Browsing by Subject "grammatik"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Aschan, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Under de senaste åren har det flitigt diskuterats att de finska elevernas språkkunskaper försvagats. För att detta påstående ska stämma betyder det att de språkregler eleverna numera behärskar inte i lika hög grad stämmer överens med målspråkets normer som tidigare. Syftet med denna avhandling är att ur ett grammatiskt och lexikalt perspektiv kartlägga ifall det skett någon förändring i provtexter i svenska som det andra inhemska språket i studentexamen under de senaste årtiondena. Hypotesen är att det har skett någon slags förändring i det språk skribenterna använder. Forskningsfrågorna lyder som följande: 1. Vilka avvikelser från målspråksformen förekommer det i studenters uppsatser i studentexamen? 2. Hur har avvikelserna förändrats med tiden? Materialet för denna undersökning består av 26 studentexamensuppsatser i A-svenska, varav hälften är skrivna år 1994 och andra hälften år 2014. Uppsatserna är bedömda med 62-78 poäng, vilket betyder medelgod nivå. Analysmetoden är felanalys. Avvikelserna identifieras och kategoriseras i syntax, morfologi, lexikon samt ortografi. Resultaten visar att det har skett en förändring i det språk som studenterna använder. Skribenterna år 2014 är sinsemellan mer jämna, dvs. avvikelsefrekvenserna mellan de uppsatser som bedömts med under 70 poäng skiljer inte lika stort från de uppsatser som bedömts med över 70 poäng jämfört med 1994. De som bedömts med 62-68 poäng år 1994 har en större avvikelsefrekvens överlag och framförallt i huvudsatsordföljden jämfört med 2014. Däremot har de som år 1994 bedömts med 70-78 poäng en mindre avvikelsefrekvens än 2014. 1994 gör skribenterna överlag fler avvikelser på nivå 4 på Processbarhetsteorins inlärningsskala (PT) medan skribenternad 2014 har en större avvikelsefrekvens i framförallt nominalfrasen som ligger på nivå 3 i PT men samtidigt har de bara en lite större avvikelsefrekvens i syntaxen, som ligger på en högre nivå i PT än nominalfrasen, än vad skribenterna 1994 har. Fastän skribenterna 2014 har en större avvikelsefrekvens på en lägre nivå i PT än skribenterna 1994 har 2014 däremot en mindre avvikelsefrekvens i de betydelsetunga lexikonen verb och substantiv. Där 1994 har större avvikelsefrekvens i de allra vanligaste verben gör 2014 avvikelser i framförallt i sådana verb och substantiv som är ämnesspecifika. Skribenterna 2014 har ett mer kommunikativt språk eftersom syntax och lexikon är de komponenter som anses vara viktiga för kommunikationen, medan skribenterna 1994 noggrannare följer stegen i PT.
  • Yli-Jyrä, Anssi Mikael (2003)
    Syntactic constraints in Koskenniemi’s Finite-State Intersection Grammar (FSIG) are logically less complex than their formalism (Koskenniemi et al., 1992) would suggest: It turns out that although the constraints in Voutilainen’s (1994) FSIG description of English make use of several extensions to regular expressions, the description as a whole reduces to a finite combination of union, complement and concatenation. This is an essential improvement to the descriptive complexity of ENGFSIG. The result opens a door for further analysis of logical properties and possible optimizations in the FSIG descriptions. The proof contains a new formula for compiling Koskenniemi’s restriction operation without any marker symbols.
  • Yli-Jyrä, Anssi Mikael (Växjö University Press, 2003)
    The number of treebanks available for different languages is growing steadily. A considerable portion of the recent treebanks use annotation schemes that are based on dependency syntax. In this paper, we give a model for linguistically adequate classes of dependency structures in treebanks. Our model is tested using the Danish Dependency Treebank. Lecerf’s projectivity hypothesis assumes a constraint on linear word- order in dependency analyses. Unfortunately, projectivity does not lend itself to adequate treatment of certain non-local syntactic phenomena which are extensively studied in the literature of constituent-based theories such as TG, GB, GPSG, TAG, and LFG. Among these phenomena are scrambling, topicalizations, WH-movements, cleft sentences, discontinuous NPs, and discontinuous negation. a few relaxed models somewhat similar to projectivity have been pro- posed. These include quasi-projectivity, planarity, pseudo-projectivity, meta-projectivity, and polarized dependency grammars. None of the these models is motivated by formal language theory. The current work presents a new word-order model with a clear connection to formal language theory. The model, multiplanarity with a bounded number of planes, is based on planarity, which is itself a generalization of projectivity.
