Browsing by Subject "germaaninen filologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 50
  • Lahti, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    This study investigates grammatical accuracy as a part of Finnish upper secondary school students oral proficiency in German. It examines how the students, assessed on different proficiency levels, master the German word order and verbal inflection in their L2 speech. In addition, the study surveys the opinions of German language teachers about the concepts which occur in the proficiency level descriptions (e.g., comprehensibility, basic grammar error) and about the significance of grammatical accuracy for comprehensibility. The corpus consists of 1) videotaped test performances of 59 students, 2) CEFR-based proficiency level assessments of 12 Finnish German teachers, and 3) written answers and the recordings of assessment discussions of six German GFL teachers. The study was carried out mainly as a qualitative case study (methods including performance analysis and content analysis), but some quantitative methods were used, too (such as Multi-Facet Rasch Measurement analysis and descriptive statistics). The results illuminate how the mastery of word order and verbal inflection develop from one proficiency level to another. From the level A1.2 on, the word order of simple declarative clauses and questions, the infinitive forms and the present tense conjugation of haben and sein are mastered, followed by the present tense of regular verbs on the level A1.3 and the so-called verbal bracket structure and the present tense of irregular verbs on the level A2.1. On the level A2.2, the inversion in simple clauses and the present tense conjugation of modal verbs are acquired. From the level B1.1 on, the inversion is mastered also in complex phrases beginning with a subordinate clause. Moreover, the students master the word order of subordinate clauses and the perfect tense. The teacher comments reveal that the concepts used in the assessment scale are interpreted in various ways. Pronunciation, lack of fluency, and vocabulary problems are mentioned more often than deficiencies in grammar as factors that impair comprehensibility. However, the accumulation of errors is seen as distracting. Regarding distracting grammatical errors, errors in verbal inflection and syntax are mentioned the most often. These phenomena are highlighted in the definitions of a basic grammar error, too. Key words: oral proficiency, German language, grammatical accuracy, word order, verbal inflection, language assessment, comprehensibility
  • Löfman, Milla-Maaria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sanaleikkejä ja niiden kääntämistä lastenkirjallisuudessa kääntäjän näkökulmasta. Tutkimusaineistona toimivat Bengt Birckin ja Jan Birckin vuonna 2014 ilmestynyt saksankielinen lastenkirja Jojo, Kleiner Hund − groβes Abenteuer, todelliseen käännöstoimeksiantoon perustuva käännösprosessi sekä valmis käännös, vuonna 2017 suomeksi ilmestynyt Jojo − pienen koiran suuret seikkailut (suom. Milla Löfman). Saksankielinen alkuteos on 105-sivuinen, kuvitettu lastenkirja, joka soveltuu niin ääneen luettavaksi kuin juuri lukemaan oppineille. Kieli on helpohkoa sekä rakenteeltaan että sanastoltaan ja sisältää puhekielen piirteitä, mikä on tyypillistä lastenkirjalle. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle luovat lasten- ja nuortenkirjallisuutta käännettäessä huomioon otettavat erityispiirteet, kuten kielellinen sujuvuus, useammasta kohteesta koostuva kohderyhmä sekä sanaleikkien ja niiden käännösstrategioiden luokittelu Delabastitan (1999, 2004) mukaan. Kuvitetun kirjan kyseessä ollessa on huomiota kiinnitetty myös tekstin ja kuvan väliseen suhteeseen. Tutkielman analyysiosiota varten lähdetekstistä löytyneet sanaleikit on luokiteltu fonetiikkaan, leksikkoon, morfologisiin piirteisiin sekä semantiikkaan perustuviin sanaleikkeihin. Niiden käännösstrategiat on puolestaan jaettu sanaleikin kääntämiseen sanaleikkinä, korvaamiseen jollain muulla retorisella keinolla tai poisjättämiseen. Lähdetekstistä löytyi yhteensä 28 sanaleikkiä, joista kolme kuului samanaikaisesti useampaan sanaleikkiluokkaan. Fonetiikkaan perustuvia sanaleikkejä löytyi 14, leksikkoon perustuvia 11 ja morfologiaan perustuvia kaksi. Tavoitteenani oli kääntää mahdollisimman moni sanaleikki kohdekielelle, ja suurin osa lähtötekstin sanaleikeistä kääntyikin suomeksi joko sanaleikkinä tai korvaavalla retorisella keinolla. Ainoastaan kuuden sanaleikin kohdalla päädyin jättämään käännöksessä ”sanaleikillisyyden” pois. Suurimmat haasteet sanaleikkien kääntämisessä aiheutuivat tutkimukseni mukaan saksan ja suomen kielen foneettisista ja rakenteellisista eroista, ja sopivan käännösratkaisun löytyminen edellytti kekseliäisyyttä, kollegiaalista yhteistyötä sekä aikaa.
  • Holmberg, Titta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sarjakuvan suurmaat Yhdysvallat, Ranska, Belgia ja Japani ovat eittämättä tämän taidemuodon kehityksessä Saksaa vielä paljon edellä. Viimeistään vuosituhannen vaihteesta lähtien kuitenkin myös Saksassa on kasvanut uusia sarjakuvantekijäpolvia. Teosten määrä ja aihealueet ovat yhä laajentuneet. Graphic Noveliksi kutsuttu sarjakuvakirjan muoto on vakiintunut sielläkin vakavasti otettavaksi kerronnan muodoksi. Sarjakuvaa tutkitaan Saksassa enemmän kuin koskaan ennen. Sarjakuvatutkimusta leimaa sielläkin edelleen monialaisuus ja monien tutkimusperinteiden kirjo. Tutkielmassa analysoidaan Itä-Berliinissä 1976 syntyneen Markus ”Mawil” Witzelin ensimmäistä pitkää Graphic Novel -muotoista sarjakuvateosta Kinderland, joka on voittanut ilmestymisvuotenaan 2014 parhaan saksankielisen sarjakuvan Max & Moritz -palkinnon. Teos on tekijänsä kokonaistaideteos, osittain omaelämäkerrallinen kuvaus syksystä 1989 ja Berliinin muurin murtumisesta 7.-luokkalaisen eli noin 13-vuotiaan koulupojan silmin. Berliinin muurin murtumisesta alkanut prosessi johti lopulta Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) päättymiseen ja Saksojen yhdistymiseen. Tämä historiallista käännekohtaa, joka lopetti kylmän sodan ja hävitti kartalta kokonaisen valtion äärimmäisen nopeasti, kutsutaan nimellä Wendezeit. Osana muistelu-, suru- ja identiteetin uudelleenarvioimistyötä, jota entisen Saksan demokraattisen tasavallan asukkaat ovat joutuneet jälkikäteen tekemään Saksojen yhdistymisen tapahduttua niin nopeasti, on syntynyt myös ilmiö nimeltä ostalgia, joka on sulautuma sanoista itä (Ost) ja nostalgia. Teosta peilataan tähänkin ilmiöön, sillä ainakin ulkoisesti on teoksesta löydettävissä samankaltaisia piirteitä. Analyysissä keskitytään ensin kuvaamaan Kinderland-sarjakuvan rakenne ja sille tyypilliset kerrontatekniikat. Ensin aloitetaan sarjakuvakertomuksen muotoon liittyvistä valinnoista, edetään analysoimaan teoksen tarinamaailmaa ja aikaperspektiiviä. Lopuksi analysoidaan lähilukutekniikalla teoksen yksi aukeama, joka on poikkeavuudessaan merkityksellinen koko teoksen kuvaukselle tuosta historiallisesta aikakaudesta.
