Browsing by Subject "heikomman suoja"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Lepola, Elina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajaluottosopimuksia kuluttajaluottosääntelyn tavoitteiden, sopimusehtojen kohtuullistamisen ja sääntelyn tosiasiallisen toteutumisen näkökulmasta. Kuluttajaluottosääntelyn tavoitteet liittyvät ylivelkaantumisen estämiseen ja velkaongelmista aiheutuvien haittavaikutusten vähentämiseen. Tutkielmassa havaitaan, että ylivelkaantumisella on laajoja koko yhteiskuntaan vaikuttavia seurannaisvaikutuksia. Viime kädessä ylivelkaantumisen estämisen voidaan nähdä olevan yhteydessä perusoikeuksien toteutumiseen, jos velkaongelmat vievät velalliselta mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää. Kuluttajaluottosääntelyn useista uudistuksista huolimatta kuluttajaluottoihin liittyvät haitalliset seurannaisvaikutukset, kuten maksuhäiriöisten henkilöiden määrä tai ylivelkaantuminen, eivät ole vähentyneet. Kuluttajaluotonantotoiminta on nopeasti muuttuva ala, joten lainsäädäntö ei pysy alan jatkuvien muutosten perässä. Lainsäädännöllä voi olla vaikea ennakolta puuttua kuluttajaluottoihin liittyviin ajankohtaisiin ongelmakohtiin. Tutkielmassa tuodaankin ilmi, että sovittelusäännösten hyödyntäminen voisi tuoda joustavuutta kuluttajaluottosopimusten ongelmakohtiin puuttumisessa. Tutkielmassa selvitetään kuluttajaluottosopimusten kohtuuttomien sopimusehtojen sovitteluedellytyksiä sekä sopimusehtodirektiivin 93/13/ETY että kuluttajansuojalain (38/1978) 4 luvun sovittelusäännösten kannalta ja käydään läpi kuluttajansuojalain sovittelusäännösten ja sopimusehtodirektiivin eroavaisuuksia. Keskeinen havainto on, että sopimusehtojen sovittelu on yksinkertaisempaa ja joustavampaa kansallisten säännösten perusteella, koska sopimusehtodirektiivin soveltamisalan kapeus ja teknisyys vaikeuttavat sen soveltamista. Kuluttajansuojan tosiasiallisen toteutumisen näkökulmasta sopimusehtodirektiivi kuitenkin menee kansallista sääntelyä pidemmälle, sillä direktiivin soveltuessa sopimusehtojen kohtuuttomuus on arvioitava viran puolesta. Tutkielmassa tutkitaankin myös sitä, voivatko kuluttajaluottosääntely ja sen tavoitteet toteutua summaarisessa menettelyssä, kun vastaaja pysyy passiivisena. Selvästi pakottavan lainsäädännön vastaiset vaatimukset voidaan hylätä viran puolesta oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 5:6.2:n tai 5:13.1:n mukaisina selvästi perusteettomina vaatimuksina. Jos säännös tai sen soveltamistilanne eivät ole riittävän selkeitä, vaatimusten hylkääminen selvästi perusteettomina ei ole mahdollista, ja tuomioistuimen mahdollisuus toimia viran puolesta on vähäistä. Näin ollen sopimusehtodirektiivin ulkopuolisissa tapauksissa sopimusehtojen kohtuullisuutta ei voida arvioida viran puolesta. Kuluttajaluottovelallisten korostuneen heikon aseman vuoksi tuomioistuimen viran puolesta toimimisella on keskeinen merkitys sen suhteen, toteutuvatko kuluttajaluottosääntely ja sille asetetut tavoitteet tosiasiassa vai eivät.
