Browsing by Subject "genealogia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Jokinen, Anniina (2007)
    Tutkimus tarkastelee avohoitoajattelun ja rotuhygienian kohtaamista suomalaisessa mielisairaanhoidossa 1920–1950-luvuilla. Vuoden 1952 mielisairaslakia pidetään avohoidon kehittymisen kannalta oleellisena lakina, koska sen seurauksena maahan perustettiin vähitellen 150 avohoidon huoltotoimistoa. Samaan aikaan Suomessa kuitenkin tehostettiin sterilisaatiolakia, ja sterilisaatioiden määrä kääntyi nousuun. Keskeinen tutkimusongelma jäsentyy kysymykseen ristiriidoista: Miten rotuhygieeniset ajatussuuntaukset ja avohoitoajattelu kohtaavat mielenterveyskeskustelussa, ja miksi ne esiintyvät rinnakkain? Huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten psykiatrinen ja rotuhygieeninen tieto otetaan osaksi poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Tutkimuksen kiinnepisteinä ovat vuoden 1952 mielisairaslaki ja vuosien 1935 ja 1950 sterilisaatiolait. Aineistona ovat näiden lakien valmisteluun liittyvät komiteamietinnöt, valtiopäiväasiakirjat ja esitelmät, sekä laajemmin mielisairaanhoitoa käsittelevät lehtiartikkelit, oppikirjat ja puheenvuorot. Teoreettisesti tutkielma kiinnittyy terveyssosiologiseen keskusteluun ja foucault'laiseen genealogiaan. Dokumentteja analysoidaan genealogisen luennan avulla, jossa huomio kiinnittyy avohoidon ja rotuhygienian kohtaamisen taustalla vaikuttaviin erilaisiin katkoksiin ja käänteisiin, sama- ja eriaikaisuuksiin ja vastakkainasetteluihin. Tutkimuksessa rotuhygienian ja avohoidon kohtaamista eritellään kolmessa yhteydessä: sterilisaatiolain, ehkäisevän mielenterveyshoidon ja laajemman yhteiskunnallisen ja kansanterveydellisen keskustelun yhteydessä. Sterilisaatiolain kohdalla sekä mielenterveysalan asiantuntijat että poliitikot perustelivat pakkosterilisaatiota rotuhygieenisillä, kriminaalipoliittisilla ja sosiaalisilla syillä. Poikkeavuuden, rikollisuuden ja mielisairauden väliset yhteydet, ja toisaalta näiden liittyminen sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin, tiivistyivät yhteiskunnan suojelun ajatuksessa. Ehkäisevän mielenterveystyön ohjelmassa rotuhygieenisillä ajatuksilla ja toimenpiteillä oli paikkansa taistelussa mielisairauksia vastaan. Osana niin sanottua mentaalihygieenistä toimintaa pyrittiin puuttumaan mahdollisimman laajasti poikkeaviin käytöksenmuotoihin. Laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa rotuhygieenisiä toimenpiteitä perusteltiin yhteiskunnan edulla, joka oli yksilön oikeuksia tärkeämpi. Kansanterveysajattelulla oli tärkeä rooli myös mielisairauksien vastustamistyössä, jossa siinäkin tavoiteltiin kansakunnan parasta. Käytännössä rotuhygienia ja avohoitoajattelu esiintyivät siis rinnakkain kahdella tavalla. Ensinnäkin sekä sterilisaatiota että avohoitoa perusteltiin taloudellisuuden ja humaanisuuden näkökohdista vastakohtana epäinhimilliselle ja kalliille laitoshoidolle. Sterilisaatio olikin usein potilaan laitoksesta poistamisen ehto. Toisaalta sterilisaatio ja avohoito esiintyivät rinnakkain myös ehkäisevän mielenterveystyön kontekstissa. Avohoidon huoltotoimistojen yhtenä tehtävä oli pitää kortistoa mielisairaista ja tehostaa sterilisaatiolain toimeenpanoa alueellaan. Sterilisaatio näyttäytyi yhtenä ehkäisevän psykiatrian keskeisistä menetelmistä taistelussa mielisairauksia vastaan, ja asiantuntijoiden kirjoituksissa avohoito ja rotuhygienia esiintyivät usein yhdessä, kun tuli puhe kansakunnan terveemmästä huomisesta.
