatioita käytetään viittaamaan prosessuaalisten toimien tekemiseen ja ilmaisemaan oikeudenvastaisiin tekoihin syyllistymistä. Rutiini-ilmaisujen pääasiallisiksi funktioiksi osoittautuvat tuomiotekstin jäsentäminen, muotovaatimusten täyttymiseen ja oikeudellisiin toimijoihin viittaaminen sekä tuomioistuimen harkinnan lopputuloksen ilmaiseminen. Tarkastelussa havaitaan, että monet oikeuskielen fraseologismit ovat suoraan tai välillisesti peräisin lainsäännöksistä. Tutkielmassa esiin nousevat fraseologismit heijastavat oikeuskielelle ominaisia piirteitä kuten intertekstuaalisuutta, performatiivisuutta ja kaavamaisuutta.
  • Ruusulampi, Mikael (1981)
  • Sjöblom, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja. Kommunikatiiviset rutiini-ilmaisut ovat kiinteitä, yhden tai useamman sanan kulttuurisidonnaisia ilmaisuja, joilla on erilaisia viestinnällisiä tehtäviä vuorovaikutustilanteissa. Kommunikatiiviset rutiini-ilmaisut kuuluvat fraseologiatutkimuksessa pragmaattisiin fraseologismeihin. Tämän tutkielman keskeinen tavoite on selvittää kommunikatiivisten rutiini-ilmaisujen käyttöä saksan kielen B2/3-oppimäärän oppikirjasarjoissa Plan D ja Magazin.de. Tutkimuksessa halutaan selvittää muun muassa, mitä kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja oppimateriaaleissa esiintyy ja millaisia viestinnällisiä tehtäviä näillä ilmaisuilla on. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Eurooppalaisen viitekehyksen kehittyvän kielitaidon kuvausasteikon taitotason A2.2 kompetenssikriteereitä kommunikatiivisten rutiini-ilmausten osalta lukion vieraiden kielten B2/3-oppimäärän päättövaiheessa. Tässä tutkielmassa halutaan selvittää, esiintyykö tutkituissa oppikirjoissa taitotasokriteerien edellyttämiä viestinnällisiä rutiini-ilmaisuja. Tutkimusaineistona on oppikirjasarjoissa esiintyvät erilaiset viestinnälliset rutiini-ilmaisut. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista analyysia. Ilmaisut luokitellaan Lenkin (2014) ja Korhosen (2018) käyttämien kommunikatiivisten rutiini-ilmaisujen luokittelujärjestelmien ja luokittelukriteerien perusteella useisiin eri viestinnällisen tehtävän pohjalta määriteltyihin pää- ja alaluokkiin. Näin saadaan selville, millaisia viestinnällisiä tehtäviä kommunikatiivisilla rutiini-ilmaisuilla oppikirjoissa on ja mitä ilmaisuja oppikirjoissa esiintyy. Lisäksi oppikirjoissa esiintyviä kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja verrataan A2.2-taitotason kriteereihin siltä osin, kun kriteerit edellyttävät viestinnällisten ilmaisujen käyttöä. Luokitteluanalyysin perusteella havaittiin, että oppikirjasarjassa Plan D esiintyy 348 ja oppikirjasarjassa Magazin.de 225 erilaista kommunikatiivista rutiini-ilmaisua. Ilmaisut edustavat lähes kaikkia luokittelujärjestelmän pää- ja alaluokkia. Tyypillisimpiä ilmaisuja molemmissa oppikirjasarjoissa olivat mm. tervehdys- ja hyvästelyilmaisut, rutiininomaiset vastaukset, aikaan viittaavat ilmaisut, negatiivisesti ja positiivisesti arvottavat ilmaisut sekä tiedusteluilmaisut. Sen sijaan luokkaan institutionaaliset ilmaisut ei löytynyt yhtään esimerkkiä. Luokitteluanalyysin perusteella voidaan todeta, että molemmissa oppikirjasarjoissa esiintyy A2.2-taitotason edellyttämiä erilaisia ja eri vuorovaikutustilanteissa käytettäviä arkipäivän rutiineihin kuuluvia viestinnällisiä ilmaisuja.