  • Immonen, Satu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomen menestyminen kansainvälisessä PISA-tutkimusohjelmassa (Programme for International Students Assessment) on herättänyt paljon huomiota saksalaisessa mediassa 2000-luvun alusta lähtien. OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development) kolmen vuoden välein tutkimus 15-vuotiaiden koululaisten oppimistuloksista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä aiheutti vuosituhannen alussa Saksassa ns. PISA-shokin, sillä maan koululaisten tulokset olivat selkeästi alle OECD-keskitason. 2010-luvulta alkaen Suomi ei ole enää ollut PISA-tulosten kirkkaimmassa kärjessä, ja myös tätä on käsitelty saksalaisessa mediassa laajasti. Diskurssianalyyttisen tutkielman aineisto koostuu kuuden saksalaisen sanomalehden (Frankfurter Allgemeine Zeitung, der Freitag, die Süddeutsche Zeitung, der Tagesspiegel, die Welt, die Zeit) 17 artikkelista, jotka käsittelevät Suomen PISA-menestystä sekä -tulosten laskua PISA-tutkimuskierrosten aikana 2000-2018. Tutkimuksessa tarkastellaan saksalaisten sanomalehtien arviointia Suomen menestyksen syistä ja toisaalta myöhempään menestyksen laskuun johtaneista syistä. Tutkimuksessa paneudutaan myös siihen, mihin suomalaisen koulutusjärjestelmän ominaispiirteisiin saksalaiset sanomalehdet keskittyvät PISA-diskurssia käsitellessään. Tutkielman teoreettisessa osuudessa esitellään aluksi PISA-tutkimus yleisesti ja tutustutaan Suomen sekä Saksan koulujärjestelmiin. Tämän jälkeen keskitytään tutkimusmenetelmänä käytettyyn multimodaaliseen diskurssianalyysiin ja sen keskeisimpiin käsitteisiin. Aineistoa tutkittaessa etsitään etenkin avainsanoja, metaforia, argumentaatiorakenteita sekä toimijoita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomea arvioidaan erittäin myönteisessä valossa PISA-tutkimussyklin alussa vuosituhannen vaihteessa, jolloin Suomen koulutusjärjestelmästä tehdään lähes ylitsevuotavia havaintoja. Suomen PISA-tulosten laskettua aineistosta käy ilmi kriittisempi suhtautuminen Suomen koulujärjestelmään sekä sen haasteisiin paneutuminen aiempaa tarkemmin.
  • Nordgren, Ulla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Ulla Nordgren Työn nimi – Arbetets titel – Title Der Umfang des aktiven Wortschatzes finnischer Deutschlernender im mündlichen HY-TALK-Sprachtest. Eine qualitative Analyse. Oppiaine – Läroämne – Subject Germaaninen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 76 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimukseni on osa Helsingin Yliopiston Hy-Talk-projektia, jossa on käytetty Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista sovellettua opetussuunnitelman perusteita varten kehitettyä 10-portaista arvostelutaulukkoa kuvaamaan opiskelijoiden suullisen kielitaidon tasoa. Kuvaan laadullisessa tutkimuksessani lukion 1.-luokan A-saksan lukijoiden sanastoa suullisessa Hy-Talk-testissä antaen esimerkkejä, miltä kieli eri taitotasoilla voisi näyttää, sekä peilaan tuloksia opiskelijoiden puhetuotoksista saamiin arviointeihin. Teoriaosassa määrittelen työni kannalta keskeisiä käsitteitä kuten puhuttu kieli ja suullinen kommunikaatio, sana, sanaluokat, sanasto, suullinen kielitaito ja sen arviointi sekä leksikaaliset virheet. Hy-Talk-projektin tarkoituksena on käytännössä tutkia suullisen kielitaidon arviointia ja kehittää suullisen kielitaidon oppimista ja opettamista eri kouluasteilla. Projekti on kehittänyt suullisen kielitaidon testin, jossa arvioidaan tehtävän suorittamista, sujuvuutta, ääntämistä, kieliopillista oikeellisuutta ja sanaston laajuutta sekä sen hallintaa. Aineistonani on 12 oppilaan suulliset tuotokset testin neljässä eri tehtävässä. Oppilaat ovat sanaston laajuuden suhteen taitotasoilla A2.2, A2.1 ja A1.3, ja he työskentelivät testissä pareittain. Tutkimuksen aineisto koostuu videonauhoituksista, litteroinneista ja 6-7 saksan opettajan arvioinneista. Selvitän kuinka laaja oppilaiden aktiivinen saksan kielen sanavarasto on käyttäen apuna sanojen type–token -suhdetta. Lisäksi tutkin vieraskielisten sanojen ja oppilaiden itse keksimien sanojen määrää sekä sanojen määrää autosemanttisissa sanaluokissa (substantiivit, verbit, adjektiivit ja adverbit) sekä sanojen kuuluvuutta saksan perussanastoon. Lopuksi annan esimerkkejä autosemanttisten sanojen leksikaalisista virheistä ja niiden syistä, sekä vertaan tutkimuksen tuloksia arvioitsijoiden antamiin arviointeihin. Tutkimukseni tuloksena on, että sanaston laajuuden suhteen A1.3 tasolla olevien oppilaiden kielessä oli selkeitä eroja verrattuna A2.2 ja A2.1 tasolla olevien oppilaiden kieleen. A1.3 tasolla oppilaiden sanavarasto oli huomattavasti pienempi ja oppilaat käyttivät puheessaan enemmän vieraskielisiä sanoja sekä tekivät enemmän leksikaalisia virheitä autosemanttisten sanaluokkien sanoissa verrattuna oppilaisiin tasoilla A2.2 ja A2.1. A1.3 tasolla tehtiin enemmän interferenssivirheitä sekä kommunikaatiostrategioihin liittyviä virheitä kuin A2.2 ja A2.1 tasoilla. A2.2 tasolla oppilaiden virheet johtuivat enemmän saksan kielen sisäisistä syistä. A2.1 tasolla virheet jakaantuivat melko tasaisesti interferenssivirheisiin, kommunikaatiostrategioihin liittyviin virheisiin ja muista syistä johtuviin virheisiin. A1.3 tasolla keksittiin enemmän omia sanoja ja käytettiin vähemmän harvinaisia sanoja kuin tasoilla A2.2 ja A2.1. Tasolla A1.3 käytettiin vähemmän sanoja muista kuin autosemanttisten sanojen sanaluokista ja käytettiin esim. vähemmän modaaliverbejä, eriäviä yhdysverbejä ja refleksiiviverbejä kuin tasoilla A2.2 ja A2.1. Oppilasarvioinneissa oli hajontaa, mikä voisi kertoa siitä, että 10-portainen arvostelutaulukko on liian laaja tai tulkinnanvarainen, tai että suullisen kielitaidon arviointi ylipäänsä on haasteellista. Taitotasoilla A2.2 ja A2.1 olevien oppilaiden kielessä ei ollut mainittavia sanastollisia eroja. Suullisen kielitaidon merkitys tulee koko ajan lisääntymään ja haasteita sen opettamisessa ja oppimisessa tuovat varhennettu kielenopetus ja tuleva yo-kirjoitusten suullisen kielitaidon koe. Suullisen kielitaidon tutkimusta ja uusia käytänteitä tarvitaan jatkossakin, jotta suullisen kielitaidon arvioiminen saataisiin toimivaksi ja luotettavaksi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Hy-Talk, Eurooppalainen viitekehys, type–token -suhde, sanaston laajuus, suullinen kielitaito ja sen arviointi, leksikaaliset virheet Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Salo, Henrik (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita suomenkielisillä saksanopiskelijoilla on saksan sanapainossa. Tutkielmassa suoritetaan virheanalyysi, jossa selvitetään, miten paljon saksanopiskelijat tekevät virheitä sanapainossa ja millaisia yksilöllisiä eroja heidän välillään on. Tämän avulla pyritään selvittämään, kuinka laaja haaste saksan sanapaino suomenkielisille on ja millaisia virheitä siinä yleisimmin