Browsing by Subject "hammashuolto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Markkula, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis evaluates the effects of entry on incumbent firms' prices and procedures volume in dental care markets using difference-in-differences regression and administrative data on private dental care visits reimbursed by the Social Insurance Institution of Finland. The entry is considered as a competition increasing shock. The entrant's prices were remarkably low at the time of the entry and the firm was able to acquire a large share of volume in common procedures performed at the market. Thus, the entrant offered a real low-cost alternative to the residents of the Capital Region. I focus on examinations and fillings, which are two of the most common procedures. Patients face switching costs when changing their dental care provider. This means that incumbent firms with locked-in customers might be able to accommodate the entry easier, than without the switching costs. The results show that incumbent firms do not lower their prices in response to the entry by economically significant amount. However, the results suggest that incumbent firms perform less fillings after the entry. The effect is driven by summer months. The pattern where the incumbent firms do not change their prices and lose a share of their turnover to the entrant is consistent with the theoretical switching costs literature.
  • Vesivalo, Arto (2006)
    2000-luvun alun hammashoitouudistus asetti terveyskeskusten hammashoidon haasteelliseen tilanteeseen. Uudistuksessa julkisesta hammashoidosta poistettiin hoitoon pääsyä rajoittaneet ikärajat. Ikärajojen poiston lisäksi otettiin käyttöön hoitotakuulainsäädäntö. Hammashoitouudistuksen myötä aikuisväestön hoidon kysyntä kasvoi, mikä aiheutti terveyskeskuksiin jonoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammaslääkärien palkkausjärjestelmän mahdollisia ohjausvaikutuksia merkittävän reformin jälkeisessä tilanteessa. Lisäksi tavoitteena oli arvioida näiden ohjausvaikutusten ja tavoitteiden välistä yhdenmukaisuutta. Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen terveyskeskuksen johtavaa hammaslääkäriä. Terveyskeskusten alueella asui noin 1,4 miljoonaa suomalaista. Hammashoidon tavoitteita ja uudistuksen implementointivaiheessa käytössä ollutta palkkausjärjestelmää ja kannusteita analysoitiin päämies-agenttimallin (esim. Laffont ja Martimort 2002) puitteissa. Vaikka terveyskeskusten tavoitteissa huomioitiin vuonna 2005 voimaan tullut hoitotakuu, ne heijastivat lasten ja nuorten hoitoa korostanutta aikaa. Työnjaon kehittäminen ja resurssien lisääminen olivat ensisijaisia keinoja uudistusten toteuttamisessa. Henkilöstöresurssien saatavuudessa oli tutkimuksen tekohetkellä vaikeuksia. Toimintatapojen uudistamisessa halutunlaisiksi ilmeni muutosvastarintaa. Haastateltujen mukaan toimintaa ohjasivat potilaiden hoidontarve ja hammaslääkärien totutut toimintatavat. Palkkaus vaikutti tuottavuuteen, muttei suoraan potilaiden valikoitumiseen hoitoon. Palkkauksen epäsuoria ohjausvaikutuksia ei kuitenkaan voida sulkea pois. Päämies-agenttimalli ei kaikilta osin pystynyt selittämään terveyskeskuksen ja hammaslääkärin suhdetta.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Folkpensionsanstalten FPA; Social Insurance Institution of Finland Kela (Kela, 2018)
  • Kela (Kela, 2020)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kela (Kela, 2021)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kela (Kela, 2022)
    Suomen virallinen tilasto
  • Niukkanen, Katja Marttiina (2007)
    Julkinen terveydenhuolto on kokenut monia muutoksia 2000-luvulla. Muutokset on määritelty uusina toiminta-aatteina ja –filosofioina niin kansainvälisissä kuin kansallisissakin terveyden edistämisohjelmissa. Varsinaiseen terveyspalveluiden järjestämiseen ja tarjoamiseen nämä ovat merkinneet useita, osin ristiriitaisiakin vaateita, joista osa on sittemmin kirjattu myös Suomen lainsäädäntöön. Muutosten myötä toimintakentälle on syntynyt todellisia paineita järjestää ja toimia entistä eettisemmin, tasa-arvoisemmin, tehokkaammin ja taloudellisemmin. Uudistukset tulevat olemaan yhä enemmän konkreettisia toimintatapojen muutoksia, joilla on vaikutukset kaikkiin toimijoihin; palvelujen suunnitteluun ja tarjoamiseen eli kuntiin, suorittavaan portaaseen eli ammatinharjoittajiin ja kuntalaisiin eli asiakkaisiin. On katsottu, että näillä nyt läpikäytävillä muutoksilla puututaan voimakkaammin terveydenhuollon rakenteisiin kuin pitkään aikaan on tehty. Kuinka tästä selvitään ja minkälaisin eväin, on päivänpolttava aihe paitsi terveydenhuollon järjestäjien keskuudessa myös suomalaisessa mediassa ja kansalaisten keskusteluissa sekä yleisemmässä, suomalaisen hyvinvointivaltion tarkastelussa. Tässä tutkimuksessa tullaan tarkastelemaan yhden kaupungin, Espoon, tapaa toimia ja järjestää yhden ammattiryhmän, suuhygienistien, toimintaa uutta vaatimustasoa vastaavaksi. Ammatinharjoittajatyön uudelleenjärjestäminen ja järkeistäminen on erityisen haastava tehtävä aina ja etenkin kun puhutaan terveydenhuollon ammateista. Pitkälle kehittynyt ja syvälle iskostunut hoitotyön aate ja etiikka, joka ammatinharjoittajien työskentelyä ensisijaisesti ohjaa, katsotaan olevan ristiriidassa uusien vaatimusten kanssa. Tarvitaan kattavaa tietoa nykyisestä toiminnasta sekä uusista velvoitteista, jotta voidaan suunnitella tulevaa. Tässä tutkimuksessa pyritään kuvaamaan suuhygienistityötä mahdollisimman tarkasti ja tehdä työ mahdollisimman läpinäkyväksi, jotta uudistustyön tarpeen arviointi ja toteuttamistavan valinta olisi mahdollista. Saatu tieto suhteutetaan ja sitä tarkastellaan terveydenhuollon suunnittelussa apuna käytettävää suunnittelukompassia käyttäen. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka muuttuneisiin vaatimuksiin vastataan ja onko vaatimustaso ylipäätään mahdollisuus saavuttaa? Mitä Espoon kaupungin suuhygienistitoiminta on nyt ja mitä voidaan saavuttaa sen uudelleen järjestämisellä? Tarvitseeko Espoon kaupungin hoitotakuulainsäädännön velvoitteisiin vastatakseen palkata lisätyövoimaa tai turvautua ulkopuoliseen toimintaan ns. ostopalveluihin, vai miten oman toiminnan järkeistäminen helpottaa syntynyttä tilannetta?
  • Alaranta, Tuija (2006)
    Upprättandet av folkhälsolagen år 1972, utvecklingen av sjukförsäkringslagen och de nationella hälsoprogrammen har varit tre viktiga åtgärder för hälso- och sjukvårdens utveckling. Efter folkhälsolagen skulle alla ha rätt till avgiftsfri tandvård, men så blev inte riktigt fallet. Alla kommuninvånare har inte haft möjlighet att få tandvård på hälsovårdscentraler, åtminstone inte inom rimlig tid. I mitt arbete redogör och betraktar jag vad implementeringsstudier är och sedan tar jag upp några styrmedel som staten använder mot kommunerna. Jag redogör för lagstiftningens utveckling från folkhälsolagen till år 2005 samt de båda hälsoprogrammens innehåll. Jag jämför styrmedel med varandra och med empirin samt drar slutsatser om statens styrning. Jag väljer att betrakta statens styrning av kommuner genom reglering (käpp), ekonomiska styrmedel (morot) och information (predikan). Det empiriska materialet samlade jag in genom att studera fyra kommuners verksamhetsberättelser. Jag valde tre stora kommuner och en liten kommun. Kommunerna jag valde skulle vara så lika som möjligt och som kriterier hade jag storlek, samhällskulturellt klimat, ekonomisk situation och det att kommunerna själva förverkligade tandvården. I mitt arbete ville jag se om det fanns ett samband mellan statens styrmedel. Jag hittade samband speciellt mellan käpp och predikan. Jag hittade också en antydan om ett samband mellan käpp och morot. Det fanns för lite information att få fram för att kunna dra definitiva slutsatser om att det fanns ett samband mellan morot och predikan. I mitt arbete ville jag också se i vilken utsträckning problemen i tandvården berodde på statens styrmedel eller på kommunernas egenskaper som verkställare av statens styrning. Statens sätt att styra genom käpp, morot och predikan kan inte endast vara grunden för att tandvården inte motsvarar kommuninvånarnas förväntan. Jag kunde konstatera att en del av problemen beror på kommunernas vilja att fatta beslut om tandvården. Lösningarna till problemen kan inte enbart vara att öka resurser, utan det måste också finnas andra möjligheter. Utvecklingen har tagit lång tid, över 30 år. Men äntligen har man åtminstone enligt lagstiftningen och förordningar så gott som nått det man önskade sig redan år 1972 då folkhälsolagen stiftades – avgiftsfri tandvård åt alla.
  • Chrons, Anna; Kuntsi-Vaattovaara, Helena (2006)
    Oppimateriaalia ; 7