Browsing by Subject "habitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Haglund, Mia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Denna avhandling utgår från akademiskt arbetande kvinnor som anser sig ha en arbetarklassbakgrund och hur de skapar, upprätthåller och utmanar klass. Intresset för kvinnornas klassupplevelser begränsas inte enbart till deras förhållande till det akademiska och sin egen utbildningskarriär, utan innehåller alla livsområden kvinnorna själva uppfattar att deras klassbakgrund och genus påverkar. Klass undersöks som som en livsomständighet och upplevelse. Kategorier som genus och klass konstrueras socialt och uppstår därmed i förhållanden och relationer. Dessa relationer är strukturer som existerar sida vid sida och tillsammans skapar de sociala hierarkier (Faber, 2008). Centralt i betydelsen av klass eller genus idag är att betrakta dem ur ett intersektionellt perspektiv: hur dessa kategorier fungerar tillsammans och hur de bildar olika mönster. Kathy Davis (2008) menar att det för tillfället är otänkbart att genusstudier skulle beakta endast genus. Det samma gäller klass. Forskningen genomförs som återkommande gruppdiskussioner som arbetar både utifrån minnen samt upplevelsen av nuet. Minnesarbetsmetoden är en feministisk forskningsmetod som utgår från att upplevelser, minnen och känslor är värdefulla informationskällor eftersom de påverkar hur vi bygger upp våra liv och betydelser. Diskussionsgruppen har fem deltagare. Intersektioner mellan klass och kön och kvinnor med en arbetarklassbakgrund ligger i fokus. Begrepp som respektabilitet, disidentifikation och att passera som medelklass redogörs för och används i presentationen av hur kvinnor förhåller sig till en arbetarklassbakgrund då de själv utvecklat ett medelklasshabitus i och med en akademisk karriär.
  • Laasanen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman lähtökohtana on sen aineisto, Alkon vuoden 2014 televisiomainos ja -verkkovideokampanja. Kampanjassa on aistittavissa keskiluokkaisen habituksen ja tyylin läsnäolo. Kampanjan oletetun luokkasidonnaisuuden takia tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu sosiologi Pierre Bourdieun makuun perustuva yhteiskuntaluokkateoria. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisista osista kampanjan oletettu keskiluokkaisuus koostuu? Miksi monopolia on puolustettu keskiluokkaisen tyylin keinoin? Minkälaista hallintaa keskiluokkaisen habituksen avulla toteutetaan? Tutkielman metodi on sosiosemioottinen representaatioiden analyysi. Metodin avulla paikannetaan ja analysoidaan aineiston osien ja kokonaisuuksien kulttuurisia merkityksiä. Sosiosemiotiikka ymmärtää merkit ja merkityskokonaisuudet semioottisina resursseina, jotka saavat merkityksensä siitä sosiokulttuurisesta taustasta, jossa ne on tuotettu. Sosiosemioottisessa merkityksen tuotannossa tärkeässä osassa ovat ne kontekstit, joihin merkit liittyvät. Tutkimuksen työkaluina toimivat aineistoon liittyvät kontekstit: suomalainen uuden keskiluokan tutkimus, aineiston tuottajien kontekstointihaastattelut sekä yhteiskuntahistoriallinen alkoholipoliittinen narratiivi. Viimeksi mainittu narratiivi perustuu yhteiskuntahistorioitsija Hanna Kuusen esitykseen, jossa Suomen alkoholipolitiikan liberalisoitumista on ohjannut filosofi Michel Foucault’n teoretisoima liberaali hallintalogiikka. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät uuden keskiluokan habituksen ilmenemiseen aineistossa. Kampanjan tyyli koostuu lukuisista vapauden ja kontrollin osista, jolloin tyylin yhteisvaikutelma on ambivalentti. Tyyli on kommunikoitu epäsuorasti, ja sen funktio on vedota kampanjan kohderyhmään. Kampanjan argumentointi koostuu arvoista, jotka voi jakaa vapauden ja kontrollin kategorioihin. Vapautta ilmaisevat valinnanvapaus, palvelu, ekologisuus ja solidaarisuus. Kontrollia ilmaisevat sosiaalinen kontrolli, turvallisuus ja kontrolli maun avulla. Aineiston edustama vapaus on positiivista vapauutta erotuksena talousliberalismin negatiiviseen vapauteen. Kaikki aineiston kommunikoimat arvot liittyvät uuden keskiluokan habituksen