Browsing by Subject "hakemukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Rättö, Hanna; Blomgren, Jenni; Salminen, Anna-Liisa (Kela, 2020)
    Työpapereita
    Tässä selvityksessä tarkastellaan Kelan kuntoutuksen ratkaisuja sekä niiden hylkäysosuutta vuodet 2005–2017 kattavaan rekisteriaineistoon perustuen. Kuntoutusta tarkastellaan kuntoutusmuodon lakiperusteen mukaan jaoteltuna ammatilliseen, lääkinnälliseen ja harkinnanvaraiseen kuntoutukseen sekä vuodesta 2011 alkaen kuntoutuspsykoterapiaan. Tulkinnoissa otetaan huomioon muun muassa lakimuutokset, jotka ovat vaikuttaneet Kelan järjestämisvastuulla olevaan kuntoutukseen. Selvityksen tarkoituksena on kuvailla Kelan järjestämän kuntoutuksen ratkaisujen hylkäysosuuksien pidemmän aikavälin kehitystä, sillä Kelan järjestämisvastuulla olevan kuntoutuksen muutosten takia hylkäysosuuksia on hankalaa suoraan verrata eri vuosien välillä. Eri kuntoutusmuotoihin liittyvien ratkaisujen hylkäysosuudet ovat vuosina 2002–2017 vaihdelleet melko paljon. Kuntoutusmuotojen välillä hylkäysosuuksien keskinäinen suuruusjärjestys on kuitenkin pysynyt samana koko tarkastelujakson ajan. Kun osuuksia tarkastellaan eri lakiperusteisissa kuntoutusmuodoissa sukupuolen, iän tai kuntoutuspalvelun hakijan asuinpaikan mukaan nähdään, että hylkäysosuuksissa on ollut tarkasteltujen tekijöiden suhteen vuosittain vaihtelua myös kuntoutusmuotojen sisällä. Kuntouksen järjestämiseen vaikuttavilla lakimuutoksilla on myös ollut vaikutusta hylkäysosuuksiin. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin usein olleet väliaikaisia. Selvityksen perusteella Kelan järjestämän kuntoutuksen hylkäysosuuksissa on vaihtelua toisaalta lakiperusteiden välillä ja toisaalta lakiperusteiden sisällä, kun hylkäysosuuksia tarkastellaan eri tekijöiden suhteen jaoteltuna. Erojen taustalla oleviin syihin tarkemmin perehtyminen olisi jatkossa tarpeen, jotta kuntoutusjärjestelmää voitaisiin kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
  • Miettinen, Sari; Koskinen, Raija; Mäki, Sari; Mäntyneva, Päivi; Valkama, Katja (Kela, 2019)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Kela kokeili kolmea uudenlaista kuntoutukseen hakemisen tapaa yhdeksässä valtakunnallisen OTE-kärkihankkeen kokeiluhankkeessa. Uusia toimintatapoja olivat suorapäätös, suullinen hakeminen ja hakeminen ilman diagnoosia. Uusilla hakemisen tavoilla pyrittiin siihen, että kuntoutukseen olisi mahdollista päästä nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Asiakkaan kuntoutuspolulla kokeilut sijoittuivat vaiheeseen, jossa tunnistetaan asiakkaan tarve kuntoutukseen ja tehdään kuntoutuspäätös. Kelan kokeiluja arvioitiin erillisellä OTE-hankkeen tutkimuksella. Tutkimuksen toteutti Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijaryhmä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, kuinka hyvin uusien kuntoutukseen hakemisen mallien myötä mahdollistuu nopea kuntoutukseen pääsy ja matala kynnys. Näitä tarkasteltiin Kelan toimihenkilöiden (etuuskäsittelijät ja asiantuntijalääkäri) sekä alueellisten kokeiluhankkeiden toimijoiden (yhteistyötahot) näkökulmista. Tutkimuksen aineisto muodostui kokeilujen aikana Kelan etuuskäsittelijöiden täyttämistä tiedonkeruulomakkeista sekä Kelan etuuskäsittelijöiden ja yhteistyötahojen fokusryhmähaastatteluista ja yhdestä yksilöhaastattelusta. Strukturoiduista