  • André, Alexandre (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa käsitellään suomen ja ranskan kuvaannollisia fraseemeja, joissa esiintyvät substantiivit kissa, koira, chat ja chien. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa, jota opiskelijat ja kääntäjät voivat hyödyntää. Teoreettisen osuuden tavoitteena on määritellä fraseemi, tarkastella sen piirteitä ja luokitella tutkittavat fraseemit tyypeittäin. Aineiston analyysin tavoitteena on selvittää tutkittavien fraseemien merkitykset, esittää käännösvastineita kohdekielessä sekä tarkastella, minkälaisiin piirteisiin suomen ja ranskan kissa- ja koira-fraseemit viittaavat. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Kvalitatiivisessa osuudessa selitetään merkityksiä ja esitetään käännösvastineita. Kvantitatiivisessa osuudessa taas analysoidaan käännösvastineet ekvivalenssiasteittain. Lähdekielen fraseemien ja niiden käännösvastineiden välistä vastaavuutta tarkastellaan neljän ekvivalenssiasteen pohjalta (1: täysekvivalenssi, 2: osaekvivalenssi, 3: funktionaalinen ekvivalenssi, 4: korvike-ekvivalenssi). Tutkimusaineisto on kerätty neljästä yksikielisestä sanakirjasta. Aineisto koostuu 126 kissa-, koira-, chat- ja chien-fraseemista variantteineen. Se on jaoteltu kahteen pääluokkaan (lauseke- ja lausefraseemeihin) ja edelleen pienempiin alaluokkiin. Jotkin fraseemit ovat monimerkityksisiä, siksi aineistossa esiintyy enemmän merkityksiä (139) kuin fraseemeja. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan fraseemin (tai lähikäsitteiden) määritelmiä ja kuvauksia. Siinä annetaan myös fraseemin määritelmä tämän tutkimuksen kannalta, jolloin fraseemin olennaisiksi piirteiksi nousevat polyleksikaalisuus, (epä)kompositionaalisuus, leksikaalinen tai morfosyntaktinen kiteytyminen sekä leksikaalistuminen. Kyseiset piirteet selitetään. Myös fraseemin valinnaisia piirteitä tarkastellaan, jolloin käy ilmi muun muassa, että fraseemi ei aina ole metaforinen. Tutkimushypoteesina oli se, että kissa ja koira ovat yleisiä kotieläimiä sekä Suomessa että Ranskassa, joten suomen ja ranskan välillä on paljon vastaavia kissa- ja koira-fraseemeja, ja että kummankin kielen kissa- ja koira-fraseemit viittaavat samanlaisiin piirteisiin. Tämä hypoteesi toteutui vain osittain: 16 %:lla suomen kissa-fraseemeista on ranskankielinen kissa-vastine, 15,5 %:lla ranskan kissa-fraseemeista on suomenkielinen kissa-vastine, 41 %:lla suomen koira-fraseemeista on ranskankielinen koira-vastine, 31,5 %:lla ranskan koira-fraseemeista on suomenkielinen koira-vastine. Sen sijaan kummassakin kielessä kissa ja koira yleisesti assosioidaan kuvaannollisesti samanlaisiin piirteisiin – muutamista eroavaisuuksista huolimatta.