  • Kilpi, Julia (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee ruotsin kielen nominilausekkeen käyttöä. Tavoitteena on selvittää, millaisia nominilausekkeita pohjoismaisten kielten opiskelijat käyttävät, ja kartoittaa niissä esiintyviä virheitä. Perustana tutkimukselle on toiminut Helsingin yliopiston vieraiden kielten taitotasoja kuvannut TAITO-hanke. Tutkimuksen tueksi vertaan tuloksiani aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Tutkielman aineisto koostuu TAITO-hanketta varten kerätyistä lyhyistä kirjoituksista. Informanttien tehtävänä on ollut tuottaa 1–2 sivun pituinen pohdiskeleva essee omista tavoitteista ja suunnitelmista opintojen saralla. Kirjoitustehtävä on osa pohjoismaisten kielten opintoja mutta sen käytöstä tutkimuksessa jokainen opiskelija on saanut päättää itse. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelevat pohjoismaisia kieliä toisen kotimaisen kielen linjalla, joten kaikilla informanteilla äidinkielen voidaan olettaa olevan suomi. Tässä tutkimuksessa analysoidaan kahdeksaa tutkimusta varten kerättyä tekstiä niiden kieliopillisen sisällön perusteella. Työssä osoitetaan, että nominilauseketta käytetään paljon ja että niissä esiintyvien virheiden määrä on muihin tutkimuksiin verrattuna alhainen. Aineiston 1467 nominilausekkeen joukko on rajattu 485:een määritteiseen lausekkeeseen. Etumääritteistä eniten käytetään adjektiivilausekkeita, kun taas jälkimääritteistä suosituimpia ovat prepositiolausekkeet. Etumääritteissä esiintyvien virheiden määrä on 29, mikä prosentuaalisesti vastaa alle kymmenosaa aineiston 388 etumääritteisestä lausekkeesta. Yhdellä opiskelijalla virheitä ei esiintynyt yhtään, mikä voi johtua opiskelijan korkeasta kielellisestä tasosta tai tuttujen rakenteiden käyttämisestä. Tulokset osoittavat, että suomessa eri tavalla esiintyvä määräisyys aiheuttaa ruotsia toisena kielenä opiskeleville eniten ongelmia. Virheiden vähäisyydestä ja säännönmukaisuudettomuudesta voidaan kuitenkin jokaisen informantin taitavan nominilausekkeen muodostukseen liittyvän teorian – ainoastaan sen omaksumisessa esiintyy eroja. Aineiston vähäisyydestä huolimatta tarjoaa tutkielma katsauksen suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen. Nominilausekkeiden suuri määrä osoittaa, että nominilausekkeen osaaminen on keskeinen osa ruotsin kielioppia. Tutkimuksesta ilmenee myös, lausekkeiden sisäisessä kongruenssissa määrällisyys aiheuttaa edelleen valtaosan nominilausekkeissa esiintyvistä virheistä. Näin ollen tutkielma vahvistaa aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia.
