Browsing by Subject "hajautus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Airaksinen, Katariina (2008)
    Lokalisaatio tai paikallistuminen eli paikallisen päätösvallan lisääminen on yhteiskunnallisessa keskustelussa ajankohtainen, mutta täsmentymätön käsite. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää käsitteen "lokalisaatio" monia merkityksiä kehityskeskustelun kontekstissa ja osoittaa, että käsitteen avulla voidaan ajaa monenlaisia poliittisia päämääriä. Lähtökohtana on ajatus siitä, että lokalisaatio määrittyy lähes poikkeuksetta suhteessa globalisaatioon; tutkimusstrategiana on siksi analysoida molempien käsitteiden merkityksiä ja käyttöä. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, mitä merkityksiä käsitteet "globalisaatio" ja "lokalisaatio" saavat Maailmanpankin ja Meksikon zapatistiliikkeen puheessa sekä eritellään tapoja, joilla käsitteet kietoutuvat Maailmanpankin ja zapatistien agendoihin. Lisäksi selvitetään niitä retorisia legitimointistrategioita, joita toimijat käyttävät edistäessään agendojaan. Analyysia konkretisoidaan vertailemalla globalisaation ja lokalisaation merkityksiä ja käyttöä Maailmanpankin ja zapatistien Etelä-Meksikon tulevaisuutta koskevassa puheessa. Tutkimusaineistona käytetään Maailmanpankin ja zapatistien dokumentteja. Maailmanpankin osalta aineiston perustana on vuosituhannenvaihteen kehitysraportti "Entering the 21st Century" ja zapatistien osalta liikkeen kuusi julistusta Lacandonin viidakosta (Declaraciones de la Selva Lacandona). Tutkimusmenetelmänä on Reinhart Koselleckin ja Quentin Skinnerin käsitehistoriallisesta lähestymistavasta ammentava tekstien käsitteellis-retorinen luenta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii yleinen globalisaatiosta ja lokalisaatiosta käyty yhteiskunnallinen keskustelu. Analyysi tukee oletusta käsitteen "lokalisaatio" monista merkityksistä. Maailmanpankin teksteissä puhe paikallistumisesta täsmentyy ylhäältä alaspäin tapahtuvaksi vallan ja hallinnon desentralisaatioksi ja palveluntuotannon paikalliseksi järjestämiseksi. Zapatistien teksteissä paikallistuminen sen sijaan tarkoittaa kokonaisvaltaista alhaalta ylöspäin tapahtuvaa demokratisoitumista ja paikallisyhteisöjen demokraattista itsehallintaa. Maailmanpankin puheessa desentralisaatio hahmottuu keinona kehityksen tehokkuuden parantamiseksi; zapatistien puheessa paikallisyhteisöjen demokraattinen itsehallinta on itseisarvo. Normatiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna Maailmanpankin globalisaatio- ja lokalisaatioagendat eivät ole toisistaan erillisiä, vaan osa samaa taloudellisen tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen tähtäävää kehitysagendaa. Zapatistien paikallistumisagenda sen sijaan on kokonaisvaltainen normatiivinen vaihtoehto talouden globalisaatioon perustuvalle kehityspolitiikalle. Sekä Maailmanpankin että zapatistien puheessa paikallistuminen hahmottuu vastakohtana vallan sentralisaatiolle. Toimijoiden näkemykset siitä, kenellä vallan tulisi paikallistasolla olla, eroavat kuitenkin toisistaan: Maailmanpankki haluaa desentralisaation avulla lisätä ennen kaikkea osavaltioiden ja kunnallisten viranomaisten valtaa suhteessa keskushallintoon, zapatistit taas vaativat lisää valtaa paikallisille kulttuurisille yhteisöille. Maailmanpankki legitimoi agendaansa ennen kaikkea rakentamalla erilaisia globalisaatioon ja lokalisaatioon liittyviä odotushorisontteja, zapatistit taas sanovat paikallistumisessa olevan kyse luonnollisen asiaintilan palauttamisesta. Meksikon eteläisten osavaltioiden (paikalliset) ongelmat molemmat toimijat esittävät koko Meksikon tulevaisuuteen liittyvänä kysymyksenä.
  • Lehtonen, Heikki S.; Aakkula, Jyrki; Fronzek, Stefan; Helin, Janne; Hildén, Mikael; Huttunen, Suvi; Kaljonen, Minna; Niemi, Jyrki; Palosuo, Taru; Pirttioja, Nina; Rikkonen, Pasi; Varho, Vilja; Carter, Timothy R. (Springer Nature, 2021)
    Regional Environmental Change 21: 7
    Shared socioeconomic pathways (SSPs), developed at global scale, comprise narrative descriptions and quantifications of future world developments that are intended for climate change scenario analysis. However, their extension to national and regional scales can be challenging. Here, we present SSP narratives co-developed with stakeholders for the agriculture and food sector in Finland. These are derived from intensive discussions at a workshop attended by approximately 39 participants offering a range of sectoral perspectives. Using general background descriptions of the SSPs for Europe, facilitated discussions were held in parallel for each of four SSPs reflecting very different contexts for the development of the sector up to 2050 and beyond. Discussions focused on five themes from the perspectives of consumers, producers and policy-makers, included a joint final session and allowed for post-workshop feedback. Results reflect careful sector-based, national-level interpretations of the global SSPs from which we have constructed consensus narratives. Our results also show important critical remarks and minority viewpoints. Interesting features of the Finnish narratives compared to the global SSP narratives include greater emphasis on environmental quality; significant land abandonment in SSPs with reduced livestock production and increased plant-based diets; continued need for some farm subsidies across all SSPs and opportunities for diversifying domestic production under scenarios of restricted trade. Our results can contribute to the development of more detailed national long-term scenarios for food and agriculture that are both relevant for local stakeholders and researchers as well as being consistent with global scenarios being applied internationally.
  • Haapanen, Reija; Hujala, Teppo; Poso, Simo (Metsävarojen käytön laitos, 2008)
    Metsävarojen käytön laitoksen julkaisuja
  • Niemeläinen, Johannes (Helsingfors universitet, 2013)
    Suomen yksityisalojen työeläkejärjestelmä perustettiin 1960-luvulla hajautuksen periaatteelle. Työeläkejärjestelmän hajautus tarkoittaa, että työeläkkeiden toimeenpanoa hoitaa useita yksityisiä työeläkevakuutusyhtiöitä, eläkesäätiöitä ja -kassoja. Hajautuksen vastakohta on keskitetty työeläkejärjestelmä. Työeläkejärjestelmän hajautusta perusteltiin järjestelmää pystytettäessä muun muassa eläkerahastososialismin pelolla. Vuosikymmenten saatossa maailma ja työeläkejärjestelmä ovat muuttuneet. Niin ovat muuttuneet myös hajautuksen perusteina käytetyt argumentit. Vaikka historialliset hajautusta perustelevat argumentit ovat muuttaneet merkityksensä, järjestelmän hajautusta ei kyseenalaisteta. Hajautettu työeläkejärjestelmä on institutionaalinen polku, jota pitää polulla työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivinen institutionaalinen logiikka. Työeläkejärjestelmän hajautusta tukevat eri diskurssit, joita perustellaan argumenteilla kuten sijoitustoiminnan tehokkuus ja kilpailu. Hajautusta perustelevat argumentit ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana selvästi. Diskurssit eivät ole kuitenkaan muuttuneet vähemmän järjestelmää tukeviksi, vaan uusilla argumenteilla ja niiden taustalla olevilla uskomuksilla pidetään yllä työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivista institutionaalista logiikkaa. Hajautuksen institutionaalinen logiikka on muuttunut, kun sen taustalla olevat diskurssit, argumentit ja uskomukset ovat muuttuneet. Muutos on kuitenkin ollut dynaamisen, endogeenisen prosessin tulos. Keskeisessä osassa muutoksessa ovat olleet järjestelmän sisäpiiriläiset, politiikan muodostajat. Heidän kommunikaatioprosessissaan luodaan ja uusitaan työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivista institutionaalista logiikkaa. Tutkimuskirjallisuudessa ja julkisuudessa on esitetty myös työeläkejärjestelmän hajautusta vastustavia argumentteja ja perusteluja. Ne eivät ole kuitenkaan heiluttaneet hajautuksen institutionaalista logiikkaa. Työeläkejärjestelmän sisäpiiriläisten eli politiikan muodostajien haastatteluissa kuva työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivisen institutionaalisen logiikan vahvuudesta varmistui. Politiikan muodostajat tuottivat hajautusta tukevaa diskurssia haastatteluissa uudelleen. Työeläkejärjestelmän hajautuksen logiikka ei ole murtumassa. Huolimatta logiikan sisällä tapahtuneesta muutoksesta ei hajautettu työeläkejärjestelmä ole suistumassa institutionaaliselta polultaan. Hajautusta pitävät yllä erilaiset diskurssit. Argumentit ja uskomukset diskurssien taustalla ovat vaihtuneet ja uusia diskursseja on syntynyt, eikä ole käynyt niin, että merkittävää vastadiskurssia olisi syntynyt. Karrikoidusti voidaan jopa sanoa, että hajautuksen institutionaalista logiikka pidetään aktiivisesti yllä myös lainsäädännön avulla, kun eläkeyhtiöiden välisiä kilpailunesteitä on poistettu. Vaikka työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivinen institutionaalinen logiikka ei ole murtumassa, tapahtuu siinä dynaamista, endogeenista muutosta. Lisäksi on kehittymässä vastadiskurssi hajautuksen institutionaalista logiikkaa tukeville diskursseille. Työeläkejärjestelmän legitimiteetti työnantajien keskuudessa on rapistumassa, mikä voi johtaa siihen, että hajautettu työeläkejärjestelmä syöksyy institutionaaliselta polultaan.
  • Li, Zhengfei; Heino, Jani; Chen, Xiao; Liu, Zhenyuan; Meng, Xingliang; Jiang, Xiaoming; Ge, Yihao; Chen, Juanjuan; Xie, Zhicai (Elsevier Science Ireland, 2021)
    Ecological Indicators 121: 107188
    Metacommunity ecology highlights the importance of integrating simultaneously environmental filtering and spatial processes, such as mass effects and dispersal limitation, into investigation of community assembly. However, few studies to date have tried to examine mass effects and dispersal limitation as independent ecological mechanisms along with environmental filtering in shaping biological communities in river networks. We examined the relative importance of three factor groups, i.e., environmental variables, within-river spatial factors (indicative of mass effects) and basin identity (referring to dispersal limitation) on a macroinvertebrate metacommunity and nine trait-based deconstructed sub-metacommunities from seven subtropical rivers. We applied redundancy analysis and variance partitioning to reveal the pure and shared effects of the three groups of factors on community variation. Environmental filtering, mass effects and dispersal limitation were all significant mechanisms affecting variation in macroinvertebrate communities, but their relative importance depended on biological traits. Environmental filtering explained more of the variation in the whole metacommunity, tolerant taxa and macroinvertebrate groups with weak dispersal ability (i.e., aquatic dispersal, aerial passive dispersal and large body size). In contrast, mass effects accounted for more variation in the communities of intolerant taxa and macroinvertebrate groups with strong dispersal ability (i.e., aerial active dispersal mode and medium body size). Dispersal limitation was more influential for sub-communities of moderately tolerant taxa and large-sized taxa. Our study highlights that simultaneously accounting for different spatial processes and using a trait-based approach are essential to improve our understanding of community assembly in river networks.