Browsing by Subject "havainnointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Alanen, Antti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee kodin ja perheen tematiikkaa seurakunnallisessa kontekstissa. Tutkimuskohteena on Seinäjoella toimiva Houm Church -seurakunta ja tutkimuskysymys on: miten kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchin toiminnassa. Tutkimus liittyy osaksi myöhäismodernien uuskarismaattisten seurakuntien tutkimusta ja pyrkii kodin ja perheen tematiikan kautta kuvaamaan nuoria aikuisia tavoittavan seurakunnan toimintaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin keinoin ja aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavasti. Analyysiä ohjaavana teoriana toimi Karl Inge Tangenin temaattinen jaottelu tavoista, joilla ihmiset identifioituvat myöhäismoderneihin seurakuntiin. Analyysin myötä aineistosta nousi neljä keskeistä temaattista kokonaisuutta, jotka kuvaavat miten kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchissa. Nämä neljä kokonaisuutta ovat (1) Roolimallit ja esikuvalliset äiti- ja isähahmot seurakunnassa, (2) Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyyden korostaminen, (3) Rakkaudellinen ilmapiiri sekä (4) Samastuttavuus. Kunkin teeman alle muodostui omiksi kategorioikseen aineistosta nousseita keskeisiä ja toistuvia havaintoja, kuten (1) johtajat ystävinä tai helposti lähestyttävinä persoonina, (2) puhe rakkaudesta, (3) modernius ja nuorekkuus sekä (4) tutustumiseen ja sosialisoitumiseen kannustaminen. Tutkimuksessa tulee esille, että kodinomaisuus ja perheen tuntu ilmenevät Houm Churchissa erityisesti ihmissuhteiden, yhteisöllisyyden ja ajan henkeä mukailevien käytäntöjen kautta.
  • Ranta, Marjo (Helsingfors universitet, 2016)
    Aim. Several study claim that the childhood eating habits have effect until adultery. Increasing the knowledge of nutrition information in Finland has not provided wanted results. To address this problem new methods to implement food education is under development. Recent study evaluating food education method called "taste lessons" (org. "clases du gout") has showed results that show positive effects on children eating habits. The method focuses mainly on inquiry learning and sensory education. During fall 2015 Ruukku ry. implemented a tour called "Makumestarikiertue" that offered knowledge about nutrition in positive fashion by using taste lessons. The basis of this study was to obtain information from Makumestarikiertue. One central aspect of the tour was a track called "aistirata". (transl. sensory track) This track included various food oriented tasks. The study focused on reviewing children and their parent's experiences, interaction created during various tasks, reception of the event and practical functionality of the track itself. Methods. Target audience of the study was event participants (n=1574, in which k=367 were observed). Study material was obtained by observing group k. The material consisted of observational material and notes created during the events. Overall material was acquired from six different events that took place between August and November. Method used for content analysis was qualitative. Grounded method approach was also used during the analysis. Results and conclusions. The results of the study show that the event described in the thesis is capable of inspire participants to express and interpret their experience of senses and create positive experiences with food. The participants were interested of laying thought to their experience towards food and express and describe their reactions. However, this requires that the participants are guided and encouraged enough during the event as the track can otherwise be passed without much reasoning. In addition, the participants require information and tools to connect "aistirata" tasks to their personal behavior towards nutrition. Connection helps the participants to utilize newly acquired information at their own surroundings after the event has taken place.
  • Lavonen, Liisa (Helsingfors universitet, 2016)
    According to the newest Finnish curriculum (2014) home economics can be taught in the lower classes (1–6) of comprehensive school as one of the elective subjects or as an integrated club activity. In this research redesigning of home economics will be limited into inquiry-based learning which is applied in phenomenon driven teaching. This research aims to develop the use of inquiry based learning in regular classroom environment. The design will also integrate the use of mobile devices to analyse the results of phenomena and digital appliances to collect data on the situational interest of the students. This Master's thesis redesigns a new way of teaching home economics in primary school using the inquiry based learning and finding a way to wake interest into studying natural scientific phenomena in everyday life. This research was inspired by the University of Helsinki LUMA centre's Pikku-Jippo science club activities. The methodological approach applied was design research and it was conducted in two cycles. During the first cycle the data collected consisted of videos captured by students. In the second cycle the data were collected by using digital polling appliance. Both cycles followed the same kind of inquiry based learning method which is also applicable both in home economics education and natural sciences. The data were collected from one primary school class in Helsinki. The students were aged 7–8 years. The analysis of the video data was started by watching the videos extensively. The research results were analyzed using theory-based content analysis. The results indicate that mobile devices guided students to make observations of the phenomena, and to discuss both reactions and used instruments with their peers. The data from the second cycle were analyzed using qualitative observation methods. The re-designed teaching methods increased enthusiasm in the observed classroom. The students experienced them as an innovative way to learn and observe natural phenomena of everyday life.