vapaus-kontrolli-ulottuvuuteen. Maun avulla toteutettu kontrolli on tutkielman tärkein yksittäinen tulos. Se paljastaa aineistosta vaikuttamismekanismin, joka ei perustu rationaaliseen suoraan argumentaatioon. Tutkimuksen tärkein oivallus on teoreettinen. Bourdieun habituksen käsitteen ja Foucault’n identiteetin käsitteen välisen yhteyden osoittaminen tuottaa mielekkään tulkinnan aineistosta. Tutkielma osoittaa, että Alkon kampanja on rakennettu palvelemaan uuden keskiluokan habitusta. Alkon monopoliasema tarjoaa positiivista vapautta ja kulttuurisia resursseja uuden keskiluokan käyttöön. Kulttuuriset resurssit mahdollistavat pääomien kartuttamisen ja luokkaposition parantamisen. Habituksen palvelemisen lisäksi kampanja asettaa myös määritelmän oikeanlaisesta luokkaperformanssista – laadullinen suhde alkoholiin parantaa luokkapositiota, mutta määrällinen suhde heikentää sitä. Kampanjan kuvaama habitus ja sen määrittämä oikea luokkaperformanssi ovat Alkon kannalta ihanteellisia, koska ne ovat suopeita Alkon monopolia kohtaan.
  • Wahlbeck, Östen (Gidlunds förlag, 2015)
    Antalet svenska medborgare som flyttar till Finland har stadigt ökat. Inflyttad från Sverige förklarar dynamiken i den nya svenska migrationen till Finland. Inflyttares erfarenheter analyseras med hjälp av teorier inom migrations- och etnicitetsforskningen. I boken presenteras en intervjustudie med svenska medborgare bosatta i Helsingfors. I fokus för studien står erfarenheter av sociala integrationsprocesser och etniska gränsdragningar i en lokal kontext. I Helsingfors utgör svenskspråkiga en språkminoritet. Analysen ger en förståelse för hur svenskar positionerar och orienterar sig i denna nya sociala och språkliga kontext. Boken är ett unikt bidrag till både invandringsforskningen i Finland och forskningen om utvandring från Sverige.
  • Kääriälä, Antti (Helsingfors universitet, 2012)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.
  • Kuivalainen, Rosanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    This master’s thesis sets out to examine the reasons behind high school seniors’ choices in application to higher education. Focus of this thesis is directed to seniors’ family history and future goals. Application reform to Finnish higher education takes place during the making of this thesis and therefore the effects of this reform will be also investigated. I utilize theoretical ideas and concepts by Pierre Bourdieu. Earlier studies have shown that social class is connected to consumption of education. I aim to reveal cultural manuscripts, which are connected to application to higher education. I interviewed ten final year students from two high schools from Helsinki. Both high schools demand high grade point averages from their applicants. Qualitative methods and especially analysis of expectations is used in examining the material. As a conclusion, many cultural manuscripts were found to guide seniors in their choices in applying to higher education. Some of them were more obvious to the seniors than others. The pressure by highly educated parents was an easily recognizable storyline, whereas many manuscripts were formed in such a long period of time and were repeated so frequently that they had become invisible and a natural way of life. Cultural manuscripts were formed within the surroundings and communities of the high school seniors. Resources as well as habitus gained from the childhood has helped seniors in their studies. They had gained working routines and adequate skills to cope in the school system, which has made their studies feel pleasant and relatively effortless. Educational institutions have given validation to their habitus and resources, which has driven the students to follow a cultural manuscript of aiming to the highest of educational paths. The experiences of success in school have motivated seniors to keep going and to aim higher. As a result, many potential options are left as non-alternatives to the seniors during application process and correspondingly other options are considered even if they are not appealing to the applicant.