  • Harjunpää, Mira (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro graduni käsittelee nominilausekkeiden ja niiden rakenteiden kuvausta latinan opetuskieliopeissa myöhäisantiikista uuden ajan alkuun eli 500-luvun alusta 1400-luvun loppuun. Aineistoni koostuu seitsemästä syntaksia käsittelevästä latinan kieliopista. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on, onko Priscianuksen Institutiones grammaticae -kieliopissa yhteyttä transitiivisuuden ja nominilausekkeiden rakenteiden kuvausten välillä. Motivaationa kysymykselle on se, että keskiaikaisissa (1000–1400-luvut) kielioppikuvauksissa transitiivisuus yhdistettiin nominilausekkeiden rakenteiden kuvaukseen. Tutkielmani todistaa, että Priscianuksen nominilausekkeiden kuvauksessa ei ole yhteyttä transitiivisuuteen. Priscianuksella transitiivisuus koskee ainoastaan verbilausekkeita, kun taas nominilausekkeiden muodostamisen motivaattorina on sanojen semantiikka. Priscianus korostaa kuvauksessaan dependenssirakenteiden eroja, koska nominilausekkeen pääsana on alisteinen verbille, mutta pääsanan omat määritteet eivät. 1100-luvun alussa Hugo de Sancto Victoren kieliopissa transitiivisuus koskee myös nominilausekkeita: transitio vastaa nykyistä rektiota ja intransitio vastaa lausekkeen sisäistä kongruenssia. Vuoden 1150 tienoilla kirjoitettu Petrus Heliaksen regimen-määritelmä puolestaan perustuu verbien rakenteeseen ja painottaa lauseen täydellisyyttä. Petruksen mukaan nominilausekkeessa määritteenä oleva adjektiivi on mukana lauseessa, jotta verbin ilmaisema merkitys olisi mahdollisimman täydellinen. Alexander de Villa Dein runomuotoisessa kieliopissa vuodelta 1199 nominilausekkeiden rektiota kutsutaan nimellä transitio personarum, mutta kongruenssia ei nimetä, koska se tapahtuu luonnostaan. Vuonna 1212 julkaistussa Eberharduksen runokieliopissa transitio mainitaan vain verbien objektien yhteydessä. 1200–1300-luvuilla kielioppiteorioihin lainataan runsaasti terminologiaa filosofiasta, mm. subiectum ja predicatum, joita ei kuitenkaan sovelleta opetuskielioppeihin. 1300-luvun opetuskielioppiperinnettä edustavassa regule-kieliopissa nominilausekkeiden kuvaus on keskiaikaisen käsityksen mukainen eli intransitio vastaa kongruenssia ja transitio rektiota. Nominilausekkeita kuvataan kuitenkin edelleen epätäydellisiksi, koska niistä puuttuu verbi. 1400-luvulla humanistit eivät hylkää kieliopeissaan keskiaikaista transitiivisuuskäsitystä, vaan humanisti Sulpitius kuvaa nominilausekkeiden rakenteita intransitio ja transitio-termeillä.
  • Tuominen, Meeri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja millaisia määräisyysvirheitä arvosanan M (magna cum laude approbatur) saaneet abiturientit tekevät ruotsin ylioppilaskokeeseen sisältyvässä kirjoitelmassa. Lisäksi vertaan pitkän ja keskipitkän oppimäärän kokeen tehneiden kirjoitelmista löytyviä virhemääriä ja -tyyppejä keskenään. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 60 Ylioppilastutkintolautakunnalta saamastani satunnaisesta kirjoitelmasta, joista 30 on pitkän oppimäärän (A-ruotsi) kokeesta ja 30 keskipitkän oppimäärän (B-ruotsi) kevään 2020 kokeesta. A-ruotsin kirjoitelmat (700–1100 merkkiä) ovat kaksi kertaa pidempiä kuin B-ruotsin kirjoitelmat (400–550 merkkiä). Analysoin kirjoitelmia Corderin (1974) luoman virheanalyysin avulla, lukuun ottamatta virheiden selittämistä tai arviointia. Etsin kirjoitelmista kaikki määräisyysvirheet, jonka jälkeen jaottelin ne pää- ja alakategorioihin. Jaottelin jokaisen määräisyysvirheitä sisältävän nominaalilausekkeen vain yhteen kategoriaan, vaikka lausekkeessa olisikin ollut useampi taivutusvirhe. Ruotsin kielen määräisyys ja artikkelien käyttö luo tunnetusti haasteita ruotsinoppijoille, sillä se eroaa huomattavasti esimerkiksi englannin ja suomen kielistä. Käyn läpi teoriaa ruotsin kielen määräisyydestä sekä esittelen aiempaa tutkimusta aiheeseen liittyen. Vaikka määräisyys koostuu sekä merkityksestä että muodosta, keskityn tässä tutkielmassa vain muotoon, sillä sitä painotetaan kouluopetuksessakin. Lisäksi selitän eron toisen ja vieraan kielen oppimisen välillä ja pohdin virheiden merkitystä kielenoppimisessa. Kielenoppimiseen liittyy Pienemannin (1998) prosessoitavuusteoria, jonka mukaan kielenoppiminen