Browsing by Subject "fysioterapia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Pyöriä, O; Reunanen, M; Nyrkkö, H; Kautiainen, H; Pieninkeroinen, I; Tapiola, T; Lohikoski, P (Kela, 2015)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 140
    Satunnaistettu seurantatutkimus Aktiivisuutta ja osallistumista tukeva fysioterapia aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuneiden alkuvaiheen kuntoutuksessa toteutettiin vuosina 2008–2013. Tutkimuksessa selvitettiin laaja-alaisia toimintakyvyn muutoksia ja kuntoutujien ja heidän omaistensa kokemuksia sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttöä aktivoivassa ja perinteisessä fysioterapiassa. 108 osallistumiskriteerit täyttänyttä kuntoutujaa satunnaistettiin aktivoivan ja perinteisen fysioterapian ryhmiin. Aktivoivan fysioterapian ryhmän kuntoutus tuki kuntoutujien aktiivista osallistumista ja kotiutumista. Seurannan aikana molempien ryhmien toimintakyky parani eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Aktivoiva ryhmä käytti perinteiseen ryhmään verrattuna puolet vähemmän perusterveydenhuollon laitoshoitopäiviä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Perusterveydenhuollon kuntoutujakohtaiset kustannukset vuodessa olivat aktivoivassa ryhmässä 1 200 € perinteistä ryhmää pienemmät. Alkuvaiheen kuntoutuksen intensiivisyys, suunnitelmallinen seuranta ja moniammatillinen työote molemmissa ryhmissä on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Aktiivisuutta tukeva fysioterapiaote oli vakiintunut fysioterapeuttien toimintatavaksi, mikä vähensi intervention vertailtavuutta ryhmien välillä. Kuntoutujien kokemukset haastavat fysioterapeutit syventämään moniammatillista yhteistyötä ja siirtämään painopistettä kuntoutujan elinympäristöön ja sosiaaliseen osallistumiseen. Tulevaisuudessa AVH-kuntoutusta tulisi tutkia myös tarkastelemalla, voidaanko kuntoutuksella ehkäistä sairauden uusiutumista ja siten vaikuttaa AVH:sta johtuviin terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin.
  • Pitkänen, V; Pekola, P (Kela, 2016)
    Työpapereita 95
    Kelan järjestämissä ja rahoittamissa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen yksilöllisissä fysioterapiapalveluissa asiakkaat ovat pitkään voineet vaikuttaa tuottajien valintaan, mutta virallisesti asiakkaan valinnanvapaus otettiin käyttöön vuonna 2011. Valinnanvapaus on ulottunut Kelan kilpailutuksen seurauksena hyväksymiin palveluntuottajiin, jotka sijaitsevat asiakkaan lähialueella. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tärkeäksi asiakkaat kokevat valinnanvapauden, mitkä seikat vaikuttavat palveluntuottajan valintaan sekä vaihtamiseen ja miten asiakkaan valinnanvapautta voitaisiin jatkossa kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla kysely 20–63-vuotiaille henkilöille, jotka saivat vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta vuonna 2015. Kyselyn otos poimittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla, jonka koko oli yhteensä 3 400 henkilöä. Vastauksia saatiin yhteensä 1 724 kappaletta, joten vastausprosentti oli 50,7. Tässä työpaperissa esitetään kyselyn kuvailevat tulokset. Analyysiä on tehty tarkastelemalla sekä tilastollisia jakaumia että teemoittamalla avoimia vastauksia. Valtaosa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapian asiakkaista tekee palveluntuottajan valinnan joko itsenäisesti tai yhdessä läheistensä kanssa. Tärkeimmiksi valintoihin vaikuttaviksi seikoiksi kuntoutujat nostivat palveluntuottajan erikoisosaamisen, kuntoutujien oman käsityksen