Browsing by Subject "hallitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Lautsuo, Lasse (2008)
    Käsittelen pro gradu työssäni endogeenisen kauppapolitiikan analyysiä common agency mallien keinoin. Tutkimusongelmani on: "Kuinka hallitus määrittelee kauppapolitiikkansa kotimaisen ja ulkomaisen teollisuuden etujärjestöjen vaikutuksen alaisena?" Aloitan esittelemällä Gene Grossmanin ja Elhanan Helpmanin artikkeliin "Protection for Sale" perustuvan mallin, joka käsittelee kauppapolitiikan määräytymistä common agency asetelmassa. Tämän jälkeen käsittelen tämän mallin laajennusta, jossa ulkomaiset yritykset voivat ohittaa tullit ja kilpailla suoraan kotimaisen teollisuuden kanssa tekemällä suoran ulkomaisen investoinnin. Seuraavaksi tarkastelen sitä, kuinka etujärjestöt vaikuttavat reaalimaailmassa kauppapolitiikkaan. Osoitan myös muutamia työssä käsitellyissä common agency malleissa esiintyviä puutteita, sekä tapoja ottaa nämä puutteet huomioon. Päätän työni ehdottamalla tapoja käyttää common agency malleja sen tutkimiseen, millä tavoin monikansalliset yritykset vaikuttavat kauppapolitiikkaan. Työn tuloksena havaitsen, että hallituksen kauppapolitiikka heijastaa etujärjestöjen hallituksen poliittisista palveluksista käymän kilvan tuloksia. Se, missä määrin hallitus toteuttaa järjestöjen toivomaa politiikkaa, riippuu siitä, miten järjestäytyneitä yritykset ovat, sekä siitä, missä suhteessa hallitus arvostaa kampanjatukea äänestäjien hyvinvointiin nähden. Toinen havainto on se, että ulkomaisten suorien investointien ollessa mahdollisia hallitus suosii kauppapolitiikan instrumentteina vapaaehtoisia vientirajoituksia tullien asemesta. Suorien ulkomaisten investointien mahdollisuus vaikuttaa siis kauppapolitiikan rakenteeseen. Tässä työssä esitellyt common agency mallit eivät ota huomioon hallituksen historiadataan perustuvaa luotettavuutta. Luotettavuus voidaan huomioida, jos common agency pelin sallitaan olevan dynaaminen monivaiheinen peli staattisen pelin asemesta. Mallit eivät myöskään huomioi monenkeskisiä kansainvälisiä kauppasopimuksia huomioon, vaikka näillä on suuri merkitys kauppapolitiikassa. Monikansallisten yhtiöiden vaikutusta kauppapolitiikkaan voidaan analysoida perinteisellä common agency mallilla, jossa monikansallinen yhtiö toimii muiden yritysten tavoin yrittäen vaikuttaa hallituksen kauppapolitiikkaan. Toinen mahdollisuus on tarkastella tilannetta, jossa monikansallinen yhtiö on common agent, ja jossa useat hallitukset kilpailevat yhtiön investoinneista tarjoamalla sen toiminnalle suotuisaa kauppapolitiikkaa.
