Browsing by Subject "habitaatti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 35
  • Fourcade, Yoan; WallisDeVries, Michiel F.; Kuussaari, Mikko; Swaay, Chris A. M.; Heliölä, Janne; Öckinger, Erik (John Wiley & Sons Ltd, 2021)
    Ecology Letters 24: 5, 950-957
    Habitat fragmentation may present a major impediment to species range shifts caused by climate change, but how it affects local community dynamics in a changing climate has so far not been adequately investigated empirically. Using long-term monitoring data of butterfly assemblages, we tested the effects of the amount and distribution of semi-natural habitat (SNH), moderated by species traits, on climate-driven species turnover. We found that spatially dispersed SNH favoured the colonisation of warm-adapted and mobile species. In contrast, extinction risk of cold-adapted species increased in dispersed (as opposed to aggregated) habitats and when the amount of SNH was low. Strengthening habitat networks by maintaining or creating stepping-stone patches could thus allow warm-adapted species to expand their range, while increasing the area of natural habitat and its spatial cohesion may be important to aid the local persistence of species threatened by a warming climate.
  • Sauramo, Virva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Boreal lakes and wetlands that are abundant in the world are vital breeding and resting areas for birds. However, a significant part of wetlands has been globally lost due to human activity. In the study area of this research, Evo, lake habitats are somewhat stable especially in landscape level, changes are mainly lake-specific. Habitat use and its stability have been studied earlier on other bird species, such as ducks (Anas spp.) but little research exists about the matter on wader or shorebird species. This study aimed to compare the patch-scale habitat use stability of two waders; Common Sandpiper (Actitis hypoleucos) and Green Sandpiper (Tringa ochropus). The comparison was also made between the pair densities of these species. Many species are known to benefit from beaver induced floods. However, previous studies have not measured the effect of beaver before, during and after beaver flooding. Therefore, this study aimed to investigate the presence and abundance of Green Sandpiper at different stages of beaver flood. This study showed that the habitat use of Common Sandpiper was more stable than that of Green Sandpiper, although both species showed variation. Pair density of Common Sandpiper was lower than Green Sandpiper’s nearly throughout the study period. Pair density of Common Sandpiper, on the contrary, showed more variation compared to Green Sandpiper’s pair density. Green Sandpipers were observed in nearly all of the beaver ponds in this study. Presence and abundance of Green Sandpiper were highest during the beaver flood, but the numbers stayed high also after the flood. It could be concluded that Common Sandpiper is a species of high site-fidelity and more prone to changes in the environment than Green Sandpiper, which seems to be able to utilize variable habitats, such as flowages regularly created by beaver in the Evo region. In previous studies, many species have been known to benefit from beaver activity, and Green Sandpiper can be seen as a species of plastic habitat use and being able to profit from surroundings altered by beaver. Therefore, this wader benefits notably from beaver floods.
  • Lahtinen, Jonna (2002)
