Browsing by Subject "hakijat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Haapakoski, Kaisa; Åkerblad, Leena; Tolvanen, Asko; Mäntysaari, Mikko; Ylistö, Sami; Kannasoja, Sirpa (Kela, 2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tässä tutkimuksessa selvitetään vuonna 2014 voimaan tulleen Kelan ammatillisen kuntoutuksen lakiuudistuksen toimeenpanoa kuntoutuksen myöntöedellytysten näkökulmasta. Uudistuksen myötä työkyvyn heikkenemistä tuli tarkastella laajemmin kuin suhteessa työkyvyttömyyden uhkaan, sairauteen tai vammaan: nyt arvio tehdään työkykyä heikentävän kokonaistilanteen ja opiskelukyvyn näkökulmista. Tutkimuksessa kysytään, kuinka työ- ja opiskelukyvyn heikkenemistä ja asiakkaan kokonaistilannetta arvioidaan uudistetun lain puitteissa. Lisäksi pohditaan harkintavallan elementtejä toimintapolitiikassa. Aineisto on moninäkökulmainen ja koostuu Kelan ammatillisen kuntoutuksen ratkaisijoiden (n = 10) sekä kantaa ottavien asiantuntijalääkäreiden (n = 9) teemahaastatteluista ja ammatillisen kuntoutuksen hakijoilta kerätyistä kyselyistä (2013 n = 432 ja 2015 n = 542). Aineistot on analysoitu monimenetelmäisesti sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Hakijoiden työkyky oli sekä ennen lain muuttumista että sen jälkeen hyvin heikko. Niillä, joiden työkyky oli parempi, esiintyi vähemmän koettuja sosiaalisia ja elämäntilannehaittoja. Hakemista arvioivat onnistuneeksi erityisesti työkykyiset työlliset hakijat, jotka olivat myös tyytyväisiä Kelaan. Vastaavasti riittämätöntä toimeentuloa kokevien ja työttömien ryhmät olivat tyytymättömiä. Ratkaisijoiden ja lääkäreiden haastatteluissa keskeiseksi mutta vaikeaksi osaksi toimintapolitiikkaa nousi kokonaistilanteen arviointi. Tiedonhankintamenetelmänä haastattelu oli tarpeellinen, mutta se oli myös aikaa vievää ja osin ristiriidassa määrällisten ratkaisutavoitteiden kanssa. Arvioinneissa pohditutti myös asiakkaan oma halu osallistua kuntoutukseen ja työelämään. Tämä toi esiin harkintavallan merkityksen toimintapolitiikassa. Jatkossa olisi olennaista kiinnittää huomiota hakuprosesseihin heikossa asemassa olevien sekä motivaatioltaan epäselvässä asemassa olevien hakijoiden näkökulmasta.
  • Toikka, T; Heino, P; Autti-Rämö, I (Kela, 2015)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 96
    Tässä rekisteritutkimuksessa kuvataan ASLAK- tai Tyk-kuntoutusta vuonna 2007 hakeneiden demografisia ja terveyteen liittyviä tietoja sekä myönteisen että hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneitten osalta. Tutkimusaineiston tiedot on saatu Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Finanssivalvonnan etuudensaajarekistereistä. Näiden tietojen avulla selvitettiin hylkäävään kuntoutuspalvelupäätökseen yhteydessä olevia tekijöitä ja myöntämiskriteereitä. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutusta hakeneiden tilannetta vuoden 2010 lopussa ja hylkäävän päätöksen saaneiden mahdollisia uusia kuntoutushakemuksia Kelaan. Tutkimusaineisto käsittää hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneet ja ne myönteisen päätöksen saaneet, joilla kuntoutus oli toteutunut, yhteensä 10 397 henkilöä. ASLAK-kuntoutushakemukseen naiset saivat miehiä useammin hylkäävän päätöksen. Sukupuolten välillä oli tausta- ja terveystiedoissa jonkin verran eroja, mutta hylkäävään päätökseen yhteydessä olevat tekijät olivat lähes samoja molemmilla sukupuolilla. Riskitekijät hylkääviin ASLAK- ja Tyk-kuntoutuspäätöksiin olivat vain osittain samoja, mikä selitty y osin kuntoutusmuotojen erilaisella kohderyhmällä ja sisällöllä. Hylkäävän ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 4 % oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle vuoteen 2011 mennessä. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista vajaa 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 9 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Yli kolmasosalla pääsairausryhmä oli työkyvyttömyyseläkepäätöksessä jokin muu kuin kuntoutushakemuksessa. Kuntoutuksen avulla ei kyetä ennalta ehkäisemään kaikkia tulevia sairauksia. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 5 % oli vanhuuseläkkeellä vuoden 2010 lopussa, mikä kuvastaa sitä, että vaikka kuntoutuspäätös olisi ollut oikea, kuntoutus on toteutunut työelämässä jatkamisen näkökulmasta liian myöhään. Hylkäävän päätöksen jälkeen kuntoutukseen hakeuduttiin uudelleen vasta yli vuoden kuluttua. Tarkoituksenmukaisen kuntoutusmuodon tunnistaminen vaatii aikaa.
