Browsing by Subject "fraseologismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Laine, Helena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee fraseologismien modifikaatioita saksalaisessa Schlager- ja rockmusiikissa. Tutkimusmateriaali koostuu neljän musiikkialbumin laulujen sanoituksista. Kaksi albumeista (Andrea Bergin Atlantis ja Helene Fischerin Farbenspiel, molemmat vuodelta 2013) edustavat saksalaista Schlagermusiikkia eli saksalaista iskelmää, ja kaksi muuta (Herbert Grönemeyerin Dauernd Jetzt vuodelta 2014 sekä Udo Lindenbergin Stärker als die Zeit vuodelta 2016) saksalaista rockmusiikkia. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään ensin yleisesti laulujen sanoituksia tutkimuskohteena sekä käsitteitä ‘Schlager’ ja ‘rockmusiikki’. Sen lisäksi esitellään lyhyesti schlagerlaulajat Andrea Berg ja Helene Fischer sekä rockmuusikot Herbert Grönemeyer ja Udo Lindenberg. Lisäksi teoriaosuudessa esitellään fraseologismien kriteerit sekä erilaiset modifikaatiotyypit. Empiirisen tutkimuksen fraseologismien modifikaatioiden luokittelu perustuu Lenkin jaotteluun, jossa hän erottaa toisistaan yksitoista erilaista tyyppiluokkaa useine alaluokkineen. Analyysiosassa nämä eri luokat esitellään tutkimusmateriaalien avulla esimerkein. Sen lisäksi selvitetään fraseologismien sekä näiden modifikaatioden esiintymistiheys. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että fraseologismeja sekä niiden modifikaatioita esiintyi kaikissa tutkituissa laulunteksteissä. Eniten fraseologismeja oli rockmuusikin edustajien, eli Herbert Grönemeyerin ja Udo Lindenbergin teksteissä. Kaikissa tutkituissa sanoituksissa esiintyi enemmän modifikaatioita kuin muokkaamattomia fraseologismeja. Selkein ero musiikkityylien välillä näkyi siinä, millä tavalla fraseologismeja muokattiin. Schlager-musiikissa käytettiin vain osaa modifikaatiotyypeistä, rockmusiikissa taas yleisesti ottaen kaikkia niistä. Tulokset vahvistivat tutkimuksen hypoteesia, jonka mukaan schlager-musiikissa oletettiin esiintyvän vähemmän sekä yksinkertaisempia modifikaatiotyyppejä. Tämä pohjautunee osaltaan kyseisten musiikkityylien konventioihin.
  • Viirma, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmani tavoitteena on selvittää, minkälaisia ratkaisuja on kaksi eri kääntäjää käyttänyt kääntäessään virolaisia fraseologismeja suomeen sekä pohtia mahdollisia syitä käytettyihin käännösratkaisuihin. Työni hypoteesinä on, että sukulaiskielissä fraseologiset ilmaukset ovat usein samankaltaisia. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Onko kaksi eri kääntäjää käyttänyt samoja keinoja kääntäessään virolaisia fraseologismeja? 2) Mikä keino on yleisin, kun käännetään fraseologismeja virosta suomeen? 3) Onko suomennoksissa määrällisesti saman verran fraseologismeja kuin alkuteoksissa? Fraseologismien kääntäminen on keskeinen käännösongelma ja tämänkaltaisia tutkimuksia, joissa lähde- tai kohdekielenä olisi viron kieli, ei ole juurikaan aikaisemmin tehty. Vaikka fraseologismi on terminä ollut sekava eikä sille ole tiettyä määrittelyä, käytän työssäni seuraavaa määritelmää: Fraseologismit ovat laajassa käytössä olevia sanayhdistelmiä, joille on ominaista osien merkityksellinen yhteys sekä yleensä myös metaforisuus. Fraseologismeina esiintyvät idiomit, vertailut, sanonnat, sananparret tms. Usein fraseologismit sisältävät tyylillisiä markkereita. Fraseologismit ovat osaa leikkisää kieltä ja sen takia on tärkeätä välittää niiden kuvallisuus ja tyyli kohdekielessä, jotta kohdekielen lukija saisi samankaltaisen lukukokemuksen kuin lähdekielen lukija. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja kerään ainestoni lähiluvun menetelmän avulla virolaisen kirjailijan Andrus Kivirähkin kahdesta teoksesta Rehepapp ehk November (2000) sekä Romeo ja Julia (2003) ja niiden suomennoksista ja luokittelen löytämiäni fraseologismit (101) seuraaviin ryhmiin: 1) Kohdekielen ilmaisu samanlainen sekä merkitykseltään että muodoltaan 2) Kohdekielen ilmaisu merkitykseltään samanlainen, mutta muodoltaan erilainen 3) Ratkaisut kompensoinnilla ja 4) Ilmaisun kääntäminen parafraasilla. Sain selville, että suomentajat käyttivät kaikkia edellä mainittuja käännöskeinoja kääntäessään fraseologismeja. Yleisin käännöskeino on kohdekielen ilmaisu samanlainen sekä merkitykseltään että muodoltaan. Tämä tukee hypoteesiäni siitä, että sukulaiskielissä fraseologiset ilmaukset ovat usein samankaltaisia. Toiseksi käytetyin käännöskeino on kohdekielen ilmaisu merkitykseltään samanlainen, mutta muodoltaan erilainen. Tämäkin viestii siitä, että sukulaiskielissä viro ja suomi ovat monet kulttuuriset ideat samanlaisia, niitä vaan ilmaistaan eri tavalla/sanoilla. Alkuteosten ja suomennoksien fraseologismien määrällinen ero oli marginaalista, eli suomentajat ovat säilyttäneet kummassakin suomennoksessa fraseologisen tasapainon. Tämä voi johtua siitä, että teoksissa on käytetty yleisiä fraseologismeja, joille on helppoa löytää suomen kielestä vastine tai sitten kyseiset suomentajat ovat olleet taitavia tunnistamaan lähdekielen fraseologismit ja ovat tietoisia suomenkielisistä fraseologismeista. Vähiten käytetty käännöskeino aineistoni perusteella on kompensointi. Kompensoinnille ei ole tarvetta, jos kohdekielestä löytyy lähdekieliselle fraseologismille vastine.
  • Jääskeläinen, Paula (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee kommunikatiivisia rutiini-ilmauksia saksalaisessa telenovelassa Lemmen viemää (Sturm der Liebe) sekä saksalaisessa rikossarjassa Syyttäjä (Der Staatsanwalt). Rutiini-ilmaisut ovat kiinteitä ilmaisuja, jotka toistuvat päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa usein alitajuisesti, kuten hyvää huomenta (Guten Morgen). Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja millaisia kommunikatiivisia rutiini-ilmauksia sarjoissa esiintyy. Tutkielmassa todennetaan myös χ²-testin (Chi-Quadrat-Test) avulla, onko sarjojen rutiini-ilmauksien esiintymisessä merkitsevää eroa. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään ensin käsitteitä ’telenovela’ ja ’rikossarja’ sekä määritellään lyhyesti puhutun kielen ja litteroinnin ominaisuuksia. Lisäksi esitellään fraseologismin kriteerit, sillä kommunikatiivisten rutiini-ilmaisujen katsotaan kuuluvan fraseologismeihin, vaikka vain osa niistä täyttää tiukasti nämä kriteerit. Teoriaosuudessa tarkastellaan myös, kuinka tämän alan merkittävät tutkijat Coulmas (1981), Gläser (1986), Fleischer (1997), Wotjak (2005), Sosa Mayor (2006) ja Lenk (2014) luokittelevat rutiini-ilmauksia ja miten yhteneväisiä heidän jaottelunsa ovat. Empiirisen tutkimuksen rutiini-ilmausten luokittelu tukeutuu Lenkin kehittämään jaotteluun, jossa hän erottaa toisistaan kymmenen erilaista tyyppiluokkaa useine alaluokkineen. Lenkin luokittelu on uusin ja tähän mennessä tehdyistä jaotteluista yksityiskohtaisin. Analyysiosassa nämä eri tyyppiluokat esitellään tutkimusmateriaalin avulla esimerkein. Tutkimuksessa havaittiin yhteensä 657 rutiini-ilmaisua; 297 sarjassa Lemmen viemää ja 360 sarjassa Syyttäjä. Tutkituissa sarjoissa esiintyi yllättävän paljon erilaisia kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja, mutta tyyppiluokat vaihtelivat sarjojen kesken huomattavasti. Esimerkiksi telenovelassa tunteita näytetään vahvasti, ja niissä esiintyy erityisen paljon emotiivisia rutiini-ilmaisuja, kun taas rikossarjalle ne eivät ole tyypillisiä. Lisäksi voidaan todeta, että rutiini-ilmaisujen luokittelu eri tyyppiluokkiin on erittäin vaikeaa, sillä ne voivat saada eri merkityksiä eri tilanteissa.