Browsing by Subject "hajakuormitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Salo, Simo; Ekholm, Petri; Knuuttila, Seppo (Finnish Environment Institute, 1997)
    The Finnish Environment 51
  • Ekholm, Petri (Finnish Environment Institute, 1998)
    Monographs of the Boreal Environment Research 11
  • Bhattacharjee, Joy; Marttila, Hannu; Launiainen, Samuli; Lepistö, Ahti; Kløve, Bjørn (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 779 (2021), 146419
    Maintaining and improving surface water quality requires knowledge of nutrient and sediment loads due to past and future land-use practices, but historical data on land cover and its changes are often lacking. In this study, we tested whether land-use-specific export coefficients can be used together with satellite images (Landsat) and/or regional land-use statistics to estimate riverine nutrient loads and concentrations of total nitrogen (TN), total phosphorus (TP), and suspended solids (SS). The study area, Simojoki (3160 km2) in northern Finland, has been intensively drained for peatland forestry since the 1960s. We used different approaches at multiple sub-catchment scales to simulate TN, TP, and SS export in the Simojoki catchment. The uncertainty in estimates based on specific export coefficients was quantified based on historical land-use changes (derived from Landsat data), and an uncertainty boundary was established for each land-use. The uncertainty boundary captured at least 60% of measured values of TN, TP, and SS loads or concentrations. However, the uncertainty in estimates compared with measured values ranged from 7% to 20% for TN, 0% to 18% for TP, and 13% to 43% for SS for different catchments. Some discrepancy between predicted and measured loads and concentrations was expected, as the method did not account for inter-annual variability in hydrological conditions or river processes. However, combining historical land-use change estimates with simple export coefficients can be a practical approach for evaluating the influence on water quality of historical land-use changes such as peatland drainage for forest establishment.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 57, 24-30
    Maatalous vesistöjen tilan muuttajana Suomessa
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 30, 21-41
    Tiivistelmä: Valuma-alueen vaikutus fosforin ja typen hajakuormitukseen.
  • Iital, Arvo; Tattari, Sirkka (Finnish Environment Institute, 2012)
    The Finnish Environment 6/2012
    In most countries of the Baltic Sea region monitoring systems are in place to provide information on agricultural impacts on surface and soil/ground water quality on different levels, i.e. plot, field, small catchment and larger rivers scale. Unfortunately, the spatial and temporal coverage of monitoring sites is rather varying. Moreover, transparency of the data is not always sufficient and it can be difficult to draw a clear picture on what is actually described by the provided data. Therefore, comparison of monitoring results can be restricted. The developed guidelines attempt to find answers to these questions by highlighting the strengths, gaps and weaknesses in the assessments of the results of monitoring on different scales.  The guidelines include also a list of conclusions and recommendations to further improve the existing procedures and methodologies for surface and soil water quality monitoring in agriculture-dominated areas.