  • Meuronen, Tomi (2003)
    Euroopan unioniin on liittymässä jopa 10 uutta jäsenmaata toukokuussa 2004 ja vielä kaksi vuonna 2007. Tutkimuksessa on ollut pitkälti unionin näkökulma, eikä hakijamaiden liittymismotiiveja ole tutkimuksessa juurikaan arvioitu. Tässä tutkimuksessa pyritään vertailemaan kuuden EU-jäsenyyttä hakeneen maan motiiveja deutschilaisen turvallisuusyhteisöteorian valossa. Arvioimalla hakijamaiden motiiveja tutkimus voi samalla sanoa myös jotain EU:n tulevaisuudesta, kuten esim. yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä. Karl W. Deutsch jaottelee turvallisuusyhteisöt kahteen eri tyyppiin ja arvioi niitä kahdella ulottuvuudella, integraatiolla ja sulautumisella. Edellinen johtaa pluralistiseen yhteisöön arvojen yhdistymisen sekä solidaarisuuden tunteen muodostumisen kautta, jolloin jäsenten välisestä sodasta tulee mahdoton ajatus. Jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa lähinnä päätöksenteon yhdistymistä ja mikäli sekä integraatio että sulautuminen ovat läsnä, puhuu Deutsch sulautuneesta turvallisuusyhteisöstä. Tällaiseen yhteisöön jäsenet pyrkivät Deutschin mukaan, mikäli niillä on myös muita tavoitteita kuin pelkkä sodan välttäminen. Tutkielman pääasiallisen primaariaineiston muodostaa kuuden hakijamaan virallisten edustajien Helsingissä pitämät puheet, joissa kukin maa esitteli omia jäsenyyspyrkimyksiään. Tutkimus nojaa pääasiassa Deutschin muotoilemaan turvallisuusyhteisöteoriaan, mutta lähteinä on käytetty myös muita Euroopan unionia turvallisuustoimijana arvioivia teoksia. Vaikka Euroopan unioni ei sotilaallinen toimija olekaan, voivat hakijamaat kuitenkin haluta unioniin turvallisuussyistä. Unioni kykenee taloudellisilla keinoillaan luomaan vakautta ja siten myös turvallisuutta sekä tarjota turvaa poliittista painostusta vastaan. Selkeimmin yhteisiä arvoja ja me-tunnetta korostavat tutkimuksen mukaan Kypros ja Puola, joille Euroopan unioni on ennen kaikkea arvoyhteisö. Viro ja Bulgaria taas eivät pitäneet näitä tekijöitä kovinkaan tärkeinä. Virolle EU-jäsenyys onkin lähinnä taloudellinen hanke, ja Bulgarialle keino lisätä maan turvallisuutta. Euroopan unionia voidaan pitää hakijamaiden kannanottojen perusteella pluralistisena turvallisuusyhteisönä, jolla on myös monia sulautuneelta yhteisöltä vaadittavia ominaisuuksia. Deutschin akselistolla pisimmälle kohti sulautunutta turvallisuusyhteisöä ovat matkalla Puola ja Malta, vähiten sitoutuneita ovat Latvia ja Kypros. Malta, Kypros, Puola, Latvia ja Bulgaria odottavat kannanottojen perusteella EU:lta turvallisuutta myös ulkosuhteissaan, eli niille pelkkä unionin sisäinen turvallisuus ei riitä. Myös hakijamaiden kansalaiset ovat voimakkaasti sekä yhteisen ulko- että yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisen kannalta. Tutkimuksen perusteella näyttää todennäköiseltä, että näillä politiikan aloilla yhdentymiskehitys ei ainakaan hakijamaiden takia hidastu. EU:n tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden kannalta on myönteistä, että monissa hakijamaissa jaksetaan korostaa yhteisiä arvoja eikä EU:iin siten ole liittymässä uusia jäseniä puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista.
