Browsing by Subject "funktio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Siltaloppi, Satu (Helsingfors universitet, 2016)
    I den här avhandlingen studerar jag hurdana funktioner den icke-dominanta handen har i det finlandssvenska teckenspråket. Språket är i behov av vitaliseringsåtgärder och ett av målen för avhandlingen är att vara en del av dessa åtgärder, samt bidra till språkdokumentation. Syftet för denna avhandling är att ta reda på hur den icke-dominanta handen används i finlandssvenskt teckenspråk samt om man på basis av min studie kunde göra generaliseringar gällande teckenspråk överlag. Materialet i studien består av fem korta videon och finns fritt tillgängligt på internet. En av videorna är Justitieministeriets teckenspråkiga översättning över Teckenspråkslagen (359/2015), en av videorna är ett tecknat meddelande om SignWiki-projektet på YouTube och tre är teckenspråkiga texter på Dövas Förbunds nätsida. Materialet är annoterat med Elan -annotationsprogram. Analysskedens kategorisering baserar sig på studier i den icke-dominanta handens funktioner i andra språk. Ett av den här studiens resultat är en kategorisering som tillämpar sig i att beskriva de funktioner den icke-dominanta handen har i finlandssvenskt teckenspråk. Andra resultat är användningen av vissa funktioner i finlandssvenskt teckenspråk som förekommer i finskt teckenspråk (listboj), andra som i svenskt teckenspråk (pekboj, temapek). Dessutom finns det funktioner som inte används i finlandssvenskt teckenspråk (temaboj, framställande boj), åtminstone inte i ett standardspråkigt, planerat språkbruk som mitt material för denna studie. Min studie påvisar ett behov av flera fortsatta studier gällande både teckenspråken allmänt (textuella markörer) och det finlandssvenska teckenspråket. Det är väsentligt att i nära framtid bevara diskussioner mellan de finlandssvenska teckenspråkets språkanvändare i olika åldrar. Sådant material frambringar en bred botten till fortsatta studier från olika synvinklar – kan till exempel de funktioner som inte fanns med i materialet i denna studie användas i en fri diskussion?
  • Vakkilainen, Teemu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Länsimainen populaarimusiikki sisältää lukuisia toisistaan paljonkin poikkeavia musiikkityylejä siitä huolimatta, että monesti näiden tyylien katsotaan kuuluvan samaan populaarimusiikin kategoriaan. Tämän johdosta populaarimusiikissa on runsaasti erilaisia tyylikohtaisia musiikillisia käytäntöjä mm. harmoniaan ja melodiaan liittyen, jotka yhdessä luovat kappaleiden tonaalisuutta eli eräänlaista sävelsuhteiden koherenssia. Tutkimukseni selvittää, millaisilla harmonisilla keinoilla tonaalisuutta muodostetaan populaarimusiikissa. Tavoitteeni on siis kartoittaa harmonisia säännönmukaisuuksia eri tyyleissä ja eri aikakausina. Aineistona tutkimuksessa on 1058 kappaletta, jotka ovat olleet levymyyntiin perustuvan Billboard Hot 100 -listauksen ensimmäisellä sijalla vuoden 1960 ja vuoden 2019 maaliskuun välillä. Tämän vuoksi analysoin kaikkien kappaleiden sointuprogressiot sekä muut harmonian kannalta oleelliset elementit kuten sävellajin ja moodin. Laadin näiden harmonisten elementtien yleisyydestä taulukon vuosikymmenten mukaan, joka havainnollistaa elementtien kehitystä kuuden vuosikymmenen aikana. Analysoin lisäksi eri populaarimusiikin tyyleille tyypillisiä sointuprogressioita muutamin kappalekohtaisin esimerkein. Analyysissa ilmeni varsin selvää muutosta harmonisten elementtien yleisyydessä vuosikymmenten välillä. Esimerkiksi mollikappaleet ovat lisääntyneet paljon 1960-luvulta lähtien. Erilaisten sointuprogressioiden yleisyyden suhteen on havaittavissa sekä tyylikohtaisia että aikakausiin liittyviä eroja, jotka myös liittyvät toisiinsa. Erityisesti vain yhteen sointuprogressioon perustuvat kappaleet ovat yleistyneet 2000-luvulta lähtien. Tutkimustulokset osoittavat, että eri tyyleihin liittyy niille tyypillisiä harmonisia keinoja, mutta myös aikakausi vaikuttaa näiden keinojen käyttöön. Eri tyyleissä otetaan enemmän tai vähemmän vaikutteita muista tyyleistä. Tulokset luovat laajan katsauksen siitä, miten harmoniaa on organisoitu populaarimusiikissa, ja ne toimivat pohjana tarkemmalle aikakausi- ja tyylikohtaiselle populaarimusiikin tutkimukselle.
