Browsing by Subject "hallinto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 45
  • Vesa, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimus käsittelee mieshenkilöiden maskuliinisuutta Hamilton: An American Musical -musikaalissa. Analyysissä keskitytään erityisesti musikaalin päähenkilöön Alexander Hamiltoniin, mutta myös muita mieshenkilöitä käsitellään sillä osin kun he jollain olennaisella tapaa peilaavat Hamiltonin maskuliinisuutta. Mieshenkilöiden maskuliinisuutta tarkastellaan erityisesti luonteen, ideaalien, valtionrakennuksen, hallitsemisen ja sodankäynnin kautta. Hamilton -musikaali kertoo Yhdysvaltain perustajaisän ja ensimmäisen valtiovarainministerin Alexander Hamiltonin vaiherikkaan tarinan. Hamilton on lähtöisin köyhistä oloista, mutta peräänantamattomuudella, älykkyydellä ja taidolla nousee niin sotasankariksi, menestyneeksi asianajajaksi kuin arvostetuksi valtionmieheksi. Intohimoisen luonteensa vuoksi hän kuitenkin helposti riitautuu työtovereidensa kanssa ja lopulta kaunainen entinen ystävä surmaakin hänet kaksintaistelussa. Uutteruudellaan Hamilton jättää huomattavan perinnön. Tutkimuksen metodi on draamantutkimus. Tutkimuksen aineisto on Hamiltonin libretto. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitys hegemonisesta maskuliinisuudesta sekä Judith Butlerin käsitys sukupuolen performatiivisuudesta. Tutkimuksessa käy ilmi, että Hamiltonia kuvataan pitkälti superlatiivien kautta. Hän yleensä tekee asiat suuremmalla sydämellä ja suuremmalla volyymillä kuin muut mieshenkilöt, mikä korostaa hänen maskuliinisuuttaan, sillä työ ja suoritukset koettiin varsinkin Hamiltonin aikaan maskuliinisena alana. Hamiltonin alati esiin tulevan konfliktiherkkyyden taas voi nähdä niin maskuliinisena kuin maskuliinisuudesta vieroittavana tekijänä. Hamiltonin maskuliinisuudesta nousee esiin myös useita kulttuurisesti symboliseen aseman nousevia piirteitä kuten oman onnensa seppänä oleminen. Lisäksi suuret teot ja aktiivisuuden ihanne ovat keskeisessä asemassa Hamiltonin maskuliinisuutta arvioitaessa. Tutkimuksen johtopäätelmistä selviää, että Hamiltonin maskuliinisuuden esilletuominen sopii hyvin yhteen hegemonisen maskuliinisuuden periaatteiden kanssa ja hänen maskuliinisuutensa ilmentymissä huomaa hyvin sukupuolen performatiivisuuden periaatteet. Yksi näistä hegemonisen maskuliinisuuden periaatteista, joka teoksessa on runsaasti läsnä, on hegemonisen maskuliinisuuden ekspansioinistinen luonne. Tutkimuksesta myös käy ilmi, että – niin ikään hegemoniselle maskuliinisuudelle ominainen – kilpailullisuudella on keskeinen ja monipuolinen rooli maskuliinisuuden ilmemisessä.