  • Metsähuone, Pia (2001)
    Suomessa koettiin vakava talouslama 1990-luvun alussa. Vaikka suomalaisen hyvinvointivaltion sanotaan selvinneen hyvin lamasta, jätti se pysyvät jäljet yhteiskuntaan. Pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö ja monet joutuvat kituuttamaan vähimmäistoimeentuloturvan varassa vuodesta toiseen. Konkreettisimmin köyhyys näkyy järjestöjen avustettavien suurena määränä. Edelleen yli satatuhatta ihmistä saa erilaisten järjestöjen ruoka-apua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset elämäntapahtumat johtavat tilanteeseen, jossa on turvauduttava järjestöjen ruoka-apuun sekä millaisia kokemuksia köyhyydestä ja avunhakemisesta Pelastusarmeijasta ruoka-apua hakevilla on. Tavoitteena oli paitsi kuvata ihmisten kokemuksia, myös pohtia, mitä kokemukset kertovat kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijaa. Haastateltavat olivat iältään 35?53-vuotiaita, ja heistä seitsemän oli naisia ja kolme miehiä. Haastattelut oli teemahaastatteluja, joiden teemoina olivat elämänpolut, sosiaalinen verkosto, yhteiskunnan tuki, tulevaisuus, selviytyminen ja köyhyys.Tutkimus on tehty aineistolähtöisesti siten, että tärkeimmät käsitteet ovat nousseet tutkimusaineistosta. Aineiston analyysissä on sovellettu väljästi Grounded theory -menetelmää. Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijoista löytyi tutkimuksessa kaksi erilaista avunhakijaryhmää, jotka olen nimennyt perinteisiksi köyhiksi ja pudonneiksi. Perinteiset köyhät ovat huono-osaisia, joiden elämään on jo ennen Pelastusarmeijaan tuloa kasautunut monenlaisia vaikeuksia, kuten perheväkivaltaa, työttömyyttä, sairauksia, läheisten päihdeongelmia ja vankilatuomioita, avioeroja, yksinhuoltajuutta, yksinäisyyttä ja velkaisuutta. Perinteiset köyhät ovat huonosti koulutettuja, ja he ovat olleet pienipalkkaisissa työntekijätöissä. Nyt he ovat kaikki työkyvyttömyyseläkkeellä. Pudonneet on uusi, laman seurauksena syntynyt köyhien ryhmä. He ovat aiemmin olleet menestyneitä yrittäjiä tai hyväpalkkaisia toimihenkilöitä, mutta ovat yrityksensä konkurssin tai työpaikan menettämisen takia kokeneet rajun taloudellisen pudotuksen. Kaikki kuusi pudonnutta ovat nyt joko työttöminä peruspäivärahan varassa tai pitkällä sairauslomalla. He ovat menettäneet kaiken omaisuutensa, myös asuntonsa ja asuvat nyt vuokra-asunnoissa. Tutkimuksen tärkeimmäksi käsitteeksi nousi häpeä. Ruoka-avun hakijat pitävät avun hakemista vaikeana ja häpeällisenä. Tämä näkyi korkeana avun hakemisen kynnyksenä sekä avun hakemisen selittelynä ja puolusteluna. Pudonneet pitivät myös itse köyhyyttä häpeällisenä. Tätä häpeää on tulkittu seuraten Agnes Hellerin ajatuksia siitä, että modernissa yhteiskunnassa häpeän ainoaksi kriteeriksi on tullut menestymättömyys. Perinteisten köyhien mielestä taas vasta avun hakeminen teki tilanteen häpeälliseksi. Apua hakiessaan ihminen joutuu vastatusten muiden kanssa ja kokee paljastuneensa toisten arvioivalle ja tuomitsevalle katseelle. Häpeä sekä pelko muiden tuomiosta johtaa siihen, että oma köyhyys on salattava muilta ihmisiltä. Ruoka-avun hakijat piilottavat köyhyytensä pukeutumalla siististi ja välttämällä erottautumista muista ihmisistä.