  • Anttila, Saku; Bröckl, Marika; Herlevi, Antti; Kallio, Kari; Ketola, Mirva; Koponen, Sampsa; Kuitunen, Pirjo; Pyhälahti, Timo; Ryynänen, Tuukka; Vakkilainen, Kirsi; Kairesalo, Timo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 17/2012
    Julkisten tietovarantojen mahdollisimman tehokkaan käytön on katsottu tuottavan uutta tietoa ja palveluita sekä lisäävän hyvinvointia. Kerätyn ympäristötiedon heikko hyödyntäminen yritystoiminnassa on kuitenkin jo pitkään tiedossa ollut ongelma. Syitä tähän voi etsiä ympäristötiedon epäkaupallisesta luonteesta, sen keräämistavoista ja saatavuudesta tai esimerkiksi julkisen sektorin vahvasta roolista toimialalla. Järvien vedenlaatupalvelu -hankkeessa (Tekes, 2009-2012) haluttiin edistää julkisen tiedon hyödyntämistä yksityisellä sektorilla sekä kehittää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lähtökohtana oli paikallisen tutkimusinfrastruktuurin kehittäminen niin, että eri lähteistä kerätty vedenlaadun mittaustieto olisi tietokannan kautta helposti yritysten käytettävissä. Lisäksi hankkeessa tutkittiin eri käyttäjien tarpeita vedenlaatutiedolle, kehitettiin menetelmiä tiedon tarkkuuden parantamiseksi sekä luotiin muun muassa lyhyen aikavälin ennustemalleja. Konkreettinen tulos oli myös uuden “jokamiehen” vedenlaadun mittalaitteen kehittäminen. Tämä esimerkiksi matkapuhelimen kameran käyttöön perustuva mittalaite tuo uusia mahdollisuuksia edullisen vedenlaatutiedon keräämiseen, kansalaishavainnointiin ja samalla myös erilaiseen liiketoimintaan. Julkiseen ympäristötietoon perustuvaa liiketoimintaa pohdittiin kahdessa työpajassa. Työpajoissa keskusteltiin siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista sekä myös ideoitiin uusia julkiseen ympäristötietoon perustuvia liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä julkaisussa pohditaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön mahdollisuuksia Järvien vedenlaatupalvelu -hankkeen tulosten pohjalta.
  • Lehtinen, Laura (2014)
    Opinnäytteeni kirjallinen osio Esseistinä esityksen teossa käsittelee kirjoitusprosessien ja esitysprosessien eroja ja yhtäläisyyksiä ja erityisesti niiden esseemäisyyttä. Luku ”Esseestä asenteena” pyrkii näyttämään, mitä esseemäisyys tekijän asenteena voisi pitää sisällään ja millaisiin työskentelytapoihin se ohjaa. Tärkeimpinä innoittajina tähän ovat erilaiset esseen olemusta koskevat luennot sekä Johanna Venhon toimittama esseekokoelma Mitä essee tarkoittaa? (2012). Esseen olemukseen ja esseistin asenteeseen liittyvät rohkeus, avoimuus ja kysymisen taito. Esittelen esseistin tekijänä, joka uskaltaa mennä päin tuntematonta, ei-tiedettyä ja työnsä kautta näin hahmottelee uusia avauksia maailman ilmiöistä, ympäristöstään tai itsestään. Esseisti ei siis esitä pelkkiä valmiita väitteitä tai mielipiteitä vaan tarkastelee aiheitaan monelta suunnalta. Esseistin asenne liittyy läheisesti filosofi Jacques Rancièren kirjoituksiin poliittisen taiteen yhteydestä sekä koreografi Deborah Hayn havainnon harjoittamisen menetelmään. Kirjoitus- ja esitysprosesseja vertailevassa luvussa kuvaan merkittäviä teosprosessejani ja koetan niiden kautta näyttää ajattelussani maisteriopintojen aikana tapahtunutta muutosta. Tuo muutos koskee sitä, miten hahmotan teoksen ja tekijän suhdetta sekä vahvaa ruumiillisuuden esiin nousua tekijäidentiteetissäni. Se on siirtymistä teosprosesseissa ideoiden metaforisesta esittämisestä kohti materiaalisuuden puhetta, tapahtumista todella. Kirjoitan myös esiin havainnon siitä, että tekstien parissa kykenen pitämään tarpeellisen etäisyyden teokseeni mutta esityksen parissa olen vasta löytämässä tuota erillisyyttä. Erillisyyteen liittyy oivallukseni taiteilijasta työskentelevänä, työkalujaan käyttelevänä ja silti hetken kuuntelulle herkkänä pysyvänä toimijana. Taiteilijan työ ei siis ole mystistä neroutta vaan maailmaa kohti avautumista, materiaalien työstämistä ja lopulta työnsä esille, dialogiin asettamista. Kirjaan havaintojani siitä, miten minä koreografina en voi tehdä teoksia ilman ruumiillista työskentelyä, ilman nyt-hetkessä olemista enkä ilman rohkeutta olla myös tietämätön ja hapuileva. Ajattelu- ja toimintatavoissani tapahtunut muutos noudattelee muutosta, joka on ollut käynnissä laajemmin tanssin ja esittävien taiteiden kentällä viimeistään 1960-luvulta alkaen ja jota mm. Erika Fischer-Lichte sekä Ramsay Burt käsittelevät teksteissään. Viimeinen varsinainen luku ennen yhteenvetoa erittelee taiteellisen opinnäytteeni Corpus domesticus – jorataanks? -teoksen prosessia ja työryhmän työskentelyä siinä. Pohdin, miten työskentelyni onnistui olemaan esseististä ja miten se vaikutti muuhun työryhmään sekä lopputulokseen, itse teokseen. Liitän mukaan myös Corpus domesticuksen koreografisen käsikirjoituksen.
