Browsing by Subject "harjut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Rintala, Jari; Britschgi, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2015
    Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten arvokkaat geologiset muodostumat, pohjavesialueet sekä kiviaineshuoltoa palvelevat alueet on huomioitu maakuntakaavoissa. Maakuntakaavoilla on keskeinen merkitys arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden suojelussa sekä toisaalta alueellisen kiviaineshuollon järjestämisessä. Maakuntakaavatarkastelu tehtiin yleisellä tasolla kaikkien maakuntien osalta ja yksityiskohtaisemmin Uudenmaan ja Satakunnan maakunnissa, joissa tarkastelussa oli mukana myös yleiskaavoja. Valtakunnallisessa maakuntakaavatarkastelussa selvitettiin miten pohjavesialueet ja arvokkaiden geologisten muodostumien inventointiaineistojen tulokset on niissä huomioitu. Lisäksi tarkasteltiin näille alueille sekä kiviaineshuoltoa palveleville alueille annettuja kaavamääräyksiä ja kaavamerkintöjä. Uudellamaalla ja Satakunnassa tehtiin lisäksi vastaava tarkastelu yleiskaavojen osalta sekä selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa maakuntakaavan ja yleiskaavan eri kaavamerkintöihin. Selvityksessä oli mukana 16 yleiskaavaa ja noin 530 maa-aineslupaa. Lisäksi selvityksessä laadittiin yhteenveto arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjaveden suojeluun sekä maa-ainestenottoon liittyvistä maakunnallisista inventoinneista ja selvityksistä. Pääosassa maakuntakaavoja oli käytetty maa-ainestenottoalueita, arvokkaita geologisia muodostumia ja pohjavesialueita koskevia kaavamerkintöjä ympäristöministeriön asetuksen ja ohjeiden mukaisesti. Osassa maakuntakaavoja oli käytetty myös muita kaavamerkintöjä. Geologiset inventointiaineistot huomioitiin kaavoissa eri tavoin ja myös kaava- sekä suunnittelumääräyksissä oli kaavojen välillä vaihtelua. Uudenmaan ja Satakunnan maakuntakaavoissa osoitetut arvokkaat geologiset muodostumat sekä toisaalta kiviaineshuoltoon liittyvät alueet olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista melko hyvin. Pohjavesialueiden osalta tilanne oli toinen, yli 70 % soranottoluvista oli myönnetty pohjavesialueille.
  • Mälkki, Esko (Vesihallitus. National Board of Waters, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 32
    Pohjaveden virtausnopeus ja sen kuvastama harjujen vedenläpäisevyys ja sisäinen rakenne
  • Tukia, Harri; Hämäläinen, Julia; Ryttäri, Terhi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2015
    Harjumetsien paahdeympäristöt ja niillä elävä erikoistunut eliölajisto ovat viime vuosikymmeninä taantuneet mm. metsäpalojen tehokkaan torjumisen ja yleisen rehevöitymiskehityksen takia. Myös monet talousmetsien hoitoon liittyvät piirteet, kuten hakkuiden jälkeinen heinittyminen ja tiheät taimikkovaiheet, voivat heikentää paahdeympäristöjen lajien säilymistä. Viimeisen, lähes kymmenen vuoden aikana asian korjaamiseksi on tehty laajapohjaista yhteistyötä ympäristö- ja metsäalan toimijoiden kesken. On huomattu, että metsätalous, luonnonhoito ja vaateliaiden eliölajien turvaaminen eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan niitä voidaan tavoitella yhtä aikaa, samalla kustannuksia säästäen. Tähän raporttiin on koottu kokemukset ja tulokset vuosien 2006–2014 aikana toteutetuista harjumetsien paahde-elinympäristöjen suojeluun ja hoitoon tähdänneistä hankkeista. Mukana ovat katsaukset harjujen käytön historiaan ja metsien suojelun ekologisiin perusteisiin. Lähemmän tarkastelun alla olleilta Taipalsaaren ja Lopen harjualueilta raporttiin on koottu tulokset tienvarsikasvillisuuden ja linnuston inventoinneista. Näiden esimerkkien avulla pohditaan myös paahde-elinympäristöjen verkostoajattelua: miten erilaisia paahdeympäristöjä voitaisiin kytkeä toisiinsa ja saada aikaan osiaan laajempia kokonaisuuksia. Räyskälän lentokentällä pidettyjen Suviseurojen vaikutuksista on pienimuotoinen seurantatutkimus. Raporttiin on koottu myös alustavat tulokset kaikista eri hankkeiden aikana tehdyistä hoitokokeista ja niiden seurannoista. Lisäksi esitetään tuloksia Kemiönsaaren Örön paahdeympäristöjen hoitojen lähes kymmenen vuoden seurannoista. Raporttia täydentää maisemanäkökulma: miten ihmisen kokemus maisemassa tulisi ottaa huomioon harjujen hakkuita suunniteltaessa. Viimeiseen lukuun on koottu tiivistetysti harjuluonnon paahdeympäristöjen hoidosta saatuihin kokemuksiin perustuvat johtopäätökset ja suositukset.