tehdään. Virheanalyysin yhteydessä toteutetaan lyhyt korpusanalyysi, joka tutkii kahden saksan kielen sanan, überall ja überhaupt painotusta. Tutkimusaineistona käytetään vuoden 2010 TAITO-projektin videoitua materiaalia, jossa Helsingin yliopiston saksan pääaineopiskelijat suorittavat suullisia keskustelutehtäviä saksaksi, sekä HY-TALK-projektin materiaalia vuodelta 2011, jossa Helsingin yliopiston Kielikeskuksen saksan kurssin opiskelijat suorittavat samankaltaisia keskustelutehtäviä. Korpusanalyysissä käytetään apuna Mannheimin saksan kielen instituutin Datenbank für gesprochenes Deutsch – tietokantaa ja siitä saatua korpusta Forschungs- und Lehrkorpus für gesprochenes Deutsch (FOLK). Tutkielman teoriaosuudessa muodostetaan kuva saksan sanapainosta ilmiönä mm. ääntämisoppikirjojen ja erilaisten sanapainoon keskittyvien aikaisempien tutkimusten avulla. Teoriaosuudessa selvitetään, miten sanan rakenne vaikuttaa sen painotukseen ja millaisia sääntöjä saksan painotuksessa on. Saksan sanapainoa myös verrataan lyhyesti suomen kielen sanapainoon. Saksan sanapainoa käsitellään myös pedagogisesta näkökulmasta ja teoriaosuuden myöhemmässä vaiheessa selvitetään mm. erilaisten didaktisten oppaiden avulla, miten saksan sanapainoa voisi käsitellä kouluympäristössä, sekä perehdytään siihen, millaiset tekijät johtavat ääntämysvirheisiin ja pohditaan niiden käsittelyä luokkahuoneessa. Analyysin tuloksina todetaan, että suomenkieliset saksanopiskelijat painottavat erityisen usein virheellisesti ensimmäistä tavua, kun sanapaino on saksan kielessä sanan lopussa. Varsinkin painottomat prefiksit, kuten ge- aiheuttavat usein haasteita. Virheiden määrässä ja laadussa on myös melko suuria yksilöllisiä eroja, eikä lähtötaso kaikissa tapauksissa korreloi virheiden määrän kanssa.
  • Niemi, Petra (Helsingin yliopisto, 2019)
    I min Pro Gradu –avhandling undersöker jag inlärningen av det tyska språket som ett andra främmande språk under ett utbytesår i Tyskland. Forskningen är en fallstudie som sätter en utbyteselevs upplevelser i fokus. Syftet med undersökningen är att studera hur språkinlärningsprocessen upplevs av utbyteseleven och vilken betydelse lärmiljön har för upplevelserna med språket, som tillägnas på ett naturligt sätt. Eftersom eleven har tidigare kunskaper i andra språk (svenska, finska och engelska) utgör tyskan det andra främmande språket. Således undersöks även dessa kunskapers betydelse för inlärningen av det tyska språket. I avhandlingens teoridel behandlas forskning om utbytesstudier samt om tillägnandet av främmande språk utgående från en naturlig lärmiljö. I och med att utbyteseleven har tidigare erfarenhet av att lära sig språk utgör flerspråkighetsforskningen den teoretiska grunden för språkinlärningen. Materialet utgörs av en intervju samt ett frågeformulär, vars ändamål var att samla bakgrundsinformation inför intervjun. Materialet transkriberades och analyserades sedan med hjälp av en kvalitativ innehållsanalys. Undersökningens resultat avslöjar att utbyteselevens syn på inlärningen av det tyska språket är ytterst positiv, trots stora språkliga utmaningar i början av året. Elevens upplevelser indikerar att den positivt präglade sociala kontexten och de tidigare språkkunskaperna är starkt förknippade med språkutvecklingen. Dessutom har de individuella faktorerna en stor betydelse för inlärningen. En stark vilja av att kunna uppnå de egna kommunikationsbehoven och ett aktivt engagemang med språket tyder på elevens höga motivation för att lära sig tyska. Goda relationerna med personerna i utbyteselevens omgivning bidrar med stöd och en trygg lärmiljö. De tidigare språkkunskaperna, framförallt svenskan och engelskan, utnyttjas strategiskt av eleven och är till stor nytta för såväl de receptiva som de produktiva färdigheterna i tyska. I resultaten kan en tydlig relation till flerspråkighetsforskningens modeller uppfattas.
  • Niemi, Essi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomen lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015) kannustaa digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön opetuksessa yleisesti sekä vieraiden kielten opetuksessa. Erilaiset sosiaaliset mediat tarjoavat yksinkertaisia ja ilmaisia palveluita, jotka mahdollistavat autenttisten sisältöjen tarkastelemisen, jakamisen sekä kommunikoinnin äidinkielenään saksaa puhuvien kanssa. Aiemmat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset mediat voivat olla hyödyllisiä kielten oppimisessa ja vaikuttaa positiivisesti mm. oppijan motivaatioon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen lukioiden saksanopiskelijoiden ja -opettajien kokemuksia ja asenteita liittyen sosiaalisten medioiden käyttöön saksan opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös käytännön aspekteja, kuten esim. miten ja mitä sosiaalisia medioita on hyödynnetty saksan opetuksessa kielen ja kulttuurin opiskeluun ja millaisia hyötyjä tai haittoja lukiolaiset ja opettajat näkevät sosiaalisen median opetuskäytössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 kahtena anonyyminä online-kyselytutkimuksena, joista toiseen osallistui 49 saksaa opiskelevaa lukiolaista kuudesta eri lukiosta ja toiseen 21 saksanopettajaa. Kysely koostui sekä monivalintakysymyksistä että avokysymyksistä. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologinen analyysi. Kvalitatiivista analyysia täydennettiin kvantitatiivisella datalla. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet sosiaalisen median alustoja oppimis- tai opetusvälineenä lukion saksan kursseillaan. Käytetyimpiä alustoja olivat esim. Google Drive, Wikipedia ja YouTube, mutta alustan valinta riippui käyttötarkoituksesta. Suurin osa opiskelijoista ja opettajista ilmaisi kiinnostusta kokeilla erilaisia sosiaalisia medioita saksan oppimisvälineenä. Sosiaalisen median hyötyinä nähtiin mm. ajankohtaiset ja autenttiset sisällöt, vaihteleva kieli (esim. puhekieli), kommunikointimahdollisuus saksaa äidinkielenään puhuvien kanssa sekä vaihtelu ”tavalliseen” opetukseen. Haittoina nähtiin mm. opiskelijoiden keskittymisen herpaantuminen, liiallinen ruutuaika, opettajien puutteelliset taidot käyttää alustoja, virheelliset tai muuten opetukseen sopimattomat sisällöt, sisältöjen rajaamisen vaikeus, sekä liian vähäinen tuntiaika oppikirjojen ulkopuolisille, ylimääräisille sisällöille. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että monia suomalaisia saksan lukio-opiskelijoita ja heidän opettajiaan kiinnostaa sosiaalisten medioiden käyttö oppimisvälineenä ja he näkevät siinä erilaisia hyötyjä, mutta siihen liittyy mahdollisesti useitakin käytännön ongelmia, minkä vuoksi sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa uhkaa jäädä vähäiseksi. Kieltenopettajat sekä opettajiksi opiskelevat tarvitsevat lisää koulutusta aiheesta, jotta he pystyisivät hyödyntämään sosiaalisia medioita opetuksessaan tehokkaammin.