  • Piiroinen, Joakim (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan museokuluttajien kokemuksia museovierailun aikana. Tutkimus rakentaa tulkintaa museokuluttajien kokemuksista analysoimalla niitä hetkiä, jolloin kuluttajat kohtaavat museon tarjoaman palveluympäristön. Museokokemuksen analyysiin sovelletaan palvelumuotoilun teoriaa ja lähestymistapoja, jossa kontaktipisteiden merkitys nähdään merkityksellisenä kokemuksen muodostumisessa. Tutkimus pyrkii myös kehittämään museopalveluita, jotta museokuluttajille voidaan tarjota muistettavampia kokemuksia. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisin menetelmin havainnoimalla ja haastattelemalla museokuluttajia syyskuusta joulukuuhun 2013. Havainnointi suoritettiin Suomen kansallismuseon tiloissa haastattelujen ja juttutuokioiden lomassa. Haastatteluaineisto koostuu viidestä haastattelusta sekä 28 lyhyestä, keskustelumaisesta juttutuokiosta. Aineiston analyysissa on eritelty palvelukokemuksen syntymistä museotilassa sekä tyypitelty museokuluttajaryhmiä heidän kokemustensa perusteella. Tutkimuksen mukaan museokokemus muodostuu kolmesta osa-alueesta: museotunnelmasta, tarinoista ja oppimiskokemuksesta. Museotunnelma asettaa museovieraan tietynlaiseen rentoutuneeseen olotilaan. Rentoutunut olotila kumpuaa museon epäkaupallisesta ympäristössä, jossa toimitaan epäitsekkäästi toiset museovieraat huomioon ottaen. Museot toimivat myös tarinoiden välittäjinä itsestään toisille osapuolille, tarinat elävät aikaa ja voivat vaikuttaa vielä museovierailun jälkeenkin. Näyttelyistä etsitään lisäksi oppimiskokemuksia ja haastetta mielikuvitukselle. Museokävijät on tyypitelty tutkimuksessa kahteen tyyppiin: paljon ja harvoin museossa käyviin. Paljon museossa käyvät pystyvät nauttimaan museosta myös yksin ja heille museon tunnelma ja vaihtuvat näyttelyt ovat tärkeitä. Harvoin museossa käyvät hakevat helpompia elämyksiä osallistuttavista näyttelyistä ja heille on tyypillistä myös se, etteivät he saa kokemuksesta täyteläistä ilman sosiaalista kanssakäymistä. Kuluttajat hakevat yhä enemmän elämyksiä – myös museoista. Museon elämyksellisyyteen liittyy kaikkien aistien muodostama kokonaiskokemus. Moniaistisuuden lisäksi museokuluttajan osallistaminen näyttelyyn lisää näyttelyn elämyksellisyyttä.
  • Lahelma, Anna (2003)
    Tarkastelen pro gradu –työssäni Martha Nussbaumin ajatuksia kaunokirjallisuuden merkityksestä moraalifilosofialle. Keskeisimmät lähteeni ovat Love’s Knowledge (1990), Poetic Justice (1995), The Fragility of Goodness (1986) ja Upheavals of Thought (2001). Nussbaumin mielestä on olemassa eettisiä kysymyksiä, joita ei pysty ihanteellisesti käsittelemään tyylillä, jota olemme tottuneet pitämään filosofisena, vaan jotka vaativat fiktiivistä, narratiivista muotoa. Siksi moraalifilosofiassa pitäisi tutkia myös kaunokirjallisuutta. Tarkasteltaessa kaunokirjallista tekstiä moraalifilosofisesti sitä ei tulisi redusoida pelkäksi esimerkiksi, vaan huomioida ne piirteet, jotka ovat sille ominaisia nimenomaan kirjallisuutena. Moraalifilosofian kentällä Nussbaum sijoittuu hyve-etiikkaan. Kuten monet muutkin modernin hyve-etiikan edustajat, Nussbaum ottaa vaikutteita antiikista, erityisesti Aristoteleelta. Nussbaumille aristotelismi edustaa partikularismia, joka ei kuitenkaan ole relativistista. Hän nostaa Aristoteleen ajattelusta esille neljä keskeistä piirrettä: hyvien yhteismitattomuus, partikulaarisen ensisijaisuus sääntöihin nähden, tunteiden rationaalisuus sekä sattuman vaikutus hyvään elämään. Moderneista filosofeista Nussbaumiin ovat vaikuttaneet erityisesti Iris Murdoch ja Bernard Williams. Erityisen hedelmällisiä kirjallisuudenlajeja moraalifilosofian kannalta ovat antiikin tragedia ja realistinen romaani. Nussbaum löytää näistä kirjallisuudenlajeista maailmankuvan, joka muistuttaa läheisesti Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa esittämää. Kirjallisuus ilmentää tyypillisesti jotain tai joitain Nussbaumin kuvaamista aristotelismin neljästä piirteestä. Nussbaum korostaa havaitsemisen ja mielikuvituksen merkitystä moraalisessa toiminnassa. Ihanteellinen moraalinen toimija on ennen kaikkea herkkä ja tarkkaavainen havainnoija. Kaunokirjallisuuden lukeminen harjaannuttaa moraalisen havainnon ja mielikuvituksen kykyjä. Mielikuvituksella on yhteys myötätunnon ja empatian tunteisiin. Kirjallisuus voi potentiaalisesti auttaa vapautumaan rasismin ja seksismin kaltaisista ennakkoluuloista, sillä se auttaa näkemään toiset ihmiset aidosti inhimillisinä ja yksilöllisinä. Mielikuvitus on Nussbaumin mielestä ei-neutraalia siinä mielessä, että se johtaa meidät näkemään toisessa pikemminkin enemmän ihmisyyttä kuin vähemmän. Esimerkkinä Nussbaumin tavasta lukea kaunokirjallisuutta moraalifilosofisesti käsittelen hänen luentaansa Henry Jamesin romaansta The Golden Bowl, jossa Nussbaum näkee kuvauksen siitä, kuinka moraalisen rikkeettömyyden tavoittelu ehdottomien sääntöjen avulla johtaa umpikujaan. Romaani esittää myös, miten intensiivinen rakkaus on yhtäältä olennainen osa hyvää elämää, mutta samalla jännitteisessä suhteessa moraalin kanssa, sillä yhteen ihmiseen sitoutuminen voi edellyttää silmien sulkemista toisten kokemukselta ja tarkkaavaisen havainnoijan ihanteen hylkäämistä.
