Browsing by Subject "happamoituminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 52
  • Kleemola, Sirpa; Forsius, Martin (Finnish Environment Institute, 2010)
    The Finnish Environment 15/2010
    The Integrated Monitoring Programme (ICP IM) is part of the effect-oriented activities under the 1979 Convention on Long-range Transboundary Air Pollution, which covers the region of the United Nations Economic Commission for Europe (UNECE). The main aim of ICP IM is to provide a framework to observe and understand the complex changes occurring in natural/semi natural ecosystems. This report summarizes the work carried out by the ICP IM Programme Centre and several collaborating institutes. The emphasis of the report is in the work done during the programme year 2009/2010 including: • A short summary of previous data assessments • A status report of the ICP IM activities, content of the IM database,and geographical coverage of the monitoring network • A progress report on ICP IM biodiversity assessment • Two reports on critical loads at ICP IM sites: - report on calculation of site specific critical loads for acidification and eutrophication for terrestrial and aquatic ecosystems - relationships between critical load exceedances and empirical impact indicators
  • Forsius, Martin (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 10
    Yhteenveto: Järvien happamoituminen Suomessa: Alueellinen vedenlaatu ja kriittinen kuormitus
  • Alasaarela, Erkki (Vesihallitus. National Board of Waters, 1982)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 49, 3-16
    Kyrönjoen tulvasuojelutöiden aiheuttamista happamuusongelmista
  • Syri, Sanna (Finnish Environment Institute, 2001)
    Monographs of the Boreal Environment Research 19
    This study presents the development and applications of regional and local scale models for use in integrated assessment of air pollution effects in conjunction with large-scale models. A regional deposition model called DAIQUIRI (Deposition, AIr QUality and Integrated Regional Information) for integrated assessment purposes in Finland was constructed, and regional matrices for nitrogen oxides and ammonia were developed from the results of the regional air quality model of the FMI. DAIQUIRI produced similar estimates of deposition from Finnish sources as the original model, and long-term trends and the average level of deposition estimated with DAIQUIRI were found comparable with the monitored deposition levels and trends. For the mid-nineties situation, the regional nitrogen modeling resulted in 9% to 19% (depending on the region compared) larger estimates of areas with acidity critical load exceedances than when using European scale nitrogen deposition modeling.In this work, also a method for estimating the impacts of local NOx emissions on urban and sub-urban ozone levels was developed and tested. The study concentrated on representing the destruction of ozone by fresh NO emissions in urban areas for future use in integrated assessment modeling of ozone control strategies. Correlation coefficients between measured daytime ozone values in the study area were found to improve from 0.64 (correlation between urban and surrounding rural measurements) to 0.85, on the average. The average correlation between daytime large-scale model estimates and urban site measurements was found to improve from 0.37 to 0.58.In the study, also integrated assessment model applications were carried out at European, national and local levels. The synergies between control strategies for CO2 and acidification and ozone formation in the case of the UN/FCCC Kyoto protocol and the air quality targets of the EU were assessed with the help of coupled models. With two alternative energy scenarios reflecting the Kyoto targets for CO2, reductions of sulfur and NOx emissions between 12% and 22% and 8% to 12%, respectively, were estimated by 2010 in the EU-15 with the present emission control legislation. Due to the lower activity levels generating less emissions and the cleaner energy forms used, 35-43% cost savings in further technical emission controls required for achieving the EU air quality targets would be achieved with the scenarios studied. Case studies for Finland indicated that there has been a decrease of 60% in the area at risk of acidification from 1990 to 1995, and that the declining trend is expected to continue due to the recent international emission reduction agreements within the UN/ECE and the EU. Implementation of the Kyoto protocol in Finland and in the whole of EU-15 (with the present emission legislation) could bring up to 8% more reduction of ecosystems at risk of acidification in Finland by 2010 than the recent UN/ECE protocol.An uncertainty analysis of acidification integrated assessment modeling in Finland indicated that critical loads dominate the uncertainty. Estimates are becoming more robust, as the general level of deposition is decreasing. In Finland, further efforts to reduce the overall uncertainty should be mainly directed to more accurate description of critical thresholds. In areas affected by major nearby emission sources, also uncertainties in emissions and deposition are significant. The models and their applications presented in this study contributed to identifying the problem characteristics and have supported environmental policy development at international, national and regional levels.
  • Kenttämies, Kaarle (Vesihallitus, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 30, 42-45
    Tiivistelmä: Ilman rikkilaskeuma ja järvien happamoituminen Suomessa.