  • Jääskeläinen, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan monikielisyyttä ja sitä, miten monikielisten oppilaiden ensikielet huomioidaan vieraan kielen opetuksessa. Teoriaosuuden alussa avataan ensin yleisesti monikielisyyden ja kielitietoisuuden käsitteitä sekä selvitetään, mitä ensikielellä tarkoitetaan. Työssä tarkastellaan monikielisyys- ja kielitietoisuustutkimusta, sekä tutkimusta ensikielten huomioimisesta vieraan ja toisen kielen opetuksessa. Eurooppalainen viitekehys sekä peruskoulun (2014) että lukion (2015) opetussuunnitelmat painottavat kielitietoista opetusta ja monikielisyyden vahvistamista. Tutkimuksen painopiste on saksan kielessä, joten teoriaosuuden jälkeen työssä tarkastellaan lähemmin saksa toisena ja saksa vieraana kielenä -opetuksen materiaaleja ja sitä, miten monikielisyysdidaktiikka ja ensikielten huomioiminen niissä toteutuu. Kielitietoisesta ja aiemmat kielet huomioivasta opetuksesta on tutkitusti hyötyä uuden kielen oppimisessa. Kieliä vertaileva ja kielirajojen ylittävä opetus vahvistaa kielitietoisuutta ja lisää monikielisyyttä. Tutkimuksessa selvisi, että vieraan kielen opettajilla ei ole tarpeeksi tietoa ja edellytyksiä monikielisyyden edistämiseksi, vaan monikielisyys nähdään usein haasteena. Kieli liittyy vahvasti myös sosiaaliseen statukseen ja varsinkin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaito jää vähälle huomiolle. Suomalaisessa saksan oppikirjassa ei käsitelty suomen, ruotsin ja englannin lisäksi muita kieliä. Saksalaisissa monikielisyysoppaissa keskityttiin joko saksan kielen oppimiseen tai kielellisen moninaisuuden esille tuomiseen mutta oppilaiden kielitaitoa ei hyödynnetty uuden oppimisessa. Teoreettisen tutkimustiedon perusteella ja suomalaista opetussuunnitelmaa seuraten laadin kahdeksan monikielisyyttä ja ensikielet huomioivaa tehtävää saksan kielen opetukseen. Tehtävät soveltuvat kaikille oppilaille mutta huomioivat erityisesti ne, joiden ensikieli on muu kuin suomi tai ruotsi.
  • Dillström, Marjo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tapaustutkimuksessa selvitän, miten saksan kielen kielioppia, tarkemmin sanottuna säännöllisen perfektin muodostamista, voi opettaa luontaisen kaltaisen syötteen avulla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa konstruktiokielioppi. Konstruktiokielioppi on kielenkäyttöön perustuva, käytännönläheinen kielitieteen suuntaus. Goldberg (2006) kuvaa teoksessaan, miten lasten kielenoppiminen tapahtuu. Tärkeää oppimisprosessissa on usein toistuva syöte, jonka avulla oppija muodostaa yhteyksiä muodon ja merkityksen välille luoden mieleensä konstruktioita. Erityisesti varhaisessa kielenoppimisprosessissa on havaittu, että pienet lapset tuottavat aluksi vain jo aikaisemmin kuulemiaan ilmaisuja. Vähitellen kielenoppija tekee kuulemistaan konstruktioista yleistyksiä ja tuottaa itsenäisesti uusia ilmaisuja. Tein opetuskokeiluja saksaa valinnaisena vieraana kielenä A2-oppimäärän mukaan opiskeleville 16 alakoulun viidesluokkalaisille. Opetuskokeilujen alkaessa oppilaat olivat opiskelleet saksaa kolme oppituntia viikossa reilun viiden kuukauden ajan. Opetuskokeiluissa tarjotun syötteen tarkoituksena oli erityisesti saada oppilaat kiinnittämään huomiota muotoon yhdessä merkityksen kanssa. Toimintatutkimuksen periaatteita noudattaen pyrin reflektoimaan jokaista opetustuokiota ja muokkaamaan opetustani jatkon kannalta mahdollisimman optimaaliseksi. Opetuskokeilut olivat vain osa muuta opetusta ja pyrin integroimaan tehtäviä käytössä olleen oppimateriaalin sisältöihin. Tallensin opetuskokeiluja äänitteiksi tutkimusta varten. Luontaisen kaltaisen syötteen tarjoamat tuokiot etenivät vaiheittain. Kokeilujen alussa saksan kielen perfektirakenteita esiintyi luontaisissa yhteyksissä, kun perfektiä käytettiin mm. oppilaiden lomakuulumisia kysellessä. Kokeilut keskittyivät säännölliseen perfektiin, ja muutamia verbejä valikoitui prototyypeiksi, joita lähdin suunnitelmallisesti tarjoamaan luontaisen kaltaisena syötteenä oppilaille erilaisten harjoitusten muodossa. Prototyyppien opetuskokeiluja seurasi variaatiovaihe, jossa esiintyi uusia verbejä, joiden perfektitaivutus on säännöllinen. Opetuskokeilujen jälkeen testasin opittua ensin testaustarkoitukseen suunnittelemani lautapelin avulla, jossa oppilaat liikkuivat Saksassa jäljittäen ”rosvoa” ja muodostaen mahdollisesti oppimiaan perfektirakenteita löytäessään ”johtolankoja” rosvon tekemisistä. Lautapelin lisäksi testasin opittua oppilaiden suomenkielisten haastattelujen yhteydessä, jolloin kartoitin ensin heidän kokemuksiaan opetuskokeiluista. Haastattelun yhteydessä oli lisäksi saksankielinen osuus, jonka tarkoituksena oli myös testata opittua. Puolet oppilaista tuotti testausvaiheessa pelatessaan joko kokeiluissa harjoiteltuja prototyyppejä tai variaatioita, ja noin kolmannes pystyi muodostamaan säännöllisen perfektin verbeillä, joita ei opetuksen yhteydessä esiintynyt perfektissä. Haastattelujen yhteydessä yhtä lukuun ottamatta kaikki (14/15) tuottivat jonkin prototyyppinä käytetyn perfektimuodon. Sen sijaan perfektin produktiivistumista haastattelujen yhteydessä esiintyi vain kahden oppilaan ilmaisuissa. Tutkimuksen myötä voidaan todeta, että luontaisen kaltaisen syötteen opetuskokeilut motivoivat oppilaita. Oppimistulokset olivat käytettyyn aikaan ja syötteen määrään nähden lupaavia. Niistä voi päätellä, että oppilaiden oppimismotivaation kohottamisen kannalta kieliopin opettaminen implisiittisesti ja luontaista tai luontaisen kaltaista syötettä systemaattisesti käyttäen on hyödyllistä. Oma ymmärrykseni kielten oppimisesta ja opettamisesta syveni. Opetuskokeiluja olisi mielekästä kehittää edelleen ja tarkentaa syötettä, erityisesti sen laatua ja määrää
  • Renvall, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee saksalaista siirtomaakirjallisuutta ja postkoloniaalisen kritiikin pääsuuntia. Pääkirjallisuutena tutkielmassa toimivat Frieda von Bülowin Tropenkoller: Episode aus dem Kolonialleben sekä Alex Capus’n Eine Frage der Zeit. Tutkielma tutkii Saksan siirtomaahistorian jälkeisen ajan kirjallisuuden ja kulttuurin menetelmiä käsitellä siirtomaakirjallisuuden tematiikkaa ja vastata tärkeisiin käsitteisiin, kuten nationalismiin, identiteetin rakentumiseen sekä vieraannuttamiseen. Työ tutustuu sekä Saksan historiaan että interkulturellin kirjallisuuden peruskäsitteisiin. Teoriaosio avaa Dirk Göttschen, Michael Hofmannin ja Andrea Leskovecin teorioita siirtomaakirjallisuuden tavoitteista ja teemoista sekä postkoloniaalisen katsantotavan vaikutuksesta muutokseen modernissa siirtomaadiskurssissa. Teorialähtökohtien myötä luodaan malli menetelmistä, joita nykykirjallisuudessa käytetään siirtomaafantasian rikkomiseksi. Tähän sisältyy kerronnallisia keinoja, kuten ironia, pastissi, groteski ja liioittelu. Lisäksi työssä keskitytään vierauden käsitteen ilmenemiseen sekä siirtomaakirjallisuudessa osana rasistista retoriikkaa että Saksan valtion kasvuprosessia eurooppalaisena suurvaltana, ja menetelmiin, joilla tätä käsitellään postkolonialistisessa diskurssissa. Vastaukseksi tähän tutkielma nostaa esiin toisen maailmansodan jälkeisen siirtomaaretoriikan, neokolonialistisen ajatusmallin ja nykyaikaisen postkolonialistisen diskurssin siitä, mikä on siirtomaita käsittelevän tutkimuksen ja taiteen tärkein tehtävä. Työ vertailee keskenään kahta kirjaa ja rakentaa viitekehyksen, jonka avulla postkoloniaalisen kirjallisuuden menetelmät Capus’n Eine Frage der Zeit ovat tunnistettavissa, sekä luokittelee kirjan osaksi 2000-luvun siirtomaakriittistä kirjastoa. Samalla tutkielma ottaa kantaa siihen, mikä on modernin saksankielisen postkolonialistisen romaanin merkitys ja asema siirtomaahistorian käsittelyssä ja sen korjaamisessa.