  • Kittamaa, Sanna; Ryttäri, Terhi; Ajosenpää, Terhi; Aapala, Kaisu; Hallman, Erkki; Lehesvirta, Timo; Tukia, Harri (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 25/2009
    Harjumetsien paahdeympäristöt ja niillä elävä erikoistunut ja uhanalaistunut eliölajisto ovat viimeisten vuosikymmenten aikana vähentyneet suuresti muun muassa metsäpalojen loppumisen ja yleisen rehevöitymiskehityksen vuoksi. Harjumetsien paahdeympäristöjen nykytila ja hoito 2006 - 2008 -hankkeessa koottiin kattava harjumetsien metsätaloutta ja suojelua edustava yhteistyöverkosto, johon kuuluivat SYKEn luontoasiantuntijoiden lisäksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, 10 metsäkeskusta (2008), Metsähallituksen metsätalous ja luontopalvelut, UPM-Kymmene sekä Helsingin yliopisto. Hankkeessa etsittiin jäljellä olevia, hoitotoimin parannettavia paahde­ympäristöjä ja käynnistettiin niillä sekä hoitotoimia että erilaisia koejärjestelyjä, joiden avulla hoitojen onnistumista voidaan arvioida. Hankkeen aikana inventoitiin yhteensä noin 30 000 hehtaaria harjumetsää, joista suurin osa sijaitsee Natura 2000 -alueilla. Löydettyjen, hoitokohteiksi soveltuvien paahdekohteiden yhteispinta-ala on noin 120 hehtaaria. SYKEn tutkijoiden inventoimalta 14 200 hehtaarin alueelta löydettiin noin 1,7 hehtaaria luonnontilaista tai lähes luonnontilaista paahdekohdetta. Tämä on vain noin 3 % löydetystä 52 hehtaarin paahde­alasta. Täten lähes kaikki inventoinneissa löydetyt kohteet olivat enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneita ja niiden tilaa on perusteltua parantaa hoitotoimin. Tulosten perusteella paahdeympäristöjen hoito pystytään toteuttamaan myös kustannustehokkaasti normaalien metsänhoitotoimien ohessa eikä se välttämättä ole ristiriidassa metsätalouden tavoitteiden tai esimerkiksi maisemansuojelun kanssa. Työ on saanut myös sekä maanomistajien että suuren yleisön tuen. Yhteistyöverkosto on ollut aktiivisesti keskusteleva ja se on onnistunut luomaan innostuneen ja kannustavan ilmapiirin ja yhteisön, jonka yhteisenä tavoitteena on ollut ja tulee jatkossakin olemaan uhanalaistuneen harjulajiston pelastaminen.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2017
    Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntakaavoissa on huomioitu valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat ja pohjavesialueet sekä toisaalta maa-ainesten ottoalueet ja maakunnallisten POSKI-projektien alue-ehdotukset. Lisäksi selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa näihin alueisiin sekä niihin liittyviin maakuntakaavan aluevarauksiin ja ominaisuusmerkintöihin. Selvityksessä oli mukana lähes 1200 maa-ainesten ottamislupaa. Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa luvat olivat huomattavasti enemmän kalliokiviaineksen ottamiselle kuin Etelä-Karjalassa, jossa lähes 75 % ottamisluvista oli soralle ja hiekalle. Etelä-Karjalassa maa-aineslupien mahdollistamat keskimääräiset ottomäärät olivat myös selvästi pienimmät. Geologisten inventointiaineistojen ja maa-ainestenottoon varattujen alueiden huomioimisessa maakuntakaavoissa oli huomattavia eroja. Maakuntakaavat olivat myös ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista vaihtelevasti. Arvokkaille kallioalueille ja valtakunnallisen harjujensuojeluohjelmaan kuuluville alueille ei sijoittunut kuin muutamia maa-aineslupia. Sen sijaan, etenkin Varsinais-Suomen alueella, osassa maakuntakaavojen arvokkaita harjualueita ja pohjavesialueita sijaitsi paljon maa-ainesten ottoalueita. Maakuntakaavoissa osoitetut maa-ainesten ottoalueet (EO-alue) olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista korkeintaan tyydyttävästi.
  • Enivaara, Alpo (Suomen metsätieteellinen seura, 1979)
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2006
  • Herlin, Rafael (Sällskapet för Finlands geografi, 1896)
    Fennia ; 12, 7
  • Herlin, Rafael (1891)
    Separattryck: Geografiska Föreningens Tidskrift 1891, hft 3
  • Kangas, Esko (Suomen metsätieteellinen seura, 1940)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1984)
    Ympäristön- ja luonnonsuojeluosaston julkaisu D:6