  • Rekola, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa vapaaehtoisesta tukihenkilötoiminnasta. Tutkimus paikantuu lastensuojelun sijais- ja jälkihuoltonuorille suunnattuun vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan. Aihe on lähtöisin Erityishuoltoalojen liitto EHJÄ ry:n Omilleen -toiminnasta, jota kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät hankkivat nuorille. Omilleen -toiminnan voidaan nähdä olevan yksi monista sosiaalihuollon kentällä toimivista vapaaehtoisuuteen perustuvista tuen muodoista, joka on suunnattu tietylle sosiaalihuollon asiakasryhmälle. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina vuonna 2016. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan osallistu-nutta 17−21 -vuotiasta nuorta. Haastatteluiden yhteydessä aineistoa kerättiin myös kyselyn ja suhdekartan avulla. Aineiston keruuta ohjasi Dalmas Altmanin ja Irwin Taylorin sosiaalisen läpäisyn teoria ja George Homansin sosiaalisen vaihdon teoria sekä kansainväliset tutkimukset nuorisomentoroinnista (youth mentoring). Nämä teoriat ja tutkimukset toimivat väljästi tutkimuksen metodologisina täydentäjinä. Tutkimuksen maailmankuva kiinnittyy relationaaliseen ontologiaan. Tutkimuksen empiirinen kohde on vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta eli nuoren ja tukihenkilön välinen suhde. Empiirinen aineisto analysoitiin soveltaen sosiologi Pierre Bourdieun käsitteitä, joita ovat kenttä, habitus, intressi, doksa ja pääoma. Tutkimuksen analyyttinen kohde on bourdieulainen kenttä, joka on muodostunut toiminnan tuloksena. Bourdieun käsitteet toimivat tutkimuksen teoreettisena välineenä kuvaamaan tukihenkilötoiminnan kenttää, kentällä vaihdettavia ja arvostetuimpia resursseja (pääomia) sekä kentän osapuolten ottamia asemia eli positioita suhteessa peliä pelaavaan toiseen osapuoleen. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti, abduktiivista päättelyä apuna käyttäen. Tutkimuksen tuloksena esitellään kuvaus tukihenkilötoiminnan kentästä, joka muodostuu kahden osapuolen, nuoren ja tukihenkilön välisestä suhteesta. Tutkimuksessa nuoren ja vapaaehtoisen tukihenkilön välinen suhde tulkitaan bourdieulaisena kenttänä, jossa vaihdetaan erilaisia resursseja (pääomia). Tutkimustulosten mukaan kentällä vaihdettaan kahdenlaisia resursseja. Näitä ovat kuunteleminen ja tieto resursseina, ja ne muuntuvat sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi pääomaksi, kun niitä käytettiin kentällä. Kuunteleminen ja tieto ovat samalla nuorten intressit osallistua kentän kamppailuihin. Ne ovat myös arvostetuimpia resursseja, joita hyvä tukihenkilö tuo kentälle. Tulokset osoittavat, että kuuntelemisen ja tiedon resursseissa esiintyy vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuus ilmenee nuoren ja tukihenkilön välillä eri tavalla, sillä resurssit virtaavat vahvemmin nuoren suuntaan. Kentän doksa (tuki) näyttäytyy nuorten asettaessa itsensä vahvemmin tuettavan positioon antaen tukihenkilölle samalla tukijan roolin. Nuoren ja tukihenkilön välille muodostunutta kenttää kuvaa eräänlainen hybridimainen luonne. Tämä tarkoittaa, että kentällä ilmenee horisontaalisia ja vertikaalisia piirteitä. Horisontaalisuus ilmenee tasavertaisena toimijuutena kentällä ja vertikaaliset piirteet liittyvät valta-asetelmiin. Kentän osapuolet osallistuvat yhteisesti neuvottelemaan kentän rakenteen muodostumisesta, mutta kenttää ohjaa vahvasti myös toimintaa koordinoiva järjestö. Järjestöllä on symbolista valtaa määrittää kenttää ja resursseja, joita siellä liikkuu. Tutkimuksen aineisto ei yllä analysoimaan kattavasti nuorten ja tukihenkilöiden habituksia, mutta se antaa viitteitä niistä. Nuorten habitusta kuvaavat perheresurssien ja arjenhallinnan taitojen puutteet. Vapaaehtoisten tukihenkilöiden habituksessa esiintyy puoliammatillisia piirteitä. Tutkimuksen mukaan nuorten odotukset (intressit) kentällä liikkuvista resursseista ja tukihenkilön kentälle tuomista resursseista kohtaavat keskenään. Johtopäätös on, että nuorten ja tukihenkilöiden väliset suhteet voidaan nähdä olevan onnistuneita. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan esittää, että resurssit (pääomat), joita nuoret suhteesta saavat, hyödyttäisivät heitä myöhemmin muilla yhteiskunnallisilla kentillä. Tutkimuksen pohjalta ei voida osoittaa, että suhteella olisi pidempiaikaisia hyötyjä nuorille.