  • Virtanen, Tomi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän nimistöntutkimukseen liittyvän pro gradu -tutkielman tavoitteena on esitellä ja luokitella saksalaisia henkilönnimiä Suomessa. Tutkielman aineistona toimii Helsingin saksalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan ensimmäinen kirkonkirja vuosilta 1858–1889. Tuosta kirkonkirjasta on kirjoitettu ylös noin 200 ensimmäisen siihen kirjatun henkilön etu- ja sukunimet sekä syntymäaika ja -paikka. Tutkielman ensimmäisessä osassa kerrotaan lyhyesti Helsingin saksalaisen seurakunnan historiasta ja nimistöntutkimuksen perustermistöstä. Sen jälkeen perehdytään saksalaisen kielialueen etunimistön syntyyn ja historiaan. Saksalaisen etunimistön kehitys voidaan jakaa yhtäältä jo kantagermaaniselta ajalta alkaneeseen kehityskulkuun ja toisaalta vieraista kielistä vuosisatojen aikana saatuun vaikutukseen. Nämä kehityskulut ovat vuorotelleet merkittävyydessä ja myös vaikuttaneet toisiinsa. Myös kristinuskolla ja sen nimistöllä on ollut merkittävä asema etunimistön muotoutumisessa. Aineiston kaikkien noin 120 etunimen tausta ja historia esitellään niin laajasti kuin mahdollista. Käsittelyjärjestyksenä on sukupuoli ja nimien esiintyvyys. Ensin käsitellään miesten nimet, koska suuri osa naisten nimistä on johdettu niistä. Nimiaineisto on sekoitus sekä kantagermaanisesta sanastosta muodostuneita että vieraista kielistä tulleita nimiä. Suomen vaikutusta etunimistöön ei ole havaittavissa, koska suurin osa seurakunnan jäsenistä on syntynyt ulkomailla. Seuraavassa osassa kerrotaan sukunimistön historiasta ja kehityksestä sekä niiden yleisesti vakiintuneesta luokittelusta. Kaikki aineiston sukunimet pyritään sen jälkeen luokittelemaan ja niille annetaan lyhyt kielihistoriallinen selitys. Sukunimistön kohdalla tämä ei kuitenkaan aina ole aukotonta, sillä aikojen saatossa nimissä on tapahtunut mm. ortografisia muutoksia, eikä etymologian selvitys ja luokittelu ole aina yksiselitteistä. Aineistossa on mukana myös ei-saksalaisia sukunimiä, jotka jäävät varsinaisen luokittelun ulkopuolelle. Helsingin 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon saksalainen yhteisö oli varsin kansainvälinen, minkä vuoksi tutkielman lopussa esitellään lyhyesti tuon ajan Euroopan valtiollista jakoa ja saksankielisen alueen laajuutta. Lisäksi kerrotaan kirkonkirjoista saatujen syntymäpaikka- ja aikatietojen perusteella, mistä päin Eurooppaa seurakunnan jäsenet ovat Suomeen tulleet.
  • Järvinen, Martta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Puhuminen on tärkeä taito, jonka harjoittelu on myös kirjattu opetussuunnitelmaan. Vuodesta 2019 lähtien puhetta on myös tarkoitus arvioida suullisessa kokeessa, joka tulee osaksi ylioppilaskirjoituksia. Tutkielmassani haluan selvittää, millaisia puheharjoituksia saksan kielen oppikirjat tarjoavat. Vertaan työssäni Lukion opetussuunnitelman perusteiden (LOPS) 2003 ja LOPS 2015 mukaan tehtyjä oppikirjoja. Tutkielmani aiheena ovat puheharjoitukset saksa vieraana kielenä opetuksessa lyhyessä oppimäärässä Suomen lukioissa. Tämä tutkielma on oppikirja-analyysi, jossa tarkastelen puheharjoituksia lukiossa alkavaan B3-kieleen suunnatuissa valituissa oppikirjasarjassa. Tutkielman tavoitteena on kuvata, millaisia puheharjoituksia valitut oppikirjasarjat tarjoavat ja verrata puheharjoitusten tarjontaa. Tutkielmassa keskityn Liedken ja Neunerin teorioihin puheharjoitusten kategorisoinnista. Liedken mukaan puheharjoituksia voidaan analysoida puhetilanteeseen valmistautumisen, tehtävän tavoitteen ja tehtävään vaadittava ajan pohjalta. Tässä tutkielmassa keskitytään vain kahteen ensimmäiseen, sillä oppikirja-analyysissä tehtävään tarvittavan ajan arviointi on lähes mahdotonta. Neunerin mukaan puheharjoituksia voidaan analysoida tehtävän vaihtelevuustason, kehittymistavoitteen ja tehtävän tarkoituksen perusteella. Tässä tutkielmassa relevantteja olivat Neunerin kaksi ensimmäistä kategoriaa. Tutkimusaineistona toimivat oppikirjasarjat Antenne 1-3, Kurz und gut 1-3, Plan D 1-3 ja Magazin.de 1-3. Tutkimuskohteena toimivat oppikirjojen puheharjoitukset, joita analysoitiin Liedken ja Neunerin kategorioiden pohjalta. Oppikija-analyysin perusteella voidaan todeta, että LOPS 2015 mukaan tehtyjen oppikirjojejen puheharjoitusten tarjonta on monipuolisempaa kuin LOPS 2003 mukaan tehdyissä oppikirjoissa. Puhumisen automatisoiminen ja tiettyihin puhetilanteisiin liittyvät tavoitteet ovat kaikissa tutkituissa oppikirjoissa tehtävien päätavoitteita. Auditiivisen materiaalin määrä puheharjoituksissa oli kasvanut huomattavsti määrällisesti. Kvalitatiivisen analyysin perusteella voidaan todeta ääntämisharjoitusten monipuolistuneen.