  • Schalin, Minna (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan ravinnepäästöjen kontrollointia ja siihen liittyviä informaatio-ongelmia. Epätäydellisen informaation oloissa etsitään optimaalista ohjauskeinoa, jolla saavutettaisiin hajakuormituksen sosiaalisesti toivottava taso. Informaation puutteesta johtuen ohjauskeinoilla voidaan saavuttaa vain second-best-ratkaisu. Informaatio-ongelmista keskeisellä sijalla ovat luonnon stokastisuudesta johtuva epävarmuus sekä epäsymmetrisen informaation moral hazard -ongelma. Ravinnepäästöt ovat luonteeltaan ns. hajakuormitusta (nonpoint source pollution) ja ne ovat peräisin etupäässä peltojen lannoituksesta. Hajakuormitus tarkoittaa saastetta, jonka päästölähdettä ei voida yksiselitteisesti määritellä eikä paikantaa. Hajakuormitukselle on tyypillistä, että ensinnäkin sekä päästön kulkeutumiseen että veden kokonaiskuormitukseen vaikuttavat stokastiset tekijät. Näitä tekijöitä ovat luonnon vaihtelevuuteen liittyvä epävarmuus kuten sääolosuhteet (tuuli, sademäärä yms.), ja niillä on ennalta arvaamaton vaikutus sekä päästön huuhtoutumiseen että kokonaiskuormituksen esiintymiseen. Toiseksi yksittäistä päästöä on mahdoton erottaa vesistön muusta kuormituksesta eikä päästön alkuperää ole mahdollista jäljittää. Lisäksi hajakuormituksen ongelmana on, että päästölähteet ovat kooltaan melko pieniä (verrattuna mm. teollisuuden saastuttajiin) ja niiden lukumäärä on suuri. Hajakuormitukseen liittyy siis piirteitä, jotka vaikeuttavat optimaalisen saastekontrollin asettamista. Ohjauskeinon optimaalinen asettaminen vaatii tietoa mm. päästömääristä ja toteutuneesta päästövähennyksestä, ja lisäksi yhteiskunnan suunnittelijan täytyy pystyä valvomaan, että asetettuja määräyksiä noudatetaan. Perinteisiä saastekontrollin keinoja (esim. määrärajoite, päästömaksu) ei voida sellaisenaan käyttää, koska ne perustuvat enimmäkseen täyden informaation malleihin - hajakuormitussaasteen ongelmat johtuvat nimenomaan epätäydellisestä informaatiosta. Tutkielmassa analysoidaan kolmen mallin avulla kahden tyyppisiä hajakuormituksen ohjauskeinoja. Yhteistä näille malleille on, että ne kaikki perustuvat kollektiiviseen valvontaan eli kokonaissaastetason tarkkailuun perustuviin maksuihin. Malleissa keskitytään hajakuormituksen erityisluonteeseen, ja täten ne poikkeavat perinteisistä saastekontrollin keinoista. Kannustimet ja epätäydellinen informaatio ovat keskeisellä sijalla ohjauskeinon suunnittelussa. Kukin malli keskittyy vain yhteen tai muutamaan hajakuormituksen ongelmaan kerrallaan, jolloin muut ongelmat jäävät vähemmälle huomiolle. Mallien perusteella voidaan päätellä, että hajakuormituksen optimaalisen ohjauskeinon asettaminen on vaativa tehtävä, sillä hyvästä suunnittelusta huolimatta tarvittavaa informaatiota on vaikea saada. Ei siis ole olemassa hajakuormituksen kontrollikeinoa, joka ottaisi kattavasti huomioon kaikki informaation epätäydellisyydestä johtuvat ongelmat. Mallit antavat kuitenkin tukea sille, että hajakuormituksen kontrolli on teoriassa mahdollista toteuttaa siten, että informaatio-ongelmista johtuvaa second-best-ratkaisua voidaan parantaa tehokkaalla ohjauskeinojen suunnittelulla.
  • Kekäläinen, Jukka; Voutilainen, Ari; Huuskonen, Hannu; Viljanen, Markku (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 5/2007
    Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen -hankkeen kalaosion ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin kahdeksan hajakuormituksen kuormittaman tummavetisen metsäjärven ekologista tilaa koekalastusten avulla. Hankkeessa hankittiin tietoa humusjärvien kalayhteisöjen rakenteesta ja testattiin suomalaisen kalayhteisöindeksin sekä ruotsalaisen FIX-indeksin toimivuutta järvien ekologisen tilan luokituksessa. Tulosten perusteella suomalainen indeksi luokitteli kaikki järvet erinomaiseksi, kun taas ruotsalaisen FIX-indeksin luokittelu erotteli järviä enemmän. Osatutkimuksessa “Mitä ahventen morfologiset erot kertovat järvien ekologisesta tilasta?” vertailtiin ahventen morfologisten piirteiden eroja neljän hankejärven välillä ja kunkin järven sisällä. Ahventen tiettyjen morfologisten piirteiden erot voivat kuvastaa eroja ravinnonkäytössä ja siten antaa viitteitä kohdejärven heikentyneestä ekologisesta tilasta johtuen ravintoketjun vääristymisestä. “Epidermaalisen papillomatoosin esiintyminen viidessä pienessä, runsashumuksisessa pohjoiskarjalaisessa metsäjärvessä” -osatutkimuksessa testattiin papillomatoosi-kalatautiin perustuvaa tutkimusmenetelmää humusjärvien ekologisen tilan muutoksen toteamisessa. Tutkimuksessa selvitettiin myös menetelmän soveltuvuutta kalastusta harrastavien kansalaisten seurattavaksi kalastuksen ohessa.
