Browsing by Subject "haittavaikutukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Virtanen, Marika (Helsingfors universitet, 2015)
    Suomessa alfa-2-agonisteja käytetään kissoilla rauhoitukseen ja kivunlievitykseen. Toivottujen vaikutusten lisäksi alfa-2-agonisteilla on myös ei-toivottuja vaikutuksia, jotka kohdistuvat mm. sydän- ja verenkiertoelimistöön sekä hengityselimistöön. Alfa-2-agonistit aiheuttavat sydämen syketiheyden laskua, johtumiskatkoksia ja minuuttitilavuuden vähentymistä sekä lisääntynyttä verenkierron vastusta. Ne alentavat ohimenevästi hengitystiheyttä. Kissojen hengitys lamaantuu merkitsevästi, kun alfa-2-agonisteja annetaan yhdessä muiden anesteettien kanssa. Alfa-2-agonistit vaikuttavat myös mm. ruuansulatuskanavan toimintaan sekä veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin. Vaikutuksia voidaan kumota spesifisillä alfa-2-antagonisteilla (esim. atipametsoli). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alfa-2-agonistien kissoille aiheuttamien haittavaikutusten yleisyys ja luonne Suomessa. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kartoittaa uusimmat tiedot alfa-2-agonistien haittavaikutuksista kissoille. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin myös ketamiinin ja alfa-2-agonistien yhteisvaikutuksia sekä keuhkoödeeman yleistä patofysiologiaa ja sen yhteyttä lääkeaineisiin. Tutkimuksen aineisto koostui Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen (Fimea) lähtetyistä, alfa-2-agonistien käyttöön liittyvistä, kissoja koskevista haittavaikutusilmoituksia 11 vuoden ajalta, vuosilta 2003–2013. Aineiston kriteerit täyttäviä haittavaikutusilmoituksia oli 11 vuoden aikana lähetetty yhteensä 89 kappaletta. Niistä yli puolet käsitteli hengityselimistöön kohdistuneita oireita. Kissojen ikä vaihteli 1-16 vuoden välillä ja ne painoivat 2-7 kilogrammaa. Keuhkoödeemaan viittaavista oireista kärsi 61 kissaa. Keuhkoödeemadiagnoosi määriteltiin varmana 39 kissalle ja epävarmana 22 kissalle. Käytettyjen kriteerien mukaisesti kanyylin voitiin olettaa olleen 44:lla keuhkoödeemasta kärsineellä kissalla. Näistä 19:n oireet kuitenkin alkoivat kanyloinnin yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Kanyyli todennäköisesti puuttui käytettyjen kriteerien mukaan seitsemältä potilaalta. Kymmenestä tapauksesta ei voitu saatavilla olleiden tietojen perusteella päätellä kanyylin olemassaoloa. Lääkkeen annon ja oireiden alkamisen välinen aika pystyttiin arvioimaan 44 tapauksessa, ja se vaihteli yhdestä minuutista 1440 minuuttiin, mediaani oli 15 minuuttia. Keuhkoödeeman esiintyminen ei selity ainoastaan kissojen ylinesteytyksellä, koska useissa tapauksissa kissoja ei ollut kanyloitu tai oireet alkoivat kanyloinnin yhteydessä. Keuhkoödeeman esiintyvyyteen saattaa olla myös lääkeaineista riippumattomia syitä. Esimerkiksi oireettomat sydänlihassairaudet saattavat vaikuttaa keuhkoödeeman suurehkoon esiintyvyyteen. Kissoja ei tulisi jättää rauhoittumaan ilman valvontaa, sillä oireet saattavat alkaa nopeasti lääkkeen annon jälkeen. Yhdentoista vuoden ajanjaksolla haittavaikutusilmoituksia oli tehty melko vähän. Siksi on tärkeää painottaa suomalaisille eläinlääkäreille haittavaikutusten raportoinnin merkitystä. Lisäksi on olennaista, että haittavaikutusilmoitus täytetään huolellisesti.