  • Kupiainen, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan espanjankielisten idiomaattisten ilmausten vaikutusta sanojen oppimiseen. Tutkimuskysymys on, voiko kielikuva olla tehokkaampi keino idiomaattisessa ilmauksessa esiintyvän sanan kirjallisen merkityksen muistamisessa kuin saman sanan oppiminen kontekstista, jossa se esiintyy vain kirjallisessa merkityksessään. Tutkimukseen osallistui kolme espanjaa opiskelevaa ryhmää. Ryhmät olivat Helsingin työväenopistosta, Helsingin yliopiston kielikeskuksesta ja Suomi–Espanja-seurasta. Koehenkilöiden keski-ikä oli 44,5 vuotta ja heillä oli noin kolmen vuoden kokemus espanjan opinnoista. Empiirinen tutkimus toteutettiin kahdessa osassa: ensimmäisessä koehenkilöitä oli 37 ja toisessa 22. Ensimmäisellä kerralla luokka jaettiin sattumanvaraisesti koeryhmään ja verrokkiryhmään. Aluksi kaikki tekivät lähtötasokokeen, jossa testattiin 13 espanjankielisen sanan kääntämistä suomeksi. Seuraavaksi molemmat ryhmät lukivat tekstit, joissa nämä sanat esiintyivät eri konteksteissa. Verrokkiryhmän tekstissä sanat esiintyivät kirjallisissa merkityksissään, kun taas koeryhmän tekstissä sanat olivat osana idiomaattista ilmausta. Tekstien jälkeen luetun ymmärtäminen testattiin kysymyksillä, joissa varmistettiin, että oikein vastaamalla lukija on ymmärtänyt sanan kontekstuaalisen merkityksen. Kokeen palautettuaan koehenkilöitä pyydettiin vielä kääntämään samat 13 sanaa uudestaan. Kahden viikon jälkeen sanojen merkitysten muistaminen testattiin vielä kerran. Tutkimuksen hypoteesi oletti, että koeryhmä muistaisi sanojen kirjalliset merkitykset kahden viikon kuluttua verrokkiryhmää paremmin, jolloin kielikuvien avulla sanojen prossesoiminen osoittautuisi tehokkaammaksi kuin sanojen kirjallinen prosessoiminen. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä sanojen muistamisessa ei ollut. Mielenkiintoiseksi osoittautui se, että verrokkiryhmä muisti ensimmäisessä testissä lähtötasoonsa nähden enemmän uusia sanoja (keskimäärin 7,07) kuin koeryhmä (keskimäärin 3,88), mutta kahden viikon kuluttua tehdyssä testissä ero oli huomattavasti pienempi: verrokkiryhmä muisti 4,0 uutta sanaa ja koeryhmä 3,66. Tätä tulosta pohdittaessa ehdotetaan, että sanojen unohtaminen voisi olla yhteydessä hypoteesin käsitykseen sanojen syvällisestä prosessoimisesta, joka perustuu Craig ja Lockhartin (1972) teoriaan prosessoimisen tasoista. Koeryhmä mahdollisesti unohti vähemmän sanoja, sillä sanojen prosessoiminen tapahtui useammalla semanttis-kognitiivisella tasolla. Tutkielman rakenteen muodostaa johdanto, teoriaosa, empiriaosa ja johtopäätökset. Tutkimusaiheen valinta perustuu aiempaan tutkimukseemme (Kupiainen 2018), jonka mukaan idiomaattisia ilmauksia ei hyödynnettäisi riittävästi suomalaisissa espanjankielen oppikirjoissa. Tärkein syy tutkimusaiheen muodostumisen kannalta on kuitenkin usko idiomaattisten ilmausten positiivisesta vaikutuksesta vieraan kielen oppimisessa ja havainto siitä, että tätä vaikutusta ei ole tutkittu riittävästi. Työn teoreettinen viitekehys jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä perehdytään fraseologian termistöön esittelemällä eri tutkijoiden määritelmiä fraseologisten ilmausten ominaisuuksista ja niiden kategorisoimisesta. Toisessa osassa käsitellään idiomaattisten ilmausten sisällyttämistä vieraan kielen opettamiseen. Tätä tutkimusalaa kutsutaan fraseodidaktiikaksi. Lopuksi pyritään perustelemaan tutkimuksen hypoteesia erilaisten idiomaattisten ilmausten prosessointimallien avulla, jonka jälkeen vieraan kielen oppimiseen liittyviä teorioita esitellään leksikaalisen lähestymistavan valossa. Empiriaosa alkaa metodologian esittelyllä, jossa erityistä huomiota kiinnitetään tutkimuksen luotettavuuden kannalta olennaisiin kriteereihin, joiden mukaan kaksi erilaista, mutta mahdollisimman samantasoista, koetekstiä luotiin. Empirian toisessa kappaleessa esitellään itse tutkimustulokset ja vastataan tutkimuskysymyksiin pohtien vaikuttaako em. tulosten lisäksi sanojen oppimiseen muut tekijät, kuten opiskelukokemusvuodet, kokelaan ikä tai kokeeseen käytetty aika. Näistä mielenkiintoisin tulos osoitti, että verrokkiryhmässä ikä korreloi tilastollisesti merkittävästi sanojen muistamisen ja kokeeseen käytetyn ajan kanssa. Koeryhmässä vastaavasti merkittävää korrelaatiota ei ollut. Työn loppupäätelmissä pohditaan saatuja tuloksia ja ehdotetaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.