  • Luukinen, Susanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma selvittää, mitä metakotityö on ja miten heteropariskunnat jakavat sitä. Tutkielmassa luodaan uusi sosiologinen käsite metakotityö ja tarkastellaan, millaisista töistä se konkreettisesti koostuu. Metakotitöiden jakamisen suhteen tarkastellaan, miten työtehtävät jakautuvat puolisoiden välillä, miten niitä jaetaan ja mihin jaot perustuvat. Tutkimusaiheen taustalla on Yleisradion toimittaja Jenny Lehtisen kolumni kodin- ja lastenhoitoon liittyvästä metatyöstä. Tutkielman tavoitteena on tuoda näkymätöntä kotitöiden osaa ja sen sukupuolistuneisuutta näkyväksi. Kotitöihin liittyvä näkymätön valmistelutyö on jäänyt aiemmassa kotityötutkimuksessa pitkälti paitsioon. Sitä on käsitelty pienemmissä osissa tai abstraktimmalla tasolla. Esimerkiksi Eeva Jokinen on tutkinut arjen kuosittelua ja Merja Korhonen kotitöihin liittyvää kokonaisvastuuta. Aiemmissa tutkimuksissa on mainittu, että näkymätön kotityö on suurimmaksi osaksi naisten vastuulla mutta ei eritelty tarkemmin, minkälaisista töistä käytännössä on kyse. Tämä on puute, jota tämä tutkielma täydentää. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta pariskunnan teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat heteropariskuntia, joissa molemmat osapuolet olivat työssäkäyviä ja joilla oli ainakin yksi päivähoidossa tai alakoulussa oleva lapsi. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on abduktiivinen sisällönanalyysi. Metakotityön sisällön tarkastelu perustuu aiemmissa tutkimuksissa esitellyille näkymättömän kotityön osa-alueille ja on siten vahvemmin teoriaohjautuvaa kuin metakotityön jakautumisen tutkiminen, johon lähdetään aineistolähtöisemmin tarkastelemalla haastateltavien arjen käytäntöjä. Tutkielmassa esitetään, että metakotityö on näkymätöntä, valmistelevaa kotityötä, joka sisältää ainakin kotitöiden suunnittelua ja organisointia, kotitöihin liittyvää laadunvalvontaa sekä kokonaisvastuunkantoa kotitöistä. Kunkin metakotityön osa-alueen luonnetta avataan esittämällä useita konkreettisia esimerkkejä. Metakotityö havaitaan naistapaiseksi kotityöksi. Siinä, missä miehet osallistuvat nykyään paljon konkreettisiin kotitöihin, metakotityö on suurilta osin naisten vastuulla. Metakotityö jakautuu enimmäkseen sukupuoleen perustuvien syiden mutta osin myös mieltymysten ja taipumusten perusteella. Tyypillistä on, että naiset pitävät metakotitöitä tarpeellisempina kuin miehet. Monet miehet ovat haluttomia tekemään metakotitöitä. Suurin osa haastateltavista on sitä mieltä, että metakotitöiden jakamisesta on mahdollista sopia ainakin osittain. Kokonaisvastuunkanto näyttää jäävän sopimisen ulkopuolelle. Metakotitöiden jakamisesta ei kuitenkaan tyypillisesti sovita eksplisiittisesti, vaan käytössä on useita implisiittisen sopimisen muotoja. Monin paikoin työnjako on tiedostamattoman ajautumisen tulosta. Tutkielmassa väitetään, että metakotitöiden tekeminen sopii paremmin naisten kuin miesten habitukseen. Vaikka miesten habitus on nykyään aiempaa vastaanottavaisempi kotityötaidoille, metakotityö jää