  • Nyström, Lena (Helsingin yliopisto, 2020)
    I min Pro Gradu -avhandling undersöker jag fel i placering av negationer i satser i svensk- och finskspråkiga abiturienters uppsatser i studentexamensprovet för tyska i Finland. Syftet med undersökningen är att få reda på huruvida felen i placeringen av negationer kan ses som interferenser, det vill säga fel som uppkommer då strukturer från modersmålet överförs till det främmande språket. Studentuppsatser skrivna under 2010-talet och 1990-talet analyseras. Svensk- och finskspråkiga abiturienters fel analyseras och jämförs inom de båda tidsperioderna och tidsperioderna jämförs med varandra. Typen av fel samt mängden fel i placeringen av negationer jämförs och felen analyseras kvalitativt för karteringen av interferenser. Analysen görs med hjälp av avhandlingens teoridel som utgörs av en kontrastiv analys mellan språken tyska och svenska samt tyska och finska. Negationens placering i satsen jämförs mellan språken. I teoridelen framförs även de olika faserna i en felanalys. Denna avhandling koncentrerar sig dock på interferensfel som betingas av modersmålet. Andra möjliga orsaker till fel nämns endast. Materialet utgörs av studentuppsatser i tyska från 2010-talet och 1990-talet. Uppsatser av 30 svenskspråkiga och 30 finskspråkiga abiturienter från båda tidsperioderna analyseras. Resultatet av analysen visar att interferenser beroende på modersmålet är svåra att fastställa. Speciellt hos finskspråkiga abiturienter kunde knappt några interferenser observeras då språken tyska och finska är mycket olika i fråga om negationens placering i satsen. För fastställandet av interferenser borde modersmålet och det främmande språket vara problemfritt jämförbara. Hos de svenskspråkiga abiturienterna kunde interferenser däremot observeras något enklare då språken tyska och svenska liknar varandra i många hänseenden. Likväl är interferenser svåra att fastställa även hos de svenskspråkiga abiturienterna då det inte är bekant huruvida de använder sitt modersmål vid producerandet av text. I genomsnitt presterade de finskspråkiga abiturienterna något bättre än de svenskspråkiga i den riktiga placeringen av negationen i satsen. Då tidsperioderna jämförs med varandra presterade abiturienterna från 1990-talet i genomsnitt bättre än abiturienterna från 2010-talet. Detta kan bero på en möjligtvis bättre presentation av likheter och olikheter mellan modersmålet och det främmande språket i undervisningen tidigare. En kontrastiv främmandespråksinlärning är viktig för minimerandet av interferenser.
  • Salmi, Joel (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu-tutkielma käsittelee saksalaisen Wolfgang Borchertin (1921–1947) vuonna 1949 julkaistun draaman Ovien ulkopuolella esityshistoriaa Suomen radiossa ja näyttämöillä vuosien 1949 ja 2001 välisenä aikana. Se antaa yksityiskohtaisemman katsauksen näytelmän suomenkieliseen esityshistoriaan. Työn tavoitteena on tutkia Suomessa esitettyjen tulkintojen taustoja ja haasteita sekä selvittää, kuinka ajankohtaisena Borchertin näytelmä on nähty kulloisenakin esitysajankohtana. Painopisteenä on siis yksittäisten kuunnelma- ja näytelmäversioiden vastaanotto. Olennainen osa tutkielman lähdemateriaalista koostuu alkuperäisistä Suomen lehdistössä julkaistuista arvosteluista sekä Suomen teatteri- ja kuunnelmahistoriaan keskittyvästä kirjallisuudesta. Työtä varten on tehty yksi perusteellinen haastattelu ja otettu yhteyttä suomalaisiin teattereihin. Kuunnelmahistorian osalta merkittävän tuen mahdollisti Yleisradio, joka tarjosi molempien suomenkielisten kuunnelmaversioiden kuuntelemisen ja vuosikirjojen tutkimisen. Tehdyn tutkimuksen tulokset osoittavat, että Ovien ulkopuolella koettiin yleisesti vuonna 1949 olevan oman aikansa merkkiteos, jota esitettiin menestyksekkäästi seuraavina vuosina muun muassa Lahden kaupunginteatterissa, eri ylioppilasteattereissa sekä kahtena Yleisradion kuunnelmana. Borchertin draama on pääsääntöisesti saanut ylistystä lehdistöltä sekä yleisöltä, mutta tultaessa 1970-luvulle se sai osakseen myös kritiikkiä, koska sitä ei nähty enää ajankohtaisena. Näytelmä onkin vahvasti sidoksissa Toiseen Maailmansotaan ja sen tulkinnat ovat olleet esitysajankohdan mukaisia. Arvostelijat ja yleisö ovat kuitenkin arvostaneet näytelmän tuomista oman aikansa yhteiskuntaan. Näin teoksen puhuttelevat teemat ovat herättäneet keskustelua myöskin myöhempinä vuosina.
  • Elomaa, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani monikielisyyttä ja tarkemmin kielijärjestystä, jossa englanti tulee saksan jälkeen. Pyrin selvittämään, käyttävätkö oppilaat saksan opetuksesta saamiaan pohjatietoja englannin kielen opiskelussa, pystyvätkö he hyödyntämään saksan ja englannin sanaston yhtäläisyyksiä ja mitä hyötyjä opettajat näkevät saksan opiskelusta ennen englantia. Monikielisyys on paljon tutkittu aihe, ja sitä painotetaan myös peruskoulun opetussuunnitelmassa. Vuosien 2019 ja 2020 aikana Suomen peruskouluissa on siirrytty varhennettuun kielenopetukseen, minkä myötä oppilaat aloittavat vieraan kielen opiskelun jo ensimmäisellä luokalla. Tertiäärikielididaktisen tutkimuksen mukaan oppilas pystyy hyödyntämään ensimmäisen vieraan kielen oppimiskokemuksiaan ja -strategioitaan toisen vieraan kielen oppimisessa, mikä tekee siitä helpompaa. Saksan ja englannin kielten sukulaisuus tuo opetukseen mahdollisuuden kielivertailuun. Tämän tutkielman aineisto on kerätty haastattelujen kautta. Haastatteluihin osallistui neljä englannin kielen opettajaa. Haastattelukysymykset on luotu monikielisyys- ja tertiäärididaktiikan periaatteisiin pohjautuen. Analyysissa seurataan laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Englanninopettajat olivat yksimielisiä siitä, että saksan kielen opiskelusta ennen englantia on hyötyä, sillä oppilaat oppivat saksan tunneilla, mitä kielten opiskelu tarkoittaa ja miten sitä opiskellaan. Tästä syystä eteneminen A2-ryhmän kanssa on jouhevampaa kuin A1-lukijoiden kanssa. Kieltenopiskelu ja monikielisyys koettiin hyvin positiivisina asioina, joihin oppilaita tulisi innostaa ja kannustaa.