  • Alasaarela, Erkki; Heinonen, Pertti (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 57, 3-13
    Eräiden Suomen jokien alkaliniteetti- ja CODMn-arvoja vuosilta 1911—1931 ja 1962—1979
  • Kortelainen, Pirkko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 13
  • Soveri, Jouko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 8, 29-48
  • Fritze, Hannu (Suomen metsätieteellinen seura, 1992)
  • Pietilä, Raija; Perttunen, Vesa; Kontio, Matti; Pihlaja, Jouni; Pohjola, Riitta (2006)
  • Sutela, Tapio; Vuori, Kari-Matti; Louhi, Pauliina; Hovila, Karoliina; Jokela, Sinikka; Karjalainen, Satu Maaria; Keinänen, Marja; Rask, Martti; Teppo, Anssi; Urho, Lauri; Vehanen, Teppo; Vuorinen, Pekka J.; Österholm, Peter (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 14/2012
    Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu kattavasti tietoa happamien sulfaattimaiden (HS-maat) vaikutuksista vesistöjemme vedenlaatuun, eliöstöön ja kalakuolemiin. Kirjallisuuskatsaus tehtiin Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman CATERMASS-hankkeen yhteydessä laajan tutkijaryhmän yhteistyönä. Happamia sulfaattimaita muodostui Itämeren rehevissä rannikko-vesissä 4000–8000 vuotta sitten, kun mikrobit pelkistivät meriveden sulfaattia sulfidiksi. Maankohoamisen myötä sulfidisavikoita sisältäviä maita alettiin kuivata viljelyskäyttöön. Tällöin hapetusreaktiossa vapautuva rikki alkoi muodostaa maaperän veden kanssa rikkihappoa, joka liuottaa maaperästä myrkyllisiä metalleja, kuten alumiinia, kadmiumia ja kuparia. Runsaiden sateiden ja kevään sulamisvesien mukana happamuus ja metallit huuhtoutuvat vesistöön. Viime vuosikymmeninä lisääntyneen salaojituksen myötä peltojen kuivatus-syvyys on kasvanut lisäten samalla HS-maiden haitallisia vesistövaikutuksia. Happamuus ja siihen liittyvä metallien myrkyllisten olomuotojen runsastuminen aiheuttavat muutoksia vesistöjen kaikissa eliöryhmissä mukaan lukien kalat, pohjaeläimet, vesikasvit ja pohjalevät. Yksilötasolla on havaittu epämuodostumia, kuten vesihyönteistoukkien rakenne-vaurioita. Kalat yrittävät suojautua hengitysveden haitallisilta aineilta lisäämällä kidusten limaneritystä, jolloin hengitys vaikeutuu. Altistuminen happamuudelle ja metalleille haittaa kalojen lisääntymistä mm. viivästyttämällä munasolujen kypsymistä sekä vaikeuttamalla mätimunien hedelmöittymistä ja alkionkehitystä. Eliöyhteisötasolla HS-maiden vaikutus näkyy usein happamuudelle herkkien lajien tai lajiryhmien puuttumisena. Virtavesien kalalajeista happamuudelle herkkiä ovat esimerkiksi kivisimppu, made ja taimen, ja jokisuistojen pohjaeläinryhmistä esimerkiksi simpukat. HS-maiden aiheuttamista kalakuolemista joissa, järvissä, jokisuistoissa ja rannikkovesissä koottiin mahdollisimman kattava listaus, joka todentaa ongelmien keskittymistä Pohjanmaan alueelle. Pahiten happamuuden ja myrkyllisten metallien vaivaamat pikkujoet ovat olleet käytännössä kalattomia viimeisten vuosikymmenten ajan.