muiden kotitöiden ulkopuolelle. Syyksi pohditaan metakotityön näkymättömyyttä; joko miehet eivät habituksensa vuoksi osaa tai huomaa metakotitöitä tai he huomaavat ne mutta tahtovat pitää kiinni vapaudestaan olla tekemättä niitä eivätkä siksi ilmaise pitävänsä niitä tarpeellisina tai tärkeinä. Tutkielmassa esitetään, että metakotitöiden doksan taustalla vaikuttaa kaksi sukupuolisopimusta: metakotitöiden sopiminen – vaikkakaan ei eksplisiittisesti – naistapaisiksi sekä piilevä sukupuolittunut avunantosopimus, jonka mukaan kokonaisvastuu on naisella ja miehen panoksena on avustaminen. Metakotitöitä vaikuttaa määrittävän tiukempi sukupuolisopimus kuin muita kotitöitä. Sukupuolisopimukset ovat muodostaneet sukupuolijärjestelmän, joka ei muutu helposti. Johtopäätöksenä esitetään, että sukupuolisopimukset sekä naisten ja miesten väliset habituserot tukevat metakotitöistä sopimista implisiittisesti tehden eksplisiittisen sopimisen vaikeaksi tai epämieluisaksi. Naisten metakotitöihin liittyvä osaaminen ja valta kääntyvätkin heitä itseään vastaan. Vaikka miehistä on ikävää, etteivät he pääse rakentamaan omannäköistään arkea, he eivät osoita halua ottaa enempää vastuuta metakotitöistä. Sen sijaan he kääntävät naisen kokeman uupumuksen ja epäreiluuden tunteen tämän omaksi, liian korkean vaatimustason aiheuttamaksi syyksi.
  • Kaartinen, Timo Antero (2017)
    While parallelism is easily recognizable as the source for various literary tropes, it is also important as a resource for the speakers’ dialogic engagement with the patterns of interaction and experience they embody as part of their linguistic habitus. This article explores the forms of parallelism found in a variety of speech and narrative genres in Bandanese, an Eastern Indonesian minority language with about 5,000 speakers. Bandanese abounds with parallel expressions in which speakers use part-whole relations based on social and cultural classifications to construct totalizing cognitive and value statements. At the same time, Bandanese poetics is more than just evidence of an integrated cultural world. The article analyzes interactions between tropes based on repetition and parallelism to suggest that speakers and narrators use them to create a resonance between immediate rhetorical effects and larger aesthetic positions recognized in their folk categories. A prominent example of such resonance is the use of parallelism in eloquent, public speech. When speakers use the lexical contrast between Bandanese and the regional or national majority language as a source of parallel expressions, they draw from an aesthetic in which powerful speech resonates with past and future dialogue with outsiders. Recent scholarship of parallelism and repetition encourages us to recognize that they produce potential dialogic relations on a larger scale than that of single utterances. This approach can produce valuable insights into the possibilities for innovation in and revitalization of Bandanese and other minority languages threatened by demographic change and by losing their former domains of use.