  • Holopainen, Anna-Liisa; Niinioja, Riitta; Kukkonen, Minna (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 6/2007
    Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa vuonna 2004 käynnistetyn ”Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen (POKAVESI)” – hankkeen tavoitteena on hajakuormituksen rasittamien tummavetisten järvien ekologisen tilan arviointi. Järvien valuma-alueella tehdyt metsätaloudelliset toimenpiteet näkyvät muutoksina vedenlaadussa, kohonneena kasviplanktonin biomassana ja muutoksina lajistossa. Kasviplanktonin biomassa oli suuri Koppelojärvessä ja Otmenjärvessä, sen sijaan Palojärvessä, Naarvanjärvessä ja Tuopanjärvessä biomassa oli ainoastaan hieman kohonnut. Tuopanjärveä lukuun ottamatta näissä edellä mainituissa viidessä järvessä biomassan valtaosan muodosti limalevä Gonyostomum semen (Raphidophyceae). Tätä levälajia tavattiin jonkin verran lähes kaikissa tutkimuksen kohteena olleissa metsäjärvissä. Runsaimmat esiintymät tavattiin runsashumuksisissa järvissä. Koppelojärveen, joka luokitellaan ekologisen tilansa puolesta tyydyttävään tai välttävään luokkaan, kohdistuu laajalta lähivaluma- alueelta huomattava typpi- ja fosforikuormitus. Otmenjärvi, joka luokiteltiin kasviplanktonin perusteella ekologiselta tilaltaan hyvään tai tyydyttävään luokkaan, on matala, voimakkaasti humusvesien kuormittama järvi.
  • Lehtinen, Kari; Koponen, Jorma; Frisk, Tom (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 464
  • Launiainen, Samuli; Sarkkola, Sakari; Laurén, Ari; Puustinen, Markku; Tattari, Sirkka; Mattsson, Tuija; Piirainen, Sirpa; Heinonen, Jaakko; Alakukku, Laura; Finér, Leena (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2014
    Maankäytöstä ja muusta ihmistoiminnasta aiheutuu lähes aina luonnon taustakuorman ylittävää ravinne- ja kiintoainekuormitusta vesistöihin. Julkaisussa esitellään valuma-alueelta vesistöön kohdistuvan kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen kuormituksen arviointiin kehitetty KUSTAA -työkalu. KUSTAA perustuu ominaiskuormitusmenetelmään ja kattaa tyypillisimpiin maankäyttömuotoihin liittyvät toimenpiteet ja muut haja- ja pistekuormituslähteet. Kuormitusarvion lähtötiedoiksi tarvitaan valuma-alueen pinta-ala, sen vesistöjen pinta-ala, metsä- ja maataloustoimenpiteiden pinta-alat ja muut haja- ja pistekuormituslähteiden määrät vuositasolla. Tietojen perusteella tuotetaan arvio valuma-alueen kokonaiskuormituksesta ja sen jakautumisesta eri lähteisiin. Lisäksi esitetään yksinkertainen epävarmuusarvio. KUSTAA -työkalu on integroitu taulukkolaskentaympäristöön ja tarkoitettu käytännön toimijoiden käyttöön. Sen avulla voidaan arvioida esimerkiksi maankäytössä tapahtuvien muutosten, pistekuormituksen hallinnan tai yksittäisen kuormituslähteen vaikutuksia valuma-alueen kokonaiskuormitukseen. Julkaisussa kootaan kattavasti yhteen tyypillisimpiä maankäyttömuotoja ja haja- ja pistekuormituslähteitä edustavat ominaiskuormitusluvut ja esitellään KUSTAA -työkalun käyttöä esimerkkilaskelmien avulla.