  • Roponen, Hannele (Helsingin yliopisto, 2018)
    The goal of this qualitative research is to find out how a child and an adult is positioned in strength-based written texts created by kindergarten teachers. Heiskanen, Alasuutari and Vehkakoski’s research (2018) pointed out that a child is usually positioned as stabile and responsible and an adult free of responsibility. Two research questions were made to help find out the goal of this research: 1) How does a child appear in the written texts created by kindergarten teachers? 2) How does an adult appear in the written texts created by kindergarten teachers?. The sample of the research consisted of nine kindergarten teachers. The data was collected via questionnaires. Each of the nine kindergarten teachers filled four observation questionnaires based on the strengths of the child. The questionnaires were sent to willing kindergarten teachers via mail. The data of the research consisted of 36 strength based questionnaires, which were collected during autumn 2017 from one of Helsinki’s early childhood areas. The data was analysed via discursive analysis. In this research a child was positioned as stabile, responsible and difficultly interpreted. An adult was positioned as stabile, difficultly interpreted and free of responsibility. With the help of this research kindergarten teachers can think about their ways of thinking according to their ways of creating written texts. It is also very important to evaluate how the strengths of the children will be written and how the child is positioned in the written texts in the future.
  • Halmela, Petteri (Helsingfors universitet, 2014)
    Children's physical activity has a very important role for their safe growth, development and learning overall. According to Finland's national early childhood recommendation children need two daily hours of vigorous physical activity to achieve all positive effects of physical activity. However latest research in this area shows that children are inactive most of the time in day care and none of the children achieve the daily two hours of vigorous physical activity. According to the latest research outdoor activities are the most important factor for children's physical activity. In addition boys are more physically active than girls. The purpose of this study was to find out the amount of children's vigorous physical activity in day care and find the factors which affect on children's vigorous physical activity in day care. There were two research problems: (1) What factors increase children's vigorous physical activity in day care. (2) In what situations are there differences in vigorous physical activity between boys and girls. The method of this research was quantitative. The data used in this study was a part of Jyrki Reunamo's Orientation project (2010). The data of physical activity of this study (n = 19576) was observed in day care centers (n = 18335) and at childminder's (n = 1241). Physical activity was classified in three categories in this study: moderate, moderate to vigorous and vigorous. There were 1890 observations of children's vigorous physical activity in this study. 1134 (60 %) of them were observed for boys and 756 (40 %) were observed for girls. Children in this study were 1 to 7 years old. The data was analyzed using cross tabulation and the chi-square test. Children were mostly moderately physically active in day care (56,1 %). They achieved vigorous physical activity 10 % of the time. The factors that increased children's vigorous physical activity were for example: playing outdoors, higher age and children's own activity. Boys were more vigorously physically active than girls. The amount of vigorous physical activity was 11,6 % on boys and 8,3 % on girls. If the intensity of vigorous physical activity was the same through the whole day, boys were vigorously physically active a little less than an hour during a day in day care. Girls were vigorously physically active about 40 minutes during a day in day care. According to these findings children need more than an hour of vigorous physical activity after a day in day care to achieve the national recommendations.