  • Hirvonen, Jukka (Ympäristöministeriö, 2010)
    Suomen ympäristö 13/2010
    Julkaisussa esitellään tuloksia selvityshankkeesta, jossa tutkittiin ARA-vuokra-asuntojen asukasvalinnassa aiemmin käytettyjen tulorajojen poistamisen vaikutuksia. Selvitys rajoittui kasvukeskuspaikkakunnille ja se perustui vuokra-asuntojen suurimmilta omistajilta saatuihin tilastoaineistoihin. Aineistoihin kerättiin hakemus- ja asukasvalintatietoja kahdelta kuukaudelta: maaliskuulta 2008 ja toukokuulta 2009. Raportissa etsitään vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Toiko tulorajojen poisto huhtikuusta 2008 alkaen ARA-vuokra-asuntoihin lisää parempituloisia hakijoita? Entä muuttuiko hakijoiden ruokakuntatyyppirakenne? Onko havaittavissa muutoksia erityyppisten asuntojen kysynnässä? Oliko tulorajojen poistolla vaikutusta asukasvalintoihin? Olivatko mahdolliset muutokset erilaisia eri paikkakunnilla tai eri omistajatahoilla?
  • Myrén, Kati (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 32/2006
    Tyypillinen arava- ja korkotukivuokra-asunnonhakija pääkaupunkiseudulla on alle 35-vuotias yksinasuva ja yksin asuntoa hakeva. Kaupunkien vuokra-asuntoa hakevan tulot ovat pienemmät kuin yleishyödyllisiltä tahoilta asuntoa hakevan tulot. Haettava asunto on yleisimmin yksiö tai kaksio. Helsingistä asuntoa hakeva esittää usein myös aluetoiveen ja se on usein kantakaupunki. Tämän päivän asunnonhakijalle on tyypillistä, että hänellä on mahdollisuus odottaa sellaista asuntoa, joka vastaa mahdollisimman hyvin asunnolle asetettuja vaatimuksia. Asukasvalinta onkin muuttunut asunnon jaosta asunnon markkinoinniksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakijarakennetta pääkaupunkiseudulla syys-marraskuussa 2005 kerätyn poikkileikkausaineiston perusteella. Tutkimuksen kohteena ovat pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin, Espoon ja Vantaan, sekä yleishyödyllisistä yhteisöistä VVO-yhtymä Oyj:n ja Sato-yhtymä Oyj:n em. kunnissa omistamien arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakijat. Tutkimuksella selvitetään, minkälaiset ruokakunnat pääkaupunkiseudulla hakevat arava- ja korkotukivuokra-asuntoa ja mistä syystä, miltä alueilta asuntoa haetaan, minkälaisia toiveita asunnon ja asumisalueen suhteen esitetään. Hakijaruokakuntia tarkastellaan niiden koon, perhetyypin, tulojen, varallisuuden, asunnontarpeen syyn ja tarjotusta asunnosta kieltäytymisen suhteen. Haettua asuntoa tarkastellaan sen huoneluvun, talotyypin, lisävarustetoiveiden ja sijainnin suhteen.