Browsing by Subject "hautausmaat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Hakli, Terhikki (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan yhdellä alueella, Taiteilijainmäellä (kortteli V21A), sijaitsevia hautamuistomerkkejä. Taiteilijainmäki sai alkunsa vuonna 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin rinteeseen rakennettuun hautakammioon. Alueelle haudatuille suomalaistaiteilijoille on pystytetty 50 hautamuistomerkkiä. Hautamuistomerkkien osalta alue on tullut valmiiksi 2010-luvulla. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymys jaetaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Miten hautamuistomerkit suhteutuvat aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen? Tutkimusaineisto muodostuu eri aineistotyypeistä. Hautausmaalla olevat hautamuistomerkit on tallennettu valokuvin, jotka on liitetty tutkimukseen. Arkistolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu haastatteluja, joiden teemana on ollut yksittäinen hautamuistomerkki. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Hautamuistomerkit kertovat haudattujen elämäntyöstä, luonteesta ja harrastuksista. Joissakin taustakertomus on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi päätellä muistomerkkiä tarkastelemalla. Yhdessä muotokuvallisessa muistomerkissä vainajan kuvaamisen tapa poikkeaa entisestä hiekkapuhalletun kuvan myötä. Yhteen on kasvokuvan lisäksi liitetty ratsastajapatsas, joka on harvinainen hautausmaakontekstissa. Haudattuihin liittyvät henkilökohtaiset asiat suuntaavat kertoman muistoihin ja taaksepäin. Kristinuskon keskeinen symboli, risti, esiintyy hautakivissä kahdessa muodossa. Latinalainen tyhjä risti on neljässä ja krusifiksi yhdessä hautakivessä. Yksi hautamonumentti on T-ristin muotoinen. Kristilliset symbolit suuntaavat kertoman eteenpäin, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoon. Tutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä tutkittujen symbolien yleistä esiintyvyyttä hautausmailla Taiteilijainmäen kuriositeettiluonteen vuoksi. Neljässä veistoksellisessa ja yhdessä monumentaalisessa hautamuistomerkissä pohditaan kuolemaa ja sen väistämättömyyttä. Ne eivät anna vastausta. Niiden kertoma suuntautuu taaksepäin, sillä niistä puuttuu kristillisten symbolien sisältämä toivo. Suurin osa Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä pohjautuu aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Klassisia ja niihin perustuvia hautakiviä on lähes puolet, veistoksellisia muistomerkkejä on reilu kolmannes ja monumentaalisia vajaa viidennes. Alueella voi seurata suomalaisten kuvanveistäjien taidetta 1930-luvulta 2010-luvulle. Uusklassisen suunnan suurten sileäksi hiottujen kivien päälle on asetettu abstrakteja metallisia veistoksia. 2010-luvulla on uutta nykytaiteen mukaisen abstraktin metallisen veistoksen asettaminen suoraan maahan ilman näkyvää jalustaa, mistä esimerkkinä on veistos nimeltä Sateenvarjo.
  • Puustjärvi, Eeva (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämä tutkimus käsittelee sitä, kuinka maisemasuunnittelun keinoin luonnonmukaisella hautausmaalla voidaan ilmentää hautausmaihin liitettyjä arvoja ja merkityksiä. Nämä arvot ja merkitykset kumpuavat vanhoista perinteistä, kirkon nykypäivän arvoista sekä hautausmaalla liikkuvien ihmisten toiveista ja odotuksista. Hautausmailta toivotaan yhä enemmän omaleimaisuutta ja yksilöllisyyttä. Hautausmaille tullaan rauhoittumaan ja etsimään yhteyttä maan ja taivaan välillä. Hautausmaan odotetaan ilmentävän esimerkiksi pyhyyttä rauhaa, toivoa ja elämän kiertokulkua. Luonnonmukaisuutta korostavalla metsähautausmaalla voidaan vastata nykypäivän tarpeisiin perinteisiä puistomaisia hautausmaita paremmin, sillä metsä itsessään ilmentää useimmille suomalaisille rauhaa, pyhyyttä ja turvaa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa luodaan käsitteistö sille, kuinka hautausmaihin liitettyjä arvoja ja merkityksiä voidaan symbolisesti ilmentää luonnonmukaisessa hautausmaamaisemassa. Käsitteistön muodostus perustuu muun muassa ympäristöpsykologisiin, taidehistoriallisiin, folkloristisiin ja metsätieteellisiin tutkimuksiin. Lähtökohtana on käsitys maisemasta viestintämuotona, jossa erilaiset symboliset elementit ja ominaisuudet välittävät viestejä maiseman kokijalle. Luotua käsitteistöä hautausmaihin