Niukkanen, Katja Marttiina
(2007)
Julkinen terveydenhuolto on kokenut monia muutoksia 2000-luvulla. Muutokset on määritelty uusina toiminta-aatteina ja –filosofioina niin kansainvälisissä kuin kansallisissakin terveyden edistämisohjelmissa. Varsinaiseen terveyspalveluiden järjestämiseen ja tarjoamiseen nämä ovat merkinneet useita, osin ristiriitaisiakin vaateita, joista osa on sittemmin kirjattu myös Suomen lainsäädäntöön. Muutosten myötä toimintakentälle on syntynyt todellisia paineita järjestää ja toimia entistä eettisemmin, tasa-arvoisemmin, tehokkaammin ja taloudellisemmin. Uudistukset tulevat olemaan yhä enemmän konkreettisia toimintatapojen muutoksia, joilla on vaikutukset kaikkiin toimijoihin; palvelujen suunnitteluun ja tarjoamiseen eli kuntiin, suorittavaan portaaseen eli ammatinharjoittajiin ja kuntalaisiin eli asiakkaisiin. On katsottu, että näillä nyt läpikäytävillä muutoksilla puututaan voimakkaammin terveydenhuollon rakenteisiin kuin pitkään aikaan on tehty. Kuinka tästä selvitään ja minkälaisin eväin, on päivänpolttava aihe paitsi terveydenhuollon järjestäjien keskuudessa myös suomalaisessa mediassa ja kansalaisten keskusteluissa sekä yleisemmässä, suomalaisen hyvinvointivaltion tarkastelussa. Tässä tutkimuksessa tullaan tarkastelemaan yhden kaupungin, Espoon, tapaa toimia ja järjestää yhden ammattiryhmän, suuhygienistien, toimintaa uutta vaatimustasoa vastaavaksi. Ammatinharjoittajatyön uudelleenjärjestäminen ja järkeistäminen on erityisen haastava tehtävä aina ja etenkin kun puhutaan terveydenhuollon ammateista. Pitkälle kehittynyt ja syvälle iskostunut hoitotyön aate ja etiikka, joka ammatinharjoittajien työskentelyä ensisijaisesti ohjaa, katsotaan olevan ristiriidassa uusien vaatimusten kanssa. Tarvitaan kattavaa tietoa nykyisestä toiminnasta sekä uusista velvoitteista, jotta voidaan suunnitella tulevaa. Tässä tutkimuksessa pyritään kuvaamaan suuhygienistityötä mahdollisimman tarkasti ja tehdä työ mahdollisimman läpinäkyväksi, jotta uudistustyön tarpeen arviointi ja toteuttamistavan valinta olisi mahdollista. Saatu tieto suhteutetaan ja sitä tarkastellaan terveydenhuollon suunnittelussa apuna käytettävää suunnittelukompassia käyttäen. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka muuttuneisiin vaatimuksiin vastataan ja onko vaatimustaso ylipäätään mahdollisuus saavuttaa? Mitä Espoon kaupungin suuhygienistitoiminta on nyt ja mitä voidaan saavuttaa sen uudelleen järjestämisellä? Tarvitseeko Espoon kaupungin hoitotakuulainsäädännön velvoitteisiin vastatakseen palkata lisätyövoimaa tai turvautua ulkopuoliseen toimintaan ns. ostopalveluihin, vai miten oman toiminnan järkeistäminen helpottaa syntynyttä tilannetta?