terapian laadusta ja vaikuttavuudesta sekä aikaisemmat kokemukset palveluntuottajista. Eri kuntoutujat arvostavat eri tekijöitä, joten valinnanvapaus on mahdollistanut kuntoutujille tuottajan valinnan omien mieltymysten mukaisesti. Tiedon löytäminen ja sopivan fysioterapeutin valitseminen koetaan pääosin helpoksi. Vanhemmat henkilöt, vähemmän koulutusta saaneet, hyvän terveydentilan omaavat ja valinnan itse tekevät kuntoutujat kokevat löytävänsä tietoa helpoiten. Puolestaan ne, jotka ovat vaihtaneet tuottajaa aikaisemmin, kokevat tiedon löytämisen vaikeammaksi. Parhaiten tietoa eri tuottajista on löydetty terveydenhuollon ammattilaisilta, Kelasta ja ystäviltä tai sukulaisilta. Tietoa on hankittu myös esimerkiksi vertaisverkostolta sekä tekemällä tutustumiskäyntejä. Valinnanvapautta pidetään hyvin tärkeänä. Naiset pitävät valinnan mahdollisuutta tärkeämpänä kuin miehet ja koulutetut tärkeämpänä kuin vähemmän koulutusta saaneet. Valinnanvapaus koetaan tärkeämmäksi, jos kuntoutus on kestänyt pitkän aikaa, jos tuottajan valinta tehdään itsenäisesti ja jos asiakas on aikaisemmin vaihtanut palveluntuottajaa. Sekä hyvän että huonon terveydentilan omaavat arvostavat valinnanvapautta yhtäläisesti. Kuntoutuksen jatkuvuutta arvostetaan, mutta useat kuntoutujat ovat vaihtaneet palveluntuottajaa myös laadullisten tekijöiden vuoksi. Tutkimustulosten perusteella valinnanvapauteen perustuva malli on toiminut hyvin vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Valinnanvapautta pidetään tärkeänä ja sen tuomaa mahdollisuutta valita palveluntuottaja omien mieltymysten mukaan on käytetty. Vaikka tiedon löytyminen koetaan pääosin helpoksi, voitaisiin valinnanvapautta kehittää ja valintaa helpottaa tarjoamalla asiakkaille enemmän vertailukelpoista tietoa tuottajista.
  • Hautamäki, L; Ramadan, F; Ranta, P; Haapala, E; Suomela-Markkanen, T (Kela, 2018)
    Työpapereita 140
    Eläinavusteiset menetelmät ovat ihmisen terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua edistävää toimintaa, jossa eläimellä on avustava tehtävä. Eläinavusteisessa terapiassa eläin toimii osana tavanomaista terapiaa, jonka tavoitteena on parantaa ihmisen fyysistä, kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä sekä tunnetaitoja. Tässä katsauksessa tavoitteena on tuottaa tietoa eläinavusteisten menetelmien käytöstä Suomessa sekä tarjota kootusti tutkimustietoa eläinavusteisten menetelmien toimivuudesta osana erilaisia terapioita ja kuntoutusprosesseja. Katsauksessa tarkastellaan eläinavusteisen terapian toimivuutta ja hyötyä ja tarpeenmukaisuutta osana kuntoutusprosessia etenkin psykoterapian, puheterapian, fysioterapian ja toimintaterapian näkökulmista. Katsauksen menetelmänä on kartoittava kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskirjallisuutta käydään läpi vuosilta 2010–2017 ja kotimaista toimintaa kartoitetaan ammattilaisten ja kuntoutujien haastatteluiden sekä taustoittavien keskustelujen avulla. Lisäksi katsauksen yhteydessä toteutettiin Kelan verkkosivuilla kysely eläinavusteisten menetelmien käytöstä. Katsauksessa esitellään eläinavusteisen terapian hyötyjä ja haittoja sekä tutkimusnäytön että ammattilaisten ja kuntoutujien kokemusten perusteella. Lisäksi esitellään eläinavusteisista menetelmistä hyötyviä kuntoutuksen kohderyhmiä ja kuvaillaan eläimen kanssa työskentelyn toteutustapoja osana erilaisia kuntoutusprosesseja. Katsauksessa käsitellään myös työskentelyyn osallistuvan eläimen edellytyksiä toimia osana terapiaa ja terapeutilta itseltään vaadittavaa täydennyskoulutusta.