  • Malmström, Sanna (Helsingfors universitet, 2011)
    Children's involvement is a key quality factor in Early Years Education. As a process variable it concentrates on children's actions and experiences. The involved children are operating in their zone of proximal development. The aim of this study was to find out how the children involved themselves in the Finnish day care centres. The problems of the study were: (1) how the children are involved in different situations between the hours 8.00 and 12.00, (2) how do the skills of children whose involvement level is high differ from the skills of children whose involvement level is low and (3) how do the learning environments of the children whose involvement level is high differ from the learning environments of the children whose involvement level is low? The research method was observation and children's involvement levels were assessed using LIS-YC Scale. In addition, the kindergarten teachers evaluated the children's skills and the team workers did the evaluations of the educational settings. The data used in this study was a part of the 'Orientaation lähteillä' research. The 802 children, who took part in the study, were from 48 different groups of eight different municipalities in Central Uusimaa. There were 18358 observations of children's involvement and the quantitative data was analyzed using correlation, cross tabulation and t-test. Children's involvement was an average at a moderate level. The involvement levels were the highest during playing time and adult guided tasks and lowest during eating and basic care situations. The level of involvement was higher if the children were adaptable, proactive, self-motivated and good players. The involvement lever was lower if the children needed some special care. The children's involvement is supported if the educators had at least once a week a meeting and if children's confidence and identity construction was frequently considered in educational discussions. Furthermore, the appreciation of the ethical issues and positive atmosphere appeared to confirm the involvement. The children's involvement is decreased if the educators had been perpetually short of time or resources or there has been lack of joy and humour in the group.
  • Virrankoski, Antti (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (1)
  • Salvesen, Alexander (2018)
    Teatteritaiteen maisterin opinnäytteeni Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun koulutusohjelmassa käsittää taiteellisen työn sekä tämän kirjallisen osion. Taiteellisena työnä tein Mindscapes Landscapes -nimisen esityksen, joka toteutettiin kymmenen esityksen kiertueena Suomen eri kansallismaisemissa heinä–elokuussa 2017. Teoksen ensi-ilta oli 6.7.2017 Kilpisjärvellä. Toimin teoksen koollekutsujana. Työryhmään kuuluivat tanssijat Karoliina Kauhanen, Katriina Tavi ja Pinja Poropudas ja äänisuunnittelija Eero Nieminen. Huomaan haikailevani kaupungista metsään. Ulos maisemaan, auringon alle. Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeä tapa muistuttaa itseäni hengittämisestä. Samalla ulkona maisemissa oleminen vapauttaa mieleni harhailemaan ja saa minut inspiroitumaan ympäröivästä maailmasta. Niinpä halusin tehdä taiteellisen opinnäytteeni ulos, pois esittävän taiteen konventionaalisista tiloista. Näistä lähtökohdista syntyi Mindscapes Landscapes. Tässä kirjallisessa osassa pohdin teoksen herättämänä ja siihen viitaten maisemassa olemista ja esittämistä, kokemusta sekä havaintoa. Olen jakanut tämän työn kahteen päälukuun ja niiden alalukuihin. Ensimmäisessä pääluvussa käsittelen Mindscapes Landscapes -esityksen syntyprosessia ja teoksen esityskiertuetta. Avaan omia lähtökohtiani teoksen tekemiseen ja pohdin omaa taiteellista työskentelyäni avaamalla usein käyttämääni työskentelymetodia. Puran teoksen rakennetta ja toteutumista käsittelemällä teoksen ennakkosuunnittelua, harjoituksia ja kiertuetta. Pyrin tämän avulla tarjoamaan lukijalle pohjan, jota vasten ymmärtää teoksen minussa herättämiä ajatuksia ja assosiaatioita. Pohdin myös teoksen suhdetta maisemaan ja esityspaikkaan. Ensimmäisen pääluvun viimeisessä osassa käsittelen auringonvalon käyttöä esityksen valosuunnittelullisena lähtökohtana sekä auringonvalon laatua ja ominaisuuksia. Toisessa pääluvussa käsittelen havaintokokemusta Mindscapes Landscapes -esitykseen nojaten. Avaan teoksessa suuressa roolissa olleen camera obscuran merkitystä länsimaisessa havainnoinnissa, ja pohdin, miten maisemaan sijoitetun katsomona toimineen, telttamaisen camera obscuran käyttö vaikutti yleisön katsojakokemukseen. Camera obscuran historia on myös vahvasti kytköksissä näkemiseen ja sitä pidettiinkin satoja vuosia näkemisen ja havainnoinnin metaforana. Camera obscuran jälkeen käsittelen näkemisen eri vaiheita ensin yleisemmin, sitten syventyen ensin värien havainnointiin ja sen jälkeen pimeän havainnointiin. Päätän havaintoa käsittelevän luvun pohtimalla mielensisäistä maailmaa, jonka valon ja varjon näkökokemus minussa synnyttää, ja jonka tuote Mindscapes Landscapes -esitys oli. Havainto käsitteenä on laaja, enkä tällä kirjoituksella pyri mitenkään kattamaan aihetta kokonaisvaltaisesti. Tämän kirjallisen opinnäytteen päällimmäisenä tarkoituksena on purkaa itselleni teoksessa tapahtuneen havainnoinnin eri tasoja sekä sitä, millaisia reaktioita ne minussa herättivät. Mindscapes Landscapes -teoksen esitystallenne löytyy tämän kirjallisen osion liitteistä.