koostuu viidestä tasosta, joista edeltävä täytyy aina hallita siirtyäkseen seuraavalle tasolle. Määräisyys ja nominaalilausekkeiden taivutus kuuluvat tasoille 2 ja 3, jotka liittyvät sanojen taivutukseen sekä lausekkeiden sisäiseen kongruenssiin. Aineistosta löytyi yhteensä 160 määräisyysvirhettä, joista 107 on pitkän ruotsin ja 53 keskipitkän ruotsin kirjoitelmista. A-ruotsissa virheitä on keskimäärin neljä per kirjoitelma, B-ruotsissa kaksi. Pääkategorioita on neljä ja alakategorioita 15. Suurin pääkategoria on epämääräinen muoto määräisen muodon sijasta (58), toisiksi suurin määräinen muoto epämääräisen muodon sijasta (49), kolmanneksi suurin artikkelivirheet (27) ja pienin kongruenssivirheet (26). Yleisimpiä alakategorioita eli virhetyyppejä olivat epämääräinen muoto aiemmin mainituista asioista puhuttaessa, määräinen muoto epämääräistä muotoa vaativien attribuuttien jälkeen, artikkeliton muoto määräisen muodon sijasta sekä epämääräinen muoto prepositioilmauksissa. Aineistosta käy ilmi, että opiskelijat käyttävät useimmiten yksinkertaisimpia muotoja eli epämääräistä tai artikkelitonta muotoa. Muodon valitsemisen lisäksi vaikeuksia tuottaa sellaisten nominaalilausekkeiden muodostus, joihin sisältyy attribuutti. Tällaiset kongruenssivirheet olivat selvästi yleisempiä B-ruotsissa, mikä kertoo heikommasta nominaalilausekkeiden määräisyystaivutuksen osaamisesta. Määrällisesti A- ja B-ruotsin kirjoitelmissa oli saman verran virheitä suhteessa tekstien pituuteen, ainoastaan eri kategorioiden välillä oli eroja. Toisaalta A-ruotsin pidempiä ja haastavampia tekstejä kirjoittaessa tulee luonnollisesti enemmän virheitä kuin B-ruotsin lyhyissä teksteissä. Tulosten perusteella nämä opiskelijat ovat vielä prosessoitavuusteorian tasolla 2, sillä he eivät hallitse substantiivien määräisyysmuotojen käyttöä.
  • Adolfsson, Sofie (Helsingin yliopisto, 2020)
    I avhandlingen granskas språkanvändningen i platsannonser som riktas till personer som talar svenska i Finland. Syftet med den här pro gradu-avhandlingen är att analysera finlandssvenska arbetsplatsannonser för att se hurdana bilder av dagens arbetsliv, av den ideala arbetstagaren och av den ideala arbetsgivaren som målas upp i annonserna. Detta görs genom att analysera språkliga drag i platsannonserna och diskutera resultatet av analysen med synen på arbetslivet i det senmoderna samhället. För att nå syftet använder jag delar av den systemisk-funktionella grammatiken som analysmetod. Metoden utgår från den ideationella och den interpersonella nivån av en text enligt analysen av en modelläsare. Med hjälp av den ideationella nivån i en text analyseras processer och deltagarroller i satser. Processerna kan vara materiella, mentala, verbala eller relationella. En deltagare kan endera vara drivande och stå som första deltagare i en process, eller vara utsatt för en handling och då förekomma som andra deltagare i processen. Genom den interpersonella analysen fokuserar den här undersökningen på språkhandlingarna uppmaning och kravställande samt tilltalet till läsaren. Materialet utgörs av 21 platsannonser insamlade i juni 2018. Platsannonserna har publicerats på Arbets- och näringsministeriets hemsida för TE-tjänster. Jag har indelat materialet i fyra branschkategorier: Specialisttjänster, servicesektorn, vårdbranschen och utbildningssektorn. Platsannonserna analyseras kvalitativt genom att titta på ideationella och interpersonella betydelser i varje sats. De olika kategorierna jämförs sedan med varandra. I resultatet av den ideationella analysen framkommer det att arbetsgivaren ofta står som första deltagare i processerna och därmed är den som initierar en handling. Arbetsgivarbilden skapas också av att delar i platsannonserna är dedikerade till att presentera information om arbetsgivaren med hjälp av nyckeltal och positiva bestämningar. Den ideala arbetstagaren står som första deltagare främst i mentala och relationella processer. Arbetsgivaren tar en aktivare roll i platsannonserna än arbetstagaren. Arbetet beskrivs ofta genom att arbetsuppgifterna uttrycks som nominaliseringar av verb, vilket gör att också arbetet står som deltagare i relationella och mentala processer och får olika bestämningar. I resultatet av den