  • Soukkio, Paula; Suikkanen, Sara; Kukkonen-Harjula, Katriina; Hupli, Markku (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Ikääntyneiden erilaiset vaivat ja sairaudet kuormittavat terveydenhoitojärjestelmää ikääntyneiden määrän suurentuessa ja huoltosuhteen muuttuessa epäedulliseen suuntaan. Siksi on tärkeää kehittää uudenlaisia tapoja pitää huolta ikääntyvästä väestöstä. Lonkkamurtuma on vakava ikääntyneiden kaatumisvamma, mikä johtaa usein toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen ja altistaa laitoshoidolle. Myös heikentynyttä toimintakykyä aiheuttava hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO) lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä ja laitoshoitoon joutumisen riskiä. Sekä lonkkamurtuman jälkeisessä kuntoutuksessa että hauraus-raihnausoireyhtymän hoidossa liikuntaharjoittelulla on tärkeä osa. Tämän raportin tarkoituksena on kuvata KauKoIKÄ-tutkimushankkeessa käytetty kotiharjoitteluinterventio, sen toteutuminen sekä tutkittavien GAS (Goal Attainment Scale) tavoitteiden saavuttaminen ja tutkimukseen osallistuneiden palautteet kotiharjoittelusta ja tutkimuksen toteutuksesta. KauKoIKÄ-tutkimukseen osallistui 121 lonkkamurtumapotilasta (keski-ikä 81,5 vuotta) ja 300 henkilöä (keski-ikä 82,5 v), joilla todettiin esi-HRO tai HRO. Molemmat potilasryhmät satunnaistettiin erikseen kahteen ryhmää: 1) fysioterapeutin ohjaama kotiharjoittelu kahdesti viikossa vuoden ajan (61 lonkkamurtumatutkittavaa ja 150 HRO-tutkittavaa) ja 2) tavanomainen hoito (60 lonkkamurtumatutkittavaa, 150 HRO-tutkittavaa). Kotiharjoittelu oli strukturoitua, yksilöllisesti suunniteltua, eteni progressiivisesti ja keskittyi alaraajojen lihasvoiman lisäämiseen. Harjoittelu sisälsi myös tasapaino-, liikkuvuus-, kestävyys- ja toiminnallisia harjoitteita sekä ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa. Kotiharjoittelu oli molemmilla tutkimusjoukoilla samanlainen perusajatukseltaan ja -sisällöltään. Keskimäärin harjoittelu pystyttiin toteuttamaan riittävällä rasitustasolla ja progressiivisuutta harjoittelussa pystyttiin lisäämään, mutta yksilöllinen vaihtelu oli suurta. Erilaiset sairaudet, niiden paheneminen ja siitä seuranneet sairaalajaksot aiheuttivat keskeytyksiä ja harjoittelun uudelleen suunnittelua. Molemmissa potilasryhmissä GAS-tavoitteiden T-arvojen keskiarvo oli yli tavoitetason. Tutkittavien palaute vuoden ohjatusta kotiharjoittelusta oli myönteistä. Kotiharjoitteluun osallistuneet kokivat harjoittelun kohentaneen heidän elämäänsä ja liikuntakykyään. Moni toivoi harjoittelulle jatkoa tulevaisuudessa. Vuoden ajan, kaksi kertaa viikossa, fysioterapeutin ohjauksessa suoritettu kotiharjoittelu on turvallista ja sillä voidaan sitouttaa ikääntyneet lonkkamurtumapotilaat ja henkilöt, joilla on HRO, säännölliseen liikuntaharjoitteluun.