  • Cosens, Barbara; Ruhl, J. B.; Soininen, Niko; Gunderson, Lance; Belinskij, Antti; Blenckner, Thorsten; Camacho, Alejandro E.; Chaffin, Brian C.; Craig, Robin Kundis; Doremus, Holly; Glicksman, Robert; Heiskanen, Anna-Stiina; Larson, Rhett; Similä, Jukka (National Academy of Sciences, 2021)
    Proceedings of the National Academy of Sciences Sep 2021, 118 (36) e2102798118
    The speed and uncertainty of environmental change in the Anthropocene challenge the capacity of coevolving social–ecological–technological systems (SETs) to adapt or transform to these changes. Formal government and legal structures further constrain the adaptive capacity of our SETs. However, new, self-organized forms of adaptive governance are emerging at multiple scales in natural resource-based SETs. Adaptive governance involves the private and public sectors as well as formal and informal institutions, self-organized to fill governance gaps in the traditional roles of states. While new governance forms are emerging, they are not yet doing so rapidly enough to match the pace of environmental change. Furthermore, they do not yet possess the legitimacy or capacity needed to address disparities between the winners and losers from change. These emergent forms of adaptive governance appear to be particularly effective in managing complexity. We explore governance and SETs as coevolving complex systems, focusing on legal systems to understand the potential pathways and obstacles to equitable adaptation. We explore how governments may facilitate the emergence of adaptive governance and promote legitimacy in both the process of governance despite the involvement of nonstate actors, and its adherence to democratic values of equity and justice. To manage the contextual nature of the results of change in complex systems, we propose the establishment of long-term study initiatives for the coproduction of knowledge, to accelerate learning and synergize interactions between science and governance and to foster public science and epistemic communities dedicated to navigating transitions to more just, sustainable, and resilient futures.
  • Muurman, Markus (Helsingfors universitet, 2012)
    Tarkastelen tutkielmassani sitä, millainen menettely liiketoimintapäätöksiä tehtäessä synnyttää voimassa olevan oikeuden mukaan osakeyhtiön toimivalle johdolle yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvastuun. Mielenkiinto ei kohdistu toimivan johdon vahingonkorvausvastuuseen sinänsä, vaan pelkästään sen tuottamusedellytykseen. Tavoitteenani on selvittää, mikä on tuottamusta ja kuinka tuottamusta arvioidaan liiketoimintapäätösten yhteydessä. Tarkastelen erityisesti johdon huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuksia, tuottamusarvioinnin objektiivisia ja subjektiivisia tekijöitä sekä normien ja riskien merkitystä liiketoimintapäätöksiin liittyvässä tuottamusarvioinnissa. Osakeyhtiön toimivan johdon huolellisuusvaatimus saa sisältönsä johdon fidusiaarisista velvollisuuksista. Yhtiöön kohdistuvaa lojaaliutta voidaan pitää huolellisuuden perusedellytyksenä. Yhtiölle vieraat intressit eivät saa vaikuttaa johdon päätöksentekoon. Lojaaliuden lisäksi johdon on toimittava huolellisesti liiketoimintapäätöksiä tehdessään. Tuottamuksen kannalta ratkaisevaa on, onko päätös tehty huolellisen selvityksen ja harkinnan perusteella, joten johdolta vaadittua huolellisuutta voidaan kuvata menettelylliseksi. Päätöksen osoittautuminen kannattamattomaksi ei ole itsessään osoitus tuottamuksesta. Päätöksen sisällön osalta riittää, että johto on voinut päätöksentekohetkellä perustellusti pitää päätöstä yhtiön edun mukaisena. Toimivan johdon tuottamusta arvioidaan sekä objektiivisen että subjektiivisen huolellisuuden mittapuun mukaan. Objektiivisen mittapuun lisäksi johtajalta vaaditaan sellaista huolellisuutta, jonka johtajan erityinen osaaminen mahdollistaa. Joissakin tilanteissa tuottamus voi konkreettisesti ilmetä johtoa velvoittavan normin vastaisena menettelynä. Jos johdolta yksittäistapauksessa vaadittavaa huolellisuutta ei voida täsmentää nimenomaisen käyttäytymisohjeita sisältävän normin avulla, johdon tuottamusta on arvioitava riskiperusteisesti. Koska taloudelliseen toimintaan liittyy aina tappion vaara ja koska johto joutuu välttämättä toimimaan epävarmoissa olosuhteissa, suuriakin taloudellisia riskejä voidaan pitää hyväksyttävinä. Riskien on kuitenkin oltava yhtiön edun mukaisia, mikä tarkoittaa, että riskitaso on määritettävä yhtiön voitontuottamistarkoitusta vastaavaksi.