  • Virtanen, Marjo (Helsingfors universitet, 2015)
    Targets. The purpose of this Master's Thesis is to clarify how the tasks of the early childhood education and care (ECEC) educators are shared during the first half of the day when their work is focused on a group of children. In this study, it was examined how the activities of the ECEC educators at daycare are related to the activities of the children in, among other things, basic care situations, eating and different play situations. The theoretic basis of the study consists of documents guiding the ECEC education, the child's growth and development, the ECEC pedagogy and the communication skills of the educators. The adults, who are close to the child, must create a safe environment which supports the child's growth and development, and where the child can grow and develop, play and learn with confidence. In the theory section, the child's involvement and small group activities at the daycare were examined, too. Methods. The research material is based on the observation material of daycare collected from the municipalities, which were involved in the Orientation Project (Reunamo, 2014). The material was collected in spring 2010 in Uusimaa and Hämeenlinna. The total of 892 children, aged 1–7 year, from 65 different day care, ECEC or family care groups participated in this study. The observations were systematically made in spring 2010, and they were made by the kindergarten teachers who participated in the study. This study focuses on the ECEC educator, who is closest to the child during the observation period. By observing the activity of the educators we learn about their behaviour in different situations. This study represents a quantitative study of the activities of ECEC educators of daycare. Results and conclusions. This study showed that the educators are the closest to the children of age 1-3 years. As the children grow, the time of interaction with one or more children reduces. The study found that the educators very seldom play an interactive role in the children's games. 36.5% of the educators leave the children to play by themselves or other children inside. The children received most of the attention of the adults in different teaching situations. Indoors, the play activities directed by the educators represented 2% of the daily activities. The main part of the play was directed and selected by the children by themselves, the part of the guided outdoors play was 3%.
  • Lämsä, R; Appelqvist-Schmidlechner, K; Tuulio-Henriksson, A (Kela, 2017)
    Työpapereita 116
    Ryhmämuotoinen kuntoutus soveltuu tiedon jakamiseen, kuntoutujan tukemiseen, taitojen ja toimintojen harjoittelemiseen ja vuorovaikutuksen tutkimiseen ja ilmaisuun. Kelan rahoittama ja kehittämä Oma väylä on 1,5 vuoden kuntoutus, joka on tarkoitettu ADHD/ADD- ja/tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (18–35-vuotiaat) opiskelu- ja työelämävalmiuksien sekä arjen hallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Kuntoutusta toteutetaan kuudella paikkakunnalla vuosien 2015–2017 välisenä aikana vastaanotto- ja ryhmäkäynteinä sekä arkeen integroituina käynteinä. Tässä kuntoutuksen kehittämistä arvioivassa osatutkimuksessa arvioidaan Oma väylä -kuntoutuksen ryhmäkäyntejä. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2016 haastattelemalla kuntoutujia ja omaisia, havainnoimalla ryhmäkäyntejä ja keräämällä kirjallista materiaalia. Tutkimukseen osallistui yhteensä 59 kuntoutujaa ja omaista. Tulosten mukaan ryhmäkäynnit olivat tärkeitä Asperger- ja ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten aikuisten kuntoutuksessa: niissä saatiin oppia ja kokemuksia, joita ei yksilökäynneillä tai arkeen suuntautuvilla käynneillä saavutettu. Ryhmäkäynnit tarjosivat mahdollisuuden ikätoverikontakteihin, vertaistukeen ja sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun. Kuntoutujat itse kokivat ryhmäkäynnit antoisina ja palveluntuottajien näkemys oli pääsääntöisesti myönteinen. Ryhmissä käsiteltiin esimerkiksi henkistä hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja keskustellen sekä harjoitusten ja toiminnallisuuden kautta. Välitehtävät edistivät asioiden siirtymistä arkeen ja turvasivat ryhmäkäyntien jatkuvuutta. Ryhmät olivat parhaimmillaan kuntoutujia osallistavia ja toiminnallisia sekä kuntoutujat tasapuolisesti huomioivia. Ryhmät toteutettiin suljettuina ryhminä, mikä oli toimiva tapa. Toimivien ryhmien kokoaminen ja ”tarpeeksi samanlaisten” kuntoutujien löytäminen ryhmiin oli välillä haasteellista. Poissaoloja oli melko paljon ja vain pienessä osassa ryhmäkäynneistä kaikki ryhmäläiset olivat paikalla. Nykyinen ryhmäkäyntien määrä, 12 käyntiä, oli useiden kuntoutujien ja palveluntuottajien mielestä liian vähän. Ohjaajilta ryhmäkäynnit edellyttivät tietoa neuropsykiatriasta, sosiaalisia taitoja ja ryhmäprosessien tuntemista, kokemusta ryhmien vetämisestä, joustavuutta muuttuvien tilanteiden varalle ja herkkyyttä tunnistaa kuntoutujien tarpeita ryhmätilanteessa. Jatkossa tulisi pohtia, onko kuntoutuksessa joustoa niin, että kuntoutuja voisi jättää käyttämättä jotkut käyntimuodot (arkeen integroidut käynnit tai ryhmäkäynnit), vaihtaa toisiin tai siirtää myöhemmäksi. Tarpeeksi homogeenisten ja toimivien ryhmien kokoamiseen tulee kiinnittää huomiota. Ryhmä voisi kokoontua 15–17 kertaa kahdessa eri jaksossa. ”Turhien” poissaolojen vähentämiseksi tulisi lisätä muistuttamisen, vastuuttamisen tai toiminnallistamisen (esim. pelillistäminen) keinoja. Ryhmien tulisi olla tarpeeksi suuria, jotta ryhmätoiminnan tavoitteet saavutetaan. Ryhmissä olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa. Myös ryhmien toiminnan standardoimista on syytä pohtia.
