Local medical systems are key elements of social-ecological systems as they provide culturally appropriate and locally accessible health care options, especially for populations with scarce access to biomedicine. The adaptive capacity of local medical systems generally rests on two pillars: species diversity and a robust local knowledge system, both threatened by local and global environmental change. We first present a conceptual framework to guide the assessment of knowledge diversity and redundancy in local medicinal knowledge systems through a gender lens. Then, we apply this conceptual framework to our research on the local medicinal plant knowledge of the Tsimane’ Amerindians. Our results suggest that Tsimane’ medicinal plant knowledge is gendered and that the frequency of reported ailments and the redundancy of knowledge used to treat them are positively associated. We discuss the implications of knowledge diversity and redundancy for local knowledge systems’ adaptive capacity, resilience, and health sovereignty.

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin mies- ja naiselokuvaohjaajista käytävää diskurssia, kuinka heitä kuvaillaan ja esitellään mediateksteissä. Työ perustuu korpuslingvistiikan tutkimusmetodeihin ja tutkimuskohteena on sanasto. Työn tavoitteena on tutkia, löytyykö mies- ja naiselokuvaohjaajien biografioista eroavaisuuksia tekstin painotuksissa ja käsiteltävissä aiheissa ja mitkä nämä mahdolliset erot ovat. Lisäksi tarkoituksena on analysoida muita mahdollisesti esiin nousevia mielenkiintoisia havaintoja. Tutkimusaineistona käytän Wikipediasta, Internet Movie Database -sivustolta ja Rotten Tomatoes -sivustolta kerättyjä ohjaajien biografioita. Valittuja ohjaajia on yhteensä 30 naisohjaajaa ja 30 miesohjaajaa, joista 15 on valittu Yhdysvaltojen lippukassatulojen ja 15 arvostelumenestyksen perusteella. Mieselokuvaohjaajien korpus koostuu 90 biografiasta ja naiselokuvaohjaajien korpus 85 biografiasta. Naisten asema elokuva-alalla on tunnetusti heikko. Vuonna 2015 vain 19% kulissien takana työskentelevistä työntekijöistä oli Yhdysvaltojen 250 parhaiten menestyneessä elokuvassa naisia, ja vain 9% näistä elokuvista oli naisten ohjaamia. Myös naishahmojen, varsinkin pääroolien, edustavuus valkokankailla on huono verrattuna mieshahmoihin. Naisten heikko asema elokuva-alalla on viime aikoina saanut runsaasti huomiota julkisuudessa. Työssä käytän korpuslingvistiikan tutkimusmetodeja: frekvenssejä, avainsanoja ja kollokaatiota. Vertailen mies- ja naiselokuvaohjaajien biografioissa esiintyvää työhön ja perhe-elämään liittyvää sanastoa, samoin vertailen avainsanoja näiden biografioiden kesken ja vertailen eniten esiintyviä adjektiiveja ja tutkin mies + ohjaaja -sanojen ja nais + ohjaaja -sanojen kollokaatiota. Viitekehyksenä työlle toimii kielitieteellinen naistutkimus. Mies- ja naiselokuvaohjaajista käytävä diskurssi osoittautuu erilaiseksi. Perheen rooli korostuu naiselokuvaohjaajista puhuttaessa huomattavasti enemmän kuin mieselokuvaohjaajista puhuttaessa. Naiselokuvaohjaajista puhuttaessa myös sukupuoli tuntuu korostuvan. Tästä kertoo esimerkiksi se, että naisohjaaja on useasti käytetty termi, toisin kuin miesohjaaja, joka ei esiinny kertaakaan biografioissa. Mieselokuvaohjaajien biografioissa esiintyy selkeästi enemmän työhön liittyvää sanastoa ja varsinkin työhön liittyvää teknillistä sanastoa. Eri korpuslingvistiset tutkimusmenetelmät tarkastelevat aineistoa eri lähtökohdista, mutta tulokset ovat varsin samansuuntaiset. Tutkimustulokset osoittavat nais- ja mieselokuvaohjaajista käytävässä diskurssissa naisen roolin perheen kasvattajana korostuvan vanhanaikaisella tavalla. Naiselokuvaohjaajista käytävä diskurssi myös korostaa sitä, kuinka poikkeavia naiselokuvaohjaajat ovat vielä tällä varsin miesvaltaisella alalla. Jotta tämä asiantila voisi muuttua, on tärkeää huomata diskurssien eroavaisuus, sillä diskursseilla on paljon valtaa.