  • Väänänen, Meeri (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimus on teemahaastatteluihin perustuva tapaustutkimus yhteisöllisestä luonnonsuojelusta San Martínin alueella Perun Amazonilla. Tutkimus keskittyy Pucacacan kylän paikallisen luonnonsuojelujärjestön Asociación el Bosque del Futuro Ojos de Aguan eli ABOFOAn toimijoihin ja muihin paikallisyhteisön jäseniin. Tutkimuksessa pohditaan ABOFOAn toimijoiden ja paikallisyhteisön jäsenten luonnonsuojelukäsityksiä ja –motivaatioita. Sen tavoitteena on selvittää, miksi ABOFOAn toimijat ovat aloittaneet suojelun ja jatkavat suojelua edelleen, ja toisaalta miksi kyläyhteisön jäsenet eivät osallistu luonnonsuojeluun. Samalla tutkimuksessa pohditaan, poikkeavatko toimijoiden käsitykset luonnonsuojelusta keskenään ja onko luonnonsuojelukäsityksissä ja –motivaatioissa eroja sukupuolten välillä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan kahdentoista teemahaastattelun pohjalta: haastatelluista kuusi on ABOFOAn aktiivisia toimijoita ja kuusi Pucacacan paikallisyhteisön jäsentä. Puolet haastatelluista on miehiä ja puolet naisia, jotta sukupuolten väliset erot tulevat paremmin esiin. Kukin haastattelu kestää n. 1-1,5 tuntia ja litteroitua aineistoa on yli 140 sivua. Lisäksi aineistona käytetään ABOFOAn ja aluehallinnon arkistoista saatuja materiaaleja, monipuolista lähdekirjallisuutta sekä kolmea taustatietohaastattelua. Tutkimuksen teoreettisena selkärankana on toimintateoria tai toiminnan teoria. Tutkimuksessa sovelletaan Pierre Bourdieun habitusta, eli käsitystä ihmisten toimijuudesta ja toimintamalleista. Tutkimuksen avainajatus on, että luonnonsuojeluajattelu ja –motivaatiot poikkeavat abofoalaisten ja kyläläisten välillä toisistaan, koska abofoalaiset ovat luoneet jo järjestön perustamisesta lähtien, eli vuodesta 2003 lähtien omaa habitustaan, joka on yhteentörmäyksessä kyläläisten habituksen kanssa. Koska järjestön jäsenet ovat luoneet oman toimintakenttänsä, tämä kenttä myös aktiivisesti sulkee muita kyläyhteisön jäseniä ulkopuolelle luoden näin vahvan dikotomian “meidän ja heidän” välille. Siten luonnonsuojeluun eivät osallistu muut kyläläiset, vaikka se oli tarkoitettu alunperin yhteisölliseksi projektiksi ja vaikka luonnonsuojelun hyödyt välittyvät ainakin välillisesti koko kylälle. Habituksissa voi havaita selkeitä eroja abofoalaisten ja kyläläisten välillä. Abofoalaisten luonnonsuojelumotivaatiot nousivat luonnonsuojelun alussa erityisesti maanomistuksesta ja siitä, miten luonnonsuojelun ajateltiin tuovan hyötyjä omille maille tulevaisuudessa. Tästä ajatuksesta alkoi oman habituksen luominen, joka ajan kanssa sulki muita kyläläisiä ulkopuolelle ja teki ABOFOAsta sulkeutuneen järjestön. Vasta ajan kuluessa rakkaus metsää kohtaan tuli yhdeksi tekijäksi, kun aiemmin luonto oli nähty enemmänkin välineellisenä hyötynä. Naisten ja miesten tapauksessa sukupuolirakenteisiin perustuvia eroja löytyi erityisesti luonnonsuojelumotivaatioissa, sillä naisten motivaatiot välittyivät poikkeuksetta perhesiteiden, eli patriarkaatin kautta.