  • Havula, Anna (2008)
    Euroopan unioni otti käyttöön vuonna 2000 käynnistetyn Lissabonin strategian toimeenpanemiseksi uuden yhteistyömenetelmän, jota kutsutaan avoimeksi koordinaatiomenetelmäksi. Menetelmän avulla eurooppalaista yhteistyötä voidaan tehdä aloilla, joilla EU:lla ei ole omaa toimivaltaa. Avoimessa koordinaatiomenetelmässä yhteisten tavoitteiden asettaminen ja seuranta tapahtuu Euroopan tasolla, mutta jäsenmaat voivat itse päättää, miten haluavat tavoitteisiin pyrkiä. Uudessa verkostomaisessa hallintatavassa korostetaan osallistumista, hajautettua lähestymistapaa ja oppimista. Avoimella koordinaatiomenetelmällä katsotaan olevan edellytyksiä kehittää eurooppalaista hallintatapaa, mutta sen käyttöön liittyy myös varauksellisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata avointa koordinaatiomenetelmää käsittelevän empiirisen tutkimuksen tarpeeseen. Avointa koordinaatiomenetelmää tarkastellaan hallintatutkimuksen näkökulmasta, joka nähdään EU:n tutkimuksessa perinteisiä integraatioteorioita täydentävänä tutkimussuuntauksena. Tapaustutkimuksessa keskitytään koulutuspolitiikkaan ja erityisesti ammatillisen koulutuksen EU-yhteistyöhön. Tarkoituksena on kartoittaa niitä yhteistyöprosesseja ja -käytäntöjä, joita avoin koordinaatiomenetelmä on koulutussektorille muodostanut. Uusien yhteistyökäytäntöjen yksityiskohtaisen kuvaamisen jälkeen tutkimuksessa arvioidaan hallintatavan toimintaa hyvän hallinnon näkökulmasta. Tällöin kysytään, kuinka hyvin komission (KOM 2001/ 428 lopullinen) muotoilemat hyvän hallinnon periaatteet, avoimuus, osallistuminen, vastuun selkeys, tehokkuus ja johdonmukaisuus, toteutuvat uutta hallintatapaa sovellettaessa. Tehokkuuteen liittyen tutkimuksessa keskitytään avoimessa koordinaatiomenetelmässä muodostuvaan oppimisprosessiin. Tutkimusaineisto- ja menetelmät ovat laadullisia. Kartoitettaessa uuden yhteistyömenetelmän toimintaa koulutuksen alalla tutkimusaineistona hyödynnetään koordinaatiomenetelmän soveltamisen ohessa tuotettuja Euroopan unionin ja Suomen opetusministeriön asiakirjoja. Syntynyttä näkemystä syvennetään haastattelemalla koulutusalan suomalaisia asiantuntijoita opetusministeriöstä ja opetushallituksesta. Aineisto rajaa tutkimusta siten, että kansallisen tason toimintaa tarkastellaan lähinnä Suomen näkökulmasta. Avoin koordinaatiomenetelmä toimii koulutuksen alalla rinnakkain perinteisen yhteisömetodin kanssa. Koordinaatiomenetelmä on tuonut alan yhteistyölle kokonaisvaltaisen kehyksen, jonka puitteissa toimijat luovat toisiinsa yhteyksiä monin tavoin. Yleiskuva hyvän hallinnon toteutumisesta on varovaisen myönteinen. Avoin koordinaatiomenetelmä on selvästi aktivoinut koulutuspolitiikan toimijoita ja tuonut yhteistyöhön niin ennakoitavuutta kuin ryhtiäkin. Maiden kiinnostus muilta oppimiseen on kasvanut, ja kokemusten vaihto katsotaan hyvin antoisaksi. Vaikka koordinaatiomenetelmän mukaista seuranta- ja oppimisprosessia leimaa vahva virkamieskeskeisyys, on ammatillisen koulutuksen alalla myös erittäin hyviä kokemuksia tavoitteiden toimeenpanon avoimesta valmistelusta ja ruohonjuuritason toimijoiden osallistumisesta. Hallintatavan suurimmat ongelmat koskevat läpinäkyvyyttä. Hallintapa on yhtäältä joustava, koska sen toiminnasta ei ole määrätty säännöin. Toisaalta sääntöjen puuttuminen tekee yhteistyöstä vaikeasti lähestyttävää ulkopuolisille. Roolijako toimijoiden välillä on selvä, joskin koordinaatiomenetelmä on tuonut joitakin muutoksia rooleihin. Uuden hallinnan keskeisimpiä ongelmia on se, että perinteistä säädöstyötä tekevät parlamentaariset elimet jäävät siitä helposti sivuun.