The subject of this study is the term: queer which I analyse as a political concept. In many English-speaking countries queer has been a common abusive term for homosexuals and other sexually non-normative individuals. From around the end of the 1980s the term was picked up by many activists and academics as a tool for political engagement. Initially queer was politicized in the context of the AIDS crisis but soon afterwards, the term was used to address political, social and cultural marginalization of sexual minorities. Queer has ever since remained one of the most significant concepts in contemporary sexual minority politics. I examine how queer became a powerful political signifier and I study political messages that the term carried. My study focuses on multiple uses of queer , rising from various forms of direct political activism to numerous academic publications. I argue that the term often functioned as a type of alternative identity, a basis of community, an incitement for political action and even a philosophical category. Rather than trying to establish common elements between the uses of queer , I present the multiplicity of routes by which queer was mobilized politically. The research here described investigates an underexplored topic in the academic literature, as most publications to this day offer analyses of queer theories or activism, while the very concept queer has often been overlooked. By discussing the political uses of the term, my study therefore goes beyond the scope of so-called queer theory. Instead, I analyse these theories from a novel standpoint, reflecting on the conceptual politics that queer performs in various texts. This thesis traces the conceptual change that queer underwent to become an umbrella term for various political claims. At the end of the 1980s, queer was used by ACT UP activists and, subsequently, by other groups and individuals to express disagreement with mainstream U.S. sexual politics. From about 1991 queer enters academia. I study texts by Teresa de Lauretis, Michael Warner, Judith Butler, Eve Kosofsky Sedgwick, Lee Edelman and several others. I offer conceptual analyses of their use of queer as a political concept. I also engage in discussion about the consequences of certain political claims for sexual minorities. My findings indicate that queer was one of the central concepts used in academic debates concerning sexual minorities in the 1990s. For instance, Teresa de Lauretis used the term to criticize the previous lesbian and gay discourse and to incite development of a new language that would accommodate the multiplicity of experiences of lesbian and gay people. Judith Butler used the term to address intersections of sex, class and race. For Eve Kosofsky Sedgwick queer is a specific deconstructive term, whereas for Jack (Judith) Halberstam it is an anarchic term that opens a horizon of an alternative politics. Over the past recent decades there have been countless uses of queer as a political concept. My thesis analyses the most influential ones. I present a variety of political purposes the concept serves and point out the importance of this concept within contemporary sexual minority movement and thought.

In Somaliland, the prevalence rate for female genital mutilation/cutting (FGM/C) renders it nearly universal. An overwhelming majority of girls undergo the most radical type of FGM/C, locally referred to as pharaonic cutting. Yet, there is some evidence on a shift towards less radical types, locally labelled sunnah cutting. Amongst international institutions, researchers and activists engaged in preventing FGM/C, the practice is increasingly conceptualised as a human rights violation and as a form of gender discrimination. It is now argued that challenging stereotypes about gender power structures will pave the way for abandoning the practice. Simultaneously, researchers and activists urge men to voice their opinions about the practice. This research provides a deeper understanding of the engagement of young men in the prevention of FGM/C, but it also critically examines men’s engagement. Focusing on discursive practices, I examine how young men engaged in preventing FGM/C in Somaliland discursively negotiate violence against women, gender norms, and the gender order. I also explore whether these negotiations are on the one hand, consistent with those goals related to deconstructing the patriarchal gender regime and, on the other hand, consistent with locally prevailing masculinities. My study is guided by critical studies on men and masculinities and by a critical discourse analysis, through which I address the complex and often hidden workings of power and ideology in discourse. To do so, I collected data via semi-structured individual interviews with 19 university students (15 men, 4 women) who volunteered in a project to advocate against FGM/C in Somaliland. The interviewees employed four interlinked discourses: the righteousness discourse, the health discourse, the hierarchical difference discourse, and the masculine responsibility discourse. These discourses challenge some forms of violence against women, while legitimating others. They (re)produce prevailing masculinities and hierarchical gender order in many ways, but there are also discursive elements that renegotiate prevailing gender norms, particularly idealised womanhood. The findings of this study contribute to theories associated with female genital cutting as patriarchal violence, feminist theories on the workings of power and ideology within a discourse, and theories on men and masculinities. More practically, these findings can inform the design of programmes to prevent FGM/C, which should remain consistent with the deconstruction of patriarchal structures and practices that uphold FGM/C.