Browsing by Subject "hakkuut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 33
  • Kustaa (Valtion kustannusliike Kirja, 1931)
  • Rajakallio, Maria; Jyväsjärvi, Jussi; Muotka, Timo; Aroviita, Jukka (Blackwell, 2021)
    Journal of Applied Ecology 58: 7, 1523-1532
    1. Growing bioeconomy is increasing the pressure to clear-cut drained peatland forests. Yet, the cumulative effects of peatland drainage and clear-cutting on the biodiversity of recipient freshwater ecosystems are largely unknown. 2. We studied the isolated and combined effects of peatland drainage and clear-cutting on stream macroinvertebrate communities. We further explored whether the impact of these forestry-driven catchment alterations to benthic invertebrates is related to stream size. We quantified the impact on invertebrate biodiversity by comparing communities in forestry-impacted streams to expected communities modelled with a multi-taxon niche model. 3. The impact of clear-cutting of drained peatland forests exceeded the sum of the independent effects of drainage and clear-cutting, indicating a synergistic interaction between the two disturbances in small streams. Peatland drainage reduced benthic biodiversity in both small and large streams, whereas clear-cutting did the same only in small streams. Small headwater streams were more sensitive to forestry impacts than the larger downstream sites. 4. We found 11 taxa (out of 25 modelled) to respond to forestry disturbances. These taxa were mainly different from those previously reported as sensitive to forestry-driven alterations, indicating the context dependence of taxonomic responses to forestry. In contrast, most of the functional traits previously identified as responsive to agricultural sedimentation also responded to forestry pressures. In particular, taxa that live temporarily in hyporheic habitats, move by crawling, disperse actively in water, live longer than 1 year, use eggs as resistance form and obtain their food by scraping became less abundant than expected, particularly in streams impacted by both drainage and clear-cutting. 5. Synthesis and applications. Drained peatland forests in boreal areas are reaching maturity and will soon be harvested. Clear-cutting of these forests incurs multiple environmental hazards but previous studies have focused on terrestrial ecosystems. Our results show that the combined impacts of peatland drainage and clear-cutting may extend across ecosystem boundaries and cause significant biodiversity loss in recipient freshwater ecosystems. This information supports a paradigm shift in boreal forest management, whereby continuous-cover forestry based on partial harvest may provide the most sustainable approach to peatland forestry.
  • Ahonen, Leo (Suomen metsätieteellinen seura, 1971)
  • Nyyssönen, Aarne (Suomen metsätieteellinen seura, 1954)
  • Aro, Paavo (Suomen metsätieteellinen seura, 1939)
  • Heikinheimo, Olli (Suomen metsätieteellinen seura, 1938)
  • Heikinheimo, Olli (Suomen metsätieteellinen seura, 1939)
  • Mäkinen, Hanna (2008)
    Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Pohjois-Suomen suurista metsähakkuista käytyä julkista keskustelua vuosien 1951 ja 1957 välillä. Heti sotien jälkeen Pohjois-Suomessa käynnistettiin useita laajoja, lähinnä valtion mailla suoritettuja metsähakkuuprojekteja. Hakkuuhankkeet liittyivät laajempaan Pohjois-Suomen teollistamisohjelmaan, jonka tavoitteena oli eräänlainen hallittu, virkamiesjohtoinen rakennemuutos. Teollistamista ja metsähakkuita pystyttiin perustelemaan sodan jälkeisellä yhteiskunnallisella tilanteella, työllisyydellä, välittömällä puuntarpeella ja aluepolitiikalla. Myöhemmin tällaisia jopa tuhansien hehtaarien kokoisia avohakkuualueita on kuitenkin pidetty suomalaisena esimerkkinä toiminnasta, jossa äärimmilleen tehostettu taloudellisten etujen ajaminen on ohittanut kaikki ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvät arvot. Tarkastelen työssäni erityisesti puunjalostusteollisuuden roolia siinä keskustelussa, jota korostetun valtiojohtoisista metsähakkuista käytiin vuosina 1951–1957. Metsähakkuukeskustelua tarkastelen retorisesti painotetun diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen lähteinä käytän puunjalostusteollisuuden omia julkaisuja, viranomaisjulkaisuja ja keskeistä aikalaiskirjallisuutta. Tutkimuksessani pyrin tarkastelemaan erityisesti sitä, minkälaisilla argumenteilla metsähakkuita ja teollistamisohjelmaa on 1950-luvun keskustelussa perusteltu. Tutkimuksessa käy ilmi, etteivät taloudelliset lähtökohdat olleet ainoita metsähakkuukeskustelussa käytettyjä argumentoinnin tapoja. Lisäksi metsäteollisuuden ja valtion toimijat painottivat puheenvuoroissaan hyvinkin erityyppisiä tekijöitä. Erityisesti viranomaisten puheenvuoroissa teollistamiseen liitettiin myös vahvasti sosiaali- ja yhteiskuntapoliittisia vivahteita. Puunjalostusteollisuuden puheenvuoroissa tämä yhteiskunnallinen näkökulma jäi vähemmälle huomiolle; sen sijaan teollisuuden puheenvuoroissa pyrittiin korostamaan rationaaliseen taloudelliseen toimintaan liittyviä lähtökohtia. Puunjalostusteollisuus myös liitti puheenvuoroissaan metsähakkuut osaksi sotien jälkeistä jälleenrakennustoimintaa. Tämän seurauksena teollisuus korosti vanhojen tehdaslaitosten ja jo olemassa olevan infrastruktuurin kunnostamista. Samaan aikaan modernisaatiota ja kansallista teollistamisohjelmaa korostavissa viranomaispuheissa ajettiin mm. kokonaan uusien puujalostusteollisuuden tehdaslaitosten perustamista. Siten näennäisesti pieni painotusero teollisuuden ja viranomaisten puhetavoissa johti hyvinkin selkeisiin eroihin teollistamisen käytännön painotuksissa. Pohjois-Suomen metsähakkuita ei kyseenalaistettu missään vaiheessa keskustelua. Hakkuita perusteltiin erityisesti tieteellisellä argumentoinnilla, jonka perustana käytettiin hakkuulaskelmia ja asiantuntijalausuntoja. Myös metsien- ja luonnonsuojelua pystyttiin käyttämään perusteena aikaisempaa laajemmalle metsähakkuutoiminnalle, koska pohjoisen metsät olivat metsäammattilaisten näkökulmasta auttamattoman yli-ikäisiä ja huonokuntoisia. Myös 1950-luvun luonnonsuojelutoiminta oli pitkälti korkeasti koulutettujen metsäammattilaisten käsissä, eikä metsäteollisuuden ja luonnonsuojelijoiden välille päässyt syntymään ristiriitoja. Vanhakantainen luonnonsuojeluliike ei kuitenkaan välttämättä selitä koko totuutta metsähakkuissa unohdetuista ympäristöarvoista, sillä myös laajemmat metsiin ja metsäluontoon liittyvät arvot olivat toisenlaisia 1950-luvulla. Laajamittaiset hakkuutyöt saattoivat kuitenkin osaltaan edesauttaa sitä asennemuutosta, joka johti laajempaan ympäristötietoisuuden murrokseen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.