  • Hynynen, Juhani; Aalto, Aira; Harju, Tuija (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 7/2007
    Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen -hankkeen vesikasviosiossa arvioitiin kymmenen hajakuormituksen rasittaman metsäjärven ekologista tilaa vesikasvien perusteella. Kohdejärvistä osa oli veden ravinteisuuden perusteella lähellä luonnontilaa, osa lievästi rehevöityneitä ja osa rehevöityneitä. Järvistä osa oli latvajärviä ja osa alempana vesistöalueilla sijaitsevia. Tutkittujen järvien todettiin pääsääntöisesti olevan vesikasvillisuuden lajistokoostumuksen ja runsauden perusteella ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Kolme järvistä ei saavuttanut vähintään hyvä tilaa. Luokitusta tulee kuitenkin pitää suuntaa antavana, koska pohjoiskarjalaiset järvet erosivat vesikasvilajistoltaan ja kasvillisuuden runsaudeltaan vertailujärvinä käytetyistä pohjois- ja eteläsavolaisista sekä kainuulaisista järvistä. Luotettavampi luokittelu vaatisi vertailujärvien sijoittumista maantieteellisesti lähelle kohdejärviä. Vertailujärvien tulisi myös olla valuma-alueiden maankäytöltään ja morfologialtaan samantyyppisiä kohdejärvien kanssa.
  • Aroviita, Jukka; Vuori, Kari-Matti; Hellsten, Seppo; Jyväsjärvi, Jussi; Järvinen, Marko; Karjalainen, Satu Maaria; Kauppila, Pirkko; Korpinen, Samuli; Kuoppala, Minna; Mitikka, Sari; Mykrä, Heikki; Olin, Mikko; Rask, Martti; Riihimäki, Juha; Räike, Antti; Rääpysjärvi, Jaana; Sutela, Tapio; Vehanen, Teppo; Vuorio, Kristiina (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2014
    Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on laaja-alaisimmin Suomen vesien tilaa heikentävä tekijä, mutta tietämys kuormituksen vaikutuksista vesien ekologiseen tilaan on ollut puutteellista. Tähän julkaisuun on koottu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hajakuormituksen vesistövaikutusten seurannan (ns ”MaaMet-seuranta”) ensimmäisten vuosien 2007-2012 tulokset. Työssä tarkastellaan 152 hajakuormitetun joki-, järvi- ja rannikkovesimuodostuman ekologista tilaa fysikaalis-kemiallisten (ravinteet) ja biologisten laatutekijöiden (kasviplankton, vesikasvit ja päällyslevät, pohjaeläimistö, kalasto) perusteella. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti laatutekijöiden tila-arvioiden suhdetta ihmistoiminnan aiheuttamiin ympäristöpaineisiin. Näiden yhteyksien ymmärtäminen on edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle. Tulosten perusteella hajakuormitus on merkittävä ekologista tilaa huonontava tekijä. Tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilaluokassa oli fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden perusteella 69 % joki-, 66 % järvi- ja 98 % rannikkokohteista, kun taas vähintään yhden biologisen laatutekijän mukaan tilaluokka oli hyvää huonompi 68 % jokikohteista, 87 % järvistä ja 100 % rannikkovesikohteista. Fysikaalis-kemiallisilla tilamuuttujilla oli voimakas yhteys valuma-alueen peltoisuuteen. Samoin useimmilla biologisilla tilamuuttujilla oli yhteys valuma-alueen peltojen osuuteen ja ravinnepitoisuuksiin. Selvimmin tämä ilmeni jokimuodostumissa. Karkeasti arvioiden jokikohteet olivat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa niiden valuma-alueen peltoisuuden ylittäessä 10–15 % ja järvet peltoisuuden ylittäessä 5–10 %. Vasteiden voimakkuus ja muoto kuitenkin vaihtelivat merkittävästi sekä ekosysteemien (joet, järvet ja rannikot) että laatutekijöiden välillä. Useamman laatutekijään perustuva ekologisen tilan arviointi vähensi virhettä ja voimisti paineyhteyttä. Monipuolinen ekologisen tilan arviointi parantaakin ihmistoiminnan aiheuttaman ekologisen tilan muutoksen arviointia. Biologisten muuttujien arvoissa oli paljon vaihtelua. Tämä aiheutuu sekä luontaisista tekijöistä että näytteenoton ja luokittelujärjestelmän epätarkkuudesta. Tutkimus on tuonut esille useita oleellisia kehittämistarpeita ekologisen tilan arviointijärjestelmässä. MaaMet-seuranta tuottaa tärkeää uutta tietoa Suomen hajakuormitettujen vesien tilasta. Jatkossa kun ekologista tilaa kuvaavien muuttujien vaihtelun suuruus ja syyt tiedetään paremmin, voidaan tarkemmin ymmärtää hajakuormituksen vaikutukset pintavesien ekologiseen tilaan. Näin seurannan tulosten arvo kasvaa seurantavuosien karttuessa. Paikallisesti kattava ja ajallisesti jatkuva hajakuormitettujen vesien seuranta on välttämätön edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle ja niiden vaikutusten luotettavalle todentamiselle pyrittäessä kohti jokien, järvien ja rannikkovesien hyvää ekologista tilaa.