tiedonkeruulomakkeista saatua tietoa käytettiin kuvailevana aineistona. Fokusryhmähaastatteluista syntynyt aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla ja tarvittaessa analyysia syvennettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimus toteutui suunnitellun aikataulun mukaisesti ja tutkimuksessa saavutettiin sille asetetut tavoitteet. Tutkimuksen rajoituksena on, että kokeilut eivät saavuttaneet arvioitua volyymiä asiakasmäärissä ja kaikki kokeiluihin osallistuneet tahot eivät osallistuneet haastatteluihin. Tulokset osoittivat, että uusien kuntoutukseen hakemisen mallien myötä asiakkaan kuntoutuspolku nopeutuu osittain. Esimerkiksi suorapäätös mallissa kuntoutuskurssi ei välttämättä käynnisty aiempaa nopeammin, vaikka prosessin alkupää nopeutuisi. Myös uudenlaiset asiakasryhmät edellyttävät uudenlaisia työ- ja toimintamalleja. Mallien myötä mahdollistuu kuntoutukseen hakemisen matala kynnys, koska esimerkiksi tarpeen tunnistaminen tapahtuu niissä paikoissa, jotka ovat osa ihmisten arkea (mm. oppilaitokset). Tarpeen tunnistamisen mahdollistuminen edellyttää kuitenkin usean asian ratkaisemista, kuten riittävät toimintamallit, osaaminen ja resurssit.
  • Airola, Hannu (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 35/2008
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, (1) millaisia asemakaavojen ja ympäristölupahakemusten meluselvitysten tulisi olla, (2) millaisia ne ovat verrattuna em. ”ideaalimalliin” ja (3) mitä voisi tehdä niiden parantamiseksi. Koska selvityksissä verrataan todettuja melutasoja nykyisiin ohjearvoihin, tutkittiin lisäksi erikseen, (4) tulisiko ohjearvoja ja niiden soveltamisohjeita kehittää. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta eri arviontikriteeristöä ympäristövaikutusselvityksille, 37 asemakaavan ja 23 ympäristölupahakemuksen meluselvitystä sekä meluntorjunnan ammattilaisille suunnatun kyselyn tuloksia nykyisten ohjearvojen riittävyydestä. Arviointikriteeristöaineistosta luotiin sisällön analyysin avulla kymmenen kohdan laadunarviointikehikko meluselvityksille. Hyvän meluselvityksen tulisi täyttää hyvin tämän ”ideaalimallin” vaatimukset (vastaus 1. tutkimuskysymykseen). Meluselvitysaineisto analysoitiin laadunarviointikehikon avulla. Kolmannes selvityksestä oli hyviä ja kolmannes tyydyttäviä. Viimeinen kolmannes luokiteltiin hylättäviksi eli niin puutteellisiksi, että lisäselvitysten tai täydennystietojen pyytäminen olisi tarpeen ennen, kuin kaava- tai ympäristölupaprosessia voisi tältä osin jatkaa (vastaus 2. kysymykseen). Meluntorjunnan ammattilaisille suunnatun kyselyn tulosten perusteella laadittiin esitys nykyisten ohjearvojen ja niiden soveltamisohjeiden täydentämisestä (vastaus 4. kysymykseen). Laadunarviointikehikon vaatimusten, meluselvitysaineiston niin huonojen kuin hyvienkin käytännön esimerkkien ja ohjearvojen täydennysehdotuksen perusteella laadittiin suositus, malli siitä, mitä hyvän asemakaavan tai ympäristölupahakemuksen meluselvityksen tulee sisältää (vastaus 3. kysymykseen). Mallit hyvälle meluselvitykselle tulisi ottaa laajasti käyttöön ja täydentää kokemuksen kertyessä entistä paremmaksi. Esitys nykyisten ohjearvojen ja niiden soveltamisehtojen täydentämisestä sopii pohjatiedoksi kehitettäessä niitä valtioneuvoston periaatepäätöksen meluntorjunnasta edellyttämällä tavalla.
