Browsing by Subject "harmaa talous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Niemelä, Kimmo (2006)
    Harmaan talouden problematiikkaa tarkastelevan tutkielman tarkoitus on vastata kysymyksiin siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yksilön veronkiertopäätökseen ja kuinka nämä tekijät huomioon ottaen harmaata taloudellista toimintaa voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä. Tarkastellaan myös sitä, minkälaisia vaikutuksia harmaan sektorin olemassaololla on yhteiskunnan hyvinvointiin. Yksilön veronkiertoon vaikuttavia mekanismeja tarkastellaan ensin odotetun hyödyn aksioomiin ja rationaaliseen valintaan perustuvan Allinghamin ja Sandmon (1972) esittelemän mallin avulla, jossa veronkiertäjän päätösmuuttujana ovat verottajalle ilmoitetut tulot. Tämän jälkeen veronkiertäjän päätösmuuttujien joukkoon lisätään työn tarjontapäätös, jolloin veronkiertopäätös syntyy jo työn tarjonnan yhteydessä. Yksilö tekee valintansa myös kulutuksensa suhteen, joten tarkastelua laajennetaan myös hyödykemarkkinoille, joilla verolajina on hyödykevero. Kanniaisen ja Pääkkösen (2004) kahden sektorin mallissa, jossa toista sektoria verotetaan ja toista ei, yksilöt tekevät valintansa sen suhteen, kummalta sektorilta he ostavat hyödykkeitä. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään myös yksilön moraaliset tuntemukset sekä yhteisön asettamat normit, joiden merkitystä yksilön veronkiertopäätökseen selvitetään. Tarkasteltaessa yksilön veronkiertopäätökseen vaikuttavia tekijöitä sekä empirian että teorian valossa voidaan päätellä ristiriitaisuuksia ilmenevän esimerkiksi veroasteen muutoksen vaikutuksessa veronmaksajan veronkiertopäätökseen. Yitzhakin (1974) malliin perustuvan ennusteen mukaan veronkierto saattaa vähentyä veroasteen noustessa, kun empiiristen tutkimusten mukaan vaikutus on päinvastainen. Allingham–Sandmo-mallin mukaan taas veroasteen vaikutus veronkiertoon riippuu veronkiertäjän riskinkaihtamisesta. Näin ollen selviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. Rangaistusaste sekä kiinnijäämistodennäköisyys näyttävät vähentävän veronkierron määrää. Veronmaksajan moraalilla ja sosiaalisilla normeilla on veronkiertoa vähentävä vaikutus. Kun pohditaan harmaasta sektorista aiheutuvia hyvinvointivaikutuksia koko yhteiskunnalle, saadaan selville, että epävirallisen sektorin olemassaolo vähentää valtion verotuloja, jolloin julkisten hyödykkeiden tarjonta yhteiskunnassa vähenee. Kuluttajien hyvinvointi osittain kuitenkin kasvaa, koska harmaa sektori pienentää laillisen sektorin hinnoitteluvoimaa kilpailun kiristyessä. Teorian mukaan sekä verovalvonnan tehostaminen että rangaistusten kiristäminen laskevat harmaan sektorin markkinaosuutta, mutta molemmista aiheutuu valtiovallalle kustannuksia. Veronmaksajan oletetaan teorian mukaan olevan riskiä kaihtava, joten tämän perusteella verovalvonnan tehostaminen saattaa olla tehokkaampi veronkiertoa ehkäisevä keino. Ekonometrisen mallin avulla tutkittiin sitä, vaikuttavatko ihmisen moraalikäsitykset aidosti veronkiertopäätökseen sekä sitä, millä tavoin sekä minkä suuntaisesti sosiaaliseen yhteisöön samastuminen yksilön moraaliin vaikuttaa. Tulosten mukaan moraali ei vaikuta ainoastaan suoraan yksilön päätökseen normien vastaisesta toiminnasta vaan myös sosiaalisen ryhmän kautta.