  • Mäkilä, P; Luona-Helminen, R; Kuusisto, H (Kela, 2017)
    Työpapereita 131
    Tausta: Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia ja kansantalouden kustannuksia ja on yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin. Neurologista sairautta sairastaville kuntoutujille arjen fyysinen aktiivisuus ja liikunnan harrastaminen saattaa olla ongelmallista. Kun fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan toteuttamisen edellytykset ovat kunnossa, edistetään terveyttä ja hyvinvointia, vähennetään eriarvoisuutta sekä tuetaan ihmisten vastuuta omasta terveydentilasta ja elämäntavoista. Tutkimuksessa Liikunta kuntoutuksen tukena selvitettiin Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapiaa saavien kuntoutujien liikunnan harrastamista edistäviä ja rajoittavia tekijöitä sekä Kelan avoterapiastandardin sisältämää liikuntakokeilumahdollisuuden käyttöä. Menetelmät: Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapiaa saavat neurologista sairautta sairastavat suomen- ja ruotsinkieliset kuntoutujat Varsinais-Suomen alueella (N = 564), Kelan järjestämän fysioterapian palveluntuottajat, joilla on vaikeavammaisia neurologisia kuntoutujia (Loimaa, Paimio, Turku ja Uusikaupunki) (n = 59) sekä näiden kuntien erityisliikunnasta vastaavat työntekijät (n = 4). Kuntoutujien aineisto poimittiin Kelan rekisteristä. Tutkimukseen vastasi 219 kuntoutujaa (38,8 %), 22 fysioterapeuttia (37,2 %) ja 2 kahden kunnan erityisliikunnasta vastaavaa työntekijää. Tutkimus toteutettiin kyselynä kuntoutujille sekä puhelinhaastatteluna ja sähköpostikyselynä fysioterapeuteille ja kunnan liikuntatoimen työntekijöille. Tulokset: Kyselyyn vastanneet kuntoutujat harrastivat eniten kävelyä tai juoksua, uintia tai vesijuoksua, luonnossa liikkumista ja kuntosaliharjoittelua. Luonnossa liikkumista, uintia tai vesijuoksua, kuntosaliharjoittelua ja tanssia sekä keilailua ja ratsastusta halusivat harrastaa myös ne kuntoutujat, jotka eivät aikaisemmin olleet harrastaneet näitä lajeja. Avoterapiastandardiin kuuluvaa liikuntakokeilumahdollisuutta oli hyödynnetty 58 vastaajan (26,7 %) fysioterapiassa. Nykyistä liikunnan harrastamista kohtalaisesti edistivät vastaajan tietämys liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä sekä perheenjäsenten asenteet ja rajoitti merkittävästi neurologinen oire. Liikunnan harrastamista lievästi edistävät oma motivaatio liikkua ja oma asenne, avustaja, asiantuntijoiden ohjaus, kuljetusjärjestelyt ja liikuntakaveri. Lievästi nykyistä liikunnan harrastamista rajoittivat vastaajan liikunnalliset taidot sekä taloudellinen tilanne. Fysioterapeutit ja liikuntatoimi halusivat kehittää neurologista sairautta sairastavien kuntoutujien liikuntamahdollisuuksia ja toivoivat lisää tiedottamista kunnan liikuntapalveluista ja Kelan avoterapiastandardin käytöstä. Johtopäätökset: Neurologista sairautta sairastavat kuntoutujat, fysioterapeutit ja kunnan erityisliikunnan työntekijät kannattivat avoterapiastandardin liikuntakokeilumahdollisuuden käyttöä, mikäli liikuntatoiminnan edellytykset ovat kunnossa. Hyvin toteutettuna liikunta tukee kuntoutumista.