  • Liukko, Jyri (2005)
    Tutkimuksen ensisijainen tavoite on kartoittaa henkivakuutusteknologian tuottaman vakuutusajattelun historiallista muotoutumista. Keskeisin kysymys koskee sitä, minkälaista hyvinvoinnin eetosta henkivakuutus on eri aikoina tuottanut. Vakuutusta tarkastellaan yhtäältä tietynlaisten käytäntöjen ja toisaalta tietyn rationaliteetin muodostamana hallintana, joka pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajattelumalleihin. Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu suomalaisten henkivakuutusyhtiöiden vuosina 1945-1989 yksityishenkilöille suunnatuista henki-, sairaus-, tapaturma ja säästöhenkivakuutusten mainosesitteistä. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista teema-analyysia yhdistettynä genealogiseen metodologiaan. Työn teoreettinen näkökulma perustuu foucault"laiseen hallinnan analytiikan perinteeseen ja genealogiaan. Työn keskeiset käsitteet ovat riski, vastuu ja solidaarisuus. Vakuutusyhtiöt muokkaavat käsityksiämme riskeistä sekä vastuullisuudesta suhteessa itseen ja toisiin. Yhtäältä riski, vastuu ja solidaarisuus ovat kokoavia käsitteitä, joiden alle tutkimuksen muut teemat asettuvat. Toisaalta nämä käsitteet ovat itse tutkimuskohteita. Vakuutusmainontaa tarkastelemalla tutkimuksessa kuvataan näiden käsitteiden määrittelyä ja muodonmuutoksia. Käsitteiden eksplisiittistä ja implisiittistä käyttöä lähestytään toimintana, joka pyrkii muokkaamaan ihmisten ajattelutapoja ja käyttäytymistä. Tutkimuksen tärkein tulos on mainonnan tuottaman ja heijastaman hyvinvoinnin eetoksen muodonmuutosten kuvaaminen. Hyvinvointi tarkoitti vakuutusmainonnassa elämän hallintaa, jatkuvuutta ja taloudellista turvallisuutta, joiden saavuttaminen edellytti vastuullisuutta, yhtäältä yksilön vastuuta ja toisaalta yhteisvastuuta. Hyvinvoinnin eetos ilmeni eri aikoina eri tavoin nimenomaan suhteessa riskeihin ja niiden hallintaa edellyttävään vastuullisuuteen. Riskin ja vastuun käsitteiden muodonmuutokset olivat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Samalla kun yhteisvastuun korostamisesta siirryttiin yhä enemmän yksilön omaan vastuullisuuteen myös riskin käsite muuttui pelkästä uhkaavasta vaarasta myös lupaavaksi mahdollisuudeksi. Lisäksi tutkimus osoittaa, miten vapaaehtoinen henkivakuutus ja lakisääteinen sosiaalivakuutus ovat kietoutuneet toisiinsa. Molemmat pohjaavat samaan vakuutusteknologiaan, joka perustuu yhtäältä tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan mahdollistamaan riskiteknologiaan ja toisaalta vastuun kollektivointiin. Tutkimus osoittaa, että hyvinvoinnin edistäminen ei ole Suomessa rajoittunut vain hyvinvointivaltion toimintaan ja lainsäädäntöön, vaan se on ollut huomattavasti laaja-alaisempaa. Sosiaalivakuutuksen kehittyminen muodostaa tutkimuksessa keskeisen kontekstin yksityisen henkivakuutuksen tarkastelulle.
