Browsing by Subject "funktionalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Dyster, Wilhelmina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prototyyppiteoriaa osana länsimaisen kielitieteen historiaa. Tavoitteena on selvittää, millaiset taustat prototyyppiteorialla on ja millä tavoin se otettiin vastaan kielitieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus pyrkii kuvailemaan, millaisia kielellisiä ilmiöitä prototyyppiteorialla voidaan kuvata, mikä on sen sovellettavuusala kielitieteellisessä tutkimuksessa ja millaista kritiikkiä sitä vastaan on esitetty. Prototyyppiteoria on teoria kategorioista. Se pohjautuu 1970-luvulla suoritettuihin empiirisiin kokeisiin kognitiivisen psykologian saralla ja esittää tiivistetysti kaksi väitettä: (1) Kategorialla on keskeisempiä ja perifeerisempiä jäseniä. (2) Kategorian rajat ovat sumeat. Prototyyppiteoria ja prototyypin käsite ovat nousseet keskeiseen asemaan etenkin kognitiivisen kielitieteen keskuudessa. Tyypillisesti prototyyppiteoria nähdään vastakkaisena selkeärajaiselle klassiselle kategoriamallille, jonka kategoriakuuluvuuden ehdot määritellään binaaristen joko–tai -piirteiden perusteella. Klassinen kategoriamalli on erityisesti formaalin kielentutkimuksen käyttämä kategoriamalli. Kysymys kategorioista ja niiden olemuksesta on keskeinen tässä tutkimuksessa ja niitä koskevaan keskusteluun pyritään tutustumaan kattavasti. Sitoutuminen yhdenlaiseen kategoriamalliin nähdään usein kannanottona toisenlaista mallia vastaan, mikä on johtanut kiistoihin ja väittelyihin eri kielentutkimuksen suuntausten välillä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on formaalin ja funktionaalisen kielentutkimuksen lähestymistavan suhde toisiinsa. Kysymys nähdään rationaalisen ja empiirisen tieteen vastakkainasetteluna, joka vuosisatoja kestettyään on tuskin ratkaistavissa helposti. Eri lähestymistapojen välille on kuitenkin koetettu rakentaa siltaa ja dialogi jatkunee tulevaisuudessakin. Tämän tutkimuksen aineistona toimivat toiset tutkimukset sekä eri tieteenalojen – kuten filosofian, psykologian ja kielitieteen eri osa-alueiden – lähteet. Tutkimus vertailee ja kokoaa yhteen näkemyksiä eri vuosikymmeniltä sekä pyrkii kontekstualisoimaan niitä vallitseviin yhteiskunnallisiin oloihin ja tapahtumiin. Tavoitteena on muodostaa hermeneuttinen kehä, jonka aikana ymmärrys tutkittavasta kohteesta – rationalismin ja empirismin vastakkainasettelusta, kategorioista sekä prototyyppiteoriasta – syvenee ja monipuolistuu. Prototyyppiteorian matka empiirisestä kategorisaatiomallista teoreettiseksi kielellisten kategorioiden kuvausmalliksi vaikuttaa olleen melko saumaton, joskaan ei täysin ongelmaton, siirtymä. Prototyyppiteoriaa on moitittu mm. epäselvästä käsitteenmuodostuksesta ja siitä, että prototyypin käsitettä voi kukin tutkija käyttää oman näkökulmansa ja kulloistenkin tutkimustarpeidensa mukaisesti. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta ja tutkimustulosten yhteismitattomuutta. Toisaalta prototyyppiteoria nähdään eräänlaisena lingvistisenä yleistyökaluna, jonka vahvuuksia ovat joustavuus, selitysvoimaisuus ja sovellettavuus eri ilmiöiden tutkimiseen. Prototyyppiteoria vaikuttaa soveltuvan erityisen hyvin semantiikan alan kuvaukseen, mutta prototyyppisyyden käsitettä voidaan periaatteessa soveltaa kaikkiin ilmiöihin, jotka pohjautuvat kielelliseen luokitteluun.