  • Huhtilainen, Nuutti (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkimukseni käsittelee musiikin funktioita Akira Kurosawan elokuvissa Rashomon ja Seitsemän samuraita. Tutkimukseni pääasiallinen tutkimuskysymys kuuluu, millainen rooli musiikilla on Akira Kurosawan toisen maailmansodan jälkeisissä elokuvissa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu Anu Juvan (2008) elokuvamusiikin funktioanalyysistä, jossa elokuvamusiikin eri käyttötavat jaotellaan kokemuksellisiin, sisällöllisiin, rakenteellisiin ja ulkoisiin funktioihin. Täydennän teoreettista viitekehystäni elokuvamusiikin analyysin konventionaalisilla metodeilla ja käsitteillä. Ennakko-oletukseni oli, että musiikilla on Kurosawan elokuvissa merkittävä informatiivinen rooli. Perustin oletukseni Kurosawan omiin sanoihin, joiden mukaan hän halusi antaa elokuviensa henkilöhahmoille omat musiikilliset teemansa. Tutkimukseni tieteellinen arvo perustuu Kurosawan elokuvamusiikkia sekä säveltäjä Fumio Hayasakaa koskevan aikaisemman tutkimuksen harvinaisuuteen. Kurosawa oli musiikillisesti huomattavan valistunut, joten hänen suhteensa elokuvamusiikkiin ja tapansa hyödyntää musiikkia tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Analyysini tulokset vahvistivat oletukseni musiikin roolista Kurosawan elokuvissa. Tutkimukseni todistaa, että Kurosawan elokuvissa musiikki muodostaa tärkeän informatiivisen tason. Ylivoimaisesti yleisin molemmista elokuvista löytyvä musiikin funktio on sisällöllinen, jolloin musiikin tarkoituksena on tuoda elokuvaan ja sen hahmoihin jotain uutta ja tukea kuvamateriaalia informaation syöttämisessä elokuvan kokijalle. Erityisesti Seitsemän samurain musiikillinen ääniraita on vahvasti johtoaihepainotteinen, mikä korostaa musiikin merkitystä elokuvakokonaisuuden rakentajana.
  • Nikula, Sanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Funktio on matematiikan keskeisimpiä käsitteitä, mutta sen oppiminen aiheuttaa oppilaille paljon haasteita. Funktion kehitys alkoi varsinaisesti 1600-luvulla, jolloin Descartes esitti yhtälön avulla kahden muuttujan riippuvuuden ja Fermat keksi tämän riippuvuuden yhteyden tasokäyrään. Sanan funktio otti käyttöön Leibniz vuonna 1673 ja Euler esitteli 1700-luvulla funktion analyyttisen lausekkeen. Modernin Dirichlet-Bourbaki -määritelmän mukaan funktio voi olla minkä tahansa joukkojen välinen vastaavuus. Suomalaisissa peruskoulun ja lukion oppikirjoissa pysytään pitkälti analyyttisen lausekkeen määrittelemässä funktiossa, moderni Dirichlet-Bourbaki -määritelmä esitellään vasta yliopistotason oppikirjassa. Matemaattisen käsitteen muodostuksessa proseduraalinen ja konseptuaalinen lähestymistapa yhdistyvät hyvin kehittyneessä ajattelussa proseptiksi, joka edustaa korkeinta abstraktiotasoa. Ymmärtäminen tarkoittaa käsitteen liittämistä osaksi käsitteenmuodostusprosessissa syntynyttä tietoverkkoa, tai se voidaan ajatella myös tilanteeseen suhteutettuna järkevänä toimintana. Ymmärtäminen tehostaa ongelmanratkaisua ja oppimista monin tavoin. Funktion oppimiseen liittyviä yleisiä haasteita ovat mm. riittämätön algebran osaaminen, funktioon liittyvät monet alakäsitteet, käsitteen abstraktius ja funktion monet eri esitystavat. Funktioon liittyy myös useita spesifejä väärinkäsityksiä, kuten taipumus tulkita funktio lineaarisena, vaikeus tunnistaa vakiofunktiota, paloittain määriteltyä tai epäjatkuvaa funktiota funktioksi sekä vaikeus erottaa diskreetit ja jatkuvat funktiot toisistaan. Myös kulmakerroin ja kuvaajan tulkinta ja piirtäminen aiheuttavat haasteita. 