  • Mattila, H (Kela, 2017)
    Työpapereita 128
    Kelalla on suuri asiakaskunta. Suomen yli 14-vuotiaasta väestöstä 26 prosenttia asioi Kelan toimistossa tai puhelinpalvelussa tai toimitti Kelaan jonkin asiakirjan huhti–kesäkuussa 2017. Vaikka 70 prosenttia asiakkaista hoitaakin kaikki Kela-asiansa täysin itsepalveluna verkossa tai postin välityksellä, myös toimistoissa ja puhelinpalvelussa asioidaan edelleen paljon. Asiakkaat käyvät toimistoissa erityisesti asiointiprosessin alkuvaiheessa saadakseen neuvontaa ja jättääkseen hakemuksen. Puhelinpalvelua käytetään neuvonnan lisäksi asiointiprosessin myöhemmissä vaiheissa, kun halutaan tiedustella käsittelyssä olevan hakemuksen tilannetta tai saatua päätöstä koskevia asioita. Etuushakemusten käsittelyn ruuhkautuminen heijastuu puhelinpalveluun. Loppukeväästä 2017 asiakkaiden puheluista viidennes oli sellaisia, joissa yksinomaan tiedusteltiin vireillä olevan hakemuksen tilannetta tai pyydettiin kiirehtimään hakemuksen käsittelyä. Suuri osa asiakkaiden yhteydenotoista koskee perustoimeentulotukea, työttömyysturvaa tai yleistä asumistukea. 38 prosenttia perustoimeentulotukea toukokuussa 2017 hakeneista asiakkaista oli yhteydessä Kelan toimistoon tai puhelinpalveluun. Muihin Kelan etuuksiin verrattuna perustoimeentulotuessa tarvitaan paljon neuvontaa. Etuutta haettaessa asiat eivät läheskään aina tule kerralla kuntoon, vaan hakemusta täytyy matkan varrella täydentää. Moni perustoimeentulotuen saaja haluaa päätöksen saatuaan myös esittää kysymyksiä päätöksen sisällöstä.
  • Mattila, Hannu (Kela, 2019)
    Työpapereita
    Perustoimeentulotukea hakevat henkilöt jakautuvat asioinnin suhteen kahteen suureen ryhmään. Hieman yli puolet asiakkaista hakee tukea täysin omin avuin ilman mitään kontaktia Kelan asiakaspalveluun. Hieman alle puolella perustoimeentulotukea hakevista asiakkaista asioinnin koko kaareen sisältyy hakemuksen toimittamisen lisäksi jokin muukin kontakti Kelaan. Useimmiten kyse on neuvonnasta, vireillä olevan hakemuksen täydentämisestä tai käsittelyssä olevaa hakemusta koskevasta tiedustelusta. Neuvonnassa ja hakemuksen käsittelyä koskevissa tiedusteluissa yhteydenottaja on yleensä asiakas, hakemuksen täydentämisasioissa yhteydenotto voi tulla Kelastakin. Suurin osa toimeentulotukiasioista selvitetään soittamalla Yhteyskeskukseen tai käymällä palvelupisteissä. Joka kymmenennessä perustoimeentulotukihakemuksessa tuen hakemista koskevia asioita selvitetään verkkoasiointipalvelussa lähetettävillä viesteillä. Asiointitarve ei juurikaan ole yhteydessä asiakkuushistoriaan: perustoimeentulotuen hakemiseen liittyvien asioiden selvittelytarvetta on samassa määrin uusilla tuen hakijoilla ja tukea jo ennen hakeneilla. Kolmella neljäsaosalla yhteyttä ottavista asiakkaista yhteydenottoja on kolmen viikon aikana yksi tai kaksi, neljäsosalle kontakteja kertyy tätä enemmän.