  • Kolu, Emma (Helsingin yliopisto, 2017)
    Concerning immigration and refugee issues, in politics, media and research, often the focus seems to be from an administrational point of view only the asylum process. However, especially in administration, refugee reception does not end in asylum decisions. This study examines organizational decision-making and public policy formation in the case of Finnish refugee reception, after granted residence permits. Instead of political decision-making, the focus is on how the issue is dealt with before authoritative politics, on the ministry level. The particular interest is municipal refugee resettlement, complemented with questions of ministry division of labor and connections between administrational and political levels, which emerged during the analysis. The time perspective is from the 1970s, the start of modern refugee reception, until today. The theoretical background is in the bounded rationality paradigm of organizational decision-making theories. The framework is more specifically a combination of the garbage can theory by Cohen, March and Olsen, and the agendas and alternatives approach to policy formation processes by Kingdon. The study analyses general development and 11 decision situations more closely. The ministry level documents of these situations are analyzed through interpretive content analysis, with coding and a strive to thick analysis. Based on the theories, load, effectivity, access structure, participation, agenda and the problems and solutions are looked at. After reflecting the streams and structures of this considered organized anarchy, it is concluded, that the long-term development path of refugee reception administration can not be seen as a classically rational and efficient progress, but more of a coincidental, chaotic and stalled process. Changes either go back and forth, like the responsible ministry, or stay very still, like the municipal resettlement compensation system. Even though solutions claimed to address problems and despite decisions, many problems persisted and resurfaced often. Decision-making is not only an activity of solving problems, but a collection of separate streams. There were problems looking for solutions and decision situations, but also decision situations looking for problems and solutions, and solutions looking for situations and problems. According to this analysis the process and outcomes are affected by features, such as context, load and structures. The theoretical background provided suitable concepts and definitions to examine this type of ambiguous policy field, with multiple actors, problems and solutions, and complex relations to politics. The strength of this framework is especially in distinguishing elements.
  • Tammio, Taru (2008)
    Tässä tutkimuksessa vertaillaan hallintokulttuuriltaan erilaisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisia EU-tiedotusjärjestelmiä ja niiden toimintatapoja. EU:n kansalaistiedotusta tutkimuksessa ei varsinaisesti käsitellä. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla hallintokulttuurit näkyvät jäsenvaltioiden kansallisissa EU-tiedotuksissa ja niiden toimintatavoissa. Tutkimuksen rajauksen pohjana on käytetty Temmeksen (1994) esittämää eurooppalaisten hallintokulttuurien jaottelua, sitä hiukan muuttaen. Suomi on valittu edustamaan pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, Irlanti anglosaksista hallintoperinnettä, Itävalta mannereurooppalaista traditiota ja Espanja Välimeren maiden latinistista hallintoa. Tshekin tasavalta edustaa tässä tutkimuksessa uusiksi jäsenmaiksi nimettyjen maiden ryhmää, jotka hallintokulttuuriltaan edustavat transitiomaita. Tämä uusien jäsenmaiden ryhmä muodostettiin 2000-luvulla unioniin liittyneistä valtioista (pl. Kypros ja Malta). Itse vertailun kriteereiksi on valittu hallitusohjelman kautta näkyvä kansalaismielipiteen huomioiminen, EU-tiedotusjärjestelmän keskittyneisyys, sen pysyvyys, rakenne ja toimintatavat, kansalaisjärjestöjen huomioiminen EU-tiedotuksessa ja luottamus hallitukseen ja Euroopan unioniin. Maiden EU-tiedotusjärjestelmiä on vertailtu näiden kuuden kriteerin pohjalta. Johtopäätöksenä on, että hallintokulttuuri näkyy kaikkien vertailussa mukana olleiden maiden EU-tiedotuksissa ja niiden toimintatavoissa. Suomessa hallintokulttuurin vaikutus näkyy hyvinkin vahvana, Irlannissa, Espanjassa ja Tshekin tasavallassa hieman heikommin, mutta kuitenkin selkeästi. Tshekin osalta ilmeni myös ristiriitaisuutta, sillä havaittavissa oli pohjoismaiseen hyvinvointivaltion kulttuuriin sopivia piirteitä. Itävallassa hallintokulttuurin vaikutus oli heikoimmin havaittavaa. Sen sijaan Itävallan ja Espanja välillä oli löydettävissä tiettyjä yhteneväisyyksiä muun muassa toimintatapojen kohdalla.
  • Pyhälä, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.
  • Cosens, Barbara; Ruhl, J. B.; Soininen, Niko; Gunderson, Lance; Belinskij, Antti; Blenckner, Thorsten; Camacho, Alejandro E.; Chaffin, Brian C.; Craig, Robin Kundis; Doremus, Holly; Glicksman, Robert; Heiskanen, Anna-Stiina; Larson, Rhett; Similä, Jukka (National Academy of Sciences, 2021)
    Proceedings of the National Academy of Sciences Sep 2021, 118 (36) e2102798118
    The speed and uncertainty of environmental change in the Anthropocene challenge the capacity of coevolving social–ecological–technological systems (SETs) to adapt or transform to these changes. Formal government and legal structures further constrain the adaptive capacity of our SETs. However, new, self-organized forms of adaptive governance are emerging at multiple scales in natural resource-based SETs. Adaptive governance involves the private and public sectors as well as formal and informal institutions, self-organized to fill governance gaps in the traditional roles of states. While new governance forms are emerging, they are not yet doing so rapidly enough to match the pace of environmental change. Furthermore, they do not yet possess the legitimacy or capacity needed to address disparities between the winners and losers from change. These emergent forms of adaptive governance appear to be particularly effective in managing complexity. We explore governance and SETs as coevolving complex systems, focusing on legal systems to understand the potential pathways and obstacles to equitable adaptation. We explore how governments may facilitate the emergence of adaptive governance and promote legitimacy in both the process of governance despite the involvement of nonstate actors, and its adherence to democratic values of equity and justice. To manage the contextual nature of the results of change in complex systems, we propose the establishment of long-term study initiatives for the coproduction of knowledge, to accelerate learning and synergize interactions between science and governance and to foster public science and epistemic communities dedicated to navigating transitions to more just, sustainable, and resilient futures.
  • Särekallio, Simone (2004)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisia ongelmia mahdollisesti Helsingin metropolialueelle muodostettavat hallinnolliset uudelleenjärjestelyt kohtaavat. Kysymys hallinnollisista muutoksista on osa laajempaa kansainvälistä metropolialueiden hallinnoinnista käytyä keskustelua, josta käytetään nimitystä Metropolitan governance. Tarkastelukohteena työssä on Helsingin Sanomissa 12.6.2003–29.2.2004 käyty keskustelu, joka sai alkunsa sisäministeriön Helsingin seudun yhteistyön kehittämishankkeen aloittamisesta. Keskustelua seurattiin hankkeesta tehdyn raportin ”Ihmisen arki ei tunne hallinnon rajoja – yhteistyöllä Helsingin seutu menestykseen” julkaisemiseen asti. Hankkeen yhtenä julkituotuna tavoitteena oli seudun yhteinen päätöksenteko yhdyskuntasuunnittelussa, liikenne-, asunto-, elinkeino sekä tutkimus- ja koulutuspolitiikassa. Tämä herätti alueen eri toimijoiden keskuudessa pelkoa mahdollisesta muutoksesta alueen hallintorakenteissa ja synnytti kiivasta keskustelua muutoksen puolesta ja sitä vastaan, vaikka mitään varmaa tietoa ei ollut tapahtuisiko alueen hallintorakenteissa todella muutosta. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineiston analyysi on tehty teorialähtöistä sisällönanalyysia apuna käyttäen. Aineisto koostuu yllämainittuna ajanjaksona käydystä keskustelusta, josta on poimittu muutokseen kielteisesti suhtautuvat ilmaukset. Näitä ilmauksia analysoimalla on pyritty löytämään niitä ongelmia, jotka vaikeuttavat hallinnollisen muutoksen toteutumista ja myös kuvailemaan lähemmin näitä ongelmia. Analyysin pohjana ovat Christian Lefèvren tutkimien konkreettisten hallinnollisten muutosten kohtaamat ongelmat. Helsingin metropolialueen tapauksessa oli havaittavissa Lefèvren nimeämiä ongelmia. Alueen eri toimijat eivät pitäneet mahdollisesti muodostettavaa rakennetta legitiiminä. Lisäksi ongelmallisena pidettiin valtion keskushallinnon autoritaarista tapaa puuttua hallinnon järjestämiseen. Lopuksi ongelmia synnyttivät sisällölliset kysymykset: poliittinen hajaannus sekä keskustan ja periferian väliset suhteet. Tärkeimpänä lähteenä työssä on käytetty Christian Lefèvren (1998) artikkelia Metropolitan Government and Governance in Western Countries: A Critical Review. International Journal of Urban and Regional Research Vol. 22 (1), 9-25.