    Opinnäytetyössä pohditaan kysymystä "miksi haluan olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla" sinkkunaisten kännykänkäytön näkökulmasta. Teemahaastattelujen avulla kysymystä on tarkasteltu sinkkuna olevien nuorten naisten kännykänkäytönkontekstissa. Lisäksi on pohdittu sitä, millä tavoin kännykkäriippuvuus liittyy tähän Elisa Communicationsin käyttämään mainoslauseeseen. Kännykänkäyttö liittyy nykypäivänä saumattomasti lähes jokaisen ihmisen arkeen. Olemme huomaamattomasti tulleet riippuvaisiksi matkapuhelinten tarjoamasta mahdollisuudesta olla "joka paikassa kaiken aikaa ja kaikkien kanssa". Kännykänkäytön merkitys näkyy niin arjen parempana halittavuutena kuin sosiaalisten suhteiden tasollakin. Tehtyjen teemahaastattelujen perusteella voidaan todeta kännykän merkityksellistyvän eri tavalla sinkkuus- kuin parisuhteessa elävien kontekstissa. Työssä tarkastellaan aikalaiskuvauksissa käsiteltyä aihetta sosiaalisten suhteiden ja ihmisten välisen kanssakäymisen laadullisesta muutoksesta, johon kiihtyvä elämän teknologisoituminen on vaikuttanut. Mitä meille kertoo kasvavat avioerotilastot ja avoliittojen yleistyminen? Entä se, että yksinasuvia on Helsingissä jo niin paljon, että se on alkanut vaikuttaa asuntotuotantoon? Millaista julkisuuskuvaa media, kuten TV, elokuvat ja lehdet tuottavat "ajan hengestä" ja "sinkkuusdiskurssista"? Sosiaalisissa suhteissa tapahtunutta muutosta tarkastellaan sosiologisen aikalaisanalyysin kuten Zygmunt Baumanin, Anthony Giddensin sekä Ulrich Beckin pohtimien teemojen valossa. Työssä tehdään eräänlainen läpileikkaus kyseisten ajattelijoiden ajatuksiin ja niiden tarjoamien teoreettisten käsitteiden mahdollisuuksiin tehdä sosiaalipoliittista tutkimusta. Usein sanotaan, että aikalaisanalyysejä ei tulisi käyttää teoreettisena viitekehyksenä, koska teoreettisen ja empiirisen välinen kytkös saattaa muodostua liian hataraksi. Kuitenkin tähän "haasteeseen" on haluttu ottaa kantaa tutkimalla, kuinka empiirisesti kestäviä aikalaisdiagnostisen keskustelun tarjoamat ajatuskonstruktiot ovat. Tutkielman kiteyttävä ajatus on se, kuinka kännykkään "sisäänrakennettu" velvoite olla aina tavoitettavissa synnyttää vastareaktiona tarpeen oman henkilökohtaisen ajan ottamiselle. Tämä korostuu sinkuilla, joilla kännykänkäytön freksvenssi on suurempi kuin parisuhteessa elävillä. Herättääkö teknologian tuottama informaatioähky itse asiassa kysymyksen siitä, miksi en halua olla kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa.
  • Kittamaa, Sanna; Ryttäri, Terhi; Ajosenpää, Terhi; Aapala, Kaisu; Hallman, Erkki; Lehesvirta, Timo; Tukia, Harri (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 25/2009
    Harjumetsien paahdeympäristöt ja niillä elävä erikoistunut ja uhanalaistunut eliölajisto ovat viimeisten vuosikymmenten aikana vähentyneet suuresti muun muassa metsäpalojen loppumisen ja yleisen rehevöitymiskehityksen vuoksi. Harjumetsien paahdeympäristöjen nykytila ja hoito 2006 - 2008 -hankkeessa koottiin kattava harjumetsien metsätaloutta ja suojelua edustava yhteistyöverkosto, johon kuuluivat SYKEn luontoasiantuntijoiden lisäksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, 10 metsäkeskusta (2008), Metsähallituksen metsätalous ja luontopalvelut, UPM-Kymmene sekä Helsingin yliopisto. Hankkeessa etsittiin jäljellä olevia, hoitotoimin parannettavia paahde­ympäristöjä ja käynnistettiin niillä sekä hoitotoimia että erilaisia koejärjestelyjä, joiden avulla hoitojen onnistumista voidaan arvioida. Hankkeen aikana inventoitiin yhteensä noin 30 000 hehtaaria harjumetsää, joista suurin osa sijaitsee Natura 2000 -alueilla. Löydettyjen, hoitokohteiksi soveltuvien paahdekohteiden yhteispinta-ala on noin 120 hehtaaria. SYKEn tutkijoiden inventoimalta 14 200 hehtaarin alueelta löydettiin noin 1,7 hehtaaria luonnontilaista tai lähes luonnontilaista paahdekohdetta. Tämä on vain noin 3 % löydetystä 52 hehtaarin paahde­alasta. Täten lähes kaikki inventoinneissa löydetyt kohteet olivat enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneita ja niiden tilaa on perusteltua parantaa hoitotoimin. Tulosten perusteella paahdeympäristöjen hoito pystytään toteuttamaan myös kustannustehokkaasti normaalien metsänhoitotoimien ohessa eikä se välttämättä ole ristiriidassa metsätalouden tavoitteiden tai esimerkiksi maisemansuojelun kanssa. Työ on saanut myös sekä maanomistajien että suuren yleisön tuen. Yhteistyöverkosto on ollut aktiivisesti keskusteleva ja se on onnistunut luomaan innostuneen ja kannustavan ilmapiirin ja yhteisön, jonka yhteisenä tavoitteena on ollut ja tulee jatkossakin olemaan uhanalaistuneen harjulajiston pelastaminen.