  • Heino, Pekka; Mäkinen, Jenna; Seppänen-Järvelä, Riitta (Kela, 2020)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tässä rekisteritutkimuksessa selvitettiin vuoden 2016 alussa voimaan tulleen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutoksen (L 145/2015) vaikutuksia Kelan järjestämisvastuulla olevan lääkinnällisen kuntoutuksen kohdentumiseen. Lainmuutoksen yhteydessä poistettiin kuntoutuksen kytkös tasoltaan vähintään korotettuun vammaisetuuteen ja hakijan toimintakykyä alettiin arvioida laaja-alaisesti ICF-luokituksen mukaiset osa-alueet huomioiden. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, jossa aineistoon (n = 42 480) poimittiin vuosina 2014, 2016 ja 2017 vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tai vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta hakeneet henkilöt. Hakemustietoihin liitettiin hakemusvuoden maksutiedot vammaisetuuksista sekä väestörekisteristä saatuja demografisia taustatietoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin lainmuutoksen vaikutuksia myönteisten ja hylkäävien päätösten määrään, hylkäysperusteisiin sekä päätösten kohdentumiseen. Hakemusten määrä kasvoi vuodesta 2014. Myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneiden määrä nousi, mutta samalla hylättiin aiempaa enemmän erityisesti terapioihin liittyviä ohjauskäyntejä ja laitosmuotoista kuntoutusta. Myönteisiä kuntoutuspäätöksiä annettiin vammaisetuuden perusosan perusteella tai ilman vammaisetuutta noin 4 000 kuntoutujalle vuonna 2016 ja noin 8 000 kuntoutujalle vuonna 2017. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt -ryhmään kuuluvien diagnoosien määrä nousi vuoteen 2014 verrattuna myönteisen päätöksen saajilla, ja yli puolella hakijoista oli kyseiseen sairauspääryhmään kuuluva diagnoosi. Erityisesti sellaisten lasten ja nuorten, joilla on laaja-alaiset kehityshäiriöt -ryhmään kuuluva diagnoosi, osuus kasvoi sekä hakijoiden että myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneiden joukossa. Vaikka Kelan järjestämisvastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta saa nyt vammaisetuudesta riippumatta, on korotettu tai ylin vammaisetuus edelleen vahvasti yhteydessä myönteiseen kuntoutuspäätökseen.
  • Mäkinen, Jenna; Seppänen-Järvelä, Riitta (Kela, 2019)
    Työpapereita
    Tämä tutkimus on osa Kelan vaativan kuntoutuksen lainmuutoksen toimeenpanoa koskevaa tutkimuskokonaisuutta. Tässä raportoitava kyselyaineistoon perustuva tutkimus kohdistui siihen, millaisia seuraamuksia kuntoutuksen myöntöedellytysten muuttumisella on ollut kuntoutushakemusten ratkaisutyöhön: miten laaja-alaista toimintakyvyn arviointia tehdään asiakkaan kuntoutustarvetta sekä suoritus-ja osallistumisrajoitetta määriteltäessä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ammatillista harkintaa lainmuutoksen toimeenpanossa. Sähköisen kyselyn kohderyhmä oli kaikki Kelassa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ratkaisu- tai arviointityötä keväällä 2018 tehneet etuuskäsittelijät ja asiantuntijalääkärit. Perusjoukkoon (n = 224) kuului 155 etuuskäsittelijää ja 68 asiantuntijalääkäriä. Vastausprosentti oli 58 ja vastaajia oli yhteensä 130. Aineisto analysoitiin R 3.4.4 -ohjelmistolla ja SPSS 25 -tilasto-ohjelmistolla. Avovastaukset analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä. Valtaosa vastaajista arvioi lainmuutoksen vaikutuksia positiivisesti tai neutraalisti. Lakiuudistuksen nähtiin parantaneen asiakkaiden etua esimerkiksi kuntoutuksen oikea-aikaisuuden näkökulmasta. Etuuskäsittelijöiden ja asiantuntijalääkäreiden välillä ei ollut havaittavissa ero- ja suhtautumisessa lisääntynyttä harkintaa tuoneeseen lainmuutokseen. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneet etuuskäsittelijät kokivat laaja-alaisen arvioinnin keskimäärin helpommaksi kuin etuuskäsittelijät, joilla oli opistotason koulutus muilta aloilta. Samoin asiantuntijalääkärit keskimäärin ilmoittivat arvioinnin olevan helpompaa etuuskäsittelijöihin verrattuna. Tutkimuksen perusteella vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hakijoista saatavilla oleva tieto ei vielä kaikilta osin ole sellaista, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukisi uuden lain mukaisesti tehtävää, kokonaisvaltaiseen arvioon pohjautuvaa harkintaa. Kuntoutujan yksilö- ja ympäristötekijöistä välittyi päätöksentekoon huomattavasti heikommin yksilöllisen tilanteen huomioimisessa tarvittavia tietoja.