liitettyjen arvojen ja merkitysten esittämiselle maisemassa sovelletaan käytäntöön Lahden Levon hautausmaan maiseman kehittämissuunnitelmaa laadittaessa. Tutkimuskohteena on noin 14 hehtaarin metsäalue, jonne Levon hautausmaan on tarkoitus laajentua tulevina vuosikymmeninä. Kehittämissuunnitelman pohjaksi laaditaan kartta-aineistoja ja maastohavaintoja hyödyntämällä maisemarakenneanalyysi. Kehittämissuunnitelmassa esitetään alueen maisemalliset lähtökohdat sekä ehdotukset siitä, miten maisemaa tulisi kehittää, jotta se ilmentäisi haluttuja arvoja ja merkityksiä. Kehittämissuunnitelma painottuu maiseman symboliikkaan ja metsänhoidollisiin toimenpiteisiin. Levon tapaustutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että hautausmaan symboliikka tarjoaa hyvän lähtökohdan hautausmaan maisemasuunnittelulle. Luonnonmaisema tarjoaa paljon hautausmaihin liitettyjä arvoja ja merkityksiä ilmentäviä symbolisia elementtejä, joita maisemasuunnittelulla voidaan korostaa. Maiseman symboliikkaa hyödyntämällä voidaan luoda omaleimaisia maisemia, jotka tarjoavat kiinnittymiskohtia ihmisille ja heidän muistoilleen. Merkitykselliset maisemat vahvistavat osaltaan paikallisidentiteettiä. Maisemilla on vahva vaikutus ihmisten mielialoihin. Onnistunut hautausmaamaisema lohduttaa ja tukee omaisia surussaan valaen toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Samalla se ilmentää kunnioitusta vainajia kohtaan, pyhyyttä sekä yhteyttä taivaan ja maan välillä. Maiseman symboliikan hyödyntäminen maisemasuunnittelussa vaatii kuitenkin suunnittelijalta paneutumista maiseman kulttuurisiin merkityksiin.
  • Salonen, Riitta Helena (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastelen nykysuomalaisten kuolemaan liittyvää ritualisointia muuttuvassa suomalaisessa kuolemankulttuurissa. Kuolemankulttuurimme on muuttunut myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen. Agraariyhteiskunnassa kuolemaa käsiteltiin yhteisöllisten rituaalien avulla. Yhteiskuntamme modernisaatio, yksityistyminen ja sekularisaatio heijastuu ihmisten tapaan käsitellä kuolemaa. Elämme yhteiskunnassa, jossa kuolema ei ole osaa elämäämme ja kuoleman rituaalista käsittelemistä uhkaa yksityistyminen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu uskontoantropologian, sosiaalipsykologian ja sosiologian välimaas-toon. Tutkielman aineisto koostuu keräämästäni etnografiasta, joka jakautuu kyselyyn ja osallistuvaan havainnointiin kahdella pääkaupunkiseudun hautausmaalla. Kyselyn vastausteksteistä muodostetussa tapaustutkimuksessa kuuden henkilön joukko kertoo nykyisestä ja lapsuudenperheensä harjoittamasta vainajan rituaalisesta muistamisesta sekä kuvailee omia kokemuksiaan muuttuvasta suomalaisesta kuolemankulttuurista. Tapaustutkimuksen tutkimusstrategia mahdollistaa kuoleman ritualisoinnin ilmiön ja muuttuvan kuolemankulttuurin kokonaisvaltaisen tarkastelun. Tutkielman taustateoriat, kuten sosiaalisen kuoleman, kiintymyssuhdeteorian ja nykyiset surutyön näkemykset tarjoavat yhdessä empirian kanssa laaja-alaisen käsityksen nykysuomalaisten moninaisista tavoista ritualisoida kuolemaa. Aineiston analyysi on toteutettu teoreettispohjaisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tulos tukee näkemystä kuolemankulttuurimme muutoksesta. Toisen maailmansodan jälkeinen yhteiskunnan muutos on pakottanut ihmiset muuttamaan työn perässä paikkakunnalta toiselle, jolloin siteet niin eläviin kuin kuolleisiin sukulaisiin ovat katkenneet. Sekularisoituminen ilmenee ihmisten vieraantumisena kirkon toiminnasta ja osa suomalaisista on menettänyt yhteytensä kirkon harjoittamiin kuolemanrituaaleihin. Hautaus- ja vainajan muistamisrituaalit ovat yksityistyneet sekä kulutuskulttuurista on tullut osa nykyistä vainajan rituaalista muistamista.. Muutoksista huolimatta suomalaiset suosivat edelleen kirkon toimittamia kuolemanrituaaleja, muistelevat julkisissa muistelemisen tiloissa yhä ahkerammin, mutta samalla luovat myös uusia tapoja ja paikkoja muistaa edesmenneitä omaisiaan ja läheisiään sekä kunnioittaa heidän muistoaan. Edesmenneitä voi muistella nykyään myös virtuaalisesti ajasta ja paikasta riippumatta. Muistaminen tukee surevaa ja suhde vainajiin säilyy surutyön jälkeenkin. Näin edesmenneet omaisemme säilyvät osana meidän identiteettiämme ja osoittavat meille paikkamme sukupolvien ketjussa.