  • Hakanen, Anna-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena on oikeustulkin toiminta rikosoikeudenkäynnissä. Tavoitteena on selvittää, miten suomalaisessa tuomioistuimessa tapahtuva tulkkaus vastaa oikeustulkkausta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa annettua kuvausta. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin käräjäoikeudessa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta ja tulkkauskäytäntöjä ja vertaan niitä oikeustulkkausta käsittelevässä kirjallisuudessa kuvattuihin ihanteisiin. Etnografisena tutkimusmenetelmänäni käytin ei-osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineiston keräsin havainnoimalla oikeussaleissa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä havainnoimastani tulkatusta oikeudenkäynnistä ja niihin liittyvistä muistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2017 ja 2019. Oikeudenkäynneissä käsiteltiin rikosasioita. Valitsin oikeudenkäynnit, joissa käytettiin tulkkausta kieliparissa suomi ja venäjä. Analysoin aineistoa vertaamalla tekemiäni havaintoja oikeustulkkausta käsittelevän kirjallisuuden kuvauksiin. Kiinnitin havainnoinnissani huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) yleiset huomiot 2) tulkin ammattitaito 3) työskentelyolosuhteet 4) tulkkausmenetelmä ja sen valinta sekä 5) vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että käytäntö eroaa teoriakirjallisuudessa esitetyistä kuvauksista. Melkein kaikilla tutkimillani osa-alueilla esiintyi eroja teorian ja käytännön välillä. Teoriasta poikkeavaa toimintaa esiintyi muun muassa tulkin roolinmukaisessa käyttäytymisessä, tulkkauksen tarkkuudessa ja pukeutumisessa. Yhdenmukaisuutta teorian kanssa esiintyi muun muassa tulkkausmenetelmien valinnassa, joka noudatti kirjallisuudessa kuvattua ihannetta kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä. Kokonaisuutena kaikkien oikeudenkäyntien tulkkaus oli hyvää ja sujuvaa. Ammattimaisen tulkin piirteinä pidetään yleensä oikeustulkin roolissa pysymistä, kattavaa tulkkausta, tilanteenmukaista käyttäytymistä ja pukeutumista sekä muistiinpanojen tekemistä. Nämä piirteet huomioiden havainnoimieni oikeudenkäyntien tulkit osoittivat ammattimaisuuttaa ja varmaa työotetta. Kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä tulkkauksen sisältö välittyi hyvin, eikä tulkkauksissa ilmennyt oikeudenkäyntejä haittaavia tekijöitä.
  • Asamoah, Benjamin O.; Salmi, Pauliina; Räty, Jukka; Ryymin, Kalle; Talvitie, Julia; Karjalainen, Anna K.; Kukkonen, Jussi V. K.; Roussey, Matthieu; Peiponen, Kai-Erik (MDPI, 2021)
    Polymers 13: 6
    The abundance of microplastics (MPs) in the atmosphere, on land, and especially in water bodies is well acknowledged. In this study, we establish an optical method based on three different techniques, namely, specular reflection to probe the medium, transmission spectroscopy measurements for the detection and identification, and a speckle pattern for monitoring the sedimentation of MPs filtrated from wastewater sludge and suspended in ethanol. We used first Raman measurements to estimate the presence and types of different MPs in wastewater sludge samples. We also used microscopy to identify the shapes of the main MPs. This allowed us to create a teaching set of samples to be characterized with our optical method. With the developed method, we clearly show that MPs from common plastics, such as polypropylene (PP), polyethylene terephthalate (PET), polystyrene (PS), and polyethylene (PE), are present in wastewater sludge and can be identified. Additionally, the results also indicate that the density of the plastics, which influences the sedimentation, is an essential parameter to consider in optical detection of microplastics in complex natural environments. All of the methods are in good agreement, thus validating the optics-based solution.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka; Mynttinen, Ritva (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 197
    Maan kasvukunto on monipuolinen ja vaikeasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Eräs lähestymistapa maan kasvukunnon määrittämiseen on tehdä monipuolisia havaintoja ja pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva maaperän toiminnasta. Havaintoja voi tehdä peltolohkon toiminnasta yleisellä tasolla esimerkiksi kuivumisen tai kasvien taimettumisen osalta. Havaintoja voi tehdä myös yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin erilaisin havaintomenetelmin. Havaintomenetelmiä on ollut käytössä tutkimuksessa ja neuvonnassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta 2000-luvun aikana menetelmiä on kehitetty edelleen. Kehityksen lopputuloksena on joukko menetelmiä, joiden avulla voidaan havainnoida peltolohkoja ja tuottaa luotettavaa tietoa lohkojen välisistä eroista ja yksittäisten lohkojen muutoksista. Tässä raportissa esitellään joukko havaintomenetelmiä ja tuloksia menetelmien soveltamisesta 24 koelohkolle kolmen vuoden aikana. Havaintomenetelmillä saatuja tietoja verrataan lohkoilta saatuihin mittaustuloksiin. Lisäksi raportissa on runsaasti havaintokuvia, joiden avulla lukija voi kehittää omia havaintotaitojaan.