  • Rauramo, Eva (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisia kokemuksia vammaisten lasten vanhemmilla on sosiaaliturvaan sisältyvien tukien hakemisesta. Aineistosta on nostettu niitä teemoja, jotka vanhemmat ovat kokeneet merkityksellisiksi tukien hakemisessa ja hahmoteltu näistä teemoista kuvaa siitä, minkälaisena ilmiönä tukien hakeminen vammaisen lapsen vanhemmalle näyttäytyy. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat tukien hakeminen ja tukien hakijan toimijuus. Tukien hakeminen on toimintaa, jonka tavoitteena on vammaiselle lapselle tarpeellisten tukien saaminen. Tuilla tarkoitetaan kaikkia niitä sosiaaliturvaan sisältyvien tukien muotoja, kuten etuuksia, tukia ja palveluita, joita vammaiselle lapselle voi yhteiskunnassa hakea. Tutkimuksessa on haastateltu kuutta vammaisen lapsen vanhempaa avoimen haastattelun keinoin. Haastateltavaksi pyydettiin sellaisten vammaisten lasten vanhempia, joiden lapselle oli haettu vähintään kolmea eri tukea. Haastattelut suoritettiin syksyllä 2015. Tutkielman toimintaympäristönä on vammaisen lapsen sosiaaliturvajärjestelmä. Saatu aineisto on analysoitu tutkimuksen tavoitteisiin sovelletulla aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Vammaisten lasten vanhempien kokemuksista nousseita keskeisiä teemoja tukien hakemisessa ovat hakemuksen konkreettiseen tekemiseen liittyvät vaikeudet, sosiaaliturvan kentän monimutkaisuus ja pirstaleisuus sekä vanhemman ja sosiaaliturvajärjestelmän toimijoiden välinen luottamuspula. Hakemuksen konkreettisessa tekemisessä keskeiseksi teemaksi nousi kokemus siitä, että hakemukset tulee osata tehdä ”oikein”. Esimerkiksi hakemuksen tekstin tulee olla tiettyjen kriteerien mukaan kirjoitettu. Vaadetta tehdä hakemukset ”oikein” voi pitää yhtenä seurauksena järjestelmän monimutkaisuudesta ja pirstaleisuudesta ja myös siitä, että hakijan ja järjestelmän välinen luottamus koetaan heikoksi. Konkreettinen seuraus järjestelmän monimutkaisuudesta ja pirstaleisuudesta on se, että tietoa tuista on vaikea löytää. Vanhemmat toivoivat henkilökohtaista ohjausta tuekseen, jota he selviäisivät vammaisen lapsen sosiaaliturvajärjestelmän parissa toimimisesta. Tukien ”oikein” hakeminen on tekniikan kaltainen taito, joka vaatii osaamista. Osaaminen edellyttää, että vanhempi osaa hahmottaa sosiaaliturvajärjestelmän kenttää riittävästi, jotta hän osaa löytää tarvitsemaansa tietoa sieltä ja tietää mitä tukia hän voi lapselleen hakea. Heidän tulee myös osata kirjoittaa hakemukseen tuen myöntämiskriteereihin suhteessa olevaa tekstiä ja tietää mitä hakemuksessa on hyvä kirjoittaa lapsesta ja mitä ei. Vanhemmat kertoivat ehdotuksiaan, miten tukien hakujärjestelmää tulisi kehittää. Keskeiset vanhempien ehdotukset voi kiteyttää lyhyesti toiveeksi avoimuuteen perustuvasta yhden luukun toiminnasta. Vanhemmat toivoivat, että tietoa ja tukea saisi ”yhdeltä luukulta” ja että hakemukset voisi tehdä keskitetymmin, vaikkapa sähköisellä hakemuksella. Yhden luukun tietoa ja tukea toivottiin henkilökohtaiselta tukihenkilöltä, jonka tehtävänkuvaan kuuluisi tukikokonaisuuden hahmottaminen yli instituutiorajojen, tuista ajanmukainen, avoin ja aloitteellinen tiedottamien sekä tarvittaessa hakemusten tekemisessä auttaminen. Tukihenkilön vastuulle kuuluisi myös tukikokonaisuuden koordinointi. Palveluohjaus, pienin vammaisen lapsen perheen tilanteeseen soveltuvin painotuksin, voisi olla tähän tarpeeseen vastaus.