  • Jokinen, Maarit (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 33/2012
    Tutkimuksessa selvitettiin liito-oravan (Pteromys volans) lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin kohdistuvan, metsälain 14 b §:n ja luonnon-suojelulain 72 a §:n mukaisen, viranomaismenettelyn vaikuttavuutta lajin suojelussa. Menettely perustuu Suomen metsäkeskuksen paikkatietorekistereissä olevaan noin 24 300 havaintopaikkaan (vuoden 2011 tilanne). Metsäkeskus ilmoittaa elinkeino- liikenne- ja ympäristö-keskuksille näihin havaintopaikkoihin kohdistuvista metsänkäyttöilmoituksista. ELY-keskuksen tehtävänä on ilmoituksen saatuaan määrittää lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainti ja ratkaista miten hakkuut voidaan suorittaa. Suomen liito-oravakannan on arvioitu olevan noin 143 000 naarasta, minkä perusteella arvioiden yli 80 % yksilöiden reviireistä ei ole viranomaismenettelyn piirissä. Liito-oravan esiintymispaikkoja koskevia päätöksiä on vuosina 2004–2011 tehty yhteensä lähes parituhatta. Huomattavassa osassa päätöksistä ei ole rajoitettu suunniteltuja hakkuita. Nykyiset lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaukset koskevat alle 1 %:a lajin arvioidusta kannasta; viranomaismenettelyn potentiaalinen vaikuttavuus on siten heikko. Tutkimuksessa analysoitiin 100 lisääntymis- ja levähdyspaikkaa lähiympäristöineen. Liito-orava esiintyi 61 %:lla tutkimusaloista (tutkimusalat olivat ympyränmuotoisia ja säteeltään 150 m suuruisia). Varsinaisista lisääntymis- ja levähdyspaikoista 51 % oli varmuudella liito-oravan käytössä, mutta säännöllisesti käytössä oleva pesäpuu arvioitiin olevan vain noin joka kolmannella rajauksella. Lähes kaikki lisääntymis- ja levähdyspaikat olivat säilyneet fyysisesti, mutta avoimen alueen ympäröimien paikkojen ekologinen toiminnallisuus oli heikentynyt. Avohakkuut laskivat liito-oravan esiintymistodennäköisyyttä alueella. Rajauspäätösten tosiasiallinen vaikuttavuus on usein vähäinen, koska huomattava osa rajatuista lisääntymis- ja levähdyspaikoista ei ole liito-oravan käytössä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, onko liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevan viranomaismenettelyn kehittäminen tarpeellista.
  • Hakkila, Pentti (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1989)
    A review of logging in Finland in relation to new logging technology developed in Nordic countries to meet their own specific requirements and constraints (high salaries, costs of social security, strict ergonomic standards, specific logging conditions, predominance of private ownership, and strong environmental and conservation concerns). Logging technology is based typically on the log-length method and load-carrying forwarders.
  • Cajander, A. K. (Otava, 1910)
  • Finer, Leena; Mattsson, Tuija; Joensuu, Samuli; Koivusalo, Harri; Lauren, Ari; Makkonen, Timo; Nieminen, Mika; Tattari, Sirkka; Ahti, Erkki; Kortelainen, Pirkko; Koskiaho, Jari; Leinonen, Antti; Nevalainen, Raimo; Piirainen, Sirpa; Saarelainen, Jouko; Sarkkola, Sakari; Vuollekoski, Martti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 10/2010
    Metsät vaikuttavat vesistöjen veden laatuun. Luonnontilaisilta metsä- ja suoalueilta vesistöihin kulkeutuvia ainevirtoja kutsutaan taustakuormaksi. Metsissä tehtävät toimenpiteet kuten päätehakkuut, maanmuokkaukset, lannoitukset ja ojitukset lisäävät vesistöihin tulevaa kuormitusta. Tässä julkaisussa esitellään metsätalousmaalta tulevaan luonnon taustakuormaan ja eri metsätaloustoimenpiteiden aiheuttamaan kuormituksen lisäykseen perustuva typpi-, fosfori- ja kiintoainekuormituksen laskentamenetelmä, KALLE. Laskentamenetelmän kuvauksen yhteydessä esitetään taustakuormitusluvut ja kivennäis- ja turvemaiden metsänuudistamisen ja lannoituksen sekä turvemaiden kunnostusojituksen ominaiskuormitusluvut. Ominaiskuormitusluvut on tuotettu olettaen, että vesiensuojelusta on huolehdittu uudistamishakkuiden yhteydessä jättämällä suojakaistoja vesistöjen varteen ja kunnostusojituksissa tekemällä laskeutusaltaita. Laskentamenetelmä ottaa huomioon toimenpiteiden pitkän vaikutusajan. KALLE-laskentamenetelmä on kehitetty valtakunnallisia, vesistöalueryhmittäisiä ja vesienhoitoalueittaisia laskelmia varten. Julkaisussa esitetään myös esimerkkilaskelmien tuloksia.
  • Borg, Arvid (Keskusmetsäseura Tapio, 1931)
    Keskusmetsäseura Tapion käsikirjasia; 21