  • Kerola, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee identiteettiä solidaarisuuden perustana identiteettipoliittisessa kontekstissa. Kysymystä käsitellään sekä käytännön poliittisella tasolla, että teoreettisesti. Tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, onko kollektiiviseen vähemmistöidentiteettiin perustuva solidaarisuus hyvä politiikan lähtökohta, jos tavoitteena on aidosti inklusiivinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Tutkimuskysymystä käsitellään feministisessä ja jälkistrukturalistisessa viitekehyksessä. Tutkielman teoreettisena perustana on Judith Butlerin teoria performatiivisesta sukupuoli-identiteetistä sekä Michel Foucault’n valta-analytiikka, joka muodostaa subjektiviteetin mahdollisuusehdot sosiaalisessa todellisuudessa. Tutkielmassa tehdään käsitteellinen erottelu yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin, sekä subjektin ja identiteetin käsitteisiin liittyvän olemusajattelun ja sosiaalisen rakentuneisuuden välillä. Tutkielmassa esitetään hypoteesi, että esimerkkinä käytetyn sukupuoli-identiteetin ohella performatiivisuuden teoria on tietyin ehdoin sovellettavissa myös muiden identiteettikategorioiden analysoimiseen. Tutkielmassa peilataan jälkimodernin subjektikäsityksen ja sen pohjalta ymmärretyn identiteetin muodostumisen suhdetta poliittisen liberaalin humanismin yksilökäsitykseen, vapaaseen tahtoon, determinismiin ja toimijuuteen. Tutkielmassa yhdistetään teoreettinen viitekehys käytännön poliittiseen tasoon, ja tuodaan esiin Wendy Brownin näkemykseen perustuen, että liberaalissa poliittisessa kontekstissa kollektiiviseen identiteettiin perustuva identiteettipolitiikka paradoksaalisesti päätyy vahvistamaan niitä samoja sortavia rakenteita, joita alun perin oli tarkoitus vastustaa. Tätä mekanismia Brown kutsuu haavoittuneeksi kiinnittymiseksi identiteettiin. Tutkielmassa esitetään, että tämän haavoittuneisuuden kaiun voi kuulla myös Butlerin ajattelussa. Tutkielmassa pohditaan lisäksi inkluusioon ja solidaarisuuteen liitettyjä epistemologisia vaatimuksia, sekä sitä, ratkeaako olemusajatteluun yhdistetyt ongelmat sillä, että kollektiivisiin identiteetteihin liitetty olemuksellisuus käsitetään strategisena. Lisäksi esitellään Allison Weirin teoria transformatiivisesta identiteettipolitiikasta. Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että mikäli hyväksymme ajatuksen subjektista sosiaalisesti rakentuneena, ajallis-historiallisesti muuttuvana, emme voi samaan aikaan toisaalla vedota sen olemuksellisuuteen, joten näin ollen identiteettipolitiikka, ja laajemmin identiteettiin kiinnitetty solidaarisuuspyrkimys on sisäisesti ristiriitainen ja paradoksaalinen, mikäli se perustaa itsensä johonkin olemukselliseen identiteettiin tai suljettuun identiteettikategoriaan. Tutkielmassa esitetään, että identiteetti tulisi käsittää alkuperäisen ja olemuksellisen sijaan eräänlaisena funktiona; toimintana, joka pyrkii purkamaan epätasa-arvoisia rakenteita. Tällaisen ryhmäytymisen taustalla olisi jaetut tiedolliset viitekehykset luonnollisten ja muuttumattomien ominaisuuksien sijaan. Näin ollen toiminnan motivaationa olisi epäoikeudenmukaisuuden tunnistaminen ilman samuuden vaatimusta. Tutkielman lopuksi tehdään yhteenveto, jossa arvioidaan tutkielman onnistumista sekä pohditaan identiteettipolitiikan merkitystä laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kontekstissa.
  • Vainio, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    In this MA dissertation I’m going to examine the discursive formation of social exclusion from the specific aspect of social governance. Social exclusion has been a main concern in welfare policy in Finland and Europe in recent decades. The social construction of exclusion is reconstructed in daily practices in politics, media and everyday speech. Despite the numerous areas of discussion there is a great consensus in public opinion regarding who the socially excluded are and why it is especially important to form resistance to their exclusion. Discourses regarding the uncontrollability of social exclusion have managed to divert the focus away from exclusion, which hides the modes social exclusion is operating in as an instrument of social governance. The aim of this dissertation is to critically examine the discursive formation of social exclusion, and to show how the concept is connected to social governance. For research methodology I have used genealogy and critical reading of governance, as well as the idea of discursive formation of truth systems. This dissertation mainly uses analysis based on literature, but also utilises the extracts of policy documents to support its arguments. In this research I have separated the governance of social exclusion into four sections. I review each theme in their own chapters, where I discuss how the theme is formed and how it became a part of the discursive formation of social exclusion. The first theme discusses how social exclusion is a way of moral and normative governance, while the second area explores the dimension of financial-rational governance. The third section considers social exclusion as a reflection of changing citizenship, as well as ideologically degrading the welfare state. The fourth theme discusses management of mental states as a form of exclusion governance, and where interventionist projects have a primary role. Critical examination of social exclusion is important as discursive formation and knowledge systems are used in many ways to legitimize displacing practices and unequal policies. By critically examining the certainty of social exclusion we can become aware of how positions of the socially excluded are formed through variated discourses legitimizing truth systems. The conclusion of my paper suggests that political discussion needs new openings and contemporary perspectives to question the prevailing way of rationalization.