  • Vesalainen, Saimi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
  • Korhonen, Pirjo T. (Helsingin yliopisto, 2000)
    Verkkari 2000 (13)
  • El Krekshi, Maruan (2005)
    The aim of our study is to explore the state of Human Development in the Arab World through the UNDP's first Arab Human Development Report, and to refer to the debate surrounding it. We argue that the concerns of the authors of the Report can be traced to the nineteenth century Arab Nahda Debate. We argue that the Arab Human Development Report has to be understood as a continuation of that debate, which aims at modernizing Arab societies by linking modernity with the Arab Islamic cultural heritage. The main sources of the study are the 2002 and 2003 Arab Human Development Reports. We have used various types of sources, such as Reports of international organizations, English, French and Arabic newspaper articles. Arabic development related written sources were composed mainly of the publications of the Centre for Arab Unity Studies (Beirut).
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (6)
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (9)
  • Laine, Henry (Helsingin yliopisto, 2021)
    Biodiversity loss is a global environmental problem, which has both its origin and impact on society. In Finland, the issue has been addressed with an attempt to integrate biodiversity considerations from environmental sector to other policy sectors. This practice of collaboration of actors from two or more policy sectors to integrate aims and concerns derived from one policy sector into another is referred to as policy integration. By examining biodiversity considerations in water management practices for agriculture and forestry, the aim of this thesis is to find out what factors contribute to policy integration. The research question is “how have biodiversity considerations been integrated in water management guidelines for agriculture and forestry in Finland?” This question is analyzed with a theoretical framework, where five criteria for policy integration, inclusion, consistency, weighting, reporting, and resources are operationalized in qualitative content analysis. The material of the analysis consists of the policy document “Water management guidelines for agriculture and forestry”, which is complemented with three thematic interviews of water management specialists. The results of the analysis suggest that lack of discussion about inconsistencies between biodiversity and other policy objectives, lack of prioritization for biodiversity when conflicts between objectives take place, absence of precise reporting indicators for biodiversity and insufficiency and incompatibility of resources act as a barrier for policy integration. Furthermore, it is found out that the theoretical framework could be improved by adding criteria for analyzing adequate structures of governance, as well as defining the integrated policy and its goals. The main conclusion of this master’s thesis is that in order to successfully integrate policies, essential concepts and goals of the policy should be defined, efforts to minimize the inconsistencies between policy goals should be based on scientific research, and the structures of governance in the political system should be adequate to promote policy integration.
  • Tuomas, Anna Katariina (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis aimed to examine Japan’s lawmaking process that lead to the passage of the PKO law, also known as the peacekeeping law of 1992. The focus was on the government discussions that occurred during the period from September 1991 to June 1992. The issues revolving around the topic were extremely controversial. The root of the problem lies in Japan’s history, and the country’s international standing. This thesis is built on political discourse analysis. The primary objective is to aid in an understanding of the reasons behind the PKO law's creation. Most of the materials cited are government discussions about the law including the explanation of purpose, question rounds, committee reports, and plenary sessions in the House of Councillors and the House of Representatives. The analysis was focused on the expressed views shared by the speakers in the Diet on a micro level, while at the same time showing the effects of the proposed bill on a macro level. Also included were questions about the role played by the leading party, the Liberal Democratic Party, who was the main instigator in the law drafting process. The main questions can be limited to two: Was there a shift in the country's politics as it relates to the issues surrounding the bill's contents? What was the reason that the government strove so hard to pass this bill into law? Through the years, Japan’s foreign policy can be said to be evasive on some points, but with taking part in the peacekeeping operations, there was a slight shift in politics. Japan’s foreign policy was already UN-centered, so participating in the PKO operations was not that massive of a change. Overall, the result of the Gulf Crisis gave the Liberal Democratic Party a reason to make a push for the passing of the PKO bill, and some saw the dispatch of the Self-Defense Forces as the party's last significant effort to redefine Japan as a normal state. In June of 1992 the passed PKO law turned out to be a compromised law. What can be seen from the overall discussions in both houses was that they centered in the perceived unconstitutionality of the bill as well as the use of the army and possible use of force. In some public hearings lawyers and legal advisors stated that they were against the law. Despite this, the opposition, however, did not take into an account changing public opinion, and the government was able to pass the law successfully. Discussion of the bill, in Japan as well abroad, presented a variety of reactions, at the center of them was fear of dispatching the Self-Defense Forces. In conclusion, the army and the peacekeeping operations were two separate matters, and the passing of the bill was a chance for the country to be more active in an international setting.