  • Juvonen, Janne; Hentilä, Hanna; Aroviita, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2017
    Tässä raportissa käydään läpi maa- ja metsätalouden kuormituksen pohjavesiseurannan tulokset vuosilta 2007–2015. Seuranta on osa maa- ja metsätalouden kuormituksen (MaaMet) seurantaohjelmakokonaisuutta. Maa- ja metsätalouden kuormitus kohdistuu enimmäkseen pintavesiin, mutta ne voivat aiheuttaa paikoin kuormitusta myös pohjavesiin. Raportissa tarkastellaan ravinteiden ja torjunta-aineiden pitoisuuksia yhteensä yli 200 pohja-vesialueen seurantapaikoilta. Torjunta-aineita löydettiin 43 % tutkituista pohjavesialueista ja ympäristönlaatunormi ylittyi 15 % pohjavesialueista. Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla oli määrällisesti eniten pohjavesialueita, joista löytyi torjunta-aineita. Yleisimmin havaitut torjunta-aineet olivat BAM (2,6-diklooribentsoamidi), DIA (deisopropyyliatratsiini), DEA (desetyyli-atratsiini) ja DEDIA (desetyyli-deisopropyyliatratsiini). Torjunta-aineiden suuret yhteispitoisuudet olivat usein yhdistettävissä pohjavesialueella sijaitsevaan tai sijainneeseen taimitarha- tai kauppapuutarhatoimintaan. Pohjaveden ravinnepitoisuudet olivat enimmäkseen alhaisia. Korkeimmat nitraatti-, ammonium- ja fosforipitoi-suudet olivat liitettävissä pistekuormitukseen, kuten turkistarhoihin ja taimitarhoihin. Nitraatin osalta oli kuiten-kin paikoin nähtävissä myös yhteys pohjavesialueen peltopinta-alan ja nitraattipitoisuuden välillä.