  • Kumpula, Eeva-Katri (Helsingfors universitet, 2009)
    Anticholinergic medicines are commonly used to treat e.g. incontinence. These medicines have side effects, which may cause and also exacerbate e.g. dryness of the mouth, increased heart rate, and even cognitive impairment. Older people may be more at risk for these side effects as they may be experiencing similar symptoms as a natural effect of aging, and because they may be using several medicines causing these effects. Older people often have a high medicine burden and also a high disease burden. Measuring anticholinergic effects to change medicine regimens and to reduce the symptoms is difficult as there is no golden standard method. This thesis investigated the published methods available for estimating anticholinergic burden in the literature review part, and used one anticholinergic scoring system, the Anticholinergic Risk Scale, in a cross-sectional study to test the effects of anticholinergics on mortality in 1004 older institutionalised patients from Helsinki area public hospitals. Cross-tabulations and Kruskal-Wallis or Chi square methods were used to detect differences between variables such as nutritional status or certain diagnoses when the patients were stratified according to their anticholinergic use. Cox Proportional Hazard regression, the logrank test and Kaplan-Meier curve were used to investigate the effects of anticholinergics on 5-year all-cause mortality. An in vitro serum assay and seven anticholinergic scoring systems were identified in the literature search. Also, 17 anticholinergic lists were identified, which covered 278 medicines, of which 21 appeared on at least eight of the lists. In the empirical study, the women's (n = 745) mean (± SD) age was 83.35 (± 9.99) years, and they were older than the men (n = 241, mean age ± SD 75.11 ± 11.48, p < 0.001). The 1004 patients (response rate 70 %) were using a mean (± SD) number of 7.1 ± 3.4 regular medicines (range 0-20). 455 patients used no anticholinergics, 363 had some anticholinergic burden (score 1 or 2), and 186 had a high burden, with anticholinergic scores of 3 or more. The mean ARS score (± SD) was 1.2 ± 1.5 (range 0-10). When three anticholinergic lists were compared, all three lists identified only 280/791 of patients who were anticholinergic users according to at least one list. No association was found between anticholinergic medicine use and mortality. There are several methods available for measuring anticholinergic burden, but there is a need for a consensus method. This was highlighted by the lack of agreement on medicines on different lists and when three anticholinergic lists tested identified different patients when compared to each other. Anticholinergic use was common in this frail, older patient sample, but no effect on mortality was shown in this study setting. The cross-sectional nature of the data limits the reliability of the study, and any conclusions beyond older patients in Helsinki area must be done very cautiously. Future research should define anticholinergics better and investigate their possible effect on mortality in a prospective, randomised, and controlled setting.
  • Peltoniemi, Jonne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Erenumab (Aimovig®) is a first-in-class calcitonin gene-related peptide (CGRP) inhibitor approved for the preventive treatment of migraine by the FDA in May 2018 and by European Commission (EC) in July 2018. It is a human monoclonal antibody (mAb) binding to the CGRP receptor, antagonizing the effect of CGRP. The marketing authorization of Aimovig® was based on two phase II and two phase III clinical trials. In all trials, erenumab with doses 70 mg/mL and 140 mg/mL was found to have a significantly superior effect compared to placebo, with a similar safety profile between all groups. These conclusions are mainly in line with studies conducted post marketing authorization. However, questions about the optimal dose, and the frequency and types of adverse events in larger patient populations remain to be studied. A European Public Assessment Report (EPAR) and Summary of Product Characteristics (SmPC) are required by the European Commission for each human medicine with a marketing authorization within the European Union. The SmPC is produced by the applicant and it should contain all relevant information of the medicinal product as distilled during the assessment process. The SmPC can thus be viewed as a kind of summarized version of the EPAR. The aim of this study was to investigate the post-marketing efficacy and safety information of erenumab from three perspectives: 1) the EPAR was compared with recent systematic reviews and meta-analyses assessing the efficacy and safety of erenumab, 2) all existing literature on the efficacy and safety of erenumab on different subgroups of migraine patients was assessed and summarized, and 3) the efficacy and safety information of the EPAR was compared to those of the SmPC, to resolve whether important information is missing. This review found several points regarding the efficacy and safety of erenumab. First, the status of erenumab was further established as a safe and effective treatment for the prevention of migraine. Second, meta-analyses (n=3) with more extensive cohorts compared to those of the EPAR and SmPC, present a further case for the superiority of the 140 mg dose compared to the 70 mg dose. The difference in dose effect is addressed in the EPAR but its assessment may be based on limited information. Third, different subgroups seem to respond differently to erenumab treatment. This aspect should be further investigated by head-to-head studies. Lastly, the safety information of the SmPC seems insufficient due to lack of mention of upper respiratory infections. This adverse event was among the most common in all of the four clinical trials and has since been observed in a real-world study. Based on these findings, neither the EPAR nor the SmPC of erenumab seem to be fully up to date and information related to the dose and upper respiratory infections as a risk should be reconsidered.