  • Viikin tiedekirjasto; Viikki Science Library; Vetenskapliga biblioteket i Vik (J. Simeliuksen perillisten tykönä, 1859)
  • Kela (Kela, 2019)
  • Kela (Kela, 2020)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kela (Kela, 2021)
    Suomen virallinen tilasto
  • Karppinen, Iiris (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (6)
  • Korhonen, Katri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Monimutkaisiin ja viheliäisiin globaaleihin ongelmiin haetaan ratkaisuja yhä enemmän kaupungeissa ja paikallistasolla. Laaja-alaisten ratkaisujen luominen perinteisillä keinoilla on haastavaa, mikä luo paineita uudenlaiselle paikallistason toiminnalle kaupungeissa. Kokeileva kehittäminen nähdään esimerkkinä uudenlaisista innovatiivisista paikallistason ratkaisuista monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tapaustutkimuksen aiheena ovat kokeilevan kehittämisen haasteet, ristiriidat ja jännitteet kaupunkikehyksessä. Tutkimuksen kohteena on Helsingin vasta rakentuva, kokeiluja kaupunginosan kehitystyössä hyödyntävä Kalasatama. Teoreettinen viitekehys muodostuu alueellisen innovaatiotoiminnan, osallistamisen ja yhteiskehittämisen keskusteluista. Monitahoinen kokeilutoiminta kuvataan innovaatioiden, yhteiskehittämisen ja kaupungin hallinnon paradigmoja yhdistävänä toimintamallina. Tutkielman aineiston muodostavat Kalasataman alueella tapahtuneissa kokeiluissa mukana olleiden toimijoiden haastattelut (N=17). Kaksivaiheisessa analyysissä aineistosta teemoiteltiin ensin kokeilujen haasteita, jännitteitä ja ristiriitoja. Toisessa vaiheessa haasteita analysoitiin toimijaryhmittäin (kaupungin viranhaltijat, asukkaat, kokeiluja kehittävät yritykset ja kokeiluja hyödyntävät yritykset). Analyysin tuloksena todetaan, että löydetyt haasteet olivat moninainen kokoelma erilaisia odotuksia, ristiriitoja ja jännitteitä, mutta niistä oli löydettävissä selkeitä teemoja. Suurimmat haasteet koskevat kaupunginhallintoa, kaavoitusta ja suunnitteluprosessia sekä kokeiluissa mukana olevien toimijaryhmien yhteistyötä ja viestintää. Kokeiluissa törmäsivät uudet ja vanhat tekemisen tavat sekä tek-nologiavetoisuus ja ympäristötietoisuus. Lisäksi havaittiin, että toimijaryhmien tapa keskustella haasteista oli selvästi kytköksissä heidän institutionaaliseen asemaansa. Kokeilutoiminta on Suomessa julkisella sektorilla uusi toimintamalli ja tutkielman tulosten perusteella se on lupaava toimintatapa kaupungin kehittämisessä. Sitä näyttävät koskevan samat intressien ristiriidat, jotka koskevat muitakin kaupungin kehittämisen tapoja, mutta kaikista koetuista haasteista ja jännitteistä huolimatta Kalasataman toimijaryhmät kokivat kokeilutoiminnan hyväksi toimintamalliksi. Kokeilutoiminnan vaikuttavuus Kalasatamassa tehostuisi lisäresursseilla ja -rahoituksella sekä kaupungin hallinnon saavutettavuutta parantamalla. Usean vuosikymmenen ajan rakentuva Kalasatama on erinomainen alusta sekä uusille tapaustutkimuksille että kokeilutoiminnan pitkäaikaisen vaikuttavuuden tutkimukselle