  • Yli-Äyhö, Helmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Levytyssopimus on artistin ja levy-yhtiön välinen sopimus, jonka ytimessä on artistille kuuluvien esittävän taiteilijan lähioikeuksien siirtäminen levy-yhtiölle. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien luovutuksesta ei ole juurikaan sääntelyä eikä oikeuskäytäntöä, minkä vuoksi nykyisellään luovutuksen ehdot ovat jääneet alan käytännön varaan. Alan käytäntö muodostuu pitkälti levy-yhtiön päättämistä sopimusehdoista, koska levytyssopimukset sisältävät usein vakioehtoja ja aloittelevat artistit ovat yleensä levy-yhtiötä heikommassa neuvotteluasemassa. Tässä lainopillisessa tutkimuksessa selvitetään, millaiset levytyssopimusten ehdot voivat olla kohtuuttomia, millä keinoilla kohtuullisuus pyritään turvaamaan ja mitä sääntelyä tulevaisuudessa tarvittaisiin, jotta levytyssopimuskäytäntö olisi kohtuullinen kummallekin sopijapuolelle. Tutkimuksessa tarkastellaan myös studiomuusikon työsopimusta ja selvitetään, voisiko työsuhteen elementeistä löytyä tukea levytyssopimusta koskevaan sääntelyyn. Levytyssopimusten kohtuuttomuus johtuu yleensä sopijapuolten välisestä epätasapainosta. Kohtuuttomuus liittyy usein rojaltiehtoihin, luovutuksen kestoon ja velvollisuuteen tehdä levy-yhtiön kanssa muitakin alan sopimuksia. Lisäksi levytyssopimuksen ehdot voivat ajan myötä muuttua kohtuuttomiksi, jos esimerkiksi sopimus koskee vielä syntymättömiä oikeuksia ja käyttömuotoja tai jos levy-yhtiö ei hyödynnä sille luovutettuja oikeuksia. Nykyään levytyssopimuksen kohtuullisuutta edistävät vain yksittäiset tekijänoikeuslain säännökset, tekijänoikeusluovutusten suppean tulkinnan periaate sekä laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä. Näistä ei ole merkittävää hyötyä artistille. Keskeisimmäksi kohtuullisuusmekanismiksi jää näin ollen tekijänoikeuslain 29 §:n sovittelusäännös, jota voi pitää oikeustoimilain 36 §:n yleistä sovittelusäännöstä täsmentävänä säännöksenä. Tekijänoikeuslain 29 § tuli voimaan vuonna 2015 ja sen tavoitteena oli edistää tekijänoikeusalan sopimuskulttuurin kehitystä kohtuullisempaan suuntaan. Säännöstä on kuitenkin sovellettu erittäin vähän eikä sillä ole ollut sopimuskäytäntöä edistävää vaikutusta, minkä vuoksi tarvitaan tekijänoikeussopimuksia koskevaa yleistä ja pakottavaa lainsäädäntöä. Levytyssopimusta koskevaa sääntelyä voisi kehittää studiomuusikon työsopimuksesta mallia ottaen. Työntekijän heikompi asema on työsopimuslaissa rakenteellisesti tunnustettu, ja samankaltaista tunnustusta tarvitsisi myös tekijän ja esittävän taiteilijan heikompi asema. Saksan tekijänoikeuslakiin sisältyy tällaista tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita suojaavaa sääntelyä, josta voisi ottaa Suomessakin mallia. Hetki sääntelyn laatimiselle on käsillä, koska DSM-direktiivin implementointi on käynnissä. Direktiiviin sisältyy useita tekijänoikeussopimuksia koskevia artikloja, jotka tulisi implementoida direktiivin tavoitteita noudattaen, jotta tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asema saisi tehokasta suojaa. Tämän tutkimuksen perusteella käytännöllisin keino sääntelyn toteuttamiseksi olisi tekijänoikeuslakiin kirjattu velvollisuus osapuolten edustajien välisiin kollektiivisiin neuvotteluihin. Tässä mallia voisi ottaa siitä, miten studiomuusikko saa työsuhteessaan tukea työehtosopimuksesta, jossa lähioikeuden luovutuksen raameista on sovittu. Levytyssopimuksen osapuolten edustajat voisivat neuvotella sopimuspohjasta tai yleisemmistä neuvottelu- ja sopimuskäytänteistä. Tällä tavoin kullakin alalla voitaisiin luoda kumpaakin osapuolta miellyttävä hyvä sopimustapa, jossa heijastuisi myös heikomman sopijapuolen näkökulma.
  • Pynttäri, Theo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Direktiivi (EU) 2019/790 tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi) edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaatteen toteutumisen tekijänoikeuden hyödyntämistä koskevissa luovutuksissa. DSM-direktiivin 18 artiklan mukaan, kun tekijät ja esittävät taiteilijat lisensoivat tai siirtävät yksinoikeutensa teostensa tai muun suojatun aineistonsa hyödyntämiseen, heillä on oikeus saada asianmukainen ja oikeasuhteinen korvaus. Tutkielman tutkimusaihe on DSM-direktiivin asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaatteen analysointi, tekijänoikeudellisten luovutusten nykysääntelyn systemointi sekä de lege ferenda –kannanoton muodostaminen periaatteen kansallisesta täytäntöönpanosta. Tutkielman tavoitteena on analysoida ja systemoida DSM-direktiivin asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate muodostaen samalla käsitys siitä, mitkä varallisuusoikeudelliset periaatteet tulisi ottaa sen kansallisessa täytäntöönpanossa huomioon. Opetus- ja kulttuuriministeriön 27.9.2021 antamassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta esitetään DSM-direktiivin 18 artiklaa täytäntöön pantavaksi nykyisen tekijänoikeuslain 29 §:n yhteyteen. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden heikompaa sopimusasemaa käyttäjäyrityksiin nähden tulee lainsäädännöllisin keinoin parantaa sopimusvapautta kaventaen, ottaen huomioon DSM-direktiivin tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön antama luonnos hallituksen esitykseksi laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta ei riittävällä tavalla huomioi DSM-direktiivin edellyttämiä parannuksia tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaan asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaatteen osalta.