  • Vepsäläinen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2014)
    Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään ihmisten itsehoitokipulääkkeiden ibuprofeenin, ketoprofeenin, asetyylisalisyylihapon ja parasetamolin käyttöä ja haittavaikutuksia koirilla. Yleisimmät tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset koirilla ovat ruoansulatuskanavan ärsytys ja limakalvovauriot. Tulehduskipulääkkeet ja parasetamoli voivat myös heikentää munuaisten verenvirtausta, mutta terveillä koirilla ja oikein annosteltuna vaikutukset ovat yleensä vähäisiä ja palautuvia. Tulehduskipulääkkeet voivan myös vaikuttaa veren hyytymiseen, mutta tällä ei ole yleensä suurta kliinistä merkitystä. Parasetamoli aiheuttaa koirilla yleisimmin naaman ja tassujen turvotusta, methemoglobinemiaa ja maksavaurioita. Jo terapeuttisina pidetyt annokset ihmisten itsehoitokipulääkkeitä voivat aiheuttaa haittavaikutuksia koirilla. Tutkimusosion tarkoituksena oli selvittää farmasistien käsitystä ihmisten itsehoitokipulääkkeiden käytöstä koirilla ja kissoilla. Tutkimuksen aihe on tärkeä, koska ihmisten itsehoitokipulääkkeet voivat aiheuttaa vakaviakin haittavaikutuksia eläimillä. Työn hypoteesina oli, että koiran- ja kissanomistajat käyttävät toisinaan lemmikeilleen ihmisten itsehoitokipulääkkeitä. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena verkkolomakkeella Suomen pääapteekkeihin. Tuloksia analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Vastauksia saatiin 313 ja vastausprosentti oli 51,7 %. Farmasistien mukaan ihmisten itsehoitokipulääkkeitä käytetään koirilla ja kissoilla harvoin, mutta tulosten perusteella voidaan arvioida, että apteekeista myydään ihmisten itsehoitokipulääkkeitä jopa n. 2000–4000 kertaa vuodessa tietäen, että lääkkeet tulevat koiralle tai kissalle. Vain osa ihmisten itsehoitokipulääkkeiden käytöstä eläimille tulee farmasistien tietoon ja luultavasti todellinen määrä on paljon suurempi. Kyselytutkimuksen mukaan ketoprofeeni on yleisin koirille ja kissoille käytetty ihmisten itsehoitokipulääke. Ihmisten itsehoitokipulääkkeiden myynti koirille ja kissoille on yleisempää pohjoisessa kuin eteläisessä Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 6/EEO/2008 mukaan eläimille on ensisijaisesti käytettävä kyseiselle eläinlajille hyväksyttyä lääkevalmistetta ja vain eläinlääkäri saa tehdä päätöksen eläimen lääkitsemisestä muille eläinlajeille tai ihmisille rekisteröidyllä valmisteella. Suomessa käytetään kohtalaisen paljon ihmisten itsehoitokipulääkkeitä koirille ja kissoille. Määrää olisi hyvä saada vähennettyä ja tässä tärkeässä osassa on farmasistien, eläinlääkäreiden ja omistajien valistaminen.
  • Kejonen, Johanna (Helsingfors universitet, 2004)
    Nivelrikkoa sairastavien koirien lääkkeellisenä hoitona käytetään usein tulehduskipulääkkeitä (NSAID). Näiden yleisesti tunnettuja haittavaikutuksia ovat muun muassa ruuansulatuskanavan limakalvovauriot, munuais- ja maksavauriot sekä vaikutukset veren hyytymiseen. Haittavaikutukset johtuvat pääsääntöisesti tulehduskipulääkkeiden aiheuttamasta syklo-oksygenaasientsyymi-1:n (COX-1:n) inhibitiosta. Uudemmat tulehduskipulääkkeet, joiden vaikutus välittyy lähinnä estämällä COX-2-entsyymiä, ovatkin vaikutusmekanisminsa takia turvallisempia käyttää. Koirilla yleisesti käytetty NSAID karprofeeni on spesifisempi COX-2- kuin COX-1-estäjä, lisäksi sillä on muita vähemmän tunnettuja vaikutusmekanismeja. Tästä johtuen sen haittavaikutuksia pidetään kliinisesti vähäisinä. Markkinoilla on myös runsaasti erilaisia ravintolisiä ja muita valmisteita, joita syötetään mm. nivelrikkoa sairastaville koirille. Tarkoituksena oli tutkia karprofeenin, vihersimpukkauutetta sisältävän ravintolisän ja homotoksikologisen valmisteen haittavaikutuksia koirilla. Kirjallisuuskatsaus keskittyy lähinnä karprofeenin vaikutusmekanismeihin ja haittavaikutuksiin sekä haittavaikutusten diagnostiikkaan. Tutkimme karprofeenin, vihersimpukkauutteen ja homotoksikologisen valmisteen haittavaikutuksia 40 nivelrikkoa sairastavalla koiralla satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa kontrolliryhmään verrattuna. Koirat jaettiin neljään ryhmään, ja niille annettiin joko karpropfeenia, ravintolisää, homotoksikologista valmistetta tai plaseboa päivittäin kahden kuukauden ajan. Lääkitykset aloitettiin ensimmäisen käynnin yhteydessä, minkä jälkeen koirat kävivät