  • Mattila, Hannu (Kela, 2018)
    Työpapereita 135
    Kelan asiakkaat hoitavat asioitaan yhä enemmän verkossa. Verkkoasiointi on lisääntynyt tasaisesti 2010-luvulla. Vuonna 2017 kela.fi-käyntien ja asiointipalveluun tehtyjen kirjautumisten määrä lisääntyi vielä hyppäyksenomaisesti aivan uudelle tasolle. Noin viidennes kaikista Kelan asiakkaista hoitaa asioitaan vain verkossa, 20–30 prosenttia yhdistää verkkoasiointiin muita asiointitapoja. Etuuksien hakeminen verkossa on erityisen suosittua perhe- ja opintoetuusasiakkaiden joukossa. Asiakkaat ovat melko tyytyväisiä Kelan verkkopalveluihin – sekä avoimeen kela.fi:hin että kirjautumista vaativaan asiointipalveluun. Asiakkaiden toiveet palvelujen kehittämisestä koskevat muun muassa tiedon löytymistä. Itselle olennainen tieto voi toisinaan hukkua suureen tietomäärään. Osa asiakkaista toivoo, että lomakkeiden täyttäminen asiointipalvelussa olisi nykyistä vaivattomampaa. Asiakastyytyväisyystutkimusten tulosten luotettavuutta heikentää se, että verkossa tehtävien kyselyjen vastausosuudet jäävät usein alhaisiksi, jolloin vastaajien mielipiteet eivät välttämättä edusta kattavasti koko asiakaskunnan näkemyksiä. On myös mahdollista, että verkkopalvelua koskeviin mielipiteisiin sekoittuu yleisempiäkin näkemyksiä organisaatiosta ja sen toiminnasta.
  • Myrén, Kati (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 32/2006
    Tyypillinen arava- ja korkotukivuokra-asunnonhakija pääkaupunkiseudulla on alle 35-vuotias yksinasuva ja yksin asuntoa hakeva. Kaupunkien vuokra-asuntoa hakevan tulot ovat pienemmät kuin yleishyödyllisiltä tahoilta asuntoa hakevan tulot. Haettava asunto on yleisimmin yksiö tai kaksio. Helsingistä asuntoa hakeva esittää usein myös aluetoiveen ja se on usein kantakaupunki. Tämän päivän asunnonhakijalle on tyypillistä, että hänellä on mahdollisuus odottaa sellaista asuntoa, joka vastaa mahdollisimman hyvin asunnolle asetettuja vaatimuksia. Asukasvalinta onkin muuttunut asunnon jaosta asunnon markkinoinniksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakijarakennetta pääkaupunkiseudulla syys-marraskuussa 2005 kerätyn poikkileikkausaineiston perusteella. Tutkimuksen kohteena ovat pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin, Espoon ja Vantaan, sekä yleishyödyllisistä yhteisöistä VVO-yhtymä Oyj:n ja Sato-yhtymä Oyj:n em. kunnissa omistamien arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakijat. Tutkimuksella selvitetään, minkälaiset ruokakunnat pääkaupunkiseudulla hakevat arava- ja korkotukivuokra-asuntoa ja mistä syystä, miltä alueilta asuntoa haetaan, minkälaisia toiveita asunnon ja asumisalueen suhteen esitetään. Hakijaruokakuntia tarkastellaan niiden koon, perhetyypin, tulojen, varallisuuden, asunnontarpeen syyn ja tarjotusta asunnosta kieltäytymisen suhteen. Haettua asuntoa tarkastellaan sen huoneluvun, talotyypin, lisävarustetoiveiden ja sijainnin suhteen.
  • Attila, Mikko; Huotari, Essi; Lardot, Sofia (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2020
    Valtion ympäristölupaviranomainen (eli neljä aluehallintovirastoa) antoi vuonna 2018 yhteensä 619 ja vuonna 2019 yhteensä 629 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa annettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia annettiin eläinsuojille, jätteiden käsittelylle sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat noin 60 % kaikista annetuista luvista. Lupia annettiin runsaasti myös energian tuotantoon, malmien ja mineraalien kaivamiseen ja tuotantoon sekä jätevedenpuhdistamoille. Ympäristölupahakemusten keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2018 oli 15,1 kuukautta ja vuonna 2019 13,2 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin lukumääräisesti eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus jätettiin vuonna 2018 viidesosasta ja vuonna 2019 runsaasta kymmenenosasta lupapäätöksiä. Turvetuotannon ohella eniten valitettiin jätteiden käsittelyn luvista.