  • Katajarinne, Virpi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Physical activity is very important for the health and development on children. Behavioural habits, such as physical activity and sedentary behaviour are formed in early childhood and although children are widely believed to be continuously active, recent studies show that the levels of physical activity in early childhood are typically low, with many children not reaching the levels of physical activity proposed in guidelines. There is little research on the physical activity of under three- year- old children. Most of the research available has been done on the 3- 5- year olds and may not be directly transferrable to 1- 3- year olds, because the age range of 0 – 5 years encompasses three developmental periods, which all differ from each other. The purpose of this study is to try to find out if the physical activity of 1- 3- year olds differs from that of older age groups and if so, how it differs and what factors are related to the physical activity of children aged 1-3 years. In the data of this study physical activity is divided into three levels: low, moderate and high. This study focuses on high physical activity This study is quantitative. The data of 19606 observations of children’s physical and other activities used in this study is from The Orientation project of Helsinki University and has been collected in 2010. A systematic sampling was conducted in 62 day care centres and childminders in Finland. 892 children took part in this study and 173 of the them were 3 – years old or younger at the time. This study focuses on this age group. The data was analysed using cross- tabulation. The Chi- square test was used for testing statistical significance. 1- 3- year old children in Finnish day care spent the most time, 57,4% of the observation time between 8 and 12 o`clock in activities done on a low level of physical activity like deskwork. High physical activity increases with age: 7,5% for 1- 3- year olds, 10,3% for 4- 5- year olds and 11,2% for 6- 7- year olds. The physical activity of 1-3- year old children differed at least slightly from that of older children in all the categories observed in this study. The ages of 1- 3 years are a unique period and although the physical activity levels and the environmental factors that affect them are somewhat alike in all age groups, there are special qualities to take into consideration when planning and providing for the activities and learning environment of the youngest children. Because of the many interactions between the physical and social environment and child characteristics, the contextual factors should also be acknowledged when considering the influence of the environment on physical activity.
  • Theurich, Ilka (2015)
    This scientific work concentrates on the question: How do relations between elements have to be set up so that a poetic encounter in public urban space can emerge? This thesis is based on two practical research projects Kallio my Kallio at the Theatre Academy Helsinki (held between 15th March and 15th May 2011) and The City of Dream and Futureii at Space MASS in Seoul (held between 1st September and 27th November 2011). Two answer the research question I examined also the following questions in this text: how does the recipient encounter performance art in public urban space and vice versa? How do people encounter poetic moments? When does such a moment start, when does it end? What is a poetic moment? Does one have to be prepared for such a moment in order to be able to see it? My first approach in this thesis is that of perception. For me perception as a ground and starting basis of all cognition finds its true supreme discipline in artistic research. My second approach is intervention as it is discussed under the term action in chapter two. I have defined this free space that is to be designed as a space of poetic encounter in chapter three. For this, I use a social-poetical performance practice as a design tool, which I would like to introduce here as a contribution to the discussion on the way to a possible open city. This thesis investigates visual prerequisites, eephemeral phenomena that enable a poetic encounter in public space to emerge and to be reflected in the mode of playing. I have tried to figure out that through serious play an energetic space will be constituted in the streets of a district and that bymeans of this energetic space, the passers-by will get one more possibility to read the action. Based on my personal belief that each human being is insular and cannot get out of that insularity, but that there are strog moments when somewhere finds an intersection with someone else, when an idea of something enters the space, poetic encounter is possible in any situation and for anyone. You do not have to be prepared for such a moment, to encounter.
  • Sarkkinen, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. Progressive Feedback in Early Childhood Education is a project for development of early childhood education in 12 Finnish municipalities. The data in the project is collected through child observation and staff and manager self-evaluation. The objective of this study was to assess the inter-rater agreement of the project’s observation method. Inter-rater agreement is a common way of assessing the reliability and validity of a method that is based on observational data collection. Methods. This study used paired observation data that was collected through the project. The data consisted of observations conducted by 9 different pairs of observers, generating 411 paired observations in total. The data was coded as quantitative data and quantitative methods were used for the reliability analysis. Cohen’s kappa was used to calculate the level of agreement for the rating system scales and for all the paired observers using the rating system. Cohen’s kappa calculates the level of agreement among raters and accounts for agreement based on chance. Cross-tabulation was used to examine the distribution of agreement and disagreement of the observational data on the rating scales. Results. Based on labels assigned by Landis and Koch (1977) the level of agreement for one rating scale was almost perfect, for two rating scales substantial, for three rating scales moderate and for three rating scales fair. The disagreement was notable on certain scales and there were clear differences between scales and raters. Based on the results and sources the reliability of the observational method should be improved in the future. The improvement should focus on increasing the training of the observers, evaluating the objectives of the observation and calibrating the observation rating scales. Using Cohen’s kappa was not problem-free, so in future research multiple methods should be used to ensure balanced results. Further studies include ways to follow up on the reliability of the project’s observation method and the possibilities of generalizability theory and argument based validity as part of the research on reliability and validity of observation based quality assessment methods.