  • Alberdi, Jutta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkastelen maisterintutkielmassani fraseologian esiintymistä ja käsittelyä suomalaisissa espanjan oppikirjoissa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, kuinka paljon idiomaattisia ilmauksia esiintyy ja millä tavoin niitä on oppikirjoissa käsitelty, eli onko niiden vastineena käytetty esimerkiksi suomenkielistä sanontaa, käännöstä, kirjaimellista käännöstä, sanonnan selitystä tai jotain muuta vaihtoehtoa. Tutkin myös, kuinka paljon ja minkä tyyppisissä tehtävissä ilmauksia on käytetty. Pyrin lisäksi selvittämään, onko niiden esiintymisen määrä sidoksissa opetuksen etenemiseen, eli miten ne ovat oppikirjoissa jakaantuneet eri kursseille ja kirjojen eri kappaleisiin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sanontojen didaktista merkitystä oppikirjoissa. Aineistona käytin oppikirjasarjoja ¡Acción!, ¡Dime! ja ¿Qué tal?. Oppikirjasarjoista ¡Acción! on suunnattu lukion B3- espanjan kurssille, ¡Dime! sekä lukion B3-espanjan kurssille että aikuisopetukseen ja ¿Qué tal? aikuisopetukseen. Näistä oppikirjoista keräsin tutkimukseeni 216 ilmausta, jotka kuuluvat Corpas Pastorin (1996) fraseologian luokittelun mukaisiin luokkiin II ja III. Tutkimusmenetelminä käytin kvalitatiivista sisällönanalyysiä sekä kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimukseni teoriapohjana on Corpas Pastorin (1996) fraseologian tutkimus ja sanontojen luokittelu. Tämän lisäksi tukeudun sekä Penadés Martínezin (1999) että Leal Riolin (2011) näkemyksiin fraseologian opetuksesta. Tutkimus osoitti, että fraseologiaa esiintyy espanjan oppikirjoissa melko runsaasti, mutta sen käyttö on yhteydessä lähinnä sanaston opetukseen. Sanontoja esiintyi melko tasaisesti kaikissa oppikirjoissa, vaikkakin yhdessä oppikirjasarjassa niistä suurin osa esiintyi oppikirjasarjan 2. kirjassa. Ilmauksille oli useimmiten suomenkielinen vastine (130 sanonnassa) ja vain 13 sanontaa oli jätetty huomioimatta. Tehtävissä sanontoja oli hyödynnetty vaihtelevasti: joissakin oppikirjoissa oli monipuolisia kirjallisia tehtäviä ja sanontoja oli käytetty jonkin verran myös suullisissa harjoituksissa, mutta monet ilmaukset jäivät tehtävien osalta kokonaan hyödyntämättä. Tutkimieni ilmausten käsittely ja opetus ei myöskään ollut systemaattista, vaikkakin joissain kirjoissa muutamien sanontojen käsittely oli hyvin kattavaa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että idiomaattisten ilmausten asema oppikirjoissa ei ollut kovin merkittävä. Vaikka kielen fraseologia on kiinteästi yhteydessä viestinnälliseen kompetenssiin, sen didaktinen merkitys ilmenee oppikirjoissa lähinnä sanaston kehittämisenä eikä sanontoja hyödynnetä kielellisen kompetenssien muiden osa-alueiden opettamisessa.