  • Miettinen, Sari; Välimaa, Outi; Mäntyneva, Päivi; Kaisvuo, Terhi; Hakala, Paula; Mäki, Sari (Kela, 2019)
    Työpapereita
    Kela käynnisti NEET-nuorten kuntoutuksen kehittämisen projektin vuosille 2018–2019, jonka tarkoituksena on ollut kehittää koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten palveluita ja valmistella ammatillisen kuntoutuksen lainmuutosta (astui voimaan 1.1.2019). Projektin myötä nuorille on tarjottu Kelan ammatillista kuntoutusselvitystä kevyemmin perustein ja käynnistetty uusi valmentava kuntoutuspalvelu (NUOTTI-valmennus). Osana projektia Hämeen ammattikorkeakoulussa toteutettiin tutkimus, jonka avulla arvioitiin NUOTTI-valmennusta ja nuorten ohjautumista kuntoutukseen. Tutkimus toteutui ajalla 12.3.2018–30.6.2019. Tutkimus jakautui kolmeen osatutkimukseen. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kuvattiin Kelan ammatilliseen kuntoutusselvitykseen ja NUOTTI-valmennukseen ohjautuneiden nuorten ryhmää. Toisessa osatutkimuksessa kuvattiin ja arvioitiin tapoja, joilla nuoret ohjautuivat Kelan ammatilliseen kuntoutusselvitykseen ja NUOTTI-valmennukseen sekä arvioitiin nuorten toimintakyvyn arvioinnin onnistumista. Kolmannessa osatutkimuksessa arvioitiin NUOTTI-valmennuksen soveltuvuutta ja toimivuutta nuoren kokonaisprosessissa. Tutkimusaineistona olivat Kelan etuuskäsittelijöiden täyttämät tiedonkeruulomakkeet, yhteistyötahojen ja Kelan etuuskäsittelijöiden fokusryhmähaastattelut, NUOTTI-valmentajien yksilöhaastattelut, NUOTTI-valmennuksen asiakaskyselyt sekä nuoren kuntoutukseen hakuprosessin aikana syntyneet haastatteludokumentit. Menetelminä käytettiin aineiston kuvailua, laadullista teemoittelua, sisällönanalyysia ja klusterointimenetelmää. NUOTTI-valmennuksen saama positiivinen palaute osoittaa, että valmennus on sisällöltään onnistunut sekä tullut tarpeeseen. Tulosten mukaan tulee kiinnittää huomio siihen, kuinka NUOTTI-valmennus istuu osaksi nuoren kokonaisprosessia. Tulokset toivat esiin, että tuen tarpeessa olevat nuoret ovat moninainen ryhmä, joten palvelujen tulee myös tarjota tukea moninaisiin tilanteisiin. Nuoren prosessissa NUOTTI-valmennuksen kaltaiseen palveluun tulee olla mahdollisuus jo aiemmin ja kokonaisuus voi pitää sisällään monenlaisia toimijoita, joiden välinen yhteistyö ja tiedonkulku ovat tärkeitä. Toimijoiden välinen työnjako tulee myös olla selkeä, jotta toiminta ei ole päällekkäistä ja jotta kukin toimija tietää oman roolinsa palvelukentässä. On tärkeää varmistaa ammattilaisten osaaminen, riittävät toimintamallit ja välineet hälytysmerkkien ja kuntoutustarpeen tunnistamiseen sekä kattavan toimintakyvyn arviointiin. Kattava toimintakyvyn arviointi pitää sisällään myös terveystilanteen arvioinnin. Kuntoutukseen ohjautuminen ja onnistunut kuntoutuminen edellyttävät riittävää luottamusta nuoren ja ammattilaisten välillä. Kaikkiaan kuntoutukseen hakeutumisessa ja NUOTTI-valmennuksessa nuorten toimintakyky kytkeytyy laajasti nuoren elämän kokonaistilanteeseen. Nuori ja hänen prosessinsa tulee nähdä kokonaisuutena, jossa järjestelmän monet osat tukevat kuntoutumista.