  • Lindqvist, Henrik (Helsingfors universitet, 2013)
    Statistiken visar att sociala sektorn är ett av de yrkesområden som mest blir utsatta för våld på arbetsplatsen. Medan förekomsten av fysiskt våld är låg, är hot och psykiskt våld dominerande inom socialt arbete. I nära samarbete med klienter kan det uppstå frustration och aggression hos klienten. Detta kan bland annat bero på ett negativt utkomststödsbeslut, ett beslut om omhändertagning eller diverse sanktioner. Beroende på hur klienten resonerar i situationen kan det leda till aggression och våld. Däremot att det betraktas som våld är beroende på hur socialarbetaren upplever situationen. Syftet med avhandlingen är att få en inblick i de tillvägagångssätt barnskyddet och vuxenenheten vid Kyrkslätt socialbyrå har för risken av våld och vid fall av våld. Hur är det som socialbyrån förebygger våld och socialarbetare upplever våld? Avhandlingen består av en fallstudie inom vuxenenheten och barnskyddet i Kyrkslätts socialcentral. Tio arbetare i vuxenenheten och tio arbetare i barnskyddet intervjuades om deras upplevelse av våld och arbetsplatsens säkerhetsåtgärder. Intervjuerna har analyserats med hjälp av en teoribunden innehållsanalys. I analysfasen har tidigare forskning och Pierre Bourdieus teori om habitus hjälpt till för att tolka socialarbetares upplevelser om våld på arbetsplatsen. Utöver intervjuer med personalen har själva arbetsplatsen och utrymmen observerats angående säkerheten. Kyrkslätts socialcentral har varit belägen i gamla kommunhuset och flyttat till det nya kommunhuset år 2011. Både de nya och gamla utrymmena beskrivs och jämförs med varandra. I resultaten framkommer det att socialt arbete som profession påverkar hur socialarbetare upplever våldshändelser. Även hurudant förhållande socialarbetaren har till klienten inverkar på hur fall av våld betraktas. Beroende på erfarenheten om klienten kan det leda till en mer varsam socialarbetare eller att våldshändelser enbart upplevs som symptom av klientens rådande situation. Hur socialarbetare ser på risken av våld är i lång utsträckning inrotat i de yrkesmässiga handlingarna. Emellertid är diverse säkerhetsåtgärder en accepterad del i arbetsutrymmena och en utgångspunkt i arbetet. Socialarbetare accepterar säkerhetsåtgärderna på arbetsplatsen, men lägger inte stor uppmärksamhet på dessa. Socialarbetare uppgav inte att det arrangerats introduktion för säkerhetsaspekter för nya arbetare och de var osäkra på vad som sker vid alarm. Det fanns brister i säkerheten i mötesrummet i nya socialcentralen. Nödutgång och alarmknapp fattas. Däremot har säkerheten i socialcentralen blivit bättre efterhand. Det har varit en process att nå de säkerhetsåtgärder Kyrkslätt har idag. Medan säkerheten får starkare fotfäste inom socialt arbete utvecklar det även en mer självsäkrare arbetare i motarbetande av våld.
  • Mikkola, Pia (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis is a study of cultural, corporal, social, symbolic and economic forms of capital of the Western surfers in Bali, Indonesia. The thesis follows Pierre Bourdieu's theory of social distinction. The study examines what types of capital exist in the surfing social field of Western surfers in Bali, and how these different forms of capital function, how they are established and negotiated. Study also analyses how social distinctions are created and negotiated through the distribution of capital. This study is based on a four and a half month long ethnographic fieldwork in spring 2015 in the southern parts of Bali, Indonesia. Methods used are participant observation, 10 in-depth interviews and informal discussions, as well as observations in the field and local surf related magazines. The informants of this study were surfers from Western countries who lived in Bali permanently or for and extended period of time. The analytical section of this thesis is divided into four sections on the basis of different forms of capital. First, analysis is provided on how and what types of bodily and perceptive skills and knowledge constitute surfers' corporeal capital. The second section focuses on the types of narratives that surfers use to constitute surfing experience and surfed place. The analysis suggests that in the narratives of individual experiences, surfers use socially legitimated ways of storytelling and contribute to the construction of surfing social field through the circulation of these narratives. The third section focuses on symbolic capital produced in surfing advertisements and negotiated amongst surfers and the surfing brands. The section illustrates how surfing brands harness symbolic capital relevant to the surfing social field and turn it into economic capital. Lastly, analysis is provided on surfing lifestyle. The section observes how surfers rationalize their lifestyles as personal choices, but suggests that they are choices available to these agents through their relative affluence that enables making choices distanced from necessity. This study suggests that surfing social field is constructed in visual and oral narratives that both the surfers and the surf brands produce. It is noted that whilst acquisition of relevant corporeal skills and capital seems to function as a gatekeeper to the surfing field, it is through relevant affluence and existing economic capital that enables the significant personal investments of time and efforts to gain this entrance. Thus, it is argued that the possibilities of Western surfers in Bali are linked broader global construction of social hierarchies and unequal distribution of affluence.
  • Korpela, Päivi (Helsingfors universitet, 2016)
    This thesis has focused on Afro-Peruvian adolescents’ perceptions on education and future in the context of the poor and violent urban neighbourhood of La Victoria, Lima. The objectives of the study were to find out how the subjective experiences of the adolescents and their thoughts on social reality are directing the formation of values and practises and what factors affect their views, actions and decision-making. The study is based on 13 semi-structured interviews with the adolescents. In addition I have used participant observation, background interviews, lectures and seminars to complement my data. As a theoretical framework I applied Pierre Bourdieu’s concepts of habitus and capitals combined with intersectionality – a concept borrowed from feminist studies that allowed me to look for relationships and differences of race, class, ethnicity and gender, and to explore the interconnections between different factors that can be found in the background of the adolescents’ decision-making processes. The factors producing inequalities in La Victoria are multiple. In the context of the study, poverty and social class have more significance for the adolescents than ethnicity. Poverty can be seen both as a concrete and a structural obstacle, whereas ethnicity is more structural and therefore invisible. Through habitus one learns to make choices that appear obvious, although they have been learned socially and culturally. Therefore, social structures become visible through people’s individual choices and actions. Poverty among the adolescents appears as socio-cultural poverty that places them in a marginal. It limits their possibilities to access capitals and to make adequate choices and decisions regarding their life and future. In many of the cases poverty can be seen as reproduction of a certain culture, a set of assumed values, attitudes and forms of behaviour that create a lifestyle ruled by maintaining survival strategies. The interviews demonstrate that the adolescents’ perceptions about education and future opportunities are constructed on the basis of multiple interconnections between social class, ethnicity, age and place. In their perceptions, class and place seem to be important producers of power that limit the possibilities to act and make decisions regarding education. The general attitude of the adolescents and the tone of voice remain fairly positive. However, it can be concluded that there is a big contrast between dreams, speech and actions. The adolescents believed to have better opportunities than their parents, but did not always transform this attitude into concrete actions. They recognised the adverse aspects of the socio-economic context, but thought that their will and motivation were exceeding them.
  • Inkinen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives. Neoliberal education policies have put pressure on strengthening the relationship between universities and working life, and universities expected to better prepare students for working life. Universities have long sought to meet the needs of the labor market by, among other things, increasing more work-oriented teaching, but nevertheless students face many employment-related challenges in transition from studies to working life and the number of unemployed with a university degree has increased. The working life equivalence of university studies has studied a lot, but qualitative research on students' personal experiences has lagged behind. The aim of this study was to find out the experiences of educational students about their capital supporting their employment and the factors accumulating them during their studies. In addition, the perceived benefits of capital in the transition from university studies to working life were examined. Methods. The study examined the experiences of students studying for a master’s degree in education about the capital supporting their employment during their studies, the factors accumulating them and their benefits in the transition from university studies to working life. The data consisted of seven semi-structured theme interviews. The interview data were analyzed using abductive content analysis method. Results and conclusions. Students described that they had accumulated a variety of forms of capital during their studies to support their employment. Capital accumulated most through internships, optional studies, organizational activities or other student activity and work experience, and the importance of these factors as a supporter of one's own employment emphasized. Instead, the connection between the formal studies related to the degree and working life was felt to be insufficient, and more concrete information was desired for the studies from the perspective of working life, for example by adding internships. In the transition from university studies to working life, the clarification of one's own work goal, the ability to identify, say and make one's own skills visible, and useful networks and interpersonal relationships that provide information about hidden jobs or a referee to support one's own employment seem to be important. It could be concluded from the results that the main subject studies in education in particular should better develop in a direction that supports the strengthening of student employment.