interpersonella analysen framkommer det att språkhandlingarna kravställande och uppmaningar sällan uttrycks kongruent utan istället via grammatiska metaforer. I kravställande satser med låg förpliktelsegrad är arbetsgivaren oftare första deltagare, medan kravställande med hög förpliktelsegrad uttrycks utan arbetsgivaren som deltagare. Arbetsgivarbilden skapas av ett frekvent förekommande vi som första deltagare. Den sökande omtalas oftare i tredje person. Resultatdiskussionen redogör för hur bilden av arbetsgivaren, arbetstagaren och arbetet hör i ihop med synen på arbete i det senmoderna samhället. En individ bygger upp sin identitet bland annat genom den arbetsplats hen väljer att arbeta på. En stark arbetsgivarprofil blir en del av individens identitetsbyggande, och det här kan vara en orsak till att arbetsgivaren får en så stor och aktiv roll i platsannonserna. Att den ideala arbetstagaren framställs som första deltagare i främst relationella och mentala processer visar hur en arbetstagares personliga egenskaper och personlighet anses vara de viktigaste faktorerna i utförandet av ett arbete i den senmoderna synen på arbetslivet.
  • Harmo, Nuutti (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.
  • Backman, Tobias (Helsingin yliopisto, 2019)
    Till Wittgensteins huvudverk räknas i vanliga fall Tractatus logico-philosophicus och Filosofiska undersökningar som båda granskar språket och dess roll som aktivitet. Båda verken är revolutionerande på var sitt unika sätt. Tractatus presenterar en teori om förhållandet mellan språk och verklighet. I Filosofiska undersökningar ser Wittgenstein språket som primärt och inte som ett uttryck för något underliggande. I båda verken presenterar Wittgenstein idéer om hur det meningsfulla språket är möjligt, vad ord betyder och vilka regler som förvaltar språket, för att nämna några teman som anknyter till det meningsfulla språket. Syftet med min avhandling är att ge en överblick över det Wittgenstein presenterar angående det meningsfulla språket, med betoning på bildteorin samt idén om det som kan sägas och det som måste visas i Tractatus. Bildteorin är ett försök att förklara hur språket förenas med de objekt som orden i satsen står för. I Filosofiska undersökningar koncentrerar jag mig på språkspel, förståelse, förklaring, livsform, familjelikhet, grammatik och följandet av regler. Ett huvudsakligt tema i Filosofiska undersökningar är att språket inte står för något annat än den aktivitet som är användning av språket. I en tvådelad behandling ser jag först kort på Tractatus för att sedan granska Filosofiska undersökningar med viss jämförelse av de två verken. I min forskning förlitar jag mig på en handfull Wittgensteinexperter för tolkningen av dessa krävande filosofiska verk. Jag utgår huvudsakligen från Erik Stenius läsning av Tractatus och Gordon Bakers och Peter Hackers läsning av Filosofiska undersökningar, som jag jämför med vad andra Wittgensteinforskare sagt, som Hans-Johann Glock, Georg Henrik von Wright, Howard Mounce och David Stern. På så vis strävar jag efter att skapa en uppfattning om och en förståelse för en standardläsning av Wittgenstein. Det innebär att jag inte strävar efter att dra nya slutsatser om innehållet, snarare att lyfter jag fram meningsskiljaktigheter i tolkningar av Wittgenstein och presenterar vad de beror på. Det som närmast kunde ses som slutsatser är hur olika läsningar av Wittgenstein förhåller sig till varandra. De olikheter jag presenterar här bygger långt på skillnader i tolkning av Wittgensteins filosofiska ambitioner och av hans avvikande sätt att skriva. Dessa skillnader gäller i huvudsak Filosofiska undersökningar, då boken i jämförelse med Tractatus är oteknisk och lämnar mera utrymme för tolkning. I huvudsak presenterar jag Tractatus och Filosofiska undersökningar som kontrasterande verk, men jag för även fram vissa likheter mellan verken, som gäller likheter i satskonstruktion, grammatik och syntax, bestämmandet av sanningsvärde samt avgörandet av meningsfullhet. Den huvudsakliga skillnaden i tolkning som jag för fram gäller frågan om Wittgenstein ämnar skapa en bättre filosofisk metod, eller om Wittgenstein försökt visa att filosoferandet som aktivitet är dömt att misslyckas.