  • Iskanius, Anniina (2008)
    Euroopan unionin (EU) turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ollut yhteisen valuutan jälkeen nopeiten kehittynyt ja integroitunut politiikan lohko. Tällä osa-alueella EU on kyennyt luomaan lyhyessä ajassa itsenäisen kriisinhallintakyvyn ja ottamaan vastuun useiden kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden johtamisesta. Institutionalisoituminen on edennyt myös puolustustarviketeollisuuteen ja yhteisten puolustusmarkkinoiden synnyttämiseen. Kehitys on huomattavaa, koska kylmän sodan aikana integraatiokehitys ei edennyt turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Tutkielmassa tutkitaan neofunktionalistisen ja funktionalistisen teorian mahdollisuuksia selittää Euroopan unionin kriisinhallintakyvyn kehittymistä. Valitut teoriat lisäävät tieteellistä relevanssia tarjoten tuoreen lähestymistavan. Tutkielmassa testataan valitun sotilaallisen kriisinhallintaoperaation avulla funktionalismin ja neofunktionalismin soveltuvuutta turvallisuuspolitiikan tutkimukseen. Lisäksi tutkielmassa käytetään realistista ja neorealistista teoriaa, konstruktivismia sekä institutionalismia ja selvitetään, millaisen vastauksen ne antavat tutkimuskysymykselle. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus. Tärkeimmät lähteet teorioiden osalta ovat David Mitranyn ja Ernest B. Haasin teokset. Kriisinhallinnan osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Ranskan ja Ison-Britannian antama St. Malon julistus vuodelta 1998 sekä Eurooppa-neuvoston tekemät päätökset Helsingissä vuonna 1999 sekä Thessalonikissa vuonna 2003. Päätösten ja teosten lisäksi tutkielmassa on käytetty runsaasti myös muuta kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleja. Tapaukseksi on valittu Euroopan unionin ensimmäinen itsenäinen sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio Artemis Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hypoteesina esitetään, että taloudesta alkanut integraatio on yliläikkynyt turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja johtanut kriisinhallintakyvyn kehitykseen. Tutkimustulosten valossa hypoteesi osoittautui oikeaksi. Lisäksi todistetaan, että jäsenvaltioita motivoi kriisinhallintakyvyn kehittämiseen myös Euroopan unionin koheesion lisääminen sekä unionin vaikutusvallan kasvattaminen globaalina toimijana. Tutkimustulokset osoittavat neofunktionalismin selittävän hyvin kriisinhallintakyvyn kehittymisen. Se selittää hyvin myös Euroopan unionin päätöksen käynnistää operaatio Artemis. Tutkimustulokset myös osoittavat, ettei EU halua erottaa puolustuspolitiikkaa taloudesta, johon se on läheisesti yhteydessä. Funktionalismin osalta tutkimustulokset osoittavat, ettei se sovellu erityisen hyvin selittämään Euroopan unionin kriisinhallintakyvyn kehittymistä. Myös realismin ja neorealismin, konstruktivismin sekä institutionalismin tarjoamat selitykset ovat puutteellisia eivätkä tarjoa yhtä uskottavaa vastausta tutkimuskysymykseen kuin neofunktionalismi.
  • Pakarinen, Ida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee Tilkan sotilassairaalaa sen funktionalistista arkkitehtuuria edustaneen ajanjakson (1936–2005) aikana. Tutkielman fokus on tilan entisissä käyttäjissä, pääosin potilaissa (varusmiehet) ja hoitohenkilökunnassa (hoitajat, lääkärit). Tutkielmassa perehdytään tilasuunnittelun kautta entisten käyttäjien kokemuksiin tilassa liikkumisen rajoista ja tilassa vaikuttaneiden hierarkioiden merkityksestä ajan toiminnoille sekä käytännöille tilassa. Entisten käyttäjien ääni tuodaan tutkielmassa esiin käyttäjien muistelmista kootun, Minna Kilkin (2008) toimittaman teoksen avulla. Koska Tilkka toimi sotilassairaalana, heijastuivat tilassa kiinnostavasti päällekkäin sekä sairaalahierakia että sotilashierarkia. Tilkan sotilassairaalan ensisijainen käyttäjien ryhmä oli varusmiehet. Tämän vuoksi tutkielmassa on perehdytty tietynlaisen, kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden mallin tuottamisen rakenteeseen yhteiskunnassa, eli hegemoniseen maskuliinisuuteen ja sen kritiikkiin. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalimallilla on vaikutuksensa myös Puolustusvoimissa. Tietynlaisen maskuliinisuuden tuottamisen sekä ruumiin kurittamisen näkökulmat muodostavatkin merkittävän osan tutkielman rakenteellisesta pohjasta. Tämän lisäksi perehdytään hegemonisen maskuliinisuuden merkitykseen varusmiehille ja itse Puolustusvoimainstituution nykyisenlaiseen merkitykseen suomalaisille. Hegemonisen maskuliinisuuden sekä Puolustusvoimalaitoksen hierarkkisuuden lisäksi tutkielmassa perehdytään myös sairaalahierarkiaan ennen ja nyt. Sairaalahierarkia liitetään laajempaan kokonaisuuteen suomalaisen työelämän sukupuolisegregaatiosta. 1930-luvun sairaalahierarkkisuus tuodaan näin nykypäivään ongelmien toistaiseksi iäisellä ajankohtaisuudella. Tutkielmassa todetaan Tilkan sotilassairaalan toimineen valtapyramidimaisena konstruktiona, jonka tiloissa vaikuttivat vahva sotilaallinen kuri ja hierarkkisuus, mutta jossa kuitenkin viihdyttiin todella hyvin. Tilkan sotilassairaala oli omanlaisena mikrokosmos, jonka sisälleen sulkemaa yhteisöä on mahdotonta nähdä rakentuvan missään toisenlaisessa sairaalassa.