  • Kontiala, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkielmassa kehitettiin tilatason mallinnustyökalu, jolla yksittäisen tilan erityispiirteet voidaan huomioida lohkotasolla ja määrittää voittoa maksimoiva resurssien allokaatio ja ravinnekuormitus erilaisten ohjauskeinojen oloissa. Malli kehitettiin valuma-aluetason mallin pohjalta. Kehitetyllä mallilla laskettiin Vantaanjoen valuma-alueelta valitun todellisen kasvintuotantotilan typpi- ja fosforikuormitus ja tilan voitto tila- ja LFA-tuen skenaariossa, ympäristötuen skenaariossa ja mallinnettavan tilan nykyisellä maankäytöllä. Aineiston lähtötiedot muokattiin mallinnettavaa tilaa kuvaaviksi ja malliin lisättiin satotasoluokitus, lohkojen kokoluokitus ja työaikarajoite. Mallinnus toteutettiin General Algebraic Modeling System GAMS kielellä. Nyt tehty kehitystyö vie mallia eteenpäin kohti kuvaavampaa tilatason mallinnusta, mutta ei vielä saavuta kaikkia oleellisia viljelijän päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä. Ympäristötuen skenaarion ratkaisu ja mallinnettavan tilan nykyratkaisu ovat ravinnekuormituksen osalta melko lähellä toisiaan. Taloudellisen tuloksen osalta ratkaisut sen sijaan eroavat selkeästi. Tämän perusteella voikin epäillä, että mallin kustannuslaskelmissa on puutteita tai mallista puuttuu joitain viljelijän päätöksentekoon keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Mallia tulisi edelleen kehittää esimerkiksi lisäämällä siihen lohkojen sijaintia, viljelykiertoja ja riskiä kuvaavat ulottuvuudet. Tilatason mallinnus vaatii runsaasti luonnontieteellistä, maataloustieteellistä ja taloustieteellistä lähtöaineistoa ja mallinnuksen tulokset ovat voimakkaasti riippuvaisia valituista lähtöarvoista, rajoitteista, ja funktiomuodoista. Kaikkiin malliin tehtyihin laskelmiin ja lähtöarvoihin liittyy epävarmuuksia, jotka voivat vääristää mallin tuottamia tuloksia. Yksityiskohtaisempi malli mahdollistaa kuitenkin ohjauskeinojen vaikutusten tarkemman havainnoimisen. Mallia voi hyödyntää kuormituksen vähentämiseen tähtäävien ohjauskeinojen vaikutusten arvioinnissa ja tarkemmassa kohdentamisessa sekä neuvonnan apuvälineenä. Ravinnekuormituksen syntyyn vaikuttavan laajan tietomäärän saamiseksi mukaan malliin ja lähtötietojen epävarmuuksien vähentämiseksi, tulisi mallien rakentamisessa hyödyntää yhä enemmän monialaista yhteistyötä. Erityisesti viljelijöiden ammattitaitoa tulisi hyödyntää enemmän.
  • Väisänen, Sari; Puustinen, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 23/2010
    Tämä vesienhoidon tutkimusohjelmaan sisältyvien kahden osahankkeen (SeMaTo ja KuVe) yhteinen loppuraportti on ensimmäinen, jossa on tarkasteltu maatalouden kuormitusta ja sen hallintaa laajempana kokonaisuutena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouden ympäristötoimenpiteiden kustannuksista ja tehokkuudesta valuma-aluetasolla on niukasti tietoa ja tuloksissa on suurta epävarmuutta. Luotettavuuden parantaminen vaatii mm. seurannan automatisointia pienillä valuma-alueilla, kuormitusmallien prosessikuvausten edelleen kehittämistä toimenpide- ja kasvilajitarkkuuteen saakka sekä tarkemman korkeusmalliaineiston käyttöä ja eloperäisten maiden huomioimista. Maatalouden ympäristötoimenpiteiden samanaikaisia kustannus- ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa lähtökohtana voi olla tilatason taloudellinen optimointi tai vaihtoehtoisesti ympäristötukijärjestelmä, joilla pyritään vastaamaan eri kysymyksiin. Tilatason kannattavuuteen ja ympäristötoimenpiteiden todellisiin kustannuksiin perustuva taloudellinen tarkastelu perimmiltään pyrkii avaamaan yhteiskunnallista ja kansantaloudellista näkökulmaa. Ympäristötukijärjestelmään perustuva taloudellinen tarkastelu taas pyrkii arvioimaan voimassa olevan poliittisesti hyväksytyn järjestelmän ympäristötehokkuutta ja osoittamaan järjestelmän kehittämistarpeita. Maatiloilla ympäristötoimenpiteitä koskevat valinnat perustuvat pitkälti tiloilla vallitsevaan tuotannolliseen infrastruktuuriin ja eri vaihtoehtojen kannattavuuteen. Ympäristötukijärjestelmä taas sisältää runsaasti vaihtoehtoehtoja, mutta heikon valinta- ja kohdentamismekanismin. Järjestelmän tulisi olla rakenteeltaan sellainen, että maatilojen valinnat täyttäisivät ympäristötavoitteet, vaikka tilatason valintapäätökset tehdäänkin taloudellisin perustein. Tämä on keskeinen ympäristötukijärjestelmän kehittämisessä huomioon otettava näkökulma.