  • Korpinen, Ruut (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani aiheena on periodinen virkerakenne ruotsin kielessä. Periodiksi kutsutaan latinasta periytyvää pitkää ja mutkikasta virketyyppiä, jolle ominaista on alisteisten ja sisäkkäisten lauseiden käyttö. Ruotsissa periodeita on ennen käytetty muodollisessa kielessä, ja ne ovat rikastuttaneet kielen syntaksia. Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, miten periodi tulee määritellä ruotsissa. Muutamat hyväksyvät periodeiksi vain sellaiset virkkeet, joiden keskelle on upotettu liikkuva kiilalause latinan tapaan. Toisten mukaan periodeita ovat ylipäänsä kompleksiset virkkeet, joissa on paljon sivulauseita, lauseenvastikkeita ja pitkiä lausekkeita. Jotkut taas pitävät periodia etupäässä taidokkaasti hallittuna ajatuskokonaisuutena. Näistä lähtökohdista tutkimukseni tavoitteena on analysoida ja kuvata periodista virkerakennetta tehtailija ja taidekeräilijä Paul Sinebrychoffin liikekirjekokoelmassa. Aineistoni käsittää 130 ruotsinkielistä kirjettä, jotka Sinebrychoff on kirjoittanut kolmelle taidekauppakumppanilleen tai saanut heiltä vuosina 1899–1907. Tutkin, kuinka yleisiä periodit ovat kirjeissä, mistä osista ja miten ne rakentuvat sekä mitä eroja on eri kirjoittajien periodeissa. Perimmäinen tarkoitukseni on saada lisätietoa siitä, mikä periodi on ja miten sen voisi määritellä ruotsissa. Tutkimusmenetelmäni on määrällinen. Ensin poimin kirjeistä periodiset virkkeet aiempien tutkijoiden mainitsemien kieliopillisten tunnusmerkkien avulla. Sitten analysoin periodien pituutta, sivulauseiden ja lauseenvastikkeiden määrää, sijoittelua ja tyyppejä, fundamenttien pituutta, muotoja ja funktioita sekä lauseadverbiaaliposition käyttöä. Tilastoin tulokset ja vertaan niitä muihin tutkimuksiin, joissa samoja syntaktisia piirteitä on analysoitu eri teksteissä. Tulokset osoittavat, että periodien osuus kaikista virkkeistä on pieni. Pituutensa tähden ne kattavat silti usein huomattavan osan koko tekstimäärästä. Periodisessa rakenteessa on tyypillisesti erilaisia kiilalauseita, monia virkkeen alkuun tai sisään sijoitettuja sivulauseita, jotka ovat poikkeuksellisen usein adverbiaalisia, runsaasti etenkin latinalaisperäisiä lauseenvastikkeita, raskaita ja monesti adverbiaalisia fundamentteja sekä tavallista enemmän muita adverbiaaleja lauseadverbiaalin paikalla. Uusia löytöjä ovat erilaisten adverbiaalisten elementtien yleisyys eri puolilla virkettä sekä taipumus sijoittaa lauseita ja määritteitä virkkeessä vasemmalle, mikä aiheuttaa epätavallista etupainoisuutta kauttaaltaan koko rakenteessa. Syntaktinen kompleksisuus vaihtelee kuitenkin kovasti eri periodien ja kirjoittajien välillä. Vaihtelua voivat osin selittää kirjoittajien keskinäiset suhteet, koulutus ja asema sekä kirjeiden sisältö ja tarkoitus. Johtopäätös on, että on vaikeaa muodostaa täsmällistä ja yksiselitteistä määritelmää periodille. Edes liikkuva kiilalause tai sivulauseiden lukuisuus ei ole riittävä tai välttämätön ehto periodiselle virkerakenteelle. Olennaisia piirteitä tuntuvat silti olevan runsas ja monimuotoinen alisteisuus sekä etupainoisuus, jotka antavat periodille vieraan ja kirjakielisen leiman.