9-luokkalaisille tehdyssä kyselyssä erityisesti paloittain määritellyt funktiot tunnistettiin huonosti. Avoimessa kysymyksessä funktion määritelmästä 9-luokkalaisista lähes puolet ei osannut antaa järkevää vastausta. Opettajat määrittelivät funktion yleisimmin vastaavuudeksi tai riippuvuudeksi, mikä vastaa funktion määritelmää joko uudessa tai vanhassa muodossaan. Funktion ymmärtämiseen tähtäävässä opetuksessa on tärkeää luoda yhteyksiä käsitteiden ja funktion eri esitystapojen välille. Opettajan pitäisi myös esittää riittävästi huolella valittuja esimerkkejä ja vaihdella erityyppisiä tehtäviä. Opetus pitäisi aloittaa intuitiivisesta edeten siitä abstraktiin suuntaan. Kuvaajan piirtämistä ja tulkintaa on hyvä harjoittaa riittävästi ja esitellä kulmakertoimelle erilaisia tulkintoja. Opettajan aineenhallinta on erittäin tärkeää. Opetuksessa on hyvä käyttää myös teknisiä apuvälineitä oppimisen apuna. Keskustelu, avoimet tehtävät ja ongelmanratkaisu ovat myös tärkeitä funktion opettamisessa.
  • Leskinen, Sirpa (Helsingin yliopisto, 1995)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen alueelta löytyneitä esi- ja varhaishistoriallisia lukkoja ja avaimia sekä jälkimmäisiin läheisesti liittyviä koristeavaimia/avaimenmuotoisia riipuksia. Koska kyseessä on arkeologinen esineryhmä, jota ei ole aiemmin juurikaan tutkittu, on tutkimuksen ensisijaisena lähtökohtana aineiston typologinen luokitus ja ajoittaminen. Tarkastelun kohteena ovat myös esineiden löytökontekstit, joilla saattaa olla merkitystä mm. esineiden funktion ja ajoituksen suhteen. Koska arkeologiset esineet eivät ole ympäristöstään irrallinen ilmiö, tarkastellaan tutkimuksessa myös lukkoihin ja avaimiin liittyviä sosiaalisia aspekteja. Niin ikään esineiden funktioihin ja symboliikkaan liittyviin kysymyksiin etsitään vastauksia, mihin liittyy läheisesti myös koristeavainproblematiikka. Tutkimusaineisto jakautuu kolmeen kategoriaan, joista suurimman muodostavat riippulukkoihin luettavat esineet (lukot, niiden fragmentit sekä avaimet). Näistä on tehty varsinainen, esineiden keskinäiset suhteet huomioon ottava typologia sekä relatiivinen kronologia. Toiseen kategoriaan kuuluvat lähinnä kiinteisiin lukkoihin kuuluneet avaimet, joista osa on liitettävissä tietynlaisiin lukkotyyppeihin skandinaavisten vastineidensa perusteella. Kolmas kategoria sisältää koristeavaimiksi tai avaimenmuotoisiksi riipuksiksi luettavat esineet, joissa on havaittavissa erilaisia variantteja. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomen varhaisimmat ajoitettavat lukot - sekä kiinteät että riippulukot - ovat merovingiaikaisia. Tähän aikaan saattavat ajoittua myös käyttöavaimia imitoivat koristeavaimet, joiden merkitystä ei tarkkaan tiedetä. Myös käyttöesineiksi luokiteltaviin lukkoihin ja avaimiin liittyy monivivahteista symboliikkaa, joka on yhdistetty esim. kotitalouteen, hedelmällisyyskulttiin tai uskontoon. Kotitaloudessa etenkin avainten on katsottu kuvastavan naisen taloudellista tai sosiaalista vapautta. Hautoihin pantujen esineiden voisi arvella kuvastavan vainajan sosiaalista statusta. Lukko- ja avainsymboliikka on universaali ilmiö - sillä on ollut vaikutusta sekä pakanallisissa kulttuureissa että kristinuskon piirissä.