  • Lavonen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomalainen työeläkejärjestelmä on haasteiden edessä väestön ikääntymisen aiheuttaman huoltosuhteen kasvaessa. Paine eläkevakuutusmaksujen kasvattamiseksi on suurta. Perittävät eläkevakuutusmaksut eivät tälläkään hetkellä kata ulosmaksettavien eläkkeiden määrää, joten sijoitustoiminnalla on järjestelmän toimimisen kannalta keskeinen asema. Osa potentiaalisesta eläkevarallisuudesta sulaa eläkevakuutustoiminnassa syntyviin luottotappioihin. Luottotappioita syntyy vakuuttamistoiminnassa mitä moninaisimmista syistä, joskin asiakasyritysten tavanomaisten konkurssien sekä harmaan talouden vaikutus on merkittävää. Tulorekisteri otettiin käyttöön 1.1.2019 alkaen. Sen johdosta TyELvakuutusmaksujen muodostumisen peruste muuttui arvioista toteutuneeseen palkanmaksuun. Tämä muutos mahdollistaa eläkeyhtiövelkojalle paremman kontrollin saataviensa valvomiseen ja perintätoimien ajoittamiseen. Työeläkejärjestelmän sekä tulorekisterin toimiminen lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla edellyttää, että työnantaja järjestää työntekijöidensä eläketurvan sekä tekee eläketurvan hoitamiseksi tarvittavat ilmoitukset säädettyjä aikamääreitä noudattaen. Näiden velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi oikeusjärjestys määrittää sanktiouhan. Tutkielmassa selvitetään TyEL:n mukaisen vakuuttamis- ja ilmoitusvelvollisuuden sisältö ja näiden laiminlyöntiin liittyvät sanktiot. Soveltuva sanktiomenettely riippuu rikotun velvoitteen sisällöstä ja laadusta. TyEL:n mukaisen työntekijöiden eläketurvan järjestämisvelvoitteen rikkominen voi johtaa TyEL laiminlyöntimaksun määräämiseen tai rikosprosessin käynnistymiseen. Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin sanktioi uudistuksen myötä Verohallinto. Sanktiointi ulottuu myös välittömän eläkevakuutussopimussuhteen ulkopuolelle mm. tilaajavastuulain keinoin.
  • Kuparinen, Susanna (2013)
    Ryhmäteatteriin ohjaamani esitykset Eduskunta – Satiiri vaurauden uusjaosta (2011) ja Eduskunta II – Satiiri veljeskuntien Suomesta (2012) ovat osa esityssarjaa, jonka pohjana on vuosina 2008–2011 Ylioppilasteatterissa esitetty Valtuusto-trilogia. Olen tutkinut työryhmäni kanssa esityssarjan aikana poliittisen teatterin ja journalismin risteyskohtia, toisaalta etsinyt välineitä ja näkökulmia, joiden avulla poliittinen teatteri voisi puhutella myös niitä, jotka eivät ole valmiiksi samaa mieltä. Kirjallisessa opinnäytteessäni käsittelen journalistisen dokumenttiteatterin suhdetta journalismiin ja yhteiskuntaan. Mitä taide ja julkinen keskustelu voisivat hyötyä journalistisesta dokumenttiteatterista? Eduskunta-esitykset ovat tutkivaa journalismia näyttämöllä, mutta ne ovat myös taideteoksia. Tarkastelen esitysten ohjauksellisia ratkaisuja suhteessa esteettisiin mieltymyksiini ja ajankohtaisiin aiheisiin, ja yritän välittää työvälineitä dokumenttiteatterista kiinnostuneille taiteilijoille ja toimittajille. Eduskunta-esitykset eivät ole mediakritiikkiä, ne ovat media. Teatterinäyttämö mediafoorumina on yhteiskunnallisen rakenneanalyysin ja läpileikkauksen kannalta tehokas julkisen keskustelun areena, teatterin yhteisöllisen, kansankokousta muistuttavan luonteen takia. Eduskunta-esityksissä pyrimme nostamaan pintaan aiheita, joita median uutisvirrassa on hankala käsitellä. Eduskunta-esitysten tärkein päämäärä on murtaa median monologisuus ja hegemoninen vallan pönkittäminen, joka johtuu osin medialle luontaisista rakenteista, osin tiedonvälityksen silppuuntumisesta ja hektisyydestä. Toisaalta pyrimme rikkomaan taiteelle luonteenomaista katseen siirtoa rakenteista ylipsykologiseen, individualistiseen maailmankuvaan, jossa jätetään käsittelemättä yhteiskunnalliset syy-seuraussuhteet. Tarkastelen myös kollektiivisen ensemble-työskentelyn ja yhteistyön piirteitä. Moniäänisen ja dialogisen julkisen keskustelun lähtökohta on se, että eri taiteilijat ja toimittajat yhdistävät voimansa. Kirjallinen opinnäytteeni on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa käyn läpi henkilökohtaisia lähtökohtiani, miksi olen tarttunut poliittisiin aiheisiin ja mihin yhteiskunnalliseen tarpeeseen haluan esityksilläni vastata ja miksi vieraannuin draamasta. Toinen osa käsittelee esteettistä pyrkimystäni ja oppimisprosessiani polyfonisiin rakenteisiin, moniäänisyyteen esitysten muodossa ja tekotavassa. Käsittelen valintojani Mihail Bahtinin karnevalismin, dialogin ja polyfonian käsitteiden kautta. Kolmannessa osassa kerron, miten karnevalismi ja polyfonia jalkautuvat näyttämölle aiheiden ja estetiikan kautta. Neljäs osa analysoi monologisuuden ja objektiivisuuden ongelmia taiteessa, journalismissa ja julkisessa keskustelussa. Viidennessä osassa jaan muutamia keskeisiä metodeja, jotka olen työryhmäni kanssa havainnut käyttökelpoiseksi.
  • Saarikkomäki, Elsa Anni Orvokki; Lehti, Martti Mikael (2019)