kahdesti kontrollikäynneillä neljän viikon välein. Jokaisen käynnin yhteydessä koirilta otettiin laskimoverinäyte, josta tutkittiin seerumin alaniiniaminotransferaasin (ALAT) ja alkaalisen fosfataasin (AFOS) aktiivisuudet sekä kokonaisproteiinin, albumiinin, urean ja kreatiniinin pitoisuudet. Virtsanäytteistä määritettiin munuaisvaurioita kuvaavat GGTn (gammaglutamyylitransferaasi) AFOSin ja proteiinin pitoisuudet suhteessa kreatiniinin määrään. Tutkimuksessa todettiin tilastollisesti merkitsevä ero karprofeeni- ja kontrolliryhmän välillä seerumin kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuuksissa. Karprofeeniryhmällä näissä parametreissa havaittiin lisäksi muutosta ajan suhteen: pitoisuuksien keskiarvot olivat toisella ja kolmannella käyntikerralla ensimmäisellä käyntikerralla mitattuja alhaisemmat. Koska muissa, munuais- ja maksavaurioita kuvaavissa parametreissa ei havaittu muutoksia, voidaan olettaa, että kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuuksien aleneminen johtuu lääkkeen aiheuttamasta ruuansulatuskanavan limakalvon läpäisevyyden muutoksesta. Koska seerumin kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuudet eivät kuitenkaan yleisesti ottaen poikenneet viitearvoista, löydöksellä ei liene kliinistä merkitystä koirien vointiin ja terveydentilaan. Ravintolisä- ja homotoksikologisen valmisteen ryhmän tuloksissa ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja kontrolliryhmään nähden, eli tutkimuksessamme niiden ei todettu aiheuttavan haittavaikutuksia koirille.
  • Iyer, J. G.; Chesters, G.; Wilde, S. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1969)
  • Aro, Tiina-Mari (Helsingfors universitet, 2010)
    Tulehduskipulääkkeitä käytetään koirilla ja kissoilla yleisesti leikkausten ja erilaisten kiputilojen yhteydessä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan koirille ja kissoille hyväksyttyjä tulehduskipulääkkeitä sekä niiden ominaisuuksia ja vaikutusmekanismeja. Lisäksi selvitetään tulehduskipulääkkeiden tehoa ja turvallisuutta käytettäessä niitä ennen kirurgisia toimenpiteitä, niiden aikana tai välittömästi niiden jälkeen. Koirille ja kissoille perioperatiivisesti käytettäviä tulehduskipulääkkeitä ovat karprofeeni, meloksikaami ja ketoprofeeni. Edellisten lisäksi koirille hyväksyttyjä ovat etodolaakki, tepoksaliini, firokoksibi ja derakoksibi. Tulehduskipulääkkeet ovat ei-steroidaalisia lääkkeitä, jotka ovat kipua lievittäviä, kuumetta alentavia sekä tulehdusreaktiota rauhoittavia. Tulehduskipulääkkeet estävät prostanoidien tuotantoa, joita muodostetaan elimistössä tulehdusprosessin aikana. Tämä tapahtuu syklo-oksigenaasientsyymin (COX) eston välityksellä. Syklo-oksigenaasientsyymistä tunnetaan kaksi isoentsyymiä, COX-1 ja COX-2. Epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet estävät molempia COX-entsyymejä (ketoprofeeni). COX-2-painotteiset estävät voimakkaammin COX-1-entsyymiä kuin COX-2-entsyymiä (karprofeeni, meloksikaami, etodolaakki ja tepoksaliini) ja COX-2-selektiivisillä on hyvin vähän vaikutusta COX-1-entsyymiin (derakoksibi ja firokoksibi). Tulehduskipulääkkeitä käytetään ennen kirurgisia toimenpiteitä, niiden aikana tai toimenpiteiden jälkeen joko yksinään tai yhdistettynä esimerkiksi opioideihin. Kun kipua hoidetaan jo ennen leikkausta tai sen aikana, toimenpiteen jälkeisen kivun on todettu olevan lievempää. Kaikki tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa vakaviakin haittavaikutuksia. Suurin osa haittavaikutuksista johtuu prostaglandiinisynteesin estosta. Haittavaikutuksista yleisimpiä ovat ruuansulatuskanavan limakalvovauriot. Muita haittoja ovat tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat munuais- ja maksavauriot sekä veren hyytymishäiriöt. Kaikki tarkastelun kohteena olleet tulehduskipulääkkeet vaikuttivat suhteellisen turvallisilta perioperatiivisessa käytössä. Yleisimpinä haittoina todettiin ruuansulatuskanavan eriasteiset limakalvovauriot. Munuaisiin kohdistuvia haittavaikutuksia ilmeni vain yhdessä tutkimuksessa. Maksavaurioita todettiin niin ikään yhdessä potilasraportissa. Tutkimuksissa, joissa selviteltiin tulehduskipulääkkeiden vaikutuksia veren hyytymiseen, ei todettu merkitseviä haittavaikutuksia. Tutkittujen tulehduskipulääkkeiden kohdalla niiden hyödyt olivat selvästi haittoja suuremmat. Niillä on monia hyviä ominaisuuksia ja vaikutuksia perioperatiivista käyttöä ajatellen, esimerkiksi kivun ja tulehduksen hoito, eivätkä ne aiheuta sedaatiota ja sekavuutta. Tulehduskipulääkkeiden perioperatiivista käyttöä voi pitää suhteellisen turvallisena terveillä, aikuisilla eläimillä, jos käytettävä lääkeaine valitaan oikein ja huolehditaan anestesian aikaisesta nesteytyksestä sekä verenpaineen säilymisestä turvallisella tasolla.