  • Kivelä, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena ovat lavastaja Matti Warénin 1920—1930-luvuilla tekemät lavastusluonnokset. Esittelen Warénin käyttämää termiä suggestiolavastus. Tarkastelen tapausesimerkeiksi valitsemiani Kansallisteatterin näytelmiin Myrsky (1927), R.U.R. (1928) ja Kullervo (1934) tehtyjä lavastusluonnoksia suggestiolavastuksina Warénin taiteellisten pyrkimysten näkökulmasta. Pyrkimykset perustuvat Warénin kirjoittamiin artikkeleihin, luentoihin sekä muistiinpanoihin. Huomioin taiteilijan taustojen ja aikalaisuuden merkityksen työskentelyssä sekä aseman taidekentällä. Suggestiivinen lavastustaide perustuu elämysten välittämiseen rakentamalla tilasta sellaisen, mikä tukee näytelmän kokonaisilmettä. Suggestion tarkoituksena on luoda katsojalle omiin kokemuksiin ja käsityksiin perustuva tulkinta. Tutkin, miten suggestiolavastuksen keinot ja päämäärät toteutuvat Warénin omassa taiteellisessa työskentelyssä. Esittelen Warénin lavastustaiteellisia päämääriä ja näkökulmaa suggestiolavastukselle. Huomioin, miten suggestio läpivalaisee tapausesimerkeiksi valikoituja luonnoksia. Esittelen erilaisia taiteellisia tyylejä taustoittaakseni 1920—1930-luvuilla muotoutunutta lavastustaiteen uudenlaista tilannetta ja pyrkimyksiä. Pohdin luonnoksen tarkastelemista taideteoksena ja kirjoitan tapausesimerkeistä teosanalyysit. Pohjaan kuvatulkinnan havaintoteorialle. Teoreettisena taustana toimii taidehistorioitsija Ernst Gombrichin taideteoria kokemusperäisestä havaitsemisesta. Käytän taidehistorian tutkimuksessa kanonisesti hyväksyttyä taideteoreetikkoa, sillä suggestiolavastus ei ole taidehistorian tutkimuksessa laajasti tunnettu termi. Gombrichin havaintoteoria toimii pohjana tekemilleni teosanalyyseille ja avaa suggestion päämääriä taiteellisina pyrkimyksinä. Hyödynnän havaintoteoriaa arvioidessani suggestiolavastuksen pyrkimysten toteutumista tapausesimerkkiteoksissa. Merkittävänä tutkimusaineistona toimivat Warénin kirjoittamat artikkelit ja puheet. Ne keskittyvät esittelemään suggestiolavastuksen pyrkimyksiä ja toteutustapoja sekä aihetta taustoittavia historiakatsauksia. Käyttämiäni lähteitä ovat taidehistoriallinen sekä teatteritieteellinen kirjallisuus. Tutkimusaineisto on ensisijaisesti Teatterimuseon kokoelmien Matti Warén -aineistoa. Produktiotietojen hankinnassa käytän Teatterimuseon omaa tietokantaa Idaa sekä avointa esitystietokantaa Ilonaa. Tutkielmassa hyödynnetään myös Teatterimuseon näyttelyinformaatioita ja Matti Warénin tyttären Anneli Warén-Brandersin tallennettua muistitietoa. Käyttämieni tapausesimerkkiteosten keskeisenä havaitsemisen välineenä toimivat etenkin kokemusperäinen tieto tulkitsijan suhteesta tilaan, aikaan ja ympäristöön. Suggestio antaa katsojalle mahdollisuuden tehdä omat päätelmänsä havaittavasta. Massoilla tai viivojen suunnilla ei tarvitse olla suoranaista yhteyttä luontoa jäljitteleviin muotoihin, vaan ne voivat toimia lavastuksessa näytelmän hengen luomisessa. Katsojan ei tarvitse nähdä totuutta tai realismia jäljentelevää jälkeä, vaan viitteellisyys tai toisaalta liioittelevuus tukee katselukokemusta. Warénin tavoitteena ei ole luoda totuudenmukaista tapahtumapaikkaa näytelmälle, vaan suggestiolavastuksella tukea katsojan elämystä ja perustaa se sisäiseen, kokemuspohjaiseen totuuteen. Käyttämällä apunaan todellisen elämän muotoja, tietoja ja historiallisia totuuksia on Warén lavastusluonnoksillaan onnistunut saavuttamaan suggestion pyrkimyksen. Katsoja kykenee eläytymään ja tulkitsemaan lavastusten maailmaa sekä meneillään olevaa tilannetta jo pelkistetylläkin tyylillä maalatun tai piirretyn luonnoksen muotojen ja värien pohjalta.