  • Salminen, A-L (Kela, 2010)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 70
  • Paltamaa, J; Erkkilä, J; Kanelisto, K; Mustonen, O; Nousiainen, E (Kela, 2017)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuntoutumisen merkityksiä pitkään yhtäjaksoisesti avomuotoista yksilöterapiaa saaneille kuntoutujille ja kuntoutuksen toteutumista kuntoutujan, palveluntuottajan ja hoitavan tahon näkökulmasta. Tutkimus on osa Kelan Pitkät yhtäjaksoiset yksilöterapiat -tutkimusta. Tutkimuksen kohderyhmä olivat vuoden 2015 Kelan kuntoutustietojen mukaan avomuotoista fysio-, musiikki-, puhe- ja toimintaterapiaa sekä neuropsykologista kuntoutusta yhtäjaksoisesti yli 5 vuotta saaneet kuntoutujat. Tutkimukseen osallistui 30 kuntoutujaa (8–64 vuotta), 30 terapeuttia ja 6 lääkäriä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastattelujen lisäksi laadullisen sisällönanalyysin aineistona olivat kuntoutussuunnitelmat, -palautteet ja -päätökset. Kaikki haastatellut kokivat avokuntoutuksen hyödylliseksi, terapian jatkumiselle löytyi perusteita ja kaikki olivat edistyneet tai heidän toimintakykynsä oli pysynyt ennallaan viimeisimmänkin terapiavuoden aikana. Pitkään jatkuneen avokuntoutuksen merkitys haastatelluille kuntoutujille rakentuu laaja-alaisista hyödyistä kuntoutujan arkeen, osallistumiseen ja elämänlaatuun. Aineistossa toistuu hyvin toimivan kuntoutuksen moninainen hyöty myös yhteiskunnalle. Tämän tutkimuksen perusteella pitkiä yhtäjaksoisia yksilöterapioita tulisi kehittää hyödyntämällä toimintakyvyn arviointimenetelmiä, näyttöön perustuvaa toimintaa ja suosituksia sekä kuntoutuspalautteiden kirjaamista niin, että palautteissa tulisi selkeämmin esille niin kuntoutujan toimintakyvyn, tavoitteiden kuin terapian toteutuksenkin muutokset. Haastattelut tehtiin keväällä 2016, jolloin uusi laki Kelan vaativasta kuntoutuksesta oli juuri tullut voimaan. Tutkimusaineisto kuvaa vanhan lain ja Kelan standardien mukaan toteutettua pitkää vaikeavammaisten avokuntoutusta, eikä tuloksista voi tehdä johtopäätöksiä uuden vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lain mukaisesta tai määrittämästä kuntoutuksen toteutuksesta.
  • Pekola, P (Kela, 2018)
    Studies in social security and health 148
    Erilaisten markkinamekanismien käyttö on yleistynyt eri maiden terveyspalveluissa. Yleisesti ajatellaan, että kilpailu lisää laatua erityisesti silloin, kun hinnat ovat kiinteät ja asiakkaat voivat vapaasti valita palveluntuottajansa. Intuitiivisesti järjestelmä toimii seuraavasti: kilpailun kiristyessä valinnanvapauden myötä asiakkaat valitsevat tuottajikseen parempaa laatua tuottavat yksiköt, ja siten parempaa laatua tuottavien yritysten voitot kasvavat. Aikaisemmat kilpailua ja laatua käsittelevät tutkimukset analysoivat enimmäkseen sairaalamarkkinoita, ja tutkimuksia on tehty erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kilpailun ja sääntelyn vaikutuksia laatuun Kelan järjestämissä vaikeavammaisten fysioterapiapalveluissa. Näin ollen tämä väitöskirja laajentaa aikaisemman kirjallisuuden näkökulmaa kuntoutuspalveluihin, kuten fysioterapiaan, joita ei ole aikaisemmin tästä näkökulmasta tutkittu. Yleensä Kela järjestää fysioterapiapalvelut kilpailuttamalla tuottajat. Osallistuessaan kilpailutukseen yritykset määrittelevät tarjouksessaan sekä