  • Hekkala, Marjukka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää edistyneiden saksanopiskelijoiden asenteita monikielisyyteen ja monikieliseen saksanopetukseen sekä kartoittaa heidän kielitietoisuuttaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia vaikutuksia monikielisellä opetusmateriaalilla on monikielisyysasenteisiin sekä kielitietoisuuden kehittymiseen. Monikielisyys ja kielitietoisuus ovat ajankohtaisia aiheita sekä vieraan kielen tutkimuksessa että Euroopan ja Suomen koulutuspolitiikassa. Tutkielma pohjautuu monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen sekä kielitietoisuutta koskevaan tutkimukseen. Saksaa opiskellaan usein tertiäärikielenä eli vasta toisena vieraana kielenä tyypillisesti englannin jälkeen. Tällöin kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon avulla mm. vertailemalla kieliä keskenään sekä käyttämällä erilaisia oppimisstrategioita. Tutkielmassa paneudutaan myös tutkielman kannalta oleellisiin asennetutkimuksen käsitteisiin. Tutkimus on empiirinen ja koostuu kahdesta eri osasta. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Ensimmäisessä kyselylomakkeessa on taustakysymyksiä, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Tässä yhteydessä opiskelijat tekivät myös monikielisiä kielioppitehtäviä. Toinen kyselylomake on toteutettu Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla ja se sisältää monikielisiä tehtäviä koskevia avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 15 saksanopiskelijaa. Analysoinnissa hyödynnettiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopiskelijat ovat taustaltaan monikielisiä ja käyttävät useampaa kieltä säännöllisesti. Kokemus monikielisestä kieltenopetuksesta on kuitenkin vähäistä. Monikielisyys nähdään yleisellä tasolla positiivisena asiana, mutta asenteet monikieliseen saksanopetukseen sitä vastoin ovat suurimmaksi osaksi negatiivisia. Opiskelijat ovat kuitenkin tietoisia muiden kielten hyödyntämisestä kielenoppimisessa ja osaavat käyttää monipuolisesti erilaisia oppimisstrategioita. Monikielisen opetusmateriaalin jälkeen asenteet monikieliseen saksanopetukseen ovat muuttuneet positiivisemmiksi. Suurin vaikutus materiaalilla on kielitietoisuuden kehittymiseen ja erityisesti kielenoppimiseen liittyvään tietoisuuteen, sillä uudenlaisen opetusmateriaalin avulla opiskelijat joutuivat muuttamaan totuttuja toimintatapojaan. Opiskelijat myös hahmottavat paremmin kielten välisiä yhteyksiä sekä eri kielille tyypillisiä ajattelutapoja.
  • Korjuslommi, Outi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Nykykielten laitos Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Germaaninen filologia Tekijä – Författare – Author Outi Korjuslommi Työn nimi – Arbetets titel – Title Falsche Freunde in der Sprachproduktion finnischer und finnlandschwedischer Deutschlernender aus der Perspektive der Mehrsprachigkeitsdidaktik Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-tutkielma Aika – Datum – Month and year Toukokuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 53 sivua + liitteet 8 sivua Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu - tutkielman tavoitteena on tutkia sekaannussanoja ”falsche Freunde”, joita esiintyy suomalaisten ja suomenruotsalaisten A1/A2- ja B2/B3-saksan ylioppilasaineissa. Tutkimuksen lähtökohtana on olettamus, että suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien saksan kielen tuottamiseen vaikuttavat aikaisemmin opitut kielet englanti ja ruotsi. Monikielisyysdidaktiikassa aikaisemmin opittuja kieliä tulisi hyödyntää vieraiden kielten opetuksessa. Sekaannussanat ovat eri kielten välisiä sanoja tai sanayhdistelmiä, jotka muistuttavat toisiaan, mutta pienten eroavaisuuksien (ääntämykselliset, oikeinkirjoitukselliset tai merkitykselliset) vuoksi aiheuttavat helposti virheellistä kielen tuottamista. Tutkimuskysymyksinä esitetään seuraavat: 1) Minkä tyyppisiä muodollisia ja merkitysopillisia sekaannussanoja esiintyy suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien saksan kielen aineissa? 2) Voidaanko eri ryhmien (suomalaisten ja suomenruotsalaisten A1/A2 ja B2/B3- saksan kielen lukijoiden) tekemien sekaannusanojen osalta havaita eroavaisuuksia? 3) Onko suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien käyttämissä sekaannussanoissa määrällisiä eroja alkuperäkielen suhteen? Tutkielmassa on käytetty teoriapohjana aiemmin tehtyjä tutkimuksia aiheesta (esim.Mona Enell-Nilsson ja Annette Kroschewski). Tutkimusmenetelmänä käytetään vertailevaa analyysia. Materiaalina on 180 suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien kirjoittamaa saksan kielen yo-koetta vuosilta 2013-2015 (suomenkielisiä 100 kpl ja suomenruotsalaisia 80 kpl). Tutkielma osoittaa, että suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien saksan kielen yo-aineissa ilmenee eri kategorioihin kuuluvia sekaannusanoja, jotka johtuvat englannin ja ruotsin kielen hyödyntämisestä. Tutkimuksesta käy ilmi, että A1/A2-aineissa esiintyy vähemmän sekaannussanoja kuin B2/B3-aineissa. Tämä tukee teoriaa vieraan kielen hyvän taidon merkityksestä sekaannussanojen vähenemiseen. Suomenkielisiä ja suomenruotsalaisia yo-aineita vertailtaessa on havaittavissa selkeitä eroavaisuuksia sekaannusanojen yleisyydessä. Suomenruotsalaisten B2/B3 kirjoittamissa aineissa esiintyy merkittävästi enemmän sekaannussanoja kuin suomalaisten vastaavalla ryhmällä. Tämä tukee teoriaa vahvan alkuperäkielen siirtovaikutuksesta kohdekieleen, joka edesauttaa myös sekaannussanojen syntymistä. Saksan kielen opetuksessa on tärkeää tiedostaa aikaisemmin opitttujen kielten myönteisten vaikutusten lisäksi niihin liittyvien sekaannussanojen mahdollisuus. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Monikielisyys, monikielisyysdidaktiikka, sekaannussanat, siirtovaikutus, kontrastiivinen analyysi Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen pääkirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Taipale, Siiri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena on suomenkielisten peruskoululaisten ja lukiolaisten saksankielisen puheen sujuvuus, jota arvioin ja tarkastelen Helsingin yliopiston vuonna 2008 - 2010 tekemän tutkimuksen, HY-Talk -projektin, saksankielisen materiaalin pohjalta. HY-Talk -projekti toteutettiin pääkaupunkiseudulla, ja sitä varten kerättiin suomenkielisten koulujen oppilaiden englannin-, ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä suullisia tuotoksia, jotka videoitiin ja litteroitiin. Omassa tutkielmassani käyn läpi saksankielistä materiaalia ja arvioin oppilaiden vieraskielisen puheen sujuvuutta. Tutkimuskysymyksissäni keskityn siihen, millaisia virheitä vieraskielisen puhujat tekevät, ja miten he niitä mahdollisesti korjaavat. Selvitän myös, millä eri tavoilla puheen sujuvuutta voidaan määritellä, ja missä suhteessa sujuvuus on puheessa esiintyvien virheiden määrään. Aluksi esittelen lyhyesti peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat vieraiden kielten opetuksen näkökulmasta. Kerron koulujen kielivalinnoista ja pohdin lyhyesti sitä, miksi valinnaisten kielten suosio suomalaisissa kouluissa on viime aikoina ollut jyrkässä laskussa. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan puhetta ja sen sujuvuutta. Kartoitan sitä, mikä mielletään sujuvaksi puheeksi, sillä tästä on monenlaisia eri käsityksiä. Otan puheen sujuvuuden arvioinnissa toki huomioon myös virheiden määrän, mutta enimmäkseen sanavaraston laajuuden, taukojen määrän, puheen rytmin ja ymmärrettävyyden. Oma lähtökohtani puheen sujuvuudelle on juurikin sen ymmärrettävyys, sillä sitä nykyiset opintosuunnitelmatkin painottavat. Täysin virheetön, äidinkielinen taso ei enää ole vieraan kielen opetuksen tavoite, vaan sujuva kommunikaatio. Virheet sallitaan, kunhan ne eivät haittaa puheen ymmärrettävyyttä. Opetussuunnitelma ja vieraan kielen taitotason arviointi nojaavat vankasti eurooppalaiseen viitekehykseen (CEFR), jota olen käyttänyt myös oman analyysini tukena tutkielmassa. Puheen arvioinnin yhteydessä esittelen myös tyypillisiä vieraskielisen puhujan puheen ominaisuuksia ja joko puhujan itsensä tai puhekumppanin tekemiä korjauksia, ja vertaan niitä lyhyesti äidinkielisen puhujan puheen tyypillisiin ominaisuuksiin. Analyysiosiossa arvioin siis videotallenteiden ja litterointien pohjalta sekä 7.-luokkalaisten että lukiolaisten saksankielistä puhetta. Analysoitavaksi valitsin kaksi paria peruskoulusta ja kolme paria lukion puolelta. Käytän arviointimetodina itse luomaani 1-5 pisteen taulukkoa, jossa 1 tarkoittaa vähiten sujuvaa ja 5 oikein sujuvaa puhetta. Luomani taulukko pohjautuu eurooppalaisen viitekehyksen kriteereihin. Videotallenteilla oppilasparit käyvät alkuun lyhyen aloituskeskustelun syntyperäisen saksalaisen kanssa, minkä jälkeen he ryhtyvät kahdestaan puhumaan dialogia annettujen ohjeiden mukaisesti. Dialogin aiheina ovat mm. itsestään, ympäristöstä ja muista arkipäiväisitä asioista keskusteleminen. Keskustelu on pyritty pitämään mahdollisimman arkisena, sillä 7.-luokkalaisilta vaadittu taso arvosanan 8 saamiseksi on A1.3 ja lukiolaisilta A2.2, kun kaikki kyseiset oppilaat lukevat saksaa A-kielenä. Näillä tasoilla ei olla vielä kovin edistyneitä ja saatetaan ajoittain tarvita puhekumppanin tukea. Analyysissani huomioin erilaiset ”poikkeamat”, eli huomattavat virheet ja puheen keskeytymiset kielellisten ongelmien vuoksi, sekä pohdin, mistä ne voivat johtua, ja kuinka paljon ne vaikuttavat puheen sujuvuuteen. Pohdin lyhyesti myös suomalaisen ja saksalaisen keskustelukulttuurin eroja: onko suomalaisen korvaan sujuvan kuuloinen puhe sitä myös saksalaisen mielestä? Entä kuinka pitkälti puhujien yhteinen äidinkieli vaikuttaa puheen sujuvuuteen? Melko sujuva saksankielinen puhe kahden suomea äidinkielenään puhuvan oppilaan välillä saattaisi olla hyvinkin erilaista, mikäli toinen osapuoli puhuisikin saksaa äidinkielenään. Viimeisessä luvussa tiivistän ja jäsennän tutkielmani lopputulosta ja vastaan tutkimuskysymyksiini. Nykyisten opetussuunnitelmien painottama käsitys vieraiden kielten oppimisen ja opettamisen tavoitteesta toteutuu tässäkin tutkielmassa hyvin: vieraskielisessä puheessa saa tulla virheitä, kunhan ne eivät haittaa tuotoksen ymmärrettävyyttä. Kielellisistä vaikeuksista johtuvilla tauoilla ja epäröimisellä on kielioppivirheitä suurempi vaikutus puheen sujuvuuteen.
  • Bobkova, Jana (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena on sukupuoliroolit 2000-luvulla julkaistuissa suomalaisissa saksan kielen lukion oppikirjoissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon nais- ja miespuolisia hahmoja kirjoissa esiintyy, miten eri sukupuolten edustajat esitetään oppikirjoissa ja ovatko oppikirjojen välittämät nais- ja mieskuvat stereotyyppisiä. Tutkielma pohjautuu sukupuolen tutkimuksen ja feministisen kielitieteen teorioille. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan sukupuolta suomalaisessa koulujärjestelmässä, oppikirjoissa ja lukion opetussuunnitelmissa sekä aiempia tutkimuksia sukupuolesta saksan kielen oppikirjoissa. Tasa-arvo ja sukupuoliroolien monipuoliset kuvaukset nousevat teoriapohjassa oppikirjojen tärkeäksi tavoitteeksi. Tasa-arvon ja sukupuolten moninaisuuden tavoite korostuu myös lukion opetussuunnitelmassa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta 2000-luvulla julkaistusta lukiolaisille suunnatusta suomalaisesta saksan oppikirjasta. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 49 oppikirjatekstiä. Tutkielman keskeisenä tutkimusmetodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Määrällisessä analyysissä kiinnitetään huomiota nais- ja miespuolisten hahmojen määrään niin oppikirjateksteissä kuin -kuvissakin. Michelin (1986) analyysimallia mukaillen laadullinen analyysi keskittyy tarkastelemaan hahmojen kuvauksia ja ominaisuuksia seuraavan luokittelun pohjalta: 1) koulutus ja ammatti, 2) harrastukset ja vapaa-aika sekä 3) perhe ja suhteet. Tutkimustulokset osoittavat, että miespuolisten hahmojen määrä on niin teksteissä kuin kuvissakin jonkin verran naispuolisten hahmojen lukumäärää suurempi. Muiden sukupuolten edustajia ei oppikirjoissa esiinny. Miespuoliset hahmot ovat naispuolisia useammin pääroolissa ja heitä käsitellään monipuolisemmin. Teksteissä esiintyy huomattavasti enemmän miespuolisiin hahmoihin liitettyjä ammatteja. Miespuolisten hahmojen ammatit ovat myös useammin akateemista koulutusta vaativia ja yhteiskunnallisesti arvostetumpia. Myös miespuolisia ei-fiktiivisiä kuuluisia henkilöitä esiintyy oppikirjoissa enemmän kuin naispuolisia. Sekä mies- että naispuolisilla hahmoilla on monipuolisia harrastuksia ja heidät esitetään yleisesti aktiivisina nuorina. Sekä nais- että miespuolisilla hahmoilla on stereotyyppiseksi laskettavia harrastuksia, mutta myös perinteisiä sukupuolirooleja rikkovia. Miespuolisten hahmojen harrastukset ovat kuitenkin useammin jännittävämpiä ja vaarallisempia kuin naispuolisten ja naispuoliset hahmot esitetään vuorostaan usein vaateostoksilla ja juoruilemassa ystävien kanssa. Oppikirjoissa kuvatut perheet ovat ydinperheitä, joissa äiti huolehtii lapsista ja kotitaloudesta ja isä sen sijaan keskittyy uraansa ja tukee perhettään taloudellisesti. Oppikirjoissa kuvaillut suhteet ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta heteronormatiivisia. Analyysitulosten perusteella voidaan todeta, että oppikirjojen välittämät kuvat mies- ja naispuolisista hahmoista sekä uusintavat että rikkovat stereotypioita ja perinteisiä sukupuolirooleja. Suurin osa hahmoista esitettiin sukupuolelleen stereotyyppisellä tavalla, mutta joukossa oli myös hahmoja, joiden toiminta selvästi poikkeaa perinteisistä sukupuolirooleista. Oppikirjojen tekstit ja kuvat voivat tarjota opettajille keinon käsitellä sukupuolirooleja monipuolisesti ja kriittisesti osana opetusta.