  • Heikkinen, Risto K.; Kartano, Linda; Leikola, Niko; Aalto, Juha; Aapala, Kaisu; Kuusela, Saija; Virkkala, Raimo (Elsevier, 2021)
    Global Ecology and Conservation 28, e01664
    The Habitats Directive of the European Union is a key legislative instrument in Europe, supporting the conservation of rare, threatened or endemic species. It aims at ensuring that the species listed in the Annexes of the Habitats Directive show a favourable conservation status, i.e., that they are able to maintain viable populations and that their natural range is sufficient and not decreasing currently, nor will in the future. However, climate change may hamper Habitats Directive species in achieving (or maintaining) a favourable conservation status, particularly when these impacts are amplified by adverse land use. Here, we studied Habitats Directive species in Finland for which ≥70% of the occurrences were recorded with the resolution of ≤100 m. The number of occurrence sites for the 52 species studied ranged from one site to 13,653 sites, summing up to 19,367 sites. For all these sites and their surroundings, we assessed the vulnerabilities caused by climate change and land use. The climate exposure of occurrence sites was measured based on the rapidity of climatic changes (i.e. climate velocity) in three climate variables (growing degree days, mean January air temperature, water balance) at each site. Risks caused by land use were assessed using two negative and four positive variables that respectively described the quantity of land cover and habitats that is either harmful (e.g. clear-cut forest and drained peatlands) or supportive (protected areas and suitable habitats) to species occurrences. To complement climate and land-use variables, three additional variables describing protection status of the sites and the number of occurrences of the same species in the landscape were examined. Comparison of the mean vulnerability values for each species showed that some of the species inhabit, on average, areas with high climate exposure. Moreover, in certain species climate change-induced vulnerabilities consistently coincide with negative land use. However, in many of the 52 species there was large variation in the vulnerability levels between individual occurrence sites, concerning both climate exposure and land-use variables. Considering the vulnerabilities due to climate change separately, 40–60% of the species occurrence sites are expected to face high exposure caused by rapid changes in summer or winter temperatures, which presents challenges in maintaining a favourable conservation status. Our results also revealed numerous species occurrences where high climate velocity coincided with a large amount of negative land use and low amount of suitable habitat, for which climate-wise conservation planning could be targeted.
  • Saaristo, Lauri (University of Helsinki, 1999)
  • Jokinen, Ari; Nikula, Ari; Nygren, Nina; Tersa, Piia; Haila, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 11/2010
    Raportissa kuvataan kaksi Tampereen seudulle laadittua liito-oravan elinympäristömallia ja esitellään niiden käyttömahdollisuuksia. Mallit laadittiin tukemaan liito-oravan suojelua kasvavalla kaupunkiseudulla, jossa liito-oravat elävät sekä yhdyskuntarakenteen sisällä että lähimaaseudulla. Elinympäristömallien avulla voidaan uudistaa liito-oravan suojelua yksittäispaikkojen suojelusta kohti laajempien maisema-alueiden arviointia. Tämän ansiosta suojelu on mahdollista sovittaa aikaisempaa paremmin kaupunkiseudun kehitykseen ja edistää suojelussa tarvittavaa yhteistyötä