hinnan että laadun, ja Kela pisteyttää nämä tekijät. Sopimuskaudella 2011–2014 fysioterapiapalveluiden järjestämisessä kokeiltiin kiinteähintaista palveluseteliä kahdessa Kelan vakuutuspiirissä. Tässä järjestelmässä sopimuksen saaneet yritykset tuottivat voittoa vain, jos asiakkaat valitsivat heidät tuottajakseen. Fysioterapian asiakkaat eivät maksa palvelusta omavastuuta. Edellä mainittu toimintaympäristön muutos todennäköisesti vaikutti yritysten insentiiveihin tuottaa laatua. Tulokset osoittivat, että kilpailu laski laatua huolimatta siitä, miten palvelut järjestettiin tai miten hinta määräytyi. - Englanninkielinen julkaisu
  • Kullberg-Turtiainen, Marjo; Forsbom, Maj-Britt; Säynevirta, Kirsi; Molander, Kiki (Kela, 2021)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Tämän julkaisun tavoite on kuvata tanssikuntoutusmenetelmän kehittämistä, siitä saatuja kokemuksia ja koota ehdotuksia sen edelleen kehittämiseksi. Tanssin merkitystä neurologisessa kuntoutuksessa on tutkittu hyvin vähän. Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osaston ja Validia Kuntoutus Helsingin kehittämis- ja tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää moniammatillinen, tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaama yksilöllinen tanssikuntoutusmenetelmä aivovammakuntoutujille. Kehityshankkeessa ja siihen liittyneessä pilottitutkimuksessa (Särkämö ym. 2021) osallistujina oli 11 vaikean traumaattisen aivovamman saanutta, aivovamman kroonisessa vaiheessa ollutta henkilöä. Tanssikuntoutus on neurologinen kuntoutusmuoto, joka tarkoittaa tässä tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaamaa yksilöllistä terapiaa vaikean/erittäin vaikean aivovamman saaneelle henkilölle, jolla on rajoitteita liikkumis- ja toimintakyvyssä, mutta tarpeeksi motorista toimintaa pystyäkseen osallistumaan tähän kuntoutusmuotoon. Tanssinopettaja ohjaa kuntoutujaa tanssimaan koreografiaan ja fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa kuntoutujaa manuaalisesti. Fysioterapeutin ohjauksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa suorittamaan tanssiliikkeen mahdollisimman oikein ja toteuttamaan tanssisarjan mahdollisimman oikeassa rytmissä, jolloin kuntoutuja voi saada kokemuksen siitä, kuinka koko keho osallistuu tanssiin, vaikka omatoiminen liikkeiden suorittaminen ei onnistuisikaan. Tanssiasento (esimerkiksi istuen tai seisten), koreografia, fysioterapeutin ohjaus ja kuntoutujan valitsema tanssittava lempimusiikki sovitetaan yksilöllisesti ottaen huomioon kunkin kuntoutujan fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet ja kyvyt. Tavoitteena on motorinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kuntoutuminen. Tanssi-liiketerapiasta (TLT) tanssikuntoutus eroaa monella tavalla. TLT on psykoterapian soveltava muoto, tanssikuntoutus on neurologista terapiaa. Nyt käsillä olevassa julkaisussa kerromme, kuinka tanssikuntoutus sai alkunsa, kuinka tätä terapiamuotoa vietiin eteenpäin hankkeen aikana ja miten sitä suunnitellaan kehitettävän edelleen. Kuvaamme sitä, kuinka tanssinopettaja, fysioterapeutti ja kuntoutuja toimivat yhteistyössä. Kerromme kuntoutuksen toteuttamisesta ja hankkeen aikana saaduista havainnoista ja kokemuksista. Pohdimme, mihin tanssikuntoutus voi vaikuttaa ja kuinka sitä kannattaisi kehittää edelleen.