  • Mussaari, Ismo (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 79
    Agricultute as a contributor to water pollution in Southwestern Finland.
  • Finer, Leena; Mattsson, Tuija; Joensuu, Samuli; Koivusalo, Harri; Lauren, Ari; Makkonen, Timo; Nieminen, Mika; Tattari, Sirkka; Ahti, Erkki; Kortelainen, Pirkko; Koskiaho, Jari; Leinonen, Antti; Nevalainen, Raimo; Piirainen, Sirpa; Saarelainen, Jouko; Sarkkola, Sakari; Vuollekoski, Martti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 10/2010
    Metsät vaikuttavat vesistöjen veden laatuun. Luonnontilaisilta metsä- ja suoalueilta vesistöihin kulkeutuvia ainevirtoja kutsutaan taustakuormaksi. Metsissä tehtävät toimenpiteet kuten päätehakkuut, maanmuokkaukset, lannoitukset ja ojitukset lisäävät vesistöihin tulevaa kuormitusta. Tässä julkaisussa esitellään metsätalousmaalta tulevaan luonnon taustakuormaan ja eri metsätaloustoimenpiteiden aiheuttamaan kuormituksen lisäykseen perustuva typpi-, fosfori- ja kiintoainekuormituksen laskentamenetelmä, KALLE. Laskentamenetelmän kuvauksen yhteydessä esitetään taustakuormitusluvut ja kivennäis- ja turvemaiden metsänuudistamisen ja lannoituksen sekä turvemaiden kunnostusojituksen ominaiskuormitusluvut. Ominaiskuormitusluvut on tuotettu olettaen, että vesiensuojelusta on huolehdittu uudistamishakkuiden yhteydessä jättämällä suojakaistoja vesistöjen varteen ja kunnostusojituksissa tekemällä laskeutusaltaita. Laskentamenetelmä ottaa huomioon toimenpiteiden pitkän vaikutusajan. KALLE-laskentamenetelmä on kehitetty valtakunnallisia, vesistöalueryhmittäisiä ja vesienhoitoalueittaisia laskelmia varten. Julkaisussa esitetään myös esimerkkilaskelmien tuloksia.
  • Kukkonen, Mina; Hassinen, Aki; Holopainen, Anna-Liisa; Hynynen, Juhani; Kekeäläinen, Jukka; Leppä, Markus; Niinioja, Riitta; Nykänen, Jukka; Viljanen, Markku; Luotonen, Hannu (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 8/2007
    Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa vuonna 2004 käynnistetyn ”Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen” – hankkeen tavoitteena oli selvittää 16 pohjoiskarjalaisen, hajakuormituksen rasittaman metsäjärven ekologista tilaa, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä arvioida järvien kunnostustarvetta. Ekologisen tilan arvio tehtiin kasviplanktonin, pohjaeläinten, vesikasvien ja/tai kalaston perusteella. Veden laadun kehitystä selvitettiin pohjasedimentin piilevien avulla. Vedenlaatuun vaikuttavina tekijöinä määritettiin valuma-alueen maankäyttö ja kuormitus sekä järven ominaispiirteet. Tulosten mukaan hankejärvistä suurin osa oli erinomaisessa tai vähintään hyvässä kunnossa, joskin järvien ekologisen tilan arvio saattoi eri biologisten luokittelutekijöiden välillä vaihdella huomattavastikin. Vuonna 2000 hyväksytty Euroopan unionin vesipuitedirektiivi (EU 2000) velvoittaa vesien hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen biologisesti ainutlaatuisen ja monimuotoisen vesiluonnon säilymisen edellytyksenä on vesiensuojelun huomioiminen valuma-alueella suunniteltaessa ja toteutettaessa maankäyttöön liittyviä toimenpiteitä. Oirehtivilla metsäjärvillä ja niiden valuma-alueilla tulisi myös kunnostustoimenpiteet aloittaa heti.