yli toimiala- ja kuntarajojen. Elinympäristömalleja voidaan käyttää kuntien yhdyskuntasuunnittelussa, kaupunkiseudun strategisessa maankäytön suunnittelussa, tiesuunnittelussa, virkistysalueiden ja yksityismetsien hoidossa sekä liito-oravakannan seurannassa. Elinympäristömalleista toinen perustuu metsäsuunnitteluaineistoon ja se laadittiin tukemaan yhdyskuntasuunnittelua etenkin kuntarajojen tuntumassa. Toinen malli perustuu satelliittikuvapohjaiseen VMI-monilähdeaineistoon ja se laadittiin kattamaan koko kaupunkiseutu maaseutualueineen. Elinympäristömallien laadinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota käyttäjäkeskeisyyden toteutumiseen sekä mallien sovittamiseen toiminnalliseen käyttöympäristöönsä. Raportissa tämä kuvataan uuden teknologian kotiuttamisena. Mallien tulevat käyttäjät osallistuivat hankkeeseen työpajoissa ja muissa tilaisuuksissa. Elinympäristömallit avaavat strategisen ulottuvuuden liito-oravan suojeluun vakiintuneiden suojelumenettelyjen rinnalle. Mallien tuella on mahdollista laatia liito-oravalle seudullinen suojeluohjelma ja perustaa kannanseuranta. Yhteistoiminnan tavoitteeksi tulisi silloin asettaa liito-oravakannan elinvoimaisuus Tampereen kaupunkiseudulla (4 000 km2). Vuorovaikutus erityisesti yhdyskuntasuunnittelun ja metsätalouden välillä nousee tämän seurauksena tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Elinympäristömallien tarjoamat mahdollisuudet nostavat pohdittavaksi myös ekologisen kompensaation, jota ei toistaiseksi tunneta lajisuojelun keinona Suomen lainsäädännössä.
  • Järvenpää, Lasse; Jormola, Jukka; Tammela, Simo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 5/2010
    Luonnonmukaisilla ohitusuomilla voidaan mahdollistaa kalojen ja muiden eliöiden vaellus vesistöissä, joissa läpikulku on estynyt voimalaitoksia ja patoja rakennettaessa. Ohitusuomiin voidaan toteuttaa uusia lisääntymisalueita, joita tarvitaan alkuperäisten virtavesihabitaattien vähennyttyä. Loiviin uomiin voidaan tehdä kutusoraikkoja ja poikasalueita. Suunnittelussa voidaan soveltaa esimerkkejä rakennetuista kutu- ja poikastuotantouomista sekä luonnonvesistä saatua tietoutta lohien ja taimenten lisääntymisoloista. Selvityksessä esitetään alustavat ohitusuomien suunnitelmat Oulujoen pääuoman kuudelle ylimmälle voimalaitokselle. Linjausten pituudet ovat 650 metristä ja 10 kilometriin. Kaltevuuksien, mittasuhteiden ja virtaamien vaikutuksia syntyviin virrannopeuksiin, vesisyvyyksiin ja lisääntymisalueiden laatuun tutkittiin virtaus- ja habitaattimallilla. Mallinnuksen perusteella myös pienillä talvivirtaamilla habitaattien laatu voi säilyä hyvänä. Ohitusuomiin saadaan yhteensä 11 hehtaaria hyvälaatuisia lisääntymishabitaatteja, joiden poikastuotanto voisi olla 22 000 lohen smolttia vuodessa. Oulujoessa ja sivuvesistöissä jäljellä olevien lisääntymisalueiden poikastuotannoksi on arvioitu yhteensä 30 000 smolttia vuodessa. Ohitusuomien rakennuskustannuksiksi laskettiin 0,5 -2,9 miljoonaa euroa, yhtensä 7,3 miljoonaa euroa. Teknisten kalateiden toteutuskustannus olisi yhteensä 9,7 miljoonaa euroa. Ohitusuomilla voisi olla suuri merkitys vaellusreitteinä ja uusina lisääntymisalueina pyrittäessä alkuperäisten lisääntymisalueiden kompensoimiseen ja luontaisesti lisääntyvien kalakantojen aikaansaamiseen. Ohitusuomat ovat kiinnostavia myös maiseman, asuinympäristön ja matkailun kannalta.
  • Riihimäki, Juha; Yrjänä, Timo; van der Meer, Olli (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Suomen ympäristö 4
  • Metsikkö, Eino (University of Helsinki, 1929)
  • Piiroinen, Jarmo (University of Helsinki, 1989)