  • Karppinen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan Michel Foucaultin tunnetuksi tekemää hallintamentaliteetin näkökulmaa, jossa tarkastellaan kansantaloustieteen tietomuotoihin ja turvallisuuden tekniikoihin pohjautuvaa vallan muotoa. Hallintamentaliteetin näkökulmasta Kooma-malli kehystetään tutkielmassa tietynlaisiin tietomuotoihin nojaavana rationaalisena teknologisena käytäntönä, joka mahdollistaa hienovaraisen talouden poliittisen hallinnan. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan niin ikään Michel Foucaultin kehittämää genealogista analyysia, jonka keskiössä on nykyisyyden olemassaolon mahdollisuuksien kriittinen tarkastelu. Tavoitteena on horjuttaa asioiden pintatasolla ilmenevää yhtenäisyyttä ja luonnollisuutta tarkastelemalla niissä piileviä epävarmuuksia ja virheellisyyksiä. Huomio suunnataan asioiden syntyperään ja polveutumiseen sekä niissä vallitseviin ristiriitoihin, joiden tuloksina asiat ovat ilmaantuneet. Tutkielmassa hallintamentaliteettia sovelletaan genealogisesti, jolloin tarkastellaan tietynlaisiin tietomuotoihin ja niihin kytkeytyviin teknologioihin pohjautuvan hallinnan olemassaolon mahdollisuuksia. Tutkimusaineistona käytetään pääosin valtiovarainministeriön instituutioaineistoja, joissa tuodaan julki Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia. Tarkastelussa on erityisesti kevään 2014 Taloudellinen katsaus, jossa Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia hyödynnetään erilaisten finanssipolitiikan keinojen vaikutusten arvioimisessa. Arvioinnit, eli tietynlaisten rationaalisten kehysten kautta muodostetut näkemykset toimenpiteiden vaikutuksista ovat hallintamentaliteetin näkökulmasta keskeisiä käytäntöjä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä on 1) miten Kooma-malli voi olla mahdollinen ja 2) minkälaisia ristiriitoja tähän mahdollisuuteen liittyy. Kysymyksiin vastataan tarkastelemalla ensinnäkin hallintamentalisoitumisen historiaa, jonka kautta makrotaloustieteen muodostuminen on sijoitettu osaksi laajempaa länsimaista hallinnallistumisen tendenssiä. Tutkielmassa laaditaan kriittinen rekonstruktio makrotalousteorian ja siihen kytkeytyvien käytäntöjen syntyhistoriasta ja polveutumisesta sekä siinä ilmaantuneista erilaisista problematisoinneista. Tämän kautta Kooma-malli asetetaan laajempaan sitä mahdollistavaan historialliseen talousteoreettiseen ja teknologiseen kontekstiin. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan miten Kooma-malli 'on tullut jostain' erilaisten makrotaloustieteellisten ilmaantumisten myötävaikutuksesta. Kooma-mallia tarkastellaan kriittisen historiallisen rekonstruktion ohella luomalla katsaus sen talousteoreettisiin taustaoletuksiin. Taustaoletukset konstituoivat mallissa ilmeneviä tapoja hahmottaa taloudellista toimijuutta sekä taloudellisten suureiden välisiä suhteita ja niissä vallitsevia prosesseja. Taustaoletusten osalta tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota niissä vallitseviin epävarmuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Esimerkkeinä talousteoreettisista taustaoletuksista tutkielmassa analysoidaan finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia, mallien mikroperustaisuutta, rationaalisten odotusten hypoteesia sekä siihen kytkeytyvää ricardolaisen ekvivalenssin teoreemaa. Analyysissa näihin taustaoletuksiin todetaan sisältyvän epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät esimerkiksi finanssipolitiikan kerroinvaikutusten empiirisen tulkinnan tulkinnan vaikeuteen sekä ricardolaisen ekvivalenssin realistisuuteen taloudellisten toimijoiden käyttäytymistä kuvaavana teoreemana. Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on tuoda esille Kooma-mallia konstituoivien teoreettisten taustaoletusten syntyhistoriaa ja niihin kytkeytyviä tiedollisia epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia. Valtiovarainministeriössä laadituissa aineistoissa ei olla lainkaan käsitelty Kooma-mallin teoreettiseen taustaoletuksiin liittyviä epävarmuuksia tai yleensä reflektoitu Kooma-mallin avulla laaditun tiedon varmuusastetta. Tutkielmassa on Kooma-mallin olemassaolon mahdollisuuksien genealogisen tarkastelun kautta horjutettu Kooma-mallin avulla laadittujen laskelmien itsestäänselvää, neutraalia tai luonnollista ulkokuorta tuomalla esille niissä piileviä ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia.