Browsing by Subject "hajoaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Turunen, Jarno; Muotka, Timo; Aroviita, Jukka (Springer Link, 2020)
    Hydrobiologia 847 2
    Forestry-related land use can cause increasing instream sedimentation, burying and eradicating stream bryophytes, with severe ecological consequences. However, there is limited understanding of the relative roles and overall importance of the two frequently co-occurring stressors, increased fine sediments and loss of bryophytes, to stream biodiversity and ecosystem functions. By using random forest modeling and partial dependence functions, we studied the relative importance of stream bryophytes and fine sediments to multiple biological endpoints (leaf-decaying fungi, diatom, bryophyte, and benthic macroinvertebrate communities; leaf decomposition) using field survey data from headwater streams. Stream bryophyte abundance and richness were negatively related to fine sediment cover, highlighting the detrimental effect of sedimentation on bryophytes. However, bryophyte abundance was consistently more important a determinant of variation in community composition than was fine sediment cover. Leaf decomposition was influenced by shredder abundance, water temperature and, to a lesser degree, stream size. Our results suggest that the loss of stream bryophytes due to increasing sedimentation, rather than fine sediments per se, seems to be the key factor affecting multiple biological responses. Enhancing the re-establishment of bryophyte stands could partly compensate for the negative impacts of sedimentation on bryophytes and, consequently, on several other components of boreal stream ecosystems.
  • Haukioja, Heli (Helsingfors universitet, 2003)
    Kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan ionoforisista kokkidiostaateista saatavilla olevaan tietoon, etenkin niiden farmakokinetiikkaan, hajoamiseen ympäristössä ja ympäristövaikutuksiin. Lisäksi työn kirjallisuusosuudessa selvitetään ionoforisten kokkidiostaattien rakennetta, kokkidiostaattien käyttöä rehuissa ja käyttöön hyväksymistä Suomessa. Broilertalouden rakennetta Suomessa ja erilaisia broilerinlannan käsittelymenetelmiä käsitellään myös lyhyesti. Tutkimusosuuden tarkoitus oli selvittää kvantitatiivisesti Suomessa broilereiden ruokinnassa käytettävien kokkidiostaattien, narasiinin ja salinomysiinin, erittymismääriä lantaan ja niiden hajoamisnopeutta eri lannankäsittelyprosesseissa. Tutkimuksessa kerättiin näytteitä kuivikelannasta lintujen teurastuspäivänä sekä aumavarastoinnin, kompostoinnin ja teollisen kuivauskäsittelyn aikana. Lantanäytteistä tutkittiin narasiinin tai salinomysiinin pitoisuuden lisäksi kuiva-ainepitoisuus ja kokonaistyppipitoisuus. Kokkidiostattianalyysit suoritettiin Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen laboratoriossa, kuiva-aineanalyysit Biolan Oy:n sisäisessä laboratoriossa ja typpimääritykset Viljavuuspalvelun laboratoriossa. Narasiinin määrä lannassa oli 135 tai 145 g/15000 broilerin lantaerä. Kompostointikäsittelyssä narasiinin määrä väheni 87 vrk aikana 4,1%:iin, samanpituisessa aumavarastoinnissa 59,3%:iin ja 20 minuutin kuivauksessa 78,5%:iin. Salinomysiinin määrä lannassa oli alkuhetkellä 86 grammaa. Kompostoinnin jälkeen lannassa oli salinomysiiniä jäljellä 10,5%, aumasäilytyksen jälkeen 69,8% ja kuivauksen jälkeen 48,8%. 15000 broilerin erä saa rehun mukana noin 2650 grammaa kokkidiostaattia. Lannan kokonaiskuiva-aineen ja kokonaistypen määrää mitattiin sekä kompostoinnin että aumavarastoinnin aikana. Kuiva-ainepitoisuus väheni kakissa prosesseissa. Väheneminen oli voimakkaampaa kompostoinnin aikana (27-28 %) kuin aumassa (3-4 %). Kokonaistypen määrä väheni kompostoinnin aikana n. 26-35 %. Aumavarastoinnin aikana kokonaistypen määrä sen sijaan lisääntyi n. 5-10 %. Typen määrää jo ennestään erittäin typpipitoisessa lannassa aumavarastoinnin aikana lisäävät ilmeisesti ilmakehän typpeä sitovat mikrobit. Kompostointi oli selvästi tehokkaampi tapa hajottaa kokkidiostaatteja lannassa kuin aumavarastointi. Molempien käsittelyjen pituus oli 87 vuorokautta. Myös 20 minuutin kestävällä teollisella kuivauksella ja rakeistuksella saatiin kokkidiostaatien määrät vähenemään (jäljellä 21-51 %). Kaikkien käsittelyjen jälkeen lannassa oli vielä mitattavissa olevia pitoisuuksia narasiinia ja salinomysiininatriumia. Kokkidiostaattien hajoamisesta lannassa ja ympäristössä tarvittaisiin lisää tietoa. Tutkimuksessa käytetty menetelmä ionoforisten kokkidiostaattien määrittämiseksi broilerin lannasta on käyttökelpoinen tarkoitukseen. Tämän tutkimuksen perusteella ionoforiset kokkidiostaatit hajoavat melko tehokkaasti nykyisin eniten käytetyssä aumauksessa – n. 2-3 % jäljellä 3 kuukauden kuluttua. Maaperän eliöille ja ihmisille turvallista kokkidiostaattipitoisuutta on kuitenkin vaikea arvioida ekosysteemin monimutkaisuuden ja käytettävissä olevan tiedon niukkuuden vuoksi.
  • Silvola, Jouko; Välijoki, Jukka; Aaltonen, Heikki (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
    At sites in SE Finland, hourly respiration varied mainly in the range 100-500 mg CO2/msuperscript 2 with changes following those in soil surface temp. with a time lag of 3 h. After groundwater table was reduced by about 0.5 m, respiration increased 2.5-fold (resulting in a rate of peat decomposition considerably in excess of the rate of production of new organic matter in the peat). Application of fast-dissolving PK or urea rapidly increased soil respiration at the site poorest in nutrients. Ash gave the greatest steady increase. At sites rich in nutrients, fertilizer treatment reduced soil respiration for 1-2 yr. Treatment with micronutrients caused an intial reduction in respiration followed by a pronounced increase.
  • Kerminen, S.; Häkkilä, K.; Tulkki, P.; Haapala, K. (Vesihallitus, 1971)
    Vesihallitus. Tiedotus 9
    English summary: Toxicity and biodegradability of emulsifiers in Finnish watercources
  • Lähde, Erkki (Suomen metsätieteellinen seura, 1966)
  • Salminen, Jani (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2010
  • Purra, Kirsi (University of Helsinki, 1992)
  • Antila, Anne (University of Helsinki, 1992)