  • Johansson, Anna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Artificial light that produces some adverse effects is called light pollution. Light pollution has only recently been recognized as an environmental problem – it has been noticed to have adverse effects to organisms, ecosystems, human health and their well-being. The purpose of this study is to combine two aspects of light pollution that have so far gained little attention: the public’s point of view and the lighting solutions of municipalities and forest industry enterprises. These two aspects can be connected to each other through a concept called condition of lighting. Here the conditions of lighting consist of three areas with notable differences in lighting: city centers, countryside and forest industry production plants along with their surroundings. The study was conducted in South Karelia, Finland, and it was divided into two sections. The first section dealt with the public’s point of view on light pollution. The objective was to find out how South Karelians perceive the effects and obtrusiveness of artificial light both generally and also within areas of differing conditions of lighting. In addition, the intention was to uncover other factors that might influence the opinions of people. The second section of the study concerned the lighting solutions of municipalities and forest industry enterprises. The objective was to examine their lighting planning and implementation as well as the role of light pollution in the process. Interview was selected as the method of research in both sections of the study. The public considered electronic billboards and car headlights as the most obtrusive sources of light pollution. Bright lights and glare, on the other hand, were considered the most obtrusive types of light pollution. Most valued benefits of artificial light were its influence on safety, crime prevention and its positive effect on mood. Not being able to see the stars or experience natural darkness were considered as the biggest disadvantages of artificial light. The conditions of lighting in different areas also influenced the respondents’ experiences: people living in the countryside did not feel insecure in dark places outside the cities and did not consider abundant lighting pleasant. They also felt that being able to experience natural darkness was important. Among other factors, nature orientedness, light sensitivity, environmental attitudes and gender strongly affected the views of the respondents. In the municipalities and forest industry enterprises, the lighting planning concentrated on territorial plans. All but one of the municipalities and enterprises had taken light pollution into consideration at some level at least, but the forms and means varied. In the future both municipalities and forest industry enterprises will invest more in LED technology. The results show that artificial light can cause inconvenience to people who live outside the brightly lighted areas and who were not particularly interested in light pollution. Behind the inconvenience and disturbance were mostly the experiences, habits, values and attitudes of the respondents. The municipalities and enterprises have a lot to improve when it comes to light pollution. They should, for example, invest in comprehensive lighting planning, avoid over-illumination and pay attention to suitable direction and positioning of the light fixtures. In the future, it is important to examine the public’s opinion and to map the landscape of lights at a local scale. This would help in finding the most suitable lighting solutions for different areas. In the opinion polls, the subjective characteristics affecting the views of the respondents should be taken into consideration. Research regarding the municipalities and enterprises should be directed to the areas where light pollution is not regulated, in order to gather information on motivation and implementation of the voluntary activities reducing light pollution.