  • Tertsunen, Jermi; Martinmäki, Kati; Heikkinen, Kaisa; Marttila, Hannu; Saukkoriipi, Jaakko; Tammela, Simo; Saarinen, Tuomas; Tolkkinen, Mikko; Hyvärinen, Marja; Ihme, Raimo; Yrjänä, Timo; Klöve, Björn (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 37/2012
    Sanginjoki, Oulujoen alin sivujoki, on Oulun seudun tärkeimpiä virkistysalueita ja Merikosken kalatietä lähin potentiaalinen vaelluskalojen nousualue. Joen ajoittainen happamuus kuitenkin heikentää Sanginjoen virkistyskäytöllistä ja ekologista arvoa. Kaupunki ja vesi – Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus (2008-2011) -hankkeessa selvitettiin Sanginjoen happamuuden alkuperää, seurattiin laajasti eri alueilta jokeen laskevien valumavesien pH:n muutoksia sekä testattiin menetelmiä happamien huuhtoumien ennaltaehkäisyyn ja neutralointiin. Tulosten perusteella laadittiin toimenpidesuunnitelma happamuuden ehkäisemiseksi sekä happamuuden aiheuttamien haittojen lieventämiseksi. Julkaisussa on myös esitetty tietoa Sanginjoen ja sen valuma-alueen ominaisuuksista, joen ekologisesta tilasta, vedenlaadun kehityksestä sekä happamuuden ehkäisemiseen soveltuvista menetelmistä. Tulosten perusteella Sanginjoen veden happamuus usein voimistuu virtaamien kasvaessa. Etenkin kesä- ja syyssateiden yhteydessä havaittiin alhaisia pH-lukemia, joihin vaikuttivat maaperä, kasvillisuus ja maankäyttö. Hapan huuhtouma on pääosin peräisin turvepitoisten maiden orgaanisesta huuhtoumasta, mutta paikallisesti vedenlaatuun voivat vaikuttaa alueella esiintyvät happamat sulfaattimaat ja mustaliuskealueet. Sanginjoen vesi on ollut myös luontaisesti hapanta lähinnä suo- ja turvemaiden happamien valumavesien johdosta, mutta happamuus on todennäköisesti lisääntynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Sanginjoen valuma-alueella testattujen vesiensuojelu- ja kunnostusmenetelmien vaikutukset happamien valumavesien neutraloinnissa vaihtelivat, mutta osa menetelmistä osoittautui käyttökelpoiseksi ja niitä voidaan suositella käytettävän jatkossa niin Sanginjoella kuin vastaavilla happamuudesta kärsivillä kohteilla. Menetelmien kehittämistä ja erityisesti vaikutusten seurantaa tulee kuitenkin edelleen jatkaa. Hankkeessa testatut menetelmät ovat keinoja ihmistoiminnasta aiheutuvan happamuuden lisääntymisen torjunnassa. Parhaiten Sanginjoen ja muiden happamuudesta kärsivien vesistöjen hapanta kuormitusta ehkäistään huomioimalla maankäytössä happamuuden kannalta kriittisten turve- ja sulfidipitoisten alueiden ominaisuudet ja sijoittuminen jo ennen maankäytön toimenpiteitä ja kuormituksen syntymistä.
  • Soveri, Jouko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 8
  • Soveri, Jouko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 8, 3-28
  • Soveri, Jouko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 8, pp. 49-66
  • Johansson, Matti (Finnish Environment Institute, 1999)
    Monographs of the Boreal Environment Research 13
  • Bergström, Irina; Mäkelä, Katariina; Starr, Michael (Ministry of the Environment, 1995)
    Ministry of the Environment, Environmental Policy Department; Report 1/1995
  • Miettinen, Juha O. (Lapin ympäristökeskus, 2008)
    LAPra 5/2008
    Tutkimus selvitti vedenlaadun muutoksia Lapin pienissä järvissä. Tulosten esittely keskittyy Kaakkois-Lappiin (Sallan, Posion, Ranuan, Sodankylän ja Savukosken kunnat), ja tuloksia verrataan pohjoisempaan Inarin itäosien alueeseen. Sulfaattipäästöt Kuolan metallisulattamoista, ja myös sulfaatin laskeuma Itä-Lappiin, pienenivät 1990-luvun aikana. Laskeuman vähenemistä on seurannut myönteinen kehitys järvien happamoitumistilanteessa: järvien, joiden alkaliniteetti on ollut alle kriittisen rajan (20 μeq/l), määrä on vähentynyt lähelle happamoitumista edeltänyttä tasoa. Sulfaattipitoisuudet pienissä järvissä vähenivät laskeuman pienenemisen myötä 1990-luvulla. 2000-luvulla sulfaattipitoisuudet eivät ole enää pienentyneet. Järvien metallipitoisuuksissa ei ole nähtävissä selkeitä trendejä, paitsi hieman kohonneet nikkelipitoisuudet Inarin ja Sallan alueilla. Keskimääräiset kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat kuitenkin lähelle happamoitumista edellyttänyttä tasoa. Tulosten perusteella sulfaatti- ja metallipitoisuuksien seurantaa tulisi jatkaa erityisesti itäisimmillä Sallan ja Inarin alueilla. Biologisten menetelmien (piilevät, pohjaeläimet) käyttö seurannoissa parantaisi mahdollisten pintavesien happamoitumisongelmien nopeaa havaitsemista tulevaisuudessa